lauantai 24. helmikuuta 2024

Kuninkaan puhe @ Lahden kaupunginteatteri


kuvat © Tommi Mattila

Näin Kuninkaan puheen 10.2.

Bertie (Teemu Palosaari) kärsii änkytyksestä, joka hankaloittaa montaa asiaa elämässä, niin arjessa kuin virallisissa asioissa. Eikä hän voi oikein vaihtaa ammattiakaan – Bertie kun on Englannin kuninkaan Yrjö V:n (Aki Raiskio) poika. Kun näyttää siltä, että isän terveys heikkenee nopeasti ja isoveli David (Joni Lepomäki) keskittyy lähinnä romanssiinsa amerikkalaisen Wallis Simpsonin (Saara-Elina Partanen) kanssa, on Bertien otettava yhä enemmän edustustehtäviä hoitaakseen. Ja sehän tarkoittaa, että puheita olisi pidettävä ja kuninkaallisten neuvonantajien kanssa keskusteltava monenlaista. Vaimo Elisabeth (Laura Huhtamaa) seuraa Bertien kamppailua tämän rinnalla ja kertoo uutisen: hän on löytänyt puheterapeutin, jonka palveluksia voisi kokeilla. Kun Lionel Logue (Tapani Kalliomäki) sitten alkaa työskennellä yhdessä Bertien kanssa, hänen metodinsa vaikuttavat melko kummalliselta. Pikku hiljaa miesten välille kuitenkin syntyy ystävyys, joka voittaa luokkarajat. Mutta kun tulee Bertien elämän tärkeimmän puheen aika, kantaako hänen äänensä?

Ai ettien että, tällaista on teatteri parhaimmillaan! Kuninkaan puhe oli kevään tärppilistallani ensimmäisellä paikalla ja ehdottomasti se esitys, jonka näkemistä odotin tässä alkuvuodesta eniten. Eikä turhaan tarvinnut odottaa, Lahti tarjoilee jälleen äärimmäisen onnistunutta laatudraamaa. Monet suosikki-puheteatteriesityksistäni olen saanut nauttia Lahden kaupunginteatterissa, ja noiden hienojen kokemusten rinnalle nousee myös tämä Tommi Kainulaisen ohjaama Kuninkaan puhe. Suurella lämmöllä ja ymmärryksellä, taitavasti ripotellulla ja hyväntuulisella huumorilla sekä ihmisiä tarkasti ja hienovireisesti katsovalla otteella ohjattu esitys koskettaa, viihdyttää ja lämmittää sydäntä. Monarkia, luokkaerot ja yhteiskunta ovat jatkuvasti mukana, mutta keskiössä ovat ihmisten tarinat. Miten pärjätä maailmassa, joka tuntuu vain lyttäävän ja tuomitsevan? Kun oma perhekin tiuskii ja naureskelee, on äärimmäisen vaikea luottaa muihin, olivat he ketä tahansa. Ja jos sitten luottaa ja huomaa tehneensä virheen, kuinka moni kärsii? Mutta koskaan ei voi tietää, jos luottamus avaisikin oven uusiin mahdollisuuksiin ja ystävyyteen. Näitä teemoja ja monia muita Kuninkaan puhe käsittelee tunnistettavasti ja samaistuttavasti, koskettavalla tavalla. Kainulaisen ohjauksessa mennään syvälle epävarmuuksiin, vastuisiin, pelkoihin ja toiveisiin, ja kaikki tapahtuu upean vaivattomasti. Mitään ei tehdä liikaa, vaan esitys luottaa tarinaan ja antaa sen kantaa.

Milja Ahon lavastus lienee yksi hienoimmista, jonka olen Juhani-näyttämöllä nähnyt. Eleganttia, tyylikästä, isoa ja majesteettista – juuri sellaista kuin kuninkaalliseen tarinaan sopii. Ja sitten kodikasta, arkisen rentoa ja eletyn näköistä tunnelmaa Lionelin vastaanotolla. Lavastus keskustelee hienosti myös tarinan kanssa, ja toimii erinomaisesti erityisesti silloin, kun Bertie on isojen kulissien keskellä yksin. Yksityiskohtia on paljon, ja myös ne osaltaan tukevat tarinaa ja ovat välillä juonen kannalta hyvinkin tärkeitä, kuten lentokoneiden pienoismallit. Riikka Aurasmaan pukusuunnittelu on samaan tapaan sekä eleganttia että arkisempaa, ja tukee luokkayhteiskunnan kuvausta onnistuneesti. Erityisesti kuninkaallisen perheen asut ovat upeita, pidän aina arvokkaista ja koristelluista vaatteista ja sellaisia tässä näytelmässä riittää. Harri Peltosen valosuunnittelu luo tunnelmia ja tilanteita sujuvasti, ja löytää jylhästä lavastuksesta hienosti valon ja varjon paikkoja. Visuaalisuus kokonaisuudessaan on varsin komeaa, ja näyttämökuvassa riittää ihasteltavaa. Vaihdot lavasteiden välillä menevät myös hyvin sujuvasti.

Teemu Palosaari kantaa ison roolinsa upealla herkkyydellä, ja tuo kaikkeen tekemiseen monitasoista ja vilpitöntä läsnäoloa. Roolityö on hieno, ilmeet ja eleet hillittyjä ja arvokkaita kuten kuninkaalliselle kuuluu. Mutta välillä pintaan nousee kaikki tukahdutettu, epävarmuudet ja ärsytys ja epätoivo, ja nämä ovat minulle kaikista koskettavimpia hetkiä. Joko nämä, tai sitten se, miten raskas on Bertien taakka ja miten aidosti Palosaari sen lavalle tuo. Kokonainen kansakunta harteilla, ei se ole kenellekään helppoa. Roolityö kasvaa kohtauksesta toiseen hienosti, ja tapa, jolla Palosaari näyttää Bertien kokemuksen kaikesta tapahtuvasta, on vakuuttava. Upea rooli, koskettava, samaistuttava ja kokonainen. Tapani Kalliomäki Lionelin roolissa on sydämellinen ja lämmin, hän tuo luontevasti rooliinsa leppoisaa hyväntuulisuutta. Lionel on tarkka huomaamaan asioita, mutta hänen tapansa ratkaista ongelmia ja käsitellä tapahtumia lähtee positiivisuudesta, ei hermostumisesta tai ahdistumisesta, ja tämän Kalliomäki näyttelee erinomaisesti. Se, miten Bertien ja Lionelin ystävyys vahvistuu, ja miten Lionel tukee Bertietä tämän huolissa, on suosikkijuttuni esityksessä. Ystävyys ylipäätään on ihana teema tarinoissa käsiteltäväksi, mutta se vähän jää muiden ihmissuhteiden varjoon. Monessa tarinassa toki on ystävyyttä, mutta enemmän sivu- kuin pääjuonena. Kuninkaan puheessa sen sijaan ystävyys on se voima, joka tarinaa ajaa, ja tuon ystävyys on lavalla kauniisti kuvattu. Sydän meinasi sulaa monessa kohtaa, kun miesten välille vähitellen kehittyi aina vain vahvempi luottamus. Palosaaren ja Kalliomäen näyttelijäntyö on loistavasti vireessä tunnelman hiuksenhienoihin muutoksiin, Bertien ja Lionelin suhteen sävyihin ja sen näyttämiseen, miten kaksi eri taustoista tulevaa, erilaista ihmistä voivat olla toisilleen juuri oikeat ystävät juuri oikealla hetkellä.

Laura Huhtamaa tekee vahvan roolin Elisabethina. Hienovaraisessa roolityössä on voimaa ja haavoittuvuutta, Huhtamaa näyttelee taitavasti tulevan kuningattaren kasvun tarinan aikana. Miehensä rinnalla väsymättä tukena oleva Elisabeth käy itsekin läpi myllerrystä, kun kuningattareksi tuleminen vaikuttaa yhä ajankohtaisemmalta. Huhtamaan roolityössä on lempeyttä ja lämpöä sekä viisautta ja itsevarmuutta, joka tasapainottuu tulevaisuuteen liittyvien kysymysten painolla. Hieno rooli. Krista Putkonen-Örn tekee koskettavaa työtä Lionelin vaimon Myrtlen roolissa. Maanläheinen ja härkevä Myrtle on seurannut miestään Australiasta Englantiin, mutta vaikka hän onkin Lionelin unelmien puolella, kaipaa Myrtle kotiin. Ystävyysteeman lisäksi Kuninkaan puheessa on vahvasti myös teemana parisuhde ja pariskunnat, ja kolmen pääparin erilaisuus on taiten tuotu lavalle. Bertien ja Elisabethin vastuuntuntoisuus, huoli ja epävarmuus tulevasta ja vahva keskinäinen luottamus ja toisen tukeminen heijastuu sekä Lionelin ja Myrtlen rakkaudentäyteiseen, mutta välillä erilaisista asioista haaveilevaan liittoon että Davidin ja Wallisin hauskanpitoa ja huolettomuutta arvostavaan, mutta ilmeisen todelliseen rakkauteen perustuvaan yhteiseloon. Ihmissuhteiden monet tasot ovat näyttelijöiden roolitöissä uskottavia ja onnistuneesti tulkittuja.

Joni Leponiemi tekee mainion roolin prinssi Davidina, jota välillä tekee mieli kannustaa mutta joka sitten pilkkaa Bertietä ja menettää siinä samalla kyllä kaiken sympatiani. Ei ole helppo Davidin tilannekaan, mutta ei se ainakaan veljeä kiusaamalla parane. Oikein hyvä roolityö, pidin! Aki Raiskio vanhana kuninkaana tekee arvokasta ja hallittua roolityötä. Ei osaa Yrjö V oikein poikiaan kannustaa, vaikka heistä varmasti välittääkin, mutta kansakunta ja valtakunta on pidettävä järjestyksessä eikä siinä aikaa jää oikein kaikelle muulle. Jori Halttunen arkkipiispan, Olli Paakkanen pääministeri Baldwinin ja Mikko Jurkka Winston Churchillin rooleissa tekevät sujuvaa työtä. He tuovat hahmoihinsa sekä huumoria että asiallisuutta, ja herättävät historian henkiin hienosti. Saara-Elina Partanen vastaa Wallis Simpsonin näyttelemisen lisäksi esityksen koreografioista, ja erityisesti Wallisin ja Davidin iloinen liihottelu tanssin pyörteissä ympäri lavaa on hurmaavaa. Partanen tekee erinomaista työtä niin koreografina kuin Wallisina. Eerik Kurosen näyttelemä hiljainen miespalvelija seuraa tapahtumia sivusta, ja on aina valmiina tukemaan, avustamaan, ihmettelemään tai huvittumaan tilanteen vaatimalla tavalla.

Kuninkaan puhe oli juuri sitä mitä siltä toivoin ja odotin, ja viihdyin ja liikutuin katsomossa täysin. Upeat, upeat roolisuoritukset, erinomaisesti esitykseen sopiva visuaalisuus ja esityksen hieno ote teemoihinsa vakuuttavat, tätä oli nautinto katsoa. Suosittelen niin historiasta ja tositarinoista kiinnostuneille, brittihovin faneille, hienon puhedraaman ystäville kuin kaikille muillekin, jotka kaipaavat vaikuttavaa teatterikokemusta. Itse suuntaan katsomoon vielä toivottavasti monta kertaa. Olipa ihanaa!

torstai 8. helmikuuta 2024

Pinnan alla @ Ahaa Teatteri


kuvat © Jari Kivelä

Näin Pinnan alla-näytelmän ensi-illassa 5.2.

Eetun (Teemu Mäkinen) äiti Ilona on kadonnut uimaretkellä, ja tuntuu kuin kaikki uskoisivat tämän kuolleen. Onnettomuus, sitä isä, poliisi ja media toistavat. Mutta Eetu uskoo, että tapauksen taustalla on jotain hämärää. Yhden aikuisen perheeksi kutistuneessa kokoonpanossa pikkusisko Isla (Roosa Lehtinen) haaveilee taitouinnista ja kaipaa äitiään, ja isä Mikko (Oskar Hartman) sulkeutuu suruunsa, äyskii ja on omissa maailmoissaan. Eetun on pitänyt jättää rakas purjehdusharrastuksensa, ja siitäkös pahin kilpakumppani Rasmus Weckman (Hartman) naljailee. Onneksi koulussa ovat ystävät Salla (Lehtinen) ja Hene (Reetta Hyreen), joiden avulla Eetu jaksaa. Mutta kun ryhmätyö johtaa Eetun ja kumppanit Itämeren salaisuuksien jäljelle, vaikuttaa siltä, että paljastua saattaa myös jotain aivan muuta...

Leena Paasion nuortenkirjapariin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan pohjautuva Pinnan alla on Elina Izarran dramatisoima ja ohjaama esitys. Se sovittaa kunnianhimoisesti seitsemäänkymmeneenviiteen minuuttiin kaksi kokonaista nuortenromaania, ja onnistuu oikein mainiosti. Harmajan ensimmäisen luvun otsikon mukaan nimetyssä näytelmässä ehditään käsitellä niin ystävyyttä, ihastumista, perhesuhteita, kateutta, rahahuolia, menetystä, surua, kadonneen äidin arvoitusta, ilmastonmuutosta ja Itämerta sekä lukioikäisten nuorten arkea. Tarina on yhtenäinen ja sekä monitasoinen että kiinnostava, vaikka paljon tärkeitä käänteitä on pitänyt jättää pois. Ydin on löytynyt ja tulee esityksessä selkeästi esiin, ja vaikka ei olisi kirjoja lukenut, juonessa ja hahmojen kasvussa pysyy mukana. Jos kirjat on lukenut, kuten minä, ja siinä samalla rakastunut niihin kovasti, saattaa jäädä kaipailemaan omia suosikkikohtauksiaan, kuten minä. Muodosta toiseen sovitetuissa tarinoissa on aina se aspekti, että se, muoto, jossa tarinaan on ensimmäisen kerran tutustunut, on yleensä myös se itselle kaikista rakkain. Minulla näin on hyvin usein kirjojen kohdalla, enkä pysty täysin karistamaan alkuperäisteoksen painoa sovitusta katsoessani. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen kokemus Pinnan alla olisi ollut, jos nimenomaan näytelmä tutustuttaisi Eetun, Rasmuksen ja muiden tarinaan. Romaanimuistoistani huolimatta nautin esityksen katsomisesta kovasti, ja ilolla katsoin, miten tutut jutut kääntyivät teatterikielelle. Paljon oivaltavia ja todella hyvin toimivia ratkaisuja, sujuvasti dramatisoitu teksti ja erityisesti vaikuttavaa työtä siinä, miten jouhevasti etenevä ja täyteen ladattu kokonaisuus näytelmästä on rakennettu. Mukana on juuri niin paljon asiaa kuin reiluun tuntiin mahtuu, ja tasapaino sen kanssa, kuinka paljon voi ottaa mukaan ilman että kokonaisuus tuntuu ahtaalta, on tarkasti hallittu. Yhä hämmästelen, miten kaikki olennainen oikein mukaan mahtuikin!

Izarran ohjaus nostaa hienosti esiin tunteet ja niiden kanssa kamppailemisen. Nuoruus, liian painava taakka ja epätietoisuus ovat isoja aiheita, joita Pinnan alla käsittelee samaistuttavasti ja koskettavasti. Yllätyin siitä, miten paljon huumoria esityksessä on, sillä vaikka kirjoissa on huvittavia kohtia ja mainioita komediallisia oivalluksia, en ikinä odottanut, että duologiasta sovitettu näytelmä olisi näin hauska. Komedia toimii ja saa ajan kulumaan kuin siivillä, vaikka itse jäin kaipaamaan sitä painavuutta, surumielisyyttä ja epätoivoa, jotka kirjoissa tulevat välillä hyvinkin käsinkosketeltaviksi. Toisaalta pienillä hetkillä, ilmeillä ja eleillä luodaan hienosti tunnelmia laidasta laitaan, ja tunnekirjo on varsin moninainen, eli ilman synkkyyttä ei jäädä vaikka huumoria onkin mukana enemmän. Alisha Davidowin lavastus- ja videosuunnittelu taipuu näppärästi merellä purjehduksesta vedenalaiseen maailmaan, koulusta kotibileisiin ja sairaalasta kodiksi. Kankaisiin heijastetut maisemat vedestä kesäisiin lehtiin ja lavastuksen näppärä monikäyttöisyys tarjoavat tarinalle oivat raamit. Jenni Räsäsen pukusuunnittelussa on sopivasti arkisuutta sekä tiettyyn paikkaan ja tekemiseen kytkeviä vaatevalintoja, joiden avulla hahmoista tulee kokonaisempia. Erityisesti Ilonan vedenalainen olemus on hienosti toteutettu, samoin pelastusliivit ja Rasmuksen mummin arvokas sairaala-asu. Antti Kaupin valosuunnittelu ja Riku-Pekka Kellokosken äänisuunnittelu ovat tärkeässä osassa maisemin ja tunnelmien luomisessa.

Ahaan nelihenkinen ensemble taituroi erinomaisesti 15 hahmoa lavalle hurjalla tahdilla. On kyllä niin loistavaa työtä, että välillä voisi kuvitella lavalla seikkailevan tuplasti enemmän näyttelijöitä, mutta kyllä sieltä kumarruksiin saapui vain tämä nelihenkinen tehojengi Hartman - Hyreen - Lehtinen - Mäkinen. Oskar Hartman näyttelee Rasmusta ja Eetun isää Mikkoa, ja erityisesti Rasmuksen roolia odotin tosi innolla. Rasmus on minulle rakas hahmo kirjoista, pidin hänestä heti ensimmäisestä tylystä sanasta saakka, ja kun kovan kuoren alle pääsee kurkistamaan, niin sehän on menoa sitten. Hartman on roolissaan mainio, juuri niin ylimielinen ja tarkkanäköinen että tutun hahmon tunnistaa lavalta heti. Pidän erityisesti siitä, miten paljon Rasmuksella on koko ajan meneillään, Hartman tuo hienosti roolityöhönsä sellaista jännitystä ja varautuneisuutta, joka väreilee koko ajan pinnan alla. Rasmus on toki rasittava kuin mikä, mutta samalla herkkä ja tarkka huomaamaan, mitä tapahtuu. Hartman antaa roolityölleen tilaa kasvaa ja tavoittaa hienosti sen, miten Rasmuksen eri ihmissuhteet tähän vaikuttavat, ja mitä Rasmus itse haluaa. Mikon roolissa Hartman on uskottava miehenä, jonka koko elämä on murentunut ja joka ei saa pidettyä lankoja käsissään. Teemu Mäkinen tuo Eetun lavalle yksityiskohtaisesti ja näyttää luontevasti sen, miten äidin katoaminen ja niin perhe- kuin kaverisuhteiden aallokoissa luoviminen Eetuun vaikuttavat. Mäkisen roolityöhön latautuu hienosti se, miten paljon kaikkea Eetu kannattelee, ja miten kaikki tuo on jatkuvasti hiuskarvan varassa. Eetun epätoivoisuus tulee erityisen hienosti läpi, ja tasapainottuu sillä, miten lämpimiä ihmissuhteita hänellä elämässään on. Mäkinen näyttelee Eetun lisäksi pienet roolit kemistinä ja sairaanhoitajana, joista varsinkin kemisti jää lähtemättömästi mieleen. Jestas sentään mikä tyyppi!

Roosa Lehtinen saa ahkeroitavakseen eniten hahmoja tulkitessaan Islan, Sallan, Rasmuksen mummin, Ilonan, Matti Vaaralan ja opettajan roolit. Hän tekee monipuolisen hahmogallerian varmalla otteella, ja on aivan ihastuttava erityisesti Islan roolissa. Lehtinen tuo roolityöhön intoa ja päättäväisyyttä, viisautta jota Islassa on ja samalla pienen lapsen yritystä tajuta, mitä isoveljen ja isän maailmassa tapahtuu. Taitouintikohtaukset ovat niin ihania! Islan ja Eetun sisaruussuhde on minulle yksi tärkeimpiä juttuja tässä tarinassa, ja ilokseni se saa lavalla kunnolla aikaa. Sallan roolissa Lehtinen kuvaa hahmonsa kasvua onnistuneesti ja lempeästi, Salla kulkee tarinassa matkan, joka välittyy Lehtisen roolityöstä hyvin. Myös muissa rooleissaan Lehtinen on erinomainen, hän tuo tarkkanäköisyyttä Ilonan rooliin, ristiriitaisuutta Rasmuksen mummin hahmoon ja hämäryyttä ja koomisuutta Matti Vaaralaan. Reetta Hyreen on kaikissa rooleissaan tilanteen tasalla, ja varsinkin Henenä ihan mahtava! Hene on loistotyyppi, hauska ja luotettava ystävä, ja Hyreen tuo tämän lavalle mainiolla otteella. Ei varmasti tule tylsää hetkeä kun Henen kanssa ystävystyy, eikä tarvitse myöskään jäädä yksin, sillä Hene on tukena. Rasmuksen äidin roolissa Hyreen on niskaan hengittävä ja painostava urheilumutsi, joka vaatii aina parasta, Melinan roolissa huoleton huomion keskipiste, ja uimavalmentaja Ennana ihastunut hihittelijä, joka kannustaa suojattejaan. Näyttelijänelikko pelaa saumattomasti yhteen, kertoo tarinaa taidolla, ja lopussa kuultava "Leidi Domina" heidän hyvällä meiningillä vetäisemänään on esitykselle loistava loppu.

Ahaa Teatterin Pinnan alla on onnistunut sovitus erinomaisesta nuortenkirjaparista. Näytelmä kuljettaa tarinaa sujuvasti ja onnistuu löytämään tilaa sekä tiheälle juonelle että monitasoiselle hahmojen esittämiselle, ja tekee molemmat harkitusti ja toimivasti. Koska tiesin etukäteen, miten tarinan trillerimäinen juonikuvio ratkeaa, jännittävät käänteet eivät olleet ihan yhtä jännittäviä kuin sellaiselle, joka näkee tarinan ensimmäistä kertaa, mutta näppärästi on mukaan saatu myös mysteerikuvio ja sen tiivistunnelmaisuus. Pinnan alla on oiva tapa sukeltaa Itämeren syvyyksiin ja teinielämän aallokoihin, se yhdistää jännitystarinan, kasvutarinan, selviytymistarinan ja tarinan ystävyydestä ja ihastumisesta merien suojeluun ja Itämeren tärkeyteen. Aavistuksen saarnaavampi on ympäristötietoisuudesta opettava sävy näytelmässä kuin kirjoissa, mutta teatteriesityksessä suorempi esitys toimii. Suosittelen lämpimästi myös lähdeteoksiin tutustumista joko ennen tai jälkeen näytelmän näkemisen, sillä kirjoihin mahtuu valtavasti kaikkea sellaista, joka syventää sekä tarinaa että ennen kaikkea hahmoja. Itse ainakin huomasin hahmoissa paljon myös sellaista, joka ei esityksessä ehkä varsinaisesti ollut mukana, mutta joka oli kirjoista tuttua ja henkilöityi näyttelijöiden työssä hienosti lavallekin. Ihanaa, että tämä tarina ja nämä tyypit valloittavat nyt sydämiä teatterin lavalla!

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Ahaa!

perjantai 2. helmikuuta 2024

Teatterinna-palkinto 2024 – Voittajat

 

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.

Historian kolmannet Teatterinna-palkinnot on tältä erää jaettu, ja tästä postauksesta löytyvät kaikki voittajat perusteluineen. Teatterinna-palkinnon ehdokkaat ja voittajat valitaan yleisöäänestyksen kautta, eli tämä on täysin yleisöpalkinto. Äänestäjiä oli tänä vuonna aivan huikea määrä, 1431 kappaletta! Suuri kiitos kaikille palkinnon saajia ehdottaneille ja äänestäneille. Ja onnittelut kaikille finalisteille ja voittajille!

Teatterilippuarvontojen voittajille lähtee sähköposti tämän viikonlopun aikana, tarkkailkaahan arvontaan osallistuneet siis postilaatikkojanne.

Pitemmittä puheitta, tässä he tulevat – Teatterinna-palkintovoittajat vuosimallia 2024:

Vuoden teatteri

Tampereen Työväen Teatteri (58,1% äänistä)

Jokaisessa Teatterinna-palkintofinaalissa mukana ollut Tampereen Työväen Teatteri nappaa Vuoden teatterin tittelin itselleen toista kertaa, uusien viimevuotisen voittonsa. Äänestäjät kiittävät teatteria erityisesti rohkeasta ja monipuolisesta ohjelmistosta. Vuonna 1901 toimintansa aloittanut Tampereen Työväen Teatteri toimii neljällä näyttämöllä, joiden lisäksi TTT:llä on residenssiohjelma Viides näyttämö. Ohjelmistoon kuuluu kaikenlaista musikaaleista lastennäytelmiin, kotimaisista kantaesityksistä klassikoihin ja tanssiteatterista useamman tahon yhteistyönä toteutettuihin esityksiin. Kevään 2024 ensi-iltoja ovat muun muassa Frida, Kadotettu paratiisi ja Macbeth.

Äänestäjien perusteluita:

"Laadukasta ja monipuolista ohjelmistoa vuodesta toiseen."

"Supermielenkiintoinen ohjelmisto! Uutta, tajunnan räjäyttävää juuri kuten kansallisnäyttämöllä pitääkin olla!"

"Upea, tasokas ja rohkea."

"Huikea ohjelmisto vuodesta toiseen, loistavat näyttelijät ja ohjaajat. Myös virkistäviä uusia kokeiluja, suuria sekä pieniä teoksia."

"Monipuolinen ja korkeatasoinen ohjelmisto. Loistavat näyttelijät."

"En ole koskaan joutunut pettymään kun olen käynyt esityksissä, myös näyttelijät ovat huippuja."

Tampereen Teatteri 26,1% äänistä
Turun kaupunginteatteri 15,8% äänistä

Vuoden musikaali

Evita (47,5% äänistä)
(Jyväskylän kaupunginteatteri)

Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen musikaalin, Eva Perónin elämästä inspiroituneen Evitan ohjasi Jyväskylän kaupunginteatteriin Jukka Keinonen. Evitan roolissa vuorottelevat Saara Jokiaho ja Anna-Maija Oka. Ensi-illat olivat 8. ja 9. syyskuuta 2023, ja esitys jatkaa ohjelmistossa kevään 2024. Ensimmäisenä Webber-musikaalina Jyväskylässä nähtävää Evitaa esitetään 20 esiintyjän ja 10 hengen orkesterin voimin, ja nyt tämä muun muassa ikonisen Don't Cry for Me, Argentina-kappaleen sisältävä musikaaliklassikko saa katsojilta tunnustuksen Vuoden musikaali-palkinnon muodossa.

Äänestäjien perusteluita:

"Esitys, joka oli kaikinpuolin onnistunut: teatterin omat kiinnitykset päärooleissa, perinteiset tanssinumerot ja käytännössä täydelliset laulusuoritukset. Paljon teatteria nähneenä harva esitys vaikuttaa tai liikuttaa, mutta tälle annoin seisovat aplodit."

"Upeasti oman talon näyttelijöillä toteutetut pääosat, musiikillisesti korkeatasoinen, erinomaisesti miksattu, värikäs ja vauhdikas toteutus."

"Loistava!"

"Huikeat roolit, ensemble, visuaalinen ilme ja ennen kaikkea musiikki! Upea suurmusikaali!"

"Evitan musiikki osuu ja uppoaa, aina."

"Evitan tarina koskettaa aina."

Rakas Evan Hansen, Helsingin kaupunginteatteri 31,6% äänistä
Lumen taju, Taideyliopiston Talvimusikaali 20,9% äänistä

Vuoden puhenäytelmä

Pieni maailma (69,2% äänistä)
(Tampereen Työväen Teatteri)

Michael Baranin käsikirjoittama ja ohjaama Pieni maailma sai kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa 12.9.2023, ja sen esitykset jatkuvat keväällä 2024. Faktaa ja fiktiota sekoittava näytelmä pohjaa näyttelijä Seela Sellan muistoihin ja kokemuksiin 1960-luvulla Intimiteatterissa. Baranin 1900-luvun aatehistoriaa ja politiikkaa sekä eurooppalaista muistoa käsittelevään näytelmäsarjaan kuuluva Pieni elämä sijoittuu 1960-luvun teatterimaailmaan. Rooleissa nähdään Emmi Kaislakari, Inke Koskinen ja Petra Karjalainen, videolla Seela Sella. Vaikuttava ja koskettava esitys saa katsojilta Vuoden puhenäytelmän tittelin.

Äänestäjien perusteluita:

"Kerrassaan vaikuttava ja vakuuttava! Monologi, jotka naiset ”vetää” täysin tunteenpalolla sydämestä asti. Vielä lopussa Seelan puhe, heijastus kankaalle."

"Menneisyys, nykyisyys, valokuvien muistot ja tietoisuus - teatterimaailmaa teatterissa, huima kokonaisuus."

"Puhenäytelmä joka on parasta aikoihin. Näyttelijöiden työ taidokasta."

"Aivan loistava, puhutteleva."

"Intensiivinen, hienosti kirjoitettu näytelmä tärkeästä aiheesta."

"Raskas, koskettava ja hyvin puhutteleva teos, jossa näyttelijät pääsevät todella ottamaan tekstiä haltuun. Vau!"

Joitakin keskusteluja merkityksestä, Q-teatteri 16,7% äänistä
Rikkaruoho, KOM-teatteri 14,1% äänistä

Vuoden kesäteatteriesitys

Täällä Pohjantähden alla (71,6% äänistä)
(Pyynikin kesäteatteri)

Väinö Linnan klassikko Täällä Pohjantähden alla sai Pyynikin kesäteatterissa ensi-iltansa 9.6.2023. Aiemmin vuosina 1995 ja 1996 Pyynikillä oli saatu seurata Pentinkulman asukkaiden elämää, sen iloja ja suruja, kun Kalle Holmbergin ohjaama Täällä Pohjantähden alla vakuutti yleisöjä. Nyt 2023 Linnan romaani sovitettiin jälleen pyörivän katsomon ympärille, tällä kertaa Antti Mikkolan vaikuttavana ohjauksena. Rakastuminen, vanhemmuus, aatteet, kiristyvä ilmapiiri, sisällissota ja sen ankaruus, ihmisten taistelu oikeudenmukaisuuden ja omien arvojen puolesta, pelko toisten puolesta ja lopulta menetysten raastavuus ja kotiinpaluun tunnekuohut olivat kaikki mukana, kun Pyynikillä kuljettiin läpi Suomen historiaa. Rooleissa mm. Esa Latva-Äijö, Verneri Lilja, Ella Mettänen ja Tom Lindholm. Tämä komeasti toteutettu, otteessaan pitävä produktio saa kiitosta, ja äänestystulos on selvä – Täällä Pohjantähden alla ansaitsee myös Vuoden kesäteatteriesityksen Teatterinna-palkinnon.

Äänestäjien perusteluita:

"Komea esitys kerrassaan."

"Täällä Pohjantähden alla on ollut helposti hienoimpia esityksiä mitä olen nähnyt. Kaikin puolin täydellinen kokonaisuus, ja vaikka esitys olikin pitkä, se oli niin sulavaa että tuntui jopa lyhyemmältä kuin yleinen, n. 2 tunnin näytös."

"Iski syvälle sieluun."

"Huikea, vaikuttava ja ihanasti maan tasalla."

"Elokuvallinen ja sydäntäsärkevä toteutus, joka luotti Väinö Linnan tekstiin ja oli uskollinen alkuperäisen teoksen hengelle. Täydellisesti roolitettu ja hyödynsi taitavasti ympäröivää luontoa ja pyörivää katsomoa."

"Ei ole voittanutta, hieno klassikko toteutettu uskomattoman hienosti ja sopivaan ympäristöön."

9 to 5 - Hommat hoituu!, Samppalinnan kesäteatteri 21,9% äänistä
Usko, Toivo & Ryöstö, Meri Oulun Kesäteatteri 6,5% äänistä

Vuoden tanssiesitys

Käärmeenpääntallaajat (61,1% äänistä)
(Folk Extreme, 
Tampereen Työväen Teatteri, & Espoon teatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Kallion lukio, Tampereen yhteiskoulun lukio TYK)

Useamman tahon yhteistyönä toteutettu Käärmeenpääntallaajat sai ensi-iltansa 16.3.2023. Marjo Kuuselan käsialaa ovat esitysdramaturgia ja ohjaus, koreografiasta vastaa Reetta-Kaisa Iles. 1800-luvulla vaikuttanut eteläpohjalainen uskonlahko vasulaisuus on esityksen inspiraationa, ja tämä rituaali, festivaali, konsertti, esitys, näiden kaikkien yhdistelmä, käsittelee sellaisia aiheita kuin ilo, vapaus, unelmat, usko, onni ja kaipuu. Jo aiemmin Suomen nuorisoseurojen myöntämän Vuoden tanssiteko-tunnustuksen jatkoksi Käärmeenpääntallaajat saa nyt myös Vuoden tanssiesityksen Teatterinna-palkinnon.

Äänestäjien perusteluita:

"Aivan loistava esitys! Paljon paljon parempi kuin osasimme odottaa. Rytmi vei mukanaan."

"Hienoa yhteistyötä eri toimijoiden välillä."

"Aivan uskomaton kokonaisuus, monipuolista liikekieltä ja koskettavia liikkeellisiä puheenvuoroja."

"Upea ja elinvoimainen."

"Olin aivan ekstaasissa ja lumoutunut esityksen jälkeen, meditatiivinen kokemus."

"Nuorta voimaa, taitoa ja intohimoa!"

Special Night, Helsinki Dance Company 20,7% äänistä
Kajastus, Teatteri Vanha Juko & Teatteri Telakka 18,2% äänistä

Vuoden kotimainen kantaesitys

Reikäleipä (62,5% äänistä)
(Tampereen Työväen Teatteri)

Sirkku Peltolan rakastettu Kotalan perheestä kertova näytelmäsarja jatkuu Reikäleivällä. Rouhea ja maanläheinen tarina naurattaa, koskettaa ja tarjoaa tunnistettavia tapahtumia ja ihmisiä. Kotalat ovat hurmanneet yleisön, ja nyt tämä elämänmakuinen komedia saa tunnustukseksi myös Vuoden kotimaisen kantaesityksen Teatterinna-palkinnon. Peltolan kirjoittaman ja ohjaaman esityksen rooleissa nähdään Ola Tuominen, Tuire Salenius, Miia Selin, Aimo Räsänen, Mika Honkanen, Anna Kuusamo, Jyrki Mänttäri ja Saska Pulkkinen. Ensi-ilta oli 5.10.2023 ja esityskausi jatkuu keväällä 2024.

Äänestäjien perusteluita:

"Sirkku Peltola ei koskaan petä, ja on minusta parhaimmillaan puhenäytelmien parissa."

"Niin aitoa elämää ja kuitenkin niin sydämeen käyvää. Myös kotimaiselle kantaesitykselle hatunnosto."

"Sirkku Peltola. Tarvitseeko edes muita perusteita?"

"Kotalan perhe on tullut niin tutuksi ja rakkaaksi jo edellisissä näytelmissä jotka kaikki nähty."

"Humoristista kuvausta suomalaisen maaseudun elämästä. Näyttelijät onnistuivat!"

Vänd om min längtan, Wasa Teater 18,8% äänistä
Lumen taju, Taideyliopiston Talvimusikaali 18,6% äänistä

Vuoden näyttelijä, musikaali

Miiko Toiviainen (46,3% äänistä)
(roolistaan musikaalissa Cabaret)

Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaali tuli ensi-iltaan ensimmäisen kerran vuonna 2020, mutta kuten moni muu esitys tuohon aikaan, jäi myös Cabaret koronapandemian jalkoihin. Katsojien onneksi tämä Jakob Höglundin ohjaama produktio palasi ohjelmistoon uusintaensi-illan myötä syksyllä 2023. Moni alusta saakka mukana olleista näyttelijöistä uusi roolinsa, ja heistä yksi oli Seremoniamestarin roolissa nähtävä Miiko Toiviainen. Monista musikaalirooleistaan tuttu Toiviainen on saanut roolityöstään hehkutusta niin kriitikoiden kuin katsojienkin suusta, ja nyt hän nappaa roolityöstään myös Vuoden musikaalinäyttelijän tittelin! Toiviaista voi ihailla Seremoniamestarin roolissa vielä muutaman näytöksen helmikuussa 2024. Sen lisäksi Toiviaisen voi bongata Svenska Teaternin Läkaren-näytelmästä, Stella Polariksen improvisoiduista esityksistä sekä omaa monologiesitystään, Kepeää elämää, esittämästä.

Äänestäjien perusteluita:

"Miiko teki roolin paremmin kuin täydellisesti!"

"Kaikki hurmannut roolityö, joka tulee jäämään historiankirjoihin parhaana seremoniamestarina, mitä missään voidaan nähdä."

"Miiko on erinomainen näyttelijä, laulaja, esiintyjä ja improaja! Seremoniamestarin roolissa Miiko herätti henkiin koko musikaalin ihan uudella tavalla! Sanoinkuvaamaton suoritus!"

"Hän on erittäin hyvä esiintyjä, ja hänen ääni on todella voimakas. Hän myös on avoin hänen transtaustastaan joka antaa toivoa myös meille muille transihmisille nuoremmille ja vanhemmille. Tämän takia ääneni menee hänelle. Kiitos Miiko!"

"Poikkeuksellinen, äärikarismaattinen, Queer-Jussi Jurkka."

"Miten voi ihminen olla noin taitava. Laulamaan, liikkumaan, näyttelemään. Olemaan roolissaan läsnä. Lisää musikaaleja, joissa pääsee Miikoa katsomaan, kiitos!"

"Upea ja vangitseva. Katse hakeutui kaikista lavalla olijoista aina häneen."

Saara Jokiaho, musikaalista Evita 41,4% äänistä
Linda Larkovirta, musikaalista Usko, Toivo & Ryöstö 12,3% äänistä

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä

Inke Koskinen (41,7% äänistä)
(roolistaan näytelmässä Pieni maailma)

Vuoden puhenäytelmän Teatterinna-palkinnolla palkittu Pieni maailma saa toisen tunnustuksen, kun esityksessä vaikuttavan roolityön tekevä Inke Koskinen palkitaan Vuoden näyttelijä puhenäytelmässä-tittelillä. Hänen eläytymisensä, tapansa esittää vaativia monologeja ja tuoda näyttelijäntyöhönsä koskettavuutta ja vakuuttavuutta on saanut kiitosta niin kriitikoilta kuin katsojilta. Monipuolisen näyttelijän on voinut viime vuonna bongata myös muun muassa Ronja ryövärintyttärenä ja Jeanne D´Arcina, ja tällä hetkellä hänen roolityötään voi Pienen maailman lisäksi nähdä esityksessä Saituri - Ihana raha.

Äänestäjien perusteluita:

"Hieno tulkinta nuorelta supertaitavalta näyttelijältä. Tässä on teattereidemme tähti ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️"

"Ilmeikäs, taitava ja monipuolinen näyttelijä, osaa mennä rooliinsa sisään ja antaa kaikkensa."

"Koskettava, vahva ja taidokas."

"Aivan uskomaton tapa käsitellä pitkiä monologitekstejä, hänen tekemisensä kosketti."

"Loistavaa eläytymistä nuorelta tulevaisuuden nimeltä."

"Inke on uskomattoman taitava."

"Kerrassaan loistava monologi! Hänen puheensa ja näyttelijäsuorituksensa vangitsi täysin."

Heidi Herala näytelmästä Everstinna 39,4% äänistä
Ella Mettänen näytelmästä Elämän ensikertalaisia 18,9% äänistä

Teatterinnan erityismaininnat


Kuten edellisilläkään kerroilla, en osallistunut Teatterinna-palkintojen jakamisiin sen enempää palkinnon saajaa ehdottaen kuin äänestäenkään, vaan pysyttelin järjestäjän roolissa. Sen sijaan jaan kyllä Teatterinnan erityismaininnat, ja tällä kertaa myös perusteluineen. Tässä siis omat suosikkini teatterivuodelta 2023:

Vuoden teatteri: Samppalinnan kesäteatteri

Samppiksen meininki on tällä hetkellä ihan loistava! 9 to 5-tuotanto kesällä 2023 oli erinomaisen onnistunut, ja nyt tulossa on Bonnie & Clyde-musikaali, josta olen erityisen onnellinen. En toki anna Vuoden teatteri-erityismainintaa sentään pelkän tulevan kesän esityksen takia, vaan siksi, että raikkaan fiiliksensä, lämpimän ja innokkaan asiakaspalvelunsa ja laadukkaan, tinkimättömän tekemisensä kautta Samppalinnan kesäteatteri osoittaa olevansa yksi Suomen musiikkiteatterin huippuja. Kesällä esittäminen ja vaihtelevat sääolosuhteet ovat kesäteatterille tuttuja haasteita, mutta kunninahimoisesti tehdyt, isot musikaalituotannot ja kantaesitykset monista Broadway- ja West End-musikaaleista näyttävät, että myös ulkoilmassa oleva kesäteatteriympäristö sopii vaikuttavien, onnistuneiden ja katsojille paljon antavien musiikkiteatterituotantojen kodiksi.

Vuoden musikaali: Niin kuin taivaassa (Seinäjoen kaupunginteatteri)

Niin kuin taivaassa on kaunein musikaali, jonka tiedän, ja Seinäjoen kaupunginteatterissa tarinan lämpö, inhimillisyys, toivo ja sydämellisyys koskettavat syvältä. Herkkä ja vahva toteutus, monitasoiset roolityöt, ihana musiikki ja kokonaisuus kuin lämmin hali tekivät tästä minulle hienoimman musikaalikokemuksen viime vuonna.

Vuoden puhenäytelmä: Lokki (Lahden kaupunginteatteri)

Vahvaa menoa ja ennakkoluulotonta, herkkää ja tarkkaa rymistelyä Tsehovin klassikon maailmassa. Hurja ja taitava sovitus, vaikuttavat näyttelijäsuoritukset ja kerta kaikkiaan juuri sellaista teatteria, josta tykkään. Riemastuttava ja riipaiseva!

Vuoden kesäteatteriesitys: Päivänsäde, minä ja menninkäinen (Pesäkallion kesäteatteri)

Kesällä näkemistäni esityksistä tämä jäi kaikista eniten mieleen, ja olisin käynyt katsomassa Reino Helismaan tarinaa vaikka kaksikymmentä kertaa. Ehdin vain kahdesti, mutta molemmilla kerroilla sain sydämen täydeltä lämpöä, liikutusta, naurua ja ystävyyttä. Upeat näyttelijät, ihana toteutus ja loistava esitys.

Vuoden tanssiesitys: Gravity (Helsinki Dance Company & Kinetic Orchestra)

Gravity, rakastin! Ihana, ihana! Tässä oli notkeutta, voimaa, vauhtia ja fyysisyyttä, kaikkea mistä tanssissa siis pidän, ja hienosti visuaalisuus ja äänisuunnittelu koreografian kanssa tasapainossa. Neljäkymmentäviisi minuuttia täyttä tanssin taikaa, olin suu korvissa tämän nähtyäni.

Vuoden kotimainen kantaesitys: Röda rummet (Lilla Teatern)

Kaj Korkea-ahon romaanista sovitettu näytelmäversio oli upean intensiivinen, ja tämän näytelmän tunnelma tosiaan vei mukanaan tapahtumien keskelle. Sujuvaa dialogia, taitavasti rakennetut roolityöt, luontevaa ja tunnistettavaa 2020-luvun maailmaa ja hienosti rytmitetty teksti tarjosivat otteessaan pitävän teatteri-illan, joka vakuutti kokonaisuutena.

Vuoden näyttelijä, musikaali: Miiko Toiviainen (Cabaret)

Yhdyn äänestäjien perusteluihin, ja lisään omani. Miiko Toivianen varastaa shown Seremoniamestarin roolissa täysin, ja on lavalla uskomattoman vangitseva. Useita hänen roolitöitään nähneenä en osannut odottaa, että Toiviainen voi tuoda johonkin rooliin vielä näin paljon lisää ties mitä karismaa, taitoa, lumovoimaa ja herkkyyttä. Mutta näköjään voi. Huikean hieno ja äärimmäisen taitavasti tehty rooli, jossa Toiviainen on läsnä kuin olisi Seremoniamestariksi tarkoitettu. Tällaista roolityötä on etuoikeus nähdä.

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä: Tuomas Korkia-aho (Nummisuutarit) ja Roderick Kabanga (Isobroidi/Pikkubroidi)

Näissä erityismainintojen jakamisissa on myös se ilo, että voin hehkuttaa useampaa kuin yhtä, ja tämän näytelmänäyttelijä-kategorian kohdalla se on tehtävä. Tuomas Korkia-aho ja Roderick Kabanga nimittäin tekevät molemmat sellaiset roolit että oksat pois, ja nämä roolityöt ovat myös jääneet pitkäksi aikaa mieleen. Korkia-aho tekee Nummisuutareiden Eskona kokonaisvaltaisen, taitavasti rakennetun ja hienosti kasvavan tulkinnan klassikkohahmosta, ja on sekä hyvin koskettava että terävän hauska. Kabangan rooli Isobroidi/Pikkubroidi-näytelmän Boothina, pikkubroidina, oli vahva ja monitasoinen, todella uskottava ja hienovireinen. Vaikuttavassa roolityössä käytiin läpi tunteiden vuoristorata, ja Kabangan tapa luoda jännitettä ja käsitellä tekstiä teki ison vaikutuksen.

Kuvien tiedot:

Vuoden teatteri © Mikko Vares
Vuoden musikaali © Jiri Halttunen
Vuoden puhenäytelmä © Kari Sunnari
Vuoden kesäteatteriesitys © Katri Dahlström
Vuoden tanssiesitys © Darina Rodionova
Vuoden kotimainen kantaesitys © Kari Sunnari
Vuoden näyttelijä, musikaali © Otto-Ville Väätäinen
Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä © Kari Sunnari
Teatterinnan erityismaininnat © ?/Samppalinnan kesäteatteri, Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri, Mikko Kelloniemi, Pia Simonen, Petra Tiihonen, Ilkka Saastamoinen, Otto-Ville Väätäinen, Tommi Mattila, Marko Mäkinen

Teatterinna-palkinto 2025: Ehdotusten jättäminen alkaa 1.1.2025.