Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli vuosikatsaus 2021

 Pitkään ajattelin, että noh, tässä on kohta jo tämä uusi vuosi loppu, että antaa tämän postauksen olla, mutta ei pidä katkaista hyvää perinnettä eli tässä tulee katsaus vuodesta 2021!

Something Rotten!-loppukiitokset Seinäjoella.

Vuoden 2022 ekoina kuukausina minulla oli motivaatio blogin kirjoittamiseen vähän hukassa, joten tämän vuosikatsauksen kirjoittaminenkin jäi. Tykkään kyllä kirjoittaa esitysarvioita, mutta jotenkin rutiini sekä teatterissa käymiseen että näkemästään kirjoittamiseen oli korona-aikojen epävarmuuden takia kadonnut. Kirjoitin keväällä myös kandiani (tosin se ja minä ehdimme jo valmistua), ja blogi tulee toki sitten vasta koulutyön jälkeen. Ja kun teatterit olivat jo keväällä hetkisen olleet auki, tuntui siltä, että olisi pitänyt nähdä sitä ja tätä ja pitäisi osata palata yhtä ahkeraan katsomistahtiin kuin ennen koronaa, mutta elämään oli ja on tullut toisenlainen rytmi ja olen tästäkin kokenut jos jonkinmoista identiteettikriisiä pitkin vuotta. Miten on näin helppoa pitää kuukausien taukoa teatterissa käymisestä, kun tahti oli ennen melkeinpä esitys per viikko? Rakastan teatteria ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta jonkinlainen ristiriitainen olo aina välillä vallitsee. Jäänkö (tietenkin jään) paitsi vaikka mistä hyvistä jutuista? Pitäisikö mennä ja nähdä ja tehdä enemmän? Tosin tällä hetkellä tämä vähän harvempi teatteritahti tuntuu ihan hyvältä. Ehkä tämäkin on vähän hölmö juttu, jonka ajattelemiseen käyttää aikaa, sillä elämä muuttuu aina jotenkin, ja nyt muutos on se, että teatterilla on hiukkasen pienempi rooli arjessani. Pian se ehkä palaa taas isompaan roolin, tai sitten ei. Ei sillä, että tämä pieni rooli kovin pieni oikeasti olisi, sillä vaikka en joka viikko tai edes joka kuukausi käy teatterissa, musikaalibiisit soivat joka päivä ja luen ja kuuntelen teatterijuttuja monesta lähteestä. Mutta silti tuntui, että nämä ajatukset täytyi kirjoittaa tähän. Kuitenkin vuonna 2019, viimeisenä normaalina vuotena siis, kävin teatterissa enemmän kuin koskaan ennen, ja kun korona katkaisi tuon rutiinin, oli se hämmentävä, iso muutos.

< Toksinen kabaree kotisohvalta käsin

> Once-musikaalin alkujammailuja

Vuoden 2022 ensimmäiset seitsemän kuukautta ovat olleet oikein mainioita niin teatteri- kuin muussakin elämässä. Olen ehtinyt teatteriin 21 kertaa, kirjoittanut kandin ja valmistunutkin kotimaisen kirjallisuuden opintosuunnasta humanististen tieteiden kandidaatiksi, nauttinut kauniista talvesta, keväästä ja kesästä, lukenut paljon kivoja kirjoja, hoitanut hevosia ja käynyt elokuvissa. Mutta! Se tämänhetkisistä fiiliksistä, ja tämän postauksen aiheeseen, eli vuoteen 2021!

Teatteriesitykset, jotka näin vuonna 2021:

Tammikuu: ei yhtään esitystä

Helmikuu: Pieces of String (Mercury Theatre Colchester, tallenne), NSFW (KokoTeatteri, striimi)

Maaliskuu: dream online (National Theatre, striimi), Pää-sisäänkäynti (Laajasalon opiston Näyttelijäntaide I, striimi), Toksinen kabaree (Q-teatteri, striimi)

Huhtikuu: ei yhtään esitystä

Toukokuu: ei yhtään esitystä

Kesäkuu: ei yhtään esitystä

Heinäkuu: Äidinmaa (Salon Teatteri), Mies joka ei osannut sanoa ei (Ohkolan kesäteatteri)

Elokuu: Äidinmaa uudelleen, Something Rotten! (Törnävän kesäteatteri), Syntipukki (Bastionin Kesäteatteri)

Syyskuu: Waitress (Lahden kaupunginteatteri), Jäniksen vuosi (Kouvolan Teatteri), Baritonien kosto (Musiikkiteatteri Kapsäkki), Niin kuin taivaassa (Helsingin kaupunginteatteri)

Lokakuu: Palkkamurhaajan painajainen (Kouvolan Teatteri), Once (Lilla Teatern), Pintaremontti (kansallisteatteri), Kauas pilvet karkaavat (Järvenpään teatteri)

Marraskuu: Bolla (Helsingin kaupunginteatteri), Spartacus (Kansallisbaletti), Den besynnerliga händelsen med hunden om natten (Lilla Teatern), Ovista ja ikkunoista (Keski-Uudenmaan Teatteri)

Joulukuu: Pakko jakaa (Kantti - nuorten kansallisteatteri), Scream The Love Story (Teatteri Jurkka)

< Odottavissa tunnelmissa Lillanissa ennen esityksen alkua

> Pakko jakaa-hahmojulisteiden tutkimista ennen esitystä

Vaikka kävin teatterissa huomattavasti vähemmän kuin mihin olen tottunut, ehdin näkemään monipuolisesti erilaisia esityksiä, ja vieläpä monta ihan todella erinomaista juttua. Nostetaan niistä erityisesti kehuttaviksi Toksinen kabaree (loistavasti toteutettu striimi, huikea työryhmä, hieno kokonaisuus), Äidinmaa (rakastan Äidinmaata, ja Salossa on aina mainio jengi tekemässä täydellä sydämellä), Something Rotten! (hauska, kekseliäs, taidolla toteutettu + Shakespeare, mitä muuta tarvitaan?), Baritonien kosto (ihan mahtava, superhauska ja viihdyttävä esitys), Niin kuin taivaassa (kaunis ja haikea, Jakob Höglundin ohjaus tarkoittaa ainaa laatua ja suuria tunteita), Once (niin kaunis ja lämmin esitys, ai että, ja jälleen Höglundin upea ohjaus), Saprtacus (täydellinen eka livebaletti, hurja, voimakas, vaikuttava), Den besynnerliga händelsen med hunden om natten (ihana tarina, onnistunut toteutus) ja Pakko jakaa (Kantin jutut on aina mainioita, tämä oli hieno kokemus).

Suosikkikirjani vuonna 2021:

Luin/kuuntelin 112 kirjaa, joista moni oli tosi hyviä luku-/kuuntelukokemuksia ja joistain tuli kaikkien aikojen suosikkikirjojani. Muutaman kirjan luin uudelleen, pari kirjaa luin kahdesti saman vuoden aikana, muutama jäi kesken. Pääsin sukeltamaan monenlaiseen maailmaan, kuokkimaan monenlaisten hahmojen tarinaan ja kokemaan monenlaisia tunteita. Suosikkikirjojani olivat (näissä ei uudelleen luettuja): Päättymätön riemu (David Foster Wallace), Ylpeydestä (Marko Kantomaa), Lock & West (Alexander C. Eberhart), Ankeriaan testamentti (Patrik Svensson), Nikottelua (Reija Kaskiaho), Talo taivaansinisellä merellä (T.J. Klune), Perhosten aika (Emma Luoma), Matara (Matias Riikonen), Six of Crows & Crooked Kingdom (Leigh Bardugo), Hamnet (Maggie O'Farrell), Troublemakers (Catherine Barter), The Nobleman's Guide to Scandal and Shipwrecks (Mackenzi Lee) ja Aristotle and Dante Dive into the Waters of the World (Benjamin Alire Sáenz).

Suosikkielokuvani ja tv-sarjani vuonna 2021:

Olen tosi huono listaamaan näkemiäni leffoja tai katsomiani tv-sarjoja, mutta tv-sarjoista ainakin Young Royals ja Aikuiset-sarjan kakkoskausi tulevat mieleen. Elokuvista mainitaan nyt vaikkapa Spider-Man: No Way Home, Raya ja viimeinen lohikäärme, West Side Story, In The Heights ja Persian oppitunnit, ne ainakin näin viime vuonna. Tv-sarjoista pitää vielä mainita SKAM France, katsoin kaikki julkaistut kaudet hirveässä tahdissa ja ai että miten tykkäsin Skamin ranskaversiosta. Ihana!

Tämä vuosikatsaus jääköön nyt hieman totuttua lyhyemmäksi, mutta parempi se kuin ei postausta ollenkaan. Kokonaisuutena vuosi 2021 oli rento ja mukava, siihen mahtui sopivasti opiskelua, kulttuuria, maataloustöitä, hevosjuttuja ja vapaa-aikaa. Tätä vuotta 2022 on kuitenkin eletty jo sen verran monta kuukautta, että enpä meinaa viime vuodesta muistaa kuin isoimpia tai kivoimpia tapahtumia Yksi niistä oli tietenkin Äidinmaa-musikaalin näkeminen ja pitkän liveteatteritauon katkaiseminen juuri sillä musikaalilla. Toinen oli kanditutkielman kirjoittamisen aloitus, yhtä aikaa hauskaa, mielenkiintoista ja jännittävää (ja näin luovaan kirjoittamiseen tottuneelle vähän tylsääkin). Hyvien kirjojen lukemisesta ja hyvistä esityksistä ja elokuvista jäi myös hyviä muistoja, samoin balettikatsojan uran aloituksesta.

< peltotöitä, seurana varmasti joku äänikirja

> heppailua kesällä 2021

Nyt kun teattereiden syyskausi alkaa olla kulman takana, olisi aika myös seuraavalle osavuosikatsaukselle, jollaisen yritän parin viikon sisällä saada väsättyä. Syksyllä odottaa sekä paljon mielenkiintoisia esityksiä että maisteriopinnot, joten paljon jänniä juttuja luvassa!