Seitsemän veljestä.

Aleksis Kivi -  Seitsemän veljestä

Kirjassa pidin eniten luonnon kuvauksista. Toisaalta kuvailuissa mentiin välillä liiallisuuksiin, kolmea sivua en olisi jokaisesta tiestä jaksanut lukea. Kuitenkin Kiven tyyli ja eläväinen kirjoitustapa värittivät kirjaa aina tasaisin välein, juuri silloin kun sitä tarvitsi.

Kirjassa en pitänyt siitä että juuri noissa kuvailuissa tarvittiin sitä viittä sivua. Myös kuvailevat sanat olivat välillä vähän käsittämättömiä, toki Seitsemän veljestä on vanhaa kieltä mutta kuitenkin.

Kirja oli kyllä kiinnostava, en ole ennen lukenut kiven tai muidenkaan suomalaisten menneen ajan kirjailijoiden kirjoja tms. klassikoita mutta tämän perusteella voisin lukea.

Lukukokemus oli haastava. Tylsyys meinasi voittaa välillä, ja kirjan kieli nyt oli senverran koukeroista että sai silmät ristissä tavata välillä. Kaksi viikkoa luin kirjaa, mutta sain sen kuitenkin luettua. Kokemusta rikkaampana.

Kirja opetti että klassikon, tai vanhanaikaisemman kirjan lukemiseen vaaditaan aikaa. Myös tuon ajan suomalainen maaseutu ihmisineen valottui kirjan myötä, sekä suomalainen kirjallisuus ja nimenomaan kiven kirjallisuus.

Päähenkilö(t) eli Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Selkeimmin kirjassa kuvattiin mielestäni Juhania ja Simeonia sekä Aapoa ja Lauria, muut tuntuivat vähän jävän välillä taka-alalle. Simeoni oli veljeksistä lempparini, en tiedä minkä takia mutta ihan mahtavan hieno ukkeli. Itsenäinen, uskovainen ja päättäväinen, kirjan lopussa tosin Simeonista tuli vähän ärsyttävä. Juhanista en pitänyt, liian juro ja sisupussi. Lauri taas oli ihana. Eeronkin muistelen olleen hauska tyyppi, muut menivät neutraali- linjalla.

Juoni oli ihan hyvä. Eteni välillä erittäin kankeasti mutta oli juonessa sellaisiakin kohtia jotka tempaisivat mukaansa.

Suosittelen kaikille jotka pitävät vanhemmasta kirjallisuudesta, ja joilla on aikaa lukea ja tahtoa selvitä kirjasta, välillä voi epätoivo iskeä kun samaa sivua lukee sen viisi minuuttia ja yrittää tajuta mitä Kivi yrittää kertoa,

Erityismaininta kirjan välistä löytyneelle lokki- kirjanmerkille. Se vaan hyppäsi esiin ja saikin merkata että missä mentiin :D

Lokki- kirjanmerkki ja koukeroista Kiven kieltä.

Chigago.

vas. Maiju Saarinen oik. Hanna Vahtikari
kuvat: Sami Heiskanen

Eilen, perjantaina 7.11 suunnattiin Lahteen jossa odotti kaupunginteatteri ja Chigago. Itse en tiennyt Chigagosta paljoa mitään etukäteen, juonen pääpiirteitä ja pari laulua mutta en oikeasti melkein yhtään mitään. Astuin siis katsomoon avoimin ja odottavin mielin. Odotukset palkittiin kyllä totaalisesti, musikaali oli mahtava!

Chigagossa pääosassa ovat kaksi naista, Velma Kelly (Elsa Saisio/ Maiju Saarinen) sekä Roxie Hart (Laura Huhtamaa/ Hanna Vahtikari). He molemmat ovat murhaajia, mutta sitäkin tärkeämpää on se että molemmat haluavat päästä esille. Lehdet, radio, televisio, mikä tahansa käy kunhan on itse otsikoissa. Mukana häärää asianajaja Billy Flynn, (Mikko Pörhölä) joka hoitaa jutun kuin jutun hinnasta sovittaessa. Kilpailu naisten välillä on kovaa eikä vankilamaailmassa eläminenkään ruusuista ole. Toivo tähteydestä ajaa eteenpäin ja lehdistön huomiosta tapellaan. Mutta tuleeko kenestäkään tähteä, avaako vankila ovensa ja päästää ulos?

vas. Elsa Saisio oik. Laura Huhtamaa

Varsinkin puvustus (Jaana Kurttila) oli upea ja miellytti silmää. Samoin orkesterin sijoittaminen näkyville oli hyvä ratkaisu. Laulut olivat mahtavia ja vauhdikkaita, suosikkejani olivat Vankilatango ja Lasipää, mutta myös Kumpikin tavoitteli asetta oli hieno ja hauska. Elsa Saisio oli mahtava, Velma Kelly kiva hahmo ja vau miten hienosti näytelty! Hanna Vahtikarin Roxie Hart oli hurmaava, ihastuin heti ensi minuuteilla. Ihan mahtava, en keksi muuta sanottavaa. Oli myös kiva nähdä Tohtori Zivagossa näytellyt Markus Saari tanssimassa ja laulamassa mukana. Bongasin suosikikseni Panu Kankaan, joka näytteli Fred Caselyä, sekä tanssi ja hoiti reportterin hommia musikaalissa. Huikea nuori näyttelijä, tanssi upeasti myös. Muutkin roolit tehtiin hienosti, ammattitaitoista ja upeaa tanssia.  Seremoniamestarina nähty Tapani Kalliomäki oli ihana. Sopivan hauska ja tilanteessa mukana. Mikko Pörhölä oli huikean hyvä Billy Flynnin roolissa. Lahden kaupunginteatteri tarjoili mahtavan illan!

Hetken kyllä mietitytti esityksen aikana, että Mama palkitsee ja Vankilatango ovat käsiohjelmassa laitettu väärinpäin.  Ainakin jos nyt oikein huomioin. No, se ei vaikuttanut mitenkään mihinkään. 

Lavastus oli myös kiva, mutta ei nyt erityisesti herättänyt mitään vau-efektiä. Vankilan kalterit tosin olivat hienoja ja lavan nousevat ja laskevat osat myös. Valoja käytettiin myös taidokkaasti. Myös yleisön joukkoon tuleva "silta" oli kiva ja sitä hyödynnettiin koko esityksen ajan. Myös yleisön joukossa tai reunoilla näytteleminen toimi hyvin. Muutenkin lavalla ja katsomossa oltiin vuorovaikutuksessa ja aplodeja sateli tasaisin väliajoin, Niin minultakin.

Kiitos Lahden kaupunginteatteri, oli hieno ilta!