Teatterin merkitys.

Mitä teatteri merkitsee minulle?

Kyltti Suomenlinnan kesäteatteriin.

Kysymystä aloin miettiä muutama päivä sitten. Kuten osa tietää, olen varsinainen teatterin suurkuluttaja. Aloin miettiä, että miksi? Mitä järkeä? 

Ensimmäinen teatteriesityks, jonka muistan nähneeni, on kesäteatteri Viiru ja Pesonen. En muista itse esityksestä melkeinpä mitään, mutta muistan paikan, jossa kyseistä Viirua ja Pesosta esitettiin. Seuraavia ovat Oliver! Lahden kaupunginteatterissa, Maija Poppanen Helsingin kaupunginteatterissa sekä Kaislikossa suhisee, sekin Lahdessa. Nautin kyllä teatterista jo ala-asteella, koulun kanssa käytiin teatterissa melko usein ja näin pohja harrastukselle tuli jo silloin. Varsinaisessa teatteriryhmässä aloitin vasta hieman alle kolme vuotta sitten. Kun olimme Maija Poppasta katsomassa, muistan ihastelleeni Wickedin mainoksia ja julisteita. Lopulta liput sinne hommattiin, ja niin suuntasin katsomoon odottavin mielin.

Ja odotuksiin vastattiin. Epäilen, että Wicked vaikutti minuun enemmän kuin uskonkaan, sillä siitä kaikki lähti. Olin esityksen jälkeen aivan ihastunut ja hämmästynyt, päässä pyöri wauwauwauwau. Olin valmis istumaan katsomoon heti uudelleen. Näin ei käynyt, ja näin suomen Wicked-version vain kerran. Jälkiä se kuitenkin jätti, ja osittain Wickedin takia kirjoitan tätä nyt. Wickedin jälkeen satunnaisia käyntejä lukuun ottamatta teatterista oli parisen vuotta taukoa, mutta sitten oli vuorossa Viulunsoittaja katolla. Se tulikin nähtyä kolme kertaa, ja teatteri-innostus kohosi taas huippulukemiin. Tässä vaiheessa tuli nähtyä myös Arenan aarteet - musikaalikonsertti kaksi kertaa. Seuraavana kesänä suuntasin äitin kanssa Lontooseen ja siellä nähtiin Wicked sekä Once- niminen musikaali. Huikea kokemus, kaikki tehtiin niin paljon isommin ja teatteri oli vahvasti esillä myös katukuvana julistein ja bussin kylkiä koristavin mainoksin.

Apollo Victoria- teatteri, jossa Wickediä esitetään Lontoossa.

Lontoonreissun jälkeen tärkeimmäksi muodostui Tohtori Zivago musikaali, joka tuli nähtyä kymmenen kertaa. Ensimmäinen kerta oli ykkös- ennakkonäytöksessä ja viimeinen vikassa näytöksessä. Musikaalin kehittymistä oli mahtava seurata ja muistot pysyvät mukanani aina. Hoilailen vieläkin Zivagon biisejä :) Myös Kuka pelkää tappajahaita tanssiteos vaikutti minuun, se oli hieno, näin sen kerran. Tällä hetkellä Tarzan musikaali on se "tärkein" - ensi viikolla menossa kuudetta kertaa viidakkoon!

Viidakkojengi! 

Miksi se juttu on nimenomaan teatteri? Mikä siinä kiehtoo?

Sitä en tiedä. Tai tiedän. Mutta en tiedä osaanko selittää.

Wickedistä lähtien on tuntunut, kuin jokin olisi muuttunut mun sisällä. Ihan kuin tuntisin nyt kuuluvani paremmin tänne maailmaan ja tietäisin paikkani paremmin. Teatteri kirkastaa ajatuksia. Minulle se on jättänyt jäljen sydämeen, nyt tiedän paremmin mitä haluan tulevaisuudeltani. Haluan teatteria. Uskon, että voin saavuttaa unelmani, että jonain päivänä teatteri on osana jokaista päivääni, jokaista osaani. Sitä se vähän on nytkin, mutta vielä vahvemmin. Ei siitä saa tarpeeksi.

Olen kiitollinen Helsingin kaupunginteatterille. Joka kerta, kun menen sinne, opin uutta. Olen iloinen, että minulla on ollut mahdollisuus käydä teatterissa näin paljon. Pääsin kurkistamaan teatterin elämään viime keväänä viettäessäni viikon tet-harjoittelussa siellä. Nyt edessä on vielä yksi viikko marraskuun alussa. Sitä odotellessa.

Hattua valitsemassa viimekevään tetissä.

Teatterin vaikutus elämääni on suuri. Se on vaikuttanut tulevaisuuteni, tiedän mihin haluan tähdätä. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, joita en ilman teatteria olisi ikinä tavannut. Joka kerta kun astun sisään ja istun katsomoon, sisimpäni täyttää ilo ja odotuksen tunne siitä, mitä on tulossa. Jokainen esitys on yksilö ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Mikään ei ole koskaan täysin samalla tavalla. Koskaan ei tiedä, jos joku unohtaa vuorosanansa tai sanoo jotain eritavalla kuin ennen. Aina voi tapahtua jotain. Se tekee teatterista kiehtovan.

Teatterin taika.

En tiedä onko teatterissa taikaa. Ei, on siinä pakko olla. Omanlaisensa ainakin. Pienenä ihmettelin jokaista lennätystä tai muuta outoa. Nykyään tiedän tekniikan sen takana, mutta jaksavat lennätykset tai savuna ilmaan haihtumiset silti ihmetyttää. Teatterissa kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta minusta tärkeintä on että saa illuusion luotua. Silloin katsoja on myyty ja uskoo näkemäänsä.

Olen käynyt Helsingin kaupunginteatterin pukuvarastossa, sekä naisten että miesten puolella. Vau. Vaatteita on paljon. Hämmästelen järjestelmällisyyttä, en usko että löytäisin ikinä mitään vaikka tietäisin mistä etsiä.  Roolivaatteet ovat mahtavia.

Wicked-bussi.

Huh. Tuli vähän sekava teksti.

Nyt kirjoitan esseetä Aleksis Kivestä. Näkemiin!

Bisnesmaailman huipulla.

Helsingin kaupunginteatteri: Miten menestyä vaivatta liike-elämässä

kuvat © Charlotte Estman-Wennström

Eilen tosiaan olin tänään ensi-iltansa saavan Miten menestyä vaivatta liike-elämässä- (How to succeed in business without really trying) musikaalin ennakkonäytöksessä. Musikaali on 1960-luvulta kotoisin, ja sitä esitettiin muutama vuosi sitten Broadwaylla. Nyt vuorossa on Suomi. 

Tarinassa J. Pierrepoint Finch (Antti Lang) niminen nuorimies aloittaa uransa ikkunanpesijänä ja seuraten liike-elämässä menestymiseen tarvittavia ohjeita hän pääsee Globaalit Pakettinappulat- nimisessä yrityksessä töihin milloin mihinkin. Hän menestyykin hyvin, mutta lopulta koukeroiset bisnesmaailman asiat meinaavat vaarantaa niin työn, rakkauden kuin menestymisenkin.

Ensimmäinen sana, joka minulle tuli mieleen Miten menestyä:stä oli tyylikäs. Seuraava hauska. Sitä seuraava olikin jo lause, : vau miten joku osata, tää on tosi hieno! Miten menestyä oli toteutettu ammattimaisesti, ja se näkyi niin lavasteissa, puvuissa, musiikissa, roolituksessa kuin ohjauksessakin. Siinä oli kuitenkin mukana leikkimielisyyttä eikä tunnelma muuttunut liian vakavaksi. Lavastus oli toimiva ja hieno kokonaisuus ja näyttämö oli otettu käyttöön kokonaisuutena. Näyttelijöiden puvut olivat mahtavia, ja musikaalissa nähtiinkin vaikka minkälaisia muotiluomuksia.

Koreografiaa voi vain kehua, musikaaliin oli ujutettu vaikka minkälaista liikettä, ja koskaan ei tiennyt minne katsoa, että varmasti ehti nähdä kaiken ja vielä nauttia näkemästään. Musiikki oli menevää ja hyväntuulista, olisin voinut vain kuunnella koko illan ja nauttia. Laulusuosikkini olivat Minä seuraan sua, Veljestö ja Näin meillä. 

Antti Lang on nappivalinta Finchin rooliin. Iloinen, vauhdikas ja uskottava. Päässä pyörii vaikka mitä, mutta kehutaan vähän lisää. Lang lauloi upeasti, ja kaikinpuolin antoi Finchille sellaisen kipinän, että tämä tuntui tutulta, vähän kuin hyvältä naapurilta tai tutulta, jonka toivoo onnistuvan.

Parasta Miten menestyä:ssä oli se, että esitys vei mukanaan, ja huomasinkin jo jännittäväni Finchin puolesta ja toivovani että työpaikka tulee ja ideat kelpaavat. Vauhdikkuus ja keveys saivat melkein tanssahtelemaan näyttelijöiden mukana, ja minun tekikin mieli hypätä lavalle ja vain lauleskella mukana, niin hauskaa siellä näytti olevan. 

Muista näyttelijöistä Anna Victoria Eriksson, Esko Roine ja Kaisa Mattila tekivät hienot roolit, Mattilan Hedy La Rue oli mahtava hahmo! En tiedä miksi, mutta kovin symppis ja hauska tapaus neiti ´La Rue oli. Myös Emilia Nyman oli kiva nähdä Smittyn roolissa.

Miten menestyä on vauhdikas ja upea kokonaisuus, eikä se ole liian vakava. Sitä lähtee katsomaan hyvillä mielin ja katsomosta poistuu vieläkin paremmalla tuulella. Positiivisuusannos, jota tarvitaankin nyt kun syksy ja sateiset ilmat kunnolla alkavat.

Kiitos Helsingin kaupunginteatterille lipuista musikaaliin!

Sukellus ihmeelliseen maailmaan.

Ryhmäteatteri: Liisa Ihmemaassa

Olimme katsomassa Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa- kesäteatteriesitystä 23.8. Toista kertaa olin Suomenlinnaan menossa, suurin odotuksin. Vuoden takainen Robin Hood lunasti kaikki odotukset ja oli todella upea. Liisaa lähdinkin katsomaan varmana siitä, että tämä on hienoa, upeaa jeejee. No olihan se.

Liisa alkoi rauhallisessa tahdissa, mutta kohta siellä jo juostiin rusakon (Juha Pulli) perässä kaninkolosta sisään ja tavattiin Tittelityy (Sanna Warsell) ja Tittelitom (Juha Suihko). Paettiinpa erästä Mörmökkiä (Aarni Kivinen), juotiin teetä, uskottiin mahdottomuuksiin ja etsittiin jotakuta. Esityksessä Alicen roolissa nähtiin ihana Anna-Riikka Rajanen. Rajanen teki mahtavan roolin ja Alicesta muodostui hauska, päättäväinen tyyppi, jonka matkaa Ihmemaassa jaksoi seurata. Liisassa oli tietenkin tutut hahmot ja tarina, mutta esitys sivusi ilmastonmuutosta ja luontoa siinä onnistuen. Juoni kulki sujuvasti ja koko ajan oli katsottavaa. Ei ehtinyt silmää räpäyttää, ettei mitään jäisi näkemättä.

Lavastus oli todella hieno, silmät pyöreinä toljotin muutamia lavastusratkaisuja ja -toteutuksia. Todella onnistunutta! Varsinkin Jappervokki oli upea ja odottamaton, minulle tuli ihan puyskista kun yhtäkkiä lavalla olikin jo tulinen lohikäärme! Myös ne pienet lohikäärmeen näköiset (Griipit (?) ) olivat ihania. Lempihahmoni oli Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä. Jotenkin niin eksyksissä Herttakuningattaren (Sirja Sauros) valtakuntaan, ettei tiedä mitä tehdä. Herttajätkän ja -kuningattaren kohtaukset olivat parhaita, jotenkin niin sujuvia ja vaivattomia. Tosin eipä esitys muutenkaan junnannut paikoillaan tai tuntunut oudolta, Liisa istui Suomenlinnaan hienosti ja olisin mielelläni sen uudelleenkin käynyt katsomassa, mutta en ehdi. Viimeiset näytökset ovat muuten tällä viikolla 27.8-30.8! Jos on mahdollisuus, niin menkää katsomaan!

Eino Heiskanen (Herttajätkä) & Mörmökki (Aarni Kivinen) kuva: Johannes Wilenius

Kokonaisuudessaan Liisa Ihmemaassa oli viihdyttävä, koskettava ja vaikuttava esitys, jota mietti seuraavanakin päivänä. Oikein mainio, hienoa Ryhmäteatteri! Kiitos tästä!

kesälukumaraton 16.7.2014

Maratonin logo

(Kuva Denise Kerbs, CC BY 2.0

Logoksi muokannut Emmi T.)

Ilmoittaudun tämän kesän toiselle lukumaratonille "vahingossa". Tiesin maratonista, mutta en sitä, koska se olisi. Sattumalta huomasin, että maratonin päivämäärä oli 16.7.2014. Kyseessä oli Blogistanian tämän kesän toinen lukumaraton, ja sitä emännöi http://lukutoukanruokalista.blogspot.fi/. Minulle tämä oli ensimmäinen lukumaraton ikinä, ja lähdin mukaan 'tavoitteenani' 600 sivua. 

16.7. klo 15.

Aloitin maratonin. Kesken oli Gillian Philipin Tulimieli, jota aloin lukemaan.

klo 17.45.

Lukeminen keskeytyi, kävin syömässä jotain. Olin päässyt sivulle 134.

klo 20.35.

Siirryin ulos lukemaan. Tulimieli oli edennyt sivulle 226.

klo 21.15.

Lukeminen keskeytyi karanneen ponin vuoksi. Olin sivulla 254. Pidin vähän pidemmän tauon lukemisesta.

klo 22.35.

Jatkoin Tulimieltä ja luin sen loppuun. Vaihdoin Cassandra Claren Kadotettujen sielujen kaupunkiin. 

klo 00.02.

Päätin alkaa nukkumaan. Olin edennyt sivulle 50. 

17.7. klo 8.47.

Jatkoin lukemista, etenin sivulle 87. Väsytti, ja nukuin vielä hetken.

klo 10.05.

Lukeminen jatkui ja pääsin sivulle 189.

klo 11.40.

Sivulla 206.

klo 13.00.

Lukeminen takkuaa eikä jaksa innostaa. Sivulla 231.

klo 14.50.

Lopetin maratonin, ja pääsin Kadotettujen sielujen kaupungissa sivulle 254.

Lopullinen sivumäärä: 504

Lukumaraton oli mainio kokemus ja seuraavaan aion ilman muuta osallistua. Nyt maratoonasin ehkä kahdentoista tunnin ajan, ja sain luettua hyvin. En ehtinyt valmistautumaan mitenkään,ensi kerralle valikoin kirjat mahdollisesti tarkemmin, tai sitten en. Instagramista löytyy myös julkaisuja lukumaratonista, hastagilla #lukumaraton. Itsekin päivitin muutaman kuvan, löytyvät tililtä susannasofia.

Kohti kesää!

Lauantaina 24.5 suuntasin pikkusiskoni koulun kanssa katsomaan Tarzania (5x) ja mukana oli myös kaverini Vilma. Oltiin teatterilla puoli yhden aikaan, äiti maksoi pöytävarauksen ja päästiin melkein heti sitten istumaankin. Roolit tällä kertaa:

Tarzan - Jon-Jon Geitel

Terk - Matti Leino

Jane - Raili Raitala

Kala - Emilia Nyman

Kerchak - Mikko Vihma

Pikku-Tarzan - Wiljami Miettunen

Porter, Janen isä - Eero Saarinen

Tarzan oli ihana - taas kerran. Valloittava, hauska ja liikuttava, eikä tätä häirinnyt sekään että edessäni istui eräs mies jonka takaa oli vaikea nähdä (ja tästä syytetään lyhyyttäni) :D Tarzan onkin muodostumassa mulle tärkeäksi musikaaliksi, sellaiseksi, jota en tule unohtamaan ja joka koskettaa minua.  Lauantain näytös meni siis aivan nappiin ja varmaan nämä 1.-6.luokkalaisetkin pitivät näkemästään. Käytiin moikkaamassa pikaisesti muutamaa näyttelijää shown jälkeen ja Vilma nappasi kuvankin!

minä, Saska Pulkkinen, Jon-Jon Geitel ja Matti Leino

 Tarzanin jälkeen suuntasimme mäkkäriin syömään, minä, Vilma ja äiti, ja sieltä tuli mukaan myös toinen kaverini Tiia. Käytiin mäkissä ja Starbucksissa ja käveltiin sitten rantaan, jossa odoteltiin hetkinen. Mentiin sitten takaisin teatterille, tälläkertaa vuorossa vihonviimeinen Zivago! Esitys oli ihana ja saikin sitten mahtavat aplodit kun melkein kaikki katsomossa taputtivat seisten. Itse ehdin nähdä Zivagon 10 kertaa, eikä yksikään ollut liikaa. Pääsinpä kerran kävelemään lavasteissakin... Oli huikea kokemus nähdä esityksen kasvavan ja roolien kehittyvän näinkin upeiksi. Haikeaa, tulee ikävä tätä. Zivagon jälkeen käytiin myös moikkaamassa näyttelijöitä, ja toivoteltiin hyvät kesät. Syksyllä sitten nähdään taas, uusia ensi-iltojakin. Tarzan jatkuu myös syksyllä.

minä ja Tuukka Leppänen

Hyvää kesää!

Luotu säilymään, on rakkaus tää.

Postauksen kuvat © Charlotte Estmann-Wenström

Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä pyörii vielä kolmen näytöksen ajan suurmusikaali Tohtori Zivago. Itse olen kyseisen esityksen nähnyt yhdeksän (hmm) kertaa, ja vielä yksi on edessä.  Zivagosta pidän siis henkilökohtaisesti paljon, ja niin seuralaisenikin ovat pitäneet, poikkeuksetta. Ehkä mun kanssa teatteriin tulevat pitävät samanlaisista esityksistä kuin minäkin..

Tohtori Zivago perustuu Boris Pasternakin romaaniin. Venäjällä riehuu sota, jonka reunoilla kerrotaan rakkaustarinoita. Tohtori Juri Zivago kilpailee kahden muun miehen kanssa kauniin Laran rakkaudesta, mutta häntä vetää toiseen suuntaan oma vaimo ja lapsi. Sodan ja mullistusten muokkaamassa maassa ihmiset etsivät omaa paikkaansa, kukin erilaisin seurauksin. 

 

Anna-Maija Jalkanen (Tonja)  ja Tuukka Leppänen (Juri).

Anna-Maija Tuokko (Lara)  ja Tuukka Leppänen (Juri).

Zivagossa kaikki on upeaa. lavastus, puvustus, musiikki ja varsinkin näyttelijät! Jokainen rooli tuntuu loppuun hiotulta, ja jokainen rooli on kasvanut prosessin aikana. (Ensimmäisen kerran kävin katsomassa 1.ennakossa, viimeisin oli pari viikkoa sitten) Jos mahdollisuus on, niin menkää katsomaan! Hkt on tehnyt upean musikaalin, jossa on sopivasti katsottavaa ja kuunneltavaa, eikä kolmessa tunnissa ehdi kyllästyä. Kolme tuntia sujuu ennemminkin hujauksessa, katsomoon voisi jäädä vielä istumaan. Kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta hkt!

Zivagon viimeiset esitykset 15.5, 17.5 ja 24.5.

Kuka muukaan täällä hiippailisi lannevaatteessa.

Tarzanpa hyvinkin! 8.5 Helsingin kaupunginteatterin Tarzan-musikaali riemastutti minua neljättä kertaa. Tarzanissa nähdään tasainen kaksoisroolitus ilmeisesti melkein kaikissa pääosissa. 8.5 rooleissa olivat:

Tarzan: Saska Pulkkinen (Jon-Jon Geitel)

Jane: Raili Raitala (Elina Aalto)

Pikku-Tarzan: Luka Haikonen (Pablo Ounaskari, Wiljami Miettunen)

Terk: Matti Leino (Pekka Hiltunen)

Kerchak, apinoiden johtaja: Panu Vauhkonen (Mikko Vihma)

Kala, Tarzanin apinaäiti: Sanna Majuri (Emilia Nyman)

Porter, Janen isä: Matti Olavi Ranin (Eero Saarinen)

Olen nähnyt melkein kaikki kaksoismiehitykset Tarzanissa, ainoastaan Mikko Vihma ja Wiljami Miettunen eivät ole vielä olleet esityksessä silloin kun minä olen ollut katsomossa. Musikaalin alussa lavalle on heijastettu Afrikan kartta. Tarina alkaa, niinkuin elokuvakin, haaksirikosta. Tarzanista tulee pian orpo ja hän päätyy apinaheimoon. Pikkupoika leikkii apinoiden kanssa, vaikkeivät he hyväksy Tarzania joukkoonsa. Pian pojasta kasvaa mies ja Tarzan oppii enemmän ja enemmän viidakosta. Viidakon ja apinaheimon rauha järkkyy Janen, hänen isänsä, opas Claytonin ja tämän avustajan/alaisen saapuessa viidakkoon. Tarzan tunnistaa Janesta samoja piirteitä kuin itsestään ja alkaa viettää aikaa hänen kanssaan. Loppuun mahtuu jos jonkinlaista tapahtumaa, joka naurattaa, pelottaa ja koskettaa.

Jon-Jon Geitel, Unto Nuora, Kari Mattila, Eero Saarinen ja Raili Raitala

Tarzan tarjoilee elämyksiä, huikaisevia roolisuorituksia ja ihanaa musiikkia koko perheelle. Viidakko on loihdittu lavalle uskottavasti, apinalaumaa voi melkein luulla oikeaksi ja tunteet tulevat lavalta katsomoon. Katsomoa on hyödynnetty esityksessä kiitettävästi, apinat loikkivat eturivissä ja laskeutuvat parvekkeelta, Jane kiitää helmat liehuen takaisin viidakkoon. Vieressäni istunut pikkupoika liimautui tiukasti penkkiinsä ja hymyili ujosti, kun apina vilkuili häntä suurennuslasin läpi. Hymyilin onnesta, kun Tarzan ja Jane istahtivat eteeni. Onnekas, joka valitsee eturivin. Lavalla on välillä niin paljon liikettä, ettei tiedä mihin sitä katsoisi. Apinat tanssivat toisaalla, leopardi laskeutuu puun runkoa pitkin ja Tarzan tekee tulta. 

Saska Pulkkinen

Itse pidin jokaisesta roolisuorituksesta, ei voi kuin ihastella näyttelijöiden kykyä muuttua apinaksi, leopardiksi tai miksi ikinä tarvitseekaan. Matti Leino Terkkinä laulaa upeasti, tanssii taitavasti ja valloittaa näyttelemisellään. Saska Pulkkinen ja Jon-Jon Geitel tekevät molemmat vaikuttavaa työtä. Laulu sujuu ja kaikki on mahtavaa.  Panu Vauhkosen Kerchak on vastuuntuntoinen, vahva heimopäällikkö ja Vauhkonen näyttelee upeasti. Sanna Majuri ja Emilia Nyman. Aivan ihanaa. Äidinrakkutta parhaimmillaan, ja kuinka upeasti ja koskettavasti näyteltynä!

Kiitos hkt:lle upeasta, koskettavasta, hauskasta, kauniista ja ammattitaitoisesta musikaalista, olen vaikuttunut. Kiitos♥