War Horse @ Troubadour Wembley Park Theatre

scroll down for English

kuvat / photos © Brinkhoff/Mögenburg

Näin National Theatren War Horsen Lontoossa 22.10.

Albertin (Scott Miller) isä Ted (Colin Connor) ostaa huutokaupasta varsan. Joey (nukettajat Kiran Landa, Elizabeth Stretton ja Khalid Daley) päätyy Albertin koulutettavaksi, ja vähitellen poika ja hevonen kasvavat ystäviksi. Tedin veli Arthur (William Ilkley) lyö Tedin kanssa vetoa siitä, oppiiko Joey (aikuisen Joeyn nukettajat Rianna Ash, Alex Hooper ja Mark Matthews) kyntämään. Jos ei, Arthurin poika Billy (Danny Hendrix) saa Joeyn omakseen. No, Albertin opastuksella Joeystä tulee oikeinkin hyvä työhevonen ja Ted voittaa vedon, mutta ilo on lyhytaikainen. Sota iskee, ja Joey myydään armeijalle hyvällä hinnalla. Albert ei mukaan pääse, hän on liian nuori astumaan riveihin. Kun taistelu raivoaa rintamalla eikä koskaan tiedä, kuka kaatuu seuraavana, on elämä ilman muuta synkkää ja pelottavaa. Löytääkö Albert rakkaan hevosensa, vai repivätkö taistelut heidät lopullisesti erilleen?

War Horsen eli Sotahevosen näin leffaversiona joskus aika pian sen ilmestymisen jälkeen, eli seitsemän vuotta sitten. En muistanut siitä ihan kauheasti mitään, mutta sehän ei haitannut mitään. Muistin kyllä tykänneeni elokuvasta, ja totta kai kaikki heppaleffat on aina pitänyt läpi katsoa. War Horse-näytelmän olen aina halunnut nähdä, mutta se ei ole koskaan osunut sopivasti katsottavaksi silloin, kun olen ollut Lontoossa. Nyt sitten vihdoin ja viimein koitti se päivä, kun pääsin ihailemaan tätä mestariteosta. Hevosihmisenä tämä totta kai kiinnosti myös, eipä ole kovin montaa hevostarinaa lavalla nähty. Heti alussa ihastelin sitä, kuinka aidoilta hevosnuket näyttivät, kaikki liikkeet ja eleet olivat todentuntuisia, mittasuhteet ja kaikki muu oli kunnossa. Supertaitavaa työtä nukettajilta, varsinkin Joeyn nukettajat Rianna Ash, Alex Hooper ja Mark Matthews ja Topthornin nukettajat Tom Stacy, Domonic Ramsden ja Andrew Keay saavat tehdä ison työn ja suoriutuvat hevostelemisesta loistavasti. Hevosten keskinäinen vuorovaikutus, kun Joey ja Topthorn ensimmäisen kerran tapasivat toisensa, on todella tarkasti ja elävän näköisesti tehtyä, molempien hevosten vahva ja päättäväinen luonne tulee selville ja kohtaus on tosi hieno. Kaikki ratsastuskohtaukset ja sotahetket, kärryjen ja auran vetäminen, leikkisät ja villit kirmaamiset pitkin lavaa, jokainen liike pienestäkin kavion, hännän tai korvan kääntämisestä lähtien näyttää luonnolliselta, ja Handspring Puppet Companyn nuket ovat upeita turvasta hännänpäähän. Myös hanhi (loistava nukettaja Jonathan Cobb) sekä muut linnut näyttävät oikein eläväisiltä.

Tarinaltaan War Horse on hyvä, koskettava ja sujuva, ja sitä on tosi kiva katsoa. Katsomossa oli aika paljon pieniä lapsia, ihmettelinkin, että sopiikohan tämä nyt heille oikein hyvin. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kovin kauhuissaan tai tylsistynyt tai muuta. Tämä on muuten eka esitys, jossa oikeasti pelästyin ammuntaa. Jestas sentään, ihan joka ainoa aseen laukaus sai hypähtämään penkissä! Vaikka olisin nähnyt, että joku pitää pyssyä kädessään ja tajunnut, että joo, silloinhan sillä sitten yleensä ammutaan, en osannut valmistautua siihen ja vähän väliä sai säpsähdellä. Ei haitannut yhtään, ja sotatunnelma tuntuikin ehkä lähemmältä, kun koko ajan odotti, milloin paukahtaa ja missä. Tunnelma on muutenkin tosi hieno, painostava ja jännittynyt, ja Paule Constablen valosuunnittelu sekä Christopher Shuttin äänisuunnittelu luovat tunnelmia hienosti ja hienovaraisesti, sujuvaa valojen ja äänen käyttöä, joka toimii erinomaisesti. Marianne Elliott ja Tom Morris ovat ohjanneet War Horsen, ja kaksikko on onnistunut tehtävässään moitteettomasti. Elliottin ohjauksista olen nähnyt Company-musikaalin ja The Curious Incident of the Dog in the Night-Time-näytelmän, joiden perusteella uskalsikin odottaa hienoa ohjausta, ja sellainen olikin luvassa. Taitavaa, tarkkaa työtä Elliott ja Morris-kaksikolta, kohtaukset on hyvin rytmitetty ja lavaa on käytetty onnistuneesti, samoin henkilöohjaus on harkittua ja onnistunutta.

Näyttelijät tekevät oikein mainiota työtä, tässä on hienoja joukkokohtauksia ja ilahduttavan sujuvia muutaman tyypin kohtauksia, ja myös hienoja ihmisten ja hevosten välisiä hetkiä. Albertia näyttelevä Scott Miller on roolissaan luonteva ja taitava, tarkkanäköistä ja vivahteikasta työtä häneltä. Miller on uskottavasti teinipoika, joka on sekä innostuksessaan ja ilossaan että pettymyksessään ja kiukussaan vilpitön. Koskettavia ja ihania hetkiä Albertin ja Joeyn välillä, ja Miller tavoittaa taitavasti kaikenlaiset tunteet, nuoruuden innokkuudesta pettymykseen, suruun ja rohkeuteen. Tosi onnistunut rooli, ilo katsoa Millerin roolityötä. Christopher Naylor Friedrich Müllerina tekee vaikuttavan roolin, pidin hänen hahmostaan yllättävästi tosi paljon, ja Naylor tekee alusta loppuun oikein hienoa työtä. Albertin isää Tediä näyttelevä Colin Connor ja äiti Rosen roolissa nähtävä Jo Castleton ovat molemmat erinomaisia, samoin Nichollsia näyttelevä Ben Cutler. Pidin Danny Hendrixin näyttelemästä Billystä, tosi hyviä kohtauksia, varsinkin se, kun hän vasten tahtoaan, isänsä painostuksesta joutui sotaan, ja siitä, kuinka hän sodassa sitten toimi. Taitavaa näyttelemistä Hendrixiltä. Mainitaan vielä Natalie Kimmerling Emilien roolissa, hurmaavan eloisa ja pirteä rooli häneltä, Khalid Daleyn mainio rooli Davidina ja Ben Murray Songpersonina, hän asteli lavalle haitari käsissään ja lauloi upeasti, luoden hienosti myös tunnelmaa.

Kokonaisuutena tämä on mestariteos, tosi hienosti rakennettu paketti, jossa kaikki osuu kohdilleen ja kaikella on tarkoitus. Tarina on hieno, jännittävä, koskettava ja mielenkiintoinen, ja se tuodaan lavalle taitavasti mainioiden näyttelijöiden, upeiden (hevos)nukkejen ja loistavien nukettajien, tilavan ja herkän ohjauksen sekä onnistuneen visuaalisen suunnittelun avulla. War Horsessa on osuttu selvästi oikeaan maaliin, sillä se on hieno ja vaikuttava esitys, joka antaa yleisölle upean elämyksen ja ihmetyttää ja ilahduttaa kohtaus toisensa jälkeen. 

I saw National Theatre's War Horse on October 22nd.

Albert's (Scott Miller) dad, Ted (Colin Connor) buys a foal, which they name Joye (puppetry by Kiran Landa, Elizabeth Stretton and Khalid Daley). Albert starts to train the horse and little by little they become friends. Ted's brother Arthur (William Ikley) convinces Ted to make a bet - if Joey (now adult, puppetry by Rianna Ash, Alex Hooper and Mark Matthews) doesn't learn to plow in a week, Arthur will get the horse and give it to his son Billy (Danny Hendrix). With the help and training by Albert, Joey indeed learns how to plow and Albert doesn't lose his horse. It's a short joy, for the war begins and Ted sells Joey to the army, getting paid with great money. Albert tries to follow but is too young to join the army, and he grows anxious not knowing whether Joey's alive or dead. When the war rages around you and it's impossible to know who will die next, it's easy to feel like you're losing everything.

I saw the movie version of War Horse when it premiered, about seven years ago, and I remember I liked it, but I didn't remember what happens or how things go. That didn't matter at all, and it was kind of nice to watch the stage version without knowing what will happen. I have always wanted to see War Horse on stage, but I've never had the chance before, so I was really happy to finally see this story in a theatre. The very first thing I need to mention are the horses. They are amazing! Every gesture, move, gait, interaction between horses and humans, and between two horses, and everything else looked so real and natural that I was simply amazed. My family has always had horses, and I know how they react to different kind of situations and how they greet each other, how they greet people and so on, and these horses on stage really are horses, at least what comes to the way they act. The puppetry team playing Joey (Rianna Ash, Alex Hooper and Mark Matthews) and Topthorn (Tom Stacy, Domonic Ramsden and Andrew Keay) have a big job bringing these amazing creatures to stage and they are absolutely stunning. How can they make the horses feel so real? Very very well done, excellent work by the puppetry teams. The goose (puppetry by brilliant Jonathan Cobb) and the other birds all look amazing as well. The puppets by Handspring Puppet Company are phenomenal.

War horse has a great story, it's beautiful, lively, sad, thrilling and has a good rhythm, so it's enjoyable to watch. There were a lot of young kids at the audience and I did think that is this really their show, but nobody looked too scared or bored. By the way, this is the first show that got me jumping every time there was gunfire on stage. Even though I saw the gun and knew that okay, here it is and they're going to shoot with it, I couldn't prepare myself for the shooting and jumped every single time somebody shot something. That kind of made the war feel a little more real, when you had no idea when the shooting is going to start. The atmosphere is pretty amazing, the gunfire and waiting the shooting to start or stop with the light design by Paule Constable and sound design by Christopher Shutt make it feel like this is really happening, and this is how it feels. The lights and sounds also create bright, happy and vivid moments full of everything cheerful, and the happy and sad moments have a great balance. War Horse is directed by Marianne Elliott and Tom Morris who have both done superb job. I have seen shows directed by Elliott before, Company and The Curious Incident of the Dog in the Night-Time, both great shows, so I knew I could expect a smartly directed show this time too. And that is what I got, Elliott and Morris have given the scenes space and time, and they have found the right way to bring this story to stage. Everything happens with a good rhythm and good emotional charge, and it's a joy to watch this story on stage.

War horse is performed by a group of really talented people, every one of the actors does beautiful job and there a re great crowd scenes and scenes with a few people on stage, as well as scenes between the horses and the people. Scott Miller as Albert is a great role, Miller brings his character to stage naturally and with credibility. Albert is a nuanced character and Miller has found a way to bring out every side of him, and that is always a joy to see on stage. Excellent role, there is a great amount of youthful happiness and excitement mixed with sadness and nervous courage in Miller's portrayal of Albert. And the scenes between Joye and Albert are so so good. Christophen Naylor as Friedrich Müller does a very good role, and I was surprised by the fact that I liked this character so much. All thanks to Naylor's performance, no doubt. A strong, well-performed role from start to finish. Colin Connor and Jo Castleton as Albert's dad and mom both do great roles, and so does Ben Cutler as Nicholls. Natalie Kimmerling is wonderful as Emilie, vibrant and charming role. I liked Danny Hendrix's Billy a lot, especially when he is pressured by his father to join the army and then when he is at the war. Hendrix's performance is full of feelings and he brings Billy's fear and scared determination to stage clearly. Khalid Daley is a great David, and Ben Murray's Songperson is an amazing part of War Horse. Beautiful songs, my ears were very happy.

War Horse is a masterpiece, that's obvious. It has a beautiful story full of exciting, happy, sad and joyful moments, actors who bring their characters to the stage with talent and deliver amazing, nuanced performances, absolutely stunning puppets and a smart, vivid direction and beautiful visual design. War Horse is a mind-blowing, delightful experience and I'm so happy I finally got to enjoy it.