tag:blogger.com,1999:blog-43662822214668338102024-03-18T18:56:24.305+02:00TeatterinnaSusannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.comBlogger495125tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-25473932222800862792024-02-24T20:08:00.004+02:002024-02-24T20:13:35.438+02:00Kuninkaan puhe @ Lahden kaupunginteatteri<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUv1FlVeBhc5JXcro0FPsYdfw269LHbRELNaTJWZr3h0EnSAfDQdWuCIeaWEwBQkdid0epaDEkR2SSNHEi0QEjU2o7b2KUqjLit1Bl02igeiREsxuU-70NtVp03FEbJX98TcDeQHLZN3gLWr_TaB9weVK0OeOQwAlZqph1yFqzRJ1bAOSYVSeqrADsE2eT/s4500/kuninkaanpuhe4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2525" data-original-width="4500" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUv1FlVeBhc5JXcro0FPsYdfw269LHbRELNaTJWZr3h0EnSAfDQdWuCIeaWEwBQkdid0epaDEkR2SSNHEi0QEjU2o7b2KUqjLit1Bl02igeiREsxuU-70NtVp03FEbJX98TcDeQHLZN3gLWr_TaB9weVK0OeOQwAlZqph1yFqzRJ1bAOSYVSeqrADsE2eT/w640-h360/kuninkaanpuhe4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Tommi Mattila</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/kuninkaan-puhe/">Kuninkaan puheen</a> 10.2.</p><p style="text-align: center;">Bertie (<b>Teemu Palosaari</b>) kärsii änkytyksestä, joka hankaloittaa montaa asiaa elämässä, niin arjessa kuin virallisissa asioissa. Eikä hän voi oikein vaihtaa ammattiakaan – Bertie kun on Englannin kuninkaan Yrjö V:n (<b>Aki Raiskio</b>) poika. Kun näyttää siltä, että isän terveys heikkenee nopeasti ja isoveli David (<b>Joni Lepomäki</b>) keskittyy lähinnä romanssiinsa amerikkalaisen Wallis Simpsonin (<b>Saara-Elina Partanen</b>) kanssa, on Bertien otettava yhä enemmän edustustehtäviä hoitaakseen. Ja sehän tarkoittaa, että puheita olisi pidettävä ja kuninkaallisten neuvonantajien kanssa keskusteltava monenlaista. Vaimo Elisabeth (<b>Laura Huhtamaa</b>) seuraa Bertien kamppailua tämän rinnalla ja kertoo uutisen: hän on löytänyt puheterapeutin, jonka palveluksia voisi kokeilla. Kun Lionel Logue (<b>Tapani Kalliomäki</b>) sitten alkaa työskennellä yhdessä Bertien kanssa, hänen metodinsa vaikuttavat melko kummalliselta. Pikku hiljaa miesten välille kuitenkin syntyy ystävyys, joka voittaa luokkarajat. Mutta kun tulee Bertien elämän tärkeimmän puheen aika, kantaako hänen äänensä?</p><p style="text-align: center;">Ai ettien että, tällaista on teatteri parhaimmillaan! Kuninkaan puhe oli kevään tärppilistallani ensimmäisellä paikalla ja ehdottomasti se esitys, jonka näkemistä odotin tässä alkuvuodesta eniten. Eikä turhaan tarvinnut odottaa, Lahti tarjoilee jälleen äärimmäisen onnistunutta laatudraamaa. Monet suosikki-puheteatteriesityksistäni olen saanut nauttia Lahden kaupunginteatterissa, ja noiden hienojen kokemusten rinnalle nousee myös tämä <b>Tommi Kainulaisen</b> ohjaama Kuninkaan puhe. Suurella lämmöllä ja ymmärryksellä, taitavasti ripotellulla ja hyväntuulisella huumorilla sekä ihmisiä tarkasti ja hienovireisesti katsovalla otteella ohjattu esitys koskettaa, viihdyttää ja lämmittää sydäntä. Monarkia, luokkaerot ja yhteiskunta ovat jatkuvasti mukana, mutta keskiössä ovat ihmisten tarinat. Miten pärjätä maailmassa, joka tuntuu vain lyttäävän ja tuomitsevan? Kun oma perhekin tiuskii ja naureskelee, on äärimmäisen vaikea luottaa muihin, olivat he ketä tahansa. Ja jos sitten luottaa ja huomaa tehneensä virheen, kuinka moni kärsii? Mutta koskaan ei voi tietää, jos luottamus avaisikin oven uusiin mahdollisuuksiin ja ystävyyteen. Näitä teemoja ja monia muita Kuninkaan puhe käsittelee tunnistettavasti ja samaistuttavasti, koskettavalla tavalla. Kainulaisen ohjauksessa mennään syvälle epävarmuuksiin, vastuisiin, pelkoihin ja toiveisiin, ja kaikki tapahtuu upean vaivattomasti. Mitään ei tehdä liikaa, vaan esitys luottaa tarinaan ja antaa sen kantaa.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHxX3mZR_f7SRFIotgEoCgT6FdHpTPEQjPavLyNXV4CTwHTfJDKqqY_ORFkUKnADzGF5a1AtIHll3fPp8VU3ANQq5EkZEbEpV4Dl_1W-MHE_coZnFAuLKRzw1V8aqm_ofoTmISF4THHhe5P7ccVJbLQbFgXa8UdzbjOvO0XFoZyWOqblf3WyNfR9cH19rr/s4500/kuninkaanpuhe3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHxX3mZR_f7SRFIotgEoCgT6FdHpTPEQjPavLyNXV4CTwHTfJDKqqY_ORFkUKnADzGF5a1AtIHll3fPp8VU3ANQq5EkZEbEpV4Dl_1W-MHE_coZnFAuLKRzw1V8aqm_ofoTmISF4THHhe5P7ccVJbLQbFgXa8UdzbjOvO0XFoZyWOqblf3WyNfR9cH19rr/w640-h426/kuninkaanpuhe3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Milja Ahon</b> lavastus lienee yksi hienoimmista, jonka olen Juhani-näyttämöllä nähnyt. Eleganttia, tyylikästä, isoa ja majesteettista – juuri sellaista kuin kuninkaalliseen tarinaan sopii. Ja sitten kodikasta, arkisen rentoa ja eletyn näköistä tunnelmaa Lionelin vastaanotolla. Lavastus keskustelee hienosti myös tarinan kanssa, ja toimii erinomaisesti erityisesti silloin, kun Bertie on isojen kulissien keskellä yksin. Yksityiskohtia on paljon, ja myös ne osaltaan tukevat tarinaa ja ovat välillä juonen kannalta hyvinkin tärkeitä, kuten lentokoneiden pienoismallit. <b>Riikka Aurasmaan</b> pukusuunnittelu on samaan tapaan sekä eleganttia että arkisempaa, ja tukee luokkayhteiskunnan kuvausta onnistuneesti. Erityisesti kuninkaallisen perheen asut ovat upeita, pidän aina arvokkaista ja koristelluista vaatteista ja sellaisia tässä näytelmässä riittää. <b>Harri Peltosen </b>valosuunnittelu luo tunnelmia ja tilanteita sujuvasti, ja löytää jylhästä lavastuksesta hienosti valon ja varjon paikkoja. Visuaalisuus kokonaisuudessaan on varsin komeaa, ja näyttämökuvassa riittää ihasteltavaa. Vaihdot lavasteiden välillä menevät myös hyvin sujuvasti.</p><p style="text-align: center;">Teemu Palosaari kantaa ison roolinsa upealla herkkyydellä, ja tuo kaikkeen tekemiseen monitasoista ja vilpitöntä läsnäoloa. Roolityö on hieno, ilmeet ja eleet hillittyjä ja arvokkaita kuten kuninkaalliselle kuuluu. Mutta välillä pintaan nousee kaikki tukahdutettu, epävarmuudet ja ärsytys ja epätoivo, ja nämä ovat minulle kaikista koskettavimpia hetkiä. Joko nämä, tai sitten se, miten raskas on Bertien taakka ja miten aidosti Palosaari sen lavalle tuo. Kokonainen kansakunta harteilla, ei se ole kenellekään helppoa. Roolityö kasvaa kohtauksesta toiseen hienosti, ja tapa, jolla Palosaari näyttää Bertien kokemuksen kaikesta tapahtuvasta, on vakuuttava. Upea rooli, koskettava, samaistuttava ja kokonainen. Tapani Kalliomäki Lionelin roolissa on sydämellinen ja lämmin, hän tuo luontevasti rooliinsa leppoisaa hyväntuulisuutta. Lionel on tarkka huomaamaan asioita, mutta hänen tapansa ratkaista ongelmia ja käsitellä tapahtumia lähtee positiivisuudesta, ei hermostumisesta tai ahdistumisesta, ja tämän Kalliomäki näyttelee erinomaisesti. Se, miten Bertien ja Lionelin ystävyys vahvistuu, ja miten Lionel tukee Bertietä tämän huolissa, on suosikkijuttuni esityksessä. Ystävyys ylipäätään on ihana teema tarinoissa käsiteltäväksi, mutta se vähän jää muiden ihmissuhteiden varjoon. Monessa tarinassa toki on ystävyyttä, mutta enemmän sivu- kuin pääjuonena. Kuninkaan puheessa sen sijaan ystävyys on se voima, joka tarinaa ajaa, ja tuon ystävyys on lavalla kauniisti kuvattu. Sydän meinasi sulaa monessa kohtaa, kun miesten välille vähitellen kehittyi aina vain vahvempi luottamus. Palosaaren ja Kalliomäen näyttelijäntyö on loistavasti vireessä tunnelman hiuksenhienoihin muutoksiin, Bertien ja Lionelin suhteen sävyihin ja sen näyttämiseen, miten kaksi eri taustoista tulevaa, erilaista ihmistä voivat olla toisilleen juuri oikeat ystävät juuri oikealla hetkellä.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMF43ugQnU5o3TYN__iy8M3sTruIyBA5sbUP6TS9508xwupNwpzN_C8zWK6LfYrMEaJKRY0O7HsqHOdjv0JvhN8ekNkstmuj17XAo-SFyoNUfqr1N1uqurCOGrhUUuBvjpPpSJbizzRNGnYYRGO7OeAre7jzqVsiKZMVZaPtC8ffijWqYNChMzs41mMp_1/s4500/kuninkaanpuhe1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2699" data-original-width="4500" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMF43ugQnU5o3TYN__iy8M3sTruIyBA5sbUP6TS9508xwupNwpzN_C8zWK6LfYrMEaJKRY0O7HsqHOdjv0JvhN8ekNkstmuj17XAo-SFyoNUfqr1N1uqurCOGrhUUuBvjpPpSJbizzRNGnYYRGO7OeAre7jzqVsiKZMVZaPtC8ffijWqYNChMzs41mMp_1/w640-h384/kuninkaanpuhe1.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Laura Huhtamaa tekee vahvan roolin Elisabethina. Hienovaraisessa roolityössä on voimaa ja haavoittuvuutta, Huhtamaa näyttelee taitavasti tulevan kuningattaren kasvun tarinan aikana. Miehensä rinnalla väsymättä tukena oleva Elisabeth käy itsekin läpi myllerrystä, kun kuningattareksi tuleminen vaikuttaa yhä ajankohtaisemmalta. Huhtamaan roolityössä on lempeyttä ja lämpöä sekä viisautta ja itsevarmuutta, joka tasapainottuu tulevaisuuteen liittyvien kysymysten painolla. Hieno rooli. <b>Krista Putkonen-Örn</b> tekee koskettavaa työtä Lionelin vaimon Myrtlen roolissa. Maanläheinen ja härkevä Myrtle on seurannut miestään Australiasta Englantiin, mutta vaikka hän onkin Lionelin unelmien puolella, kaipaa Myrtle kotiin. Ystävyysteeman lisäksi Kuninkaan puheessa on vahvasti myös teemana parisuhde ja pariskunnat, ja kolmen pääparin erilaisuus on taiten tuotu lavalle. Bertien ja Elisabethin vastuuntuntoisuus, huoli ja epävarmuus tulevasta ja vahva keskinäinen luottamus ja toisen tukeminen heijastuu sekä Lionelin ja Myrtlen rakkaudentäyteiseen, mutta välillä erilaisista asioista haaveilevaan liittoon että Davidin ja Wallisin hauskanpitoa ja huolettomuutta arvostavaan, mutta ilmeisen todelliseen rakkauteen perustuvaan yhteiseloon. Ihmissuhteiden monet tasot ovat näyttelijöiden roolitöissä uskottavia ja onnistuneesti tulkittuja.</p><p style="text-align: center;">Joni Leponiemi tekee mainion roolin prinssi Davidina, jota välillä tekee mieli kannustaa mutta joka sitten pilkkaa Bertietä ja menettää siinä samalla kyllä kaiken sympatiani. Ei ole helppo Davidin tilannekaan, mutta ei se ainakaan veljeä kiusaamalla parane. Oikein hyvä roolityö, pidin! Aki Raiskio vanhana kuninkaana tekee arvokasta ja hallittua roolityötä. Ei osaa Yrjö V oikein poikiaan kannustaa, vaikka heistä varmasti välittääkin, mutta kansakunta ja valtakunta on pidettävä järjestyksessä eikä siinä aikaa jää oikein kaikelle muulle. <b>Jori Halttunen</b> arkkipiispan, <b>Olli Paakkanen </b>pääministeri Baldwinin ja <b>Mikko Jurkka</b> Winston Churchillin rooleissa tekevät sujuvaa työtä. He tuovat hahmoihinsa sekä huumoria että asiallisuutta, ja herättävät historian henkiin hienosti. Saara-Elina Partanen vastaa Wallis Simpsonin näyttelemisen lisäksi esityksen koreografioista, ja erityisesti Wallisin ja Davidin iloinen liihottelu tanssin pyörteissä ympäri lavaa on hurmaavaa. Partanen tekee erinomaista työtä niin koreografina kuin Wallisina. <b>Eerik Kurosen</b> näyttelemä hiljainen miespalvelija seuraa tapahtumia sivusta, ja on aina valmiina tukemaan, avustamaan, ihmettelemään tai huvittumaan tilanteen vaatimalla tavalla.</p><p style="text-align: center;">Kuninkaan puhe oli juuri sitä mitä siltä toivoin ja odotin, ja viihdyin ja liikutuin katsomossa täysin. Upeat, upeat roolisuoritukset, erinomaisesti esitykseen sopiva visuaalisuus ja esityksen hieno ote teemoihinsa vakuuttavat, tätä oli nautinto katsoa. Suosittelen niin historiasta ja tositarinoista kiinnostuneille, brittihovin faneille, hienon puhedraaman ystäville kuin kaikille muillekin, jotka kaipaavat vaikuttavaa teatterikokemusta. Itse suuntaan katsomoon vielä toivottavasti monta kertaa. Olipa ihanaa!</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOgQ52206f07WVxbnx6-As_Fo3_bwuG401VjqM2rsPhaI8o8eMJDlBs2AouyS-hZ3yij1kKIUzr5rOG01KVgdDqugwHvmUxro30v_ZQAJijucpPR8dq4H78bM_shP8pAPUOsxmv96qPGY1bUNg7I_96mjgz23ui-fZ9OJ8h6IwJogug8mocvSvQTuRUMGW/s4500/kuninkaanpuhe2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4016" data-original-width="4500" height="572" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOgQ52206f07WVxbnx6-As_Fo3_bwuG401VjqM2rsPhaI8o8eMJDlBs2AouyS-hZ3yij1kKIUzr5rOG01KVgdDqugwHvmUxro30v_ZQAJijucpPR8dq4H78bM_shP8pAPUOsxmv96qPGY1bUNg7I_96mjgz23ui-fZ9OJ8h6IwJogug8mocvSvQTuRUMGW/w640-h572/kuninkaanpuhe2.jpg" width="640" /></a></div><p></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-20254014673450128392024-02-08T16:08:00.001+02:002024-02-24T20:13:41.933+02:00Pinnan alla @ Ahaa Teatteri<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3l7UJvycxopzDfLPCzOBpQW15tGsfAWjUqGIbuKObgmTVL7DJcGU78Yi5NJIVImLnDBeRnQzKQnHRkpA2KxYJHWC9SwGfJwtPsGJgsdAjXzVToEpmyYHU8mKP_LLg3FPd4t5dc6Pk04vQA989yMj4x6s0s8g7ZUeN4Kt_UhQ_OKMtO_PLaIiPXYXROWJl/s1100/pinnanalla3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="920" data-original-width="1100" height="536" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3l7UJvycxopzDfLPCzOBpQW15tGsfAWjUqGIbuKObgmTVL7DJcGU78Yi5NJIVImLnDBeRnQzKQnHRkpA2KxYJHWC9SwGfJwtPsGJgsdAjXzVToEpmyYHU8mKP_LLg3FPd4t5dc6Pk04vQA989yMj4x6s0s8g7ZUeN4Kt_UhQ_OKMtO_PLaIiPXYXROWJl/w640-h536/pinnanalla3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Jari Kivelä</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.ahaateatteri.com/pinnan-alla">Pinnan alla</a>-näytelmän ensi-illassa 5.2.</p><p style="text-align: center;">Eetun (<b>Teemu Mäkinen</b>) äiti Ilona on kadonnut uimaretkellä, ja tuntuu kuin kaikki uskoisivat tämän kuolleen. Onnettomuus, sitä isä, poliisi ja media toistavat. Mutta Eetu uskoo, että tapauksen taustalla on jotain hämärää. Yhden aikuisen perheeksi kutistuneessa kokoonpanossa pikkusisko Isla (<b>Roosa Lehtinen</b>) haaveilee taitouinnista ja kaipaa äitiään, ja isä Mikko (<b>Oskar Hartman</b>) sulkeutuu suruunsa, äyskii ja on omissa maailmoissaan. Eetun on pitänyt jättää rakas purjehdusharrastuksensa, ja siitäkös pahin kilpakumppani Rasmus Weckman (Hartman) naljailee. Onneksi koulussa ovat ystävät Salla (Lehtinen) ja Hene (<b>Reetta Hyreen</b>), joiden avulla Eetu jaksaa. Mutta kun ryhmätyö johtaa Eetun ja kumppanit Itämeren salaisuuksien jäljelle, vaikuttaa siltä, että paljastua saattaa myös jotain aivan muuta...</p><p style="text-align: center;"><b>Leena Paasion</b> nuortenkirjapariin <i><a href="http://teatterinna.blogspot.com/2022/10/harmaja-luode-seitseman-leena-paasio.html">Harmaja luode seitsemän</a></i> ja <i><a href="http://teatterinna.blogspot.com/2023/04/bengtskar-ita-kahdeksan-leena-paasio.html">Bengtskär itä kahdeksan</a></i> pohjautuva Pinnan alla on <b>Elina Izarran </b>dramatisoima ja ohjaama esitys. Se sovittaa kunnianhimoisesti seitsemäänkymmeneenviiteen minuuttiin kaksi kokonaista nuortenromaania, ja onnistuu oikein mainiosti. <i>Harmajan</i> ensimmäisen luvun otsikon mukaan nimetyssä näytelmässä ehditään käsitellä niin ystävyyttä, ihastumista, perhesuhteita, kateutta, rahahuolia, menetystä, surua, kadonneen äidin arvoitusta, ilmastonmuutosta ja Itämerta sekä lukioikäisten nuorten arkea. Tarina on yhtenäinen ja sekä monitasoinen että kiinnostava, vaikka paljon tärkeitä käänteitä on pitänyt jättää pois. Ydin on löytynyt ja tulee esityksessä selkeästi esiin, ja vaikka ei olisi kirjoja lukenut, juonessa ja hahmojen kasvussa pysyy mukana. Jos kirjat on lukenut, kuten minä, ja siinä samalla rakastunut niihin kovasti, saattaa jäädä kaipailemaan omia suosikkikohtauksiaan, kuten minä. Muodosta toiseen sovitetuissa tarinoissa on aina se aspekti, että se, muoto, jossa tarinaan on ensimmäisen kerran tutustunut, on yleensä myös se itselle kaikista rakkain. Minulla näin on hyvin usein kirjojen kohdalla, enkä pysty täysin karistamaan alkuperäisteoksen painoa sovitusta katsoessani. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen kokemus Pinnan alla olisi ollut, jos nimenomaan näytelmä tutustuttaisi Eetun, Rasmuksen ja muiden tarinaan. Romaanimuistoistani huolimatta nautin esityksen katsomisesta kovasti, ja ilolla katsoin, miten tutut jutut kääntyivät teatterikielelle. Paljon oivaltavia ja todella hyvin toimivia ratkaisuja, sujuvasti dramatisoitu teksti ja erityisesti vaikuttavaa työtä siinä, miten jouhevasti etenevä ja täyteen ladattu kokonaisuus näytelmästä on rakennettu. Mukana on juuri niin paljon asiaa kuin reiluun tuntiin mahtuu, ja tasapaino sen kanssa, kuinka paljon voi ottaa mukaan ilman että kokonaisuus tuntuu ahtaalta, on tarkasti hallittu. Yhä hämmästelen, miten kaikki olennainen oikein mukaan mahtuikin!</p><p style="text-align: center;">Izarran ohjaus nostaa hienosti esiin tunteet ja niiden kanssa kamppailemisen. Nuoruus, liian painava taakka ja epätietoisuus ovat isoja aiheita, joita Pinnan alla käsittelee samaistuttavasti ja koskettavasti. Yllätyin siitä, miten paljon huumoria esityksessä on, sillä vaikka kirjoissa on huvittavia kohtia ja mainioita komediallisia oivalluksia, en ikinä odottanut, että duologiasta sovitettu näytelmä olisi näin hauska. Komedia toimii ja saa ajan kulumaan kuin siivillä, vaikka itse jäin kaipaamaan sitä painavuutta, surumielisyyttä ja epätoivoa, jotka kirjoissa tulevat välillä hyvinkin käsinkosketeltaviksi. Toisaalta pienillä hetkillä, ilmeillä ja eleillä luodaan hienosti tunnelmia laidasta laitaan, ja tunnekirjo on varsin moninainen, eli ilman synkkyyttä ei jäädä vaikka huumoria onkin mukana enemmän. <b>Alisha Davidowin</b> lavastus- ja videosuunnittelu taipuu näppärästi merellä purjehduksesta vedenalaiseen maailmaan, koulusta kotibileisiin ja sairaalasta kodiksi. Kankaisiin heijastetut maisemat vedestä kesäisiin lehtiin ja lavastuksen näppärä monikäyttöisyys tarjoavat tarinalle oivat raamit. <b>Jenni Räsäsen</b> pukusuunnittelussa on sopivasti arkisuutta sekä tiettyyn paikkaan ja tekemiseen kytkeviä vaatevalintoja, joiden avulla hahmoista tulee kokonaisempia. Erityisesti Ilonan vedenalainen olemus on hienosti toteutettu, samoin pelastusliivit ja Rasmuksen mummin arvokas sairaala-asu. <b>Antti Kaupin</b> valosuunnittelu ja <b>Riku-Pekka Kellokosken</b> äänisuunnittelu ovat tärkeässä osassa maisemin ja tunnelmien luomisessa.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBbKK6hMc89iPJQ0oIbN3p1B44Hmc3LzBzi0Ow51qCdNOwN19FvjeMGbTdiJ_K_aSCAjrFhbcg1misTfYAGWR4esXaUeGg19Ka9HmbpAeR4Eh3GepJMDxfjnsgrQj8j_xEfBNR0qKrFYgt41xDOwLhSPgXHn3zN8ZKm8KNuvw7IBWd5vs_szAv4sRAvPJq/s977/pinnanalla1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="977" data-original-width="665" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBbKK6hMc89iPJQ0oIbN3p1B44Hmc3LzBzi0Ow51qCdNOwN19FvjeMGbTdiJ_K_aSCAjrFhbcg1misTfYAGWR4esXaUeGg19Ka9HmbpAeR4Eh3GepJMDxfjnsgrQj8j_xEfBNR0qKrFYgt41xDOwLhSPgXHn3zN8ZKm8KNuvw7IBWd5vs_szAv4sRAvPJq/w273-h400/pinnanalla1.jpg" width="273" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuACFdWhvdQZS76cDbR2Fqg7e1zZPqGn-I7H82PGU6iFalk5A6iumCJ3DhGGQSjQUaPtKH3JFKxs5Dh1dksqf1uPFo_sFZcz20W-QYVcs6zhBwbuRjt0tGkwyf_WIM2azBhyVuFeK6lMaNQdyGlhhcX7o4dzT164uHv6Ld62J1NmKYdZwjd_BPP1zyEq02/s920/pinnanalla2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="920" data-original-width="662" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuACFdWhvdQZS76cDbR2Fqg7e1zZPqGn-I7H82PGU6iFalk5A6iumCJ3DhGGQSjQUaPtKH3JFKxs5Dh1dksqf1uPFo_sFZcz20W-QYVcs6zhBwbuRjt0tGkwyf_WIM2azBhyVuFeK6lMaNQdyGlhhcX7o4dzT164uHv6Ld62J1NmKYdZwjd_BPP1zyEq02/w288-h400/pinnanalla2.jpg" width="288" /></a></div></div><p></p><p style="text-align: center;">Ahaan nelihenkinen ensemble taituroi erinomaisesti 15 hahmoa lavalle hurjalla tahdilla. On kyllä niin loistavaa työtä, että välillä voisi kuvitella lavalla seikkailevan tuplasti enemmän näyttelijöitä, mutta kyllä sieltä kumarruksiin saapui vain tämä nelihenkinen tehojengi Hartman - Hyreen - Lehtinen - Mäkinen. Oskar Hartman näyttelee Rasmusta ja Eetun isää Mikkoa, ja erityisesti Rasmuksen roolia odotin tosi innolla. Rasmus on minulle rakas hahmo kirjoista, pidin hänestä heti ensimmäisestä tylystä sanasta saakka, ja kun kovan kuoren alle pääsee kurkistamaan, niin sehän on menoa sitten. Hartman on roolissaan mainio, juuri niin ylimielinen ja tarkkanäköinen että tutun hahmon tunnistaa lavalta heti. Pidän erityisesti siitä, miten paljon Rasmuksella on koko ajan meneillään, Hartman tuo hienosti roolityöhönsä sellaista jännitystä ja varautuneisuutta, joka väreilee koko ajan pinnan alla. Rasmus on toki rasittava kuin mikä, mutta samalla herkkä ja tarkka huomaamaan, mitä tapahtuu. Hartman antaa roolityölleen tilaa kasvaa ja tavoittaa hienosti sen, miten Rasmuksen eri ihmissuhteet tähän vaikuttavat, ja mitä Rasmus itse haluaa. Mikon roolissa Hartman on uskottava miehenä, jonka koko elämä on murentunut ja joka ei saa pidettyä lankoja käsissään. Teemu Mäkinen tuo Eetun lavalle yksityiskohtaisesti ja näyttää luontevasti sen, miten äidin katoaminen ja niin perhe- kuin kaverisuhteiden aallokoissa luoviminen Eetuun vaikuttavat. Mäkisen roolityöhön latautuu hienosti se, miten paljon kaikkea Eetu kannattelee, ja miten kaikki tuo on jatkuvasti hiuskarvan varassa. Eetun epätoivoisuus tulee erityisen hienosti läpi, ja tasapainottuu sillä, miten lämpimiä ihmissuhteita hänellä elämässään on. Mäkinen näyttelee Eetun lisäksi pienet roolit kemistinä ja sairaanhoitajana, joista varsinkin kemisti jää lähtemättömästi mieleen. Jestas sentään mikä tyyppi!</p><p style="text-align: center;">Roosa Lehtinen saa ahkeroitavakseen eniten hahmoja tulkitessaan Islan, Sallan, Rasmuksen mummin, Ilonan, Matti Vaaralan ja opettajan roolit. Hän tekee monipuolisen hahmogallerian varmalla otteella, ja on aivan ihastuttava erityisesti Islan roolissa. Lehtinen tuo roolityöhön intoa ja päättäväisyyttä, viisautta jota Islassa on ja samalla pienen lapsen yritystä tajuta, mitä isoveljen ja isän maailmassa tapahtuu. Taitouintikohtaukset ovat niin ihania! Islan ja Eetun sisaruussuhde on minulle yksi tärkeimpiä juttuja tässä tarinassa, ja ilokseni se saa lavalla kunnolla aikaa. Sallan roolissa Lehtinen kuvaa hahmonsa kasvua onnistuneesti ja lempeästi, Salla kulkee tarinassa matkan, joka välittyy Lehtisen roolityöstä hyvin. Myös muissa rooleissaan Lehtinen on erinomainen, hän tuo tarkkanäköisyyttä Ilonan rooliin, ristiriitaisuutta Rasmuksen mummin hahmoon ja hämäryyttä ja koomisuutta Matti Vaaralaan. Reetta Hyreen on kaikissa rooleissaan tilanteen tasalla, ja varsinkin Henenä ihan mahtava! Hene on loistotyyppi, hauska ja luotettava ystävä, ja Hyreen tuo tämän lavalle mainiolla otteella. Ei varmasti tule tylsää hetkeä kun Henen kanssa ystävystyy, eikä tarvitse myöskään jäädä yksin, sillä Hene on tukena. Rasmuksen äidin roolissa Hyreen on niskaan hengittävä ja painostava urheilumutsi, joka vaatii aina parasta, Melinan roolissa huoleton huomion keskipiste, ja uimavalmentaja Ennana ihastunut hihittelijä, joka kannustaa suojattejaan. Näyttelijänelikko pelaa saumattomasti yhteen, kertoo tarinaa taidolla, ja lopussa kuultava "Leidi Domina" heidän hyvällä meiningillä vetäisemänään on esitykselle loistava loppu.</p><p style="text-align: center;">Ahaa Teatterin Pinnan alla on onnistunut sovitus erinomaisesta nuortenkirjaparista. Näytelmä kuljettaa tarinaa sujuvasti ja onnistuu löytämään tilaa sekä tiheälle juonelle että monitasoiselle hahmojen esittämiselle, ja tekee molemmat harkitusti ja toimivasti. Koska tiesin etukäteen, miten tarinan trillerimäinen juonikuvio ratkeaa, jännittävät käänteet eivät olleet ihan yhtä jännittäviä kuin sellaiselle, joka näkee tarinan ensimmäistä kertaa, mutta näppärästi on mukaan saatu myös mysteerikuvio ja sen tiivistunnelmaisuus. Pinnan alla on oiva tapa sukeltaa Itämeren syvyyksiin ja teinielämän aallokoihin, se yhdistää jännitystarinan, kasvutarinan, selviytymistarinan ja tarinan ystävyydestä ja ihastumisesta merien suojeluun ja Itämeren tärkeyteen. Aavistuksen saarnaavampi on ympäristötietoisuudesta opettava sävy näytelmässä kuin kirjoissa, mutta teatteriesityksessä suorempi esitys toimii. Suosittelen lämpimästi myös lähdeteoksiin tutustumista joko ennen tai jälkeen näytelmän näkemisen, sillä kirjoihin mahtuu valtavasti kaikkea sellaista, joka syventää sekä tarinaa että ennen kaikkea hahmoja. Itse ainakin huomasin hahmoissa paljon myös sellaista, joka ei esityksessä ehkä varsinaisesti ollut mukana, mutta joka oli kirjoista tuttua ja henkilöityi näyttelijöiden työssä hienosti lavallekin. Ihanaa, että tämä tarina ja nämä tyypit valloittavat nyt sydämiä teatterin lavalla!</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibV7PihSvUCuwU477fb_aCtK7DjsteDesuRf29YhCN-P-FHqTn1XxRaeO_6EoQ8jI2R2ZFIk9cDyzEp1kL6MUeRxK4znGNdGgmnsJ_cA5GBjSNRpTHiqX3yDbivLayKkIdQZjkKYOG6fZRRNYGjegk7kNiZsenVTerSrWB1OY0utqP0DdEw5GwIJDwcMTy/s1379/pinnanalla4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="920" data-original-width="1379" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibV7PihSvUCuwU477fb_aCtK7DjsteDesuRf29YhCN-P-FHqTn1XxRaeO_6EoQ8jI2R2ZFIk9cDyzEp1kL6MUeRxK4znGNdGgmnsJ_cA5GBjSNRpTHiqX3yDbivLayKkIdQZjkKYOG6fZRRNYGjegk7kNiZsenVTerSrWB1OY0utqP0DdEw5GwIJDwcMTy/w640-h426/pinnanalla4.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Ahaa!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-43055833285237273422024-02-02T07:00:00.159+02:002024-02-02T13:07:20.216+02:00Teatterinna-palkinto 2024 – Voittajat<p style="text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4_FzOgBJxl4l5hfcBz0svnc_e9mYBbfD79O1P_NJgTP1CWnBjwreUkKC8oNlayLe1aSCAoXtYo_qSwgUimOiwQlBEaOXo5pu5IyOkAhC9GsqkWZ0LxHNB2gm5t18R2Xz6xwh29Xjm6qniGpQTOpYMXyi0Wy7-A_Ye2D4BvbR38H9pTEe9q3TTiDdEpeJj/s1500/tplogo24.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="1500" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4_FzOgBJxl4l5hfcBz0svnc_e9mYBbfD79O1P_NJgTP1CWnBjwreUkKC8oNlayLe1aSCAoXtYo_qSwgUimOiwQlBEaOXo5pu5IyOkAhC9GsqkWZ0LxHNB2gm5t18R2Xz6xwh29Xjm6qniGpQTOpYMXyi0Wy7-A_Ye2D4BvbR38H9pTEe9q3TTiDdEpeJj/w640-h214/tplogo24.jpg" width="640" /></a></p><p style="text-align: center;"><i>Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.</i></p><p style="text-align: center;">Historian kolmannet Teatterinna-palkinnot on tältä erää jaettu, ja tästä postauksesta löytyvät kaikki voittajat perusteluineen. Teatterinna-palkinnon ehdokkaat ja voittajat valitaan yleisöäänestyksen kautta, eli tämä on täysin yleisöpalkinto. Äänestäjiä oli tänä vuonna aivan huikea määrä, 1431 kappaletta! Suuri kiitos kaikille palkinnon saajia ehdottaneille ja äänestäneille. Ja onnittelut kaikille finalisteille ja voittajille!</p><p style="text-align: center;"><i>Teatterilippuarvontojen voittajille lähtee sähköposti tämän viikonlopun aikana, tarkkailkaahan arvontaan osallistuneet siis postilaatikkojanne.</i></p><p style="text-align: center;">Pitemmittä puheitta, tässä he tulevat – <b>Teatterinna-palkintovoittajat vuosimallia 2024</b>:</p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden teatteri</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEt54NzU_lA_Tgmg3-Z_xZJE962eUYNV0YgxedNSlhMhDloUQZ7ZL9Bj_ItLJItv3LZAmsWf_Uwz7XMgo4hW0lhY2ejAJmWmMfkBXDrcRO2_LQVgiEIwS23GIU052q2DWDDz-cV87USuEr4YFJlsmAJH9_5TOpPTjtgT_TggrLYfUkoIssv77Xkd3GYpOn/s1920/tp24vteatteri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEt54NzU_lA_Tgmg3-Z_xZJE962eUYNV0YgxedNSlhMhDloUQZ7ZL9Bj_ItLJItv3LZAmsWf_Uwz7XMgo4hW0lhY2ejAJmWmMfkBXDrcRO2_LQVgiEIwS23GIU052q2DWDDz-cV87USuEr4YFJlsmAJH9_5TOpPTjtgT_TggrLYfUkoIssv77Xkd3GYpOn/w640-h360/tp24vteatteri.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Tampereen Työväen Teatteri (58,1% äänistä)</b></p><p style="text-align: center;">Jokaisessa Teatterinna-palkintofinaalissa mukana ollut Tampereen Työväen Teatteri nappaa Vuoden teatterin tittelin itselleen toista kertaa, uusien viimevuotisen voittonsa. Äänestäjät kiittävät teatteria erityisesti rohkeasta ja monipuolisesta ohjelmistosta. Vuonna 1901 toimintansa aloittanut Tampereen Työväen Teatteri toimii neljällä näyttämöllä, joiden lisäksi TTT:llä on residenssiohjelma Viides näyttämö. Ohjelmistoon kuuluu kaikenlaista musikaaleista lastennäytelmiin, kotimaisista kantaesityksistä klassikoihin ja tanssiteatterista useamman tahon yhteistyönä toteutettuihin esityksiin. Kevään 2024 ensi-iltoja ovat muun muassa Frida, Kadotettu paratiisi ja Macbeth.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Laadukasta ja monipuolista ohjelmistoa vuodesta toiseen."</p><p style="text-align: center;">"Supermielenkiintoinen ohjelmisto! Uutta, tajunnan räjäyttävää juuri kuten kansallisnäyttämöllä pitääkin olla!"</p><p style="text-align: center;">"Upea, tasokas ja rohkea."</p><p style="text-align: center;">"Huikea ohjelmisto vuodesta toiseen, loistavat näyttelijät ja ohjaajat. Myös virkistäviä uusia kokeiluja, suuria sekä pieniä teoksia."</p><p style="text-align: center;">"Monipuolinen ja korkeatasoinen ohjelmisto. Loistavat näyttelijät."</p><p style="text-align: center;">"En ole koskaan joutunut pettymään kun olen käynyt esityksissä, myös näyttelijät ovat huippuja."</p><p style="text-align: center;"><i>Tampereen Teatteri 26,1% äänistä<br />Turun kaupunginteatteri 15,8% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden musikaali</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYoD6pKIe7R71AHVvwbdckVvbtpKK8BODRQfoAbh4BLyfjbuMtQZP0MjoI9S4lP9N1eFnZ2ZkkJITsnTce6c0utkHu5qeqJXY-Zor4PwXvEUrH1n3hscK-0xMSArjEj7GkNJtOJoCq9kcbOOOdjVjGKCm9GSeaDLz8bzBy6FHRKjgLuBtx87if0aiyryFe/s1920/tp24vmusikaali.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYoD6pKIe7R71AHVvwbdckVvbtpKK8BODRQfoAbh4BLyfjbuMtQZP0MjoI9S4lP9N1eFnZ2ZkkJITsnTce6c0utkHu5qeqJXY-Zor4PwXvEUrH1n3hscK-0xMSArjEj7GkNJtOJoCq9kcbOOOdjVjGKCm9GSeaDLz8bzBy6FHRKjgLuBtx87if0aiyryFe/w640-h360/tp24vmusikaali.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Evita (47,5% äänistä)<br />(Jyväskylän kaupunginteatteri)</b></p><p style="text-align: center;"><b>Andrew Lloyd Webberin</b> ja <b>Tim Ricen</b> musikaalin, <b>Eva Perónin</b> elämästä inspiroituneen Evitan ohjasi Jyväskylän kaupunginteatteriin <b>Jukka Keinonen</b>. Evitan roolissa vuorottelevat <b>Saara Jokiaho</b> ja <b>Anna-Maija Oka</b>. Ensi-illat olivat 8. ja 9. syyskuuta 2023, ja esitys jatkaa ohjelmistossa kevään 2024. Ensimmäisenä Webber-musikaalina Jyväskylässä nähtävää Evitaa esitetään 20 esiintyjän ja 10 hengen orkesterin voimin, ja nyt tämä muun muassa ikonisen <i>Don't Cry for Me, Argentina</i>-kappaleen sisältävä musikaaliklassikko saa katsojilta tunnustuksen Vuoden musikaali-palkinnon muodossa.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Esitys, joka oli kaikinpuolin onnistunut: teatterin omat kiinnitykset päärooleissa, perinteiset tanssinumerot ja käytännössä täydelliset laulusuoritukset. Paljon teatteria nähneenä harva esitys vaikuttaa tai liikuttaa, mutta tälle annoin seisovat aplodit."</p><p style="text-align: center;">"Upeasti oman talon näyttelijöillä toteutetut pääosat, musiikillisesti korkeatasoinen, erinomaisesti miksattu, värikäs ja vauhdikas toteutus."</p><p style="text-align: center;">"Loistava!"</p><p style="text-align: center;">"Huikeat roolit, ensemble, visuaalinen ilme ja ennen kaikkea musiikki! Upea suurmusikaali!"</p><p style="text-align: center;">"Evitan musiikki osuu ja uppoaa, aina."</p><p style="text-align: center;">"Evitan tarina koskettaa aina."</p><p style="text-align: center;"><i>Rakas Evan Hansen, Helsingin kaupunginteatteri 31,6% äänistä<br />Lumen taju, Taideyliopiston Talvimusikaali 20,9% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden puhenäytelmä</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGpML2hRiUv3S7wwcj5RL9uE0mH1NYUNTog4UbiwAlTWCe05NQOZ3ep_VNvoQ8SaFu_-jZiNWe6IFB7cYXhjOaiL6Ao2UDwm4qcUmed6kP1Ar1pXmZx3b3-3QYu1u_1GG8zjufRJ0gOFQ90TlFLZ8QoOAfVCBuIGe5G_PsrK2fFHohrkZQ4aLKeOOi3acH/s1920/tp24vn%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGpML2hRiUv3S7wwcj5RL9uE0mH1NYUNTog4UbiwAlTWCe05NQOZ3ep_VNvoQ8SaFu_-jZiNWe6IFB7cYXhjOaiL6Ao2UDwm4qcUmed6kP1Ar1pXmZx3b3-3QYu1u_1GG8zjufRJ0gOFQ90TlFLZ8QoOAfVCBuIGe5G_PsrK2fFHohrkZQ4aLKeOOi3acH/w640-h360/tp24vn%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><p style="font-weight: bold; text-align: center;"><b>Pieni maailma (69,2% äänistä)<br />(Tampereen Työväen Teatteri)</b></p><p style="text-align: center;"><b>Michael Baranin</b> käsikirjoittama ja ohjaama Pieni maailma sai kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa 12.9.2023, ja sen esitykset jatkuvat keväällä 2024. Faktaa ja fiktiota sekoittava näytelmä pohjaa näyttelijä <b>Seela Sellan</b> muistoihin ja kokemuksiin 1960-luvulla Intimiteatterissa. Baranin 1900-luvun aatehistoriaa ja politiikkaa sekä eurooppalaista muistoa käsittelevään näytelmäsarjaan kuuluva Pieni elämä sijoittuu 1960-luvun teatterimaailmaan. Rooleissa nähdään <b>Emmi Kaislakari</b>, <b>Inke Koskinen</b> ja <b>Petra Karjalainen</b>, videolla <b>Seela Sella</b>. Vaikuttava ja koskettava esitys saa katsojilta Vuoden puhenäytelmän tittelin.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Kerrassaan vaikuttava ja vakuuttava! Monologi, jotka naiset ”vetää” täysin tunteenpalolla sydämestä asti. Vielä lopussa Seelan puhe, heijastus kankaalle."</p><p style="text-align: center;">"Menneisyys, nykyisyys, valokuvien muistot ja tietoisuus - teatterimaailmaa teatterissa, huima kokonaisuus."</p><p style="text-align: center;">"Puhenäytelmä joka on parasta aikoihin. Näyttelijöiden työ taidokasta."</p><p style="text-align: center;">"Aivan loistava, puhutteleva."</p><p style="text-align: center;">"Intensiivinen, hienosti kirjoitettu näytelmä tärkeästä aiheesta."</p><p style="text-align: center;">"Raskas, koskettava ja hyvin puhutteleva teos, jossa näyttelijät pääsevät todella ottamaan tekstiä haltuun. Vau!"</p><p style="text-align: center;"><i>Joitakin keskusteluja merkityksestä, Q-teatteri 16,7% äänistä<br />Rikkaruoho, KOM-teatteri 14,1% äänistä</i></p><b><div style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden kesäteatteriesitys</span></u></b></div></b><p></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4jicuP4aaCS5AaLBvekUjuWds4RaKydMSEckrk3rdALYPmMPCp0bKBGRffVA7MZj74o5-kC-h-XreoQls4ZGBo-KJWuo-mtrlb85mtbY252M55mRV9elTp2vm6mExyOjykBljcrdk_LKUb6U-oOS7iqFyaj1AREHylMQgjPE2yxtSXfxAhv3FDfoXODqj/s1920/tp24vkes%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4jicuP4aaCS5AaLBvekUjuWds4RaKydMSEckrk3rdALYPmMPCp0bKBGRffVA7MZj74o5-kC-h-XreoQls4ZGBo-KJWuo-mtrlb85mtbY252M55mRV9elTp2vm6mExyOjykBljcrdk_LKUb6U-oOS7iqFyaj1AREHylMQgjPE2yxtSXfxAhv3FDfoXODqj/w640-h360/tp24vkes%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Täällä Pohjantähden alla (71,6% äänistä)<br />(Pyynikin kesäteatteri)</b></p><p style="text-align: center;"><b>Väinö Linnan</b> klassikko <i>Täällä Pohjantähden alla</i> sai Pyynikin kesäteatterissa ensi-iltansa 9.6.2023. Aiemmin vuosina 1995 ja 1996 Pyynikillä oli saatu seurata Pentinkulman asukkaiden elämää, sen iloja ja suruja, kun <b>Kalle Holmbergin</b> ohjaama Täällä Pohjantähden alla vakuutti yleisöjä. Nyt 2023 Linnan romaani sovitettiin jälleen pyörivän katsomon ympärille, tällä kertaa <b>Antti Mikkolan</b> vaikuttavana ohjauksena. Rakastuminen, vanhemmuus, aatteet, kiristyvä ilmapiiri, sisällissota ja sen ankaruus, ihmisten taistelu oikeudenmukaisuuden ja omien arvojen puolesta, pelko toisten puolesta ja lopulta menetysten raastavuus ja kotiinpaluun tunnekuohut olivat kaikki mukana, kun Pyynikillä kuljettiin läpi Suomen historiaa. Rooleissa mm. <b>Esa Latva-Äijö</b>, <b>Verneri Lilja</b>, <b>Ella Mettänen</b> ja <b>Tom Lindholm</b>. Tämä komeasti toteutettu, otteessaan pitävä produktio saa kiitosta, ja äänestystulos on selvä – Täällä Pohjantähden alla ansaitsee myös Vuoden kesäteatteriesityksen Teatterinna-palkinnon.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Komea esitys kerrassaan."</p><p style="text-align: center;">"Täällä Pohjantähden alla on ollut helposti hienoimpia esityksiä mitä olen nähnyt. Kaikin puolin täydellinen kokonaisuus, ja vaikka esitys olikin pitkä, se oli niin sulavaa että tuntui jopa lyhyemmältä kuin yleinen, n. 2 tunnin näytös."</p><p style="text-align: center;">"Iski syvälle sieluun."</p><p style="text-align: center;">"Huikea, vaikuttava ja ihanasti maan tasalla."</p><p style="text-align: center;">"Elokuvallinen ja sydäntäsärkevä toteutus, joka luotti Väinö Linnan tekstiin ja oli uskollinen alkuperäisen teoksen hengelle. Täydellisesti roolitettu ja hyödynsi taitavasti ympäröivää luontoa ja pyörivää katsomoa."</p><p style="text-align: center;">"Ei ole voittanutta, hieno klassikko toteutettu uskomattoman hienosti ja sopivaan ympäristöön."</p><p style="text-align: center;"><i>9 to 5 - Hommat hoituu!, Samppalinnan kesäteatteri 21,9% äänistä<br />Usko, Toivo & Ryöstö, Meri Oulun Kesäteatteri 6,5% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden tanssiesitys</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIHLzLPJ92vzGKFfbS478S-nphkKnPK12VA7sbkTmHlx1NiNd_89EtsL75kodyaaZl4fXKN7Miwpx25fv3MJbd_Y5X44w0S6d8e7_-5Hox9N10hY4A0yrGVQDbVl6EZEFSc9OjYnccRd_1axd-kwj7Ryw3oi65Y_mcdoInjA3b7yVw0Jp0MzY3s-XXdibM/s1920/tp24vtanssi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIHLzLPJ92vzGKFfbS478S-nphkKnPK12VA7sbkTmHlx1NiNd_89EtsL75kodyaaZl4fXKN7Miwpx25fv3MJbd_Y5X44w0S6d8e7_-5Hox9N10hY4A0yrGVQDbVl6EZEFSc9OjYnccRd_1axd-kwj7Ryw3oi65Y_mcdoInjA3b7yVw0Jp0MzY3s-XXdibM/w640-h360/tp24vtanssi.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Käärmeenpääntallaajat (61,1% äänistä)<br />(Folk Extreme, </b><b>Tampereen Työväen Teatteri, & Espoon </b><b>teatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Kallion </b><b>lukio, Tampereen yhteiskoulun lukio </b><b>TYK)</b></p><p style="text-align: center;">Useamman tahon yhteistyönä toteutettu Käärmeenpääntallaajat sai ensi-iltansa 16.3.2023. <b>Marjo Kuuselan </b>käsialaa ovat esitysdramaturgia ja ohjaus, koreografiasta vastaa <b>Reetta-Kaisa Iles</b>. 1800-luvulla vaikuttanut eteläpohjalainen uskonlahko vasulaisuus on esityksen inspiraationa, ja tämä rituaali, festivaali, konsertti, esitys, näiden kaikkien yhdistelmä, käsittelee sellaisia aiheita kuin ilo, vapaus, unelmat, usko, onni ja kaipuu. Jo aiemmin Suomen nuorisoseurojen myöntämän Vuoden tanssiteko-tunnustuksen jatkoksi Käärmeenpääntallaajat saa nyt myös Vuoden tanssiesityksen Teatterinna-palkinnon.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Aivan loistava esitys! Paljon paljon parempi kuin osasimme odottaa. Rytmi vei mukanaan."</p><p style="text-align: center;">"Hienoa yhteistyötä eri toimijoiden välillä."</p><p style="text-align: center;">"Aivan uskomaton kokonaisuus, monipuolista liikekieltä ja koskettavia liikkeellisiä puheenvuoroja."</p><p style="text-align: center;">"Upea ja elinvoimainen."</p><p style="text-align: center;">"Olin aivan ekstaasissa ja lumoutunut esityksen jälkeen, meditatiivinen kokemus."</p><p style="text-align: center;">"Nuorta voimaa, taitoa ja intohimoa!"</p><p style="text-align: center;"><i>Special Night, Helsinki Dance Company 20,7% äänistä<br />Kajastus, Teatteri Vanha Juko & Teatteri Telakka 18,2% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden kotimainen kantaesitys</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAXSPykYa8eaw4wu0LCYwwA1zPxgJHqn1bdDRRoRT_P6scmGOy44ERfAOINph3dc1f16FXXlcgeQngNFKixvkGcd3QQ3piLBOF5lEbX3BOOBgdbII27VdLJ8QBB8tPD2iwuwpOfZwvce9ZsoX48qZbRXpr4JVW1tjkH020g7LV5xiJnzIuggkQREapWquj/s1920/tp24vkantaesitys.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAXSPykYa8eaw4wu0LCYwwA1zPxgJHqn1bdDRRoRT_P6scmGOy44ERfAOINph3dc1f16FXXlcgeQngNFKixvkGcd3QQ3piLBOF5lEbX3BOOBgdbII27VdLJ8QBB8tPD2iwuwpOfZwvce9ZsoX48qZbRXpr4JVW1tjkH020g7LV5xiJnzIuggkQREapWquj/w640-h360/tp24vkantaesitys.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Reikäleipä (62,5% äänistä)<br />(Tampereen Työväen Teatteri)</b></p><p style="text-align: center;"><b>Sirkku Peltolan</b> rakastettu Kotalan perheestä kertova näytelmäsarja jatkuu Reikäleivällä. Rouhea ja maanläheinen tarina naurattaa, koskettaa ja tarjoaa tunnistettavia tapahtumia ja ihmisiä. Kotalat ovat hurmanneet yleisön, ja nyt tämä elämänmakuinen komedia saa tunnustukseksi myös Vuoden kotimaisen kantaesityksen Teatterinna-palkinnon. Peltolan kirjoittaman ja ohjaaman esityksen rooleissa nähdään <b>Ola Tuominen</b>, <b>Tuire Salenius</b>, <b>Miia Selin</b>, <b>Aimo Räsänen</b>, <b>Mika Honkanen</b>, <b>Anna Kuusamo</b>, <b>Jyrki Mänttäri</b> ja <b>Saska Pulkkinen</b>. Ensi-ilta oli 5.10.2023 ja esityskausi jatkuu keväällä 2024.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Sirkku Peltola ei koskaan petä, ja on minusta parhaimmillaan puhenäytelmien parissa."</p><p style="text-align: center;">"Niin aitoa elämää ja kuitenkin niin sydämeen käyvää. Myös kotimaiselle kantaesitykselle hatunnosto."</p><p style="text-align: center;">"Sirkku Peltola. Tarvitseeko edes muita perusteita?"</p><p style="text-align: center;">"Kotalan perhe on tullut niin tutuksi ja rakkaaksi jo edellisissä näytelmissä jotka kaikki nähty."</p><p style="text-align: center;">"Humoristista kuvausta suomalaisen maaseudun elämästä. Näyttelijät onnistuivat!"</p><p style="text-align: center;"><i>Vänd om min längtan, Wasa Teater 18,8% äänistä<br />Lumen taju, Taideyliopiston Talvimusikaali 18,6% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden näyttelijä, musikaali</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisolYNUvIt-VgvnyehPxV2pBvvWgRiA9FJEen9rw1NpJ9cPX1b0xk5cN5C7IikAN_hL7kE5zMe9irhUNO8rOxXJuQzuPRYHrY2ZN22S3LdDbel1no0jyvZINKxlcvwOdV_Q04mrgrq7Pueo3yiCgFUUiuAJ2LkZfE3ieSPqSgghCOkyXrYl5mtOVEs7537/s1920/tp24vmn%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisolYNUvIt-VgvnyehPxV2pBvvWgRiA9FJEen9rw1NpJ9cPX1b0xk5cN5C7IikAN_hL7kE5zMe9irhUNO8rOxXJuQzuPRYHrY2ZN22S3LdDbel1no0jyvZINKxlcvwOdV_Q04mrgrq7Pueo3yiCgFUUiuAJ2LkZfE3ieSPqSgghCOkyXrYl5mtOVEs7537/w640-h360/tp24vmn%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Miiko Toiviainen (46,3% äänistä)<br />(roolistaan musikaalissa Cabaret)</b></p><p style="text-align: center;">Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaali tuli ensi-iltaan ensimmäisen kerran vuonna 2020, mutta kuten moni muu esitys tuohon aikaan, jäi myös Cabaret koronapandemian jalkoihin. Katsojien onneksi tämä <b>Jakob Höglundin</b> ohjaama produktio palasi ohjelmistoon uusintaensi-illan myötä syksyllä 2023. Moni alusta saakka mukana olleista näyttelijöistä uusi roolinsa, ja heistä yksi oli Seremoniamestarin roolissa nähtävä <b>Miiko Toiviainen</b>. Monista musikaalirooleistaan tuttu Toiviainen on saanut roolityöstään hehkutusta niin kriitikoiden kuin katsojienkin suusta, ja nyt hän nappaa roolityöstään myös Vuoden musikaalinäyttelijän tittelin! Toiviaista voi ihailla Seremoniamestarin roolissa vielä muutaman näytöksen helmikuussa 2024. Sen lisäksi Toiviaisen voi bongata Svenska Teaternin Läkaren-näytelmästä, Stella Polariksen improvisoiduista esityksistä sekä omaa monologiesitystään, Kepeää elämää, esittämästä.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Miiko teki roolin paremmin kuin täydellisesti!"</p><p style="text-align: center;">"Kaikki hurmannut roolityö, joka tulee jäämään historiankirjoihin parhaana seremoniamestarina, mitä missään voidaan nähdä."</p><p style="text-align: center;">"Miiko on erinomainen näyttelijä, laulaja, esiintyjä ja improaja! Seremoniamestarin roolissa Miiko herätti henkiin koko musikaalin ihan uudella tavalla! Sanoinkuvaamaton suoritus!"</p><p style="text-align: center;">"Hän on erittäin hyvä esiintyjä, ja hänen ääni on todella voimakas. Hän myös on avoin hänen transtaustastaan joka antaa toivoa myös meille muille transihmisille nuoremmille ja vanhemmille. Tämän takia ääneni menee hänelle. Kiitos Miiko!"</p><p style="text-align: center;">"Poikkeuksellinen, äärikarismaattinen, Queer-Jussi Jurkka."</p><p style="text-align: center;">"Miten voi ihminen olla noin taitava. Laulamaan, liikkumaan, näyttelemään. Olemaan roolissaan läsnä. Lisää musikaaleja, joissa pääsee Miikoa katsomaan, kiitos!"</p><p style="text-align: center;">"Upea ja vangitseva. Katse hakeutui kaikista lavalla olijoista aina häneen."</p><p style="text-align: center;"><i>Saara Jokiaho, musikaalista Evita 41,4% äänistä<br />Linda Larkovirta, musikaalista Usko, Toivo & Ryöstö 12,3% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvG7LG06NZP63divD1CT1z1qUqfWBYjsYTS5C_R9p_ARBWaXwnpBYasFp-qwSbBCb2f_wJOdY6cxC8fjpH7BGkJq-CEYLnOz8KLlWuLnUigDq2Wvbyhqd_Kxg3cq61zm6m7FYfWYlrHpNhPyujiG16f0beV4GQXpXyyQVHgessE_fEvwr5Xn8QHWwwnYdR/s1920/tp24vpnn%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvG7LG06NZP63divD1CT1z1qUqfWBYjsYTS5C_R9p_ARBWaXwnpBYasFp-qwSbBCb2f_wJOdY6cxC8fjpH7BGkJq-CEYLnOz8KLlWuLnUigDq2Wvbyhqd_Kxg3cq61zm6m7FYfWYlrHpNhPyujiG16f0beV4GQXpXyyQVHgessE_fEvwr5Xn8QHWwwnYdR/w640-h360/tp24vpnn%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Inke Koskinen (41,7% äänistä)<br />(roolistaan näytelmässä Pieni maailma)</b></p><p style="text-align: center;">Vuoden puhenäytelmän Teatterinna-palkinnolla palkittu Pieni maailma saa toisen tunnustuksen, kun esityksessä vaikuttavan roolityön tekevä <b>Inke Koskinen</b> palkitaan Vuoden näyttelijä puhenäytelmässä-tittelillä. Hänen eläytymisensä, tapansa esittää vaativia monologeja ja tuoda näyttelijäntyöhönsä koskettavuutta ja vakuuttavuutta on saanut kiitosta niin kriitikoilta kuin katsojilta. Monipuolisen näyttelijän on voinut viime vuonna bongata myös muun muassa Ronja ryövärintyttärenä ja Jeanne D´Arcina, ja tällä hetkellä hänen roolityötään voi Pienen maailman lisäksi nähdä esityksessä Saituri - Ihana raha.</p><p style="text-align: center;"><u>Äänestäjien perusteluita:</u></p><p style="text-align: center;">"Hieno tulkinta nuorelta supertaitavalta näyttelijältä. Tässä on teattereidemme tähti ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️"</p><p style="text-align: center;">"Ilmeikäs, taitava ja monipuolinen näyttelijä, osaa mennä rooliinsa sisään ja antaa kaikkensa."</p><p style="text-align: center;">"Koskettava, vahva ja taidokas."</p><p style="text-align: center;">"Aivan uskomaton tapa käsitellä pitkiä monologitekstejä, hänen tekemisensä kosketti."</p><p style="text-align: center;">"Loistavaa eläytymistä nuorelta tulevaisuuden nimeltä."</p><p style="text-align: center;">"Inke on uskomattoman taitava."</p><p style="text-align: center;">"Kerrassaan loistava monologi! Hänen puheensa ja näyttelijäsuorituksensa vangitsi täysin."</p><p style="text-align: center;"><i>Heidi Herala näytelmästä Everstinna 39,4% äänistä<br />Ella Mettänen näytelmästä Elämän ensikertalaisia 18,9% äänistä</i></p><p style="text-align: center;"><b><u><span style="font-size: medium;">Teatterinnan erityismaininnat</span></u></b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrq7WTzrutV00oJm1842Belrk7tZyJoFq5PTVuSKxB4piGIXrEzAJt1Ew4-WhRpWY4J0Q7tzwUHfxnJ8CKfrr8ekRiuQvk88Bx9iu26PjJPzyvw2ePPUbtYQNiIDEGyzYyz5keUql3qD6NNtauEwSxjDs7P2lhgZS03ykerikDBpBw3PLbL6gqfqnV8BVN/s1024/teatterinnanmaininnat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrq7WTzrutV00oJm1842Belrk7tZyJoFq5PTVuSKxB4piGIXrEzAJt1Ew4-WhRpWY4J0Q7tzwUHfxnJ8CKfrr8ekRiuQvk88Bx9iu26PjJPzyvw2ePPUbtYQNiIDEGyzYyz5keUql3qD6NNtauEwSxjDs7P2lhgZS03ykerikDBpBw3PLbL6gqfqnV8BVN/w640-h480/teatterinnanmaininnat.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kuten edellisilläkään kerroilla, en osallistunut Teatterinna-palkintojen jakamisiin sen enempää palkinnon saajaa ehdottaen kuin äänestäenkään, vaan pysyttelin järjestäjän roolissa. Sen sijaan jaan kyllä Teatterinnan erityismaininnat, ja tällä kertaa myös perusteluineen. Tässä siis omat suosikkini teatterivuodelta 2023:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden teatteri: Samppalinnan kesäteatteri</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Samppiksen meininki on tällä hetkellä ihan loistava! 9 to 5-tuotanto kesällä 2023 oli erinomaisen onnistunut, ja nyt tulossa on Bonnie & Clyde-musikaali, josta olen erityisen onnellinen. En toki anna Vuoden teatteri-erityismainintaa sentään pelkän tulevan kesän esityksen takia, vaan siksi, että raikkaan fiiliksensä, lämpimän ja innokkaan asiakaspalvelunsa ja laadukkaan, tinkimättömän tekemisensä kautta Samppalinnan kesäteatteri osoittaa olevansa yksi Suomen musiikkiteatterin huippuja. Kesällä esittäminen ja vaihtelevat sääolosuhteet ovat kesäteatterille tuttuja haasteita, mutta kunninahimoisesti tehdyt, isot musikaalituotannot ja kantaesitykset monista Broadway- ja West End-musikaaleista näyttävät, että myös ulkoilmassa oleva kesäteatteriympäristö sopii vaikuttavien, onnistuneiden ja katsojille paljon antavien musiikkiteatterituotantojen kodiksi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden musikaali: Niin kuin taivaassa (Seinäjoen kaupunginteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Niin kuin taivaassa on kaunein musikaali, jonka tiedän, ja Seinäjoen kaupunginteatterissa tarinan lämpö, inhimillisyys, toivo ja sydämellisyys koskettavat syvältä. Herkkä ja vahva toteutus, monitasoiset roolityöt, ihana musiikki ja kokonaisuus kuin lämmin hali tekivät tästä minulle hienoimman musikaalikokemuksen viime vuonna.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden puhenäytelmä: Lokki (Lahden kaupunginteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Vahvaa menoa ja ennakkoluulotonta, herkkää ja tarkkaa rymistelyä Tsehovin klassikon maailmassa. Hurja ja taitava sovitus, vaikuttavat näyttelijäsuoritukset ja kerta kaikkiaan juuri sellaista teatteria, josta tykkään. Riemastuttava ja riipaiseva!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden kesäteatteriesitys: Päivänsäde, minä ja menninkäinen (Pesäkallion kesäteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kesällä näkemistäni esityksistä tämä jäi kaikista eniten mieleen, ja olisin käynyt katsomassa Reino Helismaan tarinaa vaikka kaksikymmentä kertaa. Ehdin vain kahdesti, mutta molemmilla kerroilla sain sydämen täydeltä lämpöä, liikutusta, naurua ja ystävyyttä. Upeat näyttelijät, ihana toteutus ja loistava esitys.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden tanssiesitys: Gravity (Helsinki Dance Company & Kinetic Orchestra)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Gravity, rakastin! Ihana, ihana! Tässä oli notkeutta, voimaa, vauhtia ja fyysisyyttä, kaikkea mistä tanssissa siis pidän, ja hienosti visuaalisuus ja äänisuunnittelu koreografian kanssa tasapainossa. Neljäkymmentäviisi minuuttia täyttä tanssin taikaa, olin suu korvissa tämän nähtyäni.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden kotimainen kantaesitys: Röda rummet (Lilla Teatern)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Kaj Korkea-ahon</b> romaanista sovitettu näytelmäversio oli upean intensiivinen, ja tämän näytelmän tunnelma tosiaan vei mukanaan tapahtumien keskelle. Sujuvaa dialogia, taitavasti rakennetut roolityöt, luontevaa ja tunnistettavaa 2020-luvun maailmaa ja hienosti rytmitetty teksti tarjosivat otteessaan pitävän teatteri-illan, joka vakuutti kokonaisuutena.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden näyttelijä, musikaali: Miiko Toiviainen (Cabaret)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Yhdyn äänestäjien perusteluihin, ja lisään omani. Miiko Toivianen varastaa shown Seremoniamestarin roolissa täysin, ja on lavalla uskomattoman vangitseva. Useita hänen roolitöitään nähneenä en osannut odottaa, että Toiviainen voi tuoda johonkin rooliin vielä näin paljon lisää ties mitä karismaa, taitoa, lumovoimaa ja herkkyyttä. Mutta näköjään voi. Huikean hieno ja äärimmäisen taitavasti tehty rooli, jossa Toiviainen on läsnä kuin olisi Seremoniamestariksi tarkoitettu. Tällaista roolityötä on etuoikeus nähdä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä: Tuomas Korkia-aho (Nummisuutarit) ja Roderick Kabanga (Isobroidi/Pikkubroidi)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Näissä erityismainintojen jakamisissa on myös se ilo, että voin hehkuttaa useampaa kuin yhtä, ja tämän näytelmänäyttelijä-kategorian kohdalla se on tehtävä. Tuomas Korkia-aho ja Roderick Kabanga nimittäin tekevät molemmat sellaiset roolit että oksat pois, ja nämä roolityöt ovat myös jääneet pitkäksi aikaa mieleen. Korkia-aho tekee Nummisuutareiden Eskona kokonaisvaltaisen, taitavasti rakennetun ja hienosti kasvavan tulkinnan klassikkohahmosta, ja on sekä hyvin koskettava että terävän hauska. Kabangan rooli Isobroidi/Pikkubroidi-näytelmän Boothina, pikkubroidina, oli vahva ja monitasoinen, todella uskottava ja hienovireinen. Vaikuttavassa roolityössä käytiin läpi tunteiden vuoristorata, ja Kabangan tapa luoda jännitettä ja käsitellä tekstiä teki ison vaikutuksen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: x-small;">Kuvien tiedot:</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden teatteri © Mikko Vares</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden musikaali © Jiri Halttunen</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden puhenäytelmä © Kari Sunnari</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden kesäteatteriesitys © Katri Dahlström</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden tanssiesitys © Darina Rodionova</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden kotimainen kantaesitys © Kari Sunnari</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden näyttelijä, musikaali © Otto-Ville Väätäinen</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä © Kari Sunnari</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: small;">Teatterinnan erityismaininnat © ?/Samppalinnan kesäteatteri, Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri, Mikko Kelloniemi, Pia Simonen, Petra Tiihonen, Ilkka Saastamoinen, Otto-Ville Väätäinen, Tommi Mattila, Marko Mäkinen</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-size: medium;">Teatterinna-palkinto 2025: Ehdotusten jättäminen alkaa 1.1.2025.</span></div></div><p></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-15958698767560404602024-01-30T17:14:00.005+02:002024-01-30T17:14:48.900+02:00Emma @ Lahden kaupunginteatteri<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9R9xhttLnXSF5SUsra51IGA2qRr6JvhLDuiAXXVE6Ir5SbJmdfHsiu-3AwANaDtahi4ysYqccU1itNl-0MsGHifwkTK15xHHpjX2mDa6HSAyA11tCQq0Ov9DbZ5gmIy2si8RIsQmM__G0Iv80hzRl8WYxYJwOa7h3wa6EMUYO-2Vo-xZGYy17UQFho69v/s8192/emma2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="5464" data-original-width="8192" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9R9xhttLnXSF5SUsra51IGA2qRr6JvhLDuiAXXVE6Ir5SbJmdfHsiu-3AwANaDtahi4ysYqccU1itNl-0MsGHifwkTK15xHHpjX2mDa6HSAyA11tCQq0Ov9DbZ5gmIy2si8RIsQmM__G0Iv80hzRl8WYxYJwOa7h3wa6EMUYO-2Vo-xZGYy17UQFho69v/w640-h426/emma2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Aki Loponen</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/emma/">Emman</a> 27.1.</p><p style="text-align: center;">Emma Woodhouse (<b>Henna Wallin</b>) on yläluokkainen neito 1800-luvun Englannissa. Hän on nokkela, oppinut, osaa etiketin ja on kovin tarkkasilmäinen – vaatimattomasti sanottuna siis täydellinen. Emman hupia on järjestää tuttaviensa naimakauppoja, ja kovin tylsää joutilaan naisen elämä olisikin, jos ei voisi amorinhommilla päiviään täyttää. Säännöllisin väliajoin kipinää arkeen tuo herra Knightleyn (<b>Miikka Wallin</b>) kanssa sanailu, joka varsin vauhdikasta onkin. Kun Emma tapaa Harriet Smithin (<b>Nenna Tyni</b>), päättää hän todistaa Knightleylle, ja kaikille muillekin, että sydämen asiat ovat hänen heiniään. Vaan kuinkas sitten käykään..?</p><p style="text-align: center;"><b>Jane Austenin</b> <i>Emma</i> on kepeä ja terävä tarina, jossa on älyä ja huumoria, romantiikkaa ja huomioita yhteiskunnasta. Lahdessa se sai Suomen kantaesityksensä <b>Kate Hamillin</b> sovituksen pohjalta muutama päivä sitten, <b>Tommi Kainulaisen</b> suomennoksena ja <b>Lija Fischerin</b> ohjauksena. Iloisesti epookkia ja nykyaikaa yhdistelevä esitys muistutti minua vähän samalla näyttämöllä esitettävästä Vihervaaran Annasta, samanlaista elämäniloa ja värikyyttä molemmissa. Samoja teemojakin, ystävyys ja suuret tunteet nyt ainakin, vaikka Anna meneekin teemoissaan Emmaa syvemmälle. Jos Vihervaaran Annan kohdeyleisöä ovat kaikki mielikuvituksen voimaan uskovat, niin Emman kohdeyleisöä voisivat olla kaikki rakkauden voimaan uskovat. Sillä vaikka tarinassa romanttiset tunteet, ihmissuhteet ja parisuhteet ovatkin keino osoittaa olevansa oikeassa, tapa hallita omaa maailmaansa ja jotain, jota järjestellä mielensä ja tavoitteidensa mukaan, loppujen lopuksi ihmiset rakastavat toisiaan ihan oikeasti, ilman kujeiluja tai nokkeluuksia. Ja rakkaus on niin sitä söpöä romanttista laatua kuin ystävyyttä, vanhemmuutta ja yhdessä jaettuja kokemuksia, jotka ovat kaikki arvokkaita. Fischerin kepeässä ohjauksessa on mainiota leikkisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa, ja hyvän mielen esitys sopii piristämään mieltä kevättä kohti mennessä. Emmassa parasta onkin se lämpö ja hilpeys, jota koko esitys heijastelee. Huumori toimii, ja suloiset rakkausjuonittelut pitävät otteessaan. Neljännen seinän rikkominen ei minulle ihan toiminut, vaikka se esityksen tyyliin sopiikin. Jäin myös vähän kaipaamaan tiukempaa rytmitystä joihinkin kohtauksiin, tosin näin esityksen pari päivää ensi-illan jälkeen, eli se saattaa vielä hakea jouhevampaa etenemisrytmiä.</p><p style="text-align: center;">Emma tarjoilee pienen näyttämön täydeltä ihanaa hattaramaailmaa. <b>Tiina Hauta-ahon</b> lavastus, <b>Iida Ukkolan</b> pukusuunnittelu, <b>Anu Reijosen</b> naamiointisuunnittelu ja <b>Jyri Suomisen</b> valosuunnittelu ovat värikylläisiä, tyylikkäitä ja sopivasti komediallisia ja romanttisia. Puvustuksessa on väriloistoa ja eleganssia, ja luokkayhteiskuntaa heijastellaan näppärästi epookista inspiroitunein puvuin ja Adidas-verkkarein. Hempeät auringonvarjot, komeat hännystakit, pöyheät hameet ja monenlaiset hatut niin arjessa kuin naamiaisissa ovat hurmaavia, ja puvustusratkaisut tuovat hahmoihin ja tarinaan särmää. Lavastuksessa keskustan nurmialue luo leppeää kesätunnelmaa, ja hienostuneet portaikkorakennukset lavan molemmissa reunoissa taipuvat moneen. Aina löytyy uusi luukku tai soppi keksirasian ja kaikenlaisten muiden tavaroiden säilömiseen, ja kun on tarpeen, liikuteltava irtonurkkaus tarjoaa myös toimivan tavan rajata tilaa. Taustaprojisointien satumaisemat sydämineen ja utuisine kuvineen ovat aivan ihania, ja erityiskiitosta saa marjanpoimimisjuhlan visuaalinen ilme. Vanhana keppihevostelijana arvostin myös kovasti herrasmiesten kopsuttelua komeine hevosineen!</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKDnnWR7Fw0T5fzjAZq-7J0mVdOgruiZl6UjwOYAsh1rtiNWY7IW4xqUzC5vi8gf4Ip84sNVJ42zBQXvFgo1HEk2YyofFp0Mmg4tFCS5XjWNHzT-XMst52h4QXtrJHkGwdtuvj1aQ2My5ldJYcdrLbA9cBcR1IfgqnONNiMkk4rkx8v_Ukcxx3AHx6EyZB/s8192/emma.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8192" data-original-width="5464" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKDnnWR7Fw0T5fzjAZq-7J0mVdOgruiZl6UjwOYAsh1rtiNWY7IW4xqUzC5vi8gf4Ip84sNVJ42zBQXvFgo1HEk2YyofFp0Mmg4tFCS5XjWNHzT-XMst52h4QXtrJHkGwdtuvj1aQ2My5ldJYcdrLbA9cBcR1IfgqnONNiMkk4rkx8v_Ukcxx3AHx6EyZB/w266-h400/emma.jpg" width="266" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvfOHVWcBkuHDROraXaGWOtLrveZyW-G_tN3TXEuwpl5j4Sq-F8euTCvHJbq4M_WftUtvM_mKxOtck4lyTivetfASH0R-VnPKAIMFd4xbQE-46yVdKVhjLGesf9MudbiH9IMPz2stdkLpp46lgeaWbS4R54XqOqciFZE0Qoe91Hs_13bnSkLb7pnJv81WN/s8192/emma1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8192" data-original-width="5464" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvfOHVWcBkuHDROraXaGWOtLrveZyW-G_tN3TXEuwpl5j4Sq-F8euTCvHJbq4M_WftUtvM_mKxOtck4lyTivetfASH0R-VnPKAIMFd4xbQE-46yVdKVhjLGesf9MudbiH9IMPz2stdkLpp46lgeaWbS4R54XqOqciFZE0Qoe91Hs_13bnSkLb7pnJv81WN/w266-h400/emma1.jpg" width="266" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Henna Wallin näyttelee Emmaa erinomaisella otteella, hän tuo hahmonsa kohtauksiin niin, että tämä on vähän jokaista muuta hahmoa edellä ja siksi eniten tilanteen tasalla. Emma on hyvin nopeaälyinen ja tarkkanäköinen, ja Wallinin roolityössä tämä ominaisuus punoutuu hienosti osaksi Emman luonnetta. Emma on paitsi esitys rakkaudesta, sen kaipuusta ja etsimisestä, myös nimihenkilönsä kasvutarina. Wallinin käsissä Emma saa kasvaa oivallusten kautta, ja hänen henkilökohtainen matkansa tarinan aikana saa sopivasti aikaa. Vastavoimana nopealle ja nokkelalle Emmalle on Miikka Wallinin näyttelemä herra Knightley, joka ei jää älynlahjoissa tai juonittelussa toiseksi. Knightley on hurmaava hahmo samasta syystä kuin Emma – molemmat ovat älykkäitä, mutta myös kärsimättömiä ja menevät mukaan toistensa nokitteluun. Ja mikäs se hurmaavampi romantiikkatrooppi kuin hyväntahtoinen sanailu? Ei mikään! Wallinin Knightley on hillitty ja hyväkäytöksinen, mutta annas kun Emma sanoo jotain oikein iskevää, silloin on herrasmies kuin pikkupoika. Emman ja Knightleyn kilpailu milloin keksipurkin, milloin hatun kanssa, ja milloin ihan vain sanallisesti, on aivan ihastuttavaa. Pidin erityisesti siitä, miten leikkisä ja tasaveroinen Emman ja Knightleyn suhde on. He piikittelevät, iskevät ja näpäyttävät toisiaan terävästi, kinastelevat ja kärhämöivät suloisesti kuin vanha aviopari jo ennen kuin kumpikaan katsoo toista sydämet silmissä. Ja juuri koska Emma ja Knighley ovat niin toistensa kanssa samalla aaltopituudella, on heidän välillään kimpoilevat kipinät helppo nähdä jo heti ensimmäisessä kohtauksessa. Ja kun tämä itsepäinen, omille tunteilleen sokea kaksikko vihdoin tajuaa, mitä nenän edessä on, on se suloisuus juuri sitä sydäntä pakahduttavaa sorttia.</div><p></p><p style="text-align: center;">Nenna Tyni tekee onnistuneen roolityön Harrietina, hän on sopivasti vähän pihalla Emman nopeiden suunnitelmien keskellä, mutta hyppää innokkaasti mukaan uusiin kokemuksiin. Harriet on avoin ja oikeudentuntoinen nuori nainen, ja Tynin näyttelijäntyö nostaa näkyviin kaiken sen, mitä hurjaan pyöritykseen joutuva Harriet kokee ja ajattelee. <b>Liisa Vuori</b> on hillityn ja ah-niin-täydellisen Jane Fairfaxin roolissa mainio, ja tuo rooliinsa sujuvasti sävyjä. Jane on kiinnostava hahmo, ja Vuori tuo hänet lavalle inhimillisellä herkkyydellä. Hienovireisessä roolityössä on kohdillaan niin se, kuka Jane oikeasti on, kuin se, millaiseksi ulkomaailma hänet kuvittelee. <b>Tomi Enbuskan</b> herra Elton on melkoinen tyyppi, hienosti komedian nyanssit Enbuskalla hallussa ja roolityö riemastuttavaa. Frank Churchillin vaaleanpunaisissa Enbuska tekee onnistunutta työtä myös, yläluokkainen kultapoika Frank on kiva hahmo ja Enbuskan tulkinnassa on hyvää monitasoisuutta. <b>Saana Hyvärinen</b> on ihana rouva Weston, joka lempeän jämäkästi pitää Emman ja Knightleyn ruodussa, tai ainakin yrittää. <b>Mikko Pöthölä</b> Emman isän herran Woodhousen roolissa tuo lavalle komediallista timanttia vellin voimaan vannomalla. Ei ole vaivaa, johon lämmin, löysä ja verraton velli ei auttaisi, ainakaan jos herra Woodhousea on uskominen. <b>Annukka Blombergin </b>veikeä palvelija on aina siellä missä tapahtuu, ja neiti Batesin roolissa Blomberg on aina valmiina kertomaan jonkin mehukkaan jutun. Moni näyttelijä tuo lavalle useamman hahmon, ja varsin monipuolisia, hersyviä ja sydämellisiä ovat kaikki lavalla nähtävät tyypit. Roolivaihdot ovat sujuvia ja välillä melkoisen nopeita, iskut ovat kohdillaan.</p><p style="text-align: center;">Emma on hyväntuulinen ja iloinen esitys, joka hurmaa värikkyydellään ja rennolla tunnelmallaan. Nokkela tarina taipuu romanttiseksi hömpäksi teräänsä menettämättä, ja valloittava toteutus sekoittaa 1800-luvun brittiläiseen seurapiirielämään sujuvasti niin <b>Céline Dionin</b> <i>All By Myself</i>-kappaleen, adidaksen treenivaatteita kuin tuulikoneen ja valokuvaussessionkin. Kovin vakavaa ei ole meno missään vaiheessa, ja alusta loppuun leikkisän tunnelman säilyttävä esitys toimiikin parhaiten hempeänä ja hauskana sukelluksena arjen ulkopuolelle. Visuaalisuuden ja tekstin ilottelu ja värikkyys ihastuttaa, ja Emman katsomossa hymy hiipii huulille ihan huomaamatta. Esitys pysyy tyylilajissaan puhtaasti, tavoittaa hyvin tarinan huumorin ja teemat, ja on vastustamattoman valoisa. Erityiskiitos näyttelijöille, jotka ovat kaikki erinomaisen hurmaavia!</p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIvgL4ptT1B_Y1eSvBhm70zJjH2IjA_dOJg3mIUDfepqV48r7SGeUXPaja_QV9M3uLgEHNV3-etCxuyNGH85T10wEWAIV3RUc7-PQwIa11gkr0CjIak19Oyd7EXQDOFxrbFyHTtT67tlMN_DYlPCqaz3YVj2P9ygfblogxvHd-tD18fIveK4a5x4xsAkYX/s5472/emma3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="5472" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIvgL4ptT1B_Y1eSvBhm70zJjH2IjA_dOJg3mIUDfepqV48r7SGeUXPaja_QV9M3uLgEHNV3-etCxuyNGH85T10wEWAIV3RUc7-PQwIa11gkr0CjIak19Oyd7EXQDOFxrbFyHTtT67tlMN_DYlPCqaz3YVj2P9ygfblogxvHd-tD18fIveK4a5x4xsAkYX/w640-h426/emma3.jpg" width="640" /></a></p><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Lahden kaupunginteatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-33509027598693509882024-01-22T07:00:00.002+02:002024-01-30T22:14:38.572+02:00Teatterinna-palkinto 2024 – Voittajaäänestys<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilLO_vSSdsPn2ZiSI3_XtLCSGKqwGN5yKw-ifyrZebuTer7nrIu4-AWq6PADkjQeGbeQa5dJrTfuMQh2IKFRMvQgyLTV5Sv1gdOel4gQFEUEBYm6FupQ3-eVfajgVslZa1aZe-VNRvq0bfDZZZwE4-VXzkhzQyvfN3ByOmWq_mWVtkOvxsl2uGIdEJ7bar/s1500/tplogo24.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="1500" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilLO_vSSdsPn2ZiSI3_XtLCSGKqwGN5yKw-ifyrZebuTer7nrIu4-AWq6PADkjQeGbeQa5dJrTfuMQh2IKFRMvQgyLTV5Sv1gdOel4gQFEUEBYm6FupQ3-eVfajgVslZa1aZe-VNRvq0bfDZZZwE4-VXzkhzQyvfN3ByOmWq_mWVtkOvxsl2uGIdEJ7bar/w640-h214/tplogo24.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Teatterinna-palkinnon ehdokkaiden jättäminen on tältä erää päättynyt, kiitos paljon kaikille ehdotuksia jättäneille! Nyt onkin vuorossa jännittävin vaihe, nimittäin voittajan valinta. Teatterinna-palkinto 2024 etenee siis seuraavaksi <b>voittajaäänestykseen</b>, joka on käynnissä 22.-30.1.2024 välillä (lomake sulkeutuu 30.1. klo 21). Katso ehdokkaat alta, äänestä suosikkiasi ja osallistu teatterilippujen arvontaan!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both;">Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.</div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatterilippuja. Suurkiitos palkinnoista Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Lahden kaupunginteatteri!</div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><i><span style="font-size: medium;"><a href="https://forms.gle/ewK6RoxxyMjHppNg7">Klikkaa tästä itsesi äänestämään!</a></span></i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><i><br /></i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Teatterinna-palkinto 2024 ehdokkaat:</span></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHcPayUdIUC7WaNrDbdiO-xegjbxsO3znwOQSLcDMhABvL0cHeVRHL6n0B-yELdIi1GQHaRI5PufGQe1QLugI4kjz_Mc5Ft977eILmVuviGX68v9ae5k-e4MDJTX1BU8ElkaHeBWQEgghsRrJjtMG4TF6VedK8hrRkwtzoNT9jReEY5Hvj7w7sqIc1ZEhg/s1920/tp24teatteri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHcPayUdIUC7WaNrDbdiO-xegjbxsO3znwOQSLcDMhABvL0cHeVRHL6n0B-yELdIi1GQHaRI5PufGQe1QLugI4kjz_Mc5Ft977eILmVuviGX68v9ae5k-e4MDJTX1BU8ElkaHeBWQEgghsRrJjtMG4TF6VedK8hrRkwtzoNT9jReEY5Hvj7w7sqIc1ZEhg/w640-h360/tp24teatteri.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden teatteri-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Turun kaupunginteatteri</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Tampereen Työväen Teatteri</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Tampereen Teatteri</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #0000ee;"><u><br /></u></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyPW5IS7feVzs6YuzwaezqZ-VmbtwBMudmSFelwhCHidc4w3SQwJz3Tbvg2mBA_YxOEWYkF-cN3lpEw-Qepqt9EPjf7arF6vHZ2SIloQ0cq9-iNtu_4ABtGYTL4l7XAfYu4latuAoA6N-2gpIUoBB8DpeGFGJ4-y5iikm8CJUtLZqqjsq0JztZ1VUSrvUj/s1920/tp24musikaali.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyPW5IS7feVzs6YuzwaezqZ-VmbtwBMudmSFelwhCHidc4w3SQwJz3Tbvg2mBA_YxOEWYkF-cN3lpEw-Qepqt9EPjf7arF6vHZ2SIloQ0cq9-iNtu_4ABtGYTL4l7XAfYu4latuAoA6N-2gpIUoBB8DpeGFGJ4-y5iikm8CJUtLZqqjsq0JztZ1VUSrvUj/w640-h360/tp24musikaali.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden musikaali-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Evita (Jyväskylän kaupunginteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Lumen taju (Taideyliopiston talvimusikaali)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Rakas Evan Hansen (Helsingin kaupunginteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8S87R7uJ7lWXyinNi58oCwPJTEJvpAd9TRC3_xKtyi5XE3Yf4feBXeB6jtaTYVo3_bRRx8Ex0vslZSyDnL2wDnS2VFTXgpE3U2yebI4orBogNrdMcMKKhAjj_sOuj53ZTYL8H1Cel7E9kC81yrW0HM-UM-1Sr1JMdTTri_NdnVVtFQuVbYAoem620yNwX/s1920/tp24n%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8S87R7uJ7lWXyinNi58oCwPJTEJvpAd9TRC3_xKtyi5XE3Yf4feBXeB6jtaTYVo3_bRRx8Ex0vslZSyDnL2wDnS2VFTXgpE3U2yebI4orBogNrdMcMKKhAjj_sOuj53ZTYL8H1Cel7E9kC81yrW0HM-UM-1Sr1JMdTTri_NdnVVtFQuVbYAoem620yNwX/w640-h360/tp24n%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden puhenäytelmä-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Pieni maailma (Tampereen Työväen Teatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Rikkaruoho (KOM-teatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Joitakin keskusteluja merkityksestä (Q-teatteri)</b></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirlChmjxRwAwQqZ-G1dGktbxnvNy8wCE24Ub45yqSwRUwFiDNqlO6e0iuwWdzMBpurqrfornM0FSIYexzJcIjfXsDSdgxB25U_xpCgJV_PbUcNxFaL-PHAAPhjducyTxEiqiNko1KDCJ87HAeIO_y95r62P0IarlU9qpEgy3B8X4TLWwXrHpBjIKK3giyh/s1920/tp24kes%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirlChmjxRwAwQqZ-G1dGktbxnvNy8wCE24Ub45yqSwRUwFiDNqlO6e0iuwWdzMBpurqrfornM0FSIYexzJcIjfXsDSdgxB25U_xpCgJV_PbUcNxFaL-PHAAPhjducyTxEiqiNko1KDCJ87HAeIO_y95r62P0IarlU9qpEgy3B8X4TLWwXrHpBjIKK3giyh/w640-h360/tp24kes%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden kesäteatteriesitys-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>9 to 5 - Hommat hoituu! (Samppalinnan kesäteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Täällä Pohjantähden alla (Pyynikin kesäteatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Usko, Toivo & Ryöstö (Meri Oulun Kesäteatteri / RioLive)</b></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjznj3AxNBcBXNrXCdbmEdK2W04aQ6qboKhQVJ9Nv-zCb9B5kFYAY2NzU0D8QYFKwsJAfqyncjGzOFhkosF6bDTy0JvLUJ6Uxe2V93fN28AdURyV0kPJa6lKtP_bu_bN7RLroVw3mmXj9obYKrqpa0hYhbHTl6h63-arn44fddO6lanmMw5oJ3HHbBsiEh0/s1920/tp24tanssi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjznj3AxNBcBXNrXCdbmEdK2W04aQ6qboKhQVJ9Nv-zCb9B5kFYAY2NzU0D8QYFKwsJAfqyncjGzOFhkosF6bDTy0JvLUJ6Uxe2V93fN28AdURyV0kPJa6lKtP_bu_bN7RLroVw3mmXj9obYKrqpa0hYhbHTl6h63-arn44fddO6lanmMw5oJ3HHbBsiEh0/w640-h360/tp24tanssi.jpg" width="640" /></a></div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden tanssiesitys-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Special Night (Helsinki Dance Company)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Käärmeenpääntallaajat (Folk Extreme, Tampereen Työväen Teatteri, & Espoon teatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Kallion lukio, Tampereen yhteiskoulun lukio TYK)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Kajastus (Teatteri Vanha Juko, Teatteri Telakka)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis4nrP3Ypp53cD1_NAM5N0GEL73N1E5Hbdd781T4Ft8-o4WjaB2sNQy4D5wudphUZS8qAenN5GU2ICtAc66241dsq-gNYMcezzjQSEUhgR0NNA5Oyle01gRRsHoR8VCdA5A75G9lYScHbTEZwK5SJtiocbLs61B0zVJiYiYGYUutnySalqR9mXsLsFMbha/s1920/tp24kantaesitys.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis4nrP3Ypp53cD1_NAM5N0GEL73N1E5Hbdd781T4Ft8-o4WjaB2sNQy4D5wudphUZS8qAenN5GU2ICtAc66241dsq-gNYMcezzjQSEUhgR0NNA5Oyle01gRRsHoR8VCdA5A75G9lYScHbTEZwK5SJtiocbLs61B0zVJiYiYGYUutnySalqR9mXsLsFMbha/w640-h360/tp24kantaesitys.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden kotimainen kantaesitys-ehdokkaat </i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Reikäleipä (Tampereen Työväen Teatteri)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Lumen taju (Taideyliopiston talvimusikaali)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Vänd om min längtan (Wasa Teater)</b></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdYhHHOWhQFwg3oYhfwkNyZpx8iUz9KnJOKMPRA_aKF3gc8BVn_Q7PWGVYWnrZ4ntRveNt7SbvfSwMRMb6TAWF7MAKxouq57RRYHOG2STxnVrKhAEY8KabUuzYJ_DJrin34Ja4d4HfrbCpBtKGEqM9NS9-uIczSX7a6KF7KyDYrVQgxUKk8mIz5Fd3Uxz7/s1920/tp24musikaalin%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdYhHHOWhQFwg3oYhfwkNyZpx8iUz9KnJOKMPRA_aKF3gc8BVn_Q7PWGVYWnrZ4ntRveNt7SbvfSwMRMb6TAWF7MAKxouq57RRYHOG2STxnVrKhAEY8KabUuzYJ_DJrin34Ja4d4HfrbCpBtKGEqM9NS9-uIczSX7a6KF7KyDYrVQgxUKk8mIz5Fd3Uxz7/w640-h360/tp24musikaalin%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden näyttelijä, musikaali-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Saara Jokiaho (roolistaan musikaalissa Evita)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Miiko Toiviainen (roolistaan musikaalissa Cabaret)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Linda Larkovirta (roolistaan musikaalissa Usko, Toivo & Rakkaus)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQvvbbrCabkN_ADVP04UgvuEOqR4bdplfSyIy_c1zRGD74NqGLiF3DfZ0nAaiHr3anPzE8G8tXqrnHr3XeZBGiDBoV4tQGdhtu8GpOPs-aTAi0GI18Asne29WyHf6teYg1qx6vZg7nFoDojsN7aJjf2boAfXqK7FjaglnneWq34lxlGfboIg2nN1L78qVo/s1920/tp24n%C3%A4ytelm%C3%A4n%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQvvbbrCabkN_ADVP04UgvuEOqR4bdplfSyIy_c1zRGD74NqGLiF3DfZ0nAaiHr3anPzE8G8tXqrnHr3XeZBGiDBoV4tQGdhtu8GpOPs-aTAi0GI18Asne29WyHf6teYg1qx6vZg7nFoDojsN7aJjf2boAfXqK7FjaglnneWq34lxlGfboIg2nN1L78qVo/w640-h360/tp24n%C3%A4ytelm%C3%A4n%C3%A4yttelij%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><i>Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä-ehdokkaat</i></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Ella Mettänen (roolistaan näytelmässä Elämän ensikertalaisia)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Inke Koskinen (roolistaan näytelmässä Pieni maailma)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Heidi Herala (roolistaan näytelmässä Everstinna)</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div></div><p></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="font-size: medium;"><a href="https://forms.gle/ewK6RoxxyMjHppNg7">Klikkaa tästä itsesi äänestämään!</a></span></i></b></p><p style="text-align: center;"><span><br /></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvien tiedot:</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden teatteri © ?/Turun kaupunginteatteri, Mikko Vares, Harri Hinkka</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden musikaali © Jiri Halttunen, Stiina Viitajylhä, Otto-Ville Väätäinen</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden puhenäytelmä © Kari Sunnari, Noora Geagea, Pate Pesonius</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden kesäteatteriesitys © Otto-Ville Väätäinen, Katri Dahlström, ?/RioLive</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden tanssiesitys © Kai Kuusisto, Darina Rodionova, Petteri Aartolahti</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden kotimainen kantaesitys © Kari Sunnari, Stiina Viitajylhä, Frank A. Unger</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden näyttelijä, musikaali © Jiri Halttunen, Otto-Ville Väätäinen, ?/RioLive</span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä © Marko Mäkinen, Kari Sunnari, Otto-Ville Väätäinen</span></p><p style="text-align: center;"><span><i>Vain äänestyslomakkeen kautta annetut äänet otetaan huomioon. Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkintoyhteistyössä mukana Helsingin kaupunginteatteri, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.</i></span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-5580334177138496692024-01-12T14:04:00.002+02:002024-01-12T14:04:17.692+02:00Kevään 2024 teatteritärpit<p style="text-align: center;">Uusi vuosi ja uudet ensi-illat, eli perinteisen kevään teatteritärppipostauksen vuoro! Paljon kaikenlaista kiinnostavaa on luvassa teattereissa ympäri Suomen, tämä tärppilista painottuu maantieteellisesti niihin juttuihin, joita todennäköisimmin pääsen katsomaan, mutta nappasin mukaan suosituksia myös vähän kauempaa, sillä mainioita esityksiä esitetään monella suunnalla. Eikä sitä koskaan tiedä, jos tulisikin tilaisuus matkustaa vähän pidemmällekin esityksistä nauttimaan, ja se on suunnitelmissakin jossain vaiheessa. Jonkinlainen pohjoisemman Suomen teatterikierros olisi aikamoinen unelma, se vaatii järjestelemistä mutta varmasti toteutan tämän suunnitelman tulevien vuosien aikana. Vaikka en siis kaikkia näitä esityksiä ehkä näekään, laitan jokaisen kohdalle ylös, mitä odotan erityisesti. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisiin katsomoihin teatterivuosi vie... En ole vielä avannut teatterikautta 2024 enkä tiedä, millä esityksellä se tapahtuu, mutta odotan innolla yhtä kaikki.</p><p style="text-align: center;">Vaan pitemmittä puheitta: tässä ovat Teatterinnan tärpit keväälle 2024!</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7iuqaVdDedv2EJPWANLj3G4F9oCrlyGS_kS46YmLRT0a2FEoR_6Qe_1G-b0bAYNFtJyoucRV7kejREZWWJhxbneHTg2ZFlJWFK2jmkuzYkdlCMoNGG4BDhTJAvuKxpNV2Hs4XcmGjlnqzIZgJ4YmW2rLtYgx2okqeJMdJVcmzNMCeV-yKF9Uhx61K00B/s1920/0efa8388-nettisivut_proggis_kuninkaanpuhe.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1358" data-original-width="1920" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7iuqaVdDedv2EJPWANLj3G4F9oCrlyGS_kS46YmLRT0a2FEoR_6Qe_1G-b0bAYNFtJyoucRV7kejREZWWJhxbneHTg2ZFlJWFK2jmkuzYkdlCMoNGG4BDhTJAvuKxpNV2Hs4XcmGjlnqzIZgJ4YmW2rLtYgx2okqeJMdJVcmzNMCeV-yKF9Uhx61K00B/w640-h452/0efa8388-nettisivut_proggis_kuninkaanpuhe.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Kuninkaan puhe – Lahden kaupunginteatteri<br />kuva © Tommi Mattila</b></span></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiap_e20XbKFWyLMKvocXlLdbVwXcW8eENRltrrO060v58Z2DvNXfppXC-NhtAkI1zkEWVY9ceIvZiDgLqkWJ8QK_EZZKc57_hStDASjVnkRxFq5Bt8mJzgBKVjUdUX2xUlrYt-uLpzWTg4xxOk8yGrRlf7ZKlYPUfDyT24TlW33OjCrVTq1bXAiFaHPGmt/s4766/76039992-emma-pysty.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4766" data-original-width="4150" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiap_e20XbKFWyLMKvocXlLdbVwXcW8eENRltrrO060v58Z2DvNXfppXC-NhtAkI1zkEWVY9ceIvZiDgLqkWJ8QK_EZZKc57_hStDASjVnkRxFq5Bt8mJzgBKVjUdUX2xUlrYt-uLpzWTg4xxOk8yGrRlf7ZKlYPUfDyT24TlW33OjCrVTq1bXAiFaHPGmt/w558-h640/76039992-emma-pysty.jpg" width="558" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Emma – Lahden kaupunginteatteri<br />kuva © Johannes Wilenius</b></span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"> <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/kuninkaan-puhe/">Kuninkaan puhe</a> & <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/emma/">Emma</a> – Lahden kaupunginteatteri</span></b></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-illat: Emma 25.1., Kuninkaan puhe 27.1.</i></p><p style="text-align: center;">"Eurooppa liikehtii levottomasti ja Englannissa tarvitaan vanhenevalle Yrjö V:lle manttelinperijä. Ensimmäisenä kruununperimisjärjestyksessä on David, joka kuitenkin haluaa naida edelleen naimisissa olevan amerikkalaisnaisen, Wallis Simpsonin, puhumattakaan siitä, että hän flirttailee avoimesti natsien kanssa. Sitten on myös nuorempi veli Bertie, mutta tätä vaivaa vakava änkytys. Ei kai hän voi ottaa vastuuta kokonaisesta imperiumista, kun ei saa edes yksinkertaista tervehdystä suustaan? Kulisseissa Bertien vaimo Elisabeth on kuitenkin junaillut miehensä puheterapeutin pakeille: Lionel Logue tulee kiistatta hyvin suosituksin, mutta onko hänen epäortodoksiset menetelmänsä kerta kaikkiaan liikaa – vaikka vaakakupissa olisi kokonaisen kansakunnan tulevaisuus?"</p><p style="text-align: center;">Kuninkaan puhe on ollut koko kevätkauden eniten odottamani esitys aina siitä saakka, kun sen ensi-ilta julkaistiin. En ollut silloin vielä edes nähnyt samannimistä elokuvaa (nyt olen), mutta jostain syystä olin heti ensimmäisen mainoksen nähtyäni varma, että tästä jutusta tulen tykkäämään. Enää ei kauaa tarvitse odottaa, jotta pääsen ihan oikeasti sitten katsomaan, iskeekö tulevan kuninkaan ja omalaatuisen puheterapeutin yhteistyö ja ystävyys, sillä ensi-ilta on tammikuun lopussa. Tällainen tyylipuhdas puhedraama onnistuneena toteutuksena on teatterissa usein eniten lähellä sydäntäni, tai ainakin samalla tasolla musikaalien kanssa, ja Lahdessa puhedraamat tuppaavat olemaan melkoisen onnistuneita. Siispä innolla kohti katsomoa käy tie. Odotan erityisesti <b>Teemu Palosaaren</b> roolityötä.</p><p style="text-align: center;">"Emma on älykäs, kaunis, koulutettu ja varakas. Harmillisesti 1800-luvun alussa parasta mitä lähes täydellinen nuori nainen voi tehdä, on olla jouten. Mutta joutenolo ei Emmaa kiinnosta – hän haluaa tehdä jotain merkityksellistä, kiinnostavaa ja ehdottomasti hauskaa! Niinpä hän ryhtyy ystäväpiirinsä amoriksi, rakkauden lähettilääksi. Sinkkuystäviensä kohtaloita yhdistäessään, Emma sekoittaa sekä muiden, että oman rakkauselämänsä. Paitsi ettei hänellä ole rakkauselämää. Ei ole. Eikä tule. Sitä hän ei tarvitse, ei todellakaan!"</p><p style="text-align: center;">Emma on hurmaava ja hauska, nokkela tarina, joka on valloittanut minut vuoden 2020 leffaversiona ja valloittanee myös teatterissa. Pitäisi lukea myös <b>Jane Austenin</b> romaani, sillä sivistyksessäni on hänen teostensa kokoinen aukko. Tarinassa on paljon hauskoja kohtia ja myös syvempiä teemoja, joita käsitellään terävästi komedian kautta. Hyväntuulista ja iloista lienee luvassa, sellainen kepeän tarkka tunnelma tulee Emmasta mieleen tätä tarinaa ja hahmoa ajattelen. Odotan erityisesti sitä, miten huumori ja nokkeluus pääsevät lavalla esiin.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5iqNn0mInePdp20KcMRbuNRE_9Pc3fRzwnLYayPP5j2cGUrH7JzApCJG7KvUoImBQe1nbYPql_BSyVn-aSDxWyYbBkuJ2K7J2gb_C0qMT4U55PWOyDotstQzCkFfJpACVoV5__nifcYIlrBYUkOBGvfi6e-ihtH0vq7e3YMEuY41fOQj79-WJeBDxcUV/s842/pinnan_alla_kuva2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="842" data-original-width="595" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5iqNn0mInePdp20KcMRbuNRE_9Pc3fRzwnLYayPP5j2cGUrH7JzApCJG7KvUoImBQe1nbYPql_BSyVn-aSDxWyYbBkuJ2K7J2gb_C0qMT4U55PWOyDotstQzCkFfJpACVoV5__nifcYIlrBYUkOBGvfi6e-ihtH0vq7e3YMEuY41fOQj79-WJeBDxcUV/w452-h640/pinnan_alla_kuva2.jpg" width="452" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.ahaateatteri.com/pinnan-alla"><b><span style="font-size: medium;">Pinnan alla – Ahaa Teatteri</span></b></a></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 5.2.</i></p><p style="text-align: center;">"Eetu on juuri aloittanut lukion. Hänen perheensä elämä on mullistunut: Itämerta tutkinut meribiologiäiti on kadonnut uintiretkellään. Yhtäkkiä elämä on surun, perheen rahahuolien sekä ystävyyssuhteiden aiheuttamien kysymysten kanssa painimista. Eetu ystävineen saa koulussa Itämeri-aiheisen tehtävän. Sen tekeminen avaa kaveruksille luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Samalla se ajaa ystävysten välisiä suhteita uusille urille. Pian Eetu alkaa myös ymmärtää äidin katoamiseen liittyviä syitä, ja salaisuudet alkavat selvitä."</p><p style="text-align: center;">Ai että mikä ilo ja jännityksen kihinä täytti meikäläisen, kun kuulin tästä jutusta! <b>Leena Paasion</b> nuortenkirjaduologiaan <i>Harmaja luode seitsemän</i> & <i>Bengtskär itä kahdeksan</i> pohjautuva Pinnan alla dramatisoi kaksi aivan mahtavaa kirjaa ja niiden ihanat hahmot teatterin lavalle, enkä voisi olla enemmän innoissani. Olen kirjoittanut molemmista kirjoista, <a href="http://teatterinna.blogspot.com/2022/10/harmaja-luode-seitseman-leena-paasio.html">tässä</a> ja <a href="http://teatterinna.blogspot.com/2023/04/bengtskar-ita-kahdeksan-leena-paasio.html">tässä </a>postauksessa. Suurista suunnitelmistani huolimatta en edelleenkään ole nähnyt kuin yhden Ahaa Teatterin esityksen, lukioaikoinani seitsemän vuotta sitten meillä Mäntsälässä vierailleen hyvin mainion Katveen. Mutta nyt viimeistään on aika uudelle Ahaa-elämykselle, ja nyt on kyllä myös kyseessä sellainen esitys, että tätä en missään nimessä tahtoisi missata. On äärimmäisen harvinaista herkkua, että omista suosikkikirjoistaan näkee sovituksia missään muodossa, ja kun Eetun tarina nyt nousee suosikkitarinankerrontamuotoni eli teatterin lavalle, se lämmittää tämän kirjallisuus- ja teatterifanin sydäntä suuresti. Odotan erityisesti sitä, mitä kaikkea kirjoista otetaan lavalle ja millaisia asioita dramatisoinnissa nostetaan tärkeimmiksi. Ja myös sitä, miten kirjoista tutut hahmot tulevat lavalla omiksi versioikseen.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh59u82d2Ffak0ntvdimub0afyvTKZZ6gOPIddkrFXMwOnz7rwIfR5lZDspdUMZjuUIFAWBx54uCmpqFV-mYKhWse_1HVhqWXRgri4MKcbhN0osYdECiO8ZKDC4OxsLtROcyZyomWmJMHGGd9GjM2X0Mn5JL8DtiCkaI8qwYYO2GkaqqIKKUCwyYzzWbs6e/s1080/cockjurkka.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh59u82d2Ffak0ntvdimub0afyvTKZZ6gOPIddkrFXMwOnz7rwIfR5lZDspdUMZjuUIFAWBx54uCmpqFV-mYKhWse_1HVhqWXRgri4MKcbhN0osYdECiO8ZKDC4OxsLtROcyZyomWmJMHGGd9GjM2X0Mn5JL8DtiCkaI8qwYYO2GkaqqIKKUCwyYzzWbs6e/w640-h640/cockjurkka.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Cock – Teatteri Jurkka<br />kuva © Marko Mäkinen</b></span></td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.jurkka.fi/class/cock/"><b><span style="font-size: medium;">Cock – Teatteri Jurkka</span></b></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 24.2.</i></p><p style="text-align: center;">"John ja hänen poikaystävänsä ovat eläneet pitkään avoliitossa. Kun he päättävät pistää suhteensa tauolle, tapahtuu jotain odottamatonta: John rakastuu unelmiensa naiseen. John potee syyllisyyttä, kärsii ristiriidoista, eikä osaa päättää, miten ratkaista tilanne. Poikaystävä on halukas odottamaan, mutta niin on tyttöystäväkin. Kun John ei suostu valitsemaan, läheisten elämä menee raiteiltaan. Järjestetään illallinen, jolla kaikki ovat läsnä. Myös poikaystävän isä, joka on kutsuttu erotuomariksi. Nyt pitäisi päättää, missä mennään. Ja kaikki ovat valmiita taistelemaan."</p><p style="text-align: center;">Cockia esitettiin Lontoossa 2022, ja koska seuraan Instagramissa kahta tuossa produktiossa mukana ollutta näyttelijää, näin West End-versiosta kuvia, videoita ja backstage-pätkiä heidän somestaan. Esitys kiinnosti silloin ja kiinnostaa paljon myös nyt, ja nyt minulla on todennäköisemmin myös mahdollisuus päästä se näkemään. Ihmissuhteiden ja identiteetin sekä unelmien ja toiveiden tutkiminen ja käsitteleminen teatterin keinoin on aina kiehtovaa, ja Cockin lähtökohdat kuulostavat siltä, että lavalla saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Näytelmän teemat ovat kiinnostavia, ja tekijäkaarti erinomainen. Odotan siis innolla, enkä vähiten siksi, että pääsen vihdoin näkemään <b>Anssi Niemen</b> lavalla! Viime vuonna oli lähellä, kun nostin kevään teatteritärppipostaukseen hänen sooloteoksensa Straight Acting, mutta kuten usein käy, olin lippujen kanssa auttamattoman hidas ja kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä. Straight Actingin voivat onnekkaat kyllä nyt keväällä nähdä ainakin <a href="https://teatteri.ouka.fi/naytelma/straight-acting/">Oulussa </a>ja <a href="https://www.kajaaninteatteri.fi/ohjelmisto/straight-acting/">Kajaanissa</a>, ja etelämmässä Niemen voi sitten nähdä lavalla Jurkassa. Ja syy, miksi odotan hänen näkemistään lavalla on se, että Niemi on yksi suosikkiäänikirjanlukijoistani, ja äänelle, jonka kertomana olen kuunnellut vaikka kuinka monta kirjaa, on hauskaa saada myös kasvot. Tämä on muuten yllättävän yleinen tapahtuma – kuuntelen niin paljon äänikirjoja, ja niin monet äänikirjan lukijat ovat näyttelijöitä, että useammin kuin kerran on tuttu ääni kiinnittänyt huomion ja olen tajunnut, että hei, tuo tyyppi on lukenut "minulle" kirjaa jossain vaiheessa. Aina hauskaa! Odotan erityisesti sitä, miten Jurkan huoneteatterimuoto sopii tämän tarinan kertomiseen.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnrQ48qCySHoDU1omvYIVF5q6BhMtwSD0gHsp7lcpULS3dKF6xXYBVHEMyWlFQVgkuVcOPXkvR6l9DiW-lMd1IDPDqlzdDGziEI30b8TD8p8ewqOs3Il6Gbu4wILzdP3Tjbhn69B_Y63R2iOheH2D_xUaW7dnZ5LDiKAYoLjOLh9F0XOCyfVj0A1Hr8eI1/s926/rikkomatonig.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="919" data-original-width="926" height="636" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnrQ48qCySHoDU1omvYIVF5q6BhMtwSD0gHsp7lcpULS3dKF6xXYBVHEMyWlFQVgkuVcOPXkvR6l9DiW-lMd1IDPDqlzdDGziEI30b8TD8p8ewqOs3Il6Gbu4wILzdP3Tjbhn69B_Y63R2iOheH2D_xUaW7dnZ5LDiKAYoLjOLh9F0XOCyfVj0A1Hr8eI1/w640-h636/rikkomatonig.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.instagram.com/rikkomatonmusikaali"><b><span style="font-size: medium;">Rikkomaton – TAMK Musiikkiteatteri</span></b></a></p><p style="text-align: center;">"Rikkomaton on uusi kotimainen musikaali, joka kertoo kahden 16-vuotiaan pojan rakkaustarinan herätyskristillisen seurakuntayhteisön keskellä. Teos pohtii miten olla uskollinen itselleen samalla kun kokee ulkopuolisuutta ja uskonnollisen yhteisön aiheuttamia paineita."</p><p style="text-align: center;">Viime vuoden Musiikkiteatterifestivaalin workshop-ohjelmistossa oli mukana <b>Jussi Lukácsin</b> säveltämä ja <b>Anna-Maija Ihanderin</b> kirjoittama ja sanoittama musikaali Rikkomaton, josta esitettiin ensimmäinen puoliaika lukuversiona. Fiiliksiäni workshopista löytyy <u><a href="http://teatterinna.blogspot.com/2023/08/musiikkiteatterifestivaali-2023.html">tästä postauksesta</a></u>. Yhtään vähättelemättä sanon, että rakastuin musikaaliin aivan täysin jo workshopin perusteella, ja nyt pääsen näkemään sen uudelleen, ja pidempänä versiona. Tampereen Ammattikorkeakoulun musiikkiteatteriopiskelijat treenaavat Rikkomatonta parhaillaan, ja lisäinfoa tulevista kevään esityksistä kannattaa tarkkailla Rikkomattoman <u><a href="https://www.instagram.com/rikkomatonmusikaali">Instagramista</a></u>. En malta odottaa, ja odotan erityisesti – no, kaikkea!</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGOruQAiiZCpMsQ7Kfnw7J9RWTQU3O2T_AxX4Yus2cLFApI659zbLJglWzepUbgWAqgs8IVGQ8IvPuDFgUv6aXEdO62HXJ7HE8I-1nbSmEqe4i4uyYK6MYyFY_nsdaQnG5wUpFRx0v4knmRgMpv4FJnXSJwrLVVTRu_tcE_ImZcPaDw4j3BSlDWk_UwypO/s1200/ronjaryovarintytar-pressi-1-vaaka-1200x800.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGOruQAiiZCpMsQ7Kfnw7J9RWTQU3O2T_AxX4Yus2cLFApI659zbLJglWzepUbgWAqgs8IVGQ8IvPuDFgUv6aXEdO62HXJ7HE8I-1nbSmEqe4i4uyYK6MYyFY_nsdaQnG5wUpFRx0v4knmRgMpv4FJnXSJwrLVVTRu_tcE_ImZcPaDw4j3BSlDWk_UwypO/w640-h426/ronjaryovarintytar-pressi-1-vaaka-1200x800.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Ronja ryövärintytär – Seinäjoen kaupunginteatteri<br />kuva © Jukka Kontkanen, Emilia Boulevard</b></span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://seinajoenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/ronja-ryovarintytar/"><b><span style="font-size: medium;">Ronja ryövärintytär – Seinäjoen kaupunginteatteri</span></b></a></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 13.3.</i></p><p style="text-align: center;">"Myrskyisenä yönä ukkosen riehuessa syntyy Ronja, metsien mahtavimman ryöväriruhtinaan Matiaksen ja puolisonsa Loviisan tytär. Samaisena yönä halkaisee salama ikivanhan Matiaksenlinnan kahtia ja linnanpuolikkaiden väliin repeää pohjattoman syvä kuilu. Ronja kasvaa linnan suojissa kunnes koittaa päivä, jolloin hän tahtoo nähdä sen ulkopuolelle: kuutamolla tanssivia maahisia ja pöntihiittisiä ja kauniin metsän, joka kutsuu seikkailuihin. Mutta ulkona on myös vaaroja: ajattaria ja männiäisiä. Ja Borkan ryöväreitä, Matiaksen joukkojen pahimpia vihollisia, jotka ovat asettuneet asumaan linnanpuolikkaaseen kuilun toisella puolella. Ronja kohtaa ikäisensä Birkin, Borkan pojan ja ryöväri-isien viha toisiaan kohtaan vain kasvaa. Mutta Ronja ja Birk löytävät ystävät toisistaan ja pakenevat lopulta kallioluolaan, missä metsän taika ja huumaava vapaus ympäröi heidät. Kaipuu kotiin kuitenkin kalvaa ja vanhemmatkin ikävöivät lapsiaan. Keskenään riitelevien sukujen on aika valita rakkauden ja vihan välillä."</p><p style="text-align: center;">Rakastan Ronjaa, kuten on jo useampaan kertaan tullut kerrottua, ja totta kai Ronja siis paikkansa saa myös tällä vinkkilistalla. Vallaton, rohkea ja oikeudentajuinen Ronja on hurmaava hahmo, ja näytelmän jännittävä, hauska, koskettava ja seikkailullinen tarina tosi lähellä sydäntäni. Tämä tarina saa aina hymyilemään ja iloiseksi, ja sen teemoissa on paljon sekä viisautta että riemua. Olenkin tosi iloinen siitä, että Ronjan tarina on aikalailla joka vuosi ohjelmistossa jossain päin, usein monessakin teatterissa, sillä tätä näytelmää jaksan katsoa aina vain uudelleen, ja ihanasti jokainen versio on omanlaisensa, mutta myös tunnistettavan sydämellinen. Odotan erityisesti sitä, miten Ronjan ja Birkin tutustuminen ja ystävystyminen rakentuu lavalle.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnLr-dUg2bR75a_Nv334XJasuiU6xpE9KB-qjM8w6RtWAOg4T1t3eVVkM0Mp6e9YdyJb7aILQtUZQZoTLJNOZCGrPl5h-fzRk-YFvM1PfUrr6dQUAOubfxMxZJ_jsmhQdikIz86RhMTmUFrP6HcvUqZnca-Oe272pWLG2e0So8CGSioU6YXsNr6_SQO3Dg/s1920/jotainhiihdosta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="908" data-original-width="1920" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnLr-dUg2bR75a_Nv334XJasuiU6xpE9KB-qjM8w6RtWAOg4T1t3eVVkM0Mp6e9YdyJb7aILQtUZQZoTLJNOZCGrPl5h-fzRk-YFvM1PfUrr6dQUAOubfxMxZJ_jsmhQdikIz86RhMTmUFrP6HcvUqZnca-Oe272pWLG2e0So8CGSioU6YXsNr6_SQO3Dg/w640-h302/jotainhiihdosta.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Jotain hiihdosta – Turun kaupunginteatteri<br />kuva © Turun kaupunginteatteri</b></span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;"><a href="https://tkteatteri.fi/ohjelmisto/esitykset/jotain-hiihdosta/"><b><span style="font-size: medium;">Jotain hiihdosta – Turun kaupunginteatteri</span></b></a></p><p style="text-align: center;">Ensi-ilta 29.2.</p><p style="text-align: center;">"Hiihtolenkiltään kotiin palaavan Veijo Nummisen maailma järkkyy, kun tytär Ilona tuo kotiin miesystävänsä Sakun, jääkiekkoilijan. Veijo on nimittäin armoton hiihtofanaatikko, mutta vihaa jääkiekkoa. Samaan aikaan kun Veijo voivottelee Sakun ammattia, käy ilmi, että Suomen hiihtomaajoukkue on kärynnyt dopingista, ja että Pohjois-Amerikassa on enemmän suomalaisia jääkiekkoilijoita, kuin koskaan aiemmin. Tarinassa kuljetaan kahdella aikatasolla, nykyajassa ja Veijon nuoruudessa, aina kuusikymmentäluvun pukukopista kaksituhattakaksikymmentäluvun hiihtopoluille. Hiihtokierrosten vähentyessä alkaa pikkuhiljaa selvitä, miksi Veijo vihaa jääkiekkoa, millainen on Suomen suurimman hiihtofanin elämä, miksi suomalaiset ovat hiihdolle velkaa ja miksi Juha Mieto todella on kova kaveri. Tärkein kysymys on kuitenkin vielä ratkaisematta: kuka lopulta pelastaakaan Suomen hiihtokansan, vai voiko sitä enää pelastaa?"</p><p style="text-align: center;">Minä pidän hiihdosta kovasti, mutta en pidä jääkiekosta, vaikka en tätä toista kansallislajiamme sentään aivan vihaakaan. Jääkiekko-ottelua minua ei kuitenkaan saa katsomaan sen enempää hallille kuin television eteenkään, mutta hiihtoa katson niin ladun varrella kuin tv:stä oikein mielelläni. Niinpä tämä Turussa helmikuun lopussa ensi-iltansa saava Jotain hiihdosta vaikuttaa juuri siltä, että sopii minulle ja osuu maaliin. Komediaa hiihdon ja jääkiekon vastakkainasettelusta saa varmastikin kaivettua runsaasti, ja odotukseni sen suhteen ovat korkealla. Ehkäpä mukaan mahtuu myös tarkkoja huomioita siitä, miksi urheilu aiheuttaa niin isoja tunteita ja mitä se ihmisistä kertoo. Odotan erityisesti sitä, miten tarina toimii kahdella aikatasolla.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://kouvolanteatteri.fi/aina-joku-eksyy/" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="1772" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHsdrtE_Zrre9SmpHn2x9UcF3u5WatgzAXfppVX7FBQwNuCqHkeIJ1jG6GZrtqGT-JEBkxXbiFJw1OJC9eZJ3XtGntQs5YfWekmUugy3iVxfSrIH5sp62WvgtyIYBxsoXGC_MOUATEKvoW53DCWINgR_7vlGDXOKc2mBlG4CL14qaJecORX9Kwdzq0KBwz/w640-h426/ainajokueksyy.jpeg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Aina joku eksyy – Kouvolan Teatteri<br />kuva © TAVATON media</b></span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></span></div><p style="text-align: center;"><a href="https://kouvolanteatteri.fi/aina-joku-eksyy/"><b><span style="font-size: medium;">Aina joku eksyy – Kouvolan Teatteri</span></b></a></p><p></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 27.1.</i></p><p style="text-align: center;">"Tragikomedia perheestä, sen menettämisestä ja anteeksiannosta. Näytelmä kertoo Rinteen perheen tarinan 1950-luvulta aina tähän päivään asti. Aina joku eksyy on totuudenmukainen ja raastava, mutta samaan aikaan haikea ja toiveikas komedia. Kommelluksilla höystetty tarina elämästä ja sen mukana tulevista haasteista. Teemat ovat ajattomia, painavia ja kipeitäkin. Teos liikkuu tunnetilasta toiseen sulavasti, jättäen katsojalle paljon ajateltavaa. Traagiset aiheet kehystetään komiikalla, kun perheen menneisyyttä perataan monien sukupolvien ajalta ja tutkitaan useille eri aikakausille tyypillisiä haasteita ja käyttäytymismalleja."</p><p style="text-align: center;">Olen nähnyt Aina joku eksyy-näytelmän kerran aiemmin, Järvenpään Teatterissa vuonna 2018. Pidin näytelmän rakenteesta ja tavasta kertoa tarinaa, siitä, miten muistot, kokemukset ja henkilökohtaiset käsitykset siitä, mitä on tapahtunut ja miksi, sekoittuvat ja nousevat esiin. Traagiset ja koomiset elementit yhdistyvät tässä tarinassa sujuvasti, ja hahmot ovat tosi inhimillisiä ja samaistuttavia. Pitkälle aikavälille sijoittuva tarina tuo näytelmään kivasti tasoja, ja perhetarinoissa on aina viehätyksensä, sillä perhesuhteet ovat monisyisiä ja niihin latautuu paljon merkityksiä. Odotan erityisesti sitä, miten komedian ja tragedian tasapaino toimii lavalla.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6HYzBFtdNU1B90mdHLT4cI4YE02HbYn1YIbkHNvmSVI8ogKhjbAcQ5kKUVU0fgi1vMLmYjA8QXnDYLCUnPe8XRdGxFFFGcBa3-Gc1RJoQ-dyM-HnSFKRy3K9rd3QQ1LNi6RWt2xdJU8BnC5HiNjAAxXca78clg8C0bkGIKapbAmt1jN9-CpEIo4loGb6d/s980/fannyalexander.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="416" data-original-width="980" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6HYzBFtdNU1B90mdHLT4cI4YE02HbYn1YIbkHNvmSVI8ogKhjbAcQ5kKUVU0fgi1vMLmYjA8QXnDYLCUnPe8XRdGxFFFGcBa3-Gc1RJoQ-dyM-HnSFKRy3K9rd3QQ1LNi6RWt2xdJU8BnC5HiNjAAxXca78clg8C0bkGIKapbAmt1jN9-CpEIo4loGb6d/w640-h272/fannyalexander.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><a href="https://www.jarvenpaanteatteri.fi/ohjelmisto/fanny-ja-alexander"><b><span style="font-size: medium;">Fanny & Alexander – Järvenpään teatteri</span></b></a></div><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 24.2.</i></p><p style="text-align: center;">"Rakastetun tarinan keskiössä on ruotsalainen Ekdahlin teatterisuku, jonka vaiheita kuvataan kasvavan lapsen silmin. Kiehtova Fanny ja Alexander on ylistys mielikuvituksen ja inhimillisen lämmön parantavalle voimalle uhkakuvien täyttämässä maailmassamme."</p><p style="text-align: center;">Kuten yllä kirjoitin, perhetarinoissa on oma viehätyksensä ja perhesuhtesiin latautuu paljon merkityksiä, ja sama on todellakin totta Fannyn ja Alexanderin kohdalla. Näin näytelmän Helsingin kaupunginteatterin versiona, ja tarinan monitasoisuus ja tunnelman upea painostavuus ja vaihtelu tekivät ison vaikutuksen. Vaikuttava sukutarina ravistelee, koskettaa, hengästyttää, naurattaa ja herättää ajatuksia. Fannyn ja Alexanderin tarina on iso ja väkevä, ja odotan erityisesti sitä, millaiselta tämä tarina tuntuu pienemmässä teatteritilassa.</p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.q-teatteri.fi/uuteen-nousuun/"></a></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVia-wLgcjcCjXr6fMtQYZGxcgrQO0WPwaf0oPa_NnTPrR_xXq20qEG6Z0TlJa_xR0m3CyY4EN8EJR99olO6DtiaKfymcignGYWa1sVI6X9wjj5VL5wTbI3Gq78-UTpaVMssqKy366mNpLs4xO5gCFz7ZAK_i9s5NHXK9ssUBPNHMIm8IXdMzctmU6IqWe/s1920/uuteen-nousuun-vaaka-PK-1920x1080_c.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVia-wLgcjcCjXr6fMtQYZGxcgrQO0WPwaf0oPa_NnTPrR_xXq20qEG6Z0TlJa_xR0m3CyY4EN8EJR99olO6DtiaKfymcignGYWa1sVI6X9wjj5VL5wTbI3Gq78-UTpaVMssqKy366mNpLs4xO5gCFz7ZAK_i9s5NHXK9ssUBPNHMIm8IXdMzctmU6IqWe/w640-h360/uuteen-nousuun-vaaka-PK-1920x1080_c.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Uuteen nousuun – Q-teatteri<br />kuva © Q-teatteri</b></span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.q-teatteri.fi/uuteen-nousuun/"><b><span style="font-size: medium;">Uuteen nousuun – Q-teatteri</span></b></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 15.2.</i></p><p style="text-align: center;">"1990-luvulla lapsuutensa elänyt kaveriporukka kokoontuu vanhan peruskoulunsa homehtuvaan juhlasaliin. Kukaan ei ole muuttunut ja silti mikään ei ole niin kuin ennen. Vaikka kaikki on hyvin, jokin hankaa. Illan aikana muistoja ja haavoja sörkitään likaisilla tikuilla.</p><p style="text-align: center;">Miksi meistä tuli sellaisia kuin tuli?</p><p style="text-align: center;">Voiko kaikesta syyttää vanhempiaan?</p><p style="text-align: center;">Tai ysäriä, mediaa, Iiro Viinasta?</p><p style="text-align: center;">Lapsuus 90-luvun Suomessa oli yhtä aikaa satua ja dystopiaa. Samassa kuvassa ala-asteen hiihtokilpailut ja loputon tulevaisuususko, devalvaatio, konkurssiaalto ja puoli miljoonaa työtöntä. Ensisuudelma, Kurt Cobainin seksikkäästi levinneet aivot, jäätelökakun tahmaamat Nintendo-ohjaimet ja kerhotäti, joka koskettaa oudosti sieltä. Vaimonhakkausvitsit telkkarissa, tihkusateessa poltettu tupakka ja ihanasti levinnyt glittermeikki. Esko Ahon lempeät silmät, Nick Carterin ihana polkka, Gillian Andersonin huokaus, galtsukuvat ja päärynäsiiderin taika. Älyämpäri ja käsi ensimmäistä kertaa toisen paidan alla.</p><p style="text-align: center;">Elämä oli helvettiä ja kaipaamme sitä enemmän kuin mitään."</p><p style="text-align: center;">Q-teatterin Uuteen nousuun kuulostaa houkuttelevalta sekä timanttisen työryhmän että teemojensa takia. Minä tosin olen elänyt lapsuuteni vasta 2000-luvulla, mutta moni 90-luvun juttu lienee silti tunnistettava ja samaistuttava, jos eivät kaikki. En ole koskaan käynyt Q-teatterissa, vaikka moni esitys on kiinnostanut, mutta jospa vihdoin koittaisi aika tälle uudelle tuttavuudelle. Odotan erityisesti sitä, millaisia tyyppejä esityksen hahmot ovat.</p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.kut.fi/ohjelmisto/william-shakespearen-kootut-teokset"></a></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98rRSljqLYn_HgF7Tqz8Ul6HlekQUEsGrN9OA7nhcb4jHjO2vuOGjO5RFy_nOVbVPO9aiYZs74xnjk3Egm5Uw1UVkcMRYrkF_QhGIe4XA6FX8DYt70inhf5wLcb5kW4SJPkUWQVU5YNa4D5DfU3SKu35g70TT3Hkb7FtnNjMO8f2brWM2rliP874JskIC/s1136/shakesyp.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="710" data-original-width="1136" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98rRSljqLYn_HgF7Tqz8Ul6HlekQUEsGrN9OA7nhcb4jHjO2vuOGjO5RFy_nOVbVPO9aiYZs74xnjk3Egm5Uw1UVkcMRYrkF_QhGIe4XA6FX8DYt70inhf5wLcb5kW4SJPkUWQVU5YNa4D5DfU3SKu35g70TT3Hkb7FtnNjMO8f2brWM2rliP874JskIC/w640-h400/shakesyp.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>William Shakespearen kootut teokset – Keski-Uudenmaan Teatteri<br />kuva © Tuomas Scholz</b></span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.kut.fi/ohjelmisto/william-shakespearen-kootut-teokset"><b><span style="font-size: medium;">William Shakespearen kootut teokset – Keski-Uudenmaan Teatteri</span></b></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 12.3.</i></p><p style="text-align: center;">"William Shakespearen kootut teokset on hillittömän vallaton esitys: maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan 37 näytelmää ja 74 roolihahmoa on rutistettu yhteen esitykseen, jossa näyttelijöitä on käytettävissä kokonaista 3. On pakko hieman tiivistää, oikoa ja tehdä epäsovinnaisiakin tulkintoja, kun näyttelijät muuntautuvat sekunneissa Romeosta Ofealiaksi tai Macbethin noidista Kuningas Leariksi - kyllä siinä taitaa hiki tulla! "</p><p style="text-align: center;">Shakespeare on yksi suosikkijuttujani, missä vain muodossa – joko Bardin näytelmänä, näytelmänä Willistä, tai jollain muulla tavalla tulkittuna. Tällainen yhteenveto, jossa paahdetaan läpi 37 näytelmän juttuja enemmän tai vähemmän koomisella otteella, kuulostaa hauskalta ja varmasti myös on. Shakespearen näytelmät ovat klassikkoja, joista saa irti aina vain enemmän ja aina vain erilaisempia tulkintoja, ja tämän koottujen teosten parodialähestyminen lienee varsin herkullinen. Odotan erityisesti sitä, millaisella twistillä Shakespearen näytelmistä suosikkejani lähestytään.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLgM07Hr7LnCWCtOKznTPw_HELS0iesiC6Tc56bAJWaAlqvOSOy6sR0sYdxMWMz2Kb43wF8nocYyuskEbYnqPtCw6RuugKtJSGw4ofG6TrZo2NqAfQ-1SGbRtzL_GowwatL8OBThApybSLXDwV5Qm9FCr59I_dMww_BclvJqynmu0bw_Il_kw1JkjYlnmz/s3500/222_A_Ghost_Story_2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2388" data-original-width="3500" height="436" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLgM07Hr7LnCWCtOKznTPw_HELS0iesiC6Tc56bAJWaAlqvOSOy6sR0sYdxMWMz2Kb43wF8nocYyuskEbYnqPtCw6RuugKtJSGw4ofG6TrZo2NqAfQ-1SGbRtzL_GowwatL8OBThApybSLXDwV5Qm9FCr59I_dMww_BclvJqynmu0bw_Il_kw1JkjYlnmz/w640-h436/222_A_Ghost_Story_2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>2:22 A Ghost Story – Helsingin kaupunginteatteri<br />kuva © Ilkka Saastamoinen<br /></b></span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq56Uq4n0VqGW_um4Eq0Chx4QsAcasxd5XcmlOdlQ-LQLVn_25p91aKQ7nXmcyo6aP0NdJts4N4fuyoZxxO935iWS8qg4z-6V-z1QWpTc135-Mto68oWjqjQv5NIEzjWFvKaGMM2M4jPYC68IkllNEtVfGkxyLwIYNnfPvIQFxxXO87-INwzeHBs1Ycu22/s3500/Maratontanssi_01.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2390" data-original-width="3500" height="438" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq56Uq4n0VqGW_um4Eq0Chx4QsAcasxd5XcmlOdlQ-LQLVn_25p91aKQ7nXmcyo6aP0NdJts4N4fuyoZxxO935iWS8qg4z-6V-z1QWpTc135-Mto68oWjqjQv5NIEzjWFvKaGMM2M4jPYC68IkllNEtVfGkxyLwIYNnfPvIQFxxXO87-INwzeHBs1Ycu22/w640-h438/Maratontanssi_01.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Maratontanssit – Helsingin kaupunginteatteri, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu<br />kuva © Noora Geagea</b></span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><a href="https://hkt.fi/esitykset/222-a-ghost-story/">2:22 A Ghost Story</a> & <a href="https://hkt.fi/esitykset/maratontanssit/">Maratontanssit</a> – Helsingin kaupunginteatteri</span></b></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-illat: 2:22 A Ghost Story 8.2., Maratontanssit 18.4.</i></p><p style="text-align: center;">"Jenny ja Sam ovat muuttaneet vauvansa kanssa viktoriaaniseen rivitaloasuntoon, jossa alkaa tapahtua outoja. Samin ollessa työmatkoilla Jenny kuulee itkuhälyttimien kautta ääniä aina kello 2:22. Hän uskoo talossa kummittelevan, mutta Sam löytää kaikkeen järkiperustelun."</p><p style="text-align: center;">En ole mikään jännitystarinoiden ylin ystävä, koska ne ovat, no, jännittäviä. 2:22 A Ghost Storyn Lontoon produktiosta on kuitenkin tullut vastaan kuitenkin sen verran paljon hehkuttavia arvosteluja ja kiinnostavia kuvauksia, että en halua jättää sitä välistä. Ja onhan taitavasti punottu jännitystarina äärimmäisen kiehtova, vaikka sitten karmisikin selkäpiitä. Ja lavalla on <b>Lauri Tilkanen</b>, jonka näkemistä teatterin lavalla olen odottanut jo pidemmän aikaa. Ja olihan minulla vaihe, kun suorastaan ahmin kummitustarinoita... Odotan erityisesti sitä, millaisen tunnelman ohjaaja <b>Paavo Westerberg</b> työryhmineen lavalle loihtii.</p><p style="text-align: center;">"Hyvä yleisö, laittakaa vedonlyönti pystyyn, tämä on Maratontanssit! Uskomaton teatteriesitys, joka perustuu Horace McCoyn kiehtovaan romaaniin “Ammutaanhan hevosiakin”, vie sinut nostalgian ja apokalyptisen seikkailun syövereihin. Astu maailmaan, jossa kukoistaa draama ja liikkeen symbioosi – vauhti on hurjempi kuin koskaan ja jokainen sekunti ratkaisee. Ihmisen perustarpeet ovat kovaa valuuttaa, kun taistellaan selviytymisestä – silloin laulu ihmissydämestä kaikuu voimakkaampana kuin koskaan ennen. Älä jää paitsi ainutlaatuisesta elämyksestä, joka nostattaa henkeäsalpaavan kauhun ja saa sydämesi sykkeen energiseen nousuun! Tule ja koe esitys, joka tarjoaa unohtumattoman kokemuksen innoittaen sinua jatkamaan, vaikka maailma ympärillä romahtaisi – Maratontanssit!"</p><p style="text-align: center;">Maratontanssit kiinnostaa minua eniten romaanin (ja elokuvan) nimen, Ammutaanhan hevosiakin, takia. En ole aiemmin tutustunut sen tarinaan, mutta nyt sen tein ja kiinnostuin Maratontansseista vielä lisää. Koko maratontanssien historia ja ajatus on hengästyttävä, ja toiminee teatterilavalla erinomaisesti. Tarinassa on synkkiä teemoja ja epätoivoa, ja on kiinnostavaa nähdä, miten alunperin vuodelta 1935 oleva tarina toimii tässä ajassa. Odotan erityisesti sitä, miten vauhdikas ja kiihkeä esitys on.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdN9BJ8Tbs-L6o4IPV3Ac4_UeF6BjSFo8609FAu9Wii83FACRpPhj-GxDLX5VShGC0lI450exMh0L_ENlsLJZJSLo_TMYrCBzNWFtXrgRKPvNZlD8Me7zHKhegadY6-ZF47mk62yU6WeStIHQkvdr8wlHh8p1lGvL7BwRjel1Wza7uLaL39dVcmqUwV6km/s1770/ttt-tsc-macbeth-pressikuva-pysty-2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1770" data-original-width="1181" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdN9BJ8Tbs-L6o4IPV3Ac4_UeF6BjSFo8609FAu9Wii83FACRpPhj-GxDLX5VShGC0lI450exMh0L_ENlsLJZJSLo_TMYrCBzNWFtXrgRKPvNZlD8Me7zHKhegadY6-ZF47mk62yU6WeStIHQkvdr8wlHh8p1lGvL7BwRjel1Wza7uLaL39dVcmqUwV6km/w268-h400/ttt-tsc-macbeth-pressikuva-pysty-2.jpg" width="268" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb6QC46hXg1b_x2USg3_myuccg5WFVlKkwxv4HngpuhPc2wcoFjsCUKSlWX5bWIkjg6bUtUCeBSfpdSKdckR3cv6QrybdZGGr3LlfgybnUgp9enf_aNkNaXOb96obgvLGtiDSknZUrq0yIl1n_s18joKHJ-uWuXGUspGSNVpNvAiKyBT7oaHOQ2r__2OWL/s7086/04Body_Notes@Kai_Kuusisto.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="7086" data-original-width="4724" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb6QC46hXg1b_x2USg3_myuccg5WFVlKkwxv4HngpuhPc2wcoFjsCUKSlWX5bWIkjg6bUtUCeBSfpdSKdckR3cv6QrybdZGGr3LlfgybnUgp9enf_aNkNaXOb96obgvLGtiDSknZUrq0yIl1n_s18joKHJ-uWuXGUspGSNVpNvAiKyBT7oaHOQ2r__2OWL/w266-h400/04Body_Notes@Kai_Kuusisto.jpg" width="266" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: small;">← Macbeth – Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company<br />kuva © Ilkka Saastamoinen / Tampereen Työväen Teatteri</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: small;"><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: small;">Body Notes – MimoArt Company →</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-size: small;">kuva © Kai Kuusisto</b></div></div><p></p><p style="text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;"><a href="https://www.tanssintalo.fi/ohjelma/shakespeare-saarinen-baran-kautto-macbeth">Macbeth – Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company</a> & <a href="https://www.tanssintalo.fi/ohjelma/mimo-art-body-notes-special-edition">Body Notes - Special Edition – MimoArt Company</a></span></b></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-illat: Macbeth 13.3., Body Notes 26.3.</i></p><p style="text-align: center;">"Macbeth (1606) on näytelmäkirjallisuuden hurjimpia vallanhimon kuvauksia. Shakespearen tragedia Macbethin pariskunnasta, joka tähtää hallitsijoiksi keinoja kaihtamatta, koukuttaa tarkkanäköisyydellään ja ajattomuudellaan."</p><p style="text-align: center;">Macbeth ei ole suosikkejani Shakespearen näytelmistä (kuten ei ole aiempi TTT:n ja TSC:n käsittelyn saanut Hamletkaan), mutta tämä versio kuulostaa äärimmäisen kiinnostavalta. Ja Hamlet-rockmusikaali oli kovin hieno, joten uskon, että tästä Macbethistä syntyy myös vaikuttava kokonaisuus. Tarinan kertominen yhdistämällä tanssia, teatteria ja vähän sirkustakin on mielenkiintoinen yhdistelmä, josta minulla on kovat odotukset. Toteutuksen lupaillaan päivittävän klassikkoa nykyhetkeen, joka sekin kiinnostaa. Odotan erityisesti esityksen koreografiaa ja sitä, miten se kertoo tarinaa.</p><p style="text-align: center;">"Body Notes on kombinaatio tanssia, fyysistä teatteria, butoa, slapstick -komediaa, uutta klovneriaa, musiikkia sekä visuaalista sielunruokaa. Taiteellisesti kunnianhimoisen teoksen omaleimainen liikekieli yhdessä häikäisevän valo-, lavastus- ja äänimaailman kanssa rakentavat katsojille oivaltavan ja monitasoisen elämyksen, joka haastaa tuoreella tavalla taidetanssin perinteistä vakavuutta."</p><p style="text-align: center;">Näin Body Notesista jonkun version seitsemän vuotta sitten, ja pidin siitä kovasti. Liikekieli ja valaistus jäivät mieleen, ja hämmästelin sitä, mihin kaikkeen ihmiskeho oikein taipuukaan. Nyt special editionia pääsee Tanssin Talossa katsomaan kaksi kertaa, ja suosittelen oikein lämpimästi. Mikäli muistikuvani ovat oikeita, tätä katsoessa saa hengästyä, ihmetellä, nauttia ja ihastella taitavaa esiintymistä ja upeasti rakennettua kokonaisuutta. Odotan erityisesti sitä, miten Body Notes sopii seitsemän vuoden takaisiin muistoihini siitä.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ7UcSyKXQwKcyRRDShhl67-gY5tWCVyly2nn7AO4DoS6QyvNqomNhSfLpRM4d9M1qq3KUs5yTkmOzbO7M_Ger699UhAOxO1NAPI_M-2JjFGcrac6D2VOMWrK7A6maYaIRM9BwBFc_fgYIClt8sn6_9umwE9uja2hstKnpKCqDzNx0W6ujV5wzVHkFcbJo/s1920/rt_populaarimusiikkia_netticket_1920-x-1280.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ7UcSyKXQwKcyRRDShhl67-gY5tWCVyly2nn7AO4DoS6QyvNqomNhSfLpRM4d9M1qq3KUs5yTkmOzbO7M_Ger699UhAOxO1NAPI_M-2JjFGcrac6D2VOMWrK7A6maYaIRM9BwBFc_fgYIClt8sn6_9umwE9uja2hstKnpKCqDzNx0W6ujV5wzVHkFcbJo/w640-h426/rt_populaarimusiikkia_netticket_1920-x-1280.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Populaarimusiikkia Vittulajänkältä – Rovaniemen Teatteri<br />kuva © Rovaniemen Teatteri</b></span></td></tr></tbody></table><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://rovaniementeatteri.fi/esitys/populaarimusiikkia-vittulajankalta-2/"><b><span style="font-size: medium;">Populäärimusiikkia Vittulajänkältä – Rovaniemen Teatteri</span></b></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 23.2.</i></p><p style="text-align: center;">"Viisivuotiaan Matin ja Niilan ystävyys sinetöidään leikkikentällä räkää syömällä. Siltä seisomalta he nousevat kahdestaan turistibussiin, vakaana aikomuksenaan matkustaa Kiinaan. Sillä sinne maailma päättyy, niin on Matin isä opettanut. Menee jokunen vuosi ja Niila saa serkuiltaan Beatlesin singlen: Rock’n’Roll Music. Pojat laittavat sen soimaan. Rysähdys! Ukkonen iskee huoneeseen eikä maailma ole enää sama. Vain jäidenlähtö Tornionjoesta vetää tälle vertoja. Matti ja Niila perustavat bändin."</p><p style="text-align: center;">Tämä kasvutarina on minulle nimeään lukuun ottamatta vieras, vaikka minun on kyllä pitänyt lukea <b>Mikael Nimen</b> romaani jo monta vuotta. Kasvaminen, musiikin voima, pienen paikkakunnan ihmiset ja oman jutun löytäminen sekä ystävyys ovat teemoja, jotka kiinnostavat ja joista kertovissa tarinoissa on usein lämpöä, huumoria ja koskettavia hetkiä. 60- ja 70-luvulle sijoittuva näytelmä kertoo nuorista, unelmista ja rokcmusiikista, joka kuulostaa siltä, että luvassa on sekä vauhdikasta menoa että tunnistettavia hetkiä. Nuoruus on kiihkeää, hämmentävää ja tärkeää aikaa, ja siihen on helppo samaistua. Niinpä odotankin erityisesti sitä, millaista kuvaa lapsuudesta ja nuoruudesta esitys lavalle loihtii.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7xJuJpoHV4fHQbwMSVlHRdqtSo90d6_q_uu41f8nOhgTC2uJNZHwi-qbN1ufMwNMY2scp_050P007LmEGtQ0YDPh9_l7aEGQwjWE2HPpTEVO_7jsQZIoPz6KrpC1TDjG8obhHxWKWillrx6l0W6Q-yxqUF9XZ2iN41rptEffiByDrPJS_BUVcs_9kq-tE/s2598/hyvasti_mansikki_vaaka_300dpi_.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2008" data-original-width="2598" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7xJuJpoHV4fHQbwMSVlHRdqtSo90d6_q_uu41f8nOhgTC2uJNZHwi-qbN1ufMwNMY2scp_050P007LmEGtQ0YDPh9_l7aEGQwjWE2HPpTEVO_7jsQZIoPz6KrpC1TDjG8obhHxWKWillrx6l0W6Q-yxqUF9XZ2iN41rptEffiByDrPJS_BUVcs_9kq-tE/w640-h494/hyvasti_mansikki_vaaka_300dpi_.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Hyvästi Mansikki – Tampereen Työväen Teatteri, Näty<br />kuva © Tampereen Työväen Teatteri</b></span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://ttt-teatteri.fi/program/hyvasti-mansikki/"><b><span style="font-size: medium;">Hyvästi Mansikki – Tampereen Työväen Teatteri</span></b></a></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta 17.1.</i></p><p style="text-align: center;">"Ne kansankomedian tutut hahmot, tiedäthän. Köyhä pientilallinen, ison talon isäntä, opettaja, kauppias, höveli kulkuri, huonomaineinen nainen, se lapsi joka pääsee oppikouluun, ja se jonka kohtalona on ryhtyä tilan töihin. Juurevassa tarinassa kaikki kokevat muutoksen viiman, kukin tavallaan. Miltä oma maa tuntuu? Ja miltä sen menettäminen? Henkilöhahmojen kohtaloissa kiteytyy 1900-luvun suuri suomalainen rakennemuutos: kaupungistuminen, maaltapako, maastamuutto, syrjäseutujen kurjistuminen. Maaseudun pieneläjän sielunmaisemaa määrittää sidos maahan – ilman juuriaan hän on pelkkä numero tilastoissa."</p><p style="text-align: center;"><b>Jouko Puhakan</b> 1969 kantaesitetty Hyvästi Mansikki saa TTT:n ja Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelijoiden käsissä uuden tulkinnan 2020-luvun hengessä. Itse maaseudun asukkaana ja maatilalla kasvaneena suhtaudun mielenkiinnolla kaikkiin sellaisiin tarinoihin, joissa maaseutu on enemmän tai vähemmän keskiössä. Maaseudun autioituminen, kaupungistuminen, peltojen pistäminen pakettiin ja elämäntapojen muuttuminen on asia, jonka käsittely teatterissa siis herättää heti kiinnostuksen ja houkuttelee katsomoon. Nuoren esiintyjäjoukon tarttuminen juuri tähän näytelmään ja juuri näihin teemoihin tuonee esitykseen uudenlaisia tasoja ja mainioita näkökulmia. Odotan erityisesti sitä, millaisina maaseutu ja sen asukkaat esityksessä nähdän.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDh_MJrr0uIFwgbmBKhjYGR3SsxaoI6pMibtEDqKJT1uYwKvnlpzV3m6dFnpNbsoUUxKR8FTP-dAyinv0a82ZlxBV0JxDlnT5K7i1ibsQqu4t2orl34uc1DxkwrHgEJ-3rTY5KptZc-mA8qgFIVwGVFUCNuUrhPi2sVm9wQI6LzPDvXaZsieTHgw2Q3V5e/s1920/nollanelj%C3%A4viisi.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1171" data-original-width="1920" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDh_MJrr0uIFwgbmBKhjYGR3SsxaoI6pMibtEDqKJT1uYwKvnlpzV3m6dFnpNbsoUUxKR8FTP-dAyinv0a82ZlxBV0JxDlnT5K7i1ibsQqu4t2orl34uc1DxkwrHgEJ-3rTY5KptZc-mA8qgFIVwGVFUCNuUrhPi2sVm9wQI6LzPDvXaZsieTHgw2Q3V5e/w640-h390/nollanelj%C3%A4viisi.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Nollaneljäviisi – Vaasan kaupunginteatteri<br />kuva © Vaasan kaupunginteatteri</b></span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.vaasa.fi/koe-ja-nae/kulttuuria-vaasassa-ja-seudulla/vaasan-kaupunginteatteri/nollaneljaviisi/"><b><span style="font-size: medium;">Nollaneljäviisi – Vaasan kaupunginteatteri</span></b></a></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-ilta: 22.2.</i></p><p style="text-align: center;">"Pasi Lampelan draama ”Nollaneljäviisi” on väkevä tarina perheestä, jossa kamppaillaan riippuvuuden kanssa. Nuori aikuinen Mira yrittää aloittaa raittiin elämän haparoivin askelin, ja mukaan kietoutuvat niin hänen äitinsä, veljensä, ystävänsä ja äidin miesystävän elämät."</p><p style="text-align: center;">Riippuvuus, siitä irti pääseminen, perhe ja varovaiset unelmat ovat kaikki teemoja, joista olen nähnyt monta väkevää, kauniisti kerrottua tarinaa. Tämä <b>Pasi Lampelan</b> näytelmä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta toivottavasti myös Nollaneljäviisi onnistuu kertomaan teemoistaan onnistuneesti ja kasvattamaan sekä tarinansa että hahmonsa kokonaisiksi. Perhetarinoissa, kuten jo aiemmin todettu, on oma viehätyksensä, ja ihmissuhteiden, nimen omaan (myös) muiden kuin romanttisten, kuvaaminen lavalla on kiinnostavaa ja pitää otteessaan. Nollaneljäviiden esittelytekstin perusteella ajattelen tämän olevan syvälle menevä draama, ja sellaisethan minun mieleeni eniten ovat. Odotan erityisesti sitä, miten tarinan ihmissuhteet tuodaan lavalle.</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbnQEG1s2EB_MZE_wtfQI7-VCvh_NDwJBIFWsenQJsJ_rz7Vm-pGrQlJpjq9jRaN7mHbuQbcp3LQHiqSy3abUL9WapxVU_4eHG8WvEac_s8oIrMI24J50WaBVbXOSsRr5umruQS8hPuczXeuETQaHKwjUp-d3ijksKVMyW0O-aQ88YBJ5P_kVa2NHFkvT8/s1180/theprompieni-1180x1175.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1175" data-original-width="1180" height="638" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbnQEG1s2EB_MZE_wtfQI7-VCvh_NDwJBIFWsenQJsJ_rz7Vm-pGrQlJpjq9jRaN7mHbuQbcp3LQHiqSy3abUL9WapxVU_4eHG8WvEac_s8oIrMI24J50WaBVbXOSsRr5umruQS8hPuczXeuETQaHKwjUp-d3ijksKVMyW0O-aQ88YBJ5P_kVa2NHFkvT8/w640-h638/theprompieni-1180x1175.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>The Prom – Skene musiikkiteatterikoulu</b></span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b><span style="font-size: medium;">The Prom – <a href="https://www.stepupschool.fi/theprom/">Skene musiikkiteatterikoulu</a> & <a href="https://tornis.net/tapahtuma/the-prom">Rantasalmen nuorisoteatteri</a></span></b></p><p style="text-align: center;"><i>Ensi-illat: Skene-Prom 15.5., Rantasalmen Prom 19.4.</i></p><p style="text-align: center;">"Neljä hiipuvaa Broadway-tähteä etsii epätoivoisesti keinoja parantaa julkista imagoaan. Sosiaalisen median kautta he kohtaavat Emman, teinin Indianan pikkukaupungista, jonka koulutanssiaiset peruttiin, koska hän aikoi osallistua niihin tyttöystävänsä kanssa. Nelikko päättää auttaa Emmaa päästäkseen taas otsikoihin ja matkustaa Indianaan korjaamaan tilanteen. Tanssiaiset kuuluvat kaikille!"</p><p style="text-align: center;">The Prom-musikaalia saadaan ihastella kahden nuorten teatteriryhmän esittämänä, kun sekä <u><a href="https://www.stepupschool.fi/theprom/">Skenen musiikkiteatterikoulu</a></u> että <u><a href="https://tornis.net/tapahtuma/the-prom">Rantasalmen nuorisoteatteri</a></u> tarttuvat tähän tanssiaistarinaan. Olen kuunnellut musikaalin Broadway cast recordingia siitä saakka, kun se julkaistiin, ja tykkään sekä biiseistä, tarinasta että hahmoista. Promista on myös leffaversio, joka löytyy Netflixistä, mutta se ei ehkä täysin onnistunut näyttämömusikaalin sovittamisessa elokuvamuotoon. Tosin mukana on ihana <b>Andrew Rannells</b>, joten jo hänen takiaan leffaa on kiva katsoa. Mutta näyttämölle tämä alunperin on tehty ja siinä musikaali toimineekin parhaiten. Suloinen rakkaustarina, teatterin taika, uskallus olla oma itsensä ja pitää kiinni oikeuksistaan, yllättävät ystävyydet ja mainio musa, se Promissa hurmaa ja sitä saadaan siis tosiaan nauttia peräti kahden ryhmän voimin nyt keväällä. Mahtavaa saada The Prom Suomeen, ja mikä parasta, juuri nuorten esittämänä!</p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-83965592457287848992024-01-01T07:30:00.003+02:002024-01-15T15:04:53.137+02:00Teatterinna-palkinto 2024: ehdokasasettelu alkaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzO2EfL7NYPz2XQexX9-aD6FKq_hzWh-fmW_PcxL23O0t8-sTZ8ZWg8sQa8J7gBp5N1RrCejC4NSR55rgnGuvXD_Rp1wKBlCSSOTN38AloFHiSRc5sOgQyxn9oRsvDiAQMiEY2fkVtIIGHj7uNzxdHq2pOBpTApZQyw0oTZUAhiFfoZpVJgvrSNn8Or-5T/s1500/tplogo24.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="1500" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzO2EfL7NYPz2XQexX9-aD6FKq_hzWh-fmW_PcxL23O0t8-sTZ8ZWg8sQa8J7gBp5N1RrCejC4NSR55rgnGuvXD_Rp1wKBlCSSOTN38AloFHiSRc5sOgQyxn9oRsvDiAQMiEY2fkVtIIGHj7uNzxdHq2pOBpTApZQyw0oTZUAhiFfoZpVJgvrSNn8Or-5T/w640-h214/tplogo24.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;">Uusi vuosi alkaa, eli nyt on aika muistella viime vuoden upeita teatterielämyksiä ja niiden tekijöitä. Aivan oikein – on siis <b>Teatterinna-palkintojen</b> aika! Nyt kolmatta kertaa jaettavat palkinnot jaettiin edellisen kerran 5.2.2023. Ihka ensimmäistä kertaa Teatterinna-palkinnot jaettiin 5.1.2020. Edellisten palkintojen voittajia pääsee tarkastelemaan <b><a href="http://teatterinna.blogspot.com/p/teatterinna-palkinto-tarkoittaa-siis.html">tästä linkistä</a></b>.</p><p style="text-align: center;">Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: <b>ensin</b> yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten <b>kolme</b> eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään <b>voittaja</b>.</p><p style="text-align: center;">Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatterilippuja. Suurkiitos palkinnoista Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Lahden kaupunginteatteri!</p><p style="text-align: center;"><i>Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkinnoissa yhteistyössä Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Lahden kaupunginteatteri.</i></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><i><b><u><a href="https://forms.gle/3PYksPiscRuHtjkK7">Tästä lähettämään ehdotuksia!</a></u></b></i></span></p><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b>OHJEET:</b></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><br /></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b>Esityskategorioissa</b> ehdotuskelpoisia ovat kaikki <b>vuoden 2023</b> aikana ensi-iltansa Suomessa saaneet musikaalit, puhenäytelmät ja tanssiteokset, myös ne esitykset, jotka saivat vuonna 2023 uusintaensi-iltansa.</div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><br /></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b>Vuoden kotimainen kantaesitys</b> tarkoittaa nimensä mukaisesti kotimaista esitystä, eli tässä kategoriassa <b>ei ole</b> ehdotuskelpoinen ensimmäistä kertaa Suomessa esitetty, jossain muualla kantaesityksensä saanut musikaali/näytelmä.</div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><br /></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b>Näyttelijäkategorioissa</b> voi asettaa ehdolle näyttelijöitä myös esityksistä, joiden ensi-ilta on ollut ennen vuotta 2023, kunhan näyttelijäsuoritus on nähty vuoden 2023 aikana.</div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><br /></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b>Halutessaan</b> ehdotuksen mukaan voi kirjoittaa myös perustelun, miksi haluat ehdottaa juuri tätä teatteria/esitystä/näyttelijää. Näitä perusteluita hyödynnetään myöhemmin voittajien julkistuksen yhteydessä. Perustelut voidaan julkaista nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti.</div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b><br /></b></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;">Ehdotuksia voi jättää tästä päivästä lähtien, ajalla<b> 1.1. - 19.1.2024. </b>Voittajaäänestys aukeaa <b>22.1.</b> ja on auki<b> 30.1.2023 </b>saakka.<b> </b>Voittajat julkaistaan<b> Teatterinna-blogissa </b>(<a href="http://teatterinna.blogspot.com/" style="color: #1155cc;">teatterinna.blogspot.fi</a>)<b> perjantaina 2.2.2024.</b></div><div style="background-color: white; color: #202124; font-size: 16px; text-align: center;"><b><br /></b></div><p style="text-align: center;"><b><i>Vuoden 2024 Teatterinna-palkinnon kategoriat ovat: </i></b></p><p style="text-align: center;">• Vuoden teatteri </p><p style="text-align: center;">• Vuoden musikaali</p><p style="text-align: center;">• Vuoden puhenäytelmä</p><p style="text-align: center;">• Vuoden kesäteatteriesitys</p><p style="text-align: center;">• Vuoden tanssiesitys</p><p style="text-align: center;">• Vuoden kotimainen kantaesitys</p><p style="text-align: center;">• Vuoden näyttelijä, musikaali</p><p style="text-align: center;">• Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä</p><p style="text-align: center;"><br /></p><p style="text-align: center;"><i style="font-size: large;"><b><u><a href="https://forms.gle/3PYksPiscRuHtjkK7">Tästä lähettämään ehdotuksia!</a></u></b></i></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Huom. </b><span style="background-color: white; color: #202124;">Ehdokkaiden asettaminen ja äänestys tapahtuu Google Formsin kautta, eli vain sitä kautta jätetyt ehdotukset ja äänet huomioidaan. Tietoja käytetään vain Teatterinna-palkintoäänestyksessä.</span></span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-2586786845121287902023-12-20T20:55:00.001+02:002023-12-20T20:55:26.381+02:00Joulu on Bling! @ Aleksanterin teatteri<p style="text-align: center;"> <br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglhXlnF7F_-pXCrx8yZQZyAscT5djShyxR9L820fY14P_-_lfjSqF1RjNSAW7Zk6P_1uhLI0DWZfnEG7EBc2Rf0U_uodEJSBYP-LLywyl_aAwoiImjmr0mwDCPrrCxl0TkQZpSPowYtODdR2gDeCP-fhdo32-NHcbGgsTTl_NDojRIhSR3mXNAx14qYakH/s1919/bling2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1919" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglhXlnF7F_-pXCrx8yZQZyAscT5djShyxR9L820fY14P_-_lfjSqF1RjNSAW7Zk6P_1uhLI0DWZfnEG7EBc2Rf0U_uodEJSBYP-LLywyl_aAwoiImjmr0mwDCPrrCxl0TkQZpSPowYtODdR2gDeCP-fhdo32-NHcbGgsTTl_NDojRIhSR3mXNAx14qYakH/w640-h426/bling2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Markku Pihlaja</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.aleksanterinteatteri.fi/naytelma/pukit-pulassa/">Joulu on Bling!</a>-jouluoopperan 17.12.</p><p style="text-align: center;">Viola (<b>Ella Ingraeus</b>) jää monen muun matkustajan tapaan lentokentälle jumiin, kun tuhkapilvi täyttää taivaan ja kaikki lennot perutaan. Stressiä, kiirettä ja kiukkua on transithalli täynnä, kun koteihinsa perheensä luo matkalla olleet ihmiset joutuvat odottamaan epätietoisuudessa. Joulun taikaa on ilmassa enemmän kuin kukaan odottaa, kun pian joulun oikeaa olemusta tyrkyttävät niin puhuva Joulukuusi (<b>Ville Salonen</b>), dollarinkuvat silmissään pyörähtelevä Madame Bling (<b>Reeta Vestman</b>) ja lentoemäntä Aurora (<b>Annika Leino</b>), joista jokaisella on oma käsitys siitä, mistä syntyy joulun henki. Paratiisisaarella lomailevat joulupukit – kyllä, monikossa – lähtevät lentokentälle selvittelemään sinne tiivistynyttä huonoa joulumieltä, vaikka eivät otakaan tehtävää innolla vastaan. Onhan Santa Clausin (<b>Jonas Saari</b>), Pakkasukon (<b>Jyrki Korhonen</b>) ja Korvatunturin pukin (<b>Matti Turunen</b>) selvitettävä ainakin se, kuka heistä on oikea pukki. Mutta kun tuhka taivaalla vain tihenee, eripura kasvaa ja joulu vaikuttaa aivan tuhoon tuomitulta, on jokaisen mietittävä, mistä se joulumieli ehkä syntyisi. Voiko joulun vielä pelastaa?</p><p style="text-align: center;">Tämän hyväntuulisen joulutarinan taustalla ovat säveltäjä <b>Tuomas Kantelinen</b> ja libreton kirjoittaneet <b>V-P Hänninen</b> ja <b>Edu Kettunen</b>. Ohjauksesta vastaa <b>Ville Saukkonen</b> ja koreografiat ovat <b>Osku Heiskasen </b>käsialaa. Joulua ja juhlan oikeaa olemusta käsittelevä esitys etenee hyvällä tahdilla ja tuo lavalle niin tanssinumeroita, vaikuttavaa laulua, huumoria kuin lämmintä tunnelmaakin. Kovin syvälle hahmoihin tai tarinan teemoihin ei mennä, mutta pohdittavaa nousee esiin ja tarinan huumori syntyy paitsi tilannekomiikasta, myös mainioista huomioista, joita joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä tehdään. Lämminhenkinen komedia ja koskettavat perheeseen ja joulun viettoon sekä unelmiin liittyvät tasot ovat tasapainossa, vaikkakin olisin kaivannut juonen kuljettamiseen vähän napakkuutta. Tarinan fokus on monessa paikassa, kun juonikuvioita on useita. Lopussa langat kyllä vedetään yhteen, ja samojen asioiden kanssa kaikki hahmot enemmän tai vähemmän painiskelevat. Kantelisen hienossa musiikissa on joululaulumaista tunnelmaa ja monenlaisia melodioita, ja Vantaan Viihdeorkesterin soittamana soivat suloisesti niin vauhdikkaat kappaleet kuin rauhallisemmat laulut. En tiedä, onko se oopperajuttu, ettei kappaleiden nimiä ole käsiohjelmassa, vai eikö niitä muuten vain ole siihen laitettu, mutta jäin niitä kaipaamaan. Eniten pidin Violan esittämistä lauluista, oikeussali-laulusta ja siitä Madame Blingin laulusta, jossa porukka heiluttelee seteleitä elävien lelujen keskellä. Myös joulupukkien laulut ovat mainioita (varsinkin ensimmäinen!), samoin esityksen aloittava kiire-kappale. Sanoitukset ovat näppäriä, ja ensimmäisellä parvella istuessa niitä voi sujuvasti vilkuilla myös tekstityksistä. Tekstitys löytyy suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi, suomenkieltä taitamattomatkin kaverit voi siis napata mukaansa katsomoon. Esitys kokonaisuutena ja musiikillisesti on veikeä yhdistelmä oopperaa ja musiikkiteatteria, vaikka minä kyllä määrittelisin tämän musikaalina mainostuksesta huolimatta ehdottomasti nimenomaan oopperaksi.</p><p style="text-align: center;">Osku Heiskasen koreografioissa erityisesti joulupukkien seuralaisten, poron, possun ja Lumitytön liikekieli sekä ihastuttavien pipareiden koreografia jäivät mieleen. Tansseissa on hyvä meininki ja monipuolista liikettä. Pidin kovasti siitä, että kaikille henkiin heräävillä leluilla on omanlainen tyylinsä liikkua. <b>Sampo Pyhälän</b> lavastus luo erinomaisesti kylmänkolkon transithallin, jossa kiireinen lentokenttähäly kaikuu ja ihmiset säntäilevät sinne tänne. <b>Teemu Muurinmäen</b> valloittavassa ja ihastuksen huokauksia aiheuttavassa pukusuunnittelussa on laaja skaala aina arkisista talvivaatteista tonttupukuihin ja joulukuusen asuun ja lentohenkilökunnan työvaatteista kolmen eri joulupukin asukokonaisuuteen. <b>Tuittu Teivaisen</b> valosuunnittelu on onnistunutta ja maalailee lavalle monenlaista tunnelmaa. Katsomassani näytöksessä äänentoistolliset ongelmat hieman häiritsivät katsomiskokemusta, kun oopperalaulu painettiin aika hiljaiseksi ja vastaavasti musikaalilaulu nostettiin tosi ylös. Tämä onneksi tasapainottui esityksen edetessä, ja kuorokohtauksissa laulu oli esityksen läpi hyvällä volyymillä.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLI9BWMPGLYV-0pJAYlgGWbsaW0esdWJpw1KhwW58qZagLBTzA16dTmXptAoNaCSJPrxYFQwoWbLGKIezYVeIe4Lba1fa3NA5Al2u2-rgWtLXr4EqB-4Z7qUOtQj0PiD_k9sDU1gRw9PUye_SgpyVDJaPBhxuZgDIrnTEK8oMUJeycf8OuUS_ILY3l34Qn/s1920/bling3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLI9BWMPGLYV-0pJAYlgGWbsaW0esdWJpw1KhwW58qZagLBTzA16dTmXptAoNaCSJPrxYFQwoWbLGKIezYVeIe4Lba1fa3NA5Al2u2-rgWtLXr4EqB-4Z7qUOtQj0PiD_k9sDU1gRw9PUye_SgpyVDJaPBhxuZgDIrnTEK8oMUJeycf8OuUS_ILY3l34Qn/w640-h426/bling3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Violaa näyttelevä Ella Ingraeus hurmaa niin vahvalla lauluäänellään kuin mainiolla teinienergiallaan, kyllä on viimeistä yksityiskohtaa myöten erinomaisesti hallussa se, miten lentokentälle jumittunut, terävä ja nokkela Viola tilanteeseen suhtautuu. Taitavasti rakennettu, kokonainen ja monitasoinen rooli. Reeta Vestman on yhtä lailla hurmaava Madame Blingin roolissa, tämä rihkamaa rakastava ja dollareita keräilevä krääsäjoulun hengetär herää Vestmanin roolityössä eloon kuin mikäkin nerokas, kiero Disney-pahis. Vastavoimana joulun lämpöä levittää Annika Leinon herkästi tulkitsema lentoemäntä Aurora, joka koettaa ohjailla paitsi lentokentän asiakaskuntaa, myös nuorta Violaa huomaamaan, mikä joulussa on tärkeää. Ville Salonen Joulukuusen roolissa on hauska ilmestys, varsinkin lahjapakettikengät ihastuttavat. Salonen tekee vauhdikkaan roolin ja taitaa iskeä erityisesti pienempien katsojien makuun, sen verran kiherrystä Joulukuusen ilmestyminen lavalle katsomossa joka kerta aiheuttaa. Joulupukkikolmikko Jonas Saari, Matti Turunen ja Jyrki Korhonen tulkitsee kärhämöiviä joulu-ukkoja hyvällä huumorilla. Saari tekee kaupallisen Santa Clausin roolin maailmanluokan staran energialla, ja kyllähän cokis-pukki taitaa olla koko maailmalle tuttu. Saari nappaa kiinni komediallisista iskuista ja tekee lavalla sujuvaa työtä. Turusen esittämä Korvatunturin pukki tuo mieleen kaikki lapsuuden joulut ja jännityksellä odotetut pukin vierailut, vaikka muistankin punanutun olleen silloin juhlasta vähän enemmän innoissaan. Turunen tekee onnistuneen roolin ja tuo roolihahmoonsa esityksen edetessä monta ripausta joulun taikaa. Korhonen näyttelee Pakkasukkoa, ja tekee varmaa roolityötä. Hän jää mieleen erityisesti oikeudenkäyntikohtauksesta ja toisten pukkien kanssa kinatessaan.</p><p style="text-align: center;">Joulunvihaajaa näyttelevä <b>Reetta Haavisto</b> sekä vanhaa pariskuntaa näyttelevät <b>Esa Ruuttunen</b> ja <b>Tuula Paavola</b> tekevät kaikki onnistuneet roolit, ja tuovat tarinaan vähän erilaista näkökulmaa jouluun. Haaviston roolityössä joulua vihaavan naisen inho tätä kulkusten kilinää ja lahjapaperin rapinaa täynnä olevaa juhlaa kohtaan on tuotu lavalle tavalla, joka viihdyttää ja tuo yhdessäolojoulun ja kulutusjoulun lisäksi lavalle vielä kolmannen ajatuksen – ei joulua ollenkaan. Ruuttunen tekee sydämellisen roolin vanhan miehen roolissa. Hän unelmoi lumen näkemisestä ja talvisesta ihmemaasta, ja on täynnä ihmetystä joulun ja talven edessä. Paavolan roolityössä Ruuttusen roolihahmon puolisona on lämpöä ja lempeää välittämistä. Ensemble marssittaa lavalle niin loput lentokentälle jumiutuneet matkustajat, tontut, piparit ja lelut, sekä kaikki muut lavalla nähtävät tyypit. Lavalla nähtävä porukka yhdessä orkesterimontun taitavien muusikoiden kanssa loihtii katsojien eteen mainion jouluisen seikkailun, josta ei puutu naurua, ajatusta tai lahjakkuutta. Erinomainen meininki lavalla!</p><p style="text-align: center;">Minulla ei ole mitään perinteistä jouluesitystä, jonka kävisin joka joulu katsomassa, ja olen ylipäätään nähnyt tosi vähän joulun aikaan sijoittuvia tarinoita teatterissa. Olikin siis ihanaa aloittaa joulu tämän esityksen parissa, eikä sitä tiedä, vaikka tästä tulisi oikein perinne! Joulu on Bling!-showlle soisi nimittäin ehdottomasti useamman esityskauden, sillä se on hauska, viihdyttävä, taianomainen ja ilahduttava esitys, jonka tarinasta löytyy niin huumoria kuin lämmintä joulun henkeä ja tarkkoja havaintoja siitä, mikä joulussa sitten loppujen lopulta on merkityksellistä. Esityksen lopun lumisade ja <i>Saavu joulu joutuin</i>-kappale jättävät sopivan nostalgisen ja kauniin tunnelman, ja lumisen Helsingin läpi, jouluvalojen alla rautatieasemaa kohti kävellessä sitä huomaamattaan alkaa hyräilemään yhtä jos toista joululaulua.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5CXmCx6IETE-McVPkWYf116ENsNd3G6peYDZu1a0SMfcLNE6u5_MOjOTsTcmlzBF_a4PNDnZcHAVUsn8sTnEa_UttxWYbgM46IMUOw4_M8JfrIviMbXZxSgSp5aK4TRIeMuKfLt6adKY6qgjtuNGuWtd6ETKbBFNpIDNRhCtwQH32UHBq5-Ml9rcuFzic/s1920/bling1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1281" data-original-width="1920" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5CXmCx6IETE-McVPkWYf116ENsNd3G6peYDZu1a0SMfcLNE6u5_MOjOTsTcmlzBF_a4PNDnZcHAVUsn8sTnEa_UttxWYbgM46IMUOw4_M8JfrIviMbXZxSgSp5aK4TRIeMuKfLt6adKY6qgjtuNGuWtd6ETKbBFNpIDNRhCtwQH32UHBq5-Ml9rcuFzic/w640-h428/bling1.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos!</span></div><p></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-45668156050763860642023-12-17T12:00:00.002+02:002023-12-17T12:00:42.053+02:00Röda rummet @ Lilla Teatern<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCqtMdfSQg4gBZkFopq0Mk5e7Uou_E3IS8VNieFVCMdkD7-MYchwhKVm9FxZAGI7r_x6_rJsd8EuOGEsPtILA9UjH9SNl1WDMDqDL3JVlz9GVrww6jpABVr6sPPbD0QSLtgGiL7xnINqSetC48XFv_g2eSIuw4r681rq6lu5f7lRq5C1ople6c9u__LZrx/s3500/Roda_rummet_16.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1969" data-original-width="3500" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCqtMdfSQg4gBZkFopq0Mk5e7Uou_E3IS8VNieFVCMdkD7-MYchwhKVm9FxZAGI7r_x6_rJsd8EuOGEsPtILA9UjH9SNl1WDMDqDL3JVlz9GVrww6jpABVr6sPPbD0QSLtgGiL7xnINqSetC48XFv_g2eSIuw4r681rq6lu5f7lRq5C1ople6c9u__LZrx/w640-h360/Roda_rummet_16.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Ilkka Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://hkt.fi/esitykset/roda-rummet/">Röda rummet</a>-näytelmän 13.12.</p><p style="text-align: center;">Kaj Erik (<b>Mikko Kauppila</b>) on oboisti ja myös kirjailija, vaikka jälkimmäinen ura onkin vähän jumissa. Hän haaveilee omasta asunnosta, ja sisko Rebecka (<b>Minni Gråhn</b>) ehdottaa, että Kaj Erik laittaisi lehteen ilmoituksen ja tarjoutuisi maksamaan osan asunnosta kirjoittamalla kirjan. Melko hullu idea, mutta miksipä ei. Kun myös ystävä ja orkesterikollega Lotta (Gråhn) kannattaa ajatusta, ilmoitus menee lehteen. Kaj Erik ehtii jo melkein unohtaa koko asian, kun yllättäen salaperäinen, kohtelias mies soittaa ja kertoo kiinnostuneensa. Mutta salaisesta numerosta ja ilman soittajan nimeä on vaikea saada tähän mieheen yhteyttä. Kunnes Aimo Kangas (<b>Riko Eklundh</b>) soittaa uudelleen ja sopii tapaamisesta. Pian Kaj Erik istuukin Aimon olohuoneessa, kuuntelee tämän elämäntarinaa ja tekee muistiinpanoja. Vähitellen muistelut vievät halun, alistumisen, alistamisen ja ihmissuhteiden verkkoon, joka kätkee sisälleen onnea ja surua, unelmien täyttymystä ja synkkää pettymystä.</p><p style="text-align: center;"><b>Kaj Korkea-ahon</b> samannimiseen romaaniin perustuvan näytelmän on dramatisoinut <b>Tuomas Timonen</b> ja ohjannut <b>Milja Sarkola</b>. Kuuntelin Korkea-ahon romaanin keväällä, sillä kiinnostuin näytelmäsovituksesta heti kun ensi-ilta julkistettiin, ja halusin ennen esityksen näkemistä tutustua lähdeteokseen. Romaanin kerrontatyyli ja tarinan rakenne eivät aivan sopineet mieltymyksiini, mutta kirjasta jäi vahvasti mieleen välähdyksiä, jotka tekivät vaikutuksen. Odotin myös mielenkiinnolla, miten teos tuotaisiin uuteen kerrontamuotoon teatterin lavalle. Sovitus on romaanille uskollinen, ja heijastelee hienosti myös romaanin tyyliä. Hetki kesti tottua tämäntyyliseen teatterikieleen, jossa paljon asiaa tulee muistelun ja vuorosanojen kautta, ilman, että asioita ja ihmisiä, joista puhutaan, näkee lavalla, mutta kokonaisuus on taidokkaasti luotu ja toimii. Ensimmäisellä puoliajalla tahti on aavistuksen hidas, mutta väliajan jälkeen intensiteetti tiivistyy selvästi ja tunnelma on todella latautunut. Pääosin ruotsiksi esitettävässä näytelmässä on vuorosanoja myös suomeksi, ja näytelmän hahmojen, erityisesti Kaj Erikin, maailma rakentuu lavalle elävästi niin kahden kielen sulasta sovusta kuin siitä, millaista kieltä hahmot käyttävät ja mistä he puhuvat. Korkea-ahon romaani on vain pari vuotta vanha, ja tässä ajassa kiinni, tarinassa on paljon tunnistettavia juttuja. Sukupolvien kohtaaminen Kaj Erikin ja Aimon tutustumisen myötä on myös tekstissä mukana, mutta vahviten lavalle asettuu nuoren miehen elämä 2020-luvulla. Aimon kertomusten kautta taas mennään syvälle sadomasokismin, rakkauden, halun ja toiveiden sekä itsensä tuntemaan oppimisen aiheisiin, jotka nousevat tasapainoisesti nuoren kirjailijan tarinan rinnalle.</p><p style="text-align: center;"><b>K. Rasilan</b> lavastussuunnittelu on selkeälinjaista ja taipuu sujuvasti monen tilanteen tapahtumapaikaksi. Rappukäytävämäinen rautaverkko on hieno, samoin särmää luovat valoyksityiskohdat lavasteissa. <b>Samu-Jussi Kosken</b> pukusuunnittelussa on rentoa tyyliä ja hahmoille erinomaisesti sopivia asukokonaisuuksia, varsinkin Lotalla on upeita asuja. <b>Pekka Pitkäsen </b>valo- ja videosuunnittelu on vaikuttavaa, valon ja videon värivalinnat ovat tosi onnistuneita ja tukevat hienosti kokonaisuuden rakentumista. Valolla ja videolla myös luodaan tunnelmaa tehokkaasti, ja monessa kohtauksessa ne ovat isossa roolissa. <b>Aleksi Sauran</b> äänisuunnittelu on myös isossa osassa luomassa tunnelmaa, ja tarttuu tilanteisiin napakasti. Esityksen hieno intensiivisyys ja toisaalta arkisuus tulevat äänisuunnittelun kautta esiin sujuvasti. Röda rummetissa on paljon hienoja näyttämökuvia, pidän siitä miten visuaalisuus ja tarinan jännite tukevat toisiaan.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdC3m6HzT0IR2sfizxL6XUIOqMlfdZj1RAhs2FwgmnYfN41QVJ7Voq02sXv5-NfKDvafVlOqyfb1kPapT5WEBOyGCEkYhUfpRZaZXqz30YEPtPF-kEY59HekkHLvRqOAMeYe6ZyozW4_cuEe3GwV85AH_iB2Rr4CmLZj6ajM_EsHWcOcwd8pQdts7ZDujF/s3500/Roda_rummet_3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3500" data-original-width="2333" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdC3m6HzT0IR2sfizxL6XUIOqMlfdZj1RAhs2FwgmnYfN41QVJ7Voq02sXv5-NfKDvafVlOqyfb1kPapT5WEBOyGCEkYhUfpRZaZXqz30YEPtPF-kEY59HekkHLvRqOAMeYe6ZyozW4_cuEe3GwV85AH_iB2Rr4CmLZj6ajM_EsHWcOcwd8pQdts7ZDujF/w266-h400/Roda_rummet_3.jpg" width="266" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiynsWxKg7Jv-asyTegwjedfOSDTILcD0Zlu3GW5mgtVSRcaQEwmHz83AmqUm-c8kh3i5Eo7Wl8a7VvpThOVD-oQ2Wz5c7VCgcgWq03iUhIOlXNcdY9TAtL3S8UHrPZzFT_4wviwRBc0MELRo7yc1o9noR8yaHHvREEFwrsJJd1Ry3N4WVNSGjNZA9d7c9M/s3500/Roda_rummet_5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3500" data-original-width="2334" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiynsWxKg7Jv-asyTegwjedfOSDTILcD0Zlu3GW5mgtVSRcaQEwmHz83AmqUm-c8kh3i5Eo7Wl8a7VvpThOVD-oQ2Wz5c7VCgcgWq03iUhIOlXNcdY9TAtL3S8UHrPZzFT_4wviwRBc0MELRo7yc1o9noR8yaHHvREEFwrsJJd1Ry3N4WVNSGjNZA9d7c9M/w266-h400/Roda_rummet_5.jpg" width="266" /></a></div></div><p></p><p style="text-align: center;">Mikko Kauppila Kaj Erikinä ja Riko Eklundh Aimona tekevät hienovireistä ja tarkkaa näyttelijäntyötä, he pelaavat yhteen erinomaisesti, joka onkin tarinan kannalta tärkeää. Kauppilan roolityö on luontevaa ja hyvin rytmitettyä, hän tuo roolihahmonsa lavalle aidosti ja antaa tälle tilaa kasvaa tarinan aikana. Monitasoisessa ja taitavasti rakennetussa roolissa on paljon hienoja hetkiä, joista haluan nostaa esiin ainakin takaumat, kun Kaj Erik muistelee ex-poikaystäväänsä Juhania (<b>Mikko Virtanen</b>, ääni nauhalla), Kaj Erikin ja Emmanuelin (<b>Alexander Wendelin</b>) väliset juttutuokiot sekä ne hetket, kun Aimon kertomukset menneisyydestään herättävät Kaj Erikissä isoja tunnereaktioita. Myös Kaj Erikin ja Lotan välisissä hetkissä on niin uskottavaa ystävyyttä, että sitä on hienoa katsoa. Eklundh tekee roolityön, jossa tunnetilat vaihtelevat nopeasti ja Aimosta paljastuu vähä vähältä aina enemmän yksityiskohtia, joiden pohjalta katsoja rakentaa hänestä kokonaiskuvan. Mainiosti punottu tulkinta roolihahmosta, hyvin vilpitön mutta samalla salaperäinen. Eklundh on roolissaan varma ja tuo lavalle vahvasti kaiken, mitä Aimo ajattelee, tuntee ja muistelee.</p><p style="text-align: center;">Minni Gråhn tekee kaksi mainiota roolia Rebeckana ja Lottana, hän tuo erilaiset hahmonsa lavalle onnistuneesti ja on varsinkin Lotan roolissa hurmaava. Erinomainen ote suorasanaisen ja hyväsydämisen ystävän rooliin, ja hienosti hyväntuulisuutta ja syvyyttä roolityössä. Alexander Wendelinin roolityö Emmanuelina on loistavaa, hän on tavoittanut roolihahmonsa ytimen ja tuo tämän lavalle onnistunein ratkaisuin. Wendelin myös rakentaa roolinsa todella samanlaiseksi kuin millainen kuva minulla oli hahmosta romaanin perusteella, ja sekä kirjan että teatteriesityksen perusteella Emmanuel on sellainen hahmo, jonka tarinan haluaisi kuulla hänen itsensä kertomana. <b>Aino Seppo</b> ja <b>Joachim Wigelius</b> tekevät molemmat useamman roolin. Seppo jää mieleen varsinkin matalan ja karvaisen koiransa kanssa kulkevana Veera Panerina, Wigelius taas isän ja tarjoilijan rooleista. Esityksen näyttelijäntyö on vaikuttavaa ja jää varmasti mieleen, niin syvälle tyypit ovat hahmoihinsa päässeet ja niin vivahteikasta on tarinan kertominen.</p><p style="text-align: center;">Röda rummet on intensiivinen ja hieno esitys, joka vangitsee viimeistään toisella puoliskolla. Tyylikkään toteutuksen osa-alueet ovat tasapainossa, ja visuaalisuus ja näyttelijäntyö yhdessä äänisuunnittelun kanssa luovat taidokkaasti koko esityksen läpi kantavan tunnelman. Vaikka minun oli vähän vaikea päästä mukaan esityksen maailmaan, pidin siitä ja erityisesti näyttelijäntyöstä. Aina vain intensiivisemmäksi käyvä tunnelma ja onnistuneesti rytmitetty toinen puoliaika tekivät myös vaikutuksen.</p><p style="text-align: center;">Röda rummetista on jäljellä vielä kaksi näytöstä, 27. ja 28.12.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2etrHVCcXObT_oJr5_cAqpbe8NYjcRdhWB0FdIVu8mP_rfIQf-gGv5tTgLAL0aHiPolo99uuJYoopVW9WPXuV331D1IRiqZbU4eqNjIqJMc4KGzwUZAszFy-x01c-P6R25zPvrSo1OEuD2mhNCvwtvRSOlamgmBvXwE4UgyIo4W8qnZ3zAnkpjbqmQeIv/s3500/Roda_rummet_13.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2etrHVCcXObT_oJr5_cAqpbe8NYjcRdhWB0FdIVu8mP_rfIQf-gGv5tTgLAL0aHiPolo99uuJYoopVW9WPXuV331D1IRiqZbU4eqNjIqJMc4KGzwUZAszFy-x01c-P6R25zPvrSo1OEuD2mhNCvwtvRSOlamgmBvXwE4UgyIo4W8qnZ3zAnkpjbqmQeIv/w640-h426/Roda_rummet_13.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Lillan!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-65128762167209411882023-12-04T21:19:00.001+02:002023-12-04T22:12:17.794+02:00Tootsie @ Lahden kaupunginteatteri<div style="text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtqIaDgUJyF5qJ4c_TjhcBlaWNnv0eRRgnTGhk-sUxjR9L6KfZqng60iT3B_GvdDkheof9Fvafa32GB27hL2iEnjiuKsEBmUEte_5TB5tc_IJkusB1_SSbZX6FVItR0h8PKDhoI8UJhqYu2GurxcXyTSkDxq3_PCthHxvFFfckSQEIcybge4NITRlIxk_8/s7361/tootsie4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4910" data-original-width="7361" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtqIaDgUJyF5qJ4c_TjhcBlaWNnv0eRRgnTGhk-sUxjR9L6KfZqng60iT3B_GvdDkheof9Fvafa32GB27hL2iEnjiuKsEBmUEte_5TB5tc_IJkusB1_SSbZX6FVItR0h8PKDhoI8UJhqYu2GurxcXyTSkDxq3_PCthHxvFFfckSQEIcybge4NITRlIxk_8/w640-h426/tootsie4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Aki Loponen</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/tootsie/">Tootsie</a>-musikaalin 1.12.</p><p style="text-align: center;">Michael Dorsey (<b>Joel Mäkinen</b>) on näyttelijä, joka todellakin tietää, mikä hänen roolihahmoilleen ja itse asiassa koko tuotannolle on parasta. Valitettavasti Michaelin äänekkäät mielipiteet ja itsepäinen tarve olla oikeassa ovat omiaan pistämään sukset ristiin kaikkien ohjaajien kanssa, ja koe-esiintymisissä tulee vastaan lähinnä jämäkästi sanottu "EI". Parhaan kaverinsa, näytelmäkirjailijuudesta haaveilevan Jeffin (<b>Miikka Wallin</b>) kanssa asuva Michael saa idean, kun ex-tyttöystävä Sandy (<b>Henna Wallin</b>) pyytää apua replojen opetteluun. Michaelhan voisi hakea samaa roolia – naiseksi pukeutuneena. Niin syntyy Dorothy Michaels, valepersoona, joka saa paitsi roolin, myös muun työryhmän tuen ja luottamuksen. Ja mikä parasta, Dorothyn ehdotuksia kuunnellaan! Mutta valheen ylläpitäminen ei ole aivan yksinkertaista, ei varsinkaan silloin, kun ilmassa alkaa olla romanttisia tunteita. Kuinka pitkälle Michael on valmis menemään unelmansa saavuttaakseen?</p><p style="text-align: center;">Samannimiseen, vuonna 1982 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan perustuvan musikaalin takana ovat <b>David Yazbek </b>(sävellys ja sanoitus) ja <b>Robert Horn</b> (käsikirjoitus). Vuonna 2019 Broadway-ensi-iltansa saanut Tootsie sai Suomen kanta-esityksensä Lahden kaupunginteatterissa syyskuun alussa, ja ensi kesänä se on tulossa Törnävän kesäteatteriin. Suomennoksesta vastaa sanataiteilija <b>Mikko Koivusalo</b>, ja Lahteen musikaalin on ohjannut <b>Tommi Kainulainen</b>. En tunne Tootsie-elokuvaa, enkä ollut myöskään musikaaliin tutustunut kovin syvällisesti ennen sen näkemistä. Tiesin, mikä alkuasetelma on, ja jotain tarinan rakkauskuvioista, mutta en sen enempää. Paitsi sen, että musikaali on herättänyt paitsi kehuja (mm. 11 Tony-ehdokkuutta ja pari voittoa), myös tärkeää keskustelua siitä, miten se käsittelee sukupuolta, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ja tasa-arvoa. En aluksi ollut kovinkaan innostunut Tootsiesta, vaan annoin ennakkoluulojeni tulla tielle, mutta esityksen mainiosta meiningistä ja sujuvuudesta kaikui sen verran hyviä katsojafiiliksiä, että päätin suunnata katsomoon avoimin mielin. Ja onneksi suuntasin. Vaikka tekstissä on ongelmansa, ja kahdeksankymmentäluvulla tehdyn elokuvan kaiku oletettavasti tuntuu joissakin kohdissa, on Lahden kaupunginteatterin Tootsie hyvin onnistunut esitys. Tommi Kainulaisen ohjaus tarttuu musikaaliin huumorilla, reippaalla rytmillä ja hyväntuulisuudella, ja tunnistaa ne tekstin kohdat, joissa on vaarana mennä vikaan. Musikaali ei kaiva huumoria iänikuisesta, ei-hauskasta mies mekossa-asetelmasta, vaan on hauska siksi, että tuo komediaa teatterimaailman kuvaukseen, ihmissuhteisiin ja hahmojen persooniin, ja tavoittaa ironisen ja humoristisen sävyn. Naisten ja miesten asema yhteiskunnassa, ihmissuhteet samaa ja eri sukupuolta olevien kesken ja se, millaista on tutustua ihmisiin ja ilmaista itseään eri sukupuolessa esiintyessään, tulee välillä terävänkin tarkastelun kohteeksi. Toki komediaa löytyy myös siitä, miten Michael Dorothya esittäessään pärjää, mutta se ei ole ainoa huumorin lähde, eikä esityksessä naureta naiseksi pukeutumiselle, vaan naisen roolissa esiintymisen aiheuttamille tilanteille, jotka tuodaan esiin komediallisesti. Kainulainen on komedian ohjaajana erinomainen, olen aina viihtynyt hänen ohjaamiensa esitysten katsomossa, ja niin viihdyin myös nyt. Tootsiessa on loistavia one linereita, ja Kainulainen nappaa kiinni teoksen huumorista terävästi ja tarkasti. Teoksen huumorissa on eri tasoja, ja kun sivusilmällä vähän tarkkailin muuta yleisöä, huomasin, että eri-ikäiset katsojat huvittuivat eri jutuista. Toisaalta jotkut jutut naurattivat koko katsomoa, ja paljon iskevää huumoria Tootsiesta löytyykin. Osansa siinä, että musikaali toimii, on myös suomennoksella, Koivusalon ote tekstiin taitaa joissain kohdissa tehdä tekstistä sujuvampaa. Olisi kiinnostavaa lukea alkuperäinen käsikirjoitus, sillä jo cast recordingin kuunneltuani bongasin kohtia, jotka toimivat suomeksi huomattavasti näppärämmin.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwaSu_rHa69obrzfKMFin5jvWbEeplrpD4co5tOAiM3N0kqycOGgq8xSFE_Gsoy_83ba77sYis4GBQak2eSu94VE-aJaf21G3nPL02p7tOAmn5ohLPY3EA0nikLlJJHfydz3E-659xotjVlSmVemUsxzqzFPgqvEs957_f_XKdjj1eZSfQzR9uWDBL8OCl/s5472/tootsie1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="5472" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwaSu_rHa69obrzfKMFin5jvWbEeplrpD4co5tOAiM3N0kqycOGgq8xSFE_Gsoy_83ba77sYis4GBQak2eSu94VE-aJaf21G3nPL02p7tOAmn5ohLPY3EA0nikLlJJHfydz3E-659xotjVlSmVemUsxzqzFPgqvEs957_f_XKdjj1eZSfQzR9uWDBL8OCl/w640-h426/tootsie1.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Jyri Nummisen</b> koreografioita on aina ihanaa katsoa, sillä liike on näyttävää, monipuolista ja vauhdikasta, niin myös Tootsiessa. Ihan paras on pätkä, jossa opetellaan koreografiaa ohjaaja-koreografi Ronin (<b>Teemu Palosaari</b>) johdolla. Myös aloituskohtauksen tanssissa ja kävelyssä pitkin lavaa on jotain maagista, sellaista modernia teatterimaisuutta joka iski kovasti. Koreografioissa on niin tyylikästä musikaalitanssia kuin komediallista liikettä, ja isot ensemblekoreot ovat yksi musikaalin vahvuuksista. <b>Pekka Korpiniityn</b> hieno lavastus taipuu moneen, ja yksityiskohtia on paljon niin Michaelin ja Jeffin asunnossa kuin teatterilavasteissakin (punasilmäiset pääkallot on upeita!). Musikaalimainoksissa on mahtavat mainoslauseet, tosin pieni miinus siitä, ettei Pieneen merenneitoon ole keksitty tekstiä. Paras on "so much happened before Dorothy dropped in", koska se on Wicked-musikaalin oikea mainoslause. Hienosti keksitty, että se sopii tähänkin! Tykkään aina siitä, että lavan tekniikkaa hyödynnetään, joten ylös ja alas nousevat tasot ihastuttavat myös. <b>Riikka Aurasmaan</b> pukusuunnittelussa asukokonaisuuksia riittää, ja jo on tyylikästä porukkaa lavalla useaan otteeseen. Kaikki tarinan sisällä treenattavan musikaalin puvut ovat upeita, ja puvustuksessa on ihanasti väriä, eri tyylejä, materiaaleja ja merkityksiä. Myös rennommat ei-treeniasut ovat onnistuneen kotoisan oloisia, varsinkin Jeffin asukokonaisuudet. Myös puvustuksessa on komediallisia elementtejä, jotka rakentuvat tarkasti yksityiskohtien kautta. <i>Arrivederci!</i>-kohtauksen puvut ansaitsevat erityismaininnan, huikeita! <b>Tiina Hauta-ahon</b> valosuunnittelu on sujuvaa ja sopii muuhun visuaalisuuteen saumattomasti. Värikästä, dramaattista ja komedian tasot tavoittavaa valojen käyttöä, sellaista esityksen tyyliin sopivaa liioittelua monessa kohtauksessa. <b>Kati Marika Kerosen</b> naamiointi on onnistunutta ja tuo visuaalisuuteen tärkeitä yksityiskohtia. Erityisesti musikaalissa musikaalin sisällä sekä nopeissa Michael/Dorothy-vaihdoissa naamioinnilla on iso rooli.</p><p style="text-align: center;">On jo hetkinen aikaa siitä, kun olen viimeksi nähnyt teatteriin sijoittuvan musikaalin, ja tällainen metafiktio on aina herkullista. Ja kun musikaalitreeneissä musikaalin sisällä puuhataan Romeolle ja Julialle jatko-osaa musikaalin muodossa, niin minun valloittamiseeni ei sitten paljon muuta tarvita. Musikaalikomedia näyttelijöistä, musikaalin treenaamisesta ja musikaalityöryhmästä löytää huumoria liioittelusta, tunnistettavista tilanteista ja myös ei-teatteriammattilaisten käsityksestä siitä, millaista teatterityö on. Ja tuo huumori toimii, on hauska yrittää tunnistaa lavalta kuka näyttelee mitäkin työryhmän jäsentä aina käsikirjoittajasta näyttämötekniikkaan ja tanssikapteeniin, ja seurata, millaisen kuvan teatterin tekemisestä ja musikaalimaailmasta Tootsie rakentaa. Hetkinen on aikaa siitäkin, että näen musikaalin, josta en tiedä etukäteen kuin yhden kappaleen. Kesällä Musikaaliteatterifestivaalilla Tootsie esittäytyi <i>Lyömätön</i>-biisillä, joka oli siis ainoa kappale, jonka koskaan olin tästä musikaalista kuullut, nyt pääsin kuulemaan myös loput. Sävellys ei jää päähän soimaan, mutta mainiota musikaalimusiikkia ja hurmaavia kappaleita mukaan mahtuu monen monta, ja olen jo muutaman kerran Broadwayn cast recordingin läpi kuunnellut. Biiseissä on sekä komediallista tykitystä että balladeja ja show-numeroita, ja monessa kappaleessa yhdistetään useampaa tyyliä. Esityksen aloittava <i>Aloitus</i> on tosi kiva biisi ja kohtaus, samoin pidin kappaleista <i>Olenkin hengissä!</i>, <i>Nää ratkaisut toimii</i>, <i>Lyömätön</i>, <i>Jeff summaa tilanteen</i>, <i>Seonnut</i>, <i>Mikä tää tunne on</i>, <i>Puhuisit, Dorothy</i> ja <i>Arrivederci!</i>.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggbHWO5IqoJ4lL7wns0YMOgHgxVBecU3wd9dQOceyupMgCUHHg-UlxOb_fmhVTwLCE27wxZpcJpDevGHohkTCyR6ZtLf6jF8yxaw-lFiL-YvOi6XSVLhOJ8aQOBCzbGT1xNLJkpxqO94HaF7VRkcwfeRhya_nOZ5vFpc7JDkeJdyr0iay_HsZPkZFXG2b9/s5472/tootsie2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="5472" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggbHWO5IqoJ4lL7wns0YMOgHgxVBecU3wd9dQOceyupMgCUHHg-UlxOb_fmhVTwLCE27wxZpcJpDevGHohkTCyR6ZtLf6jF8yxaw-lFiL-YvOi6XSVLhOJ8aQOBCzbGT1xNLJkpxqO94HaF7VRkcwfeRhya_nOZ5vFpc7JDkeJdyr0iay_HsZPkZFXG2b9/w640-h426/tootsie2.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Joel Mäkinen tekee sujuvan roolin Michaelina, hän ottaa lavan haltuun ja tavoittaa esityksen sävyn onnistuneesti. Mäkinen tekee ison ja vaativan roolinsa vaivattomasti, hän on lavalla luonteva ja rakentaa Michaelin hahmoa sujuvasti, ja samoin tuo valepersoona Dorothyn lavalle hyvällä otteella. Roolissa on paljon tekemistä – laulua, tanssia, näyttelemistä, komediaa, sukupuolen performatiivisuutta – ja Mäkinen onnistuu mainiosti kaikissa roolinsa osa-alueissa. Hän on lavalla vakuuttava, hauska ja valovoimainen. Julieta näyttelevä <b>Petra Pääkkönen</b> hurmaa upealla lauluäänellään ja lavakarismallaan. Aivan huikea veto on toisen puoliskon alussa <i>Seonnut</i>-biisi, ja kaikissa muissa kappaleissaan Pääkkönen varastaa shown myös. Hänen roolityössään on herkkyyttä ja terävyyttä, joka tuo hahmoon nyansseja ja on tasapainossa komedian vauhdikkuuden kanssa. Pääkkösen roolityössä on myös tosi onnistuneita yksityiskohtia, joiden kautta Julie rakentuu tunnistettavaksi ja uskottavaksi tyypiksi. Miikka Wallin on ehtinyt Lahdessa tehdä minuun vaikutuksen roolisuorituksillaan jo useamman kerran, ja varsinkin musikaalirooleissa häntä on aina mukava nähdä. Wallin tekee Jeffistä sympaattisen tyypin, jonka unelmiin minun on helppo samaistua. Wallinin roolityö on sujuvaa ja hyväntuulista, Jeff on mukavan oloinen ja hänellä vaikuttaa olevan järkeä päässä ja hyvä sydän. Henna Wallin taklaa Sandyn roolissa hitsin nopeatempoisia laulupätkiä ja tuo roolityöhönsä muutenkin joka suuntaan pursuilevaa, hermostunutta energiaa. Sandyn epävarmuus ja stressi purkautuu hätäisyytenä, jonka Wallin näyttelee hyvin. Hänen onnistuu myös kasvattaa hahmoaan kohti esityksen loppua, ja tuoda Sandyn tarinaan kerroksia, vaikka lava-aikaa on melko vähän. Vikoissa Sandy-kohtauksissa Wallin on erinomainen. Käsikirjoituksen tasolla musikaalin pääosien naishahmot tarinoineen jäävät hieman varjoon, mutta Pääkkönen ja Wallin sekä Ritan roolissa nähtävä <b>Lumikki Väinämö</b> tuovat onnistuneesti vivahteita ja aitoutta rooleihinsa. Sillä ei kaikkea pysty korjaamaan, mutta onnistuneet, tarkat ja kokonaiseksi rakentuneet roolityöt antavat hahmoille syvyyttä ja tekevät heistä inhimillisiä ja kiinnostavia, jolloin hahmot kasvavat tekstiä monitasoisemmiksi.</p><p style="text-align: center;"><b>Tuomas Korkia-Aho</b> valloittaa Maxin roolissa täysin – huh sentään mitä komediatimanttia! Maxilla on ehkä esityksen parhaimmat replat ja (tahattomat) vitsit, hän on aivan paras tyyppi ja Korkia-Aho vetää roolin täysillä ja sydämellä. Top 3 Max-jutut meikälle ovat <i>Poikamiessaaren Selviytyjät</i>, Adidas ja kilju. Ja toki myös pitkät hiukset ja aina tilaisuuden tullen auki repäisty paita. Suurella tunteella ja avoimin sydämin esitetty <i>Mikä tää tunne on</i> valloittaa myös, eikä Maxista muutenkaan voi olla pitämättä. Teemu Palosaari ottaa omahyväisen ja loistaviin visioihinsa sekä charmiinsa luottavan Taiteilijan roolin omakseen hersyvästi, ja Ron onkin juuri niin hurmaava kuin muka-mukava niljakas setämies voi olla. Palosaari tekee roolinsa varmasti ja ottaa kaiken irti siitä, miten hyvässä asemassa Ron on ja miten helppoa hänen elämänsä on. Koreografiointihetket ovat suosikkejani, samoin mainiota on myös seurata, miten Ronilla alkaa tulla savu korvista, kun Dorothy pistää treeneissä tuulemaan! Lumikki Väinämön Rita on rempseä ja turhia kiertelemätön tuottaja, joka rakastaa teatteria vaikka on ehkä vähän unohtanut sen. Mutta kun uusi musikaali alkaa löytää muotoaan, Ritan ilme kirkastuu ja intoa löytyy. Väinämö tekee sujuvan roolin ja osuu komediaiskuihin napakasti, onnistuneesti rakennettu rooli ja hienoa revittelyä. <b>Mikko Jurkka</b> näyttelee Michaelin agenttia Stania, joka on helisemässä hankalan asiakkaansa kanssa. Jurkka tekee mainion roolin ja löytää rooliinsa sopivan annoksen vuosikausien kokemusta ja leppoisuutta sekä vähän vähemmän vaativista asiakkaista haaveilevan miehen olemusta. Musikaalin sivuhahmot ja heidän sydämellinen koomisuutensa ihastuttaa, ja suosikkijuttuni musikaalissa onkin ehkä juuri se, miten mainioita tyyppejä näyttelijät ovat roolihahmoistaan rakentaneet. Moni lavalla nähtävä mainio tyyppi löytyy myös ensemblestä, joka on taitava ja hurmaava. He loistavat erityisesti näyttelijöitä näytellessään – musikaalia musikaalin sisällä harjoitellessaan ensemble nappaa näppärästi kiinni komediaiskuista ja valloittaa. Isoissa joukkokoreografioissa porukkaa loistaa myös, ja he tuovat väriä ja vauhtia lavalle moneen otteeseen.</p><p style="text-align: center;">Toisin kuin moni muu, minä pidän Tootsien vähän avoimeksi jäävästä lopusta tosi paljon. Loppu ei anna vastauksia kaikkiin tarinan tapahtumiin, mutta lopettaa musikaalin sujuvasti ja on avoimena loppuna vähän erilainen kuin musikaaleissa yleensä. Myös alun ja lopun näyttämökuvien samankaltaisuus ja tarinan fiktion ja tosimaailman sekoittuminen alun ja lopun visuaalisuudessa on mieleeni. Tootsie on hyväntuulinen ja viihdyttävä show, jossa komedia toimii ja kunnossa ovat niin rytmi kuin tunnelmakin. Yllätyin katsomossa iloisesti, kun ennakkoajatukseni musikaalista ei vastannut todellisuutta, ja tarina toimii paremmin kuin odotinkaan. Myös se, miten hyvin huumori meikään iski, ilahduttaa. Aloinkin jo suunnittelemaan uutta reissua Tootsien pariin, ja nimenomaan erityisesti musikaalin valloittavien, koomisten sivuhahmojen houkuttelemana.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoxf0ekUHtfvZmGL0p6pToGtYLXwzrkvNAp5Jj2hj31WuAxjK6Nd8MRrnQqiIsb1Nd4zEtTDq8t5l9_qw1ni6gZibJIgcDjzSSsUcXxBvdiSja-22Fg5U_3uxtrE_4o2rLJB-073y9AWufkwynM971l1HUjHqbqY234ewrSc2aWK8cIx8_h2L-zqxKEoR/s7713/tootsie3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="5145" data-original-width="7713" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoxf0ekUHtfvZmGL0p6pToGtYLXwzrkvNAp5Jj2hj31WuAxjK6Nd8MRrnQqiIsb1Nd4zEtTDq8t5l9_qw1ni6gZibJIgcDjzSSsUcXxBvdiSja-22Fg5U_3uxtrE_4o2rLJB-073y9AWufkwynM971l1HUjHqbqY234ewrSc2aWK8cIx8_h2L-zqxKEoR/w640-h426/tootsie3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!</span></p>Susanna Salmihttp://www.blogger.com/profile/09446786739964090196noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-45613616055159936442023-11-30T22:22:00.004+02:002023-11-30T22:55:55.831+02:00Skavabölen pojat @ Keski-Uudenmaan Teatteri<p style="text-align: center;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDI8h6LlWX4TVseDAEg_n6-vfvZ9GvjPGLPQT4JpS6Og47fWUbAaUdGYrzM6pC6zFWb3uhcjzT9EZOOxbV98q3_8BO7T6d78fWo4T0qyGBeffV50f5Whr3WyQQ1JDH_7OO9jPoofJVyqvxkKUHizTwXZO_FM0Lz2OWv339X2XTOK4uw5U-kLEeT_NdSNw/s1365/skavab%C3%B6le1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1365" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDI8h6LlWX4TVseDAEg_n6-vfvZ9GvjPGLPQT4JpS6Og47fWUbAaUdGYrzM6pC6zFWb3uhcjzT9EZOOxbV98q3_8BO7T6d78fWo4T0qyGBeffV50f5Whr3WyQQ1JDH_7OO9jPoofJVyqvxkKUHizTwXZO_FM0Lz2OWv339X2XTOK4uw5U-kLEeT_NdSNw/w640-h426/skavab%C3%B6le1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Tuomas Scholz</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.kut.fi/ohjelmisto/skavab%C3%B6len-pojat">Skavabölen pojat</a>-näytelmän 28.11.</p><p style="text-align: center;">Rupert (<b>Ville Hilska</b>) ja Evert (<b>Akseli Lehtinen</b>) ovat veljeksiä, joilla on yhteiset leikit, yhteiset jutut ja yhteinen, raju ja julma lapsuus. Ja kun maailma ympärillä hajoaa, on heillä aina toisensa. Isän (<b>Jari Vainionkukka</b>) salainen kirjeenvaihto toisen naisen kanssa ajaa äidin (<b>Inka Kallén</b>) yhä ahdistuneemmaksi, ja lastenhuoneeseen kantautuvat riidan äänet, mutta länkkäreiden sivuilla paha saa palkkansa ja sankari pelastaa päivän. Junan kolina muistuttaa alati vaanivasta vaarasta, mutta eihän radalle saa mennä. Naapurit kurkkivat ikkunoista, mutta jos tietää, mitä tehdä, näkymättömiin pääsee aina. Mielikuvitus ja fantasia värittävät lapsuutta, mutta kun aikuisten maailman ongelmat ulottuvat veljesten elämään, kaikki muuttuu.</p><p style="text-align: center;">Keski-Uudenmaan Teatterin 25-vuotisjuhlanäytelmän, <b>Antti Raivion</b> kirjoittaman Skavabölen pojat on ohjannut <b>David Sandqvist</b>. Tuusulan Hyrylässä – ruotsiksi siis Skavaböle – upouudessa, hienossa Kulttuuritalo Moniossa esitettävä näytelmä on rankka kuvaus lapsuudesta, kasvamisesta, veljeydestä, vastuista ja uskollisuudesta. Kahdella aikatasolla liikkuvassa tarinassa veljekset ovat lapsia ja teinejä, nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä. Sandqvistin ohjaus ei tosiaankaan kaunistele, vaan tuo näyttämölle kipeän tarinan, jossa lapsuus ei ole auvoisaa ja huoletonta aikaa, vaan pakottaa kasvamaan nopeasti, pitämään puolensa, tekemään isoja valintoja ja jättää jälkiä, jotka eivät koskaan kokonaan himmene. Esityksessä on tosi hieno painostava tunnelma, intensiteetti ja vaaran tuntu, joka välillä suorastaan kylmää. Rupertin ja Evertin leikit, muutamat kohtaukset, joissa on huumoria, ja harvat seesteiset arkiset hetket leikkien ulkopuolella tuovat esitykseen juuri sen verran keveyttä, ettei siitä tule liian raskas tai painava, mutta surullisen ja synkän tarinan myös annetaan olla sellainen, ja traagisuus saa tilaa. Sandqvist haastaa näyttelijät heittäytymään syvälle draamaan, ja se palkitaan. Heittäytymisestä puhutaan enemmän ehkä vauhdikkaissa esityksissä tai komedian puolella, mutta tässä näytelmässä heittäytymistä vaatii nimenomaan sen vakavimmat hetket. Kun tunteet ja teemat tulevat lavalle puhtaasti ja kouriintuntuvasti, ne tuntuvat katsomossa kaikista syvimmin. Esityksessä on joissain kohdissa tiivistämisen varaa, mutta viipyilevä ja melankolinen tunnelma kolahtaa minuun, joten pieni hitauden tunne osassa kohtauksia ei sen suuremmin häiritse. Ainostaan pitkin esitystä ommeltu käsilaukku oli vähän liikaa, mutta tämä ei ole moite, vaan ihan henkilökohtainen inhotuksen aihe. <b>Antti Silvennoisen</b> taistelukoreografia tuo tappeluihin, veljespainiin ja fyysisiksi käyviin riitoihin luontevuutta ja uskottavuutta. Tappelut ovat hengästyttäviä, kovakouraisia ja arkisia, ja niissä näkyy esiintyjien ammattitaito.</p><p style="text-align: center;"><b>Ia Ensterän</b> lavastuksessa on jos jonkinlaista yksityiskohtaa, hitsi että tekisi mieli päästä tutkimaan kaikki hyllyt, laatikot, seinät ja nurkat ja nähdä, kuinka tarinan maailma näyttämölle rakentuu. Katsomoon saakka erottuu paljon, mutta seinälle liimattujen julisteiden ja hyllyssä olevien tavaroiden tekstejä ja piirroksia ei ihan katsomosta näe. Lavastus on monikerroksinen ja tiukasti kiinni tarinan maailmassa, se rakentaa hahmoja, kerroksia, historiaa, nykyhetkeä ja tulevaa, ja kertoo paljon. Näyttämön asettelu ei muutu esityksen aikana kovinkaan paljon, mutta toimivasti suunniteltu lavastus antaa tarinalle erinomaisesti paikan, jossa kaksi aikatasoa ja useampi tapahtumapaikka esiintyy samaan aikaan ja silti toisistaan erillään. Räsymatot ja roskis sekä ullakkomaisuus ja iso kasa mappeja tekivät minuun suurimman vaikutuksen. <b>Sinikka Zannonin</b> mainiossa pukusuunnittelussa 70-luvun tyyli ja länkkärileikkien vermeet rakentavat ajankuvaa, joka asettuu lavalle luontevasti. Eri hahmojen asemaa kuvataan puvustuksella sujuvasti, ja myös se, miten hahmojen asema muuttuu, tulee esille. <b>Olli Tammisen</b> valosuunnittelulla on tärkeä rooli esityksen tasojen välittämisessä, ja valot auttavatkin tapahtumien seuraamisessa, kun tarinan menneisyys, nykyhetki ja unenomaiset kohtaukset erottuvat kaikki toisistaan myös valojen kautta. Tunnelmaa valosuunnittelu luo myös, ja tekee sen luontevasti. Pidin siitä, että välillä lavalla on melko hämärää, juuri sen verran valoa että ilmeet näkyvät, mutta ei yhtään sen enempää. <b>Tony Sikströmin</b> painostava ja luihin ja ytimiin menevä äänisuunnittelu kasvattaa näyttämöllä näkyvää hyvinkin paljon, ja on tunnelmien ja tunteiden, ja myös tapahtumien, viestimisessä oleellinen elementti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1JHCuOiud9Op_Y8uaYp6Z5JD7migWCU_j0ZaV8ZHlBkEI5JBDIrmBCY_mEUAO3VXDbkQdxEjYwOODFTMNWRWD8sofzeh5uNqmcIE8BQh4jGSB-qNpD-Y1FcDH9IOVa50DDXtVflX-APMsWhREMV-R7o2V1-Mnenyhja8vDZvZkJdgKTvpYXXfKFTMIVo/s1274/skavab%C3%B6le2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1274" height="458" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1JHCuOiud9Op_Y8uaYp6Z5JD7migWCU_j0ZaV8ZHlBkEI5JBDIrmBCY_mEUAO3VXDbkQdxEjYwOODFTMNWRWD8sofzeh5uNqmcIE8BQh4jGSB-qNpD-Y1FcDH9IOVa50DDXtVflX-APMsWhREMV-R7o2V1-Mnenyhja8vDZvZkJdgKTvpYXXfKFTMIVo/w640-h458/skavab%C3%B6le2.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;">Veljesten roolit tekevät Ville Hilska ja Akseli Lehtinen ovat kurssikavereita Teatterikorkeakoulussa ja suorittavat molemmat taiteellisen opinnäytteensä Skavabölen pojissa, Hilska Rupertin ja Lehtinen Evertin roolissa. Ville Hilska tekee Rupertina sellaisen roolityön, että se jää kyllä mieleen. Rupert on hahmona todella monitasoinen ja kiinnostava, ja Hilskan hillitty, pidättyväinen tapa tulkita hahmoa nostaa esiin kaikki näyttelijäntyön nyanssit. Ne hetket, joissa Rupert vapautuu, esimerkiksi juuri veljesten välisissä leikeissä, ovat hienoja, ja korostavat myös sitä, ettei isoveli aina voi olla olematta varuillaan, sillä hän on isoveli ja pikkuveljestään vastuussa. Hilska on lavalla upeasti läsnä, ja hänen tavassaan näytellä on vahva intuition tunne. Pienet eleet, ilmeet, liikkeet ja muutokset tavassa olla tulevat kuin vaistomaisesti, ja tekevät Rupertin hahmosta hyvin aidon. Pidin kovasti siitä, miten Rupertin isoveljeys ja vastuu on roolissa mukana koko ajan, tämä näkyy erityisen vaikuttavasti poikien ja heidän isänsä välisissä kohtauksissa. Akseli Lehtisen Evert on pikkuveli, joka luottaa isoveljeensä melkein sokeasti. Lehtisen roolityössä on viattomuutta ja energiaa, joka peilaa erinomaisesti Hilskan Rupertiin, josta viattomuutta on jo vaikeampi nähdä. Kontrasti on kiinnostava myös aikatasojen välillä, kun Evert on tarinan myöhemmässä vaiheessa teini, ja menettänyt viattomuutensa jouduttuaan kasvamaan rikkinäisestä lapsuudesta rikkinäiseen nuoruuteen. Isoveli ei enää voi suojella kaikelta, kun pikkuveli kasvaa, ja tämän Lehtinen näyttelee tosi hyvin. Roolityössä parasta on se tapa, jolla Lehtinen näyttelee lapsen kokemuksen maailmasta, perheestä ja siitä, mitä tapahtuu. Evert voi olla naiivi, mutta myös ymmärtää enemmän kuin kukaan tajuaa. Lehtinen ja Hilska pelaavat yhteen luontevasti ja heidän välisensä dynamiikka tekee veljesten suhteesta monitasoisen, uskottavan ja koskettavan. Verivala nostaa palan kurkkuun.</p><p style="text-align: center;">Jari Vainionkukka isänä ja Inka Kallén äitinä tekevät vahvat ja yksityiskohtaiset roolit. Vainionkukan roolissa on niin monta tasoa, että hänen roolihahmonsa ehtii näytelmän aikana herättää jos jonkinlaisia tunteita aina suuttumuksesta sääliin ja hämmästyksestä pettymykseen. Vaikuttavaa roolin tekemistä ja hahmon rakentamista, ja paljon tosi hienoja hetkiä lavalla. Kallénin roolityössä on herkkyyttä ja vimmaa, tasapainossa toivoa ja epätoivoa joka kasvaa taitavasti tulkittuna jatkuvasti. Koskettava ja vakuuttava rooli. <b>Saga Sarkola</b> ja <b>Anna-Leena Sipilä</b> ahkeroivat molemmat kuusi roolia ja hyppäävät erilaisten tyyppien nahkoihin. Sarkolan hienovireistä näyttelijäntyötä on hieno katsoa, ja hän taitaa niin painavaa draamaa keventävät huumorinpilkahdukset kuin kaikista vakavimmat hetket, joissa nyanssit ovat tärkeitä. Jokaisessa Sarkolan hahmossa on onnistuneita elementtejä, minä pidin eniten Annelista, Ossista ja Rosenqvistista. Sipilältä sujuu niin ikään sekä komediallinen että vakava ote, ja erityisesti mystisen Taikurin roolissa hän vakuuttaa, vangitsevaa tekemistä monia tunteita herättävän hahmon roolissa. Myös kepparillaan koppotikopottelevan Lotan roolissa Sipilä on hurmaava, ja Anuna hän jäi myös mieleen. Koko näyttelijäkuusikko uppoutuu tarinan tunnelmiin uskottavasti ja nostaa roolitöissään pinnalle tunnetta, joka ulottuu katsomoon. Näyttelijöiden yhteistyö on erityisen sujuvaa, ja tarinassa, jossa hahmojen väliset suhteet, puheet, puhumattomuus, toisiinsa suhtautuminen ja varsinkin kaikki se, mitä ei sanota mutta mikä näkyy rivien välistä, ovat todella tärkeitä, pitää kaikkien lavalla pelata yhteen. Ja niin tämä porukka tosiaan tekee.</p><p style="text-align: center;">Skavabölen pojat on synkkä, hieno näytelmä veljeydestä ja kasvamisesta. Inhimillinen ja uskottava yhden perheen tarina kasvaa käsittelemään teemojaan laajemmin, ja tekee sen vaikuttavasti. 70-luku on minulle kaukaista aikaa, mutta tarina perheestä, lapsuudesta, kasvamisesta ja vanhemmuudesta on aina ajankohtainen, kuten on myös tarina alkoholismista, pettämisestä, väkivallasta, epätoivosta ja vaikeuksista. Parasta esityksessä on sen tunnelma, se, miten vaikeita asioita käsitellään syvästi ja rohkeasti, kaikki arjen puolet lavalle tuoden. Näytelmää on hieno katsoa, vaikka koko ajan mukana on epämiellyttävä tunne ja suru. Elämä ei ole aina reilua tai helppoa, vaan potkii päähän kerta toisensa jälkeen. Ja silti on kuitenkin toivoa, jossain, jos uskaltaa siihen luottaa. Hieno esitys, ja hienoa, että juhlavuoden näytelmäksi on valittu juuri tämä tarina. Paljon onnea 25-vuotias KUT, ja onnittelut jo etukäteen myös valmistumisen kynnyksellä oleville taiteellisen opinnäytteen suorittajille Hilskalle ja Lehtiselle.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih6ecIkf13S2yn_Vc-pTRDGx4JHS71s2Us8_ndzBSMWSNFgn5s4ipr4j1NDv4VbEEOhYBrXZhV0x7orQYeNfuhPnEugmANsiVATCyLpbRWBPQT3kdqB3BurU_MbnIDhPPEuTcXf9tltvQ22SqenztNCdcV428Trt0-txQmLx5DDv-ibFaHzv6Vhtx8iWM/s1274/skavab%C3%B6le3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1274" height="458" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih6ecIkf13S2yn_Vc-pTRDGx4JHS71s2Us8_ndzBSMWSNFgn5s4ipr4j1NDv4VbEEOhYBrXZhV0x7orQYeNfuhPnEugmANsiVATCyLpbRWBPQT3kdqB3BurU_MbnIDhPPEuTcXf9tltvQ22SqenztNCdcV428Trt0-txQmLx5DDv-ibFaHzv6Vhtx8iWM/w640-h458/skavab%C3%B6le3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-39699998641064903132023-11-27T16:56:00.007+02:002023-11-27T17:09:34.575+02:00Murha kahdelle @ Musiikkiteatteri Kapsäkki<p style="text-align: center;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAxgrCyGnRbmSg9oPcNKCQSLfGVtdqb3RdNdjxiOs_HUJWPOv-AqAD5JlOEsEL8njsSAVsKJnJdCVVO-fBmvKQe7R535rD9yc8nll6KFZwHTKO6i4l2xZ1wAhEEVricscpVUkav3wwo2ZY9-L-iad3ZDpA7tPy6AB55ps0T2WAVwqrOpEAPrfV9h3zCSgM/s2560/murhakahdelle4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1707" data-original-width="2560" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAxgrCyGnRbmSg9oPcNKCQSLfGVtdqb3RdNdjxiOs_HUJWPOv-AqAD5JlOEsEL8njsSAVsKJnJdCVVO-fBmvKQe7R535rD9yc8nll6KFZwHTKO6i4l2xZ1wAhEEVricscpVUkav3wwo2ZY9-L-iad3ZDpA7tPy6AB55ps0T2WAVwqrOpEAPrfV9h3zCSgM/w640-h426/murhakahdelle4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Tero Vihavainen</span></td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;">Näin Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Linnateatterin yhteistuotannon <a href="https://kapsakki.fi/murha-kahdelle/">Murha kahdelle</a> Kapsäkissä 25.11.</div><p></p><p style="text-align: center;">Sukukartanolle kokoontuu porukkaa juhlistamaan kirjailija Arthur Whitneyn syntymäpäivää. Yllätysjuhlien puuhanainen rouva Whitney ohjeistaa vierasjoukon piiloon, ja niin kaikki on valmista hauskaan yllätykseen. Mutta kun kirjailija itse astuu ovesta sisään, kajahtaa "yllätys!"-huutojen seassa laukaus, ja juhlat vaihtuvat murhamysteeriin. Paikalle saapuu ensimmäisenä paikallispoliisi Marcus, joka haikailee ylennyksestä etsiväksi. Ja jos tämä tapaus ratkeaa hänen ansiostaan, niin mitä uralla kapuamisen edellä enää voisi olla? Marcuksen apuna on Lou, hiljainen tyyppi, joka suostuu konstaapelin suunnitelmaan esittää ihka oikeaa etsivää. Mutta kuka on syyllinen? Vaihtoehtoja riittää: tuore leski, rouva Whitney, tai sitten tohtori Griff, psykiatri, tai ehkäpä prima ballerina Barrette Lewis, vai sittenkin ärhäkkä aviopari Flandonit, jos ei kuitenkin Steph Whitney, innokas pikkukaupungin murhista graduaan väsäävä opiskelija. Tai joku aivan muu. Jutun juju on siinä, että lavalla on kaksi näyttelijää, <b>Joel Mäkinen</b> ja <b>Juha Pulli,</b> flyygeli, ja niin, tosiaan – kolmetoista hahmoa.</p><p style="text-align: center;"><b>Chris Whittakerin</b> ohjaama, <b>Kellen Blairin</b> ja <b>Joe Kinosianin </b>kirjoittama ja säveltämä<b> </b>Murha kahdelle on valloittava murhamysteerimusikaali, jossa parasta on se, miten se päästää kaksi näyttelijää vetämään täysillä puolitoista tuntia ja viihdyttää siinä samalla yleisöä vaivattomasti ja nerokkaasti. <b>Hanna Kailan</b> suomentama teksti ja biisit toimivat erinomaisesti, ja Kaila on taitavasti vääntänyt monimutkaisemmankin sanoilla kikkailun suomalaisille korville sopivaksi. Whittakerin ensimmäinen ohjaustyö Suomessa on onnistunut suoritus, energinen ja hauska musikaali pitää otteessaan ja saa arvailemaan murhaajaa, nauttimaan showsta ja ihastelemaan sitä, miten hyvin kaikki toimii. Alussa tahti on hieman verkkainen, ja odotinkin, että tarina olisi päässyt vauhtiin nopeammin. Mutta kun tahti alkaa kiihtyä, tasapainottaa alun aavistuksen rauhallisempi meno aina vain koomisemmaksi kiihtyvää murhanselvitystä hyvin. Ja lopussa onkin sitten sellaista menoa, että huh! Melkoista notkeutta niin laulullisesti, musiikillisesti kuin näyttelijäntyöllisestikin. Whittaker toimii myös koreografina, ja hän onkin tuonut esitykseen paljon liikekieltä. Liike on komediaan sopivaa, siinä on paljon mainioita oivalluksia ja viihdyttäviä ratkaisuja, ja liike on myös hienosti eri hahmojen kohdalla erilaista. Lavastusta ei pianoa lukuun ottamatta ole, taustalle heijastetaan talo, ovi tai ikkuna sen mukaan, ollaanko sisällä vai ulkona. <b>Riitta Röpelisen</b> pukusuunnittelussa ei siinäkään ole mitään ylimääräistä. Tyylikkäät takit molemmille näyttelijöille, silmälasit, tutu, lippalakki – eikä muuta tarvita. Pidän siitä, että vaihtoja hahmojen välillä ei tehdä pukujen kautta, vaan näyttelijäntyöllisesti. Mukaan otetaan juuri silmälasit tai lippis, jos se tuo hahmoon jotain lisää, mutta hahmot erottuvat toisistaan nimenomaan sen avulla, miten heitä näytellään. <b>Esa Näykin</b> mainiolla valosuunnittelulla on monessa kohtauksessa iso rooli, ja kuten moni muukin esityksen osa-alue, <i>Steppin' Out Of The Shadow</i>-biisissä saa valosuunnittelukin revitellä.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkJthQb5hocM7HxVbPjD0eDtdfMlOtFZfVp_LOoGd9NA7pWMdO6_FuNJVLHFx2WjPPPJzd9dJc5km0VIsF6ranMk_qPg_fzwzZ-xT4OGi54leTFvgX1vrEqVu4-TwelcSY4OzOU66U0z3Qfnb8lKb0eNnTg1_RVekASh3ph-7CeIRtByWU98Sd10_Ar4IA/s2560/murhakahdelle2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1707" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkJthQb5hocM7HxVbPjD0eDtdfMlOtFZfVp_LOoGd9NA7pWMdO6_FuNJVLHFx2WjPPPJzd9dJc5km0VIsF6ranMk_qPg_fzwzZ-xT4OGi54leTFvgX1vrEqVu4-TwelcSY4OzOU66U0z3Qfnb8lKb0eNnTg1_RVekASh3ph-7CeIRtByWU98Sd10_Ar4IA/w266-h400/murhakahdelle2.jpg" width="266" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgep_v0O2eaBDEs-DFo5VyP5rUVSs-zxtfJ5E6jkxLhJcpCBk7fBhF7SWFmXVbRunB0u6M_EvvKDfPvbwc-ysWEQltAlUbnYzi1d9mXltyB9AP5LYjrMO1Rw-f8jvSZt3sYEzAESYhnDNmygPSko5P132a7vlq-k9BqGvBklaKmuowMNTuJnHpguTNzAfv5/s2560/murhakahdelle1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1707" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgep_v0O2eaBDEs-DFo5VyP5rUVSs-zxtfJ5E6jkxLhJcpCBk7fBhF7SWFmXVbRunB0u6M_EvvKDfPvbwc-ysWEQltAlUbnYzi1d9mXltyB9AP5LYjrMO1Rw-f8jvSZt3sYEzAESYhnDNmygPSko5P132a7vlq-k9BqGvBklaKmuowMNTuJnHpguTNzAfv5/w266-h400/murhakahdelle1.jpg" width="266" /></a></div></div><p></p><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: center;">Koska olen aina innoissani siitä, jos näyttelijät itse myös soittavat lavalla, olin tietenkin ihan pähkinöinä tämän esityksen parissa. Molemmat näyttelijät soittavat pianoa, välillä samaan aikaan, ja upeasti soittavatkin. Musikaalin musiikki on monipuolista ja taipuu niin taustalle kuin tähdeksikin. Välillä tuli samanlainen fiilis kuin olisi katsonut vanhaa mykkäfilmiä, jota säestetään pianolla (kerran olen sellaisessa näytöksessä ollut ja se oli hienoa), kun lavalla tapahtuu paljon ja tapahtumia tahdittaa pianomusiikki. Välillä taas tuntui siltä, kuin lavalla olisi ollut soittiamia enemmänkin, musiikki kasvaa osassa biisejä niin suureksi, että täyttää koko teatterin. Sävellyksissä on nokkelaa huumoria, vaikuttavaa musikaalimusaa ja sellaisia kappaleita, joilla on tarinan ja hahmojen tukemisen kannalta iso rooli. Kuten monessa paikassa on sanottu, voi hyvin sanoa, että lavalla on kolme esiintyjää – kaksi näyttelijää ja piano. Käsiohjelmalle vähän miinusta siitä, ettei siitä löydy musikaalin kappaleiden nimiä, mutta mennään alkuperäisillä nimillä. Suosikkejani ovat reipasrytminen ja hauska <i>Protocol Says</i>, huvittava <i>It Was Her</i>, synkänhauska <i>A Lot Woise</i>, ihana, tosin synkille raiteille hetkeksi kääntyvä <i>He Needs A Partner</i>, ystävyyslaulu <i>A Friend Like You</i> ja showstopper, komediahelmi <i>Steppin' Out Of The Shadow</i>.</p><p style="text-align: center;">Joel Mäkinen ja Juha Pulli pistävät parastaan ja heidän tekemisessään näkyy, että lavallakin on hauskaa. Esityksessä on alusta loppuun mainio meininki, osin sen takia, että teksti on niin nokkela ja toimiva ja hahmot niin ihastuttavia, mutta myös siksi, että Mäkinen ja Pulli pelaavat yhteen niin saumattomasti ja sujuvasti. Koska lavalla on vain kaksi näyttelijää ja esityksen tahti on varsin reipas, pitää yhteistyön vastanäyttelijän kanssa olla tarkasti hiottua. Ja niin tosiaan on, tämä näyttelijäkaksikko suorastaan loistaa showta vetäessään. He tekevät hahmoistaan hauskoja ja yllättäviä, ja hahmojen välisistä suhteista aidon lämpimiä, raivostuttavia, jännittäviä ja viihdyttäviä. Mäkinen pysyttelee suurimmaksi osaksi Marcuksen roolissa, mutta piipahtaa yhdessä takaumassa myös Marcuksen ex-pari/rakastaja Vanessan ja poliisipäällikön rooleissa. Mäkinen on etsivän paikasta haaveilevan Marcuksen roolissa valloittava, juuri sellainen pikkukaupungin poliisi, joka sopii komedian rikoksenratkaisijaksi ja kohtaa suurimmat vaikeudet ja vastoinkäymiset epäiltyjensä suunnalta. Mäkisen roolityö on luontevaa ja monitasoista, hänellä on komedian kieli hallussa ja hienosti huumoriin sopiva tapa tuoda hahmoonsa myös syvyyttä. Pulli paahtaa puolitoista tuntia kymmenen eri hahmon roolissa, ja vaihtaa tyypistä toiseen niin nopeasti ja näppärästi ettei sitä oikein edes tajua. Aivan mahtavaa roolin rakennusta täysin erilaisten hahmojen parissa, aina viehkeästä ballerinasta poikakuorolaiseen ja innokkaasta opiskelijatytöstä äreään vanhukseen ja tähteydestä haaveilevaan tuoreeseen leskeen. Pulli tosiaankin ottaa yleisön näppeihinsä, viimeistään <i>Steppin' Out Of The Shadow</i>-biisissä, mutta monen monta kertaa ennenkin tätä show-numeroa. Erityisen vaikuttavia ovat duetot ja monen hahmon biisit, jotka Pulli esittää yksinään. Mitä talenttia! Vähän tuli mieleen musikaali Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille, vaikka siinä monta hahmoa taklaava näyttelijä onkin uhrien rooleissa eikä epäiltyjen, mutta samanhenkistä murhakomediaa, tosin vähän hillitymmin välillä.</p><p style="text-align: center;">Murha kahdelle on hurmaava, hauska, vauhdikas ja riemastuttava musikaali, jota katsoessa saa ihailla tarkkaa ja rytmikästä näyttelijäntyötä. Hyväntuulisesta showsta voi povata hittiä, jollainen se loppuunmyydyistä esityksistä päätellen jo alkaa olemaan. Eikä ihme, katsomossa viihtyy erinomaisesti ja kahden taitavan näyttelijän työtä ei voi kuin ihailla. Komedia on jo itsessään haastava laji, ja kun kaksi näyttelijää esittää tarinaa, jossa on kolmetoista hahmoa, pitää homman olla harkittua, jotta huumori toimii. Tässä Murha kahdelle onnistuu, musikaali on vaivattomasti ja nokkelasti hauska, viihdyttävä ja yllättävä, ja kuten hyvät murhamysteerit, myös jännittävä ja mielenkiintoinen. Murhamysteereiden lopussa pitää tietenkin aina paljastaa, miten kävi, joten: ei, en arvannut murhaajaa. En osannut edes epäillä syylliseksi osoittautuvaa tyyppiä!</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC0S3HuYdhAEz_G5xvhS9gLS3iFzbJ0tBkuMsyJu5Pg8VI5n8Bqz2zp8v8UpoDMGbs1f5sknbNFjoF920ZKjBtVTRqfdTRRL1OBxVvpU435oKLxFYJY4J11zsTFES3XlWlV4hSnk44WnkxvBcKG2a88xjYI8OoS6KgttmpRmKJ4S21jinDG9B6Y96y6h-T/s2560/murhakahdelle3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1707" data-original-width="2560" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC0S3HuYdhAEz_G5xvhS9gLS3iFzbJ0tBkuMsyJu5Pg8VI5n8Bqz2zp8v8UpoDMGbs1f5sknbNFjoF920ZKjBtVTRqfdTRRL1OBxVvpU435oKLxFYJY4J11zsTFES3XlWlV4hSnk44WnkxvBcKG2a88xjYI8OoS6KgttmpRmKJ4S21jinDG9B6Y96y6h-T/w640-h426/murhakahdelle3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kapsäkki!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-33094470484772233942023-11-23T21:04:00.001+02:002023-11-23T21:04:16.008+02:00Lokki @ Lahden kaupunginteatteri<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxhAJUhZTG-d1Z-feaHnrtXsPN7V4tekoQoU2TaX5I-iLc7uWIJ79ndb5a9zbnWwt8HAcjCYHcculOLWAF3HllEFYcq7kvLDzkXDfONnw556zlE4-8jqDS-u54oFkpgQANsteUrRB9uGx3gjO0onuW5QjUz5NpfykvTrwOuHZiziYfIM1A2oHlYg2DMg5t/s4211/lokki1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2813" data-original-width="4211" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxhAJUhZTG-d1Z-feaHnrtXsPN7V4tekoQoU2TaX5I-iLc7uWIJ79ndb5a9zbnWwt8HAcjCYHcculOLWAF3HllEFYcq7kvLDzkXDfONnw556zlE4-8jqDS-u54oFkpgQANsteUrRB9uGx3gjO0onuW5QjUz5NpfykvTrwOuHZiziYfIM1A2oHlYg2DMg5t/w640-h428/lokki1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Mikko Kelloniemi</span></td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/lokki/">Lokin</a> 17.11., ensi-iltaa edeltävänä päivänä ennakkonäytöksessä.</div><p></p><p style="text-align: center;">Arkadina on kuuluisa näyttelijätär. Hänen poikansa Kostja on aloitteleva näytelmäkirjailija. Nina tähdittää Kostjan näytelmää ja fanittaa tämän äitiä. Menestynyt kirjailija Trigorin nauttii maaseudun rauhasta. Mašalla on eksistentiaalinen kriisi ja sydänsuruja. Hänen äitinsä Polina toimii karaoke-emäntänä. Lääkäri Dorn yrittää ratkaista kaikkien ongelmia, ja liikunnanopettaja Medvedenkolla on tähtäimessään yksi tietty kohde. Koko porukka on viettämässä juhannusta Sorinin, Arkadinan veljen, luona. Arkadinalla ja Trigorinilla on suhde, Kostja on rakastunut Ninaan, Nina ihastuu Trigoriniin, Maša on rakastunut Kostjaan, Medvedenko havittelee Mašaa eivätkä Polina ja Dorn malta pitää näppejään erossa toisistaan. Kesäisellä mökkireissulla tunteet kuumenevat, rakkaudet syttyvät ja kuolevat ja ihmiset etsivät itseään, toisiaan ja ennen kaikkea toistensa hyväksyntää. Mutta pieleenhän kaikki sitten lopulta menee.</p><p style="text-align: center;">Olen nähnyt <b>Anton Tšehovin</b> Lokin Kansallisteatterissa muutama vuosi sitten, ja vähän kauemman aikaa sitten Vanja-enon Järvenpään teatterissa. Tšehovin tekstit ovat vaikuttavia ja monitasoisia, ja pidän hänen näytelmistään näiden kahden perusteella kovasti. Lokissa minua viehättää erityisesti se, miten ihmiset eivät tajua yhtään mitään ja kaikki menee aivan päin mäntyä. Se myös vähän vihastuttaa, koska montaa hahmoa käy sääliksi, mutta näytelmänä tämä julma tarina ihmisyydestä, perheestä ja rakkaudesta kyllä toimii erinomaisen hyvin. <b>Esa-Matti Smolanderin</b> ohjaama ja <b>Lauri Siparin</b> suomennoksesta sovittama Lokki on vimmainen, kiihkeä, inhimillinen, hauska, traaginen, raju ja herkkä draama. Smolanderilla on tekstiin, hahmoihin ja näytelmään kokonaisuutena moderni ja raikas ote, joka kantaa hienosti alusta loppuun. Tällaista Lokkia en edes osannut kuvitella näkeväni, vaikka jo etukäteen tiesin, että klassikko saa uudenlaisen tulkinnan. Ja niin tosiaan on, ja se on aivan parasta! Lokki oli elokuun lopulla laatimassani syksyn tärppipostauksessa se esitys, jota kaikista eniten odotin loppuvuonna 2023, eikä tosiaan tarvinnut turhaan odotella. Pidin kovasti edellisestä näkemästäni Smolanderin ohjauksesta (Kaksi sisarta, Teatteri Vanha Juko) ja se olikin yksi syy siihen, että Lokki kiinnosti suuresti. Vaikka nämä kaksi näytelmää ovat erilaisia, niissä näkyy Smolanderin kädenjälki ja tapa rakentaa esitystä. Huumori, traagisuus ja näiden kahden hienoinen raja on Smolanderin ohjauksessa viiltävän tarkka ja iskee syvälle. Asettamalla Lokin tapahtumat suomalaiselle kesämökille juhannuksen aikaan esitys tekee tarinasta yleisölle hyvin tunnistettavan tilanteen, ja antaa vanhalle tekstille tuoreita sävyjä. Ennakkoluuloton sovitus ei arastele laittaessaan tšehovilaiset hahmot perisuomalaisten tunteiden ja tapahtumien äärelle, vaan onnistuu nostamaan esiin sellaisia nyansseja, joita perinteisemmin toteutettu Lokki ei välttämättä tavoittaisi. Rakastan myös sitä, että mukana on karaoke ja mölkky. Yksi esityksen tyylikeinoista on pistää kaikki näyttelijät näyttelemään lähes kaikkia hahmoja, joka antaa mahdollisuuksia moneen. Ratkaisu korostaa huumoria ja synkkyyttä, tuo hahmojen persoonaa esille vahvemmin, jakaa pitkät vuorosanat monelle näyttelijälle, ja tekee lavan tapahtumia kiinnostavammiksi, toimivammiksi tai esityksen kieleen paremmin sopiviksi. Todella mainio ja onnistunut oivallus, joka toimii sekä koomisesti että dramaattisesti, eikä vie kohtauksilta tehoa vaan päinvastoin tuo sitä lisää.</p><p style="text-align: center;"><b>Iida Ukkolan</b> lavastus ja puvustus sopivat esityksen tyyliin ja omalta osaltaan luovat sitä. Lavastus on sopivan pelkistetty, ja rakentuu pitkälti terassin ja taustakankaan varaan. Lisäksi pahvinen teatteri, aurinkotuolit, kirjoituspöytä ja muut tarvittavat lavasteet rakentavat tapahtumapaikkoja, mutta lavalle ei tuoda mitään liikaa. Kostjan ampuma lokki ja heiteltävät ja revittävät paperit sekä sadetakit ovat myös tärkeitä kokonaiskuvan kannalta. Puvustuksessa jokaiselle hahmolle on kehitetty oma tyyli, joka kertoo hahmosta paljon ja on yksityiskohtainen. Näytelmän tyypeistä on tehty mahtavia huomioita, jotka tuodaan puvustuksen kautta esiin! Puvustuksen haasteena on se, miten moneksi hahmoksi taipuvalle näyttelijälle saa pikavaihdettua hyvin erityylisiä vaatteita niin, että se onnistuu, ja mitä puvustuksen osia näyttelijöillä voi olla koko ajan päällä. Tämä on ratkaistu sujuvasti ja toimivasti, ja näyttelijät vaihtavat hahmoa ja pukua näppärästi monen monta kertaa. Onnistunut ratkaisu myös se, että kaikki saman hahmon vaatteet eivät ole aina ihan samanlaisia, vaan niissä voi olla pientä variaatiota samasta tyylistä. <b>Tiina Hauta-ahon</b> valosuunnittelussa varsinkin tapa valaista taustakangasta on hieno, ja valot muutenkin tärkeässä osassa esitystä. Kun neljättä seinää rikotaan, myös katsomo valaistaan eikä rajaa katsojien ja esiintyjien välillä ole niin vahvasti, kuin kohtauksissa, joissa fokus on enemmän lavan tapahtumissa. Niissä valo keskittyy hahmoihin, ja yleisö saa hämärän suojakseen. <b>Tommi Raitalan</b> äänisuunnittelu loihtii kesämökkimaisemaan monenlaista tunnelmaa leppeästä illasta ukkosmyrskyyn, ja varsinkin Kostjan näytelmää esitettäessä ja Kostjan soittaessa äänisuunnittelu on vahvasti läsnä.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWZwNYyqQsX8fG4wpN2t3xni5lPycwMJhSwb-PeXLgyAr8ZdEMhjpdmRbsU8hKLgZkV80lJlOFau4KCufvL5s0NSWJ7DcUAUBkwVDVZ5HOPfwlmK07BrJbHqPNtWu8gz69h3I6rNUXywzQrduHORuWQ9EzYrZcChl5Zx3sfJHFBPZLJU4gx9ar1-4grWFS/s4240/lokki2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2832" data-original-width="4240" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWZwNYyqQsX8fG4wpN2t3xni5lPycwMJhSwb-PeXLgyAr8ZdEMhjpdmRbsU8hKLgZkV80lJlOFau4KCufvL5s0NSWJ7DcUAUBkwVDVZ5HOPfwlmK07BrJbHqPNtWu8gz69h3I6rNUXywzQrduHORuWQ9EzYrZcChl5Zx3sfJHFBPZLJU4gx9ar1-4grWFS/w640-h428/lokki2.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Esityksen seitsemän näyttelijää esittää jokainen montaa hahmoa, mutta jokaisella on myös oma "päähahmo" jonka roolissa he ovat eniten ja jonka tulkinnasta he ovat eniten vastuussa. Joukko pelaa yhteen saumattomasti ja on iskussa, menossa säilyy energia ja vauhti sekä tarkkuus ja terävyys. On hauskaa ja mielenkiintoista nähdä, millä tavoin eri näyttelijät tulkitsevat samaa hahmoa, ja miten heidän tapansa näytellä eroaa toisistaan tai on samanlainen. Esimerkiksi Kostjan roolissa nähdään kaikki näyttelijät, ja Medvedenkona ja Trigorinina lähes kaikki, ja nämä kohtaukset toimivat hämmentävän hyvin. Varsinkin Kostjan hahmo hyötyy siitä, että häntä on osassa kohtauksia monta. Puvustuksella on osansa siinä, että se osoittaa nopeasti, mitä hahmoa on lavalla monta, mutta tyypit tunnistaa kyllä nopeasti myös siitä, miten heitä näytellään. Näyttelijät tarttuvat hahmojen persoonaan, manerismeihin ja olemukseen taitavasti, ja hyppelevät yhden hahmon kengistä toiseen näppärästi. Hahmoista Kostja, Arkadina, Nina, Trigorin ja Maša ovat isommassa roolissa kuin muut, mutta jokaisella tarinan henkilöllä on tapahtumien kannalta tärkeä rooli, ja kukaan ei jää etäiseksi tai taustalle. Otetaan vaikka Medvedenko – hän on lavalla vähiten, mutta tekee lähtemättömän vaikutuksen heti ensiesiintymisellään. Hahmoihin ylipäätään on rakentunut sen verran tasoja ja piirteitä, että koko esityksen ajan tuntuu kuin heistä oppisi aina jotain uutta, ja että heistä oppii tuntemaan niin hyviä ja huonoja kuin hauskoja ja merkityksellisiä juttuja. Yksi hahmoihin liittyviä suosikkiyksityiskohtiani on Sorin - sori-leikittely, joka on pieni mutta sitäkin mainiompi oivallus.</p><p style="text-align: center;"><b>Annika Hartikka</b> näyttelee päähahmonaan Ninaa, ja tuo rooliin kauniisti ja vakuuttavasti sen, miten nuori ja naiivi, elämäniloa ja kunnianhimoa säteilevä Nina vähitellen oppii, miten maailma toimii. Hartikka tekee vahvan roolityön, ja kasvattaa hahmoaan aidosti esityksen edetessä. Muita hahmoja tulkitessaan hän tavoittaa onnistuneesti niin komedialliset kuin vakavemmat elementit. <b>Saana Hyvärinen</b> on ihastuttavan kolkko ja diivaileva Arkadina, ai jestas kuinka hänen tapansa latistaa Kostjaa ärsyttää! Hyvärinen on rakentanut hahmonsa hienosti, vaikka Arkadina on itsekeskeinen ja oman elämänsä tähti, hänessä on myös muita tasoja, jotka tekevät hahmosta kiinnostavan. Muita hahmoja näytellessään Hyvärinen jäi mieleen erityisesti Trigorinina. <b>Teemu Palosaari</b> on Trigorinina julman hurmaava, olin jo ehtinyt unohtaa kuinka Trigorin tylsyyttään tuhoaa tytön, kuten pienessä tarinaideassaan runoilee, mutta näinhän hän tosiaan tekee, vaikka alussa vaikuttaa niin mukavalta. Palosaari tekee roolinsa tarkasti ja taitavasti, hän paljastaa Trigorinin todellista luonnetta vähän kerrallaan, ja tuo roolihahmoonsa sujuvasti eri sävyjä. Palosaarella on myös toinen päähahmo, Medvedenko, joka jää siis lähtemättömästi mieleen heti ensihetkistä. Melkoista menoa ja meininkiä on liikunnanopettajan urheilussa, huh sentään. <b>Anna Pitkämäki</b> tekee Mašasta terävän ja nopeaälyisen, suorasanaisen mutta sydämellisen nuoren naisen. Maša joutuu rakkaudessa ja ihmissuhteissa pettymään kerta toisensa jälkeen, ja tuntee ja ilmaisee isosti. Hän on myös todella tarkka, ja ehkä näytelmän hahmoista eniten tilanteen tasalla. Pitkämäki hallitsee angstin ja olemisen tuskan erinomaisesti, ja Mašan lisäksi tulkitsee näitä vahvasti myös Kostjan roolissa. <b>Mikko Pörhölän</b> Dorn on sitten se oikeasti mukava ja hyväsydäminen tyyppi, jollaiseksi Trigorinia saattaa alussa luulla. Pörhölä tekee ihanan roolin, Dorn vaikuttaa aivan mahtavalta tyypiltä. Ehkä tässä näytelmässä vielä korostuukin se, että kun juonittelevien, narsististen, lytättyjen ja toisia lyttäävien sekä dramaattisten tyyppien keskellä on yksi vähän tasaisempi luonne, hänestä ei voi olla pitämättä. Mutta Dorn <i>on</i> sympaattinen ja hauska heppu, ja Pörhölä tuo rooliinsa aitoa lämpöä ja huumoria. Myös <b>Aki Raiskion</b> Sorin on hurmaava ja leppoisan humoristinen mies, jota ei Arkadinan veljeltä ehkä odottaisi. Olisipa mielenkiintoista tietää, millainen näiden sisarusten yhteinen lapsuus oli! Raiskio tekee sujuvan ja onnistuneen roolin, ja pidin hänen tavastaan tuoda hahmolle luontevaa huumoria lavalle. <b>Henna Wallin</b> on upean monitasoinen Kostja, jota käy sääliksi ja jonka kamppailua äitinsä hyväksynnän, oman itsensä, kunnianhimoisten suunnitelmiensa ja suurten unelmiensa asettamien paineiden alla on raastavaa katsoa. Kostja on samaistuttava ja syvästi inhimillinen hahmo, jonka nuoruus ja epävarmuus tulevat Wallinin roolityössä hienosti esiin. Hänen roolityössään on herkkyyttä ja voimaa. Täysin erilaisessa roolissa karaoke-emäntä Polinana Wallin on hurmaavan täynnä iloa ja energiaa. Kaikille karaoke-kohtauksissa laulaneille näyttelijöille vielä erityismaininta, karaoke-kohtaukset ovat ihania!</p><p style="text-align: center;">Lahden kaupunginteatterin Lokki on riemastuttava, riipaiseva ja vahvasti rakennettu esitys, jossa tarinan kertomiseen valittu tapa raikastaa klassikkoa ja tuo siihen uusia tasoja. Esitys on löytänyt kielen, joka ilottelee, yllättää, revittelee ja haastaa, mutta ei pidä yleisöä loitolla vaan toivottaa jo ovella tervetulleeksi, kirjaimellisesti. Mukaansatempaava, otteessaan pitävä ja kiinnostava toteutus pysyy uskollisena alkuperäiselle tarinalle, mutta kertoo sen rohkeasti omanlaisellaan tavalla, joka totta vie toimii. Esimerkiksi viittaaminen Kansallisteatterin Hamletiin kuin se olisi tapahtunut esityksen maailmassa, on ilahduttavaa, ja esityksessä on paljon tällaisia yksityiskohtia, jotka lisäävät sen onnistuneisuutta. Kirosanoja olisi pikkuisen vähemmälle voinut jättää, ne ehtivät vähän menettää tehoaan, mutta se onkin ainoa moite, jonka keksin. Vaikka ihan kaikki elementit eivät minulle ainakaan näin ensimmäisellä kerralla täysin iskeneet, on esitys kokonaisuutena erinomainen, ja todella hienosti modernisoitu, uudella tavalla ajateltu klassikko. Tämä täytyy nähdä toisen kerran.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxcySrwP6I_cMJ1C6eKJVZPzd1ZocwDV2RhnxDLvPmvL2k1VjrkuXcq016D1DJF_E08JnGhICM3UEybtANxlSS064OuCG8Gwf8ZTidjz6OhBJW2NPSX9HRcEInKO12YHnWoHK8NdWE5K7QTY8tcjvOn0b5JawtAlxoRfIGpcVZdvqaFdbMX9-bcZo57Wvd/s3837/lokki3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2563" data-original-width="3837" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxcySrwP6I_cMJ1C6eKJVZPzd1ZocwDV2RhnxDLvPmvL2k1VjrkuXcq016D1DJF_E08JnGhICM3UEybtANxlSS064OuCG8Gwf8ZTidjz6OhBJW2NPSX9HRcEInKO12YHnWoHK8NdWE5K7QTY8tcjvOn0b5JawtAlxoRfIGpcVZdvqaFdbMX9-bcZo57Wvd/w640-h428/lokki3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-39726130114951773432023-11-20T12:04:00.004+02:002023-11-23T20:43:21.192+02:00Cabaret @ Kouvolan Teatteri<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxR1A4RrXRXQjXf-Utp6_WC_vIptvsHPmJt2WZJAAucPV63TcDMRtUFxRUU5EYIzQhcmxbpTqBa85IMWEWJ34rSS02p0ITqAOBZQqYaIgQZnbPaJqseocY2_cHPs5sGCuzASkqTLz6oNu5AWidiRkit7YJqvS8YzdPJv_ZBj0igZv9bF4qoTuVISJTYGZ1/s1772/cabaret-kuva-03-TAVATON-media.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="1772" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxR1A4RrXRXQjXf-Utp6_WC_vIptvsHPmJt2WZJAAucPV63TcDMRtUFxRUU5EYIzQhcmxbpTqBa85IMWEWJ34rSS02p0ITqAOBZQqYaIgQZnbPaJqseocY2_cHPs5sGCuzASkqTLz6oNu5AWidiRkit7YJqvS8YzdPJv_ZBj0igZv9bF4qoTuVISJTYGZ1/w640-h426/cabaret-kuva-03-TAVATON-media.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © TAVATON media</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://kouvolanteatteri.fi/cabaret/">Cabaret</a>-musikaalin 16.11.</p><p style="text-align: center;">Oli kabaree, ja oli Seremoniamestari (<b>Karlo Haapiainen</b>), kaupungissa nimeltä Berliini, maassa nimeltä Saksa. Ja oli maailmanlopun aika. Amerikkalainen kirjailija Clifford Bradshaw (<b>Juha-Pekka Mikkola</b>) saapuu Berliiniin 1930-luvun alussa ja vuokraa huoneen fräulein Schneiderilta (<b>Satu Taalikainen</b>). Cliff haaveilee inspiraatiosta ja kirjoittamisesta, mutta ajatukset vie toisaalle Kit Kat Klubi ja sen tähti Sally Bowles (<b>Terhi Suorlahti</b>). Ernst Ludwig (<b>Pani Poutanen</b>) on valmis esittelemään Cliffin kenelle tahansa, ja myös tarjoamaan tälle keikkoja Pariisiin, josta amerikkalaisen on helppo kuljettaa tavaraa Saksaan. Huolettoman ja kiihkeän hauskanpidon aika on kuumimmillaan, mutta taustalla ajatukset ja agendat muuttuvat. Sen tietää Ernst, sen tietää merimiehiä huoneessaan viihdyttävä fräulein Kost (<b>Satu Lemola</b>), sen tietää juutalainen hedelmäkauppias herr Schulz (<b>Veli-Matti Karén</b>), vaikka yrittääkin kaiken kieltää. Onhan hän saksalainen.</p><p style="text-align: center;">Näin Cabaret-musikaalin ensimmäistä kertaa parisen kuukautta sitten, tämän Kouvolan produktion ensi-iltapäivänä Turussa. Toinen matka berliiniläiselle klubille ja klassikkomusikaalin pariin koitti siis nopeasti, ja olikin kiinnostavaa nähdä toinen, erilainen versio musikaalista näin lyhyen ajan sisällä. <b>Joe Masteroffin</b>, <b>John Kanderin</b> ja <b>Fred Ebbin</b> musikaalin on Kouvolaan ohjannut <b>Maiju Sallas</b>. Hänen ohjauksessaan riemukas ja estoton klubielämä ja arkiset vastuut törmäävät ja sekoittuvat onnistuneesti. Taustalla uhkaavana kasvava natsiaate häilyy eleissä ja ilmeissä, äänenpainoissa ja siinä, miten ihmiset toisiinsa suhtautuvat. Sallas pitää esityksen viihdyttävänä ja vauhdikkaana, ja antaa vakavan sävyn tulla mukaan vähitellen, kunnes tuulen kääntymistä ei voi enää kieltää. <b>Antton Laineen</b> koreografiassa on paljon iloa ja riemua, ja kekseliästä liikekieltä. Erityisesti Kit Kat Klubin esiintyjien ja Seremoniamestarin numerot ovat erinomaisesti koreografioituja. <b>Esa Kurrin</b> valosuunnittelu toimii hienosti yhdessä koreografian kanssa, ja myös muuten tunnelman ja tilanteiden luomisessa. Valosuunnittelu ja <b>Paula Variksen</b> pukusuunnittelu on värikästä, keimailevaa ja monipuolista, ja puvustuksessa on paljon säihkettä, yksityiskohtia, hohtoa ja loistetta, ja vähän vaatimattomampiakin arkiasuja. Varsinkin Kit Kat Klubin esiintyjien puvut kaikissa muodoissaan ja <i>Kaks leidii</i>-kappaleen "sanomalehtipuvut" jäivät mieleen, tosi hienot. Erityismaininta myös Seremoniamestarin monille asukokonaisuuksille, upeita kaikki! Kuinkahan monta vaihtoa hänellä edes oli? <b>Annukka Pykäläisen</b> lavastus taipuu moneen ja tarjoaa klubille komeat puitteet ja koreografioille monenlaista tarttumapintaa. Cabaret-kyltti vangitsee katseen. Pidin kovasti teksteistä, joita seinissä ja lavassa on. <b>Antti Helinevan</b> ja <b>Kari Mitikan</b> äänisuunnittelulle erikoismaininta, mahtavaa miten selkeästi kaikki vuorosanat ja laulujen sanat kuuluivat katsomoon! Se ei tosiaankaan ole musikaalien kohdalla itsestäänselvää, mutta nyt ei laulu puuroutunut edes joukkokohtauksissa.</p><p style="text-align: center;">Cabaretin biisit ovat ihanan hurmaavia ja monenlaisia, koomisesta vakavaan ja romanttisesta nokkelaan. Olen niitä viimeiset pari kuukautta kuunnellut melkoisen monta kertaa, ja löytänyt suurimmat suosikkini. Niistä yhtä, <i>Mein Herr</i>-biisiä, ei kuulla Kouvolassa, kuten ei Turussakaan. En toki ole nähnyt sitä koskaan osana tarinaa, mutta silti vähän kaipasin kappaletta mukaan. Mutta onneksi muut kappaleet ovat upeita, ja <i>Mein Herriä</i> voi kuunnella muuten vain. Tässä versiossa minuun iskivät varsinkin Seremoniamestarin kappaleet, niistä eniten <i>Tuskin lainkaan kiinnostaa</i>, huikea veto. <i>Kaks leidii</i> ja etenkin <i>Mani, mani</i> ovat isoimpia suosikkejani musikaalin kappaleista, ja molemmat toimivat myös nyt erinomaisesti. <i>Sen huominen meille tuo</i> ja biisin kertaus aiheuttavat kylmiä väreitä, eri syistä mutta molemmat myös vaikuttavan tulkinnan vuoksi. <i>Laulu ananakselle</i> ja <i>Tahdon</i> ovat hurmaavia, ja <i>Cabaret</i> on hieno kappale, joka myös hienosti esitetään. John Kanderin sävellykset ovat tosi vangitsevia ja kiinnostavia, ja livenä kuunnellessa ne ihastuttavat erityisen paljon, kuten kaikki musiikki. Orkesteri kapellimestarinaan <b>Ilkka Kahri</b> on iskussa ja vetäisee kaikenlaiset biisit varmalla otteella ja hyvällä meiningillä. Upeita ovat myös orkesterin puvut, muusikot eivät jää glitterissä ja säihkeessä ollenkaan näyttelijöitä himmeämmiksi.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy1xkjlG2otC6ra3ry-Y4SNw5JdKEub42mDEzS8QTysNixm0d8SXzsddqjQBImmmyusmJEgWd6Fa6rkhAe5AW_aTNN-UhKJs8tfhlzOSJ_bDW7PzCc3tM7qwa6OGSDNc8Qid3wTVgLKLKM24vctwtW5OEPnV8gIkT_TCezAmlWlKgsaMFgif0Y1ix4txEM/s1772/cabaret-kuva-09-TAVATON-media.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="1772" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy1xkjlG2otC6ra3ry-Y4SNw5JdKEub42mDEzS8QTysNixm0d8SXzsddqjQBImmmyusmJEgWd6Fa6rkhAe5AW_aTNN-UhKJs8tfhlzOSJ_bDW7PzCc3tM7qwa6OGSDNc8Qid3wTVgLKLKM24vctwtW5OEPnV8gIkT_TCezAmlWlKgsaMFgif0Y1ix4txEM/w640-h426/cabaret-kuva-09-TAVATON-media.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;">Karlo Haapiainen astuu Seremoniamestarin rooliin varmoin ottein ja täyttää saappaansa erinomaisesti. Hän tekee roolista hurmaavasti omansa, kutsuen vähän kankean arkipäivänäytösyleisön näppärästi mukaan esityksen maailmaan. Haapiaisen Seremoniamestari on jollain tavalla valtavan viaton ja suloinen, vaikka onkin estoton ja eikä turhia kursaile. Haapiainen tavoittaa sen herkkyyden ja haavoittuvuuden, joka Seremoniamestarissa tämän roolin alla on, ja antaa sen myös näkyä. Ja on seuraavassa hetkessä taas täysin viihdyttävä ja suorapuheinen. Valloittava tapa tehdä roolia, hieno tulkinta. Ja varsin vaikuttavia sooloja! Juha-Pekka Mikkolan Cliff on hyväntahtoinen mies, joka suhtautuu Berliiniin ja sen ihmisiin ja paikkoihin uteliaasti ja avoimin mielin. Mikkola tuo rooliinsa rauhallisuutta ja järkevyyttä, mutta päästää myös tunteet valloilleen, kun sen aika on. Terhi Suorlahden Sally on itsevarma ja äkkipikainen kabareetähti, joka tekee mitä haluaa ja odottaa, että muut mukautuvat hänen päätöksiinsä. Suorlahti tavoittaa myös Sallyn herkemmän puolen, joka on hahmolle tärkeää. Mikkola ja Suorlahti pelaavat hyvin yhteen, ja Cliffin ja Sallyn välisissä kohtauksissa on mainiota latausta, erityisesti esityksen loppupuolella. Silti heidän tarinansa jäi tässä versiossa minulle vähän muiden tapahtumien taustalle. Satu Taalikaisen käytännöllisen ja hurmaavan fräulein Schneiderin jaVeli-Matti Karénin leppoisan, pilke silmäkulmassa kulkevan herr Schulzin romanssi piti minut niin otteessaan, etten nuoremman parin suhteeseen ehtinyt tällä kertaa niin kiinnittyä. Taalikaisen vahva laulu ja sujuva roolin rakennus tekevät vaikutuksen, ja Karénin herr Shculzin rooliin tuoma herttaisuus ja vilpittömyys sulattaa sydämen. He tuovat lavalle hahmojensa tarinan lämpimän huumorin, suloisen romanssin ja raastavan todellisuuden, ja tekevät sen koskettavasti.</p><p style="text-align: center;">Panu Poutanen tekee Ernstin roolin erinomaisesti, hän tekee hahmostaan mainion seuramiehe ja ihastuttavan tuttavan, mutta pistää peliin kaiken arvokkuuden, jämäkkyyden ja kylmyyden, kun sen aika on. Poutanen tuo hienosti esiin sen, että Ernst ei muutu tarinan aikana itse, hän muuttuu vain muiden hahmojen (ja katsojien) silmissä, sillä alusta asti Ernst ajattelee samalla tavalla ja kannattaa samoja aatteita. Se vain paljastuu muille myöhemmin kuin Ernstille itselleen. Pidin Satu Lemolan fräulein Kostista kovasti, Lemola tekee roolinsa hyvällä energialla ja tuohahmoonsa monia tasoja. Kost on fiksumpi, tai ainakin laskelmoivempi, kuin aluksi voisi kuvitella, ja Lemola rakentaa roolinsa taitavasti. <b>Raimo Rätyn</b> varsin tiukkailmeiset roolit tullivirkailijana ja Maxina ovat onnistuneita, samoin <b>Markus Waara</b> Bobbyn ja <b>Konsta Reuter</b> Victorin roolissa tuovat Kit Kat Klubille veikeää meininkiä. Ensemble nähdään monissa rooleissa Kit Kat Klubilla esiintyjinä, asiakkaina ja merimiehinä, joskus muinakin hahmoina, ja varsinkin ryhmäkoreografioissa porukka loistaa. Näyttelijät nostavat klubitunnelman kattoon, ja tarttuvat taidokkaasti niin tarinan villeimpään viihteeseen kuin vakavimpiin sävyihinkin.</p><p style="text-align: center;">Kouvolan Teatterin Cabaret on hieno ja teoksen kaikki puolet esiin tuova versio musikaalista. Erityisesti mieleen jäi pysäyttävä ja kylmäävä loppu, jota upeampaa en ehkä enää usko missään Cabaret-versiossa näkeväni. Myös musiikillisesti tämä jäi mieleen, varsinkin soolokappaleet ja vauhdikkaimmat biisit soivat erinomaisesti, ja orkesterin meininki hurmaa. Cabaretin teemat ilonpidosta ja huolettomuudesta, sen näkemisen kieltäytymisestä, mitä ei voi enää olla näkemättä, erilaisuuteen suhtautumisesta ja vapaudesta, rajoittamisesta ja poliittisista vaaroista tulevat lavalla esiin monella tapaa, ja monenlaisissa tunnelmissa. Komedian, kabaree-numeroiden, draaman ja vakavuuden tasapaino on tarkasti hallittu, ja se tarjoaa kokemuksen, joka ei hetkessä unohdu. Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään toinen Cabaret-versio jo näin pian Turun produktion jälkeen, ja nähdä toisenlainen toteutus musikaalista. En näitä kahta aio vertailla sen enempää, mutta pidin molemmista versioista kovasti ja vaikka esitykset ovat erilaisia, on molemmissa löydetty toimiva ja vaikuttava tapa kertoa tarina.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg26ukJLqYIry5VNTtaOQbtxv5JQKtYY8fFpPNu3cmj3AiZeo1mwR3wkOV2a8Lj-qsVkHlv_aqJUAvrYEVk1J2IL2f2hkcmAo5yHERGMjjayQY2aPfuLKx_a7ScTmS6PCbCi-a_AmpBVwqx_93PTPRNmrEubj_qVbClRuKdPC2sHuN4WaC8VEqruvSe76GA/s1772/cabaret-kuva-11-TAVATON-media.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="1772" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg26ukJLqYIry5VNTtaOQbtxv5JQKtYY8fFpPNu3cmj3AiZeo1mwR3wkOV2a8Lj-qsVkHlv_aqJUAvrYEVk1J2IL2f2hkcmAo5yHERGMjjayQY2aPfuLKx_a7ScTmS6PCbCi-a_AmpBVwqx_93PTPRNmrEubj_qVbClRuKdPC2sHuN4WaC8VEqruvSe76GA/w640-h426/cabaret-kuva-11-TAVATON-media.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kouvolan Teatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-55196425870377163802023-11-15T15:29:00.001+02:002023-11-15T15:37:16.151+02:00Kaaos @ Lahden kaupunginteatteri<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4wV7ZPT55pYAckyWdmkkDLk2S7K2OsnWNtuOaPoQT6TfeOwtUCtYd02CHrP37MNu7Oi9oKRpOKtSEGSVX9rOxAJ5s96GWNUilxfuuzfdJRz5D9cqv-7AQdX2wcc4ae3RIXvz7bOnCEPCc2GJvqS85QNpJ09viqEvxUQqIHcSomiEWlcimJTSHT3EajQ2B/s1920/kaaos3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1604" data-original-width="1920" height="534" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4wV7ZPT55pYAckyWdmkkDLk2S7K2OsnWNtuOaPoQT6TfeOwtUCtYd02CHrP37MNu7Oi9oKRpOKtSEGSVX9rOxAJ5s96GWNUilxfuuzfdJRz5D9cqv-7AQdX2wcc4ae3RIXvz7bOnCEPCc2GJvqS85QNpJ09viqEvxUQqIHcSomiEWlcimJTSHT3EajQ2B/w640-h534/kaaos3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Johannes Wilenius</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/kaaos/">Kaaoksen</a> 11.11.</p><p style="text-align: center;">Sofia (<b>Anna Pitkämäki</b>) ja sisarukset Julia (<b>Liisa Vuori</b>) ja Emmi (<b>Laura Huhtamaa</b>) ovat parhaita ystäviä, joilla on kaikilla menossa elämässään enemmän tai vähemmän kaaokseksi kääntyvä aika. Sofia on opettaja, jolla on kotona homeremontti ja koululla lakkautusuhka. Julia on terapeutti, joka ihastuu potilaaseensa. Emmi on toimittaja, jolla on paljon töitä ja vähän aikaa arjelle. Ruuhkavuosiensa keskellä naiset pitävät yhtä ja ottavat yhteen, sopivat riitansa ja tarjoavat niin lohtua kuin neuvojakin, joskus myös pyytämättä.</p><p style="text-align: center;"><b>Mika Myllyahon</b> kirjoittama tragikomedia marssittaa lavalle kolmen päähenkilön lisäksi parikymmentä hahmoa, joita kaikkia tulkitsee kolmikko Pitkämäki - Vuori - Huhtamaa. Sivuhahmoista löytyy jos jonkinlaista tyyppiä, jotka rikastuttavat kolmen päähenkilön tarinaa, mutta <b>Tapani Kalliomäen</b> ohjauksessa keskiössä säilyy juuri naisten ystävyys. Vauhdikas ja välillä karnevalistinen sekä komedialtaan railakas Kaaos kuvaa arkista elämää, tunnistettavia tapahtumia ja ihmissuhteita. Vaikka se saa nopeista hahmovaihdoista, näppärästä ja tiiviistä tekstistä sekä korostetuista tunteista, käänteistä ja luonteenpiirteistä irti paljon hauskaa ja koomista, on tarinassa pohjimmiltaan isoja kysymyksiä, vakavia aiheita ja ihmisiin ja ihmissuhteisiin liittyviä tärkeitä tasoja. Näiden välittäminen komedian kautta toimii, kun huumori ei peittele vakavuutta vaan tuo sen esille tavoilla, joissa komedia on paras ratkaisu. Ja niin on Kaaoksen kohdalla – se on hauska, juuri liioittelun, suoruuden ja räväkkyyden kautta, mutta myös koskettava ja pistää ajattelemaan. Esityksessä on huumoria, joka ei minulle toimi, ja sen lisäksi huumoria, joka todellakin toimii. Välillä hymähtelin ihan eri jutuille kuin muut katsojat, välillä muita huvitti ja minua ei, välillä koko katsomo nauroi samoissa kohdissa. Itseäni reilut kymmenisen vuotta vanhemmat henkilöhahmot ja heidän tarinansa iskivät luultavasti enemmän sellaisiin katsojiin, jotka elävät samanlaista elämäntilannetta, mutta tuttuutta löytyi myös minulle. Ja niinhän se on, jos esitys on hyvin tehty – kaikissa tarinoissa on jotain sellaista, jonka kuka vain voi tunnistaa.</p><p style="text-align: center;"><b>Tiina Hauta-ahon</b> lavastus, puvut ja valot sopivat pienelle Aino-näyttämölle mainiosti. Visuaalisuudessa on arkisuutta, joka tasapainottaa komedian vauhtia ja räväkkyyttä, mutta myös sellaisia yksityiskohtia, joiden avulla kohottaa huumoria. Kun hahmoja on paljon ja näyttelijöitä kolme, pikavaihdot nousevat tiivistahtisessa näytelmässä isoon osaan. Ne tapahtuvat kaikki kulissien takana, välillä hämmästyttävällä vauhdilla. Sekä Hauta-ahon puvustus että <b>Kati Kerosen</b> naamiointisuunnittelu tarjoavat varsinaisille päähenkilöille arkisen ja hahmoille sopivan, tavallisen ulkoasun, ja visuaaliseen revittelyyn annetaan mahdollisuus nimenomaan sivuhahmojen kautta. Lavastus pysyy koko esityksen lähes samanlaisena, ja sen tarjoamissa raameissa liikutaan yllättävänkin näppärästi paikasta toiseen. Valosuunnittelu ja <b>Jussi Virkin</b> projisoinnit tuovat esitykseen tasaisia hetkiä ja rytmiä. Välillä meno on niin visuaalisesti kuin näyttelijäntyöllisestikin melkoisen vauhdikasta, ja parhaimmillaan näissä hetkissä kaikki osa-alueet pelaavat saumattomasti yhteen. Välillä projisoinnit tuntuivat turhilta, ehkä siksi, että samaa kuvaa käytettiin niin useasti. Lopun lyhyt videopätkä ja "My Heart Will Go On"-biisin taustalla pyörivä video olivat ehdottomasti suosikkiprojisointini. <b>Jukka Vierimaan</b> äänisuunnittelu on varmaotteista ja tuo esitykseen yksityiskohtia ja sävyjä.</p><p style="text-align: center;">Näyttelijät vetävät shown huimalla energialla ja napakalla rytmillä. Kolmikon yhteistyö on hiottu ja hioutunut tarkaksi, iskeväksi ja toisiaan tukevaksi, ja jokainen saa paljon irti niin päähenkilöhahmostaan kuin useista sivuhahmoistaan. Laura Huhtamaan Emmi on nokkela ja napakka, vähemmän avoin kuin kaksi muuta päähenkilöä, ja jollain tavalla vaikuttaa myös epävarmemmalta. Huhtamaa tekee hienon roolin, hän tuo hahmoonsa kiinnostavia kulmia ja sellaista inhimillisyyttä, joka tuntuu aidolta. Sivuhahmoistaan varsinkin bisnesmiehenä, elokuvamiehen pelokkaana puolena ja rehtorina Huhtamaa tekee erinomaiset roolit. Liisa Vuori on roolissaan Juliana lempeä ja kärsivällinen, ottaen myös ilon irti niistä hetkistä, kun Julia luisuu rauhallisuudestaan johonkin toiseen suuntaan. Vuoren ja Huhtamaan tulkitsema sisaruussuhde on herkullinen ja uskottava, pidin tosi paljon niistä kohtauksista, joissa siskosten keskinäinen suhde rakentuu näyttämölle monitasoisena ja hienosti näyteltynä. Vuoren sivuhahmoista jäivät mieleen etenkin kahvilan myyjä, Leo ja 5C-luokan Tytti, jokainen eri syistä mutta yhtä kaikki mainion tulkinnan vuoksi. Anna Pitkämäen roolityö Sofiana kulkee laajalla skaalalla, ja Pitkämäki pitää hahmonsa onnistuneesti kiinnittyneenä tämän perusolemukseen. Vaikka ja mitä sattuu ja tapahtuu, mutta aina Sofiassa näkyy hänen persoonansa. Taitavasti rakennettu rooli. Sivuhahmoissaan Pitkämäki vetäisee erityisesti elokuvamiehen itsevarman puolen ja laivadisconaisen huimalla otteella. Näyttelijäkolmikko tarttuu esityksen teemoihin, aiheisiin ja hahmoihin sujuvalla tyylillä, tragikomedian kaikki puolet tulevat heidän käsissään lavalle onnistuneesti.</p><p style="text-align: center;">Kaaos on kantaesitetty jo 2008 Ryhmäteatterissa, ja sitä on esitetty usein. Minulle tämä oli ensimmäinen näytelmästä näkemäni versio. Teksti ei käsittääkseni ole kokenut muutoksia muuten kuin esimerkiksi Netflixin ja Woltin mukaantulolla, niin, että se istuu nykypäivään paremmin. Viihdyin katsomossa oikein hyvin ja pidin siitä, miten esitys aiheitaan ja hahmojaan kohtelee. Pohjasävy on traaginen, tai vähintäänkin välillä surullinen, haikea ja synkkä, mutta komedia ottaa huumorinsa vaikka sitten sieltä traagisesta ja antaa palaa. Väkivaltaisuus ja hämmästyttävästi jopa pitkä känninen putkaseikkailu naurattavat, vaikka känniörvellys on yleensä teatterissa minua vähiten huvittava juttu. Väkivalta ja väkivaltaiset ajatukset nousevat Kaaoksessa yhdeksi isoimmista aiheista, ja esitys onnistuu esittämään niistä myös kysymyksiä ja pohdittavaa, vaikka pääpaino välillä on mäiskinnässä itsessään. Ihmisten väliset suhteet, arjen kiireet ja ongelmat, vastuu, vastuullisuus ja vastuuttomuus sekä moraali nousevat erityisesti esitystä jälkikäteen ajatellessa mietityttämään, ja sehän on mainiota – esityksen tarjoamat tilanteet ja tapahtumat kiinnittyvät mielessä muuhun omaan tietoon, ja niitä yhdistelemällä pääsee ajatuskulussaan monenlaisiin lopputuloksiin. Minähän en myöskään osaa katsoa mitään komediaa ilman, että kaivan siitä esiin jotain syvällistä, vakavaa tai pohdittavaa, mutta Kaaoksen kohdalla ei tarvitse kaivella. Kaikki syvällinen ja vakava on näytelmässä jo, ja komedian kautta niitä käsitellään herkullisesti.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFE-DJtpuuOF2t0i-Egrbhyphenhyphenmr8v4Cg9tNzFyMT_SrNq8QBMTGVS1bwrfwEt03BjN74h7OVl3ue6h3UEB-W70IeqBZKRjFoxCB10cKI49nsM3TKYAOcpLQgngUWqX_xhR10i6ydrN29qZAX9Ziwb5wTTxOGBlbrS1IHfOT57-AH08COn2T-rVLzGl8gRAxO/s7952/kaaos1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="5304" data-original-width="7952" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFE-DJtpuuOF2t0i-Egrbhyphenhyphenmr8v4Cg9tNzFyMT_SrNq8QBMTGVS1bwrfwEt03BjN74h7OVl3ue6h3UEB-W70IeqBZKRjFoxCB10cKI49nsM3TKYAOcpLQgngUWqX_xhR10i6ydrN29qZAX9Ziwb5wTTxOGBlbrS1IHfOT57-AH08COn2T-rVLzGl8gRAxO/w640-h426/kaaos1.jpg" width="640" /></a></div><p></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-18423374092534270362023-10-15T20:46:00.002+03:002023-11-13T17:05:54.252+02:00Nummisuutarit @ Lahden kaupunginteatteri<div style="text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCXTzEanJw0ZoS-F0EA-Kx5y0Uul2HL4ofYw6siXvMlB9ul4jk1MquGzWS_NJU2pcMDN4-1e0wMQYZAIECtjhaTTyiJjp8Ya5Kv2b2-A2SU3tWQfQTxC0aoOvJWXGZfB0r6zK4GBMTrvoql53mIfOXAEFg-lcPjnSLU2HBSvuXTaPuGG_kwwcv7pkS2hVp/s4668/nummisuutarit3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2662" data-original-width="4668" height="364" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCXTzEanJw0ZoS-F0EA-Kx5y0Uul2HL4ofYw6siXvMlB9ul4jk1MquGzWS_NJU2pcMDN4-1e0wMQYZAIECtjhaTTyiJjp8Ya5Kv2b2-A2SU3tWQfQTxC0aoOvJWXGZfB0r6zK4GBMTrvoql53mIfOXAEFg-lcPjnSLU2HBSvuXTaPuGG_kwwcv7pkS2hVp/w640-h364/nummisuutarit3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Tommi Mattila</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/nummisuutarit/">Nummisuutarit</a> ensi-illassa 12.10.</p><p style="text-align: center;">Esko (<b>Tuomas Korkia-Aho</b>) on naimaan lähdössä, isän hatussa ja hännystakissa ja haarapussi olalla. Matkan päässä odottaa Kreeta (<b>Nenna Tyni</b>), jolle Eskon on määrä mennä sulhaiseksi. Innokas nuorimies lähtee matkaan puhemiehensä Mikko Vilkastuksen (<b>Liisa Vuori</b>) kanssa, ylpeät vanhemmat Topias (<b>Mikko Jurkka</b>) ja Martta (<b>Laura Huhtamaa</b>) odottavat kuka innolla, kuka kauhulla kosioretken lopputulosta. Toisaalla Eskon velipoika Iivari (<b>Tomi Enbuska</b>) on toisenlaisella retkellä, nimittäin hääjuhlan juomatarjoiluja noutamassa. Seuraan liittyy täti Sakeri (<b>Lumikki Väinämö</b>). Vaan kun reissut on reissattu ja kotiin palataan, millainen on vastaanotto, entä takaisin tulevien kunto?</p><p style="text-align: center;">Olen nähnyt Nummisuutarit kerran aikaisemmin, kahdeksan vuotta sitten Kansallisteatterissa. Tuo produktio oli mieleeni ja pidin siitä kovasti, vaikka muistikuvat ovat jo vuosien saatossa haalistuneet. Kokemus jätti kuitenkin fiiliksen siitä, että Nummisuutarit on näytelmä minun makuuni, ja kun olen sen muutaman kerran viime vuosina lukenut, olen tarinasta ja tekstistä aina pitänyt. Niinpä odotin innolla, että pääsen taas mukaan Eskon kosioretkelle. <b>Samuli Reunasen</b> Lahteen sovittama ja ohjaama Nummisuutarit on räväkkä ja kiihkeä, jäntevä esitys, jossa vauhtia riittää. Esityksessä on paljon erilaisia tunnetiloja, tapoja kertoa tarinaa ja tehdä teatteria, mutta valitut keinot asettuvat onnistuneesti tasapainoon. Olen nähnyt Reunasen aiemmista ohjauksista Kansallisteatterin Hamletin, josta myös pidin. Yhteistä tyyliä löytyy molempien klassikoiden onnistuneen modernista käsittelystä. Yllättävä ja kokeileva toteutus kasvaa <b>Altti Uhleniuksen</b> musiikin myötä vielä seuraavalle tasolle, ja erityisesti esityksen aloittava Eskon laulu ja Kreetan hääjuhlissaan laulama kappale sekä täti Sakerin baariesitys jäivät mieleen. Videokuvan käyttö on perusteltua ja toimii erinomaisesti, varsinkin Kreetan ja Jaakon hääjuhliin sijoittuvissa kohtauksissa. Rakastan sitä, miten esitys hyödyntää paitsi lavaa, myös lavan takaista isoa, parkkipaikalle avautuvaa ovea, kulissien takaisia maisemia ja katsomoa. Joissain kohtauksissa olisi ollut pientä tiivistämisen varaa, mutta esitys ei ole mitenkään turhan pitkä ja tämä pieni harhailevaisuus saattoi johtua ihan vain ensi-iltajännityksestä.</p><p style="text-align: center;"><b>Ari Nummisen</b> koreografiassa on iloa ja riemua, voimaa ja kiihkoa. Liikettä on niin tanssillisesti kuin "tavallisesti", on juoksentelua, painimatsia, intoa ja vihaa, joka pääsee liikkeessä esiin. Häätanssi on hieno. <b>Minna Välimäen</b> lavastus ja puvut ovat upeita, visuaalisuus on täynnä yksityiskohtia ja jokainen näyttämökuva on kokonaisuus, jota jaksaisi ihastella pidempäänkin. Erityisesti Kreetan ja Jaakon hääpaikka, lautametsä ja lopun valoilla koristetut kuuset tekivät vaikutuksen. Puvustuksessa on vaikka ja mitä, ihanan ilottelevaa ja silti harmonista pukusuunnittelua. Kreetan ja Jaakon hääjuhla on koko esityksessä yksi suosikkijuttujani, ja niin myös puvustuksen suhteen. Kyllä on jengillä jos jonkinlaista päällä, ja erityisesti blingi ihastuttaa. <b>Harri Peltosen</b> valosuunnittelussa on siinäkin vähän kaikenlaista, montaa väriä, montaa tunnelmaa ja monenlaista valon liikettä. Kaunis on se valo, joka lautametsään osuu ja tekee siitä aivan aidon mäntymetsän näköisen. <b>Eija Nurmisen</b> ja <b>Anu Reijosen</b> naamiointi pääsee esiin varsinkin videokuvan kautta, lähikuvassa kimaltavat kynnet, ojennukseen pistetyt hiukset ja maskeerauksen yksityiskohdat saavat ansaitsemansa huomion. Taas nousee esiin Kreetan ja Jaakon hääjuhla, mutta porukalla on siellä niin timanttiset lookit, että en voi olla kehumatta myös naamioinnin yhteydessä. Ja Eskon pakaraan surautettavat tatuoinnit, jestas! Myös Eskon ulkoasu kokonaisuudessaan esityksen ajan on mainittava, sillä viimeisen päälle suittu nuorimies ryvettyy reissussa, ja ulkomuoto siinä samassa. Hienosti näkyy niin puvustuksen kuin maskin ja hiusten kautta se, miten Esko ottaa suurella retkellään jatkuvasti iskuja.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh4hXlQPzFcd84BYyIYib-NarpJOoIpXsaSrIy3AL07hmXGnoYYrgUQ3HJyVRVoDTRrE3ZnifvnFzfjfnt0x2cRgZ9jPs_Ha9zvKCelEOE2ZcGx960e-Zm6tsNQcvLin2Gj1WwClWqkvr13AQMp91cJ0iM1bG6PP_ZzaXwQyHza02bzlK7kW-DIw2uWTwl/s1024/nummisuutarit1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="578" data-original-width="1024" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh4hXlQPzFcd84BYyIYib-NarpJOoIpXsaSrIy3AL07hmXGnoYYrgUQ3HJyVRVoDTRrE3ZnifvnFzfjfnt0x2cRgZ9jPs_Ha9zvKCelEOE2ZcGx960e-Zm6tsNQcvLin2Gj1WwClWqkvr13AQMp91cJ0iM1bG6PP_ZzaXwQyHza02bzlK7kW-DIw2uWTwl/w640-h362/nummisuutarit1.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Tuomas Korkia-Aho vetäisee Eskostaan sellaisen tulkinnan, että huh. Hän revittelee, tuntee ja kokee, kasvaa roolissaan ja kasvattaa hahmoaan, ja tekee kaiken vahvasti. Eskon epäonninen kosiomatka on raaka tapa kasvaa aikuiseksi ja tajuta, ettei maailma ehkä olekaan niin ystävällinen ja hyväsydäminen kuin nuorukainen on luullut. Korkia-Ahon näyttelijäntyössä on kaiken väkevän ja kesyttömän lisäksi upeaa herkkyyttä, joka saa ansaitsemansa tilan. Hän kantaa ison roolin varmasti ja leikittelee roolihahmonsa tulkinnassa sujuvasti jo ensi-illassa. Tomi Enbuskan Iivari on sävyisän oloinen tyyppi, hänen taipumuksensa tuottaa vanhemmille harmaita hiuksia ei jää epäselväksi, mutta ei Iivarille silti voi niin kovin kiukkuinen olla. Enbuskalla on rooliinsa mainio ote, hän tuo hahmoonsa huumoria ja painavampia sävyjä. Mikko Jurkan Topias on hyväntuulinen ja innostuva, leppoisa mies, joka joutuu hänkin poikansa tavoin katsomaan maailmaa vähän uudesta kulmasta, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Jurkka tekee roolinsa onnistuneesti, hänellä on lavalla monta tosi hyvää hetkeä ja tapaa tulkita tilannetta. Laura Huhtamaan Martta on Jurkan Topiakselle erinomainen vastinpari, ja pidin kovasti Huhtamaan tavasta tehdä roolia. Martta on perheensä järjen ääni ja suhtautuu asioihin enemmän rationaalisesti kuin tunteella, kuten varsinkin Esko ja Topias tekevät. Huhtamaan roolityössä näkyy hienosti poikansa kasvua seuraavan äidin ja miehensä kaikenlaisia suunnitelmia kuuntelemaan tottuneen vaimon kokemus. Nenna Tyni tekee kaksi roolia, Kreetana ja Jaanana. Tyni tuo Jaanan rooliin vilpitöntä rakkautta ja samaan aikaan sekä nuoren ihmisen vilpittömyyttä että viisautta. Kreetan roolissa hän on ihanasti kaiken yläpuolella, koko ajan se joka tilannetta hallitsee vaikka seuraisikin sitä sivusta. Kaikki eleet, ilmeet, nauru ja asenne ovat kohdillaan, herkullista roolityötä!</p><p style="text-align: center;">Liisa Vuori on Mikko Vilkastuksena kannustava ja neuvokas reissukaveri Eskolle, tai ainakin niin hän esittää. Erityisesti pidin siitä, miten Eskon kuvaaminen videolle hääjuhlassa tuo Mikon hahmoon tasoja, sillä koska hänellä on kännykkä, jolla Eskoa kuvataan, katsotaan niin Eskoa kuin hääjuhlan tapahtumia Mikon silmien kautta. Vuoren roolityössä on varmuutta ja oikeanlaista energiaa. Tässä sovituksessa Mikon tarina ei ihan saa sitä loppua, jota hänen tarinakaarelleen kaipasin. Ehkä se alkuperäinen jalansatuttamistarina ei tähän olisi ollut sopiva, mutta jotain yhteenvetoa Mikon tarinalle olisi lavalla ollut mukava nähdä. Lumikki Väinämön täti Sakeri on huoleton ja rempseä, hänen roolityössään on sellainen cool aunt-fiilis. Ei ihme, että Iivari ottaa tädin mukaansa, vaikka tätä ei ole hääjuhlaan kutsuttu, tämä vaikuttaa olevan mainiota seuraa. <b>Miikka Wallin</b> tekee onnistuneet roolit Kristona ja Jaakkona, ja erityisesti Jaakon roolissa hän tekee kiinnostavan roolityön, jossa riittää vivahteita. <b>Tapani Kalliomäki</b> on Karrina todella ärsyttävä, mutta aivan mahtava. Siinä missä tyttärensä Kreetan välinpitämättömyys tulee läpi nuoren naisen huvitteluna, Karrin vahingonilo on suorastaan ilkeää ja hän pitää Eskon kustannuksella hauskaa ihan avoimesti. Nikon roolissa Kalliomäki tekee sujuvan roolityön, jossa on hyväntahtoista huumoria ja Nikon henkilöllisyyden paljastuttua myös aitoa lämpöä. <b>Annukka Blombergin</b> roolit lukkarina ja krouvarina ovat oikein hyvät, erityisesti lukkari jäi mieleen. Ihan mahtava idea antaa lukkarille kannettavat tatuointivälineet! <b>Jori Halttusen</b> roolityöt Teemuna ja Antresina ovat onnistuneet, ja kiihkeä musiikkinikkari Teemu teki vaikutuksen. Muusikko <b>Martti Peippo</b> tuo lavalle komeaa soitantaa, ja <b>Aarre Reijula</b> täydentää sujuvasti lavalla nähtävän porukan lautamiehen ja Teemun isän rooleissa. Koko näyttelijäjoukko on hienosti ottanut omakseen esityksen tunnelman, tekeminen on vahvaa ja tuntuu yleisössä.</p><p style="text-align: center;">Lahden kaupunginteatterin Nummisuutarit on todellakin "väkevä nuoruuden juhla", jota esityksen alaotsikko lupaa, mutta sitäkin enemmän se on tarina siitä, miten yllättävää, kamalaa ja rajua voi olla se, kun lähtee tutusta ja turvallisesta uuteen ja tuntemattomaan. Maailma ei aina vastaa odotuksia, ja nuorena sen aiheuttama pettymys sattuu. Kovaa. Ja sitten tuo pettymys puretaan johonkin, Eskon tapauksessa häähuoneessa riehumiseen, viinapäissään villiintymiseen ja lopulta alakuloiseen ja hiljaiseen kuljeskeluun. Nuoruus, kasvaminen ja oppiminen on vaikeaa ja koettelee itse kutakin, kuten tässä tarinassa nähdään. Tämä Nummisuutarit-versio on vauhdikasta tunteiden vuoristorataa, yllätyksellistä ja vaikuttavaa teatterin tekemistä, ja tarjoaa upeita näyttämökuvia ja kekseliästä visuaalisuutta. Tuomas Korkia-Aho isossa pääroolissa kantaa kaikki tarinan sävyt taidolla, ja muu näyttelijäjoukko tarjoilee myös vahvaa roolityötä. Jokin taso tai iskevyys tästä jäi minulle puuttumaan, mutta vaikka en ollut täysin myyty, nautin ja viihdyin ehdottomasti. Ihanan raivokas, tarkka, hienovarainen ja vallaton esitys!</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5NrEtR_E8hFv68tFQ5zkJk1csubJVzqgRsP9LvyRjO6ZHpSptdcti7e2KvZ6SdfYIcVaMXkhz22s18Zi7GOJStaSGifxoARAX7kLLp05xXchSDzLoyqozraX0d4ob_3QpTdTQxHKm6huWLxNFAUAuuiv8wDNRgFxFFqRm9iDhsivsWJpOy9SDSbQVDu61/s6764/nummisuutarit2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3632" data-original-width="6764" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5NrEtR_E8hFv68tFQ5zkJk1csubJVzqgRsP9LvyRjO6ZHpSptdcti7e2KvZ6SdfYIcVaMXkhz22s18Zi7GOJStaSGifxoARAX7kLLp05xXchSDzLoyqozraX0d4ob_3QpTdTQxHKm6huWLxNFAUAuuiv8wDNRgFxFFqRm9iDhsivsWJpOy9SDSbQVDu61/w640-h344/nummisuutarit2.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!</span> </p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-73698788615142756092023-10-09T14:06:00.002+03:002023-10-09T14:16:30.884+03:00Niin kuin taivaassa @ Seinäjoen kaupunginteatteri<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRjrW2gVvvK9Hs6Oqf4HSGTzyG9sadYKxjjWsGtQwvb_3u7DxSROy12dGk1cHp3iu33X73f-Q_4At56R-wscUJxPshs87LRc487nO3Nabzvako1p-y9aFTXLsFPYcxh_VZW-Qa4F4rKbCdVFdosZhMtiTPqnJDtwmY8OArUtvI913x1mW8FrJSBiqPfVNW/s1200/Niinkuintaivaassa_oikealla_PeterNyberg-1200x781.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="781" data-original-width="1200" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRjrW2gVvvK9Hs6Oqf4HSGTzyG9sadYKxjjWsGtQwvb_3u7DxSROy12dGk1cHp3iu33X73f-Q_4At56R-wscUJxPshs87LRc487nO3Nabzvako1p-y9aFTXLsFPYcxh_VZW-Qa4F4rKbCdVFdosZhMtiTPqnJDtwmY8OArUtvI913x1mW8FrJSBiqPfVNW/w640-h416/Niinkuintaivaassa_oikealla_PeterNyberg-1200x781.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri</span></td></tr></tbody></table></div><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://seinajoenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/niin-kuin-taivaassa/">Niin kuin taivaassa</a>-musikaalin 6.10.</p><p style="text-align: center;">Daniel Daréus (<b>Peter Nyberg</b>) on menestynyt kapellimestari, joka palaa lapsuusmaisemiinsa, pieneen ruotsalaiskylään. Daniel on sairas ja kyllästynyt musiikkimaailmaan, eikä halua muuta kuin olla rauhassa ja vain kuunnella. Se ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, sillä kylän vanhan koulun ostaneesta, maailmankuulusta miehestä tiedetään kaikissa taloissa. Eivätkä vieraanvaraiset ja uteliaat, ystävälliset kyläläiset sentään voi olla toivottamatta tätä tervetulleeksi! Pian Daniel joutuu sellaiseen pyöritykseen, ettei rauhassa olemisesta tule mitään. Tutuksi tulevat niin kylän asukkaat kuin sen kirkkokuorokin, jonka rakkaus lauluun ja yhdessä tekemiseen saa Danielin muistamaan kaiken sen, mikä musiikissa on hyvää. Hän ottaa kuoron johtaakseen ja astuu polulle, jonka varrella odottavat niin kipeät lapsuusmuistot, uudet ystävät kuin aito rakkaus.</p><p style="text-align: center;">Niin kuin taivaassa on <b>Kay</b> ja <b>Carin Pollakin</b> kirjoittama, Carin Pollakin ja <b>Fredrik Kempen</b> sanoittama ja Kempen säveltämä musikaali (<i>Gabriellan laulu</i> säv. <b>Stefan Nilsson</b>, san. <b>Py Bäckman</b>). Sen on Seinäjoen kaupunginteatterin 60-v juhlamusikaaliksi ohjannut <b>Tuomas Parkkinen</b>. Niin kuin taivaassa on myös kaunein musikaali, jonka tiedän. Suomen ensi-iltansa tämä teos sai Helsingin kaupunginteatterissa 2021, jolloin näin sen kahdesti ja rakastuin täysin. Voiko näin voimakasta, herkkää ja hienoa ollakaan? Koska tiivistin jo silloin sen, miksi musikaali toimii niin hyvin kuin toimii, lainaan tähän sanani HKT:n versiosta kirjoittamastani tekstistä: "Niin kuin taivaassa on valtavan kaunis ja lämmin musikaali, mutta se ei peittele synkempiä ja raaempia sävyjään. Perheväkivalta, erilaisuudelle naureskeleminen ja kiusaaminen sekä ennakkoluulot ovat vahvasti läsnä, eikä niitä yritetä hukuttaa yhteisöllisyyden, ystävyyden, rakkauden ja ilon alle. Toki näitä teemoja voitetaan tarinan edetessä, kun ihmisten ajatukset ja teot muuttuvat ja he tajuavat, miten väärin ovat toimineet ja miten olla parempia ja ystävällisempiä toisilleen, mutta kaikki ei yhtäkkiä käänny hyväksi vaan vaikeuksia on ja kaikkia ongelmia ei ratkaista. Tästä syystä musikaalin lempeys ja sydämellisyys tuntuu tosi vahvalta, hyvä korostuu kun sitä katsoo pahaa vasten." Olen edelleen samaa mieltä, ja jotenkin musikaalin kuvaamat tavalliset ihmiskohtalot ja arkiset maisemat tulivat tässä Seinäjoen versiossa vieläkin lähemmäs. Katsomossa istuu sydän pakahtuen, vuoroin liikutuksen vallassa ja vuoroin nauru ilmoille kuplien, kun tätä tarinaa kerrotaan lämmöllä, voimalla ja aidosti.</p><p style="text-align: center;">Tuomas Parkkisen ohjauksessa tilaa saavat kaikki tarinan hahmot, koko yhteisö ja sen tavat. Tiiviissä kylässä kaikki tietävät toistensa asiat, ja se myös näkyy, hyvässä ja pahassa. Asioista vaietaan, niille käännetään selkänsä ja vain annetaan olla, koska niin on aina toimittu. Mutta ollaan myös toisten tukena, annetaan neuvoja, kannustusta, viisauksia ja lohtua. Ollaan puolustamassa ja auttamassa, pidetään hauskaa, nauretaan ja iloitaan yhdessä. Parkkinen tuo ohjaukseensa kaikki tarinan tunteet ja tunnelmat, nostaa näkyville kaiken mikä on kaunista, ja kaiken, mikä on julmaa. Hänen ohjauksessaan on herkkyyttä ja raikkautta, hieno ote niin teoksen huumoriin, romantiikkaan, synkkyyteen kuin yhteisöllisyyteenkin. <b>Jukka Haapalaisen</b> korografiassa on iloa ja riemua, erityisesti kuoron ilottelu <i>Se meni hienosti</i>-kappaleessa ilahdutti. Koreografia on hienosti mukana myös tunnelmassa, ja liikekieleen mahtuu monenlaista toimivasti toteutettua ajatusta. Monessa kohtauksessa asemointi ja liike luovat myös upeita näyttämökuvia. Ylipäätään tässä produktiossa on tehty hienoja päätöksiä sen suhteen, mitä lavalla milloinkin nähdään, ja miten kohtauksia on toteutettu. Näistä esimerkkinä, ja vahviten jäi mieleen, <i>Synti</i>-kappaleeseen tuotu ensemblen mukanaolo. Lyhyet pysäytyskuvat ja hitaat liikkeet ovat upea ratkaisu. Hihkuin sisäisesti koko biisin ajan ilosta, näin juuri se tehdään! Voimakas ja onnistunut tapa tuoda tämä kappale lavalle, aina mustia vaatteita, valosuunnittelun spotteja ja koko kohtauksen ohjauksellisia ratkaisuja myöten. <b>Marjatta Kuiviston</b> lavastus taipuu varmasti monenlaisiksi tapahtumapaikoiksi, joista erityisesti kirkko, vanha kyläkoulu ja lentokenttä jäivät mieleen. Myös enkeli- ja alttaritaulut tekivät vaikutuksen. Maalaistunnelma ja lavastuksen värivalinnat ovat ihania, ja vaikka en aivan osannut tulkita viimeisen kohtauksen valtavien kankaiden merkitystä tai sanomaa, niin ovatpa ne komean näköiset alas lävähtäessään! <b>Leena Rintalan</b> pukusuunnittelussa on arkisia ja vähän hienompia pukuja, ja lopun lavastuskankaisiin sopivat puvut ovat erityisen hienot, samoin pidin kuoron esiintymisvaatteista ja kukkaseppeleistä kevätkonsertissa. Puvustus on erinomaisesti hahmoille sopivaa ja osin myös temaattisesti ladattua, erityisesti värien kautta. <b>Hannu Raja-Ahon</b> valosuunnittelu on pehmeää ja hyvin tunnelmassa kiinni. <i>56 sekuntia</i>-biisin pimennys on vaikuttava. Visuaalisesti tämä Niin kuin taivaassa on sopivasti arkinen ja samalla taianomainen.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibjneFPn-GzX_6JxEbbZSmUHfIQE1ey7nRdQyl7897SVuWoThpPR0QOoeq6eRU2PskWSzQEUMSUCiR2tjjVfwEocFiRYrYWgTCFLzDCxKSXjqZk2jC8UYTajkOAComtU8zvUcytbA9dr6c5kMBZvmRLHkuh1AvNarTJYmtNRzb6hHWj7__SdOtq8Qbt6sd/s1200/Niinkuintaivaassa_PeterNyberg_NataliLintala_3-1200x800.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibjneFPn-GzX_6JxEbbZSmUHfIQE1ey7nRdQyl7897SVuWoThpPR0QOoeq6eRU2PskWSzQEUMSUCiR2tjjVfwEocFiRYrYWgTCFLzDCxKSXjqZk2jC8UYTajkOAComtU8zvUcytbA9dr6c5kMBZvmRLHkuh1AvNarTJYmtNRzb6hHWj7__SdOtq8Qbt6sd/w640-h426/Niinkuintaivaassa_PeterNyberg_NataliLintala_3-1200x800.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Aino Piirolan</b> tekstisuomennos ja <b>Maija Vilkkumaan</b> biisisuomennokset soljuvat sujuvasti. Fredrik Kempen sävellys on täyttä timanttia, ja oli ihanaa päästä kuulemaan taas myös ne kappaleet, jotka eivät ole mukana Tukholman kantaesityksen levytyksellä. Yllätyin siitä, miten hyvin muistin kaikki nekin biisit, jotka olen viimeksi kuullut pari vuotta sitten HKT:n version katsomossa. Esimerkiksi <i>Se meni hienosti</i>, <i>Et koskaan yksin jää</i>, <i>56 sekuntia</i>, <i>Lenan ja Toren valssi</i> ja <i>Me oltiin suursuksee</i> muistuivat mieleen samalla hetkellä, kun niiden ensimmäiset soinnut soivat. Koko Niin kuin taivaassa-musikaalin sävellys on ihana, pidän kaikista kappaleista ja kuuntelenkin niitä usein. Musiikki on monipuolista, ja varsinkin dramaattiset kappaleet ovat upean voimakkaita. Tässä produktiossa suosikeiksini nousivat <i>Nyt on se aika jonka sain</i>, <i>Et koskaan yksin jää</i>, <i>56 sekuntia</i>, <i>Lenan ja Toren valssi</i>, <i>Gabriellan laulu</i>, <i>Elämä kantaa</i>, <i>Synti</i>, <i>Enkelilaulu</i>, <i>Kuoro kuin muuri</i>, <i>Tähdet</i>, <i>Meen vaikken tahtoisikaan</i> ja <i>Niin kuin taivaassa</i>. Myös biisi, jossa lauletaan "elää voi tälleekin" on ihana, onkohan se nyt <i>Kuoroharjoitus</i> nimeltään. <b>Aleksi Laukkosen</b> johtama orkesteri kuulostaa erinomaiselta, musiikki pääsee oikeuksiinsa ja siihen ladattu tunne kuuluu ja sykähdyttää.</p><p style="text-align: center;">Peter Nyberg tekee Daniel Daréuksena ehkä tähän mennessä vaikuttavimman roolityönsä. Tulkinnassa on voimaa ja varmuutta, herkkyyttä joka näkyy kykynä kertoa paljon ja isoja asioita tekemättä näyttelijäntyöllisesti mitään kovin suuresti, ja sellaista monenlaisten tunteiden omaksuntaa, että mikään, mitä Daniel käy läpi, ei jää latteaksi. Nyberg tavoittaa Danielin monikerroksisuuden ja varautuneisuuden, sen, että miehessä on lukkoja jotka aukeavat vain ajan kanssa jos silloinkaan, mutta hänen roolityössään on myös leikkisyyttä ja valoa. Danielin kasvu tarinan edetessä on koskettavaa, se, miten hän uskaltaa heittäytyä elämään lämmittää sydäntä, ja Nyberg tuo tämän kaiken lavalle aidolla tavalla. Ja jos vaikutuksen tekee hahmon tulkinta, sen tekee myös laulu. Erityisesti <i>Meen vaikken tahtoisikaan</i>-veto on upea. Tässä produktiossa on monta sellaista hahmojen välisiin suhteisiin liittyvää juttua, joista pidän, ja yksi niistä on se, miten Daniel reagoi Connyyn (<b>Jussi Jätinvuori</b>). Koulukiusaajasta on kasvanut vaimoaan pahoinpitelevä, äkkipikainen mies, jota Daniel pelkää nyt, kuten pelkäsi jo lapsena. Pelko ja jännite tulevat lavalle pieninä eleinä, mutta tekevät ison vaikutuksen. Myös esimerkiksi se, miten Daniel tarkkailee muita, kuten Lenaa ja Torea, sekä Arnen ja Holmfridin monimutkainen historia, tulevat lavalle onnistuneesti. <b>Natalil Lintala</b> on aivan ihana Lena, valoisa ja innostava persoona joka kertoo mitä tuntee ja ajattelee, ja säteilee ympärilleen ystävällisyyttä ja iloa. Lintala tuo Lenan rooliin suuria, aitoja tunteita, joiden kautta niin Lenan ilot kuin surutkin koskettavat. Lintalalla on näyttelijäntyössään sellaista herkkyyttä ja lämpöä, että tuntuu kuin hänen Lenastaan saisi ystävän jokainen katsomossa istuva. <b>Anna-Maija Jalkasen</b> vaikuttavasti tulkitsema Gabriella saa musikaalin edetessä kasvaa alistetusta ja nurkkaan ajetusta rohkeaksi ja voimakkaaksi ihmiseksi. Gabriellan tarina tuodaan Seinäjoella lavalle tosi vahvasti, ja Jalkasen ja Gabriellan aviomiehen Connyn roolin tekevän Jussi Jätinvuoren yhteistyö on saumatonta. Perheväkivalta on kylmäävää ja rajua, ja se, miten tilanteesta on kehittynyt sellainen, että kaikki tietävät mutta kukaan ei tee mitään, pysäyttää. Miten vaikeaa onkaan puuttua silloin, kun ei saisi jäädä sivuun? Jalkanen tekee roolinsa todella kauniisti, ja <i>Gabriellan laulu</i> soi sydämessä saakka.</p><p style="text-align: center;">Kirkkoherra Stigin ja tämän vaimon Ingerin roolit tekevien <b>Esa Ahosen</b> ja <b>Heidi Kirveen</b> näyttelijäntyössä erilaiset energiat tasapainottavat toisiaan mainiosti. Vakava, tapoihinsa kangistunut ja ohjat omissa käsissään pitämään tottunut Stig, ja eläväinen, uudesta innostuva Inger ovat jakaneet elämänsä jo pitkään, mutta eivät vaikuta silti tuntevan toisiaan kunnolla. Ahonen näyttelee hienosti sen, miten kirkkoherran turhautuminen ja epätoivo kasvavat, kun kylä, seurakunta ja oma vaimo tuntuvat kaikki muuttuvan ihan yhtäkkiä. Kirves tuo rooliinsa taitavasti Ingerin tasapainottelun sen suhteen, kun itse haluaisi tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä innostaa, ja mies ei suostu ollenkaan hyväksymään vaan saarnaa vain vääryyttä. <b>Lauri Ketonen</b> tekee tosi hyvän roolin Arnena, kyläkauppiaana ja kuoron puuhamiehenä. Ketosella on rooliin erinomainen ote, ja hän tuo Arnen lavalle inhimillisesti, kokonaisena, monitasoisena ihmisenä. <b>Helena Rängmanin </b>Siv on hillitty ja tottunut toimimaan tietyllä tavalla, mutta joutuu pohtimaan lähestymistapojaan ja asennettaan sen jälkeen, kun kuoro ottaa uuden suunnan. Rängman tekee uskottavan ja hyvin rakennetun roolin. Onnistuneesti on hahmonsa rakentanut myös Jussi Jätinvuori, jonka Conny on itsevarma ja rehvakas. Connyn arvaamattomuus saa jännittymään katsomossakin, ja Jätinvuori löytää hienosti tavan tuoda näkyviin sen, miten Connyn läsnäolo saa muut varautumaan. <b>Jussi Lukács</b> tuo Toren lavalle mainiolla tavalla, hänen roolityössään on varmuutta ja ymmärrystä, joka tuo roolityöhön syvyyttä. <i>Lenan ja Toren valssi </i>on hurmaava. <b>Aki Saarelan</b> tulkinta Holmfridista on vahva, samoin <b>Ami Aspelundin</b> tapa tuoda hahmonsa Olga lavalle. Koko ensemble pelaa yhteen hienosti, ja yhteisön ja yhteisöllisyyden tarina nousee heidän käsissään lavalle niin suurella tunteella, lämmöllä ja riemulla, että sydän sulaa vähemmästäkin.</p><p style="text-align: center;">Huh. Ei tästä ehkä muuta tarvitse sanoa. Huh miten hieno, huh miten kaunis, huh miten täynnä tunnetta ja voimaa.</p><p style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="730" data-original-width="1200" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfr_wZ6rgt9Clbv7C4Y10hxuzZLmaTsL6WoSSJHFZddnwaW0YLhU9l4V0hvrtJzVFi3oL5i4cYyxmboS8fB7R5bRJT6tl0C_MvmkaAU0VRzA123mjd2tfKeAgeJkJqQ08wGHZAZ9gVhyxemWINdtpR4IQWmm8NKngxM7RpnWp3kqoakSRgSz-3Q5iSu7gu/w640-h390/Niinkuintaivaassa_kirkossa-1200x730.jpg" width="640" /></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Seinäjoen kaupunginteatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-88080085340756360772023-10-07T20:19:00.005+03:002023-10-07T20:29:03.485+03:00Et sä kumminkaan mitään tajuu @ Musiikkiteatteri Kapsäkki<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb6ryP4MvXLxlUlnV8BA7bAeMthbfvtS0jgLLZZK4LiEHjtpzoSJEX7AMzfPSVUhRwsR9S-5DyvctAIe5VQgb72izGaaaYfbdGCHyWLAaHZT5vaxafK-Ei5ugf1dAF0kNPvdSmCZnsl9vNu0C7lfvu0skVGOTgmUU3o8Y9VxTBp8n380j3JpNa2Oli_Ozu/s2560/ets%C3%A4tajuu2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1771" data-original-width="2560" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb6ryP4MvXLxlUlnV8BA7bAeMthbfvtS0jgLLZZK4LiEHjtpzoSJEX7AMzfPSVUhRwsR9S-5DyvctAIe5VQgb72izGaaaYfbdGCHyWLAaHZT5vaxafK-Ei5ugf1dAF0kNPvdSmCZnsl9vNu0C7lfvu0skVGOTgmUU3o8Y9VxTBp8n380j3JpNa2Oli_Ozu/w640-h442/ets%C3%A4tajuu2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Tero Vihavainen</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin<a href="https://kapsakki.fi/et-sa-kumminkaa-mitaan-tajuu/"> Et sä kumminkaan mitään tajuu</a>-musikaalin ensi-illassa 4.10.</p><p style="text-align: center;">Teini ja vanhempi. Toistensa viholliset, toistensa parhaat ystävät. Nuoret ja aikuiset, kaksi lajia joilla ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää toisiaan. Itsenäistymistä, elämää ja maailmaa opetteleva viisitoistavuotias ja vanhempi, joka on elänyt saman vaiheen ja oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, jotta nuoren ei tarvitsisi. Mutta pitääkö polku lapsuudesta kohti aikuisuutta suojata, vai saako nuori tehdä itse omat virheensä? Miten ihmeessä tajuta muuttuvaa maailmaa ja kaikkea sitä, mitä nuoruuteen kuuluu? Ja miten ihmeessä tajuta vanhempia, jotka julistavat, miten asiat olivat "silloin kun minä olin nuori"? Voiko yhteistä puhuttavaa löytyä, voiko samoista asioista kiinnostua, voiko virheistä puhua ja saavutuksista iloita? Vai ovatko nuoret ja aikuiset niin kaukana toisistaan, että yhteiselosta ei tule mitään? Näitä ja monia muita kysymyksiä tutkiskelee dokumentaarinen musiikkiteatteriesitys Et sä kumminkaan mitään tajuu.</p><p style="text-align: center;"><b>Jonna Wikströmin</b> käsikirjoittaman ja ohjaaman esityksen materiaalia on kerätty pääkaupunkiseudun nuorten ja heidän vanhempiensa sekä nuorten kanssa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluista. Wickströmin dramatisointi on sujuva, mutta toisteisuudesta olisi ollut varaa hieman karsia. Lähes kolmetuntinen esitys pitää kyllä otteessaan koko kestonsa ajan, ja dokumentaariseen materiaaliin pohjautuvan esityksen kohdalla se, mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään pois, on iso päätös. Kokonaisuus on vähän pitkäksi venähtämisestä huolimatta tasapainossa, ja onnistuu aidolla ja tunnistettavalla tavalla käymään läpi ison tunnekirjon. Esityksessä korostuvat nuorten ja vanhempien välinen ymmärtämättömyys, konfliktit, huuto ja ovien paiskominen, mutta mukaan mahtuu myös positiivisempia kohtaamisia ja kauniita ymmärtämisen hetkiä, jolloin ollaan samalla sivulla. Arkiset hetket ovat samaistuttavia, samoin hahmot, ja vaikka ei itse olisi elänyt samanlaista nuoruutta kuin mitä lavalla kuvataan, löytää esityksestä silti paljon kosketuspintaa. Nuoruus on nuoruutta kaikkialla, ja kaikkien nuoruudessa on aina jotain samaa. Minun teinivuoteni eivät olleet yhtään niin dramaattisia tai hankalia kuin se nuorten elämä, jota esitys kuvaa, mutta tunnistin silti tunteita, ajatuksia ja asioita, joita esityksen hahmot käyvät läpi. Ja vaikka esityksessä onkin pääosassa se, etteivät nuoret ja aikuiset oikein tajua toisiaan ja sitten riidellään ja huudetaan, ovat ne ehkä kuitenkin vain hetkiä elämästä, jossa on paljon myös muuta. Wickströmin ohjauksessa näkyykin hienosti se, että vaikka on vaikeaa ja on turhauttavaa, on myös ihanaa ja hauskaa ja toiveikkuutta. Lämpö ja rakkaus tulevat kaikesta läpi, välittäminen suuntaan ja toiseen, se, että toista ei jätetä yksin ja yhdessä kyllä selvitään.</p><p style="text-align: center;">Esityksen visuaalisuus on onnistunutta, ja monesta näyttämökuvasta pidän kovasti. <b>Paula Koivusen</b> puku- ja lavastussuunnittelu on arkista ja toimivaa, kolme ovea ja pari tuolia sekä penkki/auto tarjoavat kaikki tarvittavat tapahtumapaikat ja osallistuvat tarinankerrontaan tiiviisti. Puvustuksessa on ajan henkeä ja sopivasti nuorten ja aikuisten omat tyylit, ja pukusuunnitteluun mahtuu mainiosti myös huumoria ja draamaa. <b>Max Wickströmin</b> valosuunnittelussa on monenlaista tunnelmaa ja ihanasti värikkyyttä. <b>Terjo Aaltosen</b> videosuunnittelu tuo mukaan niin asiantuntijoiden haastattelut, yöllisen Helsingin kuin kohtausten fiiliksiä tukevat projisoinnit. Erityisesti <i>PUNK</i>, <i>Polaris</i> ja <i>Maailma on auki</i>-biisien projisoinnit tekivät vaikutuksen. <b>Soile Ojalan</b> koreografiassa on energiaa ja asennetta, sekä riehakasta iloa että viipyilevää haikeutta. Liikekieli on näppärästi yhteydessä niin esityksen komediallisiin elementteihin kuin siihen, mitä hahmot milloinkin käyvät läpi, oli se sitten suurta tai pientä, iloista tai surullista, maailmaasyleilevää ja elämäniloista tai kiukkuista ja ärsyyntynyttä. Videolla mukana olevat nuorisotyön ammattilaisten haastattelut tuovat esitykseen arvokasta sisältöä, mutta kokonaisuuden kannalta ne olisivat saattaneet toimia paremmin upotettuina osaksi lavan tapahtumia, erillisten videoiden sijaan. Haastatteluissa on sopivan rento ja menevä, samalla asiantunteva ja painava meininki, jolloin ne eivät tunnu liian opettavaisilta tai saarnaavilta. Viesti on tärkeä, ja se saakin olla painava, mutta opetusvideotyyli veisi haastattelut turhan kauas esityksen muusta tyylistä. Nyt näiden kahden kerrontamuodon välille on löytynyt toimiva tasapaino.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggKiJ4vQL6MqrmirjOvHPVG1el2DSF-siEjVyxTt82SwztH15shKxwCvT0u_CK82W_7lKWTtliUsXmi6q5wPauBgoPqBirIGnw4O2nxuuf2oaN_5bvIMf8nDVFUZmCYKRPE_TstNBzQgfH5K7o56bauqXS7qB9sgiqVXXohcCkiKzXIMG-m78hZtVtRzAL/s2560/ets%C3%A4tajuu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdmQyt2cX-sav-guUT3dZq3UL2Uyt4EfjNP_IcxndSpoawaeB4fwjW7SIieza-IsZT9V9s85q4K6YRu23ZgKyGkpTdVgya-FjaKu28uOQZkJTnoJ0haLg8XqPNh55OJ69q1-jBdkR3vl1qk8ugNbS53PWFO-BQk0ZxOGqqqv6fVS_isa-9A05sFpchZ0S5/s2560/ets%C3%A4tajuu3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1708" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdmQyt2cX-sav-guUT3dZq3UL2Uyt4EfjNP_IcxndSpoawaeB4fwjW7SIieza-IsZT9V9s85q4K6YRu23ZgKyGkpTdVgya-FjaKu28uOQZkJTnoJ0haLg8XqPNh55OJ69q1-jBdkR3vl1qk8ugNbS53PWFO-BQk0ZxOGqqqv6fVS_isa-9A05sFpchZ0S5/w268-h400/ets%C3%A4tajuu3.jpg" width="268" /></a><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1707" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggKiJ4vQL6MqrmirjOvHPVG1el2DSF-siEjVyxTt82SwztH15shKxwCvT0u_CK82W_7lKWTtliUsXmi6q5wPauBgoPqBirIGnw4O2nxuuf2oaN_5bvIMf8nDVFUZmCYKRPE_TstNBzQgfH5K7o56bauqXS7qB9sgiqVXXohcCkiKzXIMG-m78hZtVtRzAL/w266-h400/ets%C3%A4tajuu.jpg" width="266" /></div></div><p></p><p style="text-align: center;">Esityksen musiikki on lähtöisin <b>Marzi Nymanin</b> vetämistä musiikkityöpajoista ja sävellys on sekä nuorten että aikuisten käsialaa, samoin sanoitukset. Biisit ovat raikkaan kuuloisia ja monipuolista, tarttuvia sävellyksiä ja tosi toimivia sanoituksia. Sävellyksen takana ovat Marzi Nyman, <b>Anna Kemppi</b>, <b>Aleksanteri Levijoki</b> ja <b>Aida Wikström</b>, ja sanoituksista vastaavat <b>Sade Alanko</b>, <b>Kaiku Euren</b>, Anna Kemppi, Aleksanteri Levijoki, <b>Oliver Pirttilä</b>, Aida Wikström ja Jonna Wikström. Nymanin sovittamista biiseistä muodostuu esitykselle tasapainoinen soundtrack, ja muutama kappale jää tiukasti päähän soimaan. Erityisesti esityksen nimibiisi <i>Et sä kumminkaan mitään tajuu</i> teki vaikutuksen, siinä on toimivan biisin lisäksi mainio koreografia ja mahtava meininki. <i>Äiti mä myyn tämän maan</i>, <i>PUNK</i>, <i>Rap</i>, <i>Polaris</i> ja <i>Pikkuriikki</i> jäivät myös mieleen, samoin riemastuttava <i>Vittupää nalkuttaja</i>. Eniten kosketti <i>Maailma on auki</i>, hieno, toiveikas ja riemukas biisi ja kohtaus.</p><p style="text-align: center;">Lavalla nähdään viisikko <b>Paavo Kerosuo</b>, <b>Ella Lymi</b>, <b>Nicklas Pohjola</b>, <b>Hanna Vahtikari </b>ja <b>Senna Vodzogbe</b>, jotka jo ensi-illassa olivat mahtavassa vedossa ja toivat lavalle runsaasti energiaa, huumoria, herkkyyttä ja aitoja tunteita. Kaikki pääsevät näyttämään niin komedian- kuin draamantajuaan, ja lämpimästi yhteen pelaava porukka heittää sujuvasti ylleen niin nuorison hupparit, huolestuneiden äitien aamutakit kuin kiireisten, pihalla olevien vanhempien hämmentyneen olemuksen. Kerosuo jää mieleen erityisesti kokeisiin lukemisesta kyselevänä ja naapurin/tuttujen lasten saavutuksilla kehuskelevana isänä, sekä heittäytyvästä lattiallakiemurtelusta, kun nuoren yhteistyöhaluttomuus menee isällä tunteisiin. Lymi tekee vaikutuksen lavaenergiallaan, hienoa läsnäoloa ja tarkkaa hahmon rakentamista. Pidin varsinkin siitä, miten Lymi lukee kohtausten tunnelmaa, ja siitä hetkestä, kun kiukkuisena autoon tullut teini pelästyy vanhemman tunteenpurkausta ja koko teinin olemus muuttuu. Vaikuttava kohtaus. Samankaltaisessa kohtauksessa tekee vaikutuksen myös Pohjola, joka onnistuu etenkin siinä, miten uskottavaa ja aitoa hänen tekemisensä on. Pohjolan olen nähnyt lavalla muutaman kerran, ja aina hän tuo näyttelijäntyöhönsä jotain sellaista, joka menee syvälle katsojaan. Niin nytkin. Myös <i>Vittupää nalkuttaja</i>-biisissä Pohjola loistaa, mahtava ote biisiin ja hahmoon! Vahtikari tekee vahvaa roolityötä ja on vanhemmuuden epätoivossa koskettava ja hauska, hän osaa taitavasti niin liioitella kuin kertoa pienillä eleillä ja ilmeillä paljon. Monta tosi vaikuttavaa hetkeä lavalla, ja sellaista näyttelijäntyötä, joka puhuttelee uskottavuudellaan. Vodzogbe tulkitsee esityksen teemoja herkästi ja napakasti, hän tavoittaa sujuvasti kaikki esityksessä läpi käytävät tunteet ja tuo ne lavalle kauniilla tavalla. Vodzogben roolityö on monitasoista ja varmaa, hänellä on asennetta ja energiaa joka tekee hahmoista kokonaisia, kiinnostavia ja aitoja. Erityisesti Vodzogben ilmeikkyys, näyttelijäntyön yksityiskohdat ja tietynlainen paljon alleen mahduttava kovuus silloin, kun se hahmolle sopii, teki vaikutuksen.</p><p style="text-align: center;">Et sä kumminkaan mitään tajuu on suora ja hauska, aito ja lämmin esitys asiasta, joka on aivan tavallista ja silti ihan outoa. Nuoruus se vasta kummastuttaa, niitä jotka tätä vaihetta elävät ja niitä, jotka sitä sivusta seuraavat. Aidot tilanteet, niitä vakuuttavasti ja vahvalla läsnäololla tulkitsevat näyttelijät ja mainiot biisit muodostavat kokonaisuuden, joka koskettaa vaivattomasti ja herättää huvittumaan, pohtimaan ja ymmärtämään kanssaihmisiä. Viihdyin, nautin, tunsin ja ajattelin – ja juuri sitä teatterilta haluankin. Suosittelen lämpimästi, hieno esitys.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw132a9fM1kq4dOFFnnUw1qTUrddLvGXhwUWm7VjONhmGfIRvcqznVuaADNanf9W4mQYjuKm10KfFX8zps3-oTSTqE0hU5LV6qxo9megxDw1sRQcuqQMoAicw0yZ5IUIerbhRXAfyVsqHQ4gwT7wRPN4Egr8J-V7cuQwRmq_JRlHpp3EXzuWa-z_fiy2QP/s2560/ets%C3%A4tajuu4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1661" data-original-width="2560" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw132a9fM1kq4dOFFnnUw1qTUrddLvGXhwUWm7VjONhmGfIRvcqznVuaADNanf9W4mQYjuKm10KfFX8zps3-oTSTqE0hU5LV6qxo9megxDw1sRQcuqQMoAicw0yZ5IUIerbhRXAfyVsqHQ4gwT7wRPN4Egr8J-V7cuQwRmq_JRlHpp3EXzuWa-z_fiy2QP/w640-h416/ets%C3%A4tajuu4.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kapsäkki!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-85496932009630869372023-10-04T13:38:00.003+03:002023-10-04T13:38:12.288+03:00Nukkekoti @ KOM-teatteri<p style="text-align: center;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYDqfLOd0CcEvUgRUtFSvv80TVVFyxbafmMFvWBC6q_IP41vztAPiLIVu_DPj8heiCaQSkpHQ166WNLUSrIo6WLq6HB8Ss-n3zJvJMBLLSM8MyyCcG2ZxZCe8l1GMCNb82Bo5-Xz0jAvNX-5Gu8riuuaA26IAO8nKyWYqJt3ulVWVK8FeWJbVP7x-P8k4U/s2560/KOM-Nukkekoti4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1707" data-original-width="2560" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYDqfLOd0CcEvUgRUtFSvv80TVVFyxbafmMFvWBC6q_IP41vztAPiLIVu_DPj8heiCaQSkpHQ166WNLUSrIo6WLq6HB8Ss-n3zJvJMBLLSM8MyyCcG2ZxZCe8l1GMCNb82Bo5-Xz0jAvNX-5Gu8riuuaA26IAO8nKyWYqJt3ulVWVK8FeWJbVP7x-P8k4U/w640-h426/KOM-Nukkekoti4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Noora Geagea</span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Näin <a href="https://kom-teatteri.fi/ohjelmisto/nukkekoti/">Nukkekodin</a> 30.9.</div><p></p><p style="text-align: center;">Aviopari Aron (<b>Aleksi Holkko</b>) ja Heikki (<b>Niko Saarela</b>) asuttavat kotiaan onnellisena ja yhteisestä arjesta nauttien. Heikki on juuri saamassa paremman työpaikan, ja tulevaisuus näyttää lupaavalta. Mutta kaikkia salaisuuksia ei ole kerrottu, ja kun Aronin velka Nielsenille (<b>Tiina Weckström</b>) uhkaa paljastua, alkavat tapahtumat vyöryä eteenpäin. Heikin ylpeys ei kestäisi, jos hän saisi tietää Aronin ottaneen velkaa maksaakseen ulkomaanmatkan sairaan miehensä hoitamiseksi, siitä Aron on varma. Siksipä Aron on valmis pelastamaan tilanteen apunaan ystävänsä Kirsi Lindén (<b>Vilma Melasniemi</b>), joka tosin saapuu paikalle huonoon aikaan ja sekoittaa pakkaa entisestään. Perheystävä Frank (<b>Markus Riuttu</b>) taas kärsii niin sairauden- kuin rakkaudentuskia, ja horjuttaa hänkin arjen tasapainoa. Miten lopulta käy, kun salaisuudet paljastuvat?</p><p style="text-align: center;"><b>Henrik Ibsenin</b> Nukkekoti on klassikkonäytelmä, josta minä en ennen tätä ollut nähnyt yhtäkään versiota. Olen lukenut tekstin muutaman kerran, mutta se ei ole tehnyt minuun kummempaa vaikutusta, enkä muistanut tarinasta paljoakaan ennen katsomoon suuntaamista. Mielessäni myös aina sekoitan Nukkekodin, <b>Minna Canthin</b> Sylvin ja <b>August Strindbergin</b> Neiti Julien, vaikka ne ovat loppujen lopuksi aika erilaisia. En siis ollut ennen esitystä muistikuvistani myöskään ihan varma, sillä muistin joitain kohtauksia, mutta en tiennyt, mistä näytelmästä ne olivat. Tämän KOMin Nukkekodin on vapaasti sovittanut ja kääntänyt <b>Mikko Roiha</b>, joka vastaa myös esityksen ohjauksesta sekä lavastus- ja valosuunnittelusta. Pohjanmaalle 2000-luvun alkuun sijoitettu näytelmä rakentuu lavalle hienovaraisesti ja harkitusti, mutta siitä jää uupumaan intensiteettiä. Jos Nukkekoti olisi minulle tutumpi näytelmä, olisin saanut tästä versiosta enemmän irti, mutta nyt en päässyt tarinan maailmaan oikein sisälle. Kuva avioliitosta eri tasoineen ja tapoineen rakentuu lavalle hyvin, mutta jää vähän vajaaksi. Jotenkin Aronin ja Heikin liiton ongelmat jäivät aukeamatta, eikä viimeisen kohtauksen Aronin hieno puhe siitä, miten hänen pitää löytää itsensä ja etsiä jotain muuta kuin sitä, mitä Heikin kanssa olisi tarjolla, ole niin vaikuttava kuin se voisi olla. Vaikka ajatus siitä, että tämä liitto ei toimi eikä varsinkaan Aron voi tulla siinä täysin onnelliseksi, kyllä tulee esiin ja tuntuu välillä vahvasti, odotin selkeämpää käännekohtaa. Ehkä jonkinlainen painostavampi ote olisi tuonut tähän juuri sitä intensiteettiä, jota jäin kaipaamaan. Osansa on myös sillä, miten tarkasti viritettyjä tunnelma, tapahtumat ja hahmojen väliset suhteet ovat. Jos keskittyminen lavan tapahtumiin vähän herpaantuu, eivät kaikki esityksen merkitykset välttämättä avaudu.</p><p style="text-align: center;"> Esityksellä on selkeä muotokieli niin visuaalisuuden, näyttelijäntyön, äänisuunnittelun kuin tunnelmiensa suhteen, ja pidän siitä, miten Roiha käyttää teatterin eri osa-alueita kokonaisuuden luomiseen. Esitys on alusta loppuun koherentti ja selkeä, se asettuu tilaan luontevasti ja on tasapainossa. Parisuhdedraaman sekaan sopii alun veikeästi koreografioitu tonttuilu, milloin minnekin ilmestyvä, salaperäinen kävelykeppihahmo ja huumori, jota esityksessä oli paljon enemmän kuin osasin odottaa. Suomalaiseen yhteiskuntaan sijoitettu klassikko toimii, vaikka en ihan saanut kiinni tapahtuma-ajasta, joka käsiohjelmassa mainitaan 2000-luvun alkupuoleksi. Ei sillä tosin tarinan kannalta niin suurta väliä ole, ja jos mainintaa ei olisi ollut, olisin varmaankin kuvitellut tämän sijoittuva ihan nykyaikaan. Roihan tyylikäs ja hallittu lavastus- ja valosuunnittelu saa parikseen <b>Riitta Röpelisen</b> yhtä tyylikkään ja hallitun, mutta silloin tällöin reippaammin ilottelevan pukusuunnittelun. Naamiaisasut, erityisesti Frankin, ovat huikeat! <b>Jani Rapon</b> äänisuunnittelussa on voimaa, vaikka minulta jäikin tunnistamatta esityksessä käytetty elokuvamusiikki. Ilmeisesti se oli Vertigo-elokuvasta. Pariin otteeseen soinut joululaulu jäi myös mieleen, siitä tykkäsin.</p><p></p><p style="text-align: center;">Aleksi Holkko vetäisee Aronina huimaavan roolin, huh mikä meno ja monitasoisuus! Holkko kantaa ison pääroolin varmasti ja tuo Aronin lavalle tosi tarkasti, tasapainottaen roolin nopeita muutoksia. Aronin roolissa on paljon tekstiä ja tulkittavaa, katsomoon asti näkyy miten Aronin päässä surisevat kaikki ajatukset, kauhuskenaariot, suunnitelmat ja tehdyt päätökset, ja Holkko välittää tämän hienosti. Vaikuttava roolityö. Niko Saarelan Heikki on hyvä vastinpari Holkon Aronille. Hillitty Heikki haluaa pitää ohjat käsissään ja pysyä perillä kaikesta siitä, mitä hänen kodissaan ja maailmassaan tapahtuu. Saarela omaksuu jäyhän, uraansa rakentavan miehen olemuksen vakuuttavasti. Holkko ja Saarela pelaavat taitavasti yhteen ja tuovat hahmojensa välille historiaa ja yhteisiä kokemuksia, jotka voi lukea rivien välistä. Vilma Melasniemi tekee Kirsistä varovaisen ja varmistelevan naisen, ystävällisen oloisen ja kannustavan ihmisen, josta tarpeen vaatiessa löytyy päättäväisyyttä ja itsevarmuutta. Kirsi on tosi kiinnostava hahmo, ja pidän Melasniemen tavasta rakentaa hahmoaan ja tulkita tämän tarinaa. Markus Riutun Frank on mielenkiintoinen hahmo myös, hän jäi ehkä aavistuksen etäiseksi, mutta onnistui kiinnittämään huomioni. Frankin yksinäistä ja salattua rakkauden tuskaa Riuttu tulkitsee erinomaisesti, ja parissa kohtauksessa hän varastaa shown täysin. Monitasoinen rooli, Riuttu lukee esityksen jännitettä tarkasti ja on tarinassa vahvasti läsnä. Tiina Weckströmin Nielsen vaikuttaa aluksi ilkeältä ja uhkaavaltakin, mutta hänestä kasvaa samaistuttava ja kovia kokenut, ymmärrettävä hahmo. Weckström ottaa roolinsa haltuun vakuuttavasti, ja erityisesti kaikki yksityiskohdat, ilmeet, eleet ja liikkeet jäivät roolityöstä mieleen.</p><p style="text-align: center;">KOM-teatterin Nukkekoti on tyylikäs, harkittu ja väkevästi näytelty esitys. Hienosti viritetty tunnelma ja taitavasti rakennetut hahmot vakuuttavat, ja klassikon päivittäminen 2000-luvulle on kiinnostavaa. Aikakausi jää esityksessä tosin melko hämäräksi, Pohjanmaa tapahtumapaikkana tulee vahvemmin esiin. Tämä ei ollut sitä, mitä odotin, ja jäi siksi vähän harmittamaan, olisin nimittäin halunnut pitää näytelmästä enemmän. Mukana on elementtejä ja hetkiä, joista pidin paljonkin, mutta kokonaisuus ei aivan toiminut minulle. En toki ole koskaan kummemmin välittänyt Nukkekodista tarinana, eli lähtökohdat esityksen katsomiseen eivät olleet ne parhaimmat. Saattaa hyvin olla, että tämä klassikko ei vain toimi minulle, mutta ehkä annan sille kuitenkin vielä mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa. Erityisesti hahmoissa on nimittäin sellaista, joka jäi kiinnostamaan, ja muutamaan otteeseen esitys vei mennessään. Suurimman vaikutuksen teki näyttelijäntyö, joka värähteli ja vavahdutti katsomossa saakka.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGnMbnx8jOeLswv9yC_cP796iZzblxsw72v653jD98C-jcVOiVTUNSewrK3uT4E0Af3NEtn3x37aWPysje1bVj9-naNlOC_8ap2jHQD-frVf70FJC-snzqSTMjvdfCHHtA0SJIoltATJtWbee7qK7Wwv0wmDE2Cn6NzAOvizW3mgYozIPp7CPWStuo7_Ah/s2560/KOM-Nukkekoti1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1707" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGnMbnx8jOeLswv9yC_cP796iZzblxsw72v653jD98C-jcVOiVTUNSewrK3uT4E0Af3NEtn3x37aWPysje1bVj9-naNlOC_8ap2jHQD-frVf70FJC-snzqSTMjvdfCHHtA0SJIoltATJtWbee7qK7Wwv0wmDE2Cn6NzAOvizW3mgYozIPp7CPWStuo7_Ah/w426-h640/KOM-Nukkekoti1.jpg" width="426" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos KOM-teatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-23937322909673997132023-10-01T13:15:00.001+03:002023-10-01T13:54:47.959+03:00Rakas Evan Hansen @ Helsingin kaupunginteatteri<div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b>Tässä postauksessa on enemmän spoilereita kuin teksteissäni tavallisesti, eli jos et halua juonipaljastuksia, lue varoen.</b></span></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIk6wCke9UVhrhc_tyv9bEOH-tGhjPuHITTPerBKpjLEax880DirEdIaXLIGExAtRP0hU-42Kgj5ViAf-r-3-XfQFuNBzi4j1kHStUZg5HvyGZKnr6d64W5IXpUmLS0gbVApgTJCnw9t2PtdBdfY9ztu7ZEMpBCjSHIENmq76v8PdT2NqxK8G6hwCpa5U/s3500/Rakas_Evan_Hansen_14.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIk6wCke9UVhrhc_tyv9bEOH-tGhjPuHITTPerBKpjLEax880DirEdIaXLIGExAtRP0hU-42Kgj5ViAf-r-3-XfQFuNBzi4j1kHStUZg5HvyGZKnr6d64W5IXpUmLS0gbVApgTJCnw9t2PtdBdfY9ztu7ZEMpBCjSHIENmq76v8PdT2NqxK8G6hwCpa5U/w640-h426/Rakas_Evan_Hansen_14.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Otto-Ville Väätäinen</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://hkt.fi/esitykset/rakas-evan-hansen/">Rakas Evan Hansen</a>-musikaalin ensi-illassa 28.9.</p><p style="text-align: center;">Evan (<b>Julius Suominen</b>) on sosiaalisesti kömpelö lukiolainen, joka terapeuttinsa antaman tehtävän mukaisesti kirjoittaa itselleen kirjeitä. "Hei Evan Hansen, tästä päivästä tulee huippupäivä, ja nyt kerron miksi..." Mutta yksinäisen ja ahdistuneen Evanin päivästä, tai viikosta, tai vuodesta, ei ole tulossa huippua, ja sen hän myös kirjeeseen kirjoittaa. Kun Evan printtaa terapiatehtävänsä koulun tietokoneluokassa, paperi päätyy tylyn ja arvaamattoman Connor Murphyn (<b>Niki Rautén</b>) käsiin, eikä tämä tietenkään anna sitä takaisin. Evan tuskailee seuraavat päivät jännityksessä: mitä Connor aikoo kirjeellä tehdä? Kun rehtorin kansliassa sitten odottavat Connorin vanhemmat Cynthia (<b>Sanna Majuri</b>) ja Larry (<b>Antti Timonen</b>), jotka pitävät Evanin itselleen kirjoittamaa kirjettä poikansa itsemurhaviestinä, johtaa tilanne valheeseen, jota ei koskaan olisi pitänyt kertoa. Äkkiä Evan on tilanteessa, josta ei löydä ulospääsyä, ja joka kietoutuu jatkuvasti vaikeammaksi pysäyttää. Onko oikein valehdella, jos se auttaa muita? Ja mitä tehdä silloin, kun valhe auttaa myös itseä?</p><p style="text-align: center;">Minulla on Rakas Evan Hanseniin ristiriitainen suhde, joka asetti musikaalin katsomiselle kovasti odotuksia, ennakkoajatuksia ja pohdintoja. Olen tiennyt musikaalin olemassaolosta sen kantaesityksestä (2015) saakka, ja kuunnellut cast recordingin niin puhki, että mikä tahansa kappale lähtee ulkoa helposti. Olen lukenut musikaalin pohjalta kirjoitetun romaanin kahdesti, ja ehtinyt kahdeksan vuoden aikana kulkea matkan DEH-fanista pelkästään sen musiikista nauttijaksi ja lopulta varovaisen kiinnostuneeksi, mutta epäröiden koko teokseen suhtautuvaksi ihmiseksi. Tämä Helsingin kaupunginteatterin versio on ensimmäinen, jonka musikaalista lavalla näin, mutta uskallan silti sanoa, että tarina oli minulle täysin tuttu sanoitusten ja romaaniversion kautta. Ja niin se olikin, sillä katsomossa tuntui, kuin olisin tullut katsomaan jotain sellaista, jonka olen jo aiemmin nähnyt. Oli hauskaa seurata, miten palaset loksahtivat paikoilleen, kun romaanista tuttu tarina ja cast recordingista tutut kappaleet saivat lavalla paikkansa ja muodostivat kokonaisuuden. Rakas Evan Hansen on aivan ehdottomasti tarkoitettu nimenomaan musikaaliksi, sillä tämä toimii lavalla todella hyvin. Musikaaliksi tarina on tietysti myös alunperin kirjoitettu, ja sen suosiota ovat sitten seuranneet niin romaani- kuin elokuvasovitus (jota en ole nähnyt). Epäilyksistäni huolimatta katsomossa oli hienoa olla, ja yllätyin siitä, miten paljon musikaalista pidin. Ne tarinan ongelmat, kysymykset ja ratkaisut, joista en pidä, eivät lavalla häiritse niin paljon kuin romaanissa, ja vaikka hahmoista saa tietää vähemmän, he ovat pidettävämpiä ja samaistuttavampia musikaaliversiossa. Fiktiivisen tarinan ei missään nimessä tarvitse olla täydellinen, ja moni tarina josta pidän ei todellakaan kerro mistään ihanteellisesta tilanteesta (kuinka moni tarina edes kertoo, konfliktit tekevät tarinoista kiinnostavia). Silti Rakas Evan Hansenin ja minun tarinamieltysteni välillä on kitkaa, joka ei koskaan tulekaan väistymään. Mutta ei sen tarvitsekaan. Olen ehkä vain iloinen, kun olen ehtinyt tekemään niin paljon ajatustyötä tämän tarinan, hahmojen ja juonenkäänteiden kohdalla ennen musikaalin näkemistä, sillä osasin suhtautua siihen tietyllä tavalla. Tiesin etukäteen, että en pidä kaikesta, mutta monesta asiasta pidän, ja pystyin suhteuttamaan katsomistapaani sen mukaan. Halusin ehdottomasti antaa Rakas Evan Hansenille mahdollisuuden hurmata minut, jonka se osittain myös teki, ja yrittää katsoa sen niin puhtaalta pöydältä kuin suinkin. Tarina oli kuitenkin sen verran tuttu, että se ei ihan onnistunut, enkä sitä odottanutkaan.</p><p style="text-align: center;">No mitä ne ongelmani musikaalin kanssa sitten ovat? Osa tulee esille postauksen kuluessa, mutta osan voin nostaa esiin jo nyt. Ensinnäkin minun on tosi vaikea antaa Evanille anteeksi, joka leikkaa tehoa musikaalin viestiltä ja lopulta. Vaikka Evan ajautuukin hyväntahtoiseen valheeseensa vähän vahingossa, ja yrittää taistella tihenevää valheiden verkkoa vastaan, hän pitkittää ja pitkittää tilannetta aivan liian pitkään. Kyllä, on varmasti ihan hirveää olla Evanin asemassa, ja kyllä, on varmasti aivan valtavan vaikeaa kertoa totuutta, kun valhe on rakentunut niin isoksi ja monikerroksiseksi. Kaikki tekevät virheitä, kaikki valehtelevat, se on elämää, mutta noin isoa valhetta ei saisi päästää noin pitkälle. Musikaalissa on repliikki, jonka Jared (<b>Samuli Pajunen</b>) sanoo Evanille: "Connorin kuolema on parasta, mitä sinulle on tapahtunut." Tämä on osittain totta, ei pelkästään Evanin kohdalla, vaan monen muunkin hahmon suhteen. Alana (<b>Lumi Aunio</b>) saa toteuttaa suuren varainkeruukamppanjan ja tehdä merkittäviä asioita, lukiolaiset saavat surra Connoria laittamalla tämän naamalla varustetun pinssin rintaansa ja itkemällä suureen ääneen ruokalassa, vaikka itse asiassa aloittivat vasta koulun eivätkä tainneet edes tavata Connoria kertaakaan, kaikki saavat kokea yhteisöllisyyttä kokoontuessaan tragedian äärelle. Ja Evan, no, Evan saa tutustua Murphyjen perheeseen, nauttia vanhempien osoittamasta kiinnostuksesta ja innostuksesta, opetella oikeanlaista baseball-räpylän käsittelyä ja kokea asioita, joita perheen oma poika ei koskaan kokenut, ja joita Evan ei koskaan ole itse kokenut kiireisen äitinsä ja kauan sitten pois lähteneen isänsä suunnalta. Myös koulussa Evan on yhtäkkiä melkein suosittu, hänen nimensä tiedetään, hänelle moikkaillaan ja hänen kanssaan halutaan jutella. Ja Zoe (<b>Riikka Riikonen</b>), niin, Evan saa Zoen. Tämä tekee Evanin puolella olemisesta minulle ehkä kaikista hankalinta, sillä miten ihmeessä voi perustella, itselleen tai muille, sen, että alkaa seurustella tuntemattoman kuolleen pojan siskon kanssa samalla, kun koko ajan valehtelee tälle ja tämän perheelle, että oli kyseisen kuolleen pojan paras ja ainoa ystävä?</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8efPVbGUS_Cl5C_ZJJ1a6YvBNastWHLQY-aMFQUOG0wkr-l7KxNmzlWfCk_cupl9OBXbHPUyTm4PGsNRs6LkTXAOuvtD5bm9yWIqhCLqkCDkfy6MpX0eXS9Nb9DzvXY476ivr5QFTKk-rp-cZaEHnWesNP0uzyFmdqGl-AAiL1kC1q93qKBeKJcF-XFwi/s3500/Rakas_Evan_Hansen_27.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8efPVbGUS_Cl5C_ZJJ1a6YvBNastWHLQY-aMFQUOG0wkr-l7KxNmzlWfCk_cupl9OBXbHPUyTm4PGsNRs6LkTXAOuvtD5bm9yWIqhCLqkCDkfy6MpX0eXS9Nb9DzvXY476ivr5QFTKk-rp-cZaEHnWesNP0uzyFmdqGl-AAiL1kC1q93qKBeKJcF-XFwi/w640-h426/Rakas_Evan_Hansen_27.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Kari Arffmanin </b>ohjaus on tosi toimiva, ja sen tiesin jo siitä, että minä ihan oikeasti pidin näistä hahmoista, romaanisovituksessa kun en oikein pitänyt kenestäkään. Nyt tyypit koskettavat ja heidän tarinansa kiinnostavat, joka on ihanaa! Oli ihanaa myös tuntea ymmärtävänsä Evania, sillä se tuo musikaalin katsomiseen paljon lisää tasoja. Vaikka en aivan helposti anna Evanin valhetta anteeksi, pystyn kuitenkin tajuamaan häntä ja suhtautumaan eksyksissä olevan pojan tekoihin myötätunnolla. Arffmanin ohjaus vakuuttaa erityisesti yksinäisyyden ja vanhemmuuden sekä perhesuhteisiin liittyvien teemojen kuvauksessa, ja käsittelee tarinaa kokonaisuutena onnistuneesti. Myös nuorten ja aikuisten välinen kuilu on tuotu näppärästi mukaan. Lähes kolmetuntinen musikaali ei tunnu sekuntiakaan liian pitkältä, ja tasapainoisessa produktiossa jokainen palanen on kohdillaan. Lavastus on <b>Antti Mattilan</b> käsialaa, pukusuunnittelusta vastaa <b>Elina Kolehmainen</b> ja valo- ja videosuunnittelusta <b>William Iles</b> ja <b>Toni Haaranen</b>. Visuaalisuuden puolesta ei voi erehtyä siitä, mikä musikaali lavalla esitetään, sillä niin lavastuksessa, puvustuksessa, valoissa kuin projisoinneissakin on paljon kaikuja aiemmista Dear Evan Hansen-produktioista. Tuttu sininen raitapaita, nopeatempoiset sosiaalisen median päivitykset, kipsi, tietysti, ja tietokoneidensa äärellä istuvat nuoret ovat tuttua DEH-kuvastoa, ja tunnistettavuus on tämän musikaalin kohdalla toimiva ratkaisu. Visuaalisuudessa on paljon myös uutta ja omaa, ja sopivasti yksityiskohtia rikastuttamaan hahmoja, heidän ympäristöään ja tarinan maailmaa. Erityisesti isossa roolissa oleva videosuunnittelu tekee vaikutuksen.</p><p style="text-align: center;"><b>Antti Lahden </b>koreografia jäi mieleen eniten musikaalin ainoasta tanssista, eli <i>Terveisin mä</i>-biisin koreografiasta. Yhdessä videosuunnittelun kanssa kohtaus rakentuu TikTokista tuttujen tanssivideoiden kaltaiseksi, joka tuo siihen mainiosti mukaan esityksen some-teemaa. Myös kiireinen edestakaisin kävely näyttää hyvältä varsinkin silloin, kun Evaniin törmäillään monesta suunnasta. <b>Reita Lounatvuoren</b> (teksti) ja <b>Hanna Kailan</b> (sanoitukset) suomennos on sujuvaa, aikaansa sopivaa ja tasapainottaa onnistuneesti nuorison ja aikuisten puhetavan sekä puhekielen ja näyttämöllä toimivan kielen. <b>Steven Levensonin </b>käsikirjoitus on rytmiltään erinomainen ja kääntyy Lounatvuoren käsissä suomeksi luontevasti. Hanna Kailan biisisuomennoksista on nostettava esiin yksi upeasti käännetty kohta <i>Sielunmessu</i>-biisistä, nimittäin "tunsin hirviön mut en sua", verrattuna alkuperäissanoituksen "you were not the monster that I knew"-kohtaan. Kailan käännös toimii muutenkin oikein hyvin, mutta varsinkin tämä kohta jäi mieleen ja kosketti, sillä Zoen sanoman merkitys muuttuu hieman ja tuo sisarusten suhteeseen lisää merkitystä. Sanoitukset rullaavat yllättävänkin hyvin suomeksi, ja noudattavat erinomaisesti alkuperäistekstin merkityksiä ja tunnelmia. Tarkkaa ja taitavaa suomennostyötä niin biisien kuin tekstin kohdalla, lämmittää mieltä kun tosi tutut sanat ovat kääntyneet suomeksi näin hyvin.</p><p style="text-align: center;"><b>Eeva Kontu</b> johtaa orkesteria energialla ja tarkkuudella, ja kyllä kylmät väreet kulkivat ja hymyilin leveästi, kun vihdoin pääsin kuulemaan nämä tutut biisit livenä ja erinomaisesti esitettyinä. Musikaalin sävellys ja sanoitus on <b>Benj Pasekin</b> ja <b>Justin Paulin</b> käsialaa, ja nämä musikaalitaikurit kyllä loihtivat sellaisia säveliä ja sanoja, että ei voi kuin ihailla. Kaksikon <i>Dogfight</i>-musikaali on heidän töistään suosikkini, ja ansioluettelosta löytyvät sen ja Rakas Evan Hansenin lisäksi esimerkiksi musikaalielokuvat <i>La La Land</i> ja <i>The Greatest Showman</i>. Pääsin kuulemaan musikaalin kappaleista etukäteen <i>Yksin et jää</i>-biisin HKT:n kauden avajaisissa ja Musiikkiteatterifestivaalilla Evanin soolot <i>Ikkunan taa jään</i> ja <i>Nyt ja aina</i>. Muutama vuosi sitten HKT:n Lauluja Broadwaylta ja West Endistä-konsertin jatkoilla esitettiin myös ainakin <i>Vain me</i>-kappale suomeksi (by <b>Sonja Pajunoja</b> ja <b>Martti Manninen</b>), mutta en ole aivan satavarma, onko suomennos sama kuin nyt käytössä oleva. Oli aivan ihanaa saada vihdoin nauttia kaikki musikaalin kappaleet yhdessä tarinan kanssa, ja ihastella sekä näyttelijöiden että bändin tulkintoja niistä. Suosikkikappaleitani ovat <i>Terveisin mä</i>, <i>Sielunmessu</i>, <i>Kadota </i>ja <i>Onnee vaan</i>. <i>Yksin et jää</i> sykähdyttää myös aina, onhan se aikamoisen voimakas kappale ja kasvaa upeasti. Puheosuudet tosin hukkuivat vähän laulun joukkoon, mutta minua se ei kummemmin häirinnyt, vaikka ne ovat aika tärkeitä. <i>Terveisin mä</i> on juuri niin riemukas ja hauska kuin ajattelinkin, se yhdistää valesähköpostit ja komedian tosi taitavasti. <i>Sielunmessu</i> ja <i>Kadota</i> ovat kauniita ja vahvoja kappaleita ja hienosti tulkittuja, ja <i>Onnee vaan</i> upean väkevä. Livenä nähtynä myös <i>Lauseet haihtuu</i> ja <i>Surut suuret</i> toimivat tosi hyvin, yleensä skippaan ne cast recordingia kuunnellessani, sillä pelkästään lauluina ne eivät ole niin mieleeni. Mutta kun laitetaan laulu lavalle ja osaksi kohtausta, se on omassa ympäristössään ja silloin myös usein hieno. Niin nytkin, <i>Surut suuret</i> on todella kaunis ja <i>Lauseet haihtuu</i> tuntuu sielussa saakka.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5yfX6kG4LW6AXBNLFq6jis0BQCTtmEoON4pRDxT95u0nGjH6WeTFFxr3o1w3PG3NW-XStExjAk5PmwR_A8mOrqXGifkOXF4ZqPIb4KVZ3e1Xlzhrrq0G5WjZUgbVnqMPtix9dbZrwuJncw67oDIZ2XcmNtYac7YEYL6q5YT5ru7m3Pp5JcFWx8J14KOr0/s3500/Rakas_Evan_Hansen_12.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5yfX6kG4LW6AXBNLFq6jis0BQCTtmEoON4pRDxT95u0nGjH6WeTFFxr3o1w3PG3NW-XStExjAk5PmwR_A8mOrqXGifkOXF4ZqPIb4KVZ3e1Xlzhrrq0G5WjZUgbVnqMPtix9dbZrwuJncw67oDIZ2XcmNtYac7YEYL6q5YT5ru7m3Pp5JcFWx8J14KOr0/w640-h426/Rakas_Evan_Hansen_12.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Julius Suominen loistaa Evanin haastavassa ja isossa roolissa. Hän tekee monitasoisen, herkän ja vahvan roolityön, jossa näkyy kaikki se, mitä Evan käy läpi. Suominen on hurmaava ja liikuttava, sympaattinen ja samaistuttava, ja hallitsee lavaa koko esityksen ajan. Hänellä on hieno tyyli tulkita roolihahmoaan ja rakentaa kokonaisuus, jossa kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat paikoillaan. Suominen osaa taitavasti tehdä lavalla aitoa ja uskottavaa roolityötä niin yksin kuin vastanäyttelijöiden kanssa, ja sekä näyttelijäntyöllisesti että laulullisesti hän tekee vaikutuksen. Kuten sanottu, minun on vaikea olla Evanin puolella, sillä hän jatkaa valhettaan niin kovin pitkään, ja antaa asioiden tapahtua, vaikka ainoa oikea teko olisi totuuden kertominen. Silti Suomisen Evan voitti minut puolelleen aivan kuin varkain, ja tuntuu, että tämän roolityön myötä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ymmärsin Evanin ratkaisuja ja tekoja. Riikka Riikonen tekee upean roolin Zoena. Zoe on minulle musikaalin tärkein hahmo, ja oli ihana huomata, että kuten Evanin kohdalla, myös Zoe on musikaalissa paljon inhimillisempi ja ymmärrettävämpi kuin romaanisovituksessa (ei ehkä olisi pitänyt lukea sitä uudelleen näin lähellä musikaalia, jäi liikaa mieleen). Riikonen tuo rooliinsa itsevarmuutta ja tietynlaista kovuutta, avaa roolihahmoaan vähä vähältä ja rakentaa kauniisti Zoen kokonaiseksi ihmiseksi kaikkine puolineen. Riikosen tulkinnassa on uskottavasti teini-iän tuomaa epävarmuutta ja äkkipikaisuutta, herkkyyttä, sekä hienoa tunnetta siitä, että Zoe on välillä aika hukassa veljensä kuoleman jälkeen. Uskon, että Zoe olisi halunnut tuntea Connorin, ja se tulee vahvasti esiin niin Riikosen roolityössä kuin tämän produktion yksityiskohdissa. <i>Sielunmessu</i>-on minulle musikaalin puhuttelevin kappale, ja Riikonen esittää sen riipaisevan kauniisti yhdessä Sanna Majurin ja Antti Timosen kanssa. <b>Nina Tapio</b> Evanin äidin Heidin roolissa avaa kyynelhanat viimeistään <i>Surut suuret</i>-biisissä, ja vetäisee myös muuten vakuuttavan roolityön. Tapio ja Suominen pelaavat Heidin ja Evanin rooleissa yhteen saumattomasti ja aidosti, ja heidän kuvaamansa äidin ja pojan suhde rakentuu koskettavaksi osaksi tarinaa. Kiireinen ja paljon poissa kotoa oleva Heidi eksyy välillä velvollisuuksiensa keskelle, mutta ei hetkeksikään lakkaa rakastamasta, välittämästä ja huolehtimasta. Tapion roolityössä on teinin vanhemman epätoivoisuutta ja huumoria, ihanaa lämmintä läsnäoloa ja hienosti myös särmää.</p><p style="text-align: center;">Niki Rautén on erinomainen Connor, hän saa ladattua esityksen alkuun hienosti kaikki Connorin sisälleen kätkemät tunteet, ja tekee muutenkin onnistuneen roolin. Rautén on valovoimainen esiintyjä, joka pääsee Connorina tulkitsemaan vähän erilaista roolia kuin joissa olen hänet aiemmin nähnyt. Roolityössä on tasapainoa ja varmuutta, joka tuo siihen voimaa. Connor on suosikkihahmoni musikaalissa, koska, no, totta kai hän on. Väärinymmärretyt, kärsivät hahmot ovat sydäntäni lähellä, joka kyllä näkyy meikäläisen maussa kaikkien taiteen lajien kohdalla. Tähän suosikin asemaan vaikuttaa myös romaanisovituksen Connor, sillä romaanissa on tehty ratkaisu antaa Connorille oma (kuolemanjälkeinen) näkökulma. Pidän tästä ratkaisusta tosi paljon, sillä musikaalissa Connor pääsee itse ääneen vain parissa alun kohtauksessa, ja puhuu sen jälkeen muiden sanoja. Jaredin ja Evanin keksimät sähköpostit, Evanin keksimät kaverusten yhteiset muistot ja kehut, jotka Connor on muka Zoesta sanonut, ja kaikki se, mitä Connor Evanille tämän pään sisällä puhuu, tulee muilta kuin Connorilta. Evanin itse huoneeseensa kuvittelemassa, hänen kertomaansa valhetta puolustelevassa ja järkeilevässä Connorissa on sitä samaa, mitä alun sulkeutuneessa ja yksinäisessä Connorissa on, mutta ainakaan ihan kaikki hänen sanomansa ei ole totta. Connorissa ja Evanissa on kyllä paljon samaa, ja molemmat pystyvät varmasti seisomaan esimerkiksi <i>Kadota</i>-duettonsa sanojen takana, mutta Connorin tarina itsessään jää musikaalissa taka-alalle. Hänestä kuullaan kaikkien muiden mielipiteitä, muistoja, ajatuksia ja sanoja, mutta Connor itse ei saa kertoa itsestään paljon mitään. Romaanissa kerrottu taustatarina kummitteli mielessäni silloin tällöin musikaalia katsoessa, mutta koska siihen ei viitata lavalla ollenkaan, ehdin monta kertaa unohtaa, että minähän periaatteessa tiedän Connorista enemmän kuin musikaali kertoo. Rakas Evan Hansen on loppujen lopuksi melko viihdyttävä ja vauhdikas musikaali, eikä sukella erityisen syvälle rankkoihin teemoihinsa, vaikka käsitteleekin niitä koskettavasti ja vaikuttavasti. Mukana on kuitenkin sen verran huumoria, että missään kohtaa ei mennä liian syviin vesiin tai surkeisiin fiiliksiin. Minä olen kuitenkin alusta loppuun niin surullinen Connorin puolesta, että se vie terää musikaalin toiveikkuudelta ja lämmöltä. On myös vaikea suhtautua musikaalin "yksin et jää"-viestiin, sillä mitä muuta Connor oli kuin yksin? Hänelle kaikki musikaalissa tapahtuva tapahtuu liian myöhään, sillä vasta Connorin kuolema antaa muille sysäyksen kerääntyä ajattelemaan yksinäisyyttä, syrjäytymistä, erilaisuutta, pahaa oloa ja mielenterveydestä huolehtimisen tärkeyttä. Kyllä, Connoria yritetään auttaa ja ymmärtää, hänen vanhempansa kyllä yrittävät tehdä jotain. Mutta jos se ei riitä, kenen syytä tragedia on? Vai onko kenenkään? Mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin, olisiko mikään auttanut, voiko sitä koskaan varmaksi tietää? Tajusin vasta tätä postausta kirjoittaessani, että Connorin tarina tuntuu jotenkin samanlaiselta kuin <b>Florian Zellerin</b> <i>Poika</i>-näytelmän Nicolasin tarina, molemmissa on samoja teemoja ja samanlaista hahmojen välistä ohipuhumista ja -katsomista. Pojassa ja Rakas Evan Hansenissa myös toimisi sama alaotsikko, "tarina ihmisistä, jotka eivät ymmärrä toisiaan".</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWUufmlM2z1N805RDOUDNSsUThBKUoB0Q7iFhQHDiXz3j4HeLVl_h1Rb7X-oupQEX2324E-hzELPdUeucHTW_7Q7I7c5Yrv2o4uEIK1IoDX8OurivkngWdIRUiXrt5fJiFHv08ObPEsHpsImXgNwp7H20nbrNWdNPbP4a2DSn8h3qvDtgFTCMl3ywVi18u/s3500/Rakas_Evan_Hansen_11.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWUufmlM2z1N805RDOUDNSsUThBKUoB0Q7iFhQHDiXz3j4HeLVl_h1Rb7X-oupQEX2324E-hzELPdUeucHTW_7Q7I7c5Yrv2o4uEIK1IoDX8OurivkngWdIRUiXrt5fJiFHv08ObPEsHpsImXgNwp7H20nbrNWdNPbP4a2DSn8h3qvDtgFTCMl3ywVi18u/w640-h426/Rakas_Evan_Hansen_11.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;">Sanna Majuri Cynthiana ja Antti Timonen Larrynä rakentavat taitavasti kuvan pitkästä avioliitosta, joka pysyy juuri ja juuri koossa, mutta aiheuttaa jatkuvasti kärhämää. Molemmat tuovat hienosti lavalle sen, että vanhemmuus on hankalaa, sekä sen, millaista suru voi olla ja miten eri tavoin se voi näkyä. Majurin Cynthiassa on voimaa ja väkevyyttä, joka tekee vaikutuksen, ja Timosen Larryssä tiukasti hillittyä jäykkyyttä, joka hellittäessään tarjoaa paljon koskettavia hetkiä. Lumi Aunio tekee Alanan roolin mainiolla otteella, tehokkaan ja järjestelmällisen tähtioppilaan energialla. Aunio tuo Alanaan monta tasoa, jotka pääsevät lavalla esiin ja joiden kautta Alanasta saa kokonaiskuvan. Aunion tulkinnassa on riittävästi herkkyyttä ja epävarmuutta, joka on tasapainossa Alanan aikaansaavan luonteen kanssa. Samuli Pajusen Jared on riemastuttavan suorapuheinen ja ärsyttävä tyyppi, josta kasvaa samaistuttava ja hieno hahmo. Pajunen vetäisee roolinsa hyvällä energialla ja huumorilla, hänellä on sekä komedian että draaman tajua ja taito lukea kohtausten tunnelmaa. Musikaalin tarina rakentuu yksinäisyyden ja erilaisten kohtaamisten kautta, ja näyttelijäntyö on hienossa vireessä kertomaan tätä tarinaa. Hahmot ja heidän suhteensa vaikuttavat aidoilta ja uskottavilta, joka arkisista ja oikeassa elämässä mahdollisista asioista ja teemoista kertovan musikaalin kohdalla on tärkeää. Rakas Evan Hansen on musikaali, joka ei tarvitse lavalle kuin nimetyt hahmonsa. Siksi ensemblen tehtäväksi jää lähinnä kävellä edestakaisin ja tarjota lauluvoimaa ja muutamassa kohtauksessa luoda lavalle väkijoukkoa. Vaikka ensemble huikea onkin, ja isot laulukohtaukset kuulostavat upeilta koko joukon laulamina, ei tämä musikaali ehkä hyödy isosta porukasta lavalla.</p><p style="text-align: center;">On ihanaa, että Helsingin kaupunginteatteri on tuonut tämän musikaalin Suomeen ja Suurelle näyttämölle, sillä vaikka Rakas Evan Hansenin teemat ovat yleismaailmallisia ja samaistuttavia, ei se ehkä näistä 2010-luvun musikaalihiteistä ole se helpoin ja turvallisin vaihtoehto ohjelmistoon. Mutta sitäkin parempi valinta, ja jo siksi hatunnosto HKT:lle, ja myös onnistuneen produktion ansiosta. Tämä jos mikä lienee myös mainio teos nuorten houkuttelemiseksi teatteriin, ja teemojensa puolesta musikaali on tärkeää katsottavaa ihan kaikille. Yksinäisyys, joukkoon kuulumisen kaipuu, mielenterveys, ystävyys, perhe, vanhemmuus, sisaruus, rakkaus, unelmat, oman itsensä ja paikkansa löytäminen... Hienoja teemoja riittää, ja paikoitellen musikaali käsittelee niitä todella kauniisti. Toisin paikoin se lipsahtaa hieman kaunistelluksi ja "elokuvamaiseksi", sellaiseksi, että asiat menevät helposti ja niitä ei turhaan pohdita. Jos tämä olisi puhenäytelmä, teemoihin ehkä päästäisiin syvemmälle, joka on se, jota Rakas Evan Hansenilta ehkä kaipaisin lisää. Myös musikaalimuoto antaa toki täyden mahdollisuuden teemojen purkamiseen ja käsittelyyn, mutta tämä musikaali ei sitä täysin hyödynnä. Tämä on myös tekijöiden ratkaisu, ja ymmärrettävä sellainen. Minulle musikaali kuitenkin toimisi paremmin, jos se pysähtyisi teemojensa äärelle hieman kauemmaksi aikaa ja antaisi niiden olla vähän isompia ja ehkä myös vähän pelottavampia. Suhtautumiseeni Rakas Evan Hanseniin vaikuttaa ihan varmasti myös se, että kun ensimmäisen kerran tutustuin siihen, olin itse lukiossa ja teini, mutta nyt kun en enää ole kumpaakaan, en ole enää ihan niin vahvasti kohderyhmää. Hahmoista ja tarinasta löytyy toki samaistumispintaa aivan kaiken ikäisille (teini-ikäisestä eteenpäin, teatterin ikäsuositus tälle on 13-vuotiaista alkaen), mutta on siinä aina erityistä tuttuutta, kun näkee lavalla tarinan tutusta ympäristöstä ja itsensä ikäisistä hahmoista. Jos Rakas Evan Hansen olisi tullut Suomeen viisikin vuotta sitten, olisin aivan varmasti hullaantunut siitä täysin. Myös nyt pidin kovasti monesta asiasta, erityisesti upeiden nuorten teatterintekijöiden vahvasta esiintymisestä, loistavasta ja hienosti soivasta musasta, visuaalisuudesta ja kokonaisuudesta, joka yksinkertaisesti toimii. Rakas Evan Hansen on hieno moderni musikaali, ja Helsingin kaupunginteatterin produktio on siitä todella hieno toteutus. Koskettava, aito ja lämmin produktio, joka onnistuu tarttumaan tärkeisiin teemoihinsa ja kuvaamaan niitä välillä todella taitavasti. Eniten nautin siitä, että lavalla nähdään tuoreita kasvoja, joiden taitavuus ja tekemisen herkkyys pääsee heti loistamaan isoissa rooleissa. Vaikka tarina itsessään ei minua onnistu täysin puolelleen voittamaan, haluan ehdottomasti nähdä tämän vielä uudelleen, sillä esitys jätti paljon sellaista, mitä haluan kokea ja ajatella uudestaan. Enkä toki halua jättää välistä Evanin roolissa vuorottelevan <b>Petja Pulkkisen</b> tulkintaa roolista.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5PnqNz_bXL9rjrd3OkTZJca22b3Bqn4RjJYY7SQGgW2RANNZddt4LN5oKtHkX4PCqozRBqMWrNRmc3_fp7fq0T1XgUCvknzeacerJr-qlckBeDhT4VvKc312SsiY1tLbGJA4twAKa5B3lJUy-iP37DuSOqZnLTDPZAGdbydG9OTmnFrT7NlKHQ3A6oPJm/s3500/Rakas_Evan_Hansen_7.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5PnqNz_bXL9rjrd3OkTZJca22b3Bqn4RjJYY7SQGgW2RANNZddt4LN5oKtHkX4PCqozRBqMWrNRmc3_fp7fq0T1XgUCvknzeacerJr-qlckBeDhT4VvKc312SsiY1tLbGJA4twAKa5B3lJUy-iP37DuSOqZnLTDPZAGdbydG9OTmnFrT7NlKHQ3A6oPJm/w640-h426/Rakas_Evan_Hansen_7.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos HKT!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-57858426889810812432023-09-23T21:34:00.001+03:002023-09-23T21:39:41.787+03:00Gravity @ Helsingin kaupunginteatteri<p style="text-align: center;"> <br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoFT64KEq4Jq-6GxHffrvD7_Fk34Tgoj4uGYmrZEnQ1THcdtj6FaAeKLB8OOc1hR2BhUwYtT95cuR3GRsPoMO_BcuYHfUl3atPSSiACsvOq_QJyEdgursB7LWGeCOUotBJuvAkDP0wVVyaQbGUfEnNmqymLqbPKdxFBxI8EumKDv2jyJJeJBfTNfx5dOqb/s3719/Gravity_8.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="3719" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoFT64KEq4Jq-6GxHffrvD7_Fk34Tgoj4uGYmrZEnQ1THcdtj6FaAeKLB8OOc1hR2BhUwYtT95cuR3GRsPoMO_BcuYHfUl3atPSSiACsvOq_QJyEdgursB7LWGeCOUotBJuvAkDP0wVVyaQbGUfEnNmqymLqbPKdxFBxI8EumKDv2jyJJeJBfTNfx5dOqb/w640-h426/Gravity_8.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Petra Tiihonen</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://hkt.fi/esitykset/gravity/">Gravityn</a> uusintaensi-illassa 20.9.</p><p style="text-align: center;"><b>Jarkko Mandelinin</b> koreografioima tanssiteos Gravity on Helsinki Dance Companyn ja Kinetic Orchestran yhteistyö. Lavastus ja valosuunnittelu on <b>William Ilesin</b> käsialaa, pukusuunnittelu <b>Elina Kolehmaisen</b>, sävellys ja äänisuunnittelu <b>Janne Hastin</b> ja naamiointi <b>Jaana Nykäsen</b>. Lavalla nähdään tanssijat <b>Mikko Paloniemi</b>, <b>Jyrki Kasper</b>, <b>Justus Pienmunne</b>, <b>Mia Jaatinen</b>, <b>Sanni Giordani</b>, <b>Kalle Lähde</b>, <b>Oskari Turpeinen</b> ja <b>Suvi Nieminen</b>.</p><p style="text-align: center;">Aloitan tämän postauksen perinteisellä "minun tosiaan pitäisi käydä katsomassa enemmän tanssia"-toteamuksella, sillä suurista suunnitelmistani huolimatta Gravity on vasta kolmas tanssiteos, jonka olen tänä vuonna nähnyt. No, jospa vielä loppuvuodelle ehtisi muutaman kerran tanssiteatteria nauttimaan, se olisi jo enemmän kuin olen minään vuonna tanssia katsonut. Innostus ainakin on Gravityn näkemisen jälkeen katossa, sillä tämä huikea neljäkymmentäviisiminuuttinen hurmasi minut täysin. Vähästä tanssinkatsomiskokemuksestani huolimatta tiedän hyvin, millaista tanssia tykkään eniten katsoa, ja Gravityn ihmiskehon notkeutta, voimaa, vauhtia ja fyysisyyttä juhlistava koreografia on tanssia minun makuuni. Pariakrobatiaa, temppuja, nykytanssia, taistelukoreografiaa ja monipuolista nopeaa ja rauhallista liikettä yhdistävä Gravity on intensiivinen ja otteessaanpitävä, eikä varmasti päästä tanssijoita helpolla. He vetävät koreografian läpi upealla terävyydellä, herkkyydellä, voimalla ja intensiteetillä. Vauhdikkaat, vaativat ja näyttävät koreografian osat ovat suosikkejani, samoin ne hetket, joissa näkyy kamppailulajien vaikutus. Myös rauhallisemmat hetket, joissa on latausta, tekivät vaikutuksen.</p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-uPcKu_sspyWcF7Dq0UJNMThUeb6p2McfunGoumBmcywdbGCmzu6WZs4nGAxwn7W2N29i8UXyvPlGDtriyS8FY9RIVNwvHZnGv_YIwREm_SjF-Za2Fu2H7CW-49IuFMpiBaFVBPeaBKRPYPQy2fu5kXTuT2_pr3YTIgT5m2GL1jq8tqWu01PbnODCiH3p/s3719/Gravity_12.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="3719" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-uPcKu_sspyWcF7Dq0UJNMThUeb6p2McfunGoumBmcywdbGCmzu6WZs4nGAxwn7W2N29i8UXyvPlGDtriyS8FY9RIVNwvHZnGv_YIwREm_SjF-Za2Fu2H7CW-49IuFMpiBaFVBPeaBKRPYPQy2fu5kXTuT2_pr3YTIgT5m2GL1jq8tqWu01PbnODCiH3p/w640-h426/Gravity_12.jpg" width="640" /></a></p><p></p><p style="text-align: center;">Dystooppinen tai maailmanlopunjälkeinen kaupunkimainen maisema luodaan Janne Hastin taitavalla äänisuunnittelulla ja William Ilesin lavastuksella, jota hallitsee kahteen osaan haljennut betonielementti. Elina Kolehmaisen pukusuunnittelu on käytännöllistä, esityksen teemaan sopivaa. Tanssijoiden liike, ryhmänä, pareina ja yksilöinä, vei ajatukset heti tiiviiseen porukkaan, joka viettää aikaa yhdessä. Alun teollinen äänimaisema ja jonkinlainen kolkkous asettavat raamit maailmalle, joka on muuttunut, ja jossa tanssijat nyt ovat. Gravity avautui minulle vahvasti nimenomaan yhteen hitsautuneen joukon tarinana uudenlaisessa maailmassa. Ehkä se on viehtymykseni dystopiatarinoihin, mutta sellaisen Gravitystä myös luin. Vaivattomasti liikkeelliseen kerrontaan asettuvan tarinallisuuden ansioista Gravity toimisi minusta myös tanssielokuvana.</p><p style="text-align: center;">Teos on vivahteikas, kiinnostava ja ilmaisuvoimaisten tanssijoidensa ansiosta hyvin monitasoinen. Kun naapurinäyttämöllä prinssi ja merenneito keskustelevat tanssin avulla pienin askelin, Pienen näyttämön puolella keskustelu laajenee monipuoliseen liikekieleen. Pidin kovasti siitä, miten kertovaa ja tarinallista koreografia on, ja miten merkityksellisiltä myös katseet, pienet liikkeet ja eleet vaikuttavat näyttävämpien temppujen joukossa. Koreografiassa on niin yksilö-, pari-, pienemmän ja koko ryhmän osuuksia, ja kokoonpanot esimerkiksi pariosuuksissa vaihtelevat. Koko tanssijakahdeksikko pelaa saumattomasti yhteen, ja niin pitääkin, kun liikkeet ovat tarkkuudesta ja täsmällisyydestä kiinni. Gravity tarjoaa tanssijoille mahdollisuuden loistaa yksin ja yhdessä. Monipuolisen koreografian rytmillisesti, tunnelmallisesti ja intensiteetiltään vaihteleva kokonaisuus tuo tanssijoiden työskentelyyn useita tasoja.</p><p style="text-align: center;">Gravity oli itse asiassa juuri sitä, mitä siltä toivoinkin. Vauhdikas ja kiehtova esitys, jonka koreografiassa on sekä häikäisevää notkeutta, räjähtävää voimaa ja seesteisempää, harkittua liikettä, että tulkittavaa, elementtejä, jotka tuovat tanssiin mukaan tarinallisuutta, kerronnallisuutta ja merkityksiä. Vaikka tanssiteoksen kohdalla juoni on hieman eri käsite kuin perinteisen kertovan teatterin äärellä, Gravityssä on teemallisesti, liikkeellisesti, koreografisesti ja kokonaisvaltaisesti selvää juonellisuutta, joka kantaa varmalla otteella koko esityksen läpi. Vähemmän tanssia katsovalle Gravity on ihanaa seurattavaa, sillä siinä on niin nimenomaan tanssiin kuuluvaa kehollista taituruutta, joka tekee vaikutuksen, kuin kerronnallista sisältöä, joka antaa katsomiseen "ryhtiä". Hieno elämys! Vaikuttava, tuntui kehossa ja mielessä. Ai että, tämän kävisin mielelläni katsomassa uudelleenkin. Lämmin suositus, Gravity on upea. Ja mitä olisi tanssiteos ilman juoksentelua – kyllä sitä aina vähän täytyy mukana olla.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5oymkOpKFH4KtLszDCuPS7UvANUrnUsqZre4EIC4GBr-OefnNxgsyvns1hOC_p28It-xysgqu1qcpPTtRdOljhOI5ghiVqPzvH3vuP1K7IKOoKM3wCFt5ds6LqToESTVBHwEJ8K5gC1QgMiLGnnrN2uzIS6Rhxgf5FtfY6x8ZuQR9xzwgQ3Rg2IiByKMb/s3719/Gravity_10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="3719" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5oymkOpKFH4KtLszDCuPS7UvANUrnUsqZre4EIC4GBr-OefnNxgsyvns1hOC_p28It-xysgqu1qcpPTtRdOljhOI5ghiVqPzvH3vuP1K7IKOoKM3wCFt5ds6LqToESTVBHwEJ8K5gC1QgMiLGnnrN2uzIS6Rhxgf5FtfY6x8ZuQR9xzwgQ3Rg2IiByKMb/w640-h426/Gravity_10.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen medialipulla, kiitos HKT!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-57105690582496689272023-09-18T22:09:00.004+03:002023-09-19T12:47:44.332+03:00Isobroidi/Pikkubroidi @ Teatteri Jurkka<p style="text-align: center;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZq7ulGnBLGkpCY8fuXqzJBw4X1RKXsxoTIpCRDDB3BIyVu3bG0Lz-FhlGdszJuzcswlMTjXAoAXqnkK82o3Supns1DT86zQN1LzRYORqeleME5uOKZ_S1kiXNIl4knk_eZ9HkFok_HiWulAbFE2HQvSh-hlPdGZbxbkNfPz7HEbWGbcZiIjp9YGngN1PE/s2048/53155793050_118575da3f_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZq7ulGnBLGkpCY8fuXqzJBw4X1RKXsxoTIpCRDDB3BIyVu3bG0Lz-FhlGdszJuzcswlMTjXAoAXqnkK82o3Supns1DT86zQN1LzRYORqeleME5uOKZ_S1kiXNIl4knk_eZ9HkFok_HiWulAbFE2HQvSh-hlPdGZbxbkNfPz7HEbWGbcZiIjp9YGngN1PE/w640-h426/53155793050_118575da3f_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Marko Mäkinen</span></td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.jurkka.fi/class/isobroidi-pikkubroidi/">Isobroidi/Pikkubroidi</a>-näytelmän 13.9.</div><p></p><p style="text-align: center;">Lincoln (<b>Jani Toivola</b>) ja Booth (<b>Roderick Kabanga</b>) ovat veljekset, joille isä on vitsinä antanut Yhdysvaltain entisen presidentin ja tämän murhanneen miehen nimet. "Ei nimi miestä pahenna", vai sittenkin, "Nimi on enne"? Vanhemmat ovat hylänneet pojat jo vuosia sitten, ja aikuiseksi varttuneet veljekset asuvat yhdessä juuri ja juuri toimeen tullen. Toinen tehtailee kadulla korttihuijauksia ja varkauksia vähän siellä sun täällä, toinen istuu päivät pitkät pelihallissa Abraham Lincolnia esittäen ja tulee ammutuksi kerta toisensa jälkeen. Elämä on rankkaa, sitä ei käy kieltäminen, mutta heillä on toisensa, ja heillä on unelmia. Mutta riittääkö se?</p><p style="text-align: center;"><b>Suzan-Lori Parksin</b> näytelmä <i>Topdog/Underdog</i> sai ensi-iltansa New Yorkissa 2001, ja vuonna 2002 sille myönnettiin näytelmäkirjallisuuden Pulizer-palkinto. Nyt reilu parikymmentä vuotta myöhemmin Isobroidi/Pikkubroidi sai ensi-iltansa Teatteri Jurkassa. Esityksen on ohjannut <b>Johanna Freundlich</b> ja suomentanut <b>Karri "Paleface" Miettinen</b>. Äänisuunnittelu on <b>Vili Pääkön</b> ja valosuunnittelu <b>Saku Kaukiaisen</b> käsialaa. Ohjaaja Freundlich tuo Jurkan lavalle hienon intensiteetin ja latauksen, joka kantaa vaivattomasti esityksen läpi. Tarinassa on niin huumoria ja nokkeluutta kuin surullisuutta ja rajuutta., joita ohjaus tasapainottelee ja fokusoi onnistuneesti. Herkkyys ja hienovaraisuus on nopean, terävän ja hurjan rinnalla tehokasta, ja esityksessä mennäänkin tunteesta toiseen todella hienosti. Veljeys, toimeentulo, unelmat, rehellisyys, rikos, yhteiskunta ja ihmissuhteet rakentuvat lavalle vaikuttavasti, teemojen käsittely ei jätä kylmäksi. Tekstiä on runsaasti, ja se vaatii niin näyttelijöiltä kuin ohjaajalta sekä erityisesti suomentajalta paljon. Karri Miettisen taito käyttää sanoja on minulle tuttu jo Turun kaupunginteatterin Varissuo-musikaalista, ja taitavasti Miettinen käsittelee myös Isobroidi/Pikkubroidi-isoa tekstimassaa. Suomennos vie sujuvasti amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja rähjäisen pikku asunnon seinien sisälle, ja tavoittaa slangin, nokittelun, hienovaraiset tunnelman muutokset ja monitasoisen tekstin viittaukset.</p><p style="text-align: center;">Saku Kaukiaisen valosuunnittelussa on pienen asunnon tiivistä ja arkista tunnelmaa, pelihallin energiaa ja pelikorttien maagista vetoa. Vuorokaudenaika, lavalla oleva tunne ja polttopiste vaihtelevat valon kautta sujuvasti, ja valosuunnittelu tukee muiden osa-alueiden työtä erinomaisesti. Vili Pääkön äänisuunnittelu istuu pieneen tilaan hienosti, se toimii yhteistyössä tekstin ja näyttelijäntyön intensiteetin kanssa ja on mainion herkässä vireessä. Esityksen visuaalisuus luo kuvan täyteen ahdetusta pienestä kämpästä, jonne hädin tuskin mahtuu yksi ihminen mukavasti, saati sitten kaksi valtasuhteistaan tappelevaa veljestä. Arkinen ja fiilikseen sopiva puvustus ja lavastus on toimivaa ja tukee tarinaa, mutta ei vie huomiota tarinasta tai sen toteutuksesta. Mutta kun esimerkiksi kortit tai Boothin perintö tulevat kuvaan, ne kiinnittävät huomion tiukasti. Visuaalisuuteen tuovat onnistuneen lisän myös lainaus Abraham Lincolnilta: "Do I not destroy my enemies when I make them my friends?" sekä Lincolnin ja hänet murhanneen John Wilkins Boothin potrettimaalaukset (<b>Sampsa Sarparanta</b>). Historiaa ei voi unohtaa, kun se on jatkuvasti läsnä esityksen taustalla, ja potretit muistuttavat, jos hahmojen nimien paino ei muuten muistu mieleen.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzFvs5hSAMmpwVVLlH8W8jCjW39hslD1Lij15XaIy7p6y70IadqB6RBCPn7-dasiT8v7k-xBRG9VMGlcRT0pCYmXKeyKifZTTETZrdSMvnUXPeUYlznL7guA4gA-s9btqDc-ES7-P4sux6DLERNd7wC4SgP_tdrIe9sM405LzCMOPYR2nIeJJTn5ZJw7wh/s2048/53154781972_6208010bbf_k.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1292" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzFvs5hSAMmpwVVLlH8W8jCjW39hslD1Lij15XaIy7p6y70IadqB6RBCPn7-dasiT8v7k-xBRG9VMGlcRT0pCYmXKeyKifZTTETZrdSMvnUXPeUYlznL7guA4gA-s9btqDc-ES7-P4sux6DLERNd7wC4SgP_tdrIe9sM405LzCMOPYR2nIeJJTn5ZJw7wh/w253-h400/53154781972_6208010bbf_k.jpg" width="253" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDHcqw5dqzySWE5PPlzhFrnnMf-whc04dMiDk9j8ey5PWEyPYvvW30mkIBLAaxW_opgXvyBkwG8RcKiohEonnJQ7zN_yQHERkE_l_Pb5R_M5lQ83ZqTQ4YYXdyBPGMbEI3D_JYN7djvfHmAZUWWjTNK9vOKrr13702YUSqZCKfAPVRRHhc1e3DAxgXIFrB/s2048/53155363401_79d8bfb942_k.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDHcqw5dqzySWE5PPlzhFrnnMf-whc04dMiDk9j8ey5PWEyPYvvW30mkIBLAaxW_opgXvyBkwG8RcKiohEonnJQ7zN_yQHERkE_l_Pb5R_M5lQ83ZqTQ4YYXdyBPGMbEI3D_JYN7djvfHmAZUWWjTNK9vOKrr13702YUSqZCKfAPVRRHhc1e3DAxgXIFrB/w266-h400/53155363401_79d8bfb942_k.jpg" width="266" /></a></div></div><p></p><p style="text-align: center;">Teatteri Jurkan pieni tila tarjoaa aina intiimin ja lähellä tapahtuvan tarinan, mutta tällä kertaa tunnelma, ja varsinkin näyttelijäntyö, on poikkeuksellisen intensiivistä. Tarkan ohjauksen ja latautuneen roolityön ansiosta Jani Toivolan ja Roderick Kabangan keskinäinen tykittely ei pelkästään pidä otteessaan, vaan pakottaa seuraamaan aivan pienimpiäkin eleitä ja ilmeitä. Lincolnin ja Boothin, isobroidin ja pikkubroidin, entisen kolmen kortin monten hallitsijan ja omaa unelmaansa etsivän intohimoisen haaveilijan tarina näyttää elämän kaikki sävyt, eikä päästä helpolla. Raju ja herkkä näytelmä tarjoaa kahdelle näyttelijälle melkoisen vuoristoradan, jonka raiteilla taiteilla reilun parin tunnin ajan. Toivola ja Kabanga pelaavat yhteen taidolla ja tunteella, molemmilla on tarkasti hallussaan niin oma roolihahmo kuin se, miten tämä toimii suhteessa näytelmän toiseen hahmoon. Näyttelijät tukevat ja haastavat toisiaan, Isobroidi/Pikkubroidi vaatii jo tekstin tasolla tosi nopeaa ja hereilläolevaa näyttelijäntyötä, ja kun siihen lisää kaiken esityksen teemoista hahmojen luonteisiin ja keskinäiseen suhteeseen, on näyttelijöillä tekemistä, jotta kaiken ehtii kertoa yleisölle, ja vielä uskottavasti. Taitavan ohjauksen ja hienovaraisen näyttelijäntyön ansiosta Toivolan ja Kabangan yhteistyö on hioutunut niin sujuvaksi, että uskottavuutta ja aitoutta ei heidän roolitöistään jää puuttumaan. Veljeys, köyhyys, rikollisuus, naishuolet, suuret suunnitelmat ja lannistava todellisuus tulee molempien roolityössä esiin terävästi. Näyttelijät löytävät erinomaisesti myös tekstin tarjoaman huumorin, joka tuo rankkaan tarinaan kaivattuja hengähdystaukoja.</p><p style="text-align: center;">Isobroidi/Pikkubroidi on voimakas, intensiivinen, raju ja surullinen näytelmä. Esitys antaa mietittävää pitkäksi aikaa, sitä on kiinnostavaa pohtia niin amerikkalaiseen yhteiskuntaan liittyvien ajatusten pohjalta kuin suomalaisesta kontekstista käsin, ja tietysti myös yleismaailmallisten teemojen kautta, sillä tämä puhuttelee jollain tasolla varmasti monenlaista yleisöä. Teatteri Jurkassa näytelmä saa hienon toteutuksen, ja on näyttelijäntyöllisesti täysosuma. On vaikea kuvitella tämän tarinan toimivan paremmin missään muualla, sillä Jurkan huoneteatterimuoto tuo kaiken käsinkosketeltavan lähelle. Ja kun veljesten tarina sijoittuu suurimmaksi osaksi heidän pieneen asuntoonsa, mikä olisi sille parempi esityspaikka?</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5yHqlWCD3nUlsJiXhfKwXZUjHxY_WqY3prymgSNWUws0wEqx4QtAaJriL3sVhGPSsBzXcWrzjBwBt6Ny6t5ZkxCOnEQKuPXCq3l2P3J9-Fc6m21nA3WYn_E7yOoJxSMJG7U5aNK8G3AuTztpkxZDaS9U4DAeyAcrZhjPtspjJheZ_pOkQZbzOaN8oMWGV/s2048/53155792505_4abfa0d2d9_k.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1582" data-original-width="2048" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5yHqlWCD3nUlsJiXhfKwXZUjHxY_WqY3prymgSNWUws0wEqx4QtAaJriL3sVhGPSsBzXcWrzjBwBt6Ny6t5ZkxCOnEQKuPXCq3l2P3J9-Fc6m21nA3WYn_E7yOoJxSMJG7U5aNK8G3AuTztpkxZDaS9U4DAeyAcrZhjPtspjJheZ_pOkQZbzOaN8oMWGV/w640-h494/53155792505_4abfa0d2d9_k.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri Jurkka!</span></div><p></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-21521492619108776532023-09-12T23:09:00.002+03:002023-09-12T23:24:20.428+03:00Cabaret @ Turun kaupunginteatteri<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgezuPVDW6V8mxx_8188zI1Nl1JmOGTr5aRHWn1yexKsJlKqBYsEVcqOlbRVgYY6oojFCcXT3dqqdj3gVVE21Kro5mEojCyiS-moPHc7Z6K_daluP8GgEIaF2GEMNA6Wt3BW9gsF0MbFAwyTj0PRq7B7ecdEWE7nbKCjeP8u01VYFZQjRSl5tHttbuoSHj4/s2048/cabaret3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgezuPVDW6V8mxx_8188zI1Nl1JmOGTr5aRHWn1yexKsJlKqBYsEVcqOlbRVgYY6oojFCcXT3dqqdj3gVVE21Kro5mEojCyiS-moPHc7Z6K_daluP8GgEIaF2GEMNA6Wt3BW9gsF0MbFAwyTj0PRq7B7ecdEWE7nbKCjeP8u01VYFZQjRSl5tHttbuoSHj4/w640-h426/cabaret3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Otto-Ville Väätäinen</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://tkteatteri.fi/ohjelmisto/esitykset/cabaret/">Cabaret</a>-musikaalin 9.9.</p><p style="text-align: center;">Clifford Bradshaw (<b>Otto Rokka</b>) on nuori amerikkalainen kirjailija, joka on kahlannut läpi niin Pariisin kuin Lontoonkin, ja toivoo nyt löytävänsä inspiraation romaaniinsa Berliinistä. Englantilainen Sally Bowles (<b>Anna Victoria Eriksson</b>) on berliiniläisen kabareen kirkkain tähti. Fräulein Schneider (<b>Sinikka Sokka</b>) vuokraa huoneita ja seuraa vuokralaistensa elämää, uskaltamatta enää itse haaveilla kovinkaan suurista. Herr Schulz (<b>Jukka Aaltonen</b>) on hedelmäkauppias, joka tuo ihailemalleen naiselle hedelmiä ja kauniita sanoja. Fräulein Kost (<b>Minna Hämäläinen</b>) tapaa merimiehen toisensa jälkeen ja hautoo ajatuksia, jotka ovat mielessä myös monella muulla saksalaisella. Ernst Ludwig (<b>Stefan Karlsson</b>) käy matkoilla hakemassa hajuvettä ja silkkisukkia, mutta miksi laukkuja sitten pitää piilotella junassa? 1930-luvun Berliini hehkuu kiihkeää energiaa ja pysäyttävää muutosta, joka tuntuu ilmassa mutta jota kukaan ei aivan usko tapahtuvaksi. Suloisen huolettomalla Kit Kat Clubilla jatketaan ilonpitoa viimeiseen asti, ja kaiken keskipisteessä yleisöstä huolen pitää Seremoniamestari (<b>Miiko Toiviainen</b>).</p><p style="text-align: center;">Täytyy heti alkuun sanoa, että olen tosi onnellinen tämän version ollessa ensimmäinen Cabaret jonka näin ja koin. <b>Joe Masteroffin</b>, <b>John Kanderin</b> ja <b>Fred Ebbin</b> käsialaa oleva klassikkomusikaali on jäänyt minulle kovin vieraaksi, vaikka en toki aivan kokonaan ole siltä välttynyt. Ennakkoajatuksiani olivat kuitenkin lähinnä tuolit, <i>Willkommen</i>- ja <i>Mein Herr</i>-kappaleet (joista jälkimmäistä ei tässä versiossa kuulla) sekä muutama pätkä <b>Bob Fossen</b> koreografiaa vuoden 1972 elokuvaversiosta, jota en sitäkään ole siis noita tanssipätkiä lukuunottamatta nähnyt. <b>Christopher Isherwoodin</b> romaaniin <i>Goodbye to Berlin</i> ja <b>John van Drutenin</b> näytelmään <i>I Am a Camera </i>perustuva musikaali on jo vuodelta 1966, mutta ei ole menettänyt hätkähdyttävyyttään. Ja vaikka sanon jo, ei sen enempää 60-luvusta kuin musikaalin kuvaamasta aikakaudestakaan lopulta niin kovin kauan ole. Musikaalin suomennos on <b>Esko Elstelän</b>, laulujen suomennos <b>Jukka Virtasen</b> (<i>Don't Go</i>-suomennos <b>Anna Sirén</b>), ja suomennoksen on tarkistanut <b>Jussi Suvanto</b>. Ohjauksesta ja koreografiasta vastaavan musikaalivelho <b>Jakob Höglundin</b> tunnistettava tyyli näkyy esityksessä heti prologin ensihetkistä lähtien, muun muassa tömistelyllä, taputuksilla ja salkuilla tuotetussa äänimaisemassa ja liikekielessä. Höglundin taito nostaa koko ensemble korvaamattomaan asemaan on Cabaretin kohdalla upeasti läsnä. Tämä musikaali ei nimittäin olisi mitään ilman Kit Kat Clubin energistä esiintyjäjoukkoa, joka pääsee Höglundin ohjauksessa ja koreografiassa loistamaan ja nousemaan moneen otteeseen esityksen tähdiksi. Höglundin tapa sitoa koreografia luonnolliseksi osaksi kaikkea, mitä lavalla tapahtuu, luo esitykselle oman tyylin ja muotokielen, joka kantaa vaivattomasti kolmen tunnin keston ajan. Liike tuo tarinaan tärkeitä tasoja, ja koko ajan läsnäoleva ensemble tukee kerrontaa ja sen tunnelmaa vahvasti. Tunnelma on muutenkin tämän produktion parhaita ominaisuuksia, ja aivan erityisesti se, miten hätkähdyttävästi muutos tunnelmassa tapahtuu. Vaikka merkkejä poliittisen ilmapiirin kiristymisestä on ilmassa jo aivan tarinan alusta saakka, silti tuntuu kuin maailma nyrjähtäisi Ernstin paljastaessa käsivarsinauhansa hakaristin. Silmien sulkeminen, näkemästä kieltäytyminen ja vapaudesta ja riehakkuudesta loppuun saakka kiinni pitäminen tuo karulle todellisuudelle kontrastia, joka resonoi myös nykyajassa.</p><p style="text-align: center;"><b>Sven Haraldssonin</b> lavastus on tyylikästä, selkeälinjaista ja taipuu moneen. Kylmä iso metallikehikko ja kiiltävä, läpinäkyvä lattia toivottavat katsojat tervetulleeksi maailmaan, joka herää eloon vasta yhdessä muun visuaalisuuden kanssa. Haraldssonin lavastus on pelkistetty mutta yksityiskohtainen, ja tarjoaa mahdollisuuksia niin eri tasoissa kulkemiseen, portaiden ja tikkaiden käyttöön, tankoja pitkin liukumiseen kuin isoihin koreografioihin. Esiin nostettu orkesteri löytää luontevasti paikkansa lavalta, ja on aina ihanaa nähdä soittajat sen sijaan, että he olisivat orkesterimontussa näkymättömissä. Ja jos jossakin musikaalissa, Cabaretissa orkesteri kuuluu lavalle. Lavastuksen kanssa tiiviissä yhteistyössä ovat niin <b>Jarmo Eskon</b> valosuunnittelu kuin <b>Heidi Wikarin</b> pukusuunnittelu, jotka yhdessä <b>Jessica Rosenbergin</b> (suunnittelun päivitys <b>Aki-Matti Kallio</b>) naamiointisuunnittelun kanssa rakentavat Cabaretin visuaalisuuden kokonaiseksi. Valosuunnittelun ja lavastuksen saumaton yhteistyö on vaikuttavaa, ne tukevat toisiaan niin hienosti että välillä tekee mieli vain pysäyttää aika ja ihailla kokonaisuutta ennen kuin show menee eteenpäin. Ja kun mukaan lisää esiintyjät ja sen, miltä he puvustuksen, maskeerauksen ja hiusten kanssa näyttävät, riittää ihasteltavaa sen verran, ettei kaikkia yksityiskohtia yhdellä katselukerralla ehdi edes silmäillä. Wikarin pukusuunnittelu on yhtenäistä ja sukupuolirooleilla taitavasti leikittelevää, klubitunnelmaan sopivaa ja kiusoittelevaa. Tarkasti suunniteltu puvustus on vahvasti mukana esityksen tarinassa, ja tukee tapahtumia onnistuneesti. Erityisesti ensimmäisen puoliskon punainen värimaailma yhdessä toisen puoliskon mustan synkkyyden kanssa tukevat tunnelman hätkähdyttävää muutosta. Pidin myös siitä, miten riisuminen ja pukeminen kertovat tarinaa, aina riehakkaasta vaatteiden pois repimisestä natsitunnusten paljastamiseen ja keskitysleirin raitojen pukemiseen. Vaatteet tekevät ja kertovat paljon, niiden kautta hahmot tuovat näkyväksi niin työpaikkaansa, identiteettiään, aatteitaan kuin asemaansakin. </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFdVbIMZtK_kdJWTJahtd7rcIeyT5O7FxJiAVbkJ6HM0Qh8q4jyZppqY2hX8-EHB2rtBv9D2NVJ_Uff8-BTL12P1FIRdfuJ1kzMvVGMvQUL4nCtfo2ugYPdyNvsDmH8VGsDJOA0RIqN1qku6kQLtyCnS9LdTONfYmDQBt7WLevfBkKclzR-iKESITALn14/s2048/cabaret.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFdVbIMZtK_kdJWTJahtd7rcIeyT5O7FxJiAVbkJ6HM0Qh8q4jyZppqY2hX8-EHB2rtBv9D2NVJ_Uff8-BTL12P1FIRdfuJ1kzMvVGMvQUL4nCtfo2ugYPdyNvsDmH8VGsDJOA0RIqN1qku6kQLtyCnS9LdTONfYmDQBt7WLevfBkKclzR-iKESITALn14/w266-h400/cabaret.jpg" width="266" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLAq7wZiLC4z1zpTdeVql3g8aBP6hVDxHeelM-DuSKIS6KWNzpDA_pbybMxktkbA6-L2OYglUrfjAC8iErTQgQdfySMKaDPNbpKghwmjt2hlAFPHSNKNvEplA0TO13mrtc52QNdHAXj2j8UdWtNX4o3ER7p5Df1bOwL9iepvVfdxYcTAnjaxwkh_pX8xK5/s2048/cabaret2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLAq7wZiLC4z1zpTdeVql3g8aBP6hVDxHeelM-DuSKIS6KWNzpDA_pbybMxktkbA6-L2OYglUrfjAC8iErTQgQdfySMKaDPNbpKghwmjt2hlAFPHSNKNvEplA0TO13mrtc52QNdHAXj2j8UdWtNX4o3ER7p5Df1bOwL9iepvVfdxYcTAnjaxwkh_pX8xK5/w266-h400/cabaret2.jpg" width="266" /></a></div></div></div><p style="text-align: center;">Vahvan ja loistavasti yhteen pelaavan esiintyjäjoukon keskeltä yksi nousee lavan säkenöivimmäksi (kirjaimellisestikin yhdessä kohtaa), sillä Miiko Toiviaisen Seremoniamestari varastaa shown aina kun hän vain niin tahtoo tehdä. Toiviainen ottaa roolin omakseen, flirttailee yleisön kanssa, on lavalla lähes aina ja tarkkailee, kommentoi, ohjailee, ihmettelee, vitsailee, hiippailee taustalla tietäväinen hymy huulillaan ja hyppää useaan otteeseen huomion keskipisteeksi. Toiviaisen rakentama hahmo on kokonainen, hieman salaperäinen, monitasoinen, kiehtova ja, nimensä mukaisesti, seremoniamestari. Hän johdattaa yleisön Kit Kat Clubin syvyyksiin, Berliinin kiihkeään tunnelmaan, 1930-luvun mielenmaisemaan, musikaalin ihmissuhteiden keskelle ja halki muuttuvan maailman. Kaikki on yksinkertaisesti kohdillaan – aina luontevista katsomoon heitetyistä sanailuista räväkkyyteen, herkkyyteen, showesiintyjän varmoihin elkeisiin kuin tunnelman tarkkaan tulkintaan. Otto Rokka tekee hienon roolin, hänen tapansa tuoda Cliff lavalle antaa hahmolle tilaa kasvaa tarinan aikana. Cliff kokee paljon Berliinin vauhdikkaassa pyörityksessä, hän muuttuu, oppii, tulee varmemmaksi itsestään, tekee virheitä ja yrittää korjata ne. Rokka näyttää kaiken Cliffin kokeman aidosti ja tuo rooliin onnistuneesti sen, miten nuoren ja hieman naiivin kirjailijan rakentama kaunis kuva maailmasta alkaa horjua. Erityisesti pidin siitä, miten Rokka näyttelee Cliffin kohtaamiset ja suhteet muiden hahmojen kanssa. Anna Victoria Erikssonin roolityössä näkyy taitavasti se, miten Sally ei halua turhia huolia, ei mitään tylsää ja vakavaa ja vaikeaa, vaan iloa, riemua, hyvää fiilistä ja menoa, kyllähän meininkiä olla pitää! Mutta pinnan alla on haavoittuvainen ja herkkä Sally, johon on sattunut ja joka ei halua kokea sitä uudelleen. Eriksson tuo rooliinsa energiaa, päättäväisyyttä ja nokkeluutta, hän loistaa kabareetähtenä, ja hurmaa ja koskettaa esiintyjä-Sallyn roolin ulkopuolella tunteidensa ja vapauteen tottuneen luonteensa kanssa kamppaillessaan. Heittäytyäkö rakkauteen Cliffin kanssa, pitääkö kiinni kaikesta mihin on tottunut, miten yhdistää omat unelmansa Cliffin unelmiin? <i>Cabaret II</i> Erikssonin esittämänä jää pitkäksi aikaa mieleen.</p><p style="text-align: center;">Sinikka Sokka ja Jukka Aaltonen tuovat Fräulein Schneiderin ja Herr Schultzin rakkaustarinan lavalle hurmaavasti, ihanan suloisena ja kutkuttavana asiana. He pelaavat taitavasti yhteen, ja näiden kahden kohtaukset ovat varsinkin esityksen alkupuolella ihania. Ananas-laulu on ihan paras! Ja miten se sitten sydäntä raastaakaan, kun ilmapiiri muuttuu ja rakkaus väistyy poliittisten ajatusten ja pelon tieltä. Minna Hämäläisen rooli Fräulein Kostina on tosi vaikuttava, Hämäläinen rakentaa roolinsa taitavasti ja tulkitsee hahmoaan iskevästi. Sama on Stefan Karlssonin kohdalla, ensivaikutelma ei tosiaan pidä paikkaansa Ernst Ludwigin kohdalla. Pysäyttävä roolityö, upeasti näyteltynä. Ensemble tekee loistavaa työtä, ja siinä nähdään seuraavat taiturit: <b>Linda Hämäläinen</b> Rosiena, <b>Helena Puukka</b> Luluna, <b>Emmi Kangas</b> Texasina, <b>Katariina Lantto</b> Helgana, <b>Soile Ojala</b> Frenchienä, <b>Anssi Valikainen</b> Hermannina, <b>Miko Helppi</b> Victorina, <b>Santeri Helinheimo</b> Bobbynä, <b>Joonatan Perälä</b> Maxina ja <b>Alen Nsambu</b> Fritzienä. Ensemble on lavalla läsnä lähes jokaisessa kohtauksessa, vähintäänkin seuraamassa taustalla, usein myös osana tapahtumia, reagoimassa niihin tai nappaamassa valokeilan itselleen. Jokainen taipuu niin komedialliseen ilotteluun, tyylikkääseen viettelyyn, vakavaan tunnelmaan kuin tanssin pyörteisiin, ja rakentaa hahmostaan persoonan, joka ehdottomasti olisi oman tarinansa päähenkilö. Ensemblen hahmoista tykästyin varsinkin Helinheimon taitavasti näyttelemään Bobbyyn, Puukan Luluun (minut hurmaa aina viulunsoitolla), Lanton veikeään Helgaan ja Ojalan ilmeikkäiseen Frenchieen.</p><p style="text-align: center;">Cabaretin musiikki on letkeää, menevää, viihdyttävää ja soi <b>Jussi Vahvaselän</b> johtaman orkesterin esittämänä komeasti. Moni näyttelijä tarttuu myös soittimeen, enkä varmasti saa koskaan tarpeekseni siitä, että näyttelijät soittavat jotakin instrumenttia. Tämä on yksi niistä jutuista, joita aina erityisesti ihailen, minusta on upeaa että näyttelemis-, laulu- ja tanssitaidon lisäksi esiintyjät pääsevät näyttämään myös soittotaitojaan. Hienoa myös, kuinka hahmot rakentuvat soittimiensa kautta, ja ilmeisesti myös tämän version ohjauksen ja tekstin yksityiskohdat ovat mukautuneet soittimien ja soittajien mukaisesti. Tästä Cabaret-versiosta olin etukäteen kuullut yhden kappaleen, <i>Uneeni jään</i>, jonka Miiko Toiviainen esitti Musiikkiteatterifestivaalilla. Jo silloin se oli hieno, mutta osana esitystä vielä hienompi. Lisäksi <i>Willkommen</i> säväytti, samoin <i>Mamma Kulta</i>, <i>Kickline</i> ja <i>Piittaa Mä En</i>. Suosikkini oli ehdottomasti loistava <i>Mani</i>, mutta täytyy ehkä sittenkin valita tasapeli, sillä lopun huikea <i>Cabaret II</i> sai aikaan kylmät väreet. Niin sai myös, tosin eri syistä, <i>Sen Huominen Meille Tuo</i>, joka on todella kaunis kappale, mutta josta on hyvin vaikea pitää kun tietää, miten se musikaalissa esiintyy. <i>Cabaret II</i>-kappaleen näyttämökuva on yksi suosikkihetkistäni koko musikaalissa, synkkä ja kylmä värimaailma, vauhdikkaasti pyörivä näyttämön pyörö, savu, siluetteina taustaa vasten piirtyvä orkesteri, kaiken huolettomuuden, onnen ja ilonpidon raunioilla laulava Sally Bowles... Todella hieno hetki. Myös natsitervehdysten keskellä yksin hiljaa istuva Seremoniamestari, punainen glitter ja punaiset ilmapallot, noiden ilmapallojen poksauttelu, koko huikeasti koreografioitu <i>Kickline </i>ja sekä ensimmäisen että toisen puoliskon viimeinen hetki ovat vaikuttavia näyttämökuvia. Tämän Cabaretin kohdalla visuaalisuus iskee kovaa, niin riehakkaan kiihkon kuin viiltävän synkkyyden maisemissa. Näyttämöllä kuullaan useampaa kieltä, josta pidin myös kovasti. Saksa, englanti ja ranska asettuvat luontevasti suomen joukkoon ja herättävät niin Berliinin kuin kaupungin kansainvälisen luonteen sujuvasti eloon.</p><p style="text-align: center;">Turun kaupunginteatterin Cabaret on hieno kokemus. Musikaalina tässä on minulle vähän haastava rakenne, tekstin tasolla tarina kerrotaan melko verkkaisesti ja osa kohtauksista on irrallisen tuntuisia, mutta onnistuneen toteutuksen, tarkan ohjauksen ja upeiden esiintyjien ansiosta Turun Cabaret teki ison vaikutuksen. Vielä väliajalle mennessä en ollut ihan varma, mitä esityksestä pidän, mutta kun esitys tulee kokonaiseksi toisen puoliajan myötä, olin aivan myyty. Kokonaisuus on sen verran vahva, tarkkaan mietitty, taidolla tehty, yksityiskohdiltaan hiottu ja tunnelmaltaan latautunut, hienovireinen ja herkkä, että se tarjoaa paljon nautittavaa. On todella mielenkiintoista mennä katsomaan toinen Cabaret-versio tämän jälkeen, sillä Turun Cabaret on minulle nyt se produktio, joka määrittää koko Cabaret musikaalin, sen hahmot, tarinan, tunnelman ja teemat.</p><p style="text-align: center;">Musikaalia ja teatteria parhaimmillaan, sitä on Turun kaupunginteatterin huima Cabaret.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDGxrosqo_Ev0EQZpDm3C0SJye-7yBLgzzKt0sBpeSKa9DHkk8tsHYc9xhEOU_kknKGaRz3TQV7XccIjHPlp187j9SftIUZSRSBoHLR6eI7YX3hf8T_be_IKjQ80CaOqCBsp5qGmr5p7cVqbVTXoNCmeopW3tAB806e_QAesF0KQVzv_ugX1ZLLI1zWC2V/s2048/cabaret4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDGxrosqo_Ev0EQZpDm3C0SJye-7yBLgzzKt0sBpeSKa9DHkk8tsHYc9xhEOU_kknKGaRz3TQV7XccIjHPlp187j9SftIUZSRSBoHLR6eI7YX3hf8T_be_IKjQ80CaOqCBsp5qGmr5p7cVqbVTXoNCmeopW3tAB806e_QAesF0KQVzv_ugX1ZLLI1zWC2V/w640-h426/cabaret4.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen medialipulla, kiitos Turun kaupunginteatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-78181410343821673622023-09-05T10:57:00.002+03:002023-09-05T10:57:26.751+03:00Vihervaaran Anna @ Lahden kaupunginteatteri<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1s9pvSSaW8BLirC5brZIxnDAocq7QKHtMqZGO0oOjQenWt6RGUdKuuw2JOjwKar3PdbRwbgFJ519qjcmmzOv7UAciOrjvlWRUAbjSVHK69cuuPmIQO3yCR9lDa7ULhRaVvB1tTdFOIcSAmJj8ECToOzi8ioBwyw7yUjC2TifNmlbIS8_J0qtOJH092dNF/s5500/anna1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3117" data-original-width="5500" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1s9pvSSaW8BLirC5brZIxnDAocq7QKHtMqZGO0oOjQenWt6RGUdKuuw2JOjwKar3PdbRwbgFJ519qjcmmzOv7UAciOrjvlWRUAbjSVHK69cuuPmIQO3yCR9lDa7ULhRaVvB1tTdFOIcSAmJj8ECToOzi8ioBwyw7yUjC2TifNmlbIS8_J0qtOJH092dNF/w640-h362/anna1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Tommi Mattila</span></td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">Näin <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/vihervaaran-anna/">Vihervaaran Annan</a> ensi-illassa 2.9.</p><p style="text-align: center;">Anna (<b>Nenna Tyni</b>) on orpotyttö, joka lähetetään iäkkäiden Cuthbertin sisarusten, Matthew'n (<b>Jori Halttunen</b>) ja Marillan (<b>Annukka Blomberg</b>) luo. Paitsi että Cuthbertit luulevat saavansa riuskan maatöissä auttavan pojan, eivät punatukkaista, puheliasta ja mielikuvituksellisia juttuja keksivää tyttöä. Anna saa kuitenkin jäädä Vihervaaraan, ja elämä uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa alkaa rullata pienten ja vähän isompien kommellusten jälkeen aivan hyvin. Anna saa sydänystävän Dianasta (<b>Sara Pirhonen</b>), seikkailee ympäri metsiä ja aloittaa koulunkäynnin uusien tuttavuuksien kanssa. Alkaa myös taistelu siitä, kumpi saa luokan parhaat arvosanat – Anna vai Gilbert Blythe (<b>Akseli Lehtinen</b>). Ystävyyttä, rakkautta, perhettä, unelmia ja mielikuvitusta tarkasteleva näytelmä perustuu <b>L.M. Montgomeryn</b> <i>Annan nuoruusvuodet</i>-romaaniin, joka on julkaistu jo vuonna 1908.</p><p style="text-align: center;">En ole koskaan lukenut Montgomeryn klassikoksi noussutta romaania tai Anna-sarjaa muutenkaan, mutta tarina on minulle tuttu Netflixin Anna, a lopussa-sarjasta. Kolmen kauden mittainen tv-sarja on vallan hurmaava ja ihana, ja katselen siitä parhaita paloja aina välillä uudelleen. Niinpä suuntasin innolla katsomaan myös teatteriversiota, sillä unelmoinnilla ja optimistisella elämänasenteella sävytetty tarina vaikutti etukäteen siltä, että sopii näyttämöllekin mainiosti. Pohdiskelin myös ennen esityksen näkemistä sitä, mitkä tarinan tapahtumat mahtuvat parituntiseen näyttämösovitukseen, millaisia tulkintoja näyttelijät hahmoistaan tekevät ja mitkä teemat nousevat isoimpaan osaan. Ohjaaja <b>Laura Mattila</b> on <b>Henna Piirron</b> sovituksen pohjalta ohjannut Vihervaaran Annan mainiolla otteella, jossa modernilta tuntuva lähetysmistapa sujahtaa hyvin 1800-luvun lopulle sijoittuvaan tarinaan. Tarinan leikkisyys, nokkeluus ja terävyys tulee tulkinnasta hyvin läpi, ja kohtaukset punoutuvat onnistuneeksi, otteessaan pitäväksi kokonaisuudeksi. Pidin erityisesti niistä kohtauksista, joissa pienen kaupungin totuttuja tapoja haastetaan ja kyseenalaistetaan, kun Anna pamahtaa paikalle ja ilmoittaa, että asiat voisi tehdä toisellakin tapaa. Elämänilo, uteliaisuus ja halu oppia ovat Annassa, niin näytelmässä kuin hahmossa, vahvasti mukana, ja näyttämötoteutus käsittelee niitä sujuvasti. Hauskan ja hyväntuulisen näytelmän aiheissa on myös synkempiä sävyjä, ja ne on otettu osaksi esitystä todella hyvin. Ikävyyden ja pelottavuuden korostaminen ja komedialliseksi tekeminen, kuten orpokotikohtauksessa, toimii, eikä vie niistä silti painavuutta tai surullisuutta pois. Toteutus on tasapainossa, ja rullaa hyvällä rytmillä.</p><p style="text-align: center;"><b>Alisha Davidowin</b> lavastus- ja projisointisuunnittelu sopii esityksen tyyliin ja tarjoaa tapahtumille toimivan miljöön. Erityisesti projisoinnit ovat onnistuneita, ja niiden satuhenkinen visuaalisuus ihastuttaa. Lavastuksessa on paljon kivoja yksityiskohtia, kuten teekutsujen sammalpeitteinen kivi ja tanssiaisten ihanat valot ja ilmapallot. Kärryajelut on toteutettu kekseliäästi, ja pienillä asioilla tehdään monesti paljon. <b>Riina Leea Niemisen</b> pukusuunnittelu on hurmaavaa, vanhantyyliset vaatteet ovat usein minun silmääni miellyttäviä ja niin ne ovat nytkin. Myös ikoninen Anna-tyyli on tunnistettavasti mukana, ja puvustus viekin ajatukset heti Avonleaan. Minulla vertailukohtana on toki vain uusin Annan tv-versiointi, mutta ainakin sen pohjalta tuttuja juttuja näkyy niin yksityiskohdissa kuin kokonaisuudessakin. Lopun perhosmekot- ja takit ovat ihania, voi että mitä värimaailmaa ja tyllihelmoja! <b>Kari Laukkasen</b> valosuunnittelu on tarkasti tunnelmassa mukana, ja taikoo hienosti niin metsämaisemaan, hiljaiseen taloon, vauhdikkaaseen tanssiin kuin jännittävään koepäiväänkin sopivaa fiilistä.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivqnCLFbRYs8rZVivaKAmIyw7ypX4FIy7mko3pNgbArGybinngcNN58utIzI3F5ULxmlDD71HhayYmjPFtZ3uYv88nIKp51JOROeOg8_A_MU9Xsopo_3R6goBajeFZwjIJaj9jbguHTU-HnFRf9F2IkFxnbncvWjBQxh3gpKAv9FpeN2UoqZBjmYKrPZwt/s5500/anna3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3622" data-original-width="5500" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivqnCLFbRYs8rZVivaKAmIyw7ypX4FIy7mko3pNgbArGybinngcNN58utIzI3F5ULxmlDD71HhayYmjPFtZ3uYv88nIKp51JOROeOg8_A_MU9Xsopo_3R6goBajeFZwjIJaj9jbguHTU-HnFRf9F2IkFxnbncvWjBQxh3gpKAv9FpeN2UoqZBjmYKrPZwt/w640-h422/anna3.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Nenna Tynin tulkinta Annasta on valloittava, hän ottaa roolin haltuun ja on lavalla erinomainen. Anna on riemastuttavan nokkela, nopea puhumaan, oikeudentajuinen ja itsevarma, mutta hänessä on herkkyyttä, haavoittuvuutta ja epävarmuutta, joka koskettaa. Tynin roolityössä näkyy hienosti se, että hän todellakin tuntee hahmonsa, ja voi siksi tuoda tämän lavalle niin vaivattoman oloisesti, siten, että Annan tarina pääsee lavalla oikeuksiinsa. Annukka Blomberg ja Jori Halttunen Marillan ja Matthew'n rooleissa tuovat Cuthbertin sisaruksiin sopivasti tasapainoa ja tekevät heistä yhtä pitävän, mielipiteiltään välillä eroavan kaksikon, joista kumpikin lähestyy Annaa eri tavalla. Matthew'n lämmin ja ystävällinen luonne, ja Marillan käytännönläheinen, hieman sulkeutunut järkevyys tuntuvat aidoilta, ja Cuthbertin sisarusten hyväsydämisyys ja lämpö on ihanaa. Blomberg, Halttunen ja Tyni pelaavat taitavasti yhteen ja tuovat kauniisti, hauskasti ja tunnistettavasti näkyviin sen, miten perhe ja sen sisäiset suhteet muodostuvat. Sara Pirhonen tekee Dianan roolissa sujuvaa työtä, ja tekee Dianasta onnistuneesti monitasoisen hahmon. Dianan maailma muuttuu Annan myötä, kun yläluokkaisemman perheen hillittyä elämää elänyt tyttö heittäytyy mukaan Annan mielikuvituksellisiin seikkailuihin. Pirhonen näyttelee tämän tosi hyvin, ja antaa Dianalle tilaa kasvaa. Akseli Lehtisen Gilbert on koulun kunkku, ja ensisilmäyksellä juuri niin ärsyttävä ja suosiostaan nauttiva nuorukainen kuin kuvitella saattaisi. Vaan Gilbert on muutakin, ja oikeastaan aika hyvä tyyppi. Lehtinen tekee roolinsa tarkasti, sopivalla itsevarmuudella, joka saa kolauksen, kun fiksu ja sanavalmis Anna ei olekaan samanlainen kuin koulun muut tytöt. Tepasteleva kukko on mainio rooli myös!</p><p style="text-align: center;">Koulussa Anna tapaa niin koulukaverinsa Josien (<b>Anna Pitkämäki</b>), Rubyn (<b>Saana Hyvärinen</b>) ja Charlien (<b>Luukas Rannankari</b>), kuin opettaja Phillipsin, jonka <b>Aki Raiskio</b> tuo lavalle kurin ja järjestyksen kautta, kuitenkaan rennompaa puolta unohtamatta. Raiskio ottaa kaiken irti myös välittäjän hahmosta, melkoinen roolityö. Lisäksi tutuiksi tulevat rouvat Barry (Hyvärinen) ja Lynde (Pitkämäki). Anna Pitkämäki osuu napakasti kaikkiin komediaiskuihin, ja hänen arvokas rouva Lyndensä saa ansaitut aplodit useaan otteeseen. Pitkämäki tuo erinomaisia yksityiskohtia myös Josien rooliin, eikä sinne tänne heitelty "oho"-lausahdus lakkaa naurattamasta. Saana Hyvärinen tuo Rubyn lavalle näppärästi, ja pelaa hienosti yhteen muiden koulun tyttöjä näyttelevien kanssa. Erilaiset oppilaat, ja varsinkin 1800-luvun lopulle sijoittuvan tarinan erilaiset tytöt, heidän arvojärjestyksensä, roolinsa, käsityksensä maailmasta ja unelmansa ovat kiinnostavia, ja tämä teema on esityksessä hienosti läsnä. Ystävystyminen, erilaisuuden näkeminen positiivisena ominaisuutena, ja lapsuuden ja nuoruuden raja näkyvät myös tarkasti niin tarinan tyttöjen kuin poikien hahmoissa. Luukas Rannankarin Charlie on veikeä tyyppi, ja tärkeä osa koulun porukkaa. Rannankarin tepastelu kukkona ansaitsee myös maininnan. <b>Liisa Vuori</b> tekee kolme onnistunutta roolia, joista varsinkin rouva Blake jää lähtemättömästi mieleen. Painajaisainesta! Myös ihmeellisiä esineitä ja asioita kauppaavana kaupustelijana ja asiantuntevana lääkärinä Vuoren roolityö on sujuvaa. Porukka tekee saumatonta yhteistyötä, ja lavalla on alusta loppuun ihanan energinen ja vallaton meno, lämpimiä ja liikuttavia hetkiä unohtamatta.</p><p style="text-align: center;">Lahden kaupunginteatterin Vihervaaran Anna on elämäniloinen, ilkikurinen, sydämellinen ja riemukas esitys tyttöydestä, ystävyydestä, paikkansa löytämisestä ja perheestä. Hyväntuulinen näytelmä on täynnä lämpöä, asennetta ja energiaa, ja taitavasti mukaan punottu neljännen seinän rikkominen ja yleisölle suoraan puhuminen tuo siihen yhden mainion tason lisää. "Tervetuloa teatteriin!"-toivotus ilahdutti kovasti! Hieno toteutus ihanasta tarinasta, minulle tutun Anna-tarinan henki on lavalla läsnä, ja kokonaisuus tuo tarinan teemat lavalle ilon kautta, unelmointia ja mielikuvitusta ylistäen. Tämän porukan parissa illan viettää Vihervaarassa oikein mielellään.</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnGzGJpls_tUHvaQCWaLGcBBax7OQsVsmNisJa6k8x1I84wL5VorsiuXDuqsmH9khwMbgt19GK6sN5iysRIoJjHHF98ZqrlSvOMmePWlKYqyjUiZJlXzsJXRwq_QpVRcXklXJDReg9em4NscOq7IEg-qr314f_WS5lNeZ8ej793tGz4NvTwWFFYSRE-KfC/s5500/anna2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3668" data-original-width="5500" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnGzGJpls_tUHvaQCWaLGcBBax7OQsVsmNisJa6k8x1I84wL5VorsiuXDuqsmH9khwMbgt19GK6sN5iysRIoJjHHF98ZqrlSvOMmePWlKYqyjUiZJlXzsJXRwq_QpVRcXklXJDReg9em4NscOq7IEg-qr314f_WS5lNeZ8ej793tGz4NvTwWFFYSRE-KfC/w640-h426/anna2.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!</span></p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4366282221466833810.post-83247313953092454082023-08-25T21:37:00.009+03:002023-10-29T20:53:35.875+02:00Syksyn 2023 TOP 10 teatteritärpit<p style="text-align: center;">Kesäteatterikausi alkaa vähitellen olla ohitse, vaikkei vielä aivan päättynyt olekaan. Katseet kääntyvät kuitenkin jo syksyn esityksiä kohti, ja kun syyskausi alkoi meikäläiselläkin viime viikolla <a href="https://teatterinna.blogspot.com/2023/08/pieni-merenneito-helsingin.html">Pienen merenneidon</a> parissa, on aika perinteisten teatteritärppien. Teatterisyksy näyttää jälleen monipuoliselta ja kiinnostavalta, innolla sitä kohti siis!</p><p style="text-align: center;">Tämä suurpiirteisesti Top 10-tärpeiksi nimetty postaus kasaa yhteen ne esitykset, jotka minua eniten kiinnostavat, houkuttelevat ja innostavat teattereiden tulevalla syyskaudella. Kymmenen tärpin alle mahtuu vähän enemmän kuin kymmenen esitystä, nämä tärpit jäsentyvät enemmänkin teattereiden tai teemojen mukaisesti. Mutta pitemmittä puheitta:</p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><b>Tässä tulevat Teatterinnan tärpit syksylle 2023!</b></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSreYWKEKt-C3EPUmfOOLLOjMGZIvm6LFuZPVHfVeYt-sJAbS7F27pCXZMt-O-92jGyxxGc0yVkGfLrJ1gaSstsMhikS0D7XNpuoIfSD1bITvwR-FSe2Dd4yKYDLuy13z3wxYmpQzOzQXj7sWdQnVHqMhTuPezrhw_LBYPH7ZiiUKbXOt3rYpWGULSBlVt/s1024/lokki.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1024" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSreYWKEKt-C3EPUmfOOLLOjMGZIvm6LFuZPVHfVeYt-sJAbS7F27pCXZMt-O-92jGyxxGc0yVkGfLrJ1gaSstsMhikS0D7XNpuoIfSD1bITvwR-FSe2Dd4yKYDLuy13z3wxYmpQzOzQXj7sWdQnVHqMhTuPezrhw_LBYPH7ZiiUKbXOt3rYpWGULSBlVt/w640-h452/lokki.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Lokki<br />kuva © Lahden kaupunginteatteri</span></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttkAck-8juhqQ60X5xfcGsciQGMKOBgySROadHrO3AB13TncX13yvnl2fJ2LgeeCSIys8Pver6yEUyf02VnAUYh5xtaVvfVfhXVsx4Su1DBC_Iqv4xLuLxYHuSaZAvnt2eEP6juhHfuOjuGc3hZxoQH7Omtce-BTOw3iFtDzgwGNt4zz4Vylvzrmc_c51/s1024/nummisuutarit.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1024" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttkAck-8juhqQ60X5xfcGsciQGMKOBgySROadHrO3AB13TncX13yvnl2fJ2LgeeCSIys8Pver6yEUyf02VnAUYh5xtaVvfVfhXVsx4Su1DBC_Iqv4xLuLxYHuSaZAvnt2eEP6juhHfuOjuGc3hZxoQH7Omtce-BTOw3iFtDzgwGNt4zz4Vylvzrmc_c51/w640-h452/nummisuutarit.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Nummisuutarit<br />kuva © Lahden kaupunginteatteri</span></td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b>Tärppi #1: <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/lokki/">Lokki</a> & <a href="https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/nummisuutarit/">Nummisuutarit</a> – Lahden kaupunginteatteri</b></div><p style="text-align: center;">Lahden kaupunginteatteri hemmottelee tuoreiden, raikkaiden klassikkotulkintojen ystäviä oikein kaksin kappalein, kun ensi-iltansa saavat <b>Esa-Matti Smolanderin</b> ohjaama Lokki ja <b>Samuli Reunasen</b> ohjaama Nummisuutarit. Smolanderin ohjaama Kaksi sisarta Teatteri Vanhassa Jukossa viime vuonna oli yksi suosikkejani vuoden 2022 esityksistä, ja odotan suurella mielenkiinnolla, millaisen maailman Smolander <b>Tšehovin</b> klassikkoon luo. Lokki on tosi hieno näytelmä, pidän sen tekstistä, hahmoista ja teemoista, ja tuoreena toteutuksena tehtynä tämä herättää paljon odotuksia. Nummisuutarit olen nähnyt lavalla kerran aikaisemmin, Kansallisteatterissa kahdeksan vuotta sitten, mutta visuaalisuutta ja hienoja roolisuorituksia lukuunottamatta en muista esityksestä paljoakaan. Tuon Kansiksen verson jälkeen olen kyllä <b>Aleksis Kiven</b> näytelmän lukenut useampaan otteeseen, enkä malta odottaa, millainen meno Lahdessa lavalla on. Esityksen alaotsikko, "väkevä nuoruuden juhla", ainakin lupailee jotain sellaista, joka saattaa iskeä ja kovaa. Kiven tekstissä on huumoria ja isoja oivalluksia, tragediaa ja suurta draamaa, joka ihastuttaa ja pitää tiukasti otteessaan. Nummisuutarien Eskona Lahdessa nähdään minut jo monesti roolitöillään vakuuttanut <b>Tuomas Korkia-Aho</b>.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigG97QfbG8sA80KruKzV_5WGK0xz-mkaJTeD1-0-vQ-_51G2TnAgzLlgTqsMrDIXKqLSMD4AUUEHVOf8u-gcnVw3Qst75uu2aPFbFeAkz5cm9rrWf3wqVceXmcT80jbJZBJsDcuV_G-eKNBziYo7ME_eSH9GAIEHqMxV87j1bXhVKR3qRst1pZooYSkvwM/s1200/niinkuintaivaassa-pressi-pysty-800x1200.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="800" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigG97QfbG8sA80KruKzV_5WGK0xz-mkaJTeD1-0-vQ-_51G2TnAgzLlgTqsMrDIXKqLSMD4AUUEHVOf8u-gcnVw3Qst75uu2aPFbFeAkz5cm9rrWf3wqVceXmcT80jbJZBJsDcuV_G-eKNBziYo7ME_eSH9GAIEHqMxV87j1bXhVKR3qRst1pZooYSkvwM/w426-h640/niinkuintaivaassa-pressi-pysty-800x1200.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Niin kuin taivaassa<br />kuva © Jukka Kontkanen / Emilia Boulevard</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b>Tärppi #2: <a href="https://seinajoenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/niin-kuin-taivaassa/">Niin kuin taivaassa</a> – Seinäjoen kaupunginteatteri</b></p><p style="text-align: center;">Niin kuin taivaassa on varmasti kaunein koskaan näkemäni musikaali. Tämä tarina, tämä musiikki, nämä hahmot ja kaikki esityksen teemat ovat vahvoja, koskettavia ja pakahduttavia, ja musikaalin aitous, maanläheisyys, inhimillisyys ja herkkyys tekee ison vaikutuksen. Tekijäporukasta löytyy niin minulle tuttuja nimiä kuin uusiakin tuttavuuksia, ja odotan innolla kaikkien heidän näkemistään. Niin kuin taivaassa on musikaalina hyvin paljon sidoksissa siihen porukkaan, joka sen lavalle tuo, ja minulla on vahva luotto siihen, että työryhmä tulkitsee niin tarinaa kuin hahmoja kauniisti, lämmöllä ja voimalla. Pääparia näyttelevät <b>Peter Nyberg</b> ja <b>Natalil Lintala</b> ovat jo ehtineet minut hurmata, Nyberg useammassakin roolissa ja Lintala erityisesti tämän kesän Xanadu-musikaalissa. Sen verran komeasti soi <i>Meen vaikken tahtoisikaan</i> Nybergin esittämänä Musiikkiteatterifestivaalilla, että en malta odottaa pääseväni kuulemaan kaikki muutkin musikaalin loistavat kappaleet livenä. Seinäjoelle on matkaa, mutta luulenpa, että tämän vuoksi kannattaa matkustaa.</p><p style="text-align: center;">Niin kuin taivaassa on lajissaan harvinaisuus, nimittäin alunperin ei-englanninkielinen musikaali, joka on Suomessa ohjelmistossa. Olen viimeisten parin vuoden aikana kiinnostunut kovasti siitä, mistä teoksia kotimaan ohjelmistoon tulee, ja varsinkin musikaalien kohdalla ollaan hyvin englanninkielisten teosten varassa, näytelmien kohdalla on hieman laajempi skaala. Esimerkiksi Tinfon<a href="https://www.tinfo.fi/fi/Tilastokirjasto"> tilastokirjastosta</a> löytyy teatteritilastoja, joista näkee tilastoja myös esitysten kansalaisuuden mukaan. Toki tutut ja West Endillä tai Broadwaylla menestyneet – tai esitetyt – musikaalit keräävät tasaisesti katsojia ja ovat varmoja ohjelmistovalintoja, ja ohjelmistoa on ajateltava myös tuottavuuden suhteen. Mutta hienoja, vaikuttavia ja kiinnostavia musikaaleja löytyy ympäri Euroopan ja koko maailman, tämä on ihan fakta. Tein musikaalien kotimaista laskutoimituksen kaudelle 2023-2024, ja sain kuitenkin vähän yllättyä: mukana oli <b>28</b> syksyllä ensi-iltansa saavaa tai esityskauttaan jatkavaa musikaalia tai musiikkinäytelmää, joista huimat <b>14</b> ovat muuta kuin englanninkielistä alkuperää. Puolet! Toisaalta näistä 14 musikaalista 12 on kotimaisia (hurraa!), yksi suomalais-ruotsalaista yhteistyötä ja yksi ruotsalainen. Kovin laajaa eri maista tulevaa kattausta ei siis tulevalla(kaan) kaudella nähdä, vaikka teemallisesti, aiheellisesti, musiikillisesti ja esityksellisesti on tarjolla monenlaisia kiinnostavia teoksia. Se kuitenkin on ilon aihe, että kotimainen musiikkiteatteri on laajasti edustettuna, suomimusikaali voi hyvin ja on upeaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUVn5et2DQsEDgk39vrX2eZzURGnwrD--kJw2BfbZoDr6ghZJKDnCJiKK2yqE-Gh9CUsFgi8uEaP1PIj3etuLFtSvlUEHoykgIyMeoH4mIq-TstKuKXClNENI3xOwHrGc9BFbBBtb-6NuixSp74vUOF6Nrjngr8c_Xi3lt7Irnm2XLMvqoLyEpJSWpCRdB/s2048/52688618699_9708e1f6e0_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUVn5et2DQsEDgk39vrX2eZzURGnwrD--kJw2BfbZoDr6ghZJKDnCJiKK2yqE-Gh9CUsFgi8uEaP1PIj3etuLFtSvlUEHoykgIyMeoH4mIq-TstKuKXClNENI3xOwHrGc9BFbBBtb-6NuixSp74vUOF6Nrjngr8c_Xi3lt7Irnm2XLMvqoLyEpJSWpCRdB/w640-h426/52688618699_9708e1f6e0_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Cabaret<br />kuva © Otto-Ville Väätäinen</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC_bJfmCVx_r_Vb-ItYsMO4wfNlpNpVmkGgi0UP_NUox0PP0BAvKKPOdGrcawa7ryTx4B3xRn4Z-2nULP-bq4Y20nNo8_V4Tff-1UNtOhotyIekilSgJGYCBTqbMVs_kOOZGUpZ0sWYZ7PFoiePvY_mi1dI5BkDpZRvBIvLj_hHaKqlbsX69xMEYxLPJ_h/s2048/52688763265_6179476e28_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC_bJfmCVx_r_Vb-ItYsMO4wfNlpNpVmkGgi0UP_NUox0PP0BAvKKPOdGrcawa7ryTx4B3xRn4Z-2nULP-bq4Y20nNo8_V4Tff-1UNtOhotyIekilSgJGYCBTqbMVs_kOOZGUpZ0sWYZ7PFoiePvY_mi1dI5BkDpZRvBIvLj_hHaKqlbsX69xMEYxLPJ_h/w426-h640/52688763265_6179476e28_k.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuva © Otto-Ville Väätäinen</span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><b><div style="text-align: center;"><b>Tärppi #3: <a href="https://tkteatteri.fi/ohjelmisto/esitykset/cabaret/">Cabaret</a> & <a href="https://tkteatteri.fi/ohjelmisto/esitykset/solaris/">Solaris</a> – Turun kaupunginteatteri</b></div></b><p></p><p style="text-align: center;">En nähnyt Turun Cabaretia musikaalin edellisellä esityskaudella, joka jäi koronan jalkoihin, kuten niin moni muukin teos. Mutta nyt tämä klassikkomusikaali palaa Turkuun, ja minä en tosiaankaan aio sitä missata. Juuri tästä Cabaret-versiosta olen kuullut niin paljon ja niin ylistäviä kehuja, että täytyyhän se itsekin saada kokea. Lisäksi Cabaret on musikaaliklassikko, eikä minulla ole tarinasta kuin hajanaisia aavistuksia. Työryhmä on timanttinen, ja kun ohjauksesta ja koreografiasta vastaa <b>Jakob Höglund</b>, ei voi odottaa muuta kuin jotain tosi hienoa. Solaris kiinnostaa kovin, sillä tieteisfiktio teatterin lavalla on harvinaisen puoleista herkkua. Työryhmä on timanttinen myös Solariksen kohdalla, ja olen vain yksinkertaisesti superinnoissani siitä, että Turun kaupunginteatteri tuo lavalle tieteisfantasian, vieraalle planeetalle sijoittuvan scifi-tarinan. Minusta on nopeasti tullut scifin ystävä kirjallisuuden puolella viimeisen reilun vuoden aikana, enkä malta odottaa, että pääsen katsomaan scifiä lisää teatterinkin puolella. Pari avaruuteen sijoittuvaa speksiä olenkin jo nähnyt, Teekkarispeksi Signaalin 2022 ja Viikkispeksi Eloparadoksin 2023. Mainioita molemmat.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbUbPvNkQLOJIJctZQl6pF7pKcKhsYURx3m6Il4qayFY0VDcYRgH9arlO1KzH9Lxp16Y-QfePeU9kHhY68IcoUK33KYyuMits48FrbeJ9HPgt8hHdC-2uHLw5wb6gwwAliMuMESGYTJrH49CABzoaT755GwMkMrHaK9nwppX44m1n2exqRE1nmF0ZFDoJ8/s4961/Rakas_Evan_Hansen_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4961" data-original-width="4772" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbUbPvNkQLOJIJctZQl6pF7pKcKhsYURx3m6Il4qayFY0VDcYRgH9arlO1KzH9Lxp16Y-QfePeU9kHhY68IcoUK33KYyuMits48FrbeJ9HPgt8hHdC-2uHLw5wb6gwwAliMuMESGYTJrH49CABzoaT755GwMkMrHaK9nwppX44m1n2exqRE1nmF0ZFDoJ8/w616-h640/Rakas_Evan_Hansen_1.jpg" width="616" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Rakas Evan Hansen<br />kuva © Ilkka Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b>Tärppi #4: <a href="https://hkt.fi/esitykset/rakas-evan-hansen/">Rakas Evan Hansen</a> – Helsingin kaupunginteatteri</b></p><p style="text-align: center;">Heti alkuun täytyy todeta, että en kyllä ikinä ole mitään esitystä odottanut näin ristiriitaisissa tunnelmissa kuin DEH:iä. Dear Evan Hansen oli mukana ekassa <a href="http://teatterinna.blogspot.com/2019/03/top-10-esitysta-jotka-haluaisin-nahda_26.html">TOP 10 esitystä, jotka haluaisin nähdä Suomessa</a>-postauksessani, jolloin olen odottanut sitä hyvin paljon, mutta nykyään en ole musikaalista enää aivan niin innoissani. En siis edelleenkään ole tätä musikaalia lavalla nähnyt, enkä leffaversiotakaan, mutta kuuntelin juuri uudelleen musikaalin pohjalta kirjoitetun romaanin, ja olen muutenkin ajatellut sen tarinaa ja hahmoja enemmän. Musikaalin tarinassa on monta moraalista ongelmaa, joita se tuskin yrittääkään peitellä, mutta odotan mielenkiinnolla, miten nämä on lavalla ratkaistu. Ainakaan näin etukäteen ongelmani tämän teoksen kanssa on se, että en oikein pidä yhdestäkään hahmosta (romaanin perusteella, toki). Lisäksi valhe, joka tapahtumat laukaisee, on ongelmallinen. Kaikki valehtelevat joskus, tietenkin, eikä kukaan ole täydellinen, tietenkään, mutta tuollaisen valheen ylläpitäminen noin pitkään on väärin. Toki hyvän tarinan ei tarvitse olla ongelmaton tai moraalisesti pelkästään hyvä, mutta DEH ei vielä ole minua voittanut puolelleen. Vaikka odotukset ovat siis hyvin ristiriitaisia, DEH houkuttelee kovasti katsomoon. Kuuntelen musikaalin biisejä usein, ja musiikin takia Dear Evan Hanseniin alunperin rakastuinkin. Eikä rakkaus näihin biiseihin ole mihinkään kadonnut! Musikaalissa on paljon hyvää, ja lavalla tarina toiminee paljon paljon paremmin kuin romaanissa. Olen kuullut ja lukenut Rakas Evan Hansen-musikaalista kehuja ihan tosi paljon, eivätkä sen saama suosio ja palkinnot voi olla ansaitsematonta. Olen vain ajatellut musikaalia niin paljon, että minulla on siitä (ihan liikaa) ajatuksia, odotuksia, mielipiteitä ja käsityksiä ennen ensi-iltaa.</p><p style="text-align: center;">Vaikka DEH ei siis enää – tai vielä – olekaan mikään suosikkimusikaalini, on mielestäni hienoa, että se saadaan Suomeen. Ja varovaisin odotuksin suuntaan katsomoon, ehkä tarina sittenkin on juuri niin sydämellinen, lämmin ja samaistuttava kuin miksi sitä mainostetaan, ja olen mielikuvineni väärässä. Enkä malta odottaa, että pääsen kuulemaan kaikki musikaalin kappaleet lavalla. Esimerkiksi suomiversion <i>Sincerely, Me</i>-biisiä odotan malttamattomana! Ja <i>Requiem</i>! Ja <i>Disappear</i>! Musiikki on DEH:issä upeaa (no,<b> Pasek </b>&<b> Paul</b>-parilta ei muuta voi odottaakaan), ja suosikkijuttuni siinä. Ja on meillä upeat Evanit – <b>Julius Suominen</b> ja <b>Petja Pulkkinen</b> esittivät molemmat musikaalista yhden kappaleen Musiikkiteatterifestivaalilla, vaikuttavat ja herkät vedot molemmilta. Samoin <i>Yksin et jää</i> HKT:n kauden avajaisissa sai kylmät väreet heti aikaan. Olen myös tosi iloinen, että Suomeen (ja heti näin isolle lavalle) saadaan tällainen tuoreempi nuorisomusikaali, jollaiseksi DEH:in ehdottomasti määrittelen. Ehkä se saa seuraajikseen lisää lukiotarinoita, kuten vaikkapa Heathersin, Mean Girlsin tai Everybody's Talking About Jamien. The Prom, myös nuorisomusikaali, onkin keväällä 2024 tulossa peräti kahtena suomituotantona, Skene Musiikkiteatterin ja Rantasalmen Nuorisoteatterin tekeminä. Jamien taas pääsee nyt syksyllä näkemään Ruotsissa, Malmössä, siitähän olisi siis ruotsinnos jo valmiina...</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS2k0q4EiFM7ESIAZNvQWOBpFOndy0-PVQ5pA3UqbiUGhAhCrYL5LbfEvPckVw8KglGVxUndbvVDkGW944ksjWaRVH-baJ5SsLEbZUx6z4Dx56jFhft7VYoqJzYMAXx02U4wItw28DdtssXVeEBmnz77_a5R_6rX1cbKV8OLLGICT0ryp3tx8434FU6GCS/s1400/ets%C3%A4kumminkaanmit%C3%A4%C3%A4ntajuu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="1400" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS2k0q4EiFM7ESIAZNvQWOBpFOndy0-PVQ5pA3UqbiUGhAhCrYL5LbfEvPckVw8KglGVxUndbvVDkGW944ksjWaRVH-baJ5SsLEbZUx6z4Dx56jFhft7VYoqJzYMAXx02U4wItw28DdtssXVeEBmnz77_a5R_6rX1cbKV8OLLGICT0ryp3tx8434FU6GCS/w640-h336/ets%C3%A4kumminkaanmit%C3%A4%C3%A4ntajuu.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJmbbt5ZW8N1RaUSkbWvQu5V0JgjRBCbZuRCqcxlt0V_LwvRjM0yFlog-rko4jCMJYwpKltIJcsSvSss_RVcgazBEUTwo6TgFGQcsu4EyPg90oxr8qGEu3D77w6bz63Osey4S_1OD59ZiWRB65uAhzKhgV5gcR_XtqIPwM9qoWx7ORTwRT2a08vBKgzm-3/s1400/murhakahdelle.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="1400" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJmbbt5ZW8N1RaUSkbWvQu5V0JgjRBCbZuRCqcxlt0V_LwvRjM0yFlog-rko4jCMJYwpKltIJcsSvSss_RVcgazBEUTwo6TgFGQcsu4EyPg90oxr8qGEu3D77w6bz63Osey4S_1OD59ZiWRB65uAhzKhgV5gcR_XtqIPwM9qoWx7ORTwRT2a08vBKgzm-3/w640-h336/murhakahdelle.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuvat © Joona Aalto</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b>Tärppi #5: <a href="https://kapsakki.fi/et-sa-kumminkaa-mitaan-tajuu/">Et sä kumminkaan mitään tajuu</a> & <a href="https://kapsakki.fi/murha-kahdelle/">Murha kahdelle</a> – Musiikkiteatteri Kapsäkki</b></p><p style="text-align: center;">Nuorten tarinat teatterin lavalla ovat minulla sydäntä lähellä, ja Kapsäkin kantaesitys Et sä kumminkaan mitään tajuu on siksi hyvin kiinnostava esitys syksyn tarjonnasta poimittavaksi. Dokumentaarinen musiikkiteatteriesitys pohjautuu niin nuorten, heidän parissaan työskentelevien aikuisten kuin vanhempienkin haastatteluihin, joista rakentuu tämä teos. Odotan innolla ja mielenkiinnolla, tämä saattaa kolahtaa ja kunnolla. Murha kahdelle-musikaalista nähtiin yksi biisi Musiikkiteatterifestivaalilla, mutta jo ennen sitä tämä oli katsomislistalla. <b>Joel Mäkinen</b> ja <b>Juha Pulli</b> lavalla, yhdellä näyttelijällä ties kuinka monta roolia, murhamysteeri, murhakomedia... Täydellistä! Ja sen verran hervotonta oli meno jo festivaalilla, että kun esityksen näkee kokonaan, lienee meno melkoisen koomista. Ja mikäs sen parempaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqOLZWLwaUzSAbvsFmr-BeccP_XLsphvOGQlT55TwRtSYLKLRY4WvuYqLb67wjHSHcT1REZoXcPpyGWv3s9Vd9RAnLG1J6CEfkMnvobnqOHgrc5hq9dc8aD7Pqdd565r0SqVvyuCCnYxaLu2wfsvQLZjNjjKqLKBr7fI_G2_aMXcW0tGRJQf6BnorsB-VT/s3500/Figaros_bro%CC%88llop_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3500" data-original-width="2333" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqOLZWLwaUzSAbvsFmr-BeccP_XLsphvOGQlT55TwRtSYLKLRY4WvuYqLb67wjHSHcT1REZoXcPpyGWv3s9Vd9RAnLG1J6CEfkMnvobnqOHgrc5hq9dc8aD7Pqdd565r0SqVvyuCCnYxaLu2wfsvQLZjNjjKqLKBr7fI_G2_aMXcW0tGRJQf6BnorsB-VT/w426-h640/Figaros_bro%CC%88llop_1.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Figars bröllop<br />kuva © Otto-Ville Väätäinen</span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje2SKrUGVr_ILYu-L07cTvdxniZ2R0HLIIGRyHFPlZKQqGbhfrwTnn5e-3LVd0Z1WqVkgn5C4wMVsApq2PoCHEyVSk6CVNR6BJkKcgC00sozbWKuUhAUt148SxcYfNoWWbjB6HtdD8DxBph8RJSfjvustXDLcbp1-osTrb83izSgeSzOu7SsYe6ocqQxp2/s2048/52718827517_18ce1908ae_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1243" data-original-width="2048" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje2SKrUGVr_ILYu-L07cTvdxniZ2R0HLIIGRyHFPlZKQqGbhfrwTnn5e-3LVd0Z1WqVkgn5C4wMVsApq2PoCHEyVSk6CVNR6BJkKcgC00sozbWKuUhAUt148SxcYfNoWWbjB6HtdD8DxBph8RJSfjvustXDLcbp1-osTrb83izSgeSzOu7SsYe6ocqQxp2/w640-h388/52718827517_18ce1908ae_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Ronja Rövardotter<br />kuva © Cata Portin</span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqOLZWLwaUzSAbvsFmr-BeccP_XLsphvOGQlT55TwRtSYLKLRY4WvuYqLb67wjHSHcT1REZoXcPpyGWv3s9Vd9RAnLG1J6CEfkMnvobnqOHgrc5hq9dc8aD7Pqdd565r0SqVvyuCCnYxaLu2wfsvQLZjNjjKqLKBr7fI_G2_aMXcW0tGRJQf6BnorsB-VT/s3500/Figaros_bro%CC%88llop_1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><b></b></a></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwfZPe5W9JhfkmohOPgVClvD3WM6vkh9vt6-0IXWw94mlpvxijVly6jX6YUZVm0bi1VXmkrV-jmayaTjZJLtym70sDB9kaDICUVFCIhHeFHc0JXOaKfpQKAonkhi-xKQQ6x99p-FkDRnmq1dCT586Hur1_XNG5Nsc4FouytkW9lXi-HhIEliXYQU8_WfnO/s1336/somethingrotten%C3%A5bo.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="849" data-original-width="1336" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwfZPe5W9JhfkmohOPgVClvD3WM6vkh9vt6-0IXWw94mlpvxijVly6jX6YUZVm0bi1VXmkrV-jmayaTjZJLtym70sDB9kaDICUVFCIhHeFHc0JXOaKfpQKAonkhi-xKQQ6x99p-FkDRnmq1dCT586Hur1_XNG5Nsc4FouytkW9lXi-HhIEliXYQU8_WfnO/w640-h406/somethingrotten%C3%A5bo.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Something Rotten<br />kuva © Åbo Svenska Teater</span></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><b><div style="text-align: center;"><b>Tärppi #6: Ruotsinkieliset esitykset</b></div></b><p></p><p style="text-align: center;">Yritän olla ahkera ja käydä katsomassa esityksiä myös toisella kotimaisella, vaikka tänä vuonna saldo onkin vielä melko vaatimaton 3 esitystä. Mutta näistä kaksi olikin sitten ihan Ruotsissa: upea (!!!) Arv Dramatenissa ja varsinkin koreografisesti vaikuttava A Chorus Line Kulturhuset Stadsteaternissa. Lisäksi näin Raaseporin kesäteatterissa Spamalot-musikaalin. Syksyn tarjonnasta kiinnostaa ainakin Lilla Teaternin <a href="https://hkt.fi/esitykset/figaros-brollop/">Figaros bröllop</a> ja <a href="https://hkt.fi/esitykset/roda-rummet/">Röda rummet</a>, ensimmäinen koska kaiken mitä <b>Jakob Höglund</b> ohjaa, minä haluan nähdä, ja jälkimmäinen, koska kirjan tuominen näyttämölle on aina mielenkiintoista. Svenska Teaterniin tulee <a href="https://svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/ronja-rovardotter/">Ronja Rövardotter</a>, ja Ronja on best, joten meikä toki suuntaa katsomoon. Tälle vuodelle onkin jo nähtynä Kansallisteatterin sekä Vartiovuoren ja Juornaankylän kesäteattereiden Ronjat, eikä kolmea ilman neljättä siis. Svenskaniin tulee myös ihastuttava <a href="https://svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/radio-popov/">Radio Popov</a>, eli näyttämöversiointi <b>Anja Portinin</b> lanu-Finlandia-voittajasta. Ihanaa! Åbo Svenska Teateriin tulee <a href="https://xn--bosvenskateater-glb.fi/fi/ohjelmisto/somethingrotten/">Something Rotten</a>-musikaali, josta olen nähnyt kaksi edellistä suomiversiota, joten eiköhän tämä ensimmäinen ruotsinkielinen suomiversio myös ole syksyn tai ensi kevään katselulistalla. Ja vihdoinkin luvassa olisi siis matka Åbo Svenska Teateriin! Matka saattaa viedä myös ihan naapurimaan kamaralle, sillä ruotsalaiset versiot musikaaleista <a href="https://www.opera.se/forestallningar/sasong-2023-2024/wicked/">Wicked</a> ja <a href="https://www.malmoopera.se/jamie">Everybody's Talking About Jamie</a> houkuttelisivat. Jamie on yksi suosikkimusikaaleistani, se nähdään Malmö Operassa. Wicked tehdään Göteborgin oopperassa, ja sen ohjaa muuten <b>Samuel Harjanne</b>, eli taattua Harjanne-laatua varmastikin luvassa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm5fQgGU0jHLU1URZKVeHngxmIUCEMHtUhoW9QkZCl3d8ILA107L1HIKq6wwHmQvtQnywE5S8FYYx9dsrdxrz92KZz5PenVznElDWmz6OzPQw_iYcAJXXY_3I3eUO1qjt5uxkJE2bYBJpKSh9KMd8lX8d6iePLPt1il8dELWkA5HWQLdB3COexViU6o8Rj/s2560/Paradox-tekijat-1-scaled.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1810" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm5fQgGU0jHLU1URZKVeHngxmIUCEMHtUhoW9QkZCl3d8ILA107L1HIKq6wwHmQvtQnywE5S8FYYx9dsrdxrz92KZz5PenVznElDWmz6OzPQw_iYcAJXXY_3I3eUO1qjt5uxkJE2bYBJpKSh9KMd8lX8d6iePLPt1il8dELWkA5HWQLdB3COexViU6o8Rj/w452-h640/Paradox-tekijat-1-scaled.jpg" width="452" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">kuva © Porin teatteri</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b>Tärppi #7: <a href="https://porinteatteri.fi/naytelmat/paradox-vip-ensi-ilta/">Paradox</a> – Porin teatteri</b></p><p style="text-align: center;">Koska olen Hämeenlinnan Uuden Kesäteatterin Dingo-musikaalin jälkeen kuunnellut niin paljon Dingoa, ei tarvitse sanoa kuin Dingo ja minua kiinnostaa. Niinpä porilainen rock-musikaali Paradox kiinnostaa, sillä porilaisessa musikaalissa kuullaan tietenkin porirokkia, muun muassa siis juuri Dingoa. Ja kun luvassa on myös uutta tuotantoa esimerkiksi <b>Eveltä</b>, alkavat odotukset vain kasvaa. Musikaalissa kuultava Even biisi <i>Porkan poika</i> esitettiin Musiikkiteatterifestivaaleilla, ja siellä minä tästä oikeastaan innostuinkin. Tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat kiinnostavat nekin aina, ja tämä vaikuttaa hauskalta jutulta. Muusta Suomesta itsenäistynyt Pori, valtiota johtava tekoäly, romantiikkaa, vallankumoussuunnitelmia, ystävyyttä... Kaikenlaista kivaa luvassa!</p><p style="text-align: center;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7xSifLq7qDPyCm66JGelC7Qx2TXprMlYODvqi0VgLMJSVyvRefaDVE-4ctRrYvi4ia_p1UpTerwCaz84EySgMYIOM51fzN21QzYrSIYQYo4h_kYbAOv4GLpIegnVoR_XQsy6l0OgaL5218TPNydwQq2EJd8LRSTKyfu41WTgzufZD_cYxBptN5f94oaqU/s2560/nukkekotikom.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1843" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7xSifLq7qDPyCm66JGelC7Qx2TXprMlYODvqi0VgLMJSVyvRefaDVE-4ctRrYvi4ia_p1UpTerwCaz84EySgMYIOM51fzN21QzYrSIYQYo4h_kYbAOv4GLpIegnVoR_XQsy6l0OgaL5218TPNydwQq2EJd8LRSTKyfu41WTgzufZD_cYxBptN5f94oaqU/w460-h640/nukkekotikom.jpg" width="460" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Nukkekoti<br />kuva © Vuokko Salo</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b>Tärppi #8: <a href="https://kom-teatteri.fi/ohjelmisto/nukkekoti/">Nukkekoti</a> – KOM-teatteri</b></p><p style="text-align: center;">En ole koskaan nähnyt <b>Henrik Ibsenin</b> Nukkekotia, lukenut toki, mutta mikäpä parempi tapa uppoutua tämän klassikon maailmaan kuin uuden tulkinnan parissa. KOMissa tehdään kiinnostavaa, monipuolista ja laadukasta teatteria, ja sellaista uskon Nukkekodinkin olevan. Työryhmä vaikuttaa myös oikein lupaavalta, eli herkkua lienee luvassa. Esityksen alaotsikko, "kohtauksia eräästä avioerosta", kuulostaa sekin hyvältä, monitasoista draamaa on lavalle tulossa. Näin tästä yksi päivä harjoituskuvia, ja esityksen maailma näyttää oikein hyvältä jo niiden perusteella. Nukkekoti on vahva tarina täynnä latausta ja tasoja, eli sen pitäisi olla makuuni juuri sopiva. Odotan innolla!</p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHHC7lBUL8HVFZC9G5s67YRP_EEfk1j1vDPQ5KVVeVg6eZbkpE9ogF-5zLOrqGn2zypMg532R-Ja44bpB1WuM3abcylFaU4iAzRLcPYpUpQ9Ye6YwqVzhJb-cbc-kaJm2WOeo96ttRvjAzjPVdkAca-Z7CmY7k6QxcMBis8J1m6BJAhE0N9mUmMyubWTxl/s935/kaikensekest%C3%A4%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="407" data-original-width="935" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHHC7lBUL8HVFZC9G5s67YRP_EEfk1j1vDPQ5KVVeVg6eZbkpE9ogF-5zLOrqGn2zypMg532R-Ja44bpB1WuM3abcylFaU4iAzRLcPYpUpQ9Ye6YwqVzhJb-cbc-kaJm2WOeo96ttRvjAzjPVdkAca-Z7CmY7k6QxcMBis8J1m6BJAhE0N9mUmMyubWTxl/w640-h278/kaikensekest%C3%A4%C3%A4.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><b><div style="text-align: center;"><b>Tärppi #9: <a href="https://magnumlive.fi/kiertueet/broadway-kaiken-se-kestaa-musikaalikonsertti/">Kaiken se kestää -musikaalikonserttikiertue</a></b></div></b><p></p><p style="text-align: center;">Kaksi musikaaliartistia, joiden upeista roolitöistä olen useasti saanut nauttia lavalla, yhdistää voimansa ja lähtee laulamaan musikaalibiisejä neljälle paikkakunnalle. <b>Reeta Vestman</b> ja <b>Mikael Saari</b> sekä kapellimestari <b>Marko Hilpo</b> yhdessä bändin kanssa tarjoilevat rakastetuimpia musikaaliklassikoita suomeksi ja myös kappaleita kotimaisista musikaaleista. Musikaalikonserttien kohdalla toivon aina, että mukana olisi suomalaiselle yleisölle vähän vieraampiakin säveliä, mutta tämän konsertin kohdalla se lienee toteutumaton haave, kun biisit siis esitetään suomeksi. Konsertissa on luvassa rakastettuja musikaaliklassikoita, eli tuttuja biisejä varmasti, ja varmasti myös monta sellaista, joista tykkään. Ilokseni myös suomalaista musikaalimusaa luvassa, sitä harvemmin näissä konserttimuotoisissa esityksissä kuulee. Ja ovathan konsertit aina yksi suosikkijuttujani, vaikka kaikki biisit olisivatkin etukäteen tuttuja, sillä näiden muodossa pääsee kerralla nauttimaan monen musikaalin sävelistä. Odotan innolla, mitä biisivalintoja konsertiin on tehty, ja toivoikkaana haaveilen, että mukana olisi kappale Äidinmaa-musikaalista, se on suomalaisista musikaaleista suosikkini, ja minulle tosi rakas teos. Konserttia esitetään Salossa, Porissa, Espoossa ja Turussa, ja minä suuntaan katsomoon Espoossa. Eturiviin tietenkin, maksoi mitä maksoi!</p><p style="text-align: center;"><b>Tärppi #10: Syyskauden speksit</b></p><p style="text-align: center;">Speksi on parasta, ja speksiä on loppuvuodesta taas tarjolla. Vaikka kevätkausi onkin se, jolloin speksejä esitetään enemmän, myös syyskaudelle riittää interaktiivista opiskelijamusikaalia nautittavaksi. Loppuvuodesta 2023 esitetään ainakin seuraavat speksit: <a href="https://www.fyysikkospeksi.fi/speksi/">Fyysikkospeksi</a>, <a href="https://pykalanspex.fi/">Pykälän Spex</a> (edit: Pykälän Spex nähdäänkin tammikuussa 2024), <a href="https://metkaweb.fi/yhteiso/metkan-speksi/">Metkan Speksi</a>, <a href="https://www.kyspeksi.com/">KY-speksi</a> ja <a href="https://naaspeksi.fi/">NääsPeksi</a>. Speksistä speksin tekee monta asiaa, ja näistä ehkä erikoisin on omstart-huuto. Kesken esityksen saa siis katsomosta huutaa "omstart", ja lavalla improtaan jotain hauskaa. Jos mielikuvitusta riittää, voi omstarttiinsa lisätä määreen, kuten "omstart, tanssibattle" tai "omstart, eläinten piknik", ja tämän pohjalta esiintyjät (tai joskus lavan takaisetkin tyypit) improavat. Speksejä on paljon erilaisia, ja erilaisten speksien myötä myös tarinoita on monenlaisia. Jokaiselle varmasti löytyy siis jokin kiinnostava esitys.</p>Susannasofiahttp://www.blogger.com/profile/16349202324884794254noreply@blogger.com0