Teatterin merkitys.

Mitä teatteri merkitsee minulle?

Kyltti Suomenlinnan kesäteatteriin.

Kysymystä aloin miettiä muutama päivä sitten. Kuten osa tietää, olen varsinainen teatterin suurkuluttaja. Aloin miettiä, että miksi? Mitä järkeä? 

Ensimmäinen teatteriesityks, jonka muistan nähneeni, on kesäteatteri Viiru ja Pesonen. En muista itse esityksestä melkeinpä mitään, mutta muistan paikan, jossa kyseistä Viirua ja Pesosta esitettiin. Seuraavia ovat Oliver! Lahden kaupunginteatterissa, Maija Poppanen Helsingin kaupunginteatterissa sekä Kaislikossa suhisee, sekin Lahdessa. Nautin kyllä teatterista jo ala-asteella, koulun kanssa käytiin teatterissa melko usein ja näin pohja harrastukselle tuli jo silloin. Varsinaisessa teatteriryhmässä aloitin vasta hieman alle kolme vuotta sitten. Kun olimme Maija Poppasta katsomassa, muistan ihastelleeni Wickedin mainoksia ja julisteita. Lopulta liput sinne hommattiin, ja niin suuntasin katsomoon odottavin mielin.

Ja odotuksiin vastattiin. Epäilen, että Wicked vaikutti minuun enemmän kuin uskonkaan, sillä siitä kaikki lähti. Olin esityksen jälkeen aivan ihastunut ja hämmästynyt, päässä pyöri wauwauwauwau. Olin valmis istumaan katsomoon heti uudelleen. Näin ei käynyt, ja näin suomen Wicked-version vain kerran. Jälkiä se kuitenkin jätti, ja osittain Wickedin takia kirjoitan tätä nyt. Wickedin jälkeen satunnaisia käyntejä lukuun ottamatta teatterista oli parisen vuotta taukoa, mutta sitten oli vuorossa Viulunsoittaja katolla. Se tulikin nähtyä kolme kertaa, ja teatteri-innostus kohosi taas huippulukemiin. Tässä vaiheessa tuli nähtyä myös Arenan aarteet - musikaalikonsertti kaksi kertaa. Seuraavana kesänä suuntasin äitin kanssa Lontooseen ja siellä nähtiin Wicked sekä Once- niminen musikaali. Huikea kokemus, kaikki tehtiin niin paljon isommin ja teatteri oli vahvasti esillä myös katukuvana julistein ja bussin kylkiä koristavin mainoksin.

Apollo Victoria- teatteri, jossa Wickediä esitetään Lontoossa.

Lontoonreissun jälkeen tärkeimmäksi muodostui Tohtori Zivago musikaali, joka tuli nähtyä kymmenen kertaa. Ensimmäinen kerta oli ykkös- ennakkonäytöksessä ja viimeinen vikassa näytöksessä. Musikaalin kehittymistä oli mahtava seurata ja muistot pysyvät mukanani aina. Hoilailen vieläkin Zivagon biisejä :) Myös Kuka pelkää tappajahaita tanssiteos vaikutti minuun, se oli hieno, näin sen kerran. Tällä hetkellä Tarzan musikaali on se "tärkein" - ensi viikolla menossa kuudetta kertaa viidakkoon!

Viidakkojengi! 

Miksi se juttu on nimenomaan teatteri? Mikä siinä kiehtoo?

Sitä en tiedä. Tai tiedän. Mutta en tiedä osaanko selittää.

Wickedistä lähtien on tuntunut, kuin jokin olisi muuttunut mun sisällä. Ihan kuin tuntisin nyt kuuluvani paremmin tänne maailmaan ja tietäisin paikkani paremmin. Teatteri kirkastaa ajatuksia. Minulle se on jättänyt jäljen sydämeen, nyt tiedän paremmin mitä haluan tulevaisuudeltani. Haluan teatteria. Uskon, että voin saavuttaa unelmani, että jonain päivänä teatteri on osana jokaista päivääni, jokaista osaani. Sitä se vähän on nytkin, mutta vielä vahvemmin. Ei siitä saa tarpeeksi.

Olen kiitollinen Helsingin kaupunginteatterille. Joka kerta, kun menen sinne, opin uutta. Olen iloinen, että minulla on ollut mahdollisuus käydä teatterissa näin paljon. Pääsin kurkistamaan teatterin elämään viime keväänä viettäessäni viikon tet-harjoittelussa siellä. Nyt edessä on vielä yksi viikko marraskuun alussa. Sitä odotellessa.

Hattua valitsemassa viimekevään tetissä.

Teatterin vaikutus elämääni on suuri. Se on vaikuttanut tulevaisuuteni, tiedän mihin haluan tähdätä. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, joita en ilman teatteria olisi ikinä tavannut. Joka kerta kun astun sisään ja istun katsomoon, sisimpäni täyttää ilo ja odotuksen tunne siitä, mitä on tulossa. Jokainen esitys on yksilö ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Mikään ei ole koskaan täysin samalla tavalla. Koskaan ei tiedä, jos joku unohtaa vuorosanansa tai sanoo jotain eritavalla kuin ennen. Aina voi tapahtua jotain. Se tekee teatterista kiehtovan.

Teatterin taika.

En tiedä onko teatterissa taikaa. Ei, on siinä pakko olla. Omanlaisensa ainakin. Pienenä ihmettelin jokaista lennätystä tai muuta outoa. Nykyään tiedän tekniikan sen takana, mutta jaksavat lennätykset tai savuna ilmaan haihtumiset silti ihmetyttää. Teatterissa kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta minusta tärkeintä on että saa illuusion luotua. Silloin katsoja on myyty ja uskoo näkemäänsä.

Olen käynyt Helsingin kaupunginteatterin pukuvarastossa, sekä naisten että miesten puolella. Vau. Vaatteita on paljon. Hämmästelen järjestelmällisyyttä, en usko että löytäisin ikinä mitään vaikka tietäisin mistä etsiä.  Roolivaatteet ovat mahtavia.

Wicked-bussi.

Huh. Tuli vähän sekava teksti.

Nyt kirjoitan esseetä Aleksis Kivestä. Näkemiin!