AIKUISET

Arttu (Elias Salonen) ja Oona (Anna Airola)
kuvat © Hanna-Maria Grönlund

Yle Areenaan ilmestyi muutama päivä sitten komediasarja AIKUISET, jonka käsikirjoituksesta vastaa Anna Brotkin ja ohjauksesta Anna Dahlman. Tarinan keskiössä on Oona (Anna Airola), 24-vuotias kahvilayrittäjä Kalliosta. Yhdessä parhaan ystävänsä Artun (Elias Salonen) kanssa hän seikkailee elämässä eteenpäin päivä kerrallaan, yrittäen pohtia aikuisuutta, parisuhdetta, ihmisenä olemista, vastuuta ja elämää noin ylipäätään. Mukana pyörii Oonan on-off poikaystävä Kuisma (Mikko Kauppila), Oonan eksä Tuomas (Eppu Pastinen) ja tämän naisystävä Yola (Aksa Korttila), Oonan isä Markku (Ville Myllyrinne) sekä kahvilan vakiasiakkaita ja muuta porukkaa.

Tämäpäs oli varsin kiva sarja! Mukavaa, kesäistä tunnelmaa ja sujuvaa käsikirjoitusta, onnistunut tarina, hyvät näyttelijät ja hyvä ohjaus. Siinä selvästikin resepti toimivaan ja hauskaan sarjaan nuorista aikuisista. Varmastikin sopii kaiken ikäisille tämän katselu, minuun tämä iski, toki olenkin nuori aikuinen, eli samaa ikäryhmää sarjan hahmojen kanssa. Tunnistin muuten tämän aikuisuuskriiseilyn itsestäni, olen kuluttanut monia hetkiä aikuisuutta ja sen vastuita ja velvollisuuksia ja vapauksia ja muita juttuja miettien, varsinkin nyt kun en enää ole edes teini vaan parikymppinen. Samastuttavaa siis siltä osin, muuten näillä sarjan hahmoilla on aika erilainen elämä kuin minulla, ihan jo asuinpaikkansakin puolesta. Kun sarjassa Oonalle on kauheaa matkata Kalliosta Punavuoreen, en minä näin maalta Helsinkiin suunnatessani koskaan sen suuremmin kiinnitä kaupunginosiin huomiota. En siis osaa ajatella Helsingin eri osia tai vertailla niitä toisiinsa, mutta eipä se nyt sentään tarinan seuraamista haitannut.

Tätä oli tosi mukava katsoa. Sarjaan mahtuu kymmenen jaksoa, jotka kestävät noin 20 minuuttia, eli aika nopeasti tämän katsoo läpi jos menee samalla ajatuksella kuin minä, eli "no yks jakso vielä, ei se kestä kuin parikymmentä minuuttia...". Tosin nyt on koko sarja nautiskeltu läpi ja lisääkin olisi vielä mielellään katsellut, eli selvästi onnistunut juonen kulku ja hahmojen ja tarinan rakennus, hahmojen tarina jäi kiinnostamaan ja haluaisin tietää lisää siitä, miten heillä menee. Käsikirjoitus on hyvin luontevaa ja uskottavaa, eikä siihen ole kirjoitettu liikaa kiroilua (joka on se juttu, mihin yleensä kiinnitän huomion nuortensarjoissa ja-leffoissa) vaan kirosanat toimivat tehokeinona ja tukevat rentoa ja arkista dialogia. Kesäinen Helsinki näyttää ihastuttavalta ja sarja sai - vaikka talvi-ihminen olenkin - jo odottelemaan lämpimiä, valoisia päiviä.

Erityisesti Oonan ja Artun ystävyyden kuvaus, Oonan aikuisuuskriiseily ja olenko hyvä ihminen-pohdiskelu, Oonan ja Kuisman suhde, kahvilan väen arki, Markkuun keskittyvä juonikuvio, Kokkola-jakso ja hahmojen kasvu sarjan aikana saavat minulta kiitosta. Juoni etenee vaivattomasti ja sujuvasti, tarina ei katkea missään vaiheessa ja kokonaisuus on ehjä ja onnistunut. Hahmoista löytyy kaikenlaista porukkaa, ja monipuolinen hahmogalleria tuo sarjaan paljon hyviä hahmoja. Tässä riittää paljon kekseliäästi kirjoitettua dialogia, huumoria ja hauskoja sattumuksia, mutta kaiken taustalla ovat lopulta ihmiset ja heidän elämänsä, johon mahtuu iloa, surua, biletystä, vastuunkantoa, riitoja, ystävyyttä, rakkautta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja, no, elämää.

Näyttelijät tekevät kaikki loistavaa työtä ja tuovat roolihahmoistaan esille tunnistettavia ja uskottavia juttuja. Anna Airolan Oona on hyvä suunnittelemaan, mutta huono toteuttamaan, tästä kertoo esimerkiksi se, ettei hänen kahvilallaan ole edes nimeä, vaikka se jo hetken onkin ollut pystyssä. Airolan näyttelijäntyö on luontevaa ja raikasta, hän tekee tosi onnistunutta työtä ja on selvästi saanut kiinni siitä, millainen tyyppi Oona on. Kaikki roolin yksityiskohdat ovat kohdallaan, Oonasta on helppo tunnistaa ominaisuuksia, joita kaikista ihmisistä löytyy, mutta hänessä on paljon myös sellaista, joka tekee Oonasta ainutlaatuisen. Elias Salonen on jäänyt minulle mieleen erityisesti Bonnie & Clyde-esityksestä (josta en näköjään ole paljoa tekstiä blogiin saanut aikaan), ja olikin kiva nähdä häntä nyt tässä sarjassa. Arttu vaikuttaa ihanalta tyypiltä ja tuli heti mieleen, että onpas onnekas tuo Oona kun hänellä on tuollainen bestis! Salonen on hienosti omaksunut Artun taiteellisuuden ja haaveilevan elämänasenteen, hänen roolityötään on suuri ilo katsoa ja Artusta paljastuu kivasti uusia juttuja tarinan edetessä.

Mikko Kauppila on hurmaava Kuisma, joka yrittää pysyä perässä Oonan identiteetti- ja ihmisyyspohdinnoissa. Kauppila tekee hahmostaan tosi mukavan, Kuismasta on helppo pitää ja hänen osaansa tarinassa on kiva seurata. Mainitaan vielä ainakin muutama mieleen jäänyt roolisuoritus, eli loistavaa työtä tekevä Ville Myllyrinne, kahvilan asiakkaana onnistuva Linnea Leino, Jaana Saarisen riemukas hahmo Birgitta, Artun poikaystävää Maxia näyttelevä Niklas Rautén sekä Aksa Korttilan hurmaava Yola. Hahmoja riittää vielä enemmänkin, ja jokainen pienikin sivuhahmo tukee juonen kulkua tosi hyvin, roolitus on oikein onnistunut ja kaikki näyttelijät ovat mainioita.

Oikein kiva ja raikas sarja siis! Täytynee katsella uudelleen läpi piakkoin, toimii hyvin myös kesäkaipuuseen tai silloin, kun kaipaa ystävyyssuhteen kuvaamista tai ihan vain nuoruusfiilistelyjä. Tässä toimii kaikki, niin ohjaus, käsikirjoitus, näyttelijäntyö kuin tarinakin. Erikoispisteet vielä ihanalle puvustukselle! Lämmin suositus tälle mainiolle sarjalle.

Kuisma (Mikko Kauppila) ja Oona (Anna Airola)