Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kouvolan teatteri!
kuvat © TAVATON media
Eilen 9.10. sai Kouvolan teatterissa ensi-iltansa tummasävyinen komedia Palkkamurhaajan painajainen.
Paula (Tiina Winter) majoittuu hääyöhotelliinsa aikeinaan tehdä itsemurha. Naapurikseen hän saa Ritan (Annina Rubinstein) jolla taas on suunnitelmissa palkkamurhan suorittaminen. Toisten huonoksi ja toisten hyväksi onneksi hotellin omistaja (Tommi Kekarainen) huomaa Paulan itsemurha-aikeet, ja Rita ajatuu tämän tukihenkilöksi ja huolenpitäjäksi, sillä eihän se sopisi, että palkkamurhaajan naapurihuoneeseen alettaisiin poliiseja kutsumaan. Mukaan kuvioihin tulevat kuitenkin poliisit (Kekarainen ja Henry Holopainen) sekä Paulan eksä-nyksä Mauri (Holopainen) ja tämän uusi nainen Sutela (Satu Lemola).
Olen nähnyt Palkkamurhaajan painajaisesta yhden version aiemmin, Helsingin kaupunginteatterissa neljä vuotta sitten, joten se ei ollut enää kovin kirkkaasti mielessä. Muistin kuitenkin, että hauskaa oli, joten naurua odotin myös Kouvolan versiosta. Ja iloitsin jo etukäteen siitä, että tässä päähenkilöt ovat naisia, tämä alkuperäiskäsikirjoituksesta poikkeava muutos sopii esitykseen eikä juoni tietenkään muutu, eivätkä hahmojen perusolemukset myöskään. Ohjaaja Seppo Honkonen vastaa ohjaamisen lisäksi myös sovituksesta ja lavastuksesta, ja hyvin on kolme osa-aluetta hallussa. Honkosen ohjaus osuu komediallisiin iskuihin terävästi, vauhtia on reippaasti muttei liikaa, ja tarina itsessään asettuu näyttämölle oikein onnistuneesti. Tarkasti ohjattu komedia, jossa uskalletaan mennä täysillä, huumori on riemukasta vaikka onkin mustahkoa, ja esitys otetaan tarpeeksi vakavasti jotta se naurattaa. Näyttämö tarjoilee tyylikästä hotellitunnelmaa ja lavasteet oivan kehyksen tarinan esittämiseen, sohvat, pöydät, kylpyammeet ja muut toimivat saumattomasti ohjauksen ja lavalla liikkumisen tukena. Myös Henry Holopaisen koreografioimat, notkeat ja vauhdikkaat taistelut hyödyntävät lavastusta sujuvasti. Ja televisioruutujen kautta nähdyt videopuhelut ovat mainio keksintö!
Tiina Winter ja Annina Rubinstein ovat loistava parivaljakko, he pelaavat luontevasti yhteen ja ovat molemmat tosi onnistuneet valinnat rooleihinsa. Ai että mitä hilpeää ja hauskaa menoa melkeinpä koko ajan, sekä Winter että Rubinstein lukevat esityksen rytmiä ja hahmojensa persoonallisuuksia taitavasti ja toimivalla tavalla. Winterin Paula on aluksi surkuteltava tyyppi, hänet kun on jätetty toisen naisen takia ja entistä miestä ei kiinnosta, vaikka Paula uhkaa hirttäytyä. Mutta vähitellen alkaa vaikuttaa siltä, ettei Paula ole kovin tasapainoinen (tai no ei hän ihan alunperinkään ollut), ja hänestä muodostuu mainion ristiriitainen hahmo, ei pelkkä poloinen raasu. Winter tekee erinomaisen roolin ja kaivaa hahmostaan kaiken irti, hieno roolityö! Rubinstein on uskottavan epätoivoinen ja kyllästynyt itsetuhoiseen huonenaapuriinsa, ja Ritan asenne tulee lavalle sujuvasti. Rubinsteinillä on mainio ote rooliinsa, sopivan palkkamurhaajamainen fiilis syntyy Ritasta, mutta hänessä on muutakin, ja loppua kohti ainakin minun sympatiani olivat Ritan puolella. Rubinsteinin Rita toimii hyvin vastavoimana Winterin Paulalle, naiset ovat erilaisia mutta vastakohdat selvästi täydentävät toisiaan, ainakin tässä tapauksessa.
Henry Holopainen tekee sujuvaa työtä Maurina, näppärä ja hyvin rakennettu rooli, johon Holopainen tuo mukavasti yksityiskohtia. Satu Lemola Sutelana on loistava, hänellä on komedian rytmi hyvin hallussa ja roolin tekeminen tarkkaa ja toimivaa. Tommi Kekaraisen hotellin omistaja on huikean asiakaspalveluhenkinen ja vähän keksijänvikaa omaava tyyppi, jonka hotellissa riittää omia virityksiä ja joka vaikuttaa hoitavan kaiken tarjoilusta sähkövikojen korjaamiseen. Kekarainen näyttelee roolinsa varsin mainiolla tavalla, hyvää työtä! Koko näyttelijäviisikko oli jo ensi-illassa tosi hyvässä iskussa, ei mitään haparointia tai hankaluuksia esityksen rytmin kanssa vaan täyttä tykitystä alusta loppuun. Ja nimenomaan hauskaa tykitystä, näytelmän huumori ja sen tyyli on selvästi tunnistettu koko työryhmässä ja se näkyy lavalla kirkkaasti, eli jos tämän komedian hauskuutukset osuvat yhteen katsojan huumorintajun kanssa, uskoisin että todellakin naurattaa.
Varsin mainio teatterikokemus, tämä on melko lyhyt esitys (1 h 45 min väliajan kanssa) ja aika meni kyllä aivan siivillä. Mutta hyvin ehtii kaikki tapahtumaan, ja komedialle niin tärkeä rytmi on ehdottomasti kunnossa. Kokonaisuus on hyvin kasassa, huumorin ydin on löydetty ja tyylikkäiden lavasteiden keskellä tämä komedia toimii tarkasti. Tässä palkkamurhaajan painajaisessa kaikista parasta on roolitus, niin sujuvaa, näppärää ja komediallisesti onnistunutta tekemistä koko viiden näyttelijän joukolta että katsomassa on helppo nauttia ja nauraa. Onnistunut esitys, lämmin suositus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti