Shrek @ Helsingin kaupunginteatteri

Näin toisen ensi-illan bloggaajalipulla, kiitos HKT!

Anna-Maija Tuokko, Matti Leino & Jon-Jon Geitel / kuvat © Tapio Vanhatalo

Shrek-musikaalia ihastelin ahkerasti tällä viikolla elikkä kaksi kertaa, molemmat ensi-illat 25.8 ja 27.8.

Shrek ei ole animaationa niin vakuuttanut minua, olen nähnyt sen pari kertaa mutta kauheasti en edes muista koko leffasta vaikka katsoinkin sen silloin kun tieto musikaalista kantautui korviini. Tarina kuitenkin oli siis pääpiirteissään tuttu ja odotin innolla millaiselta juttu näyttää lavalla.

Shrek (Petrus Kähkönen/Jon-Jon Geitel) elelee yksinään suolla, kunnes sinne pelmahtaa sekalainen joukko satuhahmoja. Heidät on pakottanut sinne ilkeä pieni mies, lordi Farquaad (Antti Timonen/Kari Arffman). Shrek lähtee etsiskelemään tätä hallitsijaa ja törmää matkalla mainioon karvanavigaattoriin, Aasiin (Matti Leino), joka lupautuu ohjaamaan jätin perille. Farquaad määrää kaksikon prinsessan pelastushommiin saadakseen itselle morsion ja niinpä tie käy kohti Fionan (Anna-Maija Tuokko/Laura Alajääski) tornia jota vartioi lohikäärme (äänenä Raili Raitala). Siinä sitten pelastellaan neitoa pulasta, paistellaan tuffeleita, jaetaan kurjia lapsuusmuistoja, piereskellään ja lauleskellaan.

Melkein heti käy selväksi että tämähän on hyvin värikäs juttu ja lava pursuilee erilaisia hahmoja. Ja nyt siis Erilaisia isolla Eellä. Dulocin valtakunnasta pihalle potkitut satuhahmot eivät ole niitä tavallisimpia kansalaisia, kuten eivät vihreä jätti tai puhuva aasikaan. Shrekin tärkeä ja ajankohtainen teema onkin erilaisuuden (ja myös itsensä) hyväksyminen. Tämä tulee selvästi esille, mutta hyvällä tavalla. Erilaisuus on voimavara ja se myös kerrotaan musikaalin edetessä.

Musiikki on minun makuuni, vaikka en olekaan ennen Shrekin biiseihin törmännyt. Kuuntelin musikaalin läpi englanniksi vähän aikaa sitten ja tykkäsin sanoituksista, onneksi suomennos on onnistunut hyvin ja laulut toimivat. Musikaalin on suomentanut (ja myös ohjannut) Kari Arffman, joka vuorottelee lordi Farquaadin roolissa.

Huumori tuntui toimivat niin lapsiin kuin aikuisiinkin sekä kaikkiin siltä väliltä, vaikka eri ikäiset hekottelevatkin eri jutuille. Pieruhuumori tuntuu kuitenkin purevan ikää katsomatta. Varsinkin Aasi saa välillä nauramaan, lavalla tulee esiin niin Matti ja Teppo, Pokemon Go, Jorma Uotinen kuin munkit, diabetes ja vaikka mitkä muut.

Shrekinä vuorottelevat Kähkönen ja Geitel tekevät molemmat hyvää työtä ja laulavat hienosti. Kähkösen Shrek vaikuttaa vähän herkemmältä ja pohdiskelevammalta, Geitel on äkkipikaisempi, mutta myös herkkä ja hauska. Molemmat Shrekit kasvavat tarinan edetessä ja heistä näkyy hyvin, miltä erilaiset tilanteet tuntuvat. Fionat ovat molemmat mahtavia laulajia, kyllä kelpaa kuunnella. Steppaus ja tanssahtelu sujuu myös ja Fiona on ihana, kipakka prinsessa. Alajääsken Fiona oli ilmeikäs ja vauhdikas, Tuokon myös.

Aasin roolissa ei ole kaksoismiehitystä, vaan Matti Leino vetäisee karvakaverin roolin joka näytöksessä. Mahtava juttu ja upea Aasi hän onkin. Mainio pitkäkorva taipuu moneen ja vauhtia on vaikka muille jakaa. Laulukin sujuu ja huumori kukkii. Lordi Farquaadina näin vain Antti Timosen, eli Kari Arffmanin tulkintaa tästä on vielä mentävä katsomaan. Timonen on loistava pikku (melkein) kuningas, varsinkin tanssiminen sujuu hienosti polvillaan. Farquaad ei kuitenkaan ole pelkästään ilkeä vaan hänkin on vähän erilainen vaikkei sitä myönnäkään. Hienot ovat myös hallitsijan tanssijoukot, Dulocin porukka tekee hyvää työtä.

Muista hahmoista mainittakoon Pinokkio (Kai Lähdesmäki), Susi (Unto Nuora), Noita (Tiina Peltonen) ja Piparkakkupoika (Emilia Nyman). Satuhahmot olivat kyllä niin värikästä porukkaa, että millään ei ehtinyt kaikkia nähdä vaikka kuinka yritti. Tämä porukka myös tanssii, laulaa ja näyttelee niin hienosti, että täytyy ihastella useampi hetkinen.

Nauratti myös Aasin "Mitä vi...hreää?" sekä moni muu juttu. Tässä oli myös tasainen ensimmäinen ja toinen puoliaika, yleensä väliajan jälkeen meno paranee mutta nyt oli hyvät tunnelmat alusta loppuun saakka.

Lavastus on onnistunut ja toimii mainiosti. Muutaman jutun olisi voinut tehdä toisin, mutta lava on niin värikäs ja täynnä kivoja juttuja, että sitä katsoo hymyillen. Värikäs on koko esityskin, syksyn muuttuessa synkemmäksi tietää että täältä saa sitä väriterapiaa ja onnellisia fiiliksiä. Esitys on onnistunut ja viihdyttää pieniä ja isoja katsojia, ja mikä tärkeintä, se laittaa hyvälle tuulelle sisältän silti opetuksen.

Laura Alajääski, Matti Leino & Petrus Kähkönen

Onnellisesti naimisissa!
Laura Alajääski, Mikko Vihma & Antti Timonen

Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden avajaiset

kaikki kuvat (c) Susanna Salmi

Tänään oli HKT:n näytäntövuoden avajaiset, kutsu paikalle tuli sähköpostiin jo kesän alussa ja merkkasin heti kalenteriin nämä avajaiset. Lähdettiin sitten koko perheen kanssa katsastamaan makupaloja tulevista ensi-illoista ja ostipa isäni jo muutamat liputkin.

Tilaisuus alkoi kuuden aikoihin ja Peacockiin kerääntyi aika paljon väkeä. (loppu on sitten muistini varassa, en nyt ihan tarkkaan osaa sanoa missä välissä mikäkin esitys esiteltiin) Lavalle nousi ensimmäisenä Asko Sarkola, joka toivotteli meidät tervetulleeksi ja päästi sitten estradille Antti Timosen aka Lordi Farquaadin, joka varsin pirteänä hyppelikin pääkalloin koristellusta linnastaan juontamaan. Farquaad nähdään syksyllä Shrek-musikaalissa, ja roolissa vuorottelevat Timonen sekä Kari Arffman. No, lordi kutsui sitten lavalle sekalaisen joukon satuolentoja, jotka vetäisivät "Friikkilippu" nimisen kappaleen Shrek-musikaalista.

Satuolentojen jälkeen lavalle ilmestyi Kari Arffman, joka toivotteli hänkin kaikki tervetulleeksi ja kertoi vähän Shrekistä ja tulevasta johtajuuskaudestaan, Arffman aloittaa Helsingin kaupunginteatterin teatterinjohtajana loppuvuodesta siis. Antti Timonen palasi Arffmanin jälkeen lavalle ja juonsi sisään Komisaario Palmun erehdys-näytelmän työryhmän.

Komisario Palmu ei ole minulle kovin tuttu hahmo (vaikka tästä samasta tarinasta tehty leffa kuulostaa kyllä tutulta, ehkä olen siis nähnyt sen) joten mielenkiintoista on nähdä hänet sekä tarinan muut henkilöt lavalla, avajaistarjouksella isäni nimittäin hankki liput tätä katsomaan. Hyvältä vaikutti ainakin avajaisissa nähdyn kohtauksen perusteella.

Komisario Palmun jälkeen lavalle tulivat Kenraalin ja Casanovan porukka. Tämän haluaisin myös nähdä, minusta vaikutti kiinnostavalta jutulta. Varsinkin puvustus näytti jo nyt hyvältä ja tarina kuulosti mielenkiintoiselta, joten toivottavasti ehdin katsomaan herrasmiehiä ja markiisitarta loppuvuoden aikana.

Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa V elikkä come back-show vaikutti hauskalta ja varmasti onkin. Taju Sallisesta kertova Taju kuulostaa myös mielenkiintoiselta. Molempia voisin mielelläni mennä katsomaan.

Ei makseta, ei makseta Studio Pasilassa vaikuttaa hyvältä ja hauskalta ja tarina kuulostaa myöskin hyvältä, eli tämä on katsomislistalla. Myös siskoni ilmaisi haluavansa nähdä tämän, joten luultavasti meitä on kohta koko perhe katsomossa.

Sitten nähtiin seuraava pätkä Shrekistä, "Tää päivä se on" niminen biisi jos oikein muistan. Kolme ikävaihetta Fionasta kaipailee prinssiä tornissansa ja laulaa aivan upeasti. Hienoa savua myös ja suomennos kuulosti korvaani hyvältä, tykkään Shrekin biiseistä paljon ja odotan että pääsen kuulemaan suomenkielisiä versioita.

Shrek-pätkän jälkeen oli Lilla Teaternin esitysten esittelyn vuoro, eli ensin Tartuffe ja sen jälkeen Mirakelmetoden. Koska ymmärrän hyvin vain kirjoitettua tai hitaasti puhuttua ruotsia, en oikein pysynyt kärryillä. Molemmista näytelmistä kerrottiin kuitenkin myös suomeksi, ja molempien juonet kuulostivat hyviltä. Jos tässä opin nopeasti paremmaksi ruotsintaitajaksi niin voisin hyvin kuvitella meneväni katsomaan.

Lillanin esitysten jälkeen oli viimeisen Shrek-esittelyn vuoro, kappaleen nimeä en nyt enää muista, mutta "Who I'd be" on englanninkielisen version nimi. Hyvin lauloi porukka taas lavalla ja hyvältä kuulostivat myös sanat, innolla odottelen jo ensiviikon ensi-iltoja ja koko musikaalin näkemistä. 

Tämän jälkeen siirryttiinkin sitten lämpiöön, jossa sai Shrek-julisteita, jäätelöä ja Hartwallin ihanaa päärynälimonadia. Jutusteltiin siinä vielä tuttujen, tuntemattomien ja muiden kanssa ennen kotiinlähtöä.

Kiitos HKT:lle avajaisista, mukavaa oli ja teatterissa nähdään!

Antti Timonen eli Lordi Farquaad
(c) Johanna Salmi

Matti Leino alias Aasi
(c) Johanna Salmi

Matti Leino sekä Petrus Kähkönen eli Shrek
(c) Johanna Salmi

Matti Leino, Petrus Kähkönen ja Anna-Maija Tuokko (Fiona)
(c) Johanna Salmi

Laura Alajääski eli Fiona
(c) Johanna Salmi

Jon-Jon Geitel aka Shrek
(c) Johanna Salmi

Tänne siis jo ensi viikolla!

Mies, joka ei osannut sanoa ei @ Pesäkallion kesäteatteri

kuvat © Mikko Sirviö

En ole ikinä käynyt Pesäkallion kesäteatterissa, mutta luettuani muutamat kehut tämänkesäisestä esityksestä päätin vakaasti istua katsomossa jossain vaiheessa kesää. Täpärälle meinasi jäädä, mutta ihan viimeiseen näytökseen sitten eilen ehdittiin, innostin koko perheen mukaan.

Mies, joka ei osannut sanoa ei eli siis Aimo Niemi (Mikko Laine) palaa Amerikasta takaisin Suomeen ja ryhtyy parisuhdeneuvojaksi. Aimo törmää Millaan (Birgitta Taussi), naiseen, joka tietää mitä tahtoo ja hehän sitten vähän ihastuvat. Mukana pyörii myös Aimon entinen ihastus Anna (Laura Nuuttila) ja tämän mies Kake (Kalle Sulalampi) sekä näiden poika Petteri (Joonas Mäyrä) ja lisäksi paljon muuta porukkaa. Aimo jakelee parisuhdeneuvojaan ja sekoittelee niin naisten kuin miestenkin päitä vinkeillään.

Koko päivän oli satanut enemmän tai vähemmän, ja ensimmäisen puoliajan aikana tulikin sitten vettä ihan urakalla. Vähän kauhistutti kun porukka pyöri lavalla vaatteet vettä valuen mutta onneksi ilma kirkastui eikä satanut enään väliajan jälkeen (ainakaan kovin paljoa). Näyttelijät eivät tuntuneet sateesta piittaavan, hyvä meno jatkui lavalla niin sateessa kuin pienessä auringonpaisteessakin.

Esityksen näyttelijät sekä bändi olivat nappivalintoja, kaikki toimi hyvin ja olisin viihtynyt katsomossa varmaan koko päivän näitä katsellessa. Hahmot olivat kaikki hyviä ja aijai miten hienoa musisointia ja laulua! Varsinkin Rakkaudella on nälkä, Uskoton ja Eloon!-biisit iskivät minuun. Harmi että ehdin vasta vikaan näytökseen, muuten olisin käynyt katsomassa useammankin kerran. Ensivuonna varmasti suuntaan Pesäkallioon uudestaan, niin hyvä show oli tämä!

Oli muuten hyvää makkaraa ja pullaa väliajalla. Ja kiva että katsomoon pääsi heti kun tuli paikalle, yleensä kun pääsee vasta varttia vaille niin on jo jonoa, nyt sai tulla ja mennä omaan tahtiin.

Loppuvuoden teatteritärpit

Nyt kun koulu taas pian alkaa ja teatterit aloittelevat syyskauttaan, päätin listata esityksiä joita haluaisin loppuvuoden aikana nähdä. Muutama näistä on jo varmoja tapauksia ja liput löytyy, mutta kaikki eivät vielä ole kalenterissa, joten katsotaan minne kaikkialle ehdin. Eihän sitä tiedä, mihin tässä loppuvuoden aikana eksyy, joten tulevat esityksen vaihtelevat varmasti vielä paljon.

kuva (c) HKT/Mirka Kleemola

Shrek @ Helsingin kaupunginteatteri

Helsingin kaupunginteatterin Shrek-musikaalista innostuin heti kun ensimmäiset mainokset julkaistiin, joten satuhahmojen ja vihreiden jättien maailmaan suuntaan heti ensi-illoissa. Musikaalia tekemässä on kivoja ja taitavia tyyppejä ja tämän musikaalin hienot biisit kuulostavat varmasti hyvältä heidän otteissaan.

kuva (c) HKT/Mirka Kleemola

Ei makseta, ei makseta @ Helsingin kaupunginteatteri

Tästä esityksestä kiinnostuin näyttelijöiden takia ja juonen luettuani sekin kuulostaa hyvältä, joten aika varmasti tämänkin esityksen katsomoon eksyn jossain vaiheessa. Komedia ei ole lempilajejani, mutta teatterissa en yleensä ole joutunut pettymään. Komediaelokuvat ja huumorikirjat kun ovat ihan eri juttu, niin enköhän minä viihdy mainiosti katsomossa.

kuva (c) Aki Loponen

Housut pois @ Lahden kaupunginteatteri

Koska Mäntsälä on lähellä Lahtea, meidän teatterireissut usein suuntautuvatkin sinnepäin (kuten myös Helsinkiin, joka on kanssa helppojen juna- ja autoyhteyksien päässä). Musikaaleja on Lahdessa toteutettu tyylikkäästi jo monet kerrat, joten toki tämäkin on nähtävä (ja ensi-iltaan onkin liput jo!).

Finnhits @ Hämeenlinnan teatteri

Tämän(kin) esityksen katsomaanmenemispäätökseen vaikutti vahvasti sekä esiintyjäporukka että ihana Kalle Aaltonen-esitys jonka näin pariin kertaan. Vaikka suomalaiset hittibiisit eivät yleensä minulla tauotta soi, niin ne luultavasti kuulostavat kuitenkin hyvältä lavalla.

Rock of Ages @ Turun kaupunginteatteri

Rock of Ages-leffa katsottiin kerran koulun musiikintunnilla, ja tykkäsin siitä kovasti. Nyt kun se tulee musikaalina teatterin lavalle ja mukana on mahtavia tyyppejä, on toki suunnattava ensi-iltaan.

kuva (c) Toni Ahola

Onyx @ Teatteri Toivo

Teatteri Toivoon olen suunnitellut suuntaavani jo monta kertaa, mutta aina on tullut jotain muuta. Onyx-vampyyrimusikaali kuitenkin vaikuttaa niin kiinnostavalta, että lähes varmasti menen kyllä  sen katsomaan.

Herrasmieshuijarit @ Rauman kaupunginteatteri

Tässä esityksessä kiinnostaa niin juoni kuin näyttelijätkin, ja onhan se myös musikaalikomedia, joten musiikkia on luvassa. Raumalla en ole ikinä käynyt, joten olisi mukavaa nähdä millaista siellä on.

kuva (c) Krista Mäkinen

Rikhard III @ Kansallisteatteri

Shakespearen näytelmät ovat aina hyviä, ja vaikka en tästä paljoa mitään tiedäkään, ehdottomasti ajattelin suunnata tätä katsomaan joskus. Juoni kuulostaa mielenkiintoiselta ensi tutustumisen jälkeen ja tekijäporukka näyttää hyvältä, joten hyvät kokemukseni Kansallisteatterista luultavasti jatkuvat tämänkin esityksen myötä.

Rocky Horror Show

Rocky Horror Show on niitä musikaaleja, joista kuulee paljon ja jotka melkein jokainen on joskus nähnyt. Minä en, joten on aika korjata aukko sivistyksessäni tämän vuoden lopulla. Esityksiä on Helsingissä, Turussa ja Tampereella, ja minä suuntaan Helsinkiin tämän katsomaan.