William Shakespearen kootut teokset @ Keski-Uudenmaan Teatteri

kuva © Olli Tamminen

Näin William Shakespearin kootut teokset 19.3.

Näyttelijät Pinja Hahtola, Jari Vainionkukka ja Eero Ojala tarttuvat melkoiseen haasteeseen – kaikki Bardin näytelmät kahdessa tunnissa, kolmen näyttelijän voimin! Ei nauti Shakespeare nimittäin nyky-yhteiskunnassa sellaista arvostusta kuin tämä englantilaisen kirjallisuuden nero ansaitsisi. Ei ole Shakespeare-tiktokkeja, näytelmäreploja siteerataan korkeintaan vahingossa, ja näytelmien nimet ovat Romeota ja Juliaa lukuun ottamatta ihan tuiki tuntemattomia. On jo aika tehdä asialle jotain. Mutta eipä hätää! Pari tuntia ja koko tuontanto on käyty läpi. Teatterista poistuessaan yleisö voikin sitten hyvällä omatunnolla kutsua itseään Shakespeare-ekspertiksi. Vai voiko?

Jess Borgesonin, Adam Longin ja Daniel Singerin tekstin on suomentanut Tuomas Nevanlinna ja KUTiin ohjannut Anna-Maria Klintrup. Vauhdikkaassa ohjauksessa on koko ajan pilkettä silmäkulmassa, ja kontakti yleisöön on erinomaisesti rakennettu. Parodiallinen sävy on otettu avosylin vastaan ja se tulee lavalle ajatuksella. Esityksessä mennään kyllä täysin koomisesti ja hullunkurisesti, mutta teksti on tarkkaa ja käsittelee Shakespearea analyyttisesti, tehden sen huumorilla ja tavalla, joka uskaltaa antaa Bardille kyytiä. Raikasta ja railakasta! Shakespeareni lukeneena ja katsoneena odotin innolla tuttujen juttujen bongailua ja sitä, miten kaikki näytelmät nyt kahteen tuntiin sitten mahtuvat. Olen siis tosiaan Shakespeare-fani ja lähes kaikki Bardin näytelmät nähnyt, historianäytelmiä ja paria muuta lukuunottamatta. Niinpä tämä esitys innosti kovin, harvoin sitä saa Shakespearea näin lavan täydeltä nauttia. Kaikki Shakespeare-suosikkini tosin skipataan esityksessä lähes täysin Romeota ja Juliaa lukuunottamatta, ja Troiluksen ja Cressidan tylsäksi vihjaaminen melkein sai sanomaan, että höpsistä, mikä nyt Troijan sodan voittaisi. Vähän sattui sydämeen myös rauhaa tahtovan Benvolion pistäminen Samsonin vastustajaksi riitaa haastamaan, kun kaikki muut läpi käydyt hahmot, vaikka liioitellusti ja koomisesti ovatkin esitettyjä, kuitenkin sopivat usein kuin nenä päähän siihen ajatukseen, joka minulla hahmoista on.

Pidin varsinkin Othello-räpistä, kaikkien komedioiden sulauttamisesta yhteen, kokkailusta Titus Andronicuksen hengessä, esityksen alussa kerrotusta hämmentävästä Shakespeare-elämäkerrasta ja siitä, mikä meininki lavalla on. Varsinkin komediapotpurin osuvuus ja tarkat huomiot naurattavat, ja näppärästi monenlaiset tarinat muodostavat yhdessä melkoisen komediajuonen. Oli hauskaa tunnistaa, mitä mistäkin komediasta on otettu mukaan ja miten palasista kasataan hyvin shakespearelainen kertomus. Esityksessä on myös monia mainioita pikkujutuja, jotka toimivat tosi hyvin, kuten vaikkapa Romeon ja Julian parvekekohtauksen toteutus. Sinikka Zannonin puvustus ja Olli Tammisen valosuunnittelu sekä Veera Lauhian ja Maiju Tahkolahden tarpeisto tarjoavat niin tapoja rakentaa tarinaa kuin hauskuuttaa yleisöä. Visuaalisuus on sekä hyvännäköistä että koomista, ja nämä kaksi kun saa yhdistettyä niin siinä ovat aplodit paikoillaan. Hämmästyttävää, millä vauhdilla tavarat ja puvut ehtivät vaihtua kulisseissa, ja sekin hämmästyttää, ettei kukaan nappaa mukaansa väärää nukkea, miekkaa, pääkalloa tai vatia väärässä kohtauksessa, sen verran kohtauksia eri elementeillä elävöitetään. Mutta hyvin kaikki ovat perillä siitä, mitä milloinkin tarvitaan, ja vauhdikkaassa rytmissä pysytään kellontarkasti mukana. Ennen esitystä katsomossa istuessa vähän näpit kihelmöivät päästä selailemaan Shakespearen koottuja teoksia, siis ihan kirjamuodossa, esityksessä käytettävässä kirjassa on paljon hienommat kannet kuin omassa Shakespeare-kokoomateoksessani.

Näyttelijäkolmikko tavoittaa esityksen tyylin ja sävyn mainiosti, ja heidän työnsä on tarkkaa ja hyvin vaivattoman näköistä, vaikka tahti on kiivas ja hahmoja ja näytelmiä paljon. Yhteistyö on saumatonta ja hauskaa, näyttämöllä ollaan sekä roolissa että näyttelijänä, ja tästä löytyy paljon huumoria. Pinja Hahtola jää mieleen erityisesti loistavana Hamletina, prinssipolo on aikamoinen draamailija mutta samalla vain kohtalon viemänä haahuilija. Hahtola tuo tähän klassikkorooliin asennetta ja nokkelia oivalluksia. Hahtolan roolityö on läpi esityksen varmaa ja hänen komediantajunsa on erinomaista ja tarkkanäköistä. Jari Vainionkukka nappaa hänkin näppärästi komediasta kiinni ja tuo hauskoja juttuja moneen hetkeen, erityisesti yksityiskohtiin ja tiettyihin repliikkeihin, jotka eivät ehkä toisella tavalla tehtyinä tai sanottuina olisi niin kovin huvittavia. Vainionkukka vakuutti minut erityisesti Lavinian roolissa, ja myös "mikä mestariteos ihminen on"-monologi jää mieleen. Eero Ojala tekee sellaisen nappisuorituksen Romeona että oksat pois! Myös omana itsenään yleisölle puhuessaan Ojala osaa ottaa lavan haltuun, ja tyylilaji on hyvin hallussa. Laertes jäi myöskin mieleen. Näyttelijöiden energia lavalla on ehkä suosikkijuttuni esityksessä, he pelaavat yhteen taitavasti, hyvällä huumorilla ja napakalla mutta rennolla otteella.

William Shakespearin kootut teokset tarjoaa humoristisen katsauksen shakespearelaiseen näytelmäkirjallisuuteen ja sen hahmoihin. Vauhtia on ja pitääkin olla, että kaikki näytelmät ehditään mainita, ja show pysyy hienosti esiintyjien hyppysissä. Neljännen seinän rikkominen ja yleisön osallistaminen on sujuvaa ja viihdyttävää, ja esityksen leikkisä tyyli osuu niin Shakespeare-ummikoiden kuin enemmän teatterista tietävien nauruhermoon. Parodisesta otteesta saa ehkä enemmän irti, jos tuntee sen pohjana olevat tekstit, mutta onnistuneen käsikirjoituksen ansiosta meno lavalla huvittaa, vaikka kaikki tai mikään näytelmä eivät olisi entuudestaan tuttuja. Varsin viihdyttävä ja hauska esitys siis!

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!