Liian paksu perhoseksi @ Ohkolan kesäteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Ohkolan teatteri!

kuvat © Kimmo Virtanen

Yksi suosikkikesäteattereitani, Ohkolan nuorisoseuran pyörittämä Ohkolan kesäteatteri, juhli eilen tämän kesän ensi-iltaansa Liian paksu perhoseksi.

Kaisu (Tanja Lundsten) huomaa lehdessä ilmoituksen, jossa etsitään kauppa-apulaista Ernin (Ilkka Esselström) sekatavarakaupalle. Hän pakkaa laukkunsa, hyvästelee äitinsä (Eira Andersson) ja suuntaa kohti Ruutinojaa. Siellähän ei sitten asiat menekään niin hyvin kuin olisi toivottu, Kaisulle ei esimerkiksi ole omaa huonetta joka ilmoituksessa luvattiin. Tämä taas johtuu siitä, että Ernin äiti Ellida (Sanna Laine) ja sisko Viivi (Saila Smith) eivät suostu muuttamaan omaan kotiinsa, joka on kylläkin jo valmiiksi rakennettu järven rannalle ja muutenkin vain odottelee asukkaita. Kaisun kookas ulkomuoto ja tarmokas luonne eivät hurmaa Ernin perhettä, Ernin itsensä kylläkin. Kaisu suostuu jäämään kaupalle vuodeksi, mutta katuu päätöstään, kun vaikeuksia on eikä Kaisu löydä paikkaansa uusien tuttavuuksien keskellä. Mutta alkaahan elo Ruutinojalla lopulta sujua, ainakin hetken menee hyvin. Ja sitten tulee taas vastoinkäymisiä, isojakin.

Kalle Tahkolahti ohjasi pari vuotta sitten Ohkolaan Ukkosenjumalan pojan, josta pidin tosi paljon. Ohjaus on tällä kertaa myös hyvin onnistunut, esityksessä oli pari sellaista kohtaa, jossa oikein mietin, että onko tuo ele, ilme, katse tai liike hiottu tuollaiseksi juuri ohjauksella. Tarinakin on mainio, hauska mutta vakava ja pitää otteessaan. Kohtausten tapahtumapaikat toteutetaan suurimmaksi osaksi puupenkeillä ja matkalaukuilla, tällainen pelkistetty ratkaisu toimii hyvin. Puvustus miellyttää silmää, varsinkin Viivin vaatekappaleet, kaupunkikävelykohtauksessa nähdyt tyylikkäät takit ja naapurin isännän (Vesa Kotaviita) rento tyyli. Musiikkiakin tässä on, pidin erityisesti Puhelinlangat laulaa, Hyvännäköinen ja Ajetaan tandemilla-kappaleista. Kaikenlaista soitinta nähdään näyttämöllä, on banjoa, kitaraa, melodikaa (ilmeisesti, joku puhallettava kosketinsoitin se oli) ja muuta. Hienosti soivat biisit ja sopivat esityksen tunnelmaan.

Tanja Lundsten tekee Kaisun roolin loistavalla otteella. Kaisu on päättäväinen ihminen, jolla on huumorintaju kohdillaan ja selvät mielipiteet. Ilkka Esselström on mahtava Erni, ja Lundsten ja Esselström tekevät yhdessä hyvää työtä, Ernin ja Kaisun väliset kohtaukset ovat uskottavia ja varsinkin loppupuolen riitakohtaukset toimivat hyvin. Myös Kaisun ja Ernin perheen naisväen välille rakentuva konflikti on juonellisesti hyvä ja näyttelijät tekevät hahmoistaan juuri sopivan inhottavia, varsinkin Sanna Laineen Ellida on kovin kielteinen Kaisuun liittyvien asioiden suhteen. Erni tosin puolustaa äitiään, tämä on sairas, ja sanoo siksi suoraan mitä ajattelee. Saila Smithin Viivi pitää äitinsä puolia eikä hyväksy hänkään Kaisua, vaikka Erni koettaakin puhua tämän puolesta. Anna Tapper Annan roolissa on mainio, samoin Vesa Kotaviita monessa roolissaan, joista eniten pidin naapurin isännästä, joka ainaisten siitossonnijuttujensa ja kaljan hörppimisen jälkeen paljastui mukavaksi tyypiksi. Vahva näyttelijäporukka mukana tänäkin vuonna, mukava katsoa hyvää tarinaa kun se esitetään tarkasti ja oikeita juonenkäänteitä painottaen, hahmojen persoonallisuus tulee hyvin esille ja jokaiseen heistä pystyy samastumaan, ainakin jollain tasolla.

Ohkolan kesäteatteri on mahtavissa maalaismaisemissa, ja tällä kertaa sattui oikein kaunis ensi-iltailma, hieman lämmin ehkä, mutta ei satanut sentään. Vähän ehkä oli jännitystä ilmassa, kuten ensi-illassa pitääkin olla, mutta hyvällä sykkeellä ja energialla vedettiin tarina läpi ja yleisö tuntui viihtyvän varsin hyvin. Koska esitykseen mahtuu kaikenlaisia tunteita ja tapahtumia, sitä on tosi kiva katsoa. Tässä käsitellään niin läheisten kuolemaa, oman itsensä hyväksymistä tai enemmän vielä toisten hyväksynnän saamista/sen puuttumista, rakkautta ja surua sekä montaa muuta ihmiselämässä vastaan tulevaa juttua. Paljon hyviä aiheita, joihin keskittyä, ja hyvin on Ohkolassa toteutettu näiden pohdinta, ilman turhaa esittämistä saadaan tunteet ja ajatukset välitetyä yleisölle.

Kokonaisuudessaan siis mainiosti onnistunut esitys, katsomossa viihtyy hyvin ja otteessaan pitävän tarinan ja taitavan porukan ansiosta esitystä seuraa hymy huulilla, vaikka lavalla jotain ankeampaa tapahtuisikin. Kun teksti on hyvä ja se toteutetaan hyvin, on helppo nauttia esityksestä, tapahtui siinä sitten mitä tahansa. Nytkin siis hymyilin, vaikka lavalla oli täysi riita päällä, koska se oli hienosti toteutettu riita. Kiitokset Ohkolan teatterin tyypeille, tämä on taas kerran oikein oiva valinta kesäteatterin ohjelmistoksi, toivon paljon katsojia ja kauniita kelejä!