Bisnesmaailman huipulla.

Helsingin kaupunginteatteri: Miten menestyä vaivatta liike-elämässä

kuvat © Charlotte Estman-Wennström

Eilen tosiaan olin tänään ensi-iltansa saavan Miten menestyä vaivatta liike-elämässä- (How to succeed in business without really trying) musikaalin ennakkonäytöksessä. Musikaali on 1960-luvulta kotoisin, ja sitä esitettiin muutama vuosi sitten Broadwaylla. Nyt vuorossa on Suomi. 

Tarinassa J. Pierrepoint Finch (Antti Lang) niminen nuorimies aloittaa uransa ikkunanpesijänä ja seuraten liike-elämässä menestymiseen tarvittavia ohjeita hän pääsee Globaalit Pakettinappulat- nimisessä yrityksessä töihin milloin mihinkin. Hän menestyykin hyvin, mutta lopulta koukeroiset bisnesmaailman asiat meinaavat vaarantaa niin työn, rakkauden kuin menestymisenkin.

Ensimmäinen sana, joka minulle tuli mieleen Miten menestyä:stä oli tyylikäs. Seuraava hauska. Sitä seuraava olikin jo lause, : vau miten joku osata, tää on tosi hieno! Miten menestyä oli toteutettu ammattimaisesti, ja se näkyi niin lavasteissa, puvuissa, musiikissa, roolituksessa kuin ohjauksessakin. Siinä oli kuitenkin mukana leikkimielisyyttä eikä tunnelma muuttunut liian vakavaksi. Lavastus oli toimiva ja hieno kokonaisuus ja näyttämö oli otettu käyttöön kokonaisuutena. Näyttelijöiden puvut olivat mahtavia, ja musikaalissa nähtiinkin vaikka minkälaisia muotiluomuksia.

Koreografiaa voi vain kehua, musikaaliin oli ujutettu vaikka minkälaista liikettä, ja koskaan ei tiennyt minne katsoa, että varmasti ehti nähdä kaiken ja vielä nauttia näkemästään. Musiikki oli menevää ja hyväntuulista, olisin voinut vain kuunnella koko illan ja nauttia. Laulusuosikkini olivat Minä seuraan sua, Veljestö ja Näin meillä. 

Antti Lang on nappivalinta Finchin rooliin. Iloinen, vauhdikas ja uskottava. Päässä pyörii vaikka mitä, mutta kehutaan vähän lisää. Lang lauloi upeasti, ja kaikinpuolin antoi Finchille sellaisen kipinän, että tämä tuntui tutulta, vähän kuin hyvältä naapurilta tai tutulta, jonka toivoo onnistuvan.

Parasta Miten menestyä:ssä oli se, että esitys vei mukanaan, ja huomasinkin jo jännittäväni Finchin puolesta ja toivovani että työpaikka tulee ja ideat kelpaavat. Vauhdikkuus ja keveys saivat melkein tanssahtelemaan näyttelijöiden mukana, ja minun tekikin mieli hypätä lavalle ja vain lauleskella mukana, niin hauskaa siellä näytti olevan. 

Muista näyttelijöistä Anna Victoria Eriksson, Esko Roine ja Kaisa Mattila tekivät hienot roolit, Mattilan Hedy La Rue oli mahtava hahmo! En tiedä miksi, mutta kovin symppis ja hauska tapaus neiti ´La Rue oli. Myös Emilia Nyman oli kiva nähdä Smittyn roolissa.

Miten menestyä on vauhdikas ja upea kokonaisuus, eikä se ole liian vakava. Sitä lähtee katsomaan hyvillä mielin ja katsomosta poistuu vieläkin paremmalla tuulella. Positiivisuusannos, jota tarvitaankin nyt kun syksy ja sateiset ilmat kunnolla alkavat.

Kiitos Helsingin kaupunginteatterille lipuista musikaaliin!

Sukellus ihmeelliseen maailmaan.

Ryhmäteatteri: Liisa Ihmemaassa

Olimme katsomassa Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa- kesäteatteriesitystä 23.8. Toista kertaa olin Suomenlinnaan menossa, suurin odotuksin. Vuoden takainen Robin Hood lunasti kaikki odotukset ja oli todella upea. Liisaa lähdinkin katsomaan varmana siitä, että tämä on hienoa, upeaa jeejee. No olihan se.

Liisa alkoi rauhallisessa tahdissa, mutta kohta siellä jo juostiin rusakon (Juha Pulli) perässä kaninkolosta sisään ja tavattiin Tittelityy (Sanna Warsell) ja Tittelitom (Juha Suihko). Paettiinpa erästä Mörmökkiä (Aarni Kivinen), juotiin teetä, uskottiin mahdottomuuksiin ja etsittiin jotakuta. Esityksessä Alicen roolissa nähtiin ihana Anna-Riikka Rajanen. Rajanen teki mahtavan roolin ja Alicesta muodostui hauska, päättäväinen tyyppi, jonka matkaa Ihmemaassa jaksoi seurata. Liisassa oli tietenkin tutut hahmot ja tarina, mutta esitys sivusi ilmastonmuutosta ja luontoa siinä onnistuen. Juoni kulki sujuvasti ja koko ajan oli katsottavaa. Ei ehtinyt silmää räpäyttää, ettei mitään jäisi näkemättä.

Lavastus oli todella hieno, silmät pyöreinä toljotin muutamia lavastusratkaisuja ja -toteutuksia. Todella onnistunutta! Varsinkin Jappervokki oli upea ja odottamaton, minulle tuli ihan puyskista kun yhtäkkiä lavalla olikin jo tulinen lohikäärme! Myös ne pienet lohikäärmeen näköiset (Griipit (?) ) olivat ihania. Lempihahmoni oli Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä. Jotenkin niin eksyksissä Herttakuningattaren (Sirja Sauros) valtakuntaan, ettei tiedä mitä tehdä. Herttajätkän ja -kuningattaren kohtaukset olivat parhaita, jotenkin niin sujuvia ja vaivattomia. Tosin eipä esitys muutenkaan junnannut paikoillaan tai tuntunut oudolta, Liisa istui Suomenlinnaan hienosti ja olisin mielelläni sen uudelleenkin käynyt katsomassa, mutta en ehdi. Viimeiset näytökset ovat muuten tällä viikolla 27.8-30.8! Jos on mahdollisuus, niin menkää katsomaan!

Eino Heiskanen (Herttajätkä) & Mörmökki (Aarni Kivinen) kuva: Johannes Wilenius

Kokonaisuudessaan Liisa Ihmemaassa oli viihdyttävä, koskettava ja vaikuttava esitys, jota mietti seuraavanakin päivänä. Oikein mainio, hienoa Ryhmäteatteri! Kiitos tästä!