Yhdestoista hetki @ Kansallisteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kansallisteatteri!

kuvat © Mitro Härkönen

Yhdestoista hetki - varietee rahasta, vallasta ja demokratiasta, sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa 6.3.

Yhdestoista hetki on tarina demokratiasta, yhdessä elämisen tavasta, joka on katoamassa ulottuviltamme juuri, kun olimme alkaneet pitää sitä itsestään selvänä. Se on esitys tästä ajasta, mutta myös tulevaisuudesta – kertomus meistä, ja siitä, kuinka meille käy. Kansainvälisten tutkimusten mukaan demokratia on vähenemässä myös siellä, missä se on perinteisesti ollut vahvimmillaan – Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Mihin tarvitaan demokratiaa, jos kaikki päätökset tehdään markkinoilla? Mitä jää jäljelle kansanvallasta, kun toisaalla on nouseva äärioikeisto ja toisaalla globaalien rahoitusmarkkinoiden sanelema politiikka? Kuinka olemme päätyneet elämään maailmassa, jossa meillä ei ole varaa pitää huolta heikoimmista tai suojella ympäristöämme tuholta?

Politiikka (tai myöskään raha tai valta näin valtiollisesta näkökulmasta) ei todellakaan ole mikään suosikkiaiheeni, en ole ikinä ollut kovin kiinnostunut mistään siihen liittyvästä, kaikki vaalitentit ja muut sellaiset saavat myös kääntämään television äkkiä toiselle kanavalle. Olin siis aika epäileväinen esityksen suhteen ennen katsomoon astumista. Toki esitys minua kiinnosti, tästä on ennakkoesitysten perusteella ollut paljon kehuja sosiaalisessa mediassa ja jo Kansallisteatterin kevään ohjelmiston esittelyssä esityspätkä sai minut ajattelemaan, että tätä ei todellakaan kannata missata. Ei siis muuta kuin suunta Helsinkiin ja kakkosriville vaalikevään uutuutta katsomaan. Tämä on muuten ajankohtainen esitys, ja ihan viimeiseen hetkeen asti kerätty materiaalia, tuoreimmat esityksen teossa lähteenä käytetyt jutut ovat helmikuulta 2019. Ja toki näin vaalien alla ja aikana Yhdestoista hetki iskee juuri siihen, mihin pitääkin. Se herättää keskustelua edellisestä hallituskaudesta ja tulevista valinnoista, tämä kannattaakin käydä katsomassa mieluusti ennen vaaleja, saattaa aueta aika montakin näkökulmaa siihen, mitä puoluetta tai ehdokasta tai ajatusmaailmaa haluaa kannattaa.

Äänisuunnittelulle (Esa Mattila, saliäänisuunnittelu Sakari Kiiski) kehuja, vaikuttavaa ja onnistunuttta äänen käyttöä, samoin valosuunnittelu (Ville Toikka) on hienoa. Lavastus (Kati Lukka) taipuu yllättävänkin moneen, ja näyttää sopivan kolkolta näihin talouteen ja politiikkaan sukeltaviin aiheisiin. Tai en minä tiedä, ovatko talous- ja politiikkahommat kolkkoja, mutta ainakin tässä esityksessä lavastuksen tunnelma luo hienot raamit esityksen aiheille ja niiden käsittelylle. Livevideokuvaa tässä käytetään mainiolla tavalla, en ole Suomessa ennen nähnyt ainakaan näin laajassa mittakaavassa livekuvaa, videokuvaa on kyllä ennenkin ollut. Bat Out of Hell-esityksessä oli Lontoossa livevideota, ja se teki silloin vaikutuksen, eikä Kansallisteatterin lavalla kalveta Lontoon videoinnille yhtään. Videosuunnittelu on Paula Lehtosen ja livekuvasuunnittelu Ida Järvisen, livekuvaajina ovat Ida Järvinen, Kalle Mäkelä ja Markus Schaffer. Heidän työskentelyään on kiinnostava seurata ja välillä katse unohtuu kameroihin, vaikka näyttelijät siirtyvät jo seuraavaan kohtaukseen. Hienoa lähikuvan käyttöä ja videot antavat katsojille hyvän mahdollisuuden nähdä hahmojen ilmeet ja reaktiot läheltä. Kakkosrivillä tulee tosin aika niska kenossa tuijotettua videoita ja tekstejä, eli vähän kauempana lavasta olisi ehkä parempi istua.

Välillä häiritsee se, kun taustalle lähes jatkuvasti heijastetaan tekstiä, josta osa jää pakostakin lukematta, ainakaan minä en ehtinyt jokaista faktaa tai käännöstä lukemaan. Toki asiaa tulee niin paljon, ettei muutaman pointin lukematta jääminen kokonaisuutta haittaa, minä vain yleensä yritän saada kaiken mahdollisen teksin luettua, eli vähän ärsytti jos jäi pari sanaa näkemättä. Hahmojen nimien alla oli myös heidän ensimmäisillä puhumiskerroillaan myös titteli tai ammatti tai työpaikka, mutta ne olisivat voineet lukea siinä koko ajan, porukkaa kun on lavalla aika runsaasti, niin välillä unohtaa, kuka oli kuka. Tosin nämä ihmiset ovat kaikki oikeasta elämästä, eli suurin osa heistä pitäisi luultavasti tietää. Ja tiesinhän minä sentään lähes kaikki, vaikka muutama nimi olikin vieras. Osa repliikeistä kuulosti myös tutuilta, eli muutama lause on haastatteluista ja keskusteluohjelmista jäänyt muistiin, vaikka en niitä katsokaan. Tässä on ilmeisesti kaikki tai lähes kaikki repliikit poimittu kansanedustajien ja muun porukan puheista, haastatteluista ja muualta. Aitoja puheenvuoroja siis lavalla.

Näyttelijöillä on kaikilla monta roolia, ja he saavat kaikkiin hahmoihinsa ilahduttavan erilaisen lähestymistavan, aina kyllä erottaa, kun sama tyyppi tulee lavalle eri hahmossa. Mieleen jäivät erityisesti Timo Tuomisen Thomas Piketty, Cécile Orblinin Emma Kari ja Jussi Halla-aho, Vesa Vierikon Björn Wahlroos, Katariina Kaitueen Outi Alanko-Kahiluoto, Antti Pääkkösen Mauri Pekkarinen ja Annika Poijärvi kaikesta lavalla tekemisestä. Koko porukan työskentely on taitavaa, ja vaikka lavalla on monesti paljon porukkaa kerralla, kaikkiin on jotenkin helppo keskittyä samaan aikaan, eikä tunnu siltä, että "ai nyt nuo tekivät tuolla jotain enkä nähnyt, kun katsoin näitä muita". Varsin komeita laulukohtauksia mahtuu mukaan mukavasti, Samuli Laihon säestyksellä esimerkiksi Bad Moon Rising kajahtaa upeasti ja voisin katsoa esityksen uudestaan ihan vain siksi, että pääsisin nauttimaan laulukohtauksista uudelleen. Hienoa kuunneltavaa!

Tästä tuli mieleen monta sellaista juttua, jota lukiossa käytiin yhteiskuntaopin sekä filosofian tunneilla läpi. Vaikka viimeisestä yh-tunnista ja filosofian kertauksista alkaa olla jo kohta kaksi vuotta aikaa, ovat opettajat ilmeisesti saaneet tärkeimmät asiat jäämään aivoihini talteen. Yhdestoista hetki oli loistava kertaus kaikesta siitä, mitä liittyy valtioon, rahaan, demokratiaan, valtaan, hallitsemiseen ja päätöksentekoon. Dokumentaarinen teatteri ei ole minulle kovin tuttua, en ole itse asiassa tainnut käydä katsomassa yhtään esitystä, joka olisi rinnastettavissa tähän. Pari tosielämään pohjaavaa esitystä olen nähnyt, mutta ne eivät ole kertoneet asioista näin informatiivisesti ja faktoihin pohjautuen kuin Yhdestoista hetki. Valtava työ on varmasti ollut materiaalin kokoamisessa ja kaikkien kaavioiden ja dokumenttien etsimisessä. Lopputulos kyllä vaikuttaa olevan kaiken valmistelun arvoinen, Yhdestoista hetki on upeasti onnistunut katsaus, tai oikeastaan enemmänkin syväluotaava sukellus maailmaan, tai siis yhteen sen osa-alueista. Esitys herättää valtavasti sekä ajatuksia että myös kysymyksiä. Leikkaukset, kansanedustajien kokoukset, perustuslaki, ilmastonmuutos, heikommista huolehtiminen, raha ja sen puute ja ylimääräisyys sekä itse asiassa kaikki esityksen aiheet ovat sellaisia, joista jokaisella on olemassa joku mielipide, kiinnostaa asia tai ei. Tästä syystä luulen, että Yhdestoista hetki antaa kaikille katsojille jotain, ja siksipä suosittelenkin sitä kaikille.