Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Riihimäen Teatteri!
 |
| kuvat Aki Loponen |
Riihimäen teatterissa sai ensi-iltansa 25.2. Puolustusvoimat, rakastettuni-niminen esitys, jota olin ensi-illassa katsomassa isäni kanssa.
Eläkkeelle jäävän upseerin (Jouko Puolanto) tytär (Maija Siljander) menee vapaaehtoisena armeijaan. Isä ei meinaa ymmärtää miksi ja kyseleekin tyttäreltään tätä useaan otteeseen. Armeijan ulkopuolisesta maailmasta tulee molemmille vieras paikka eikä elämä armeijan jälkeen olekaan helppoa. Kaikkea tätä säestää rummuttaja (Juha Pulli).
Ensimmäisenä täytyy kehua lavastusratkaisuja, tähän on saatu rakennettua todella hieno näyttämökuva ja minä pidin esityksen visuaalisesta ilmeestä kovasti. Aina ei tarvitse kauheasti tavaraa lavalle, kun kaikki palaset ovat kohdillaan niin vaikuttavuus syntyy pienillä asioilla. Myös valot olivat varsinkin muutamassa kohdassa tosi hyvät, punaiseen tunteeseen liittyvä punainen välähdys erityisesti jäi mieleen.
Juoni oli pääosin selkeästi seurattavissa mutta jätti joitain ajatuksia katsojan varaan. Itse olin muutamassa kohdassa vähän pihalla että mitäs nyt oikein tapahtuukaan, mutta sitten taas pääsin tarinaan mukaan ja tajusin mihin edellisellä kohtauksella/vuorosanalla oli pyritty. Yhtäkään tylsää hetkeä ei ollut ja esitys piti tiukasti otteessaan alusta loppuun. Esityksessä oli niin monta hyvää yksityiskohtaa, että menisin mielelläni katsomaan sen uudestaan vain nähdäkseni hienot jutut uudestaan. Toki esitys kokonaisuutena ansaitsee myös uusintakatselun!
Maija Siljander ja Jouko Puolanto tekevät vakuuttavaa työtä tyttärenä ja isänä, kaikki ilmeet, eleet ja äänenpainot ovat juuri tilanteeseen sopivia ja hahmojen ajatukset tulevat hyvin esille. Äitinä ja vaimona esityksessä nähdään Katja Peacock joka on myös lavalla tosi hyvä. Suosikkihahmoni esityksessä on Juha Pullin rummuttajatyyppi, joka toimii esityksen kertojana. Hänellä on lavalla vaikka kuinka monta hyvää hetkeä, välillä täytyy muistuttaa itseään että hei täällä on muitakin tyyppejä lavalla, katso niitäkin.
Kokonaisuudessaan Puolustusvoimat, rakastettuni on onnistunut esitys, joka kertoo varusmieskaupunkiperheestä kiinnostavasti, naurattaa ja koskettaa jättäen hyvälle mielelle, vaikka tarinan aikana koetaankin tunteita laidasta laitaan.
Eläkkeelle jäävän upseerin (Jouko Puolanto) tytär (Maija Siljander) menee vapaaehtoisena armeijaan. Isä ei meinaa ymmärtää miksi ja kyseleekin tyttäreltään tätä useaan otteeseen. Armeijan ulkopuolisesta maailmasta tulee molemmille vieras paikka eikä elämä armeijan jälkeen olekaan helppoa. Kaikkea tätä säestää rummuttaja (Juha Pulli).
Ensimmäisenä täytyy kehua lavastusratkaisuja, tähän on saatu rakennettua todella hieno näyttämökuva ja minä pidin esityksen visuaalisesta ilmeestä kovasti. Aina ei tarvitse kauheasti tavaraa lavalle, kun kaikki palaset ovat kohdillaan niin vaikuttavuus syntyy pienillä asioilla. Myös valot olivat varsinkin muutamassa kohdassa tosi hyvät, punaiseen tunteeseen liittyvä punainen välähdys erityisesti jäi mieleen.
Juoni oli pääosin selkeästi seurattavissa mutta jätti joitain ajatuksia katsojan varaan. Itse olin muutamassa kohdassa vähän pihalla että mitäs nyt oikein tapahtuukaan, mutta sitten taas pääsin tarinaan mukaan ja tajusin mihin edellisellä kohtauksella/vuorosanalla oli pyritty. Yhtäkään tylsää hetkeä ei ollut ja esitys piti tiukasti otteessaan alusta loppuun. Esityksessä oli niin monta hyvää yksityiskohtaa, että menisin mielelläni katsomaan sen uudestaan vain nähdäkseni hienot jutut uudestaan. Toki esitys kokonaisuutena ansaitsee myös uusintakatselun!
Maija Siljander ja Jouko Puolanto tekevät vakuuttavaa työtä tyttärenä ja isänä, kaikki ilmeet, eleet ja äänenpainot ovat juuri tilanteeseen sopivia ja hahmojen ajatukset tulevat hyvin esille. Äitinä ja vaimona esityksessä nähdään Katja Peacock joka on myös lavalla tosi hyvä. Suosikkihahmoni esityksessä on Juha Pullin rummuttajatyyppi, joka toimii esityksen kertojana. Hänellä on lavalla vaikka kuinka monta hyvää hetkeä, välillä täytyy muistuttaa itseään että hei täällä on muitakin tyyppejä lavalla, katso niitäkin.
Kokonaisuudessaan Puolustusvoimat, rakastettuni on onnistunut esitys, joka kertoo varusmieskaupunkiperheestä kiinnostavasti, naurattaa ja koskettaa jättäen hyvälle mielelle, vaikka tarinan aikana koetaankin tunteita laidasta laitaan.
 |
| Hienoja olivat nämä leijuvat taulut myös! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti