Nyt on Musiikkiteatterifestivaali vuosimallia 2023 takana ja sydän täynnä kaikkea, mitä tämä tapahtuma antoi. Ai että! Kyllä musikaalifaneja hemmotellaan tällaisella kokonaisuudella, joka sisältää valtavasti kiinnostavaa ja monipuolista ohjelmaa. Järjestyksessään toinen Musiikkiteatterifestivaali järjestettiin 27.7. – 30.7. ja se koostui kursseista, workshopeista, esityksistä ja klubeista. Tässä postauksessa on luvassa fiilistelyä niistä Musiikkiteatterifestivaalin ohjelmista, joihin osallistuin. Ilokseni ehdin monenlaiseen juttuun mukaan, ja vielä useampana päivänä. Musiikkiteatterifestivaali siis järjestettiin tänä vuonna toista kertaa ikinä, ja minäkin pääsin vihdoin osallistumaan. Viime vuonna en saanut tapahtumaa millään sopimaan kalenteriin, ja kyllä harmitti. Mutta nyt on nautittu sitten senkin edestä! Kiitos festivaalin järjestäjille toimivasta tapahtumasta, ihana tunnelma ja innostunut fiilis! Musiikkiteatteri-ihmisten, niin tekijöiden kuin yleisön, keskellä on hyvä olla, kun rakkaus samaan teatterin lajiin ympäröi kaikkia. Tämä jätti inspiroituneeksi ja iloiseksi, hitsi miten hienoa musateatteria Suomessa tehdään!
Workshopit: Terapia & Rikkomaton @ Vapaan Taiteen Tila
Aloitin festivaalifiilistelyni torstaina kahden uuden suomalaisen musikaalin workshop-esityksiä seuraamalla. Nämä teokset ovat nimeltään Terapia ja Rikkomaton. Vaikka olen ehtinyt vuosien varrella katsomaan paitsi esityksiä, myös monenlaisia harjoituksia ja vaikka mitä, en ole koskaan nähnyt yhtäkään workshop-vaiheessa olevaa teosta. Uusia juttuja voi siis aina tulla vastaan! Tosi mielenkiintoista ja ihanaa oli päästä näkemään musikaaleja siinä vaiheessa, jossa ne nyt ovat, ja fiilis on myös etuoikeutettu: ihan oikeasti sain jo näin etukäteen kurkistaa tuoreiden teosten maailmaan. Kiitos siis festivaalille workshoppien mahdollistamisesta, kaikille esiintyjille upeasta työstä, ja erityisesti kiitos musikaalien tekijöille – on varmasti hyvin jännittävää tuoda uudet teokset yleisön eteen.
Ensin esitettiin Marissa Latun kirjoittama, Latun ja Jukka Nylundin säveltämä Terapia-musikaali, joka "kertoo tarinan Amandasta, joka on jäänyt elämänsä ja itsensä kanssa jumiin. Kysymykset piinaavat Amandan mieltä kun hän huomaa ensi kertaa tarkastelevansa epärehellistä elämäänsä rehellisessä valossa. Kuka tarvitsee apua? Tarvitsenko minä apua? Kuka saa voida huonosti? Kuka voi huonosti? Voiko ongelmasi olla liian pieniä hakeaksesi apua? Apua!?". Workshopissa lavalla olivat pianossa Valtteri Gutev ja Amandan roolissa Marissa Lattu.
Yhden näyttelijän teos Terapia on riemastuttavan hauska, tarkkanäköinen, koskettava ja inhimillinen esitys ihan vain siitä pienestä aiheesta, millaista on olla ihminen. Koska esitys on vielä workshop-vaiheessa, en spoilaa juonesta kuvauksessa kerrottuja aiheita enempää. Monipuoliset sävellykset, näppärä, aito ja tarkka teksti, avoimuus ja rehellisyys hurmaavat, ja tätä katsoessa tulee hyvälle mielelle ja liikutetuksi. Terapiaa, mielenterveyttä, elämää ja epävarmuuksia katsotaan monesta kulmasta, sekä viihdyttävästi että mitään kaunistelematta. Marissa Lattu tekee Amandan roolin sujuvasti ja on taitavasti tunnelman päällä, hän pitää yleisön otteessaan ja kuljettaa tarinaa ja hahmon juonikaarta herkästi. Toisin kuin Rikkomattoman kohdalla, Terapia-musikaalista on vaikeampi sanoa, kuinka valmis se on. Rikkomattomasta esitettiin ensimmäinen puolisko, jolloin tarina jäi tietysti kesken, mutta Terapia tuntui jo hyvin kokonaiselta ja valmiilta, ja tarina kulki kokonaisen kaaren. Materiaalia on varmaankin tulossa vielä lisää, mutta jo workshop-vetona Terapiasta sai paljon irti ja siitä ei tuntunut jäävän puuttumaan varsinaisesti mitään. Tilaa laajentaa tarinaa ja Amandan hahmoa toki on, ja teos hyötynee siitä kyllä. Mutta ihan kokonaiselta tämä jo nytkin tuntui, ja tarjosi hienon kokemuksen. Teoksen teksti, musiikki ja näyttelijäntyö ovat mainiossa keskustelevassa suhteessa toistensa kanssa, ja yhteistyön säestäjän ja näyttelijän välillä on oltava tarkkaa ja synkassa. Sujuvasti koko esityksen säestänyt Valtteri Gutev ja Lattu pelasivat hienosti yhteen workshopissa, ja musiikki ja tarina tukevat toisiaan onnistuneesti. Myös mukana olevat esineet ja tavarat ja niiden hyödyntäminen esityksessä toimii erinomaisesti. Valmiiksi esitykseksi kasvaessaan Terapia on varmasti hieno kokemus, tunteiden vuoristorata, naurattava ja koskettava esitys, josta löytyy samaistumispintaa monenlaisille ihmisille. Tämän aion ehdottomasti mennä katsomaan myös valmiina esityksenä.
Terapian jälkeen siirryttiin Rikkomattomaan, joka on Jussi Lukácsin säveltämä, Anna-Maija Ihanderin kirjoittama ja Aleksi Laukkosen sovittama musikaali. Se "kertoo kahden 16-vuotiaan pojan rakkaustarinan herätyskristillisen seurakuntayhteisön keskellä. Teos haastaa pohtimaan, miten yksilö voi pysyä uskollisena itselleen samalla kun kohtaa ulkopuolisuutta ja uskonnollisen yhteisön aiheuttamia paineita. Tarina pohjautuu säveltäjä Jussi Lukácsin omiin kokemuksiin ja ammentaa inspiraatiota lukuisista vastaavista tositarinoista. Teoksessa käsitellään myös eheytyshoitoja, joiden kieltäminen lailla on ajankohtainen ja tärkeä yhteiskunnallinen kysymys." Teoksen dramaturgian ovat yhdessä luoneet Lukács ja Ihander. Workshopissa musikaalista esitettiin ensimmäisen puoliskon lukuversio, kohtaukset ja kappaleet siinä vaiheessa kun ne tällä hetkellä ovat. Pianossa ja kapellimestarina nähtiin Aleksi Laukkonen, viulussa Dora Lukács ja esiintymässä Julius Suominen (tekstin luvun lisäksi myös kitara), Benjamin Klementtinen (myös cajon), Maija Mustonen, Anton Avela, Sanna Riski, Sanni Lehto, Julius Martikainen, Matleena Junttanen ja Nicolas Frimodig.
Rikkomattoman kohdalla tuli heti tunne siitä, että tässä on nyt jotain tosi hienoa, tärkeää ja vaikuttavaa tulossa. Aihe on monitasoinen, painava ja herkkä. Uskonnollinen yhteisö on juuri se, yhteisö, mutta entä jos ei sovi yhteisön muottiin? Isoja asioita, isoja kysymyksiä. Vaikka musikaali ei vielä ole valmis, se toimii tosi hyvin ja piti kyllä täysin otteessaan koko workshop-esityksensä ajan. Rakastuin heti tämän musikaalin sävellykseen, musiikki on voimakasta ja siinä on paljon tunnetta, juuri sellaista musikaalimusaa, josta pidän. Vähän myös Niin kuin taivaassa-fiilistä, ainakin ekassa biisissä, tämä on tietty plussaa. Tätä kun kuulisi ison orkesterin esittämänä... En spoilaa juonesta mitään, kuten en Terapiankaan kohdalla, mutta yleisellä tasolla tämä oli erinomaisesti tasapainossa ja heräsi hienosti eloon jo lukuversiona. Huumoria, lämpöä, rakkautta, mustasukkaisuutta, hämmennystä, liikutusta, itsensä kanssa kamppailua, koskettavia hetkiä ja valtavasti sydäntä, sitä kaikkea Rikkomaton sisältää. Tekstin vahvuus on siinä, miten sujuvasti tarina etenee ja miten aidoilta hahmot tuntuvat. Vaikka aihe on tärkeä, raskas ja raastavakin, on musikaalissa paljon hauskoja juttuja ja sellaista rentoa meininkiä ja huumoria. Varsinkin nuorten hahmojen nuoruus tuntuu hyvin samaistuttavalta, ja heidän tekemänsä päätökset ymmärrettäviltä. Moni kohtaus oli sellainen, jonka jo näin sieluni silmin valmiina lavalla, lavasteiden kera, ja sama biisien kanssa. Kolme kappaletta jäi erityisesti mieleen, ne ovat musikaalin ensimmäinen biisi, kahden päähenkilön duetto, ja päähenkilön ystävän soolo. Huikeita biisejä! Koska musikaalista esitettiin vasta ensimmäinen puolisko, en tiedä, miten tarina jatkuu (kyllä muuten haluaisin tietää! väliaika tulee just oikeassa kohdassa, mutta ei saa jättää tällaiseen jännitykseen). Toisella puoliskolla lienee luvassa samaa tunnelmaa kuin ensimmäiselläkin, mutta saattaa olla, että silmäkulma kostuu väliajan jälkeen useaankin otteeseen (näin kävi kyllä ekalla puoliskolla myös). Oli todella hienoa päästä kokemaan musikaali jo tässä vaiheessa ja muodossa, ja toivon kovasti, että Rikkomaton jatkaa elämäänsä, kasvaa kokonaiseksi musikaaliksi ja pääsee lavalle. Kun se tapahtuu, meikä on heti katsomossa. Oli myös tosi kiva nähdä Nicolas Frimodig nyt isommassa roolissa, hän teki minuun jo vaikutuksen tänä kesänä Samppalinnan 9 to 5-musikaalissa, ja niin tekee nytkin. Muu workshop-esiintyjäkaarti tekevät hekin onnistuneet tulkinnat hahmoistaan, monitasoista roolien rakentamista varsinkin päärooleissa, ja biisien kuoro-osuudet kuulostavat upeilta tämän porukan vetämänä. En millään malttaisi odottaa, että Rikkomaton esitetään uudelleen, jossain, joskus, jonkinlaisena versiona ja jonkinlaisessa valmiusvaiheessa. Haluan palata näiden hahmojen pariin, ja kuulla heidän tarinansa kokonaan.
Musikaalien kuvaukset otettu Musiikkiteatterifestivaalin sivuilta.
Seminaari: Musikaalien käsikirjoittaminen ja dramaturgia (Julian Woolford) @ Helsingin kaupunginteatterin ylälämpiö
Ei ole mikään salaisuus, että haaveilen käsikirjoittajan urasta, ja kaikkein eniten siitä, että saisin kirjoittaa teatteriin. Tämä unelma kyllä toteutuukin tällä hetkellä, kun minut valittiin aiemmin tänä vuonna Humanistispeksin käsikirjoitustiimin päälliköksi ensi vuoden speksiä kirjoittamaan (ihan parasta!). Mutta kyllä minä haluaisin kirjoittamisesta ihan oikean ammatin myös, ja tämä seminaari on taas yksi askel sitä kohti. Vähän huijarisyndrooma meinasi teatteriammattilaisten keskellä iskeä, mutta huomasin nopeasti, että pysyin seminaarissa aivan hyvin mukana, ymmärsin mistä puhutaan, ja inspiroiduin valtavasti kaikesta, mitä käytiin läpi. Vaikka en ole teatteria opiskellut muutamaa teatteritieteen kurssia enempää, niin kyllähän sitä myös jotain teoriatietoa tarttuu, kun kymmeniä esityksiä vuodessa katsoo. Luennoitsijana oli brittiläinen Julian Woolford, joka on käsikirjoittaja, ohjaaja ja pedagogi. Hän toimii musiikkiteatterin lehtorina Guildford Schoolf of Acting-koulussa. Woolford on kirjoittanut How Musicals Work-kirjan, josta on minullekin tulossa oma kappale, todella hyödyllinen ja käytännönläheinen teos, ja varmasti myös innostava. Musikaalin kirjoittaminen vaikuttaa valtavalta ja monimutkaiselta prosessilta, jossa on kaikenlaisia osia, mutta kun työmäärää pilkkoo pienempiin palasiin, ei musikaali sen kummempi ole kuin mikään muu tarina. Aina täytyy olla idea, hahmot, ydin, käänteitä, kiinnostavia yksityiskohtia ja inspiraatiota. No, saa nähdä, onko se ihan näin yksinkertaista... Musikaaliin tietenkin kuuluvat käsikirjoituksen lisäksi laulujen sanoitukset ja musiikin sävellys, mutta nekin ovat yksi palapelin osa. Minähän en ymmärrä musiikista mitään teoreettisella tasolla, eli jos joskus olen musikaalikäsikirjoituksen kanssa siinä pisteessä, että sävellys on ajankohtainen, tulee ajankohtaiseksi säveltäjän etsiminen ja taiteellisen prosessin laajentaminen. Mutta siihen menee vielä vuosia, vaikka ideoita kyllä pursuilee ja juonia on hahmoteltu valmiiksi.
Käsikirjoitusseminaari oli todella antoisa ja mielenkiintoinen, asiaa tuli paljon ja monipuolisesti, mutta sisäistettävässä muodossa tarjoiltuna. Moni käsitelty asia ja kerrottu vinkki toimii paitsi musikaalia, myös mitä tahansa muuta tarinaa kirjoittaessa. Tarinoiden vaiheita, niiden ominaisuuksia ja merkityksiä, hahmojen luonnetta ja piirteitä, laulujen paikkoja ja tyylejä, musikaalin lajeja, ja hahmon rakentamispalikoita, muun muassa näitä seminaarissa käsiteltiin. Paljon vinkkejä, käyttöön otettavia kirjoittamisen keinoja, aivoja haastavaa infoa ja työkaluja järjestelmälliseen kirjoittamiseen jäi käteen, ja seminaarista kirjoittamiini muistiinpanoihin tulee varmasti palattua useasti. Ilmeisesti tämä oli ensimmäinen Suomessa järjestetty musikaalin kirjoittamista käsittelevä seminaari koskaan, mahtavaa että tällainen oli osana festivaalin kurssitarjontaa!
Gaala: Musikaaliensi-illat Suomessa 2023–2024 @ Musiikkiteatteri Kapsäkki
 |
| kuvat © Sanna Breilin |
Upea konsepti tämä, ja täyteen pakattu Kapsäkki eli mukana, innostui, nauroi, hiljeni kuuntelemaan ja hurrasi täysillä. Tunnelma oli katossa koko illan ajan, ja miten hieno tilaisuus saada nähdä kurkistuksia eri teattereiden ohjelmistoon ympäri Suomen. Minulla oli näistä esityksistä valmiina katsomislistalla Tootsie, Rakas Evan Hansen, Niin kuin taivaassa ja Cabaret. Gaala sai kiinnostumaan myös erityisesti musikaaleista Piaf, Paradox, Pyöreän pöydän ritarit ja Murha kahdelle. Kaikki esiintyjät vetivät hienosti, ja biisit kuulostivat hyviltä, niin musiikillisesti kuin suomennoksellisesti. Lähes kaikkia esityksiä säesti taidolla Marko Hilpo, kerran pianossa nähtiin Joel Mäkinen ja kerran Ville Myllykoski. Rakas Evan Hansen-musikaalin Evanit, Julius Suominen ja Petja Pulkkinen, esittivät musikaalista kappaleet Nyt ja aina ja Ikkunan taa jään, ja tekivät kyllä molemmat vaikutuksen. Petri Knuuttila ja Marko Nurmi vetäisivät loistavalla energialla kappaleen Porkan poika musikaalista Paradox, ja Annuska Hannula loi maagisen tunnelman Hymni rakkaudelle-tulkinnallaan (musikaalista Piaf). Joel Mäkisen ja Juha Pullin esittämä A Perfectly Lovely Surprise musikaalista Murha kahdelle tarjosi mainiota komediaa, samoin Lotta Vaattovaaran Got it, Flaunt it (musikaalista Homma hoituu) ja Maija Langin Phoeben biisi (musikaalista Friends). Komediaa löytyy myös Tootsie-musikaalin Lyömätön-biisistä, jonka esittivät Joel Mäkinen, Petra Pääkkönen, Nea-Maria Alanko, Ulla Paajanen, Nicolas Frimodig ja Saara-Elina Partanen. Saara Jokiahon ja Miika Laakson Evita-veto vakuutti, ja Peter Nyberg pisti kylmät väreet kulkemaan komealla tulkinnalla Niin kuin taivaassa-musikaalin Meen vaikken tahtoisikaan-kappaleesta. Miiko Toiviainen hurmasi Cabaretin Seremoniamestarin roolissa, ja esitti Uneeni jään-kappaleen vangitsevasti. 9 to 5-musikaalin Aina töitä teen ja Loistaa saan-biisit esittivät riemukkaalla otteella Niina Lahtinen, Nea-Maria Alanko, Ulla Paajanen, Titta Toivanen, Nicolas Frimodig, Riikka Nyrhilä, Leo Ikhilor ja Heidi Viljanen.
Tulevan syksyn osalta näyttää kovasti siltä, ettei ohjelmistoon ole tulossa yhtä lukuun ottamatta oikein mitään sellaista musikaalia, josta olisin todella innoissani. Tämähän ei toki tarkoita sitä, että tarjolla on vain tylsiä juttuja, vaan sitä, etten etukäteen tiedä, mikä teoksista osoittautuu kaikista innostavimmaksi. Puhenäytelmien maailmasta löytyy pari hyvinkin kiinnostavaa juttua (niistä lisää myöhemmin syksyn tärppipostauksessa, joka on tulossa tässä parin viikon sisällä), mutta musikaalien kohdalla tilanne on vähän erilainen. Moni tuleva teos on minulle ainakin jollain tasolla tuttu, mutta en ainakaan vielä ole hurahtanut niihin. Tämä saattaa kuitenkin muuttua sitten siinä vaiheessa, kun esitykset omin silmin näkee, yllätyksiä nimittäin osuu eteen aika usein tässä hommassa. Kaksi tulevaa musikaalia erottuu kuitenkin selvästi muista, ja niitä odotan erityisen innolla. Nämä ovat Niin kuin taivaassa Seinäjoella ja Cabaret Turussa. Niin kuin taivaassa on se musikaali, josta tiedän varmasti pitäväni ihan tosi paljon, ja se on myös varmasti kaunein musikaali, jonka olen koskaan nähnyt. Seinäjoki on kuitenkin sen verran kaukana, että tiedän, ettei tätä musikaalia kovin montaa kertaa pääse katsomaan, vaikka se olisi kuinka hyvä (ja varmasti todella hyvä onkin). Turkuun on vähemmän matkaa, mutta Cabaret taas on minulle aika vieras tarina, joten en osaa sanoa, miten se iskee. Mutta kaikki, mitä Jakob Höglund tekee, on yleensä aika upeaa (Cabaretissa ohjaus ja koreografia), ja työryhmä muutenkin on aika timanttinen. Muiden musikaalien kohdalla ilmassa on varovaista mielenkiintoa, mutta ei vielä valtavia odotuksia. Toisaalta ihan kivaakin mennä katsomoon ilman suuria etukäteisodotuksia, silloin voi yllättyä iloisesti ja löytää ihan uusia hienoja juttuja. Gaala näytti sen, että Suomessa tehdään tosi laadukasta, hienoa, aiheiltaan ja teemoiltaan monipuolista ja vaikuttavaa musiikkiteatteria (ja tämänhän tiesin jo etukäteen). Monipuolisuutta ei musikaalien alkuperässä toki varsinaisesti näy, mutta englanninkielisten musikaalien ylivalta näkyy, kun näistä gaalan musikaaleista 10/13 on amerikkalaisia tai brittiläisiä. Tämä ei tietenkään yllätys ole, vaan jatkaa tuttua ohjelmistokaavaa. Poikkeukset ovat kotimaiset kantaesitykset Paradox ja Pyöreän pöydän ritarit sekä ruotsalainen Niin kuin taivaassa. Kaikki tulevalla kaudella ensi-iltansa saavat musikaalit eivät gaalassa olleet mukana, mutta hieno katsaus tulevaan konsertissa saatiin, ja tämä konsepti ansaitsee isot aplodit.
Päätösklubi Ensemble Mayhem @ Bistro K
 |
| kuvat © Sanna Breilin |
Musiikkiteatterifestivaali päättyi päätösklubi Ensemble Mayhemiin, jossa musiikkiteatterin ammattilaiset vetäisivät Bistro K:n tiiviissä tunnelmassa biisejä valitsemistaan musikaaleista. Meininki oli riemukas ja fiilis korkealla, kappaleita saatiin kuulla monista musikaaleista ja hienoina tulkintoina. Mieleen jäivät erityisesti Pia Piltzin ja Joonas Saaren Fine-veto musikaalista Ordinary Days ja Linda Hämäläisen ja Anni Kajoksen upea biisipotpuri sellaisista musikaalirooleista, joita he eivät ehkä koskaan tule esittämään (mutta selvästi todellakin voisivat esittää). Mukana oli ainakin Empty Chairs at Empty Tables Les Miserables-musikaalista, Confrontation Jekyll & Hyde-musikaalista ja Gethsemane Jesus Christ Superstarista. Anni-Maija Koskinen, Marika Huomolin ja Anni Kajos esittivät hauskan version Nunnia ja konnia-musikaalin When I Find My Baby-biisistä (suomeksi muistaakseni Löydän naiseni), ja viimeisenä esityksenä kuultiin ruokapotpuri (loistavien esiintyjien nimet eivät valitettavsti jääneet muistiin), johon mahtui pätkiä ainakin Waitress-, Tytöt 1918- ja Rent-musikaaleista. Ja Heathersista, ihanaa! Candy Store-pätkästä erityiskiitos, Heathersia on aina kiva kuulla. Tämä rento ja hauska tapahtuma oli hieno päätös festareille, ja jätti jo odottamaan seuraavaa festivaalia.
Olipa ihanat päivät musiikkiteatterin parissa! Suuri kiitos kaikille Musiikkiteatterifestivaalia tekemässä olleille tyypeille, tämä oli ehdottomasti yksi kesän isoimmista kohokohdista. Ensi vuonna nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti