 |
| kuvat © Johannes Wilenius |
Lähdettiin viettämään sadepäivää järkevästi, mites muutenkaan siis kuin kesäteatteria kohti!
Herneviljelijä, kartanonomistaja, mökkinsä herra Lasse Hiippa (Joel Mäkinen) asuu yksin ja rakastaa sitä. Vielä pitäisi sulattaa enovainaan mökki omiin tiluksiin ja rauha olisi taattu. Vaan niin ei käykään, kun sukua ja muuta porukkaa alkaa lapata mökille ja Lassen kauan vaalima yksityisyys ja henkilökohtainen rauha on mennyttä.
Innostuin Mökkinaapureista kun näin mainoksen Cats-musikaalikonsertin käsiohjelmassa, ja päätin vakaasti suunnata Messilään heti kun mahdollista. Siispä loppu perhe matkaan ja menoksi! Olen nähnyt näistä tyypeistä muutaman eri jutuissa ja tiesin, että nyt on taitavaa porukkaa lavalla. Ja niin olikin!
Joel Mäkisen olen nähnyt Cats-musikaalikonsertissa. Hän tekee hyvän roolin ja laulaa sekä näyttelee hienosti, oikea ilo katsoa Mäkistä lavalla. Lasse Hiippa oli minun lempihahmoni, vähän mökkihöperö heppu, joka haluaa olla yksin. Aina. Ja kaikkialla. Mutta kuitenkin häneltä löytyy sellainen toinen puoli, joka ei ehkä vihaa/pelkää/kammoksu muita ihmisiä.
Peter Nybergin olen nähnyt myös Cats-musikaalikonsertissa ja voi jestas miten hyvä hän siinä oli! Ja niin oli nytkin! Ehdottomasti haluan nähdä vielä monta juttua missä Nyberg on mukana, hienoa laulua ja näyttelemistä. Toinen lempparihahmoni onkin Nybergin tulkitsema Kristian, joka vaikuttaa monipuoliselta tyypiltä. Ja mikä heppu Nybergin toinen hahmo, naapurin Alpo on! Linda Hämäläinenkin oli uusi tuttavuus. Hän tekee hyvän roolin Barbina ja on hauskaa katsottavaa, mutta pelkän huumorin lisäksi myös laulaa hienosti ja on piristävä hahmo muiden keskellä.
Anni Kajos oli mukana Mikael Saaren levynjulkaisukonsertissa tänä keväänä ja bongasin sieltä hänen kauniin lauluäänensä, josta sai Mökkinaapureissa nauttia monta kertaa. Nellin hahmoa Kajos tulkitsee hyvin ja on hyvä lisä hahmoporukkaan. Maruska Veronan olen myös nähnyt ainakin Kansallisteatterin Nummisuutareissa. Mökkinaapureissa hän tekee hyvän roolin ja laulaa hyvin myös. Veronan poliisihahmosta tykkäsin, vaikka tyyppi olikin vain hetken lavalla.
Kokonaisuudessaan näyttelijät ovat nappivalintoja, ai että miten hyvin kaikki laulavat, mahtavaa kuunneltavaa! Laulut ovat käännöskukkasia vuosien varrelta. Tykkäsin erityisesti Ensi kertaa (I Surrender) ja Prätkä ja tie (Since You've Been Gone) biiseistä, suurinta osaa en ollut ikinä kuullutkaan (en alkuperäistä enkä suomennettua versiota) joten nyt tuli monta biisiä kerralla. Korttitalo vaan (The Winner Takes It All) jäi soimaan päähän.
Tarina oli vähän ennalta-arvattava, mutta mukava seurata ja muutama yllätyskin tuli. Hahmot ovat hyviä tyyppejä, jokainen omanlaisensa ja mielenkiintoinen. Lavastus toimi hyvin ja haaveilen itselleni samanlaista riippumattoa. Tuollainen helppo ja kestävä olisi kiva... Käkikelloja oli vaikka minkälaista, mökkitunnelmaa toi tikkataulu, halkopino ja laituri. Valot toimivat hyvin muun esityksen tukena eikä kertaakaan mikään lamppu häikäissyt silmiin. Katsomosta oli hiukan vaikea nähdä joitakin kohtia, mutta se tietysti riippuu istumapaikasta ja omasta pituudesta ja edessä istuvista ihmisistä. Lähes kaiken kuitenkin näin.
Lyhyesti sanottuna siis viihdyttävä esitys, jossa on taitava näyttelijäporukka, joka myös laulaa upeasti. Juoni kulkee hyvin ja esitystä on mukavaa katsoa. Suosittelen!
(ja olen muuten menossa uudestaankin katsomaan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti