Tuplakupla @ Keski-Uudenmaan Teatteri

 

kuvat © Tuomas Scholz

Näin Tuplakuplan ensi-illassa 6.6.

Hantta (Ilona Pukkila) on avioliittoa kokeillut ja siitä eronnut, eikä nyt kiinnosta sanoa tahdon enää kenellekään. Parisuhteesta ei silti ole pulaa, vaan sitä riittää oikein kaksin kappalein. On Ressu (Mikko Virtanen) ja on Olli (Eero Ojala), molemmat ukkomiehiä – ja molemmat Hantan miesystäviä. Miehet eivät tiedä toisistaan, vaan vierailevat Hantan luona vuorotellen, ja maksavat molemmat talouskassaan vähän rahaa. Järjestely toimii täydellisesti, kunnes, kuten arvata saattaa, ei sitten enää toimikaan. On lahna, nyrjähtänyt jalka, rikkinäiset kodinkoneet, yllätysvierailulle tuleva vanha ystävä Anne (Minna Kivelä) ja kaksi miestä, joiden ei pitänyt olla samassa asunnossa samaan aikaan. Kuinkas tässä sitten käykään?

Lainaan alkuun viimevuotista KUTin kesäteatteriesityspostaustani, joka alkoi pohdinnallani siitä, "mitä on farssi? Ovia, väärinkäsityksiä, sekavia suunnitelmia ja vielä sekavampia selityksiä, ihmisiä joita kaikki eivät ole tavanneet, sekaisin meneviä henkilöllisyyksiä, vauhtia, vaarallisia tilanteita, yleistä sählinkiä ja loppu, jossa sitten kuitenkin kaikki menee joten kuten parhain päin." Tätä tarjosi Krapilla viime vuonna Täydelliset häät, tänä kesänä John Chapmanin ja Dave Freemanin kirjoittama Tuplakupla. Jukka Keinosen ohjaama ja Ilkka Korhosen suomennoksen pohjalta sovittama vauhdikas farssi sisältää juuri sitä epätoivoiseksi yltyvää sähläystä ja selittelyä, joista laji tunnetaan. Tahti on varsinkin toisella puoliskolla melkoisen reipas. Alunperin kahdeksankymmentäluvun alussa kantaesitetty näytelmä on Keinosen sovittamana tuotu nykyaikaan ja Suomeen, ja ratkaisu toimii. Keinosen ohjauksessa langat pysyvät käsissä näppärästi ja iskut ovat kohdillaan. Kun kaikki hahmot on saatu lavalle ja kierrokset nousevat, viimeisissä kohtauksissa on vähän turhan kiire eikä kaikista käänteistä ihan ehdi saada kiinni. Myös ensi-illan vauhdikkuudella saattoi tähän olla osansa, reipasta menoa lavalla ja mainio meininki. Tyylikkään lavastuksen on suunnitellut Ia Ensterä, ja hahmoille erinomaisesti sopivasta pukusuunnittelusta vastaa Sinikka Zannoni.

Viime kesänä Krapilla oli ensi-illassa raikkaat yhdeksän astetta lämmintä, nyt kuusitoista ja kesäisempi fiilis muutenkin, aurinkokin välillä pilkahteli. Säästä riippumatta Krapilla on tuttuun tapaan tarjolla komediaa kesän iloksi, ja viime kesän tapaan jälleen farssin muodossa. Kahdeksankymmentäluvulta kotoisin olevaa Tuplakuplaa on esitetty Suomessa ammattiteattereissa parisen kertaa ennen tätä KUTin versiota, silloin nimellä Muna ulos, kala sisään (luulisin, ainakin kirjoittajat ja suomentaja (ja nimen teemat) täsmäävät, joten uskon, että kyse on samasta esityksestä, vaikka en päässytkään lukemaan lisätietoja), ja harrastajateatterissa nimellä Tuplakupla tasaiseen tahtiin, tänäkin kesänä Krapin lisäksi ainakin Alavieskassa Linnakalliossa. Vankka asema siis saavutettu suomalaisen (kesä)teatterikansan sydämessä, kuten on monen muunkin vanhemman farssin kohdalla. Alkuperäisen suomennoksen nimesstä vihjailtuja munavitsejä Tuplakuplassa kyllä riittää, mutta onneksi myös vähän jalostuneempaakin huumoria, joka on enemmän omaan makuuni. Sitä kyllä mietin, että onko farsseissa lähes aina pakko repiä huumoria siitä, että kaksi mieshahmoa asetetaan tilanteeseen tai asetelmaan, josta väännetään kaksimielistä vitsiä, se kun lähes aina tuntuu aika väsyneeltä ja helpolta tavalta hakea naurua. En ole iso farssifani, mutta hyvin tehdyt ja älykkäät sellaiset kyllä viihdyttävät. Kovin terävää tekstiä Tuplakupla ei tarjoile, mutta erinomaisen hyvin tehty on tämä KUTin produktio, ja ammattimaisen työryhmän otteilla tilanteet seuraavat toisiaan napakasti ja taidokkaasti. Vaikka huumorista iski vain osa, viihdyin katsomossa ja se huumori, joka iski, saikin sitten nauramaan kunnolla. Siksi Tuplakupla jätti vähän hämmentyneen fiiliksen: toisaalta siinä oli paljon sellaista, josta pidin ja joka oli mielestäni nokkelaa, mutta toisaalta esityksessä oli myös sellaista, joka ärsytti. Lajityyppinsä edustajana Tuplakupla on tyylipuhdas, ja Krapin kesäteatterissa se myös toteutetaan farssia lajina kunnioittavalla tavalla.

Rooleissa nähdään varmaotteisia komediataitureita, joilta taipuu niin fyysinen kuin repliikkien kautta ladeltu huumori. Ilona Pukkila on Hanttana itsenäinen ja huoleton nainen, jonka pyörittämä kuvio toimii erinomaisesti. Kunnes ei sitten enää toimi. Pukkilan roolityössä näkyy hienosti kierrosten nousu ja se, miten valheita ja selityksiä kerääntyy koko ajan lisää. Hantassa on sellaista itsevarmuutta ja omanarvontuntoa, joka tekee hänestä mainion hahmon, ja jonka Pukkila roolityössään hyvin tavoittaa. Mikko Virtanen on mainio Ressun roolissa, erityisesti pidin hänen tekemisestään sen jälkeen, kun Ressu jalkansa telottuaan joutuu vuodelepoon. Vaivatonta komedian lukua ja onnistuneesti myös eri tasoja roolissa. Eero Ojala on Ollin roolissa aivan hurmaava, hän tekee roolinsa rennolla otteella ja hyväntuulisesti. Komiikka on Ojalalle sujuva kieli, ja hän osaa lukea huumoria tosi hyvin.

Minna Kivelä Hantan ystävän Annen roolissa on toisaalta järjen ääni, mutta toisaalta valmis keksimään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä tilanteen pelastamiseksi. Kivelä tietää, miten komedia toimii, ja ottaa esityksen huumorista taitavasti kaiken irti. Pidin siitä, miten hän tuo esiin Annen persoonaa ja tapaa toimia. Kalle Tahkolahti eläytyy sujuvasti niin rakkauden kuin viinaksien aiheuttaman humaltumisen tunnelmaan Annen puolison Tapsan roolissa, ja tekee sopivasti isosti esittäen tai vähän hillitymmin kohtauksen vaatimalla tavalla. Ulla Virtanen Ressun puolison Martan roolissa tekee onnistuneen roolin, tomera Martta päätyy miestään etsiessään melkoisten selitysten keskelle ja saa pohtia, mistä oikein onkaan kysymys. Anu Uhlenius esittää Minniä, Ollin puolisoa, ja tekee roolinsa reippaalla otteella. Kuten Martta, tomera on Minnikin, joka myös saapuu Hantan luo miestään haeskelemaan. Näyttelijäjoukko pelaa tosi hyvin yhteen ja pysyy shown vauhdissa onnistuneesti mukana. Välillä lipsahti tekeminen turhan kiireiseksi, mutta pistetään ensi-iltainnostuksen piikkiin. Lavalla on hyväntuulinen meininki, joka heijastuu myös katsomoon ja pistää hymyilyttämään.

Tuplakupla on viihdyttävä ja vauhdikas farssi, joka onnistui paikoitellen ilahduttamaan jopa meikäläistä, joka en farsseista suuresti perusta. Mikään hitti tämä ei minulle ollut, mutta päätellen katsomossa kaikuneista naurunpurskahduksista ja siitä, että välillä yleisön riemulta ei meinannut kuulla repliikkejä, esityksen huumori ja rytmi iski moneen katsojaan. Omassa lajissaan Tuplakupla on aika perusfarssi, toki tässä päähenkilö, joka pyörittää valheiden karusellia, on nainen kun yleensä pääroolissa on mieshahmo, mutta muuten juonikuviot ovat tuttuja ja tapahtumien kulku melko ennalta-arvattava. Yllätyksiä kuitenkin mahtuu mukaan myös, ja ne olivatkin esityksen parhaita hetkiä. Samoin pidin tilannekomiikasta, joka on silloin tällöin tosi timanttista. Huumoripitoisen ja hauskan kesän Krapin kesäteatteri jälleen tarjoaa, eli jos haluaa nauraa, eiköhän Tuplakuplasta löydy jokaiselle jokin sopiva huumorinkukka kesäiltaa ilahduttamaan. Ainakin minut tämä jätti hyvälle mielelle.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!