Sellaista elämä on @ Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos HUK!

kuvat © Henna Junnila

Sellaista elämä on-esityksen ensi-iltaa vietettiin 29.6. Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa.

Musiikkinäytelmä kertoo tarinan Juha "Junnu" Vainiosta, laulajasta, lauluntekijästä ja säveltäjästä, jonka laulut ovat iskostuneet suomalaiseen mieleen tiukasti. Minäkin tiesin melkein kaikki esityksen biisit, vaikka en Juha Vainiosta itsestään mitään oikein tiedäkään. Vainiota esityksessä näyttelee Heikki Mäkäräinen, lisäksi rooleissa nähdään Annika Eklund, Elina Lähde, Petja Lähde ja Ilkka Merivaara.

Musiikki on hyvin valittua, se soljuu ja soi esiintyjien ja bändin käsissä loistavasti. Erityisesti mieleen jäivät Albatrossi, Elämää ja erotiikkaa, Kesäkatu ja Vanhojapoikia viiksekkäitä sekä Sellaista elämä on. Enpä ole tiennyt, kuinka monelle ja monenlaisia kappaleita Vainio on tehnyt, mutta tulipahan opittua tuttujen biisien taustoja esitystä katsoessa, ja samalla kuultua ne hienosti esitettyinä. Koko näyttelijäporukka laulaa todella hyvin, ja näistä musiikkikohtauksista muodostuivat ehdottomasti esityksen parhaat hetket.

Näyttelijät tekevät kaikki erinomaista työtä, varsinkin Heikki Mäkäräinen Juha Vainiona on nappiosuma. Hän tuo hienosti yleisön eteen Vainion elämänvaiheet nuoruuden innosta ryyppyreissuihin kavereiden kanssa, perhe-elämästä yksinäisiin hetkiin, ja iloista suruihin. Mahtavaa roolin tekemistä, upeaa laulua ja taitavasti ja yksityiskohtaisesti toteutettu hahmo, Mäkäräinen saa tästä kyllä kaikki kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Petja Lähde tekee monta roolia ja onnistuu kaikissa, hänelle on riittänyt sekä humoristisia hahmoja että herkempääkin tekemistä, ja hyvin sujuu tunnelma kuin tunnelma. Kari Tapiosta ja Dannystä vielä Lähteelle erikoismaininta. Ilkka Merivaara tekee tosi hyvää työtä, häntä on ilo katsoa lavalla. Merivaarallakin on pari hahmoa esitettäänään, ja hänellä on onnistunut ote jokaiseen rooliinsa. Annika Eklund jäi mieleen varsinkin Junnun vaimon Tainan roolista, Eklund tekee vakuuttavaa työtä sekä Tainana että muutenkin lavalla ollessaan. Elina Lähde jäi mieleen etenkin hienosta koreografiasta, jonka hän on esitykseen tehnyt, sekä taitavasta esiintymisestä esityksen läpi. Varsinkin Katri Helenana Lähde tekee mainiota työtä.

Esitys on viihdyttävä ja toimiva paketti, mutta minulle siitä jäi puuttumaan jokin rytmiä tuova elementti, sillä tahti on alusta loppuun vähän liian kiireetön tai rauhallinen. On tässä vauhdikkaita ja reippaita kohtauksia, mutta kokonaisuus jää vähän hitaaksi. Junnu Vainion tarina jäi myös hieman etäiseksi, kun en siitä etukäteen siis paljoa tiennyt, enkä osannut kaikkia tekstissä esiintyviä viittauksia hänen elämäänsä tunnistaa. Samoin osa hahmoista ei aiheuttanut minussa hilpeyttä, toisin kuin muussa yleisössä, joka heidät tunnisti pelkän ulkonäön tai eleiden perusteella. Tämä toki ei esitystä huononna, se vain vaatisi ehkä enemmän tuntemusta Vainion kappaleista ja tekemisistä, jotta tarina avautuisi enemmän. Eli näin Vainiota tuntemattomana olisin kaivannut tarinaan vähän selkeämpää kertomistapaa, ehkä enemmän selitystä siitä, kuka kukin on ja miten ja miksi mikäkin tapahtuu. Suurimmaksi osaksi pysyin kuitenkin kärryillä ja opin asioita Juha Vainiosta. Selvästi tässä on onnistuttu löytämään yleisölle tuttuja piirteitä niin Vainion artistikollegoista kuin muistakin Vainion ajan jutuista, sillä yleisöstä kuului hyväksyvää myötäilyä ja iloista naurua moneen otteeseen, ja selvästi moni tiesi tarkastikin, mitä esityksessä tapahtuu ja mihin tapahtuvat pohjautuvat. 

Sekä lavastus (Oskari Löytönen) että puvut (pukusuunnittelu Elina Vättö, puvustus Jenni Tokpanou) näyttävät hienoilta, ja ne sopivat esityksen tunnelmaan oikein hyvin. Varsin monenlaista pukua näyttelijöiden päällä nähdään, ja vaatetus on poikkeuksetta tyylikästä ja toimivaa, kaunista, komeaa ja silmiä hivelevää. Lavastus on myös tyylikäs ja toimiva, vähäeleisesti toteutettu ja tasapainoinen kokonaisuus. Yksityiskohdat ovat tarkasti toteutettuja niin lavastuksen kuin puvustuksen näkökulmasta ja pidin erityisesti merimaisemaa heijastelevista seinistä. Mikko Kivinen ja Otto Kanerva vastaavat esityksen käsikirjoituksesta ja Kivinen myös ohjauksesta. Teksti on hyvä ja siinä riittää niin huumoria kuin koskettavuuttakin, mutta kuten mainitsin, olisin kaivannut selkeämpää rytmiä ja tarinan kerrontaa. Ohjaus on onnistunut, se näkyy erityisesti siinä, että näyttelijät tekevät niin hyvää työtä, Kivinen on virittänyt viisikon mainioon vireeseen esityskauden alkuun. Toki ohjaus vaikuttaa myös esityksen rytmiin, ja siihen olisin kaivannut erilaista toteutusta.

Pidin tästä siis ja viihdyin, vaikka tarinan toteutuksessa jokin vähän tökkikin. Esiintyjät ovat huippuluokkaa, musiikki upeaa, bändi vireessä ja kokonaisuus toimiva. Kesäteatteri on upealla paikalla ja tunnelma on ollut sekä tällä kertaa että viime vuonna, kun ensimmäistä kertaa HUK:issa kävin, tosi hyväntuulinen ja mukava, oli siis kiva käydä taas ja nauttia esityksestä kauniissa kesäillassa.