Näin esityksen medialipulla, kiitos Taivallahden kesäteatteri!
Käytiin äidin kanssa meren rannassa nauttimassa Rosvo-Roopen tarinasta 4.8.
Rosvo-Roope (Tommi Soidinmäki) on haaksirikoutunut kaksi vuotta sitten ja palaa nyt rakkaan Helenansa (Aleksandra Eskelinen) luokse huomatakseen, että tämä on menossa naimisiin patruuna Henrik Brestin (Matti Riikonen) kanssa. Useampien sattumusten kautta Rosvo-Roope päätyy miehistönsä kanssa kiertelemään maailmaa ja hurmaamaan naisia, kunnes hän palaa takaisin kotiseudulleen.
Rosvo-Roope onnistuu monessa asiassa, lavastus ja puvustus ovat hienoja ja paikkana merenranta on tosi hyvä merirosvotarinalle. Näyttelijät osaavat laulaa ja koreografiat ovat taitavia, lavalla tapahtuu sopivasti mutta ei liikaa. Hahmot ovat kivoja ja erottuvat omana persoonanaan.
Tommi Soidinmäki on mahtava Roope, sopivan hurmaava ja lipevä naistennaurattaja, mutta toisessa hetkessä viekas ja ovela merirosvo ja kolmannessa käänteessä taas vakava ja pohdiskeleva mies. Tosi hyvä rooli ja hahmo! Vekarus (Andy Lang) eli Rosvo-Roopen 2. perämies on hauska tyyppi, hyvin tehty rooli ja pilkettä löytyy silmäkulmasta tältä hahmolta.
Helena on kiva hahmo, joka kasvaa esityksen edetessä ja Aleksandra Eskelinen tekee hyvän roolin. Kaikki Rosvo-Roopen naiset ovat muuten tosi hyviä laulamaan, niin Helena kuin Verushka (Liina Turunen), Gunvor (Kaisa Merelä) ja Barbara (Jasmin Kurkela). Patruuna Henrik Brest on aika yksinäisen oloinen, kiukkuinen ja pelottava tyyppi. Hän tuntuu vihaavan kaikkia, mutta muuttuu tarinan edetessä ja vaikuttaa lopussa ihan mukavalta vanhalta miekkoselta.
Tältä porukalta sujuu niin joukkokohtaukset kuin pienemmässä porukassa näytteleminen, lavalla menee tapahtumat eteenpäin tasaista tahtia eikä esityksessä ole turhia katkoja. Musisoinnista vastaavat Lauri Lehtinen (viulu), Lauri Ylinen (alttoviulu) Jukka Ylinen (sello) ja hienosti soittavatkin, jousisoittimet ovat lempi-instrumenttejani ja ihanaa kuulla niitä näin paljon.
Ensimmäinen puoliaika on alussa aika rauhallinen, mutta pian alkaa tapahtua ja toinen puoliaika olikin jo oikein viihdyttävä. Esitykseen mahtui paljon hyviä kohtia, pienistä ilmeistä ja eleistä koko porukan tanssahteluun ja lauleluun. Äänentoistossa oli välillä vähän hiljaisia hetkiä, ääni tuntui katoavan pariin kertaan muutamaksi sekunniksi, mutta se ei vaikuttanut tarinaan mitenkään ihmeellisesti. Muuten kaikki sujuikin hyvin ja esityksestä pystyi nauttimaan täysin siemauksin.
Taitava porukka lavalla, kimmeltävä meri taustalla ja orkesterin sävelet kuljettavat vaivihkaa syvälle Rosvo-Roopen tarinaan.
Hieman hymyilytti väliajan jälkeen hiiri, joka kipitti edestakaisin lavan alta orkesterin lavan alle, liekö ihan oikea kesäteatterihiiri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti