The Walk 3D

Kävin katsomassa The Walk- elokuvan 3D:nä muutama päivä sitten. En ollut lukenut kuin pienen kuvauksen elokuvasta ja vähän kahden vaiheilla olinkin katsomaan lähtemisen suhteen, mutta onneksi istahdin penkille tsekkaamaan tämän.

The Walk on tositarinaan perustuva draamaelokuva nuoresta Philippe Petit- nimisestä herrasta, joka lähtee tavoittelemaan hurjaa unelmaansa - nuorallakävelyä World Trace Centerin kaksoistornien välillä. Nuorallakävely ei ole helppoa, mutta sinnikäs harjoittelu ja luontainen lahjakkuus vievät Philippen askel askeleelta korkeammalle ja lähemmäs unelmaansa. Joukko ihmisiä apunaan hän suuntaa kosti New Yorkia mukanaan unelmansa, päättäväisyytensä ja pitkä pätkä vaijeria.

Joseph Gordon-Levitt tekee upean roolin nuorena ja innokkaana nuorallakävelijänä. Hän on joka suhteessa täydellinen valinta rooliin, ja voisin katsella tätä suoritusta vaikka koko päivän. Charlotte Le Bon, joka näyttelee Annieta, on myös hurmaava. Hän näyttelee luonnollisesti ja pienetkin ilmeet ja eleet on mietitty tarkkaan. Muissa rooleissa nähdään muunmuassa Ben Kingsley (Papa Rudy), Clément Sibony (Jean-Louis) ja César Domboy (Jeff).

3D-tekniikka toimii ja elokuva on huikean visuaalinen ja hieno. Juoni kulkee rennosti ja pitää silti otteessaan, eikä missään vaiheessa elokuvaa tule tunnetta, että kohtauksia ei olisi tehty tarkasti ja harkiten. Pidän myös siitä, että Philippe kertoo aina välillä siitä, kuinka hän suoritti nuorallakävelynsä ja suunnitteli sitä seisoskellen samalla Vapaudenpatsaan päällä. Elokuva on toteutettu ammattitaidolla ja se on ilmiömäisen hieno, nautin täysin joka hetkestä.

Suosittelen ehdottomasti kaikille tämän katsomista, huikea elokuva ja upea tarina!

Kolme muskettisoturia @ Lahden kaupunginteatteri

© Tarmo Valmela, Lahden kaupunginteatteri

Käytiin lukion kanssa katsomassa Lahden kaupunginteatterin Kolme Muskettisoturia, ja olen siitä tosi iloinen, sillä muuten en tuskin olisi tähän(kään) katsomoon eksynyt.

Nuori D'Artagnan (Timo Välisaari) lähtee kohti Pariisia aikeinaan liittyä muskettisoturien joukkoon. Häneltä viedään isän antama suosituskirje, mutta nuorukainen pääsee kuitenkin muskettisotureihin koeajalle. Ranskassa kuohuu politiikka, ja sotaa suunnitellaan puolin ja toisin. Muskettisoturit Athos (Teemu Palosaari), Porthos (Hiski Grönstad) ja Aramis (Aleksi Holkko) tukenaan D'Artagnan huijailee kardinaalin miehiä ja auttaa kuningatar Anna Itävaltalaista (Liisa Loponen).

Heti katsomoon astuessa näki lavalla esitykseen valmistautuvia näyttelijöitä ja hienot lavasteet. Esitys lähti mielestäni vähän kankeasti liikkeelle tai voi myös olla, että en heti päässyt juoneen mukaan. Pian olin kuitenkin täysillä mukana jännittämässä muskettisoturien kohtaloa. Lavalla miekkailtiin ja taisteltiin taitavasti ja vauhdikkaasti, upeat koreografiat esitykseen on tehnyt Oula Kitti. Huikeita voltteja ja käsilläkävelyä sekä muuta akrobatiaa mukaan toivat Salpauksen sirkusartistilinjan opiskelijat, hienoa osaamista.  Puvut suunnitellut Sari Salmela on tehnyt mahtavaa työtä, ihania ja komeita vaatteita koko näyttelijäkaartilla päällä! Koko esitys oli oikein vauhdikas ja mukaansatempaava, minusta onnistunut kokonaisuus. Itse pidin enemmän toisesta puoliskosta, mutta myös ennen väliaikaa nähtiin hienoja kohtauksia.

Esityksen hahmot ovat kaikki omalla tavallaan kivoja, erityiskiitokset saavat Aleksi Holkon Aramis, aivan ihana heppu tämä ja hienosti miekkailee kuten kaikki muskettisoturit ja muut taistelijat, sekä Liisa Loponen kuningatar Annana, tämä hahmo iski heti, ihanan oikeamielisen ja rakastuneen sekä fiksun oloinen kuningatar. Myös Jari-Pekka Rautiainen kuningas Ludvig XIII:n roolissa on mahtava, onpa hieno hahmo! Kuningas puhuu itsestään me- muodossa ja vaikuttaa valittavan kaikesta, mikäs sen hauskempaa! Myös D'Artagnan eli Timo Välisaari on kiva heppu, puhuu murteella ja tietää mitä tekee, vaikka tekeekin sen kiivaasti ja ärsyttäen muita ihmisiä. Suosikkihahmokseni nousi Teemu Palosaaren näyttelemä Athos, joka taistelee uljaasti (vaikka käsi kantositeessä) ja joutuupa hän vankilaankin, josta kuitenkin pelastuu vauhdikkaasti. Hienosti näytelty hieno hahmo!

Kokonaisuudessaan Kolme Muskettisoturia on vauhdikkaan vaikuttava, jännittävä ja upea seikkailu Ranskan hovissa.

© Tarmo Valmela, Lahden kaupunginteatteri

Hero (Tiina Lehtineva)

Näin Heron kirjakaupassa enkä voinut laskea sitä enää käsistäni. Takakannen teksti iski johonkin ja ajattelin, että tämä on pakko lukea. Nyt heti. Kirjamessukirjat sivuun, täältä tulee Hero!

Tässä kirjassa tapellaan, karataan sairaalasta, valehdellaan,puukotetaan jengipomoa, piilotellaan sängyn alla, diilataan huumeita, piikitetään heroiinia, kuollaan, eletään, ratsastetaan, itketään, rakastutaan ja tuijotetaan aseen piippuun.

Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat.

Heron päähenkilö on Eetu- niminen kuusitoistavuotias poika, joka asuu Lontoossa ja pääsee maineikkaaseen ratsastusvalmennukseen mukaan. Tarinan suunnan muuttaa tietenkin tyttö, ja pian Eetu huomaa, ettei elämässä ole helppoa valita oikeaa tai väärää.

Hero on mielettömän hieno kirja. Aivan mahtava. Kirja herättää paljon tunteita, välillä tekisi mieli viskata koko teos muualle ja antaa sen olla, välillä ahmin sivun toisensa jälkeen enkä saa silmiäni irti tekstistä. Muutama tippakin tulee linssiin ja välillä ärsyttää. Tekisi mieli huutaa, kun kirjassa tapahtuu jotain. Juoni vie mukanaan ja ravistelee lukijasta irti ilot, surut ja turhautumisen. Iloakin mahtuu kirjaan mukaan, ja lukija saa nauraa. Totesinkin jollekin, että lukemista ei malta lopettaa mutta silti jokainen sivu on liikaa.

Heron hahmogalleria on piristävän monipuolinen. Eetu on kirjan päähenkilö, ja häntä seurataan eniten. Pakko myöntää, aluksi ajattelin Eetun olevan tavattoman raivostuttava. Ihan oikeasti, jotain rajaa. Pikkuhiljaa Eetuun tutustuu ja tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin sellaisella voimalla ja tunteella ettei meinaa pystyä lukemaan. Emma on ihana hahmo, hän vaikuttaa herkältä ja siltä, että haluaisi tehdä aina oikein. Jack muuttuu silmissäni kirjan aikana, aluksi vihasin koko poikaa mutta kirjan lopussa hän on jo yksi suosikkihahmoistani. Lempihahmokseni kirjassa nousee kuitenkin Mike. Ihana tyyppi! 

Herosta on vaikea kirjoittaa, koska kirja on niin upea. Se on synkkä ja vaarallinen, agressiivinen mutta toiveikas kuvaus elämästä ja vääristä valinnoista sekä oikeista tavoitteista. Lehtineva kirjoittaa taitavasti, hän nousi samantien yhdeksi lempikirjailijoistani. En osaa sanoa Herosta mitään, ja silti haluaisin vuodattaa kaikki tunteeni tähän. Upea lukukokemus!