Löysin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät-kirjan vaihtohyllystä ja nappasin sen mukaani.
Kirjassa suomalainen Alina ja amerikkalainen Joe sekä heidän yhteinen lapsensa Samuel joutuvat keskelle elämää, joka lopulta ajaa parin erilleen. Joe muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin ja Alina jää Samuelin kanssa Suomeen. Myöhemmin Joe on uusissa naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä, samoin kuin Alina, jolla on kaksi pientä poikaa Samuelin lisäksi.
Kirjassa liikutaan eri aikatasoilla ja tapahtumia kuvataan eri henkilöiden näkökulmasta, joka on toimiva ratkaisu. Kirja on aika paksu (559 sivua) ja ainakin minusta vähän hidaslukuinen, mutta pitää otteessaan. Tykkäsin tosi paljon siitä, että mukana oli myös välillä englanninkielisiä sanoja tai lauseita, jotka oli kuitenkin käännetty myös suomeksi eikä tarvinnut jäädä itse kääntelemään. Kirja sijoittuu vähän tulevaisuuteen (luulisin) ja siinä on kehitetty uusi laite, ikään kuin puhelin, mutta paljon enemmän. Laitteen nimi on iAm ja se kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta ja kauhistuttaa lopuksi vähän. Toivottavasti tuollaista ei vähään aikaan keksitä, minä ainakin luultavasti koukuttuisin siihen heti...
Hahmoista tykästyin eniten Samueliin, joka saa välillä turhautumaan ja välillä taas ihastelemaan tempauksiaan, hyvin kuvattu nuoren miehen ajatuksia ja tunteita keskellä elämän myllerrystä. Kun Samuel päättää alkaa puolustaa eläinten oikeuksia, minua alkoi hymyilyttää, sillä arvasin mitä oli tulossa. Juonen kulkua on siis mahdollista arvailla etukäteen, mutta yllätyksiäkin kirjaan mahtuu.
Joe on vähän ärsyttävä tyyppi, alussa varsin kunnianhimoinen ja niin koko kirjan läpi, mutta hän alkaa keskittyä myös perheeseensä enemmän. Mies on arvostettu tutkija ja fiksu isä, mutta jää vähän avuttomaksi kun eläinaktivistit ottavat hänet kohteekseen. Alina on ihan ok tyyppi, hän jää vähän taustalle enkä kehittänyt naisesta mitään selkeää kuvaa, mutta hyviä keskusteluja kirjassa oli, joissa Alina oli mukana.
Tavallisen elämän ilot ja surut sekä onnistumiset ja vaikeudet Valtonen on kuvannut varsin tarkkanäköisesti, oikea ilo lukea näin hyvin kirjoitettua hahmo- ja arkikuvausta. Juoni on hyvä, siinä tapahtuu sopivasti ja mielenkiintoisia ja monikerroksisia asioita, joita jää vielä miettimäänkin. Joskus onkin pakko laittaa kirja hetkeksi pois ja ajatella mitä juuri tapahtui, ennen kuin jatkaa taas lukemista.
Kirjassa tapahtuu aika paljon, mutta se on sen verran paksu, ettei tapahtumia ole tungettu mukaan liikaa. Minusta tuntui, että kirja loppui vähän kesken, olisin halunnut vielä muutaman sivun lisää. Tämäkin lopetus toimi, mutta jäi vähän kaivelemaan. Muuten kirja on aika onnistunut kokonaisuus, hahmot toimivat, juoni toimii ja lukukokemus toimii. Alussa ajattelin kirjan olevan vähän liian "aikuismainen" minulle, mutta tylsää ei tullut lukiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti