keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Niskavuoren naiset @ Teatteri Päivölä

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Teatteri Päivölä!
kuvat Teatteri Päivölän facebookista
Näin Niskavuoren naiset-esityksen 28.7.

Niskavuoren talossa elämä kulkee raiteillaan. Vanha emäntä Loviisa (Auli Laine) pitää kattonsa alla asuvan porukan ruodussa, kukaan ei uskalla asettua hänen tielleen, tai jos uskaltaakin, nöyrtyy kyllä äkkiä. Niskavuoren Aarne (Tuomas Korkia-Aho) on naimisissa Martan (Tiia-Riikka Vuorinen) kanssa, mutta kun kylään saapuu uusi kouluneiti Ilona (Lumi Aunio), ei nuori isäntä enää Marttaansa muista vaan sydän vetää Ilonan luo eikä järki paljoa estele. Siinä sitten kylän väki vuorotellen ja yhtä aikaa paheksuu Ilonaa, jonka huoneessa yöllä ravaa miesvieraita. Eikä likka edes kerro, että kuka tai ketkä. Onhan se nyt ihan kauhea skandaali. Vielä kun Santra (Sirpa Salmi) ja Serafiina (Satu Prittinen) vakuuttavat, että se oli Niskavuoren Aarne joka siellä illalla ovesta kulki, on sekasotku valmis. Martalla on miehelleen muutama valittu sana sanottavana, ja koulun johtokuntakin kokoontuu Ilonan yksityisasioita läpikäymään ja Aarnen mainetta puhdistamaan. Juttu luisuu myös Loviisan käsistä, edes hän ei pysty tönäisemään asioita takaisin vanhoihin uomiinsa.

Kylläpäs oli upea yllätys tämä! En osannut oikein ennakkoon odottaa mitään, mutta en osannut silti aavistaakaan tällaista tykitystä. Tosi railakasta, sujuvaa, eloisaa ja nautittavaa tekemistä ja onnistuneesti tulkittu niskavuorelaisten tarinaa. Ainoa Niskavuori-homma jonka olen ennen tätä nähnyt, on Niskavuoren nuori emäntä pari vuotta sitten Järvenpäässä. Tykästyin siihen ja pidin tarinasta, ja nyt odotinkin innolla paluuta Niskavuoren tarinoiden pariin. Hieman lämmin ilma sattui esitykselle, onneksi tätä esitetään ladossa niin ei aurinko korventanut, mutta kylmä ei kyllä tullut. Esitys kuitenkin piti otteessaan eikä helteelle uhrattu montaa ajatusta näytelmän aikana, sen verran tapahtui lavalla koko ajan että piti seurata juonen kulkua ja tapahtumia keskittyneenä. Selkeästi tarina etenee, mutta herättää kyllä ajatuksia ja pohdintaa hahmojen motiiveista ja päätöksistä sekä siitä, kuka onkaan tarinan pahis tai hyvis tai onko tässä edes sellaista, kukkan kun ei ihan oikein toimi. Kiinnostavia juonikuvioita ja ansiokkaasti tulkittuina, ei mitenkään yksiselitteinen tarina tämä.

Tässä riitti sekä menoa ja meininkiä että vakavia, arvokkaita hetkiä. Monta tosi hienoa kohtausta, ohjaaja Teemu Ojanne on löytänyt hienon tavan tulkita tarinaa ja ohjata näyttelijät huippusuorituksiin. Tässä ei ole lähdetty jäykille ja vanhanaikaisuutta huokuville urille, vaan Teatteri Päivölän versio on elämänjanoinen, hauska, vauhdikas, koskettava ja hengästyttävä. Esitys on alusta loppuun vakaa ja vahva, työryhmän panos näkyy laadukkaana ja sujuvana näytelmänä, jonka katsomisesta nauttii ja ilahtuu. Sekä Eeva Mantereen ja Daria Salosen puvustus että Mauri Mikkolan, Heidi Turusen ja Milaja Rantasen lavastus antavat esitykselle aikaan sopivat ja silmiä hivelevät kehykset, jotka korkeassa ladossa näyttävät oikein komeilta. Venla Lehdon koreografia on huimaava ja energinen, varsinkin Aarnen ja Ilonan tanssihetket saavat hengästymään jo katsomossa, vauhtia riittää ja vähän jo pelottaa, että he törmäävät tuoleihin tai seiniin. Mutta niin ei toki käy, vaan liikkeet ovat taidolla toteutettuja ja ihastuttavia. Musiikkiakin tarjoillaan muutamaan otteeseen ja haitari soi sujuvasti Janne Ahosen käsissä. 

Niskavuoren Aarnena nähtävä Tuomas Korkia-Aho on ilmiömäisen hyvä. Ihan tosi mahtavaa esiintymistä, ai että kuinka tarkasti tulkittu rooli ja loistavasti niin komediallisia elementtejä ja liioittelua kuin paljon kertovia, herkkiä ja vivahteikkaita pieniä ilmeitä ja eleitä. Korkia-Aho tekee roolin joka solullaan ja tuo lavalle yksityiskohtaisen, mielenkiintoisen ja monikerroksisen hahmon. Lumi Aunio oli mukava nähdä lavalla, olen nähnyt hänet pari vuotta sitten Bonnie & Clyde-esityksessä ja siellä hän teki tosi hyvää työtä. Ja aikamoisen mainio rooli on tämä Ilona myös, kylläpä on ihastuttavaa ja nuoruuden intoa puhkuvaa tekemistä. Ilona on hurmaava hahmo, harvasanaisten kyläläisten joukossa hän on eloisa ja puhelias nuori nainen, joka osaa nauttia elämästä ja myös uskaltaa tehdä sen. Ilona on myös itsenäisen oloinen, eikä tahdo ripustautua Aarneen, vaan antaa tämän tehdä omat ratkaisunsa, vaikka toki toivookin miehen valitsevan hänet. Aunio tekee onnistuneen roolin ja tuo lavalle sopivassa suhteessa sinisilmäisyyttä, älykkyyttä, taitavia yksityiskohtia ja tarkkaa hahmon lukemista.

Auli Laineen Loviisa on arvokas ja kunnioitusta herättävä vanha emäntä. Hän ei korota ääntään tai ole muutenkaan kovin voimalla hallitsevan oloinen, Loviisassa vain on sellaista voimakkuutta, joka pitää talon muun väen ja kyläläiset aisoissa. Laine tuo rooliinsa herkkyyttä ja viisautta, mutta myös itsepäisyyttä ja muutoksen pelkoakin, Loviisa ei ole valmis luopumaan vanhoista tavoista ja perinteistä, ja tämä aiheuttaa närää niin kotiväen kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa. Tiia-Riikka Vuorinen tekee todella hyvän roolin Marttana, hän tavoittaa hienosti hahmon ytimen ja tuo lavalle sekä omanarvontuntoa ja itsenäisyyttä että epätoivoa ja epävarmuutta. Martta ei halua antaa periksi Aarnen typeryyksille, vaan hän haluaa pitää miehensä komennossaan vaikka uhkailemalla. Martta on kuitenkin valmis antamaan anteeksi, kunhan Aarne vain parantaisi tapansa. Mainitaan vielä Vesa Tiukkanen Simolan isäntänä ja Sirpa Salmi Santrana. Oikein mainiota työtä molemmilta, samoin kuin koko porukalta muutenkin. Kaikki näyttelijät tekevät sujuvat roolit ja pitävät tarinan hienosti rytmissä ja liikkeellä.

Kokonaisuutena siis parempi kuin osasin odottaa ja todella hienosti ja raikkaasti toteutettu. Esitys on ihanan riehakas ja nuorekas, mutta siinä riittää myös synkkyyttä ja vakavia hetkiä. Tässä tartutaan teemoihin niin onnistuneesti, että katsomossa hymyilyttää jo siksi, kun kaikki toimii ja sujuu. Teatteri Päivölän versio Niskavuoren naisista on hengästyttävän hieno ja ihastuttavasti toteutettu, kylläpä oli mahtavaa nähdä tämä. Kiitos koko jengille!

2 kommenttia: