Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Joka-Teatteri!
kuvat teatterin Facebook-sivuilta |
Asemapäällikkö Viirimäki (Timo Niemelä) myöhästyy laivasta, muttei halua myöhästyä töistä, joten toinen kulkuväline olisi keksittävä ja nopeasti. Soutuveneellä matkaa taittava kaksikko Kehkonen (Vilho Udd) ja Himanen (Sami Karppanen) rantautuu ja saa saman tien hypätä takaisin veneeseen, Viirimäki kun tarjoaa palkkiota jos pääsisi venekuljetuksella lähimmälle asemapaikalle. Matkaan lähdetään ja sitten tuleekin mutkia matkaan, vene karahtaa kiville, vaatteet vähenevät ja karikolta pelastutaan saareen, josta onkin sitten hankalampaa päästä pois, kun venekin karkaa. Kehkonen tarjoutuu sitten uimaan vastarannalle, ja hetken kuluttua Himanenkin seuraa perässä. Pakkaa sekoittavat lakia pakoileva Kalle (Martti Väyrynen), häntä jahtaavat nimismies (Riittaliisa Martiskainen) ja konstaapeli (Salla Klemetti), Alli (Veera Uuttu) ja Enni (Birgitta Iskala) sekä Tyyne (Leila Viikilä) ja postimies (Veikko Martiskainen).
Tämä oli hauska ja mainio esitys! Vaikka tämä heittämällä meneekin kevyempään kesäteatteriosastoon, joka harvoin niin minuun iskee, viihdyin katsomossa varsin hyvin ja huumorikin oli paikoin aika näppärää. Eija Vilpas vastaa ohjauksesta ja hänen käsissään esitys on saanut rytmikkään ja reippaan toteutuksen, jossa ei turhia kompastella vaan juoni kulkee sujuvasti ja kohtaukset seuraavat toisiaan onnistuneesti. Näyttelijäporukka tekee tasaista työtä ja esityksen luonteelle ominainen sähläys, väärinkäsitykset ja vauhdikas meno pysyvät ryhdissä, eikä tahattomia harha-askelia tule. Aikamoista sekoilua tämä juoneltaan on, kun kukaan hahmoista ei oikein tiedä, mitä tapahtuu ja missä, kuka on kukakin ja miksi porukka on vähän väliä ilman vaatteita tai vieraissa vaatteissa. Yleisölle tämä sekaannus tarjoaa paljon hauskuutta ja nauru halkoikin kesäiltaa useasti. Varsinkin toisella puoliskolla oli hymy herkässä minullakin, mainiota tilannekomiikkaa ja onnistuneita huumorihetkiä, oikein hyvää työtä siis.
Esityksen onnistuminen ja hauskuus on pitkälti tietysti sekä ohjaajan että varsinkin näyttelijöiden varassa, ja tässä porukka tekee oikein hyvää työtä. Kohtaukset on hyvin rytmitetty ja näyttelijät tuovat niihin sopivasti komiikkaa ja sujuvaa tekstin tulkintaa. Timo Niemelän Viirimäki on jämäkkä ja virkaintoinen heppu, joka tahtoo säilyttää moitteetta sujuneen työuransa yhtä moitteettomana ja siksi hermoilee siitä, kun töistä myöhästyminen uhkaa. Niemelä tekee roolin alusta loppuun onnistuneesti ja Viirimäestä muodostuu selkeä kuva. Sami Karppasen Himanen on mainio tyyppi, alussa hän vielä rauhoittelee muita mutta pikku hiljaa alkaa ääni kohota ja stressiä pukata, kun asiat eivät suju yhtään suunnitelmien mukaan. Pisteet vielä naisten vaatteissa koikkelehtimiselle. Vilho Udd tekee hyvää työtä Kehkosena, ja varsinkin kohtauksissa Birgitta Iskalan kanssa Udd on mainio. Iskala ja Veera Uuttu toteuttavat roolinsa Allina ja Enninä onnistuneesti, ja varsinkin Uuttu myös laulaa hienosti. Salla Klemetti ja Riittaliisa Martiskainen ovat hyvä kaksikko kylän virkavaltana, Klemetti hieman virkaintoisempana ja Martiskainen sitten poliisityöhön rauhallisemmin suhtautuvana.
Puvustus on Ritva Rantakarin ja lavastuksesta vastaavat Apu-Upa/talkoolaiset. Sekä puvustus että lavastus sopii esitykseen mainiosti ja luo tarinalle sopivat raamit. Vaatteet ja niiden puute ovat tässä isossa osassa, ja monenlaista vaatekappaletta on porukalle löytynyt. Musisoinnista esityksessä vastaa Heikki Salama, ja musiikki tuo esitykseen mukavan lisän, sen tahtiin niin lauletaan kuin tanssitaankin hienosti. Teatteri on kivassa paikassa, esityksen tapahtumat levittäytyvät hyvin katsomon eteen ja ympäristön puut rajaavat tarinaan sopivasti maisemaa, vaikka ihan saarelta paikka ei vaikutakaan. Tosin eivätpä näytelmän tyypit tajunneet saarelle päätyneensä, eli hyvä vaan kun vettä ei miljöössä näy. Muutamaan otteeseen vuorosanat jäivät vähän äänentoiston kantaman ulkopuolelle, mutta pääosin kaikki kuului oikein hyvin.
Puvustus on Ritva Rantakarin ja lavastuksesta vastaavat Apu-Upa/talkoolaiset. Sekä puvustus että lavastus sopii esitykseen mainiosti ja luo tarinalle sopivat raamit. Vaatteet ja niiden puute ovat tässä isossa osassa, ja monenlaista vaatekappaletta on porukalle löytynyt. Musisoinnista esityksessä vastaa Heikki Salama, ja musiikki tuo esitykseen mukavan lisän, sen tahtiin niin lauletaan kuin tanssitaankin hienosti. Teatteri on kivassa paikassa, esityksen tapahtumat levittäytyvät hyvin katsomon eteen ja ympäristön puut rajaavat tarinaan sopivasti maisemaa, vaikka ihan saarelta paikka ei vaikutakaan. Tosin eivätpä näytelmän tyypit tajunneet saarelle päätyneensä, eli hyvä vaan kun vettä ei miljöössä näy. Muutamaan otteeseen vuorosanat jäivät vähän äänentoiston kantaman ulkopuolelle, mutta pääosin kaikki kuului oikein hyvin.
Kokonaisuutena siis oikeinkin näppärä ja sujuva esitys! Viihdyin katsomossa mainiosti ja nautin tarinan seuraamisesta, se on työryhmän toteuttamana rytmikäs ja onnistunut. Näyttelijät tekevät hyvää työtä, juoni rullaa sujuvasti ja katsomossa on kiva esitystä katsoa. Suositus siis erityisesti kevyemmän kesäteatterihupsuttelun ystäville, ja muille myös. Tässä ei ole turhia tyhmiä vitsejä, vaan huumori oikeasti toimii ja esitys pitää otteessaan ja naurattaa helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti