Matilda @ Svenska Teatern

 

kuvat © Cata Portin

Näin Matilda-musikaalin 15.11.

Matilda (Lillian Bui) on pieni tyttö, joka viihtyy kirjojen parissa ja keksii mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Hänen isänsä (Simon Häger) on kiinnostunut lähinnä televisiosta, äiti (Mira Andersson) taas salsasta salskean Rudolphon (Jack Johansson) kanssa. Veli Michael (Gustav Gälsing) jauhaa purkkaa ja huvittuu sanasta takaperoinen. Wormwoodin perheen tytär ei saa kotona sen enempää hellyyttä kuin kannustustakaan, mutta onneksi on kirjastonhoitaja, rouva Phelps (Sophia Heikkilä), joka antaa tytölle paikan sukeltaa kirjojen maailmaan ja kuuntelee innoissaan kaikkia Matildan keksimiä tarinoita. Kun koulu alkaa, Matilda saa kannustajakseen myös opettajansa, neiti Honeyn (Pia Piltz), joka tunnistaa poikkeuksellisen tytön viisauden ja ihmeellisyyden. Neiti Honeyn luokan ulkopuolella vallitsee kuitenkin melkoinen pelon ilmapiiri ja jyrkkä kuri, kun lapsia vihaava rehtori Trunchbull (Riko Eklundh) pistää kakarat ojennukseen. Vaan ei aikaakaan, kun lapset nousevat kapinaan...

Hittimusikaali Matilda sai ensi-iltansa 2010, ja Suomessa tämä Tim Minchinin säveltämä ja sanoittama, Dennis Kellyn käsikirjoittama teos on nähty aiemmin pari vuotta sitten Tampereen Työväen Teatterissa. Roald Dahlin samannimiseen lastenkirjaklassikkoon perustuvan musikaalin on Svenska Teaterniin, Suomen ruotsinkieliseen Matilda-kantaesitykseen, ohjannut Markus Virta, ja ruotsinnos on Adam Gardelinin käsialaa. Minulle Matilda oli musikaalina tuttu alkuperäisestä West Endin cast recordingista, kirjasta ja musikaalista tehdystä elokuvasovituksesta. Nyt vihdoin koitti päivä nähdä tätä ihana musikaali myös lavalla, ja olen tosi iloinen, että juuri tämä Svenskanin versio on minulle ensimmäinen Matilda. Tämä on aivan ihana, valloittava ja vallaton esitys, jossa jokainen lavallaolija säteilee ja jonka riemukas ja riehakas meininki vie mennessään. Virran ohjaus on hauska, tarkka, vauhdikas, napakka ja kaunis, ja hän on virittänyt kokonaisuuden erinomaiseen rytmiin. Käsiohjelmassa Virta kertoo, kuinka vaikuttunut oli Matildasta ensi kertaa sen nähtyään, ja musikaalin aikaansaama tunne näkyy myös hänen ohjauksessaan. Esitys on lavalla tasapainossa, sen monet teemat saavat tilaa, ja jokainen ratkaisu tuntuu perustellulta. Matilda on todella hauska ja energinen, mutta siinä on myös synkempiä, surullisempia ja vakavampia aiheita. Virran ohjaus käsittelee nämä painavammat teemat niiden ikävyyttä väistämättä, mutta painottaa ystävyyden, tarinoiden, oikeudenmukaisuuden ja rohkeuden voimaa. Erityisen onnistunutta produktiossa onkin se, että jokaisella osa-alueella on tavoitettu se, mistä Matildassa on kyse. Tutut jutut niin Dahlin romaanista kuin musikaalin alkuperäisestä produktiosta ovat mukana kaikessa, mutta Svenskanin versiossa on myös paljon omaa, itse löydettyä ja niitä asioita painottavaa, jotka juuri tälle versiolle tuntuvat tärkeiltä. Ja sehän on parasta – omannäköinen toteutus, joka henkii sekä tuoreita näkökulmia että tuttuja, toimivia ja teokseen olennaisesti kuuluvia palasia.

Paul Farnsworthin lavastus- ja puvustussuunnittelu on tuttua Matilda-kuvastoa kirjaimineen, kirjoineen ja koulupukuineen, ja niin tapahtumapaikat kuin henkilöhahmot rakentuvat lavalle oivallisesti. Matildassa värikkyys ja synkkyys ovat mainiosti olemassa ristiriidassa, vastakohtina, toistensa tukena ja tarinallisesti teemoja syventämässä. Väripilkut synkässä koulussa, kirjaston lämmin tunnelma, Wormwoodien perheen retrohenkinen koti, uhkaavat kohtaukset rehtorin läsnäollessa ja sirkuskohtausten unenomaisuus tulevat kaikki näyttämöllä eläviksi, ja Farnsworthin skenografiset ratkaisut osuvat suoraan Matildan teemoihin ja tyyliin. Jason Taylorin valosuunnittelu seuraa kohtausten tunnelmaa, sävyä ja fokusta. Valot tekevät paljon etenkin sen suhteen, miltä mikäkin hetki tuntuu, ja Taylor loihtii onnistuneesti valaisun niin hyväntuulisiin, iloisiin kuin synkkiin ja surumielisiinkin kohtauksiin, rehtori Trunchbullin mukana seuraavaa uhkaavuutta unohtamatta. Andreas Lönnquistin äänisuunnittelu poimii orkesterin kuuluviin erityisen hyvin, ja myös tehosteäänet osuvat kohdilleen joka kohtauksessa. Osa ensemblemikeistä vaikutti ainakin kolmannesta rivistä kuunneltuna olevan harmillisen hiljaisella, jolloin pieniä pätkiä lauluista jäi kuulematta.

Gunilla Olssonin erinomaiset koreografiat ottavat lavan haltuun ja asettavat valokeilaan niin lapset, aikuiset kuin koko esiintyjäjoukon yhdessä. Koreografioissa on sekä vallatonta riemua että kurinalaista, samanaikaista liikettä, joka erityisesti vanhempien oppilaiden koreoihin sopii, sillä heidät on koulu ja rehtori jo pistänyt ruotuun. Koreografiat kuljettavat ja syventävät tarinaa, ja niissä on sekä näyttävyyttä ja kekseliäisyyttä, että hienosti huumoria, sadunomaisuutta, jännitystä ja iloa. Erityisesti pidin Makalöst-, Skolsång-, När jag blir stor- ja Barnen revolterar-biisien koreografioista ja liikuntatunnista. Kapellimestari Kristian Nyman johtaa orkesterin oivaan vireeseen, ja meno on mainio. Tutut biisit saavat heti hymyilemään ja vähän liikuttumaan, on aina hieno tunne ensimmäistä kertaa kuulla sellaisia kappaleita, joita on paljon kuunnellut ja joista pitää. Matildan biisit ovat sekä sävellykseltään että sanoitukseltaan veikeitä, fiksuja ja mukaansatempaavia, kauniita kappaleita unohtamatta. Bändi vetäisee tarkasti ja sopivalla svengillä niin vauhdikkaat kuin rauhallisemmat kappaleet. Erityisesti aivan loistavasti ja upealla, hauskalla koreografialla esitetty Makalöst, valloittava suosikkibiisini Bråkig, minut vähän yllättäen mutta täysin hurmannut, superhieno Skolsång, vauhdikas ja värikäs Bang, ihana När jag blir stor, kaunis Stilla ja riemukas Barnen revolterar jäivät mieleen.

Ison pääroolin tekevä Lillian Bui on Matildan roolissa loistava. Hän valloittaa erityisesti sillä, miten tuo rooliinsa asennetta, nokkeluutta, rohkeutta ja luontevaa läsnäoloa lavalla. Bui tavoittaa näppärästi niin Matildan nopeat hoksottimet, itsevarmuuden kuin yksinäisyydenkin, ja tuo tytön kasvutarinan näyttämölle varmaotteisesti, eloisasti ja hyvällä energialla. Pia Piltz on hurmaavan lempeä ja kiltti neiti Honey, joka jaksaa kuunnella, lohduttaa, neuvoa ja tukea, oppii kaikkien oppilaiden nimet ja osaa aina sanoa oikeat sanat. Riko Eklundhin rehtori Trunchbull on toki jyrkkä tyranni, mutta Eklundhin tavassa tehdä roolia on aimo annos paitsi ankaruutta, myös huumoria ja koomista itsevaltiutta, sekä enemmän tasoja kuin ensin voisi luulla. Oli hauska nähdä Sophia Heikkilä rouva Phelpsin roolissa kaksi päivää sen jälkeen, kun näin hänet Hamletissa kuningatar Gertrudina, nämä kaksi roolia ovat kuin yö ja päivä. Heikkilä on turvallisen ja hauskan kirjastonhoitajan roolissa valloittava, ja erityisesti rouvan intoilu Matildan sirkustarinasta on suloista. Mira Andersson ja Simon Häger rouva ja herra Wormwoodin rooleissa vetäisevät mainiosti rakennetut roolityöt, riemastuttavaa näyttelijäntyötä ja lavan haltuun ottamista. Molemmilla on omat tähtihetkensä biisin muodossa, ja sekä Anderssonin esittämä tanssishowsäkenöinti Bang että Hägerin televisionylistyskappale Allt jag vet ovat loistavia. Gustav Gälsing on aivan ihastuttava Matildan veljen Michaelin roolissa, jestas miten hulvatonta ja sujuvaa komiikkaa! Jack Johansson varastaa shown salsasankari Rudolphona, glitterpöksyt kimaltavat ja askeleet ovat kohdillaan. Ihanaa, että Rudolpho pääsi vielä Wormwoodien kanssa bulgarialaismafiaakin pakoilemaan!

Näkemässäni esityksessä rooleissa vuorottelevista lapsista olivat lavalla Lillian Buin lisäksi Nella Saarelainen (Lavendel), Antti Tarvainen (Bruce), Pauli Halonen (Nigel), Minja Matikka (Alice), Emelie Mecklin (Tommy), Erika Ström (Hortensia), Fela Tuominen Patel (Eric) ja Sointu Vestman (Amanda). Jokainen säteilee näyttämöllä ja ottaa lavan haltuun, hallussa ovat näyttelemisen, laulun ja tanssin osa-alueet ja lapset tekevät kaikkea kolmea samaan aikaan käsittämättömän varmasti. Vuoden Matilda-koulu on hionut jokaisesta heistä timantin, jossa näkyy into ja taito olla ja tehdä lavalla. Aikuisensemblessä nähtävät esiintyjät ovat loistavia myös, ja he tekevät lavalla niin nimettyjä sivurooleja kuin joukkokohtauksia mainiolla energialla. Huomasin bongaavani joukkokohtauksissa porukasta usein ainakin Ella Niinistön ja Antonia Atarahin sekä Jack Johanssonin, ja myös Johan Hwatz ekan biisin lääkärinä ja Aaro Wichman mafiapomo Sergeinä jäivät mieleen. Porukka tekee lavalla tarkaksi hioutunutta yhteistyötä, ja kaikki sujuu iskulleen kohtauksesta toiseen. Jos yhdellä sanalla kuvailisin Matildaa, se olisi riemukas, ja siitä suuri kiitos menee kaikille esiintyjille – niin hyvällä fiiliksellä jokainen esitykseen heittäytyy.

Vaikka Matildassa on vakavampia ja surullisiakin teemoja, ennen kaikkea tästä tuli todella hyvä mieli ja lämmin tunne. Ja liikuttavaakin oli, teatterin taianomaisuus ja erityisesti nuorten esiintyjien energia sai silmäkulman kostumaan. Matildassa toimii kaikki tarinasta tekijöihin ja visuaalisuudesta biiseihin, ja aion ehdottomasti suunnata katsomoon vielä uudelleen. Olipa hieno esitys! Matilda tekstitetään suomeksi lavan yläreunassa olevalle näytölle, ja kännykällä pääsee käsiksi niin suomen- kuin ruotsinkieliseen tekstitykseen. Suosittelen siis lämpimästi suuntaamaan katsomoon myös silloin, jos oman ruotsinkielen taidon riittäminen epäilyttää, sillä tekstityksen kanssa musikaalia on näppärää seurata. Eikä tätä ehkä kannattaisi jättää väliin, sen verran valloittava kokemus oli.

Näin esityksen pressilipulla, kiitos Svenska Teatern!