keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

The Grinning Man @ Trafalgar Studios

Scroll down for English
pictures from here
Näin The Grinning Man-musikaalin Lontoossa 12.4.

Tässähän on lyhyesti kyse siitä, että Grinpayne (Louis Maskell) haluaa selvittää, kuka on vuosia sitten viiltänyt hänen suunsa ikuiseen, kammottavaan virneeseen. Tarina perustuu Victor Hugon Nauruihminen-romaaniin, mutta musikaali ei ilmeisesti ihan samalla juonella kuitenkaan etene. Liikkeelle lähdetään kuninkaallisen klovnin Barkilphedron (Julian Bleach) pohjustuksella siitä, mitä tapahtuu ja missä. Tutuksi tulee nopeasti niin Grinpaynen lapsuus, kuninkaallinen perhe kuin nykytilannekin.

Tämän kerran Lontoon teatterivierailua suunnitellessani valitsin The Grinning Manin heti toiseksi esitykseksi, jota menen katsomaan. Ihastuin esityksen maailmaan kun katsoin sen trailerin, ja nukketeatterin sekoittaminen "oikeaan" teatteriin kiinnosti myös kovasti, vaikkei juonesta ollut siis vielä tässä vaiheessa mitään hajua. Eikä ollut ennen katsomoon istumistakaan, mutta hyvin ymmärsin kaiken ja pysyin mukana, vaikkei minun äidinkielelläni esiinnyttykään. Valtavan hienosti koko näyttämö, katsomo ja teatterin käytävät ovat esityksen maailman mukaan koristeltuja, Trafalgar Fair-mainoksia on seinillä, näyttämöä ympäröi leveässä virneessä oleva suu ja värilliset lamput levittyvät katsomoon. Näyttelijätkin tulevat katsomoon monta kertaa, hienosti varsinkin loppukohtauksessa.

Tämä oli todella, todella hyvä! Hauska, koskettava, groteski, hieman hullukin, vauhdikas, romanttinen, ehkä vähän sekopäinen, kiehtova ja upea esitys, joka poikkeaa musikaalien valtavirrasta ja saa nauttimaan. Lavastus on loistava, lava näyttää hienolta ja koska näyttämön maailma ulottuu katsomoon asti, tuntuu siltä, kuin olisi itsekin tapahtumissa mukana. Nukketeatteriosuudet ovat valtavan hyviä, Grinpayne ja Dea (Sanne den Besten), Grinpaynen lapsena pelastama vauva, sittemmin leikkikaveri ja nykyinen rakkaus, ovat lavalla nukkeina kun heidän lapsuuttaa käydään läpi, ja aikuisia näyttelevät tyypit nukettavat näitä lapsihahmojaan. Mojo-susi on ihan mahtava, puoliksi nukke ja puoliksi ihminen. Kekseliäästi toteutettu ja tosi elävän näköinen.

Musiikki on hauskaa, nokkelaa, voimakasta, kaunista ja esitykseen sopivalla sekopäisyydellä kaikenlaisia juttuja sekaisin. Erityisesti Beauty and the Beast, Born Broken, I Am the Freak Show, Labyrinth ja koko loppupuolen finaalibiisi olivat tosi kivoja. Näyttelijät laulavat hyvin ja bändi soittaa hienosti, heitäkin näkyy välillä katsomossa/lavalla vaikka orkesterimontussa suurimmaksi osaksi soittavatkin. Puvustus sopii esityksen maailmaan hyvin, vähän sellainen keskiaikainen fantasiamaailmatunnelma välittyy puvuista. Joukkokohtaukset ovat onnistuneita, mutta kaikista eniten pidin siitä, kun lavalla on vain muutama tyyppi jotka tekevät kohtausta.

Näyttelijät sopivat rooleihinsa mainiosti, erityisesti hauska ja taitava Mark Anderson Dirry-Moirina, Julian Bleach hieman luoltaantyöntävänä mutta kiinnostavana Barkilphedrona, Amanda Wilkin Josianana ja Sean Kingsley Ursuksena jäivät mieleen. Sanne den Besten ja Louis Maskell ovat hieno parivaljakko, Grinpayne ja Dea. He näyttelevät uskottavasti lapsesta saakka yhdessä kasvaneiden nuorten rakkauden ja ystävyyden, joka joutuu koetukselle, kun kuninkaallinen elämä houkuttelee Grinpayneä. Molemmat laulavat tosi hyvin ja tunteella, mahtavaa kuunneltavaa ja katsottavaa.

Ihastuttava tämä! Niin erilainen kuin mitä olen ennen nähnyt, tosi kiinnostava ja hauska. Vaikka muutama vitsi menikin ohi, ei se yhtään haitannut vaan tässä pysyy ei-natiivi englannintaitajakin hyvin mukana. Ilolla olin taas muuten englantilaisessa teatterikulttuurissa mukana, katsojat olivat kovasti mukana esityksessä, reagoivat tapahtumiin ja taputtivat ja hurrasivat aina kun vähänkin oli aihetta. Väliajalla sai ostaa jäätelöä katsomosta (en ole vieläkään tottunut!) ja lopussa hurjat aplodit seisaaltaan, kuten esitys ansaitsikin. Koskahan jäyhä suomalainen teatterikansa omaksuu tämän myötäelämisen ja spontaanit bravo-huudot?


I saw The Grinning Man last Thursday and loved it a lot!

So fun, so weird, so beautiful and so amazing! Just a few words to describe this show, which is by the way closing 5 May. So if you're planning on to see it, then better hurry! The story is about a boy whose mouth is cut to a hideous grin and a girl who can't see. Together they are trying to find out what is their story. Who cut Grinpayne's mouth? Who was Dea's mother, the woman who died when Dea was just a baby?

Let's start with the amazing cast. Grinpayne... Oh what a perfect character! Just the type I always fall in love with. And Louis Maskell is doing a perfect job in the role. His singing is brilliant, he shows Grinpayne's feelings in a great way and he really brings the character alive. I have to mention two songs, Labyrinth and I Am The Freak Show. Probably my two favorite songs from the show, so powerful, full-of-feeling and stunning. Not to mention the great singing by mr Maskell. Sanne den Besten is doing a beautiful, smashing and delightful role as Dea. She is so charming and great to watch on stage, really showing what her character thinks and feels. And Dea really seems to be blind, all motions and gestures make her look a little lost but still used to be sightless. And beautiful singing as well, great to listen!

Mark Anderson as Dirry-Moir is so funny, so joyful and just a super great character. There is so much going on with Dirry-Moir and all of it is such great stuff to see on stage. Julian Bleach as Barkilphedro is a little nasty but a great character, fits perfectly to the world of the show and the actor and the role are an amazing fit. I'm still hearing Laughter Is The Best Medicine in my head... Amanda Wilkin as Josiana is such a funny role, and oh my she can sing! Great character and role is Julie Atherton's Angelica, who becomes the Queen when the king dies. The whole cast is really good, they sing and act so well and I'm super happy I had the chance to see them on stage.

What about the music? Some great, funny, odd, witty and beautiful melodies that will get stuck in your head. You can listen a few of them from here. My favourites are Labyrinth and I Am The Freak Show as I said, but I also loved Beauty And The Beast, Born Broken, Finale and Stars In The Sky. When all of the cast can sing and the band is doing a great job, it is an absolute pleasure to listen. And it was, so happy to hear such an amazing theatre music! The stage is looking stunning, I like the fact that the whole theatre is turned into a place in the show's world, really feels like I'm part of the story or something. Costumes are spot on, there is swordplay (!!) and the puppetry is spectacular. I have never really seen puppetry show and well, even when this was more about the human actors, the puppets were really realistic and well-made.

All in all I really enjoyed my time with this story, and I'm a little (well, maybe more than a little) sad to know that I'm not going to see this production again when there is only a few weeks of it's journey left. But I'm super happy to have seen it because it's a smasher! A perfect musical for my taste of theater even when I have never seen anything quite like this. So kiitos (thank you I mean, that's Finnish) all of you on and off stage working with this thing! It was so good to see you! Have a great last weeks with the show, it is something to be proud and happy about.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti