Syntipukki @ Bastionin Kesäteatteri

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Bastionin Kesäteatteri!

kuvat © Esko Tuovinen

Näin Syntipukki-näytelmän Bastinin Kesäteatterissa ensi-illassa 18.8.

Neiti Irja Salo (Jane Kääriäinen) on ollut tavaratalo Sammossa töissä vasta vähän aikaa, mutta varoituksia on tullut ja potkut uhkaavat. Hänpä sitten keksii pyytää tavaratalon syntipukkia Adalbert Koikkalaista (Ville Keskilä) levittämään huhua, että on nähnyt neiti Salon ja pääjohtajan (Keskilä) suutelevan, silloin henkilökunnan päällikkö (Mikko Kivinen) ei voisi hankkiutua Irjasta eroon. Vahtimestari Miettinen (Kalle Pylvänäinen) kuulee myös huhun ja joutuu monenlaisiin tilanteisiin sen takia ja muutenkin. Adalbertillä menee huonosti, kun syntipukkina on aika ikävää muiden haukuttavana ja toruttavana, ja vielä yksi innokas ihailijakin (Minna Koskela) pyörii mukana.

Syntipukki oli minulle aivan vieras tarina ennen kuin näin tämän, olin tosin suunnitellut meneväni katsomaan sen eri versiona muutama vuosi sitten, mutta se reissu jäi suunnitelmaksi. Nyt kuitenkin suunta otettiin Haminaan ja komediaklassikon pariin. Varsin komeissa puitteissa esitetään tätä näytelmää, Haminan vanhojen linnoitusrakenteiden suojissa. Hieno miljöö ja oli kivaa kävellä pitkin linnoitusta ennen esitystä, samoin paljon hienoja vanhoja taloja Haminassa. Olin vähän huolissani siitä, kuinka vanhanaikaista menoa lavalla nähdään, mutta hyvin on ohjaaja Mikko Kivinen raikastanut klassikkoa, mukana on sopivasti tuoretta näkökulmaa ja vanhaa ajankuvaa. Lavastus on näppärän vähäeleinen ja tarjoaa esitykselle toimivat puitteet, puvustus on esityksen ajan henkeen sopivaa ja vuorosanat kuuluvat hyvin silloinkin, kun ukkoskuuro pyyhkäisee ylitse. Ja mukavasti pysyvät kuivana esiintyjät ja katsojat, sillä estradi ja katsomo ovat katettuja. 

Kivisen ohjauksessa on vauhti päällä ja huumori herkässä, tätä on viihdyttävää katsoa ja esityksestä tulee hyvälle tuulelle. Pääosin kaikki toimii, oikeastaan vain se hidastettu tennisottelu lentosuukkoa pallotellen ei ollut mieleeni, hieman irralliselta tuntuva hetki. Syntipukki on nopeaa, nokkelaa ja hyväntuulista komediaa, aika kuluu vauhdikkaasti tätä katsoessa ja pienestä ensi-iltajännityksestä huolimatta työryhmä vetää täysillä ja tuo esityksen lavalle onnistuneesti. Juoni on sopivan sekava, yleisössä pysyy vielä kärryillä mutta hahmoilla on hankalampaa, väärinkäsityksiä ja sekaannuksia löytyy kuten komediaan kuuluu ja niiden selviäminen on hauskaa. Erityisen onnistunutta onkin se, miten yleisön tiedossa olleet jutut paljastetaan hahmoille, toimivasti tuotu huumoria ja yllätystä näihin kohtauksiin. Syntipukin huumoria on muutenkin käsitelty sujuvasti, vähän mietin onko Koikkalaisen hahmoa vedetty jo yli, mutta kyllähän hän on hauska hahmo, ja sopii kokonaisuuteen. Oikein toimiva kesäteatteriesitys Syntipukki on, ja parituntisen saa viettää nauraen ja murehtimatta, katsomosta poistuu hymy huulilla ja esityksen vikkelää rytmiä ihastellen.

Näyttelijäviisikko tekee mainiota työtä, shown varastaa Jane Kääriäinen jonka käsissä neiti Irja Salosta muodostuu hurmaava, fiksu ja itsevarma nuori nainen. Kääriäisen roolityö on ilahduttavan tarkkaa ja sujuvaa, ja pidin hänen hahmostaan heti kun tämä ensimmäisen kerran tuli lavalle. Tosi hienosti rakennettu rooli, Kääriäisellä on hyvä ote sekä hahmoonsa että tarinaan kokonaisuutena. Ville Keskilä tekee kaksi hyvin erilaista roolia Koikkalaisena ja pääjohtajana, onnistunutta tekemistä molemmissa rooleissa, joskin, kuten aiemmin kirjoitin, Adalbert oli minun makuuni hieman liian hupaisa tyyppi. Keskilä kuitenkin tuo Adalbertiinsä monenlaisia puolia, ja pidin hahmosta kyllä, ja muu yleisö tuntui myös olevan Adalbertin puolella, kun tämä joutuu jatkuvasti kuulemaan toruja eikä pääse pois Sammosta vaikka kuinka yrittää. Keskilän pääjohtajasta taas tykkäsin kovasti, sopivasti leikkimielisyyttä ja hämmästystä roolissa, kun pääjohtaja on ihmeissään siitä, että Irja ei tunne häntä, ja lähtee mukaan teeskentelemään, että on pelkkä kaupparatsu. Mikko Kivinen ohjaamisen lisäksi myös näyttelee tavaratalon henkilöstöpäällikköä ja tekee varman roolin, hänellä on mainio ote hahmoonsa ja hahmossa on onnistuneessa suhteessa komiikkaa ja vakavuutta. Henkilöstöpäälliköllä on muutama varsin hauska repliikki/reaktio esityksessä, ja Kivinen esittää ne tehokkaasti, kyllä katsomossa naurattaa. Kalle Pylvänäisen vahtimestari Miettinen on näppärä hahmo, hän on mukana vähän kaikessa ja Pylvänäisen käsissä Miettisen hahmosta löytyvä huumori ja sellainen tympääntynyt mielenmaisema tulevat hyvin esiin. Oikein sujuva rooli. Minna Koskela ottaa lavan haltuun Koikkalaiseen ihastuneen rouvan roolissa, hän tuo lavalle mainiota verbaalista ja liikkeellistä komiikkaa ja naurattaa yleisöä vaivattomasti. Koko viisikko pelaa hyvin yhteen ja myös lavalla tuntuu olevan hauskaa, mikäs sen parempaa.

Tämä oli oikein mukava ensivierailu Haminaan, kevyttä kesäviihdettä taitavien näyttelijöiden ja komeiden puitteiden tarjoamana, kotimatkalla hymyilytti ja mieli oli iloinen Syntipukin jäljiltä.