Gutenbergistä löytyy erityisesti vanhoja näytelmiä, varsin kattavasti ainakin tunnetuimpia juttuja, esimerkiksi Shakespearen, Minna Canthin ja Aleksis Kiven teoksia. Suurin osa Gutenbergin teoksista on julkaistu ennen vuotta 1924. Olen löytänyt Gutenbergistä lähes kaikki opiskelu-urallani kirjallisuuden tai teatteritieteen kursseille kaivatut näytelmät, mutta en ole hirveästi käyttänyt aikaa sen tutkimiseen, mitä kaikkea muuta onkaan tarjolla luettaviksi. Pikaisella vilkaisulla näyttäisi löytyvän näytelmien lisäksi vaikkapa Eliel Aspelin-HaapkylänSuomalaisen teatterin historia vuodelta 1906, esseitä Shakespearesta (Shakespeare And The Modern Stage; with other Essays) ja Gaston Leroux'n Oopperan kummitus englanniksi ja ranskaksi. Gutenbergistä löytyy juttuja monella kielellä kun etsii, minä olen lukenut näytelmiä lähinnä englanniksi.
Ääni- ja e-kirjapalvelut
Minulla oli hetken aikaa BookBeat käytössä, ja kuuntelin sieltä pari Shakespearen näytelmää. Esimerkiksi Romeo ja Julia löytyi (englanniksi) monenakin eri äänikirjaversiona, ja moni muukin Shakespearen näytelmä. Aika vähän uudempia näytelmiä löytyy BookBeatista, mutta muutama vähän tuoreempikin juttu siellä taisi olla, ainakin englanniksi näytti löytyvän audio dramaa. Storyteliä en ole käyttänyt, mutta pikavilkaisulla näytti olevan paljon Shakespearea ja muuta vanhempaa näytelmäkirjallisuutta, valikoima on runouden kanssa samassa kategoriassa joten hieman hankalampi etsiä kuin BookBeatissa. Audible tarjoaa sekä klassikoita että uudempia näytelmiä, ja minun onkin tarkoitus ottaa palvelu testiin lähiaikoina, siellä kun näyttäisi olevan teatterijuttujen lisäksi paljon muutakin kivaa kuunneltavaa. Audiblen valikoima on ilmeisesti melkein kokonaan englanninkielinen. Joitain teatteritietokirjojakin taitaa näistä kaikista kolmesta löytyä.
Kirjastokortin omistajille on netissä tarjolla näytelmiä sekä muuta teatteriin liittyvää luettavaa, vähän kirjastosta riippuen. Minulla on Kirkes-kirjastokortti, jolla pääsee lukemaan ainakin teatterikääntämisestä kertovan Käännetyt illuusiot-kirjan sekä kuuntelemaan Romeon ja Julian.
Turun kaupunginteatterin uusi podcastissa keskustellaan teatterikentän ilmiöistä ja tutustutaan teatterintekijöiden arkeen ja juhlaan. Luvassa on uusi jakso joka torstai 2.7. asti ja syksyllä sitten lisää. Kaksi ensimmäistä onkin jo julkaistu, niiden aiheena on teatterin muuntautuminen tilanteiden mukaan (jakso 1) ja teatterin tuntemattomammat ammatit (jakso 2). Erityisen kiinnostavalta vaikuttavat jakso 4 eli Näyttämölavastuksen anatomia ja jakso 7 eli Puvustuksen perusteet.
Ainoa podcast jota kuuntelen säännöllisesti on Musikaalimatkassa, ja olenkin kuunnellut sitä alusta saakka. Paljon mielenkiintoisia jaksoja, monenlaisista aiheista ja ajatuksella toteutettuna. Viimeaikaisia suosikkejani ovat speksikulttuurista kertova jakso, musikaalitanssia käsittelevä jakso ja musikaalifanien lempihahmoihin keskittyvä jakso. Sekä tietenkin ranskamusikaalijakso, viime kuukausina olen täysin rakastunut ranskalaiseen musikaalikulttuuriin eikä paluuta tunnu enää olevan. Kiitos tästä kuuluu muuten Musikaalimatkassa-podcastin musikaalitoiveradiolle, sieltä jäi yksi biisi soimaan päähän niin että minun oli kuunneltava koko La Legende du roi Arthur-musikaalin soundtrack läpi ja sittenhän se oli menoa.
Kansallisteatteri tarjoaa kuunneltavaksi muun muassa paljon kiitosta esityskaudellaan niittäneen Rakkauden päätös-näytelmän kuunnelmaversion (14.6. saakka) ja näyttelijöiden lukemia runoja Katson pohjoista taivasta-antologiasta.
Minä en nähnyt Svenska Teaternissa 1994-1995 pyörinyttä Hype-musikaalia koska olen liian nuori, mutta sen verran legendaarinen kokemus se on yleisölleen ollut, että hurjan paljon kaikenlaista hyvää olen musikaalista kuullut, ja muutaman biisin toki myös. Hype-ilmiön olisin todellakin halunnut kokea, ja samanlaista nuorisoa yhdistävää musikaalivillitystä olisin kyllä kaivannut omillekin teinivuosilleni. Jaksan tosin odottaa, jos tai kun joku suomimusikaali vielä tulevaisuudessa kohoaa hurjaan suosioon, olisi nimittäin aika hienoa kokea joku niin vahvasti vaikuttava kokemus kuin mitä Hype kaikesta päätellen on ollut. Hype forever: 25 vuotta myöhemmin-dokumentti tulee tänään 24.5. Yle Teema & Fem-kanavalta klo 20.30 ja on jo Areenassa katsottavissa, katseluaikaa on vielä n. vuosi jäljellä. En vielä ehtinyt koko dokumenttia katsomaan, mutta tsekkasin jo pari pätkää, ja kaikesta kyllä huokuu sellainen tunne, että Hype oli jotain todella upeaa.
Lahden kaupunginteatteri tarjoaa monipuolisia digimateriaaleja teatteriin liittyen, on esimerkiksi ylläoleva teatterihistorian oppitunti maisteri Raiskion opastuksella, monologeja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä-teoksen 150v juhlavuoden kunniaksi, Tuhkimon kertomia satuja ja kotimaisia klassikkorunoja teatterin näyttelijöiden esittäminä. Tosi kiva paketti kaikenlaista, näiden parissa saa kulutettua aikaa ihan huomaamatta. Teatterihistorian oppitunnit olisivat sopineet meikäläisenkin teatteritieteen kurssille, harmi kun se ehti jo loppumaan. Eniten minua ilahduttavat Seitsemän veljestä-monologit.
Ryhmäteatteri tarjoaa uutuusnäytelmästään kolme livestriimiä, 27.5., 29.5. ja 30.5., aika klo 19 ja liput 11,90€. Esitys sai ensi-iltansa 8.2. ja sitten koronatilanne keskeytti esityskauden, mutta hieno juttu, että Ryhmis tuo esityksen nähtäville näin ruudun kautta. Mielenkiintoiselta vaikuttava esitys, kuulinkin tästä kehuja ennen kuin esitykset loppuivat.
KUT tarjoaa katsottavaksi Akseli Gallen-Kallelasta ja Mary Gallénista kertovan esityksen Akseli ja Mary. Livestriimi 29.5. klo 14, jonka jälkeen tallenne on katsottavissa 31.7. asti. Liput 9,90€. KUTin edellinen esitys Halosenniemessä, Kultakausi, oli tosi kiva kurkistus historiaan, ja luulenpa, että hyvä on tämäkin. Halosenniemi tarjoaa esitykselle komeat puitteet, ja näyttelijäkaksikko Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki varmasti tuovat historialliset hahmonsa näyttämölle hyvällä otteella.
Vaasan kaupunginteatteri tarjoaa vaikka mitä katsottavaa ja kuunneltavaa, esimerkiksi ylläolevan Taistelukoreografia-videosarjan (joka muuten on tosi mielenkiintoinen!), runoklubin, jumppia, teatteripodcasteja ja lintupäiväkirjan. Laidasta laitaan on tutkittavaa, monipuolisia ja kiinnostavia juttuja. Romeo+Julia-näytelmän tanssivideoista erityiskiitokset, tanssi oli esityksessä melkoisen komeaa katsottavaa ja nyt sen voi sitten itse opetella opetusvideon avulla.
Katson edelleenkin tosi vähän sekä oopperaa että balettia, vaikka ne ovatkin tosi hienoja. Jospa nyt sitten vihdoin saisin aikaiseksi sivistää itseäni tälläkin näyttämötaiteen saralla, ainakin kansallisbaletin Romeo ja Julia on ehdottomasti katsomislistalla, tästä tarinasta kun minua kaikki versiot kiinnostavat, oli kyseessä sitten perinteinen näytelmä, elokuva tai nyt tarjolla oleva baletti. Ylläoleva video on Romeon ja Julian traileri. Stage24 tarjoaa lisäksi esimerkiksi Kesäyön unelma- ja Pieni merenneito-baletit ja Syyssonaatti-oopperan. Ja paljon muuta, esitysten lisäksi on viseoita kulisseista ja keskusteluja tekijöiden kanssa.
Teatterikorkeakoulussa piti keväällä tulla ensi-iltaan monta juttua joita olin menossa katsomaan, myös Mummin Kulta ja Ruusu-niminen esitys. Vaikka esityskausi sitten peruuntui, esitys sai virtuaalisen muodon, ja nyt tarjolla onkin kolmiosainen kuunnelma, kaksi ensimmäistä jaksoa videoituina läpilukuina ja kolmas jakso kuunnelmana. Lisäksi sivuilla on esim. galleria, josta löytyy pukusuunnittelijan ja lavastajan kuvamateriaalia.
Åbo Svenska Teaterin Kalevala
Kalevala jäi esityskautenaan näkemättä ja sekös harmitti, mutta eipä hätää, sillä esitys tulee Yle Areenaan 5.6. klo 00.01! Tästä olen kuullut kyllä niin paljon kehuja ja hehkutusta, että en malta odottaa kokevani näytelmää itse. Luvassa ainakin paljon puolukoita, nukkehahmoja ja vauhdikasta menoa.
Tässä ja seuraavassa vinkkipostauksessa on luvassa kotimaisia teatterijuttuja, tässä ensimmäisessä osassa kokonaisia esityksiä ja seuraavassa sitten jotain muuta. Osan olen nähnyt, montaa en, mutta nämä kaikki vaikuttavat tosi kivoilta ja ovat ehdottomasti katsomislistalla.
Salon Teatterin Myrskyluodon Maija-musikaali on katsottavissa 31.5. saakka 10 euron hintaan (tästä linkistä lisätietoa). Ihan loistava esitys, tykkäsin tästä niiiiin paljon kun viime kesänä sen näin. Tämä on ihana, koskettava, kaunis, hauska, elämäniloinen ja valloittava musikaali, ja Salon Teatterin versiossa kaikki on kohdallaan. Trailerin perusteella (löytyytäältä) kuvaus ja laatu näyttää hyvältä, eli toiminee mainiosti myös tallenteena. Minäkin katson tämän ehdottomasti uudelleen, mahtavaa saada kokea näin hieno teatterielämys uudelleen! Bloggaus esityksen ensi-illasta löytyy tästä linkistä.
Teater Viirus on tarjonnut esityksiä katsottavaksi 24.4. alkaen, ja vielä on kaksi jäljellä, nyt nähtävissä oleva Roulettenburg - total entertainment forever ja 25.5. katsottavaksi tuleva Mästaren & Margarita. Viirus Play löytyy tästä linkistä, siellä myös vähän lisätietoa esityksistä ja Viirus Playstä. Kaikki esitykset on tekstitetty suomeksi ja englanniksi. Nyt tarjolla oleva Roulettenburg on ihan mahtava, jestas sentään mitä tykitystä! Näin esityksen viime syksynä, ja olin aivan myyty. Vähän pää pyörällä ja hämmästyneenä seurasin tätä viihdyttävää painajaista, kylläpä se vaan oli hieno. Bloggaus löytyy täältä.
Iloisten sielujen hotelli (Aleksanterin Teatteri)
Aleksanterin teatterissa esitetyn Iloisten sielujen hotelli-musikaalin esitystallenne (tallennettu 5.6.2019) löytyy YouTubesta. Minua harmitti kovasti, kun en ehtinyt tätä katsomaan silloin kun esitys pyöri, mutta nytpä on mahdollisuus sukeltaa 1920-luvun Helsinkiin ja tämän tarinan pariin. Pikaisen vilkaisun perusteella tallenne näyttää hyvältä, kuva on laadukas ja ääni kirkas, eli varmasti katsomisen arvoinen.
Houdini (Musiikkiteatteri Kapsäkki, Aleksanterin Teatteri, Komediateatteri Arena)
Houdini-musikaalista en ollut kuullutkaan, kunnes törmäsin tähän tallenteeseen jossain somealustalla. Näyttelijäkaarti vaikuttaa tosi hyvältä ja Houdini on tosi kiinnostava aihe, onpahan hyvältä kuulostava musikaali! Ja Jukka Nykäsen musiikki, se lupailee myös iloisia kuunteluhetkiä. Pikavilkaisun perusteella tallenne on hyvin kuvattu ja kiva katsella, ja esitys näyttää tosi hyvältä, puvustus on hieno, Aleksanterin teatterin puitteet mainiot ja musiikki kuulostaa mahtavalta. Tallennettu 5.1.2015.
KOM-teatterin Veriruusut-näytelmä on jo pidemmän aikaa löytynyt Yle Areenasta, ja katseluaikaa on vielä jäljellä puolisentoista vuotta, eli hyvin ehtii vielä vaikka useasti katsomaan. Tämä kiinnosti minua jo siinä vaiheessa kun sitä teatterissa esitettiin, mutta en koskaan käynyt Veriruusuja katsomassa enkä vielä ole Areenasta myöskään katsonut, vaikka laitoin jo heti muistutuksen itselleni kun esitys Areenaan tuli. Johtunee siitä, että katseluaikaa on ollut niin paljon, olen sitten siirtänyt tätä aina eteenpäin. Veriruusuista olen kuullut paljon hyvää palautetta ja luulen, että pidän siitä kovasti.
Karanteeniteatteri
Karanteeniteatteri-sivustolta löytyy monipuolista ohjelmistoa, nyt katsottavissa mm. Maltti ja Valtti-show sekä Martti Suosalon Palvelija-monologi. En ole ehtinyt mukaan näihin Karanteeniteatterin juttuihin muiden livestriimien, esitysten alkamisajan tai jonkin muun (teko)syyn takia, mutta ehkäpä jonkin esityksen vielä tältä mainiolta sivustolta katselen.
Hän joka kiinnostui ötököistä (Teatteri Toivo)
Teatteri Toivon Hän joka kiinnostui ötököistä-esityksestä on YouTubessa peräti kolme eri versiota, kolmen eri näyttelijän esittämänä. Tämä on kiinnostanut minua jo siitä lähtien, kun näin Teatteri Toivon Instagramista ensimmäiset kuvat esityksestä. Mielenkiintoinen aihe ja visuaalisesti hienon näköinen, en ole ennen Toivon esityksiä nähnytkään eli odotan innolla tämän katsomista.
24H Viral Monologues (Rakastajat-teatteri)
This is our last dance-monologi, käsikirjoitus Enda Kilroy, esittäjä Joonas Saartamo
Rakastajat-teatterin The 24 Hour Viral Monologues-monologeja olen katsellut iltaisin yhden tai kaksi, nämä ovat mainioita ja olen tykännyt kaikista katsomistani. Kaikki monologit löytyvät esim. tästä linkistä, juttuja on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Mukavia lyhyitä tarinoita, hyvistä aiheista ja mainioiden näyttelijöiden esittämänä.
Tällä kertaa luvassa on ilmaisia katseluvinkkejä musikaalien maailmasta! Nämä ovat kaikki englanniksi, mutta pysykää kuulolla, sillä seuraavat kaksi vinkkipostausta on omistettu kokonaan kotimaisille teatterijutuille.
Eugenius!
Eugenius!-musikaalin näin pari vuotta sitten kahdesti Lontoossa paikallisessa suosikkiteatterissani The Other Palacessa, ja kirjoitin siitä myös postauksen. Nyt tämän hurmaavan musikaalin esitystallenne on laitettu vapaasti katsottavaksi, se löytyy sekä YouTubesta (yllä) että Facebookista (klikkaa tästä). Suosittelen tätä kovasti, Eugenius! on yksi ihanimpia musikaaleja joita olen nähnyt, ja sen lisäksi super hauska ja täynnä toinen toistaan kivempia biisejä, mainiompia koreografioita ja nokkelaa huumoria. Näyttelijät tekevät mahtavaa työtä, esitys on loistava ja tästä tulee aina tosi hyvälle tuulelle. Olen ehtinyt tallennettakin katsomaan jo pari kertaa, kerran kokonaan ja lisäksi suosikkikohtiani paristi uudelleenkin. Vaikka tämä ei olekaan esitettäväksi kuvattu, on tallenne hyvälaatuinen ja mukava katsoa, siitä paistaa kyllä läpi kaikki se ihanuus ja hienous, jota Eugeniuksessa on.
Pieces of String
Kyllä vain! Edellisessä postauksessa Digital Theatresta vinkkaamani Pieces of String tulee katsottavaksi päivän ajaksi, huomenna 9.5. Mercury Theatren sivuille (tästä klikkaamalla sinne). Tallenne on katsottavissa Suomen aikaa klo 12.00 eteenpäin. Niin lämmin ja suuri suositus tälle kun on mahdollista antaa, Pieces of String on sellainen musikaali, johon rakastun koko ajan enemmän, ja jonka haluaisin esitellä kaikille. Niin kaunis, lämmin, hauska, koskettava ja hieno teos, että ei voi kuin ihailla. Upea musiikki, loistavat näyttelijät ja kaikki kohdallaan, ei siinä muuta tarvita. Myös tallenne on oikein hyvin kuvattu ja laadukas.
The Midnight Gang
Tätä en ole nähnyt enkä tiedä musikaalista mitään, mutta olen kyllä aikeissa katsella tämän hurmaavalta kuulostavan musikaalin, vaikuttaa sellaiselta hauskalta ja ihanalta hyvänmielen esitykseltä. Katseluaikaa on 29. toukokuuta saakka, tallenne löytyy tästä linkistä.
Wasted
Brontën sisaruksista kertova rock-musikaali Wasted löytyy tämän linkin takaa. Olen ehtinyt katsomaan Wastediä parikymmentä minuuttia ja se kyllä vetää mukaansa, musiikki on energistä ja hienoa ja näyttelijät mainioita. Rock-dokumenttityyli on kiinnostava muoto musikaalin telemiseen, vaikka tämä onkin enemmän yhdistelmä erilaisia tyylejä kuin pelkästään dokumenttimaisesti tehty. Tunnelma on kiehtova ja esitys levittäytyy näyttämölle kivasti. Ja bändille vielä erityispisteet, kiva kun he ovat lavalla mukana. Southwark Playhouse eli teatteri jossa Wastediä esitettiin on sekin suosikkiteattereitani Lontoossa, ja lisämainoksena sanottakoon, että pari muutakin esitystallennetta löytyy heidän sivuiltaan katsottavaksi.
By Jeeves
Sarjassamme Andrew Lloyd Webberin perjantaishowt on seuraavana vuorossa By Jeeves-niminen musikaali. En tiedä yhtään, mistä esitys kertoo enkä muutenkaan mitään muuta paitsi sen, että tämä oli jonkinmoinen floppi jossain, missä sitä esitettiin. Mielenkiinnolla kuitenkin katson, mistä on kyse, Lloyd Webber on suosikkimusikaalisäveltäjäni ja luulenkin, että ainakin musiikellisesti By Jeeves on mieleeni. Tämä siis huomisesta 8.5. Suomen aikaa klo 21 eteenpäin katsottavissa viikonlopun ajan.
Myth
Laitetaas vielä toinenkin The Other Palacessa pyörinyt esitys! Ja on tässä muuten myös on mukana Pieces of Stringistä tuttu Joel Harper-Jackson. En ole (vielä) ehtinyt katsomaan, mutta pidän tästä jo näkemmättäkin. Orfeus-taru on suosikkimyyttejäni, ja teatterissa muutenkin suosittu aihe, Mythin lisäksi esim. palkintoja kahminut Hadestown ja musikaali nimeltä Jasper In Deadland ammentavat tästä myytistä. Myth lähtee kyllä katseluun heti kun mahdollista, olen tästä tosi innoissani ja toivon, että on niin kiva kuin luulen.
Digital Theatre-sivusto on tarjonnut meikäläiselle monia teatterikokemuksia nyt poikkeustilanteen aikana, ja seuraavaksi luvassa 2/2 postaus katsomisvinkkejä kyseisestä palvelusta (eka löytyy täältä). Olen katsonut sieltä tähän mennessä reilut parikymmentä esitystä, ja karsin niistä suosikkini näihin kahteen vinkkipostaukseen. Digital Theatre on tosi kiva palvelu, hinta on aika edullinen eli 9,99 puntaa/11,50 euroa kuukaudessa, tai sitten voi vuokrata kiinnostavan esityksen hintaan 7,99 puntaa. Voin suositella Digital Theatrea lämpimästi, tallenteet toimivat hyvin (muutaman esityksen kohdalla tosin on pätkimistä, onneksi harvoin) ja tarjonta on laaja, mielenkiintoinen ja monipuolinen. Teatterin lisäksi löytyy oopperaa, balettia, musiikkia ja joitakin (lyhyt)elokuvia. Näihin en ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta ainakin Royal Opera Housen The Nutcracker-baletin aion katsoa. Ilmaista kokeilujaksoa Digital Theatrella ei ole, mutta esityskirjastoon pystyy tutustumaan ilman kirjautumista, samoin esitysten trailerit ovat vapaasti katsottavissa. Suurimpaan osaan tallenteista saa englanninkieliset tekstitykset, minä olen tykännyt katsoa näitä tekstitettynä niin ei mene mikään kohta ohi. Musikaaleja palvelusta ei löydy kuin viisi, se on vähän harmi, mutta tuleepahan katsottua puheteatteria nyt iso annos, ja aikamoisen hienoa tarjonta on sekä puhe- että musiikkiteatterin puolella.
Viime postauksessa vinkit keskittyivät Shakespeareen, nyt luvassa on muutama ei-Shakespeare-vinkki, yksi musikaali ja neljä puhenäytelmää. Pidän näistä kaikista todella paljon, olen katsonut kaikista suosikkikohtaukseni jo moneen kertaan uudelleen ja olen ihan innoissani siitä, että (vaikka tilanne on mikä on) tulin katsoneeksi nämä esitykset. Jossain vaiheessa olisin tosin joka tapauksessa ottanut Digital Theatren kokeiluun, mutta en tiedä koska sille olisi ollut aikaa, jos teatterireissuja olisi normaaliin tapaan ollut. Joten jotain positiivista siinä, ettei pääse teatterin penkkiin istumaan - tuleepahan tutustuttua sellaisiin esityksiin, joista en muuten olisi ehkä koskaan kuullutkaan.
Pieces of String
Juoni pikaselostuksena: Jane (Carol Starks) saapuu lastensa Edin (Andy Coxon) ja Gemman (Ella Dunlop) kanssa isänsä hautajaisista tämän kotiin. Mukana on Edin miesystävä Harry (Gary Wood), joka on Janelle ongelma. Ei varsinaisesti Harry, vaan se, että hän ja Ed ovat yhdessä. Kun Rose (Marilyn Cutts) ilmaantuu ja esittäytyy hautaan saatetun Edwardin ystävän ystäväksi, alkaa Janelle pikku hiljaa paljastua asioita isästään ja tämän elämästä. Musikaali liikkuu kahdella aikatasolla, nykyajassa ja 1940-luvulla, jossa Edward (Craig Mather) ja Anna (Lauren Hall) ovat perustamassa yhteistä kotia ennen Edwardin sotaanlähtöä. Sodassa Edward tapaa Tomin (Joel Harper-Jackson) ja kaikki muuttuu. Tallenne on vuodelta 2018 Mercury Theatre Colchesterin produktiosta.
Tämä on ihana! Juuri sopivan sydäntäsärkevä ja suloinen esitys, sopivasti draamaa ja hauskoja hetkiä ja todella hyvä käsikirjoitus, sanoitus ja musiikki. Tarina vaihtelee näppärästi menneen ja nykyisen välillä, tätä tukevat hienosti koreografia ja ääni- sekä valosuunnittelu. Näyttämökuvasta pidän kovasti, lavastus on toimiva ja sopii hyvin kahteen aikaan, ja puvustus on tyylikästä varsinkin 1940-luvulla. Musiikki on tosi kaunista, ylläoleva biisi eli Standing In The Shadows on ehkä suosikkini, mutta moni muukin kappale ihastuttaa ja olenkin kuunnellut niitä ahkerasti varastoon, ennen kuin tämä Digital Theatre-tilaukseni päättyy ja voin enää vain muistella tätä ihanuutta. Täytyy kyllä vielä katsoa koko show myös uudelleen eikä vain parhaita kohtia, tämä on kokonaisuutena hieno ja harkittu, työryhmällä on katsojan ilahduttaminen ja itkettäminen hallussa. Tähän toki auttaa loistava näyttelijäkaarti. Onpahan täydellisesti roolitettu esitys, täytyy sanoa että nyt on jokainen näyttelijä osunut oikeaan hahmoa rakentaessaan. Suosikkini on Joel Harper-Jackson Tomin roolissa, ai että miten ihanaa roolityötä! Tom on superkiva hahmo, valloittava, ilkikurinen, ystävällinen, päättäväinen, fiksu ja hurmaava, ja Harper-Jackson tuo hahmonsa lavalle ihan täydellisesti. Hän tekee vivahteikasta, herkkää ja vahvaa työtä jokaisessa kohtauksessa ja siihen päälle vielä laulaa upeasti. Ja miten hienosti Harper-Jackson ja Craig Mather kertovatkaan Tomin ja Edwardin rakkaustarinaa. Saa kyllä hymy naamalla ja kyynel silmäkulmassa seurata, kuinka he tutustuvat, rakastuvat ja sitten palaavat sodan jälkeen arkeen ja ajautuvat erilleen. Mather tekee hienovaraisen roolin, hän eläytyy tapahtumiin taitavalla otteella ja rakentaa Edwardista monitasoisen, koskettavan ja hienon hahmon. Lauren Hallin roolisuoritus Annana on myös koskettava, hän tasapainoilee taitavasti innostuneen, perhettä perustavan ja uuden elämän aloittavan nuoren naisen, sotivasta miehestään huolestuneen vaimon ja sodan jälkeen asioista selvää saavan, järkyttyneen naisen tunteiden välillä. Nykyajassa pidin tosi paljon Ella Dunlopin nokkelasta ja ihastuttavasta Gemmasta, Dunlop tekee roolinsa mainiolla tavalla ja tuo jokaiseen kohtaukseen hyvää energiaa. Carol Starks on oikein hyvä Jane, Starks löytää hahmostaan sekä tiukan ja ankaran että haavoittuvaisen ja herkän puolen, ja tuo ne lavalle taidolla. Andy Coxon on hieno Ed, Coxon tekee monikerroksisen roolin ja häntä on ilo katsoa lavalla, Edistä on helppo pitää, vaikka hän ehkä reagoikin tilanteisiin vähän yllättävästi välillä. Marilyn Cutts on hauska ja koskettava vanha Rose, joka lapsuutensa tekemisiä hieman katuen saapuu paikalle, kun on jo vähän liian myöhäistä. Nicole Grumann tekee onnistuneen roolin nuorena Rosena, yksi suosikkikohtauksiani on se, kun veljensä Tomin ja tämän rakkaan Edwardin suhteesta järkyttynyt nuori Rose ja Tom riitelevät Edwardista. Pieces of String sisältä paljon tosi kivoja hetkiä, hauskoja, koskettavia, iloisia ja surullisia juttuja, jotka on toteutettu taitavasti ja harkiten. En tiennyt yhtään, mitä oli luvassa, kun klikkasin tallenteen päälle, mutta nyt olen ihan rakastunut tähän musikaaliin, ja se varmastikin menee Top 10-listalle kaikista suosikkimusikaaleistani. Olipas vaan hieno!
Nibroc-trilogia
Juoni pikaselostuksena: Nibroc-trilogia koostuu siis kolmesta näytelmästä, jotka ovat Last Train To Nibroc, See Rock City ja Gulf View Drive. Ekassa näytelmässä May (Lily Nicksay) ja Raleigh (Erik Odom) tapaavat täpötäydessä junassa ja alkavat juttelemaan. May on menossa kotiinsa, Raleigh New Yorkiin. Selviää, että he ovat kotoisin läheltä toisiaan, ja viihtyvät muutenkin toistensa seurassa. Toisessa näytelmässä May ja Raleigh ovat yhdessä, ja mukaan tulevat myös Raleighin äiti, Mrs Gill (Sharon Sharth) ja Mayn äiti, Mrs Brummett (Clarinda Ross). Suhteessa on ylä- ja alamäkiä, ja kitkaa aiheuttavat myös vanhempien ja lasten välit. Kolmannessa näytelmässä mukaan tulee vielä Raleighin sisko Treva (Faline England). Raleigh ja May asuvat Floridassa Mrs Gillin kanssa. Myös Mrs Brummett saapuu paikalle ja myöhemmin vielä Trevakin, ja eripuraa ja ärsytystä on kaikkien välillä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, välittämistä, huolta ja lämpöä, kuten kaikissa trilogian näytelmissä. Tallenteet ovat vuosilta 2015, 2016 ja 2017 Rubicon Theatre Companyn produktioista.
Nyt ovat kyllä näkemieni puhenäytelmien aatelia nämä kaikki kolme! Ihan superhienoa tekstiä, niin vaivattomasti, luontevasti, uskottavasti ja kauniisti etenevää menoa, että nämä näytelmät katsoo ihastellen alusta loppuun. Last Train To Nibroc on näistä kolmesta suosikkini, se on teatteria ihan parhaimmillaan - upea teksti, hieno tarina ja mahtava näyttelijäkaksikko. Muuta ei tarvita koskettavaan, hauskaan, yllättävään, ihastuttavaan, vihastuttavaan ja hurmaavaan katselukokemukseen. Kaksi muuta näytelmää eivät ekalle paljoa kalpene, niissä säilyy sama hienovarainen, lämmin ja koskettava tunnelataus ja taitavasti kirjoitettu tarina, eka osa vain sattui olemaan enemmän mieleeni. Kaikki kolme ovat Arlene Huttonin käsikirjoittamia ja Katharine Farmerin ohjaamia, ja Farmer on kyllä taitavasti tavoittanut kaikki ne tasot, joita Huttonin tekstistä löytyy. Parasta näissä kaikissa kolmessa näytelmässä on se lämpö, inhimillisyys ja empatia, joka niistä huokuu, ja myös se huumorin ja vakavuuden tasapaino, joka tekee esityksistä niin sujuvia. Näyttelijät tekevät hienot roolit, nappiin on osunut roolitus myös tässä kuten Pieces of String-musikaalissakin. Lily Nicksay ja Erik Odom kasvattavat hahmonsa ensimmäisen näytelmän nuorista rakastavaisista viimeisen näytelmän toisiaan tukeviksi, rohkeiksi, viisaiksi ja tasa-arvoisiksi ihmisiksi, jotka tekevät virheitä, mutta osaavat ja haluavat myös korjata ne. Upeaa läsnäoloa, eläytymistä ja herkkyyttä molempien rooleissa, olipa hienoa nähdä samojen näyttelijöiden kertovan samojen hahmojen tarinaa kolmen loistavan näytelmän ajan. Sharon Sharth on hurmaava, hauska ja mukavan oloinen Mrs Gill, hän tekee varmaa työtä ja monikerroksisen roolin. Clarinda Ross on tosi hyvä myös, Mrs Brummett on temperamenttinen ja suorapuheinen nainen, josta Ross löytää hyvin myös syvyyttä. Faline England tekee vakuuttavan roolin Trevana, ja tuo viimeiseen näytelmään sopivasti uutta. England tekee erityisen hyvää työtä siinä, miten hän roolityössään lähestyy Trevan ja Raleighin sisaruutta. Suosittelen koko Nibroc-trilogiaa tai vähintäänkin ensimäistä osaa eli Last Train To Nibrocia, jos haluaa nähdä loistavasti kirjoitettua, ohjattua ja näyteltyä puhedraamaa. Hieno, vahvasti rakentunut ja kokonaisuutena vaikuttava näytelmätrilogia, minä olen ihan myyty.
Beautiful Thing
Juoni pikaselostuksena: Jamie (Jake Davies) ja Ste (Danny-Boy Hatchard) ovat naapureita ja hyviä kavereita. Naapurissa asuu myös Leah (Zaraah Abrahams), joka on hänkin poikien kaveri. Mukana ovat Jamien äiti Sandra (Suranne Jones) ja tämän miesystävä Tony (Oliver Farnworth). Koruttomat kotikulmat toimivat näyttämönä Jamien ja Sten rakkaustarinalle, kun he vähitellen ihastuvat ja löytävät toisensa. Tarinaan mahtuu iloja, suruja, pelkoa, rakkautta ja lämpöä, ja (spoileri, pahoittelut) onnellinen loppu.
Beautiful Thing on nimensä mukaisesti kaunis, tämä on rouhealla huumorilla, kaunistelemattomalla suoruudella ja rohkealla herkkyydellä toteutettu esitys, joka tempaisee mukaansa heti alussa. Tarinassa on synkkiä teemoja, esimerkiksi perheväkivalta, mutta positiiviset sävyt ovat suuremmassa osassa, ja Beautiful Thing jättää hyvin iloiselle mielelle. Tässä on yksi kauneimpia ja ihanimpia loppuja, joita olen näytelmissä nähnyt, vimeinen kohtaus saa tarpeeksi aikaa ja siihen rakentuu rauhallinen, lämmin ja iloinen tunnelma, johon on hyvä lopettaa tämä hieno esitys. Tämähän on aika vanha näytelmä, vuodelta 1993, ja leffaversiokin on tehty jo 1996, mutta toimii nykypäivänäkin ongelmitta. Beautiful Thing on vastaansanomattoman mainio, jotenkin tosi aito ja vilpitön näytelmä, jossa on nuoruuden sinisilmäisyyttä, ujoutta ja itsevarmuutta sekä isoja tunteita ja teemoja, jotka kaikki näyttäytyvät luontevasti tarinan edetessä. Parasta on ehkä se, miten uskottavaa kaikki huumori, ilo, suru ja lämpö on, näytelmä on ihan sen oloinen, että tämä tarina voisi sijoittua fiktiivisen todellisuuden ulkopuolellekin. Tallenne on vuodelta 2013 näytelmän 20-vuotisjuhlaesityksestä Lontoon Arts Theatresta. Tässä produktiossa on tosi hyvä lavastus, se toimii näppärästi tarinan näyttämönä ja luo juuri oikeanlaista tunnelmaa. Ohjaus on hienosti samaan aikaan tosi hienovarainen ja herkkä että vauhdikas ja hauska, tarinan monet kerrokset tulevat lavalle sujuvasti ja vakuuttavasti. Näyttelijäntyö on hienoa ja uskottavaa, koko porukka tekee luontevaa työtä tuoden lavalle taidolla rakennettuja hahmoja. Jake Davies on hurmaava Jamie, hauska, fiksu ja ystävällinen sekä tarkkanäköinen tyyppi, josta on helppo pitää. Danny-Boy Hatchard tekee suosikkiroolisuoritukseni, hän tekee tosi vahvan roolin Stenä ja tuo hänet lavalle koskettavasti ja huvittavan valloittavasti. Suranne Jones on todella hyvä Sandra, hän tekee vivahteikkaan ja onnistuneen roolin. Zaraah Abrahams tasapainottaa mainiosti Leah'n koomisuuden ja koskettavuuden, hän ei vedä hahmon hauskoja piirteitä yli eikä liioittele niitä hetkiä, jolloin Leah näyttäytyy vakavemmassa valossa. Oliver Farnworth on ihana Tony, kylläpäs hän tekee kivan roolin! Hienoa energiaa kaikissa kohtauksissa, tosi hyvää työtä. Tämäkin esitys olisi kyllä kiva katsoa uudelleen, niin ihastuttava, koskettava ja hauska näytelmä.
