Uusi teatterivuosi on alkanut, minulla vuoden ensimmäiset kolme esitystä ovat takana ja monipuolisia juttuja olen jo ehtinyt näkemään. Kokoan tähän postaukseen kevään minua kiinnostavimpia ja houkuttelevampia juttuja, jotka eivät myöskään ihan kovin kaukana sijaitse, eli siksi monet teatterit puuttuvat tältä listalta (vaikka joskus saatan eksyä myös tätä tavanomaista teatteripiiriäni laajemmallekin, eli saa nähdä, missä kaikkialla pääsen esityksistä nauttimaan). Muutama mielenkiintoinen kesäteatteriesitys mahtuu mukaan myös.
Helsingin kaupunginteatterissa kiinnostaa eniten Humiseva harju. En tosin tiedä tästä oikein mitään, vaikka Humiseva harju onkin hyvin tunnettu tarina ja minäkin olen siitä useasti kuullut. Romaani on silti lukematta, mutta ehkäpä esitys innoittaa tarttumaan kirjaankin. Pääosissa nähtävät Oona Airola ja Markus Järvenpää saavat myös odottamaan tätä innolla, olen molempien tekemisistä tykännyt ja nyt on kiva päästä näkemään heidät suurella näyttämöllä tämän tarinan pyörteissä.
Kansallisteatterin kevätkauden avajaiset avasivat myös minun teatterikevääni, ja niistä löytyy postaus tämän linkin takaa. Mainitaan kuitenkin pari kiinnostavinta esitystä, eli Anne F, Sinivalas ja Isän maa.
 |
| Humiseva harju / Helsingin kaupunginteatteri kuva © Robert Seger |
Kansallisteatterin kevätkauden avajaiset avasivat myös minun teatterikevääni, ja niistä löytyy postaus tämän linkin takaa. Mainitaan kuitenkin pari kiinnostavinta esitystä, eli Anne F, Sinivalas ja Isän maa.
Teatterikorkeakoulun esitysten makuun pääsin viime vuonna, ja tänä keväänä onkin sitten tulossa vaikka minkälaisia juttuja, joihin kokonaan tai osittain liittyy Teakin jengiä. Teatterikorkeakoulun ja Teatteri Takomon yhteistyössä toteuttama Liikunnan ilot kuulostaa varsin kiinnostavalta, mutta se luultavasti jää minulta väliin, kun ei meinaa sopia kalenteriin millään. Shall we have a drink before I start to cry?-esitys on kiinnostanut minua jo viime vuoden puolelta lähtien, saapa nähdä millaista teatteria on luvassa. Se on minulla ensi maanantaina ohjelmassa. Teatterikorkeakoulun ja Q-teatterin Sinä päivänä kun luoja teki isän-esitys on myös kevään katsomislistalla, se kuulostaa jo nimensä perusteella mielenkiintoiselta ja tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä minut Nuorten Kansallisteatterin Otteita-esityksessä vakuuttaneen Ville Mikkosen taas lavalla. Viime syksynä näin näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta sekä monologeja että tanssiteatteria, ja enköhän jatka keväälläkin heidän esitystensä parissa. Porukka on kolmessa ryhmässä, eli kolme erilaista esitystä varmasti tulossa. Mukana ovat Teakin dramaturgi-, valo- ja äänisuunnittelun sekä ohjauksen koulutusohjelmat, kuten monessa Teakin esityksessä. Aalto Artsin lavastuksen ja pukusuunnittelun koulutusohjelmat ovat myös mukana. Emma kuulostaa hyvältä, se on esitys "kasvamisesta, sähköstä ja hevosista.", mikäs sen kiinnostavampaa. Mummin kulta ja ruusu-esitystä taas kuvaillaan näin: "esitys, jonka keskiössä ovat isoäiti, tyttärentytär ja lamaannuttava, loputtomalta tuntuva hellejakso. Se on kertomus vanhentumiseen liittyvästä pelosta, tavarasta eroon pääsemisen vaikeudesta ja kyvyttömyydestä auttaa itseään." no bois in wonderland-esitys ensinnäkin kantaa mielestäni tosi onnistunutta nimeä, ja on mielenkiintoisen oloinen noin muutenkin.
Teatteri Avoimet Ovet tuo lavalle Sontiainen - balladi koti-ikävästä-musiikkinäytelmän. Aihe on hyvin kiinnostava, tämä siis kertoo suomalaisesta siirtolaisesta, Tom Sukasesta, joka alkaa rakentaa laivaa keskelle preeriaa päästäkseen takaisin Suomeen. Tätä esitystä pääsen seuraamaan myös valmistumisvaiheessa, kun Teatteri Avoimet Ovet kutsui minut katsomaan esityksen harjoituksia pari kertaa ennen ensi-iltaa. Eka harjoituspostaus on tulossa pian.
 |
| Sontiainen - balladi koti-ikävästä / Teatteri Avoimet Ovet kuva © Topi Raulo |
Skene-musiikkiteatterikoulun Hair-musikaali kiinnostaa myös, olen vahingossa onnistunut välttelemään monia klassikkomusikaaleja ja Hair on niistä yksi. Aleksanterin teatterissa nähtävä versio lupailee "nuorta iloa, energiaa ja suuria tunteita", enkä yhtään epäile, etteikö niitä lavalla nähtäisi.
Messukeskuksen Amfi-teatterissa nähtävä We Will Rock You-musikaali pursuilee ihanaa Queenin musiikkia ja monia taitavaksi tiedettyjä esiintyjiä, sitä odotan oikein innolla.
Teatteri Jurkan Rakastaja kiinnostaisi kovasti, erityisesti Harold Pinterin tekstin ja lavalla nähtävän Lauri Tilkasen ansiosta. Tilkanen on pitkään ollut suosikkinäyttelijöitäni, mutta en vielä kertaakaan ole nähnyt häntä lavalla, eli olisi jo aikakin.
Teater Viiruksessa nähdään Hamlet All Inclusive, jota odotan innolla. Viirus sai kunnian olla ensimmäinen teatteri, jossa kävin ruotsinkielisen esityksen katsomassa, ja Roulettenburg olikin sitten sellainen juttu että huh huh ja vau. Hengästyttävä meno vakuutti viime syksynä ja nyt tahdon ehdottomasti nähdä, millainen juttu tämä Hamlet All Inclusive on.
KOM-teatteri tuo ensi-iltaan Florian Zellerin Poika-näytelmän, ja tästä olen niiiin iloinen! Näin The Son-näytelmän Lontoossa viime vuoden lopulla (tästä voi lukea sen hehkutusta), ja se oli aivan mahtavan hieno, juuri sopivan synkkä ja raastava esitys ja upea teksti. KOMin versiota en malta odottaa, onpa hienoa päästä näkemään tämä suomeksi näin nopeasti. Melkeinpä uskallan suositella Poikaa jo näkemättäkin, jos suomiversio yltää lontoolaisversion rinnalle, sanoisin, että tämä voi olla koko teatterivuoteni 2020 huippuhetki. Odotukset ovat siis (ehkä liiankin) korkealla, mutta olen varma, että jotain tosi hienoa tullaan KOMin näyttämöllä helmikuusta eteenpäin näkemään.
Keski-Uudenmaan Teatterin keväässä eniten kiinnostaa I Love Broadway-musikaalikonsertti. Kuten aina, toivon, että konsertissa olisi vanhojen tuttujen kappaleiden lisäksi ihan uusiakin biisejä, myös sellaisia, jotka eivät ehkä ole suurelle yleisölle niin tuttuja. Huhtikuussa sitten kuullaan, millainen ohjelmisto konserttiin valikoituu, mutta oli mukana sitten mitä biisejä tahansa, niin mainio kolmikko niitä on esittämässä. Reeta Vestman ja Elina Varjomäki sekä Anu Silvasti varmasti tarjoavat yleisölle hienoja hetkiä musikaalibiisien parissa. KUTin mielenkiintoinen Thom Pain-monologi aloitti teatterivuoteni 2020, ja sitä esittää Kalle Tahkolahti, joka on sekä lavalla että ohjaajana jo monesti minut vakuuttanut.
Kalle Tahkolahden kädenjälkeä on luvassa myös Mäntsälän Teatterissa, kun hän ohjaa Ranta-näytelmän. En ole vähään aikaan kotikunnan teatterissa käynyt, mutta enköhän taas tänä keväänä suuntaa katsomoon.
Messukeskuksen Amfi-teatterissa nähtävä We Will Rock You-musikaali pursuilee ihanaa Queenin musiikkia ja monia taitavaksi tiedettyjä esiintyjiä, sitä odotan oikein innolla.
 |
| Rakastaja / Teatteri Jurkka kuva © Marko Mäkinen |
Teater Viiruksessa nähdään Hamlet All Inclusive, jota odotan innolla. Viirus sai kunnian olla ensimmäinen teatteri, jossa kävin ruotsinkielisen esityksen katsomassa, ja Roulettenburg olikin sitten sellainen juttu että huh huh ja vau. Hengästyttävä meno vakuutti viime syksynä ja nyt tahdon ehdottomasti nähdä, millainen juttu tämä Hamlet All Inclusive on.
KOM-teatteri tuo ensi-iltaan Florian Zellerin Poika-näytelmän, ja tästä olen niiiin iloinen! Näin The Son-näytelmän Lontoossa viime vuoden lopulla (tästä voi lukea sen hehkutusta), ja se oli aivan mahtavan hieno, juuri sopivan synkkä ja raastava esitys ja upea teksti. KOMin versiota en malta odottaa, onpa hienoa päästä näkemään tämä suomeksi näin nopeasti. Melkeinpä uskallan suositella Poikaa jo näkemättäkin, jos suomiversio yltää lontoolaisversion rinnalle, sanoisin, että tämä voi olla koko teatterivuoteni 2020 huippuhetki. Odotukset ovat siis (ehkä liiankin) korkealla, mutta olen varma, että jotain tosi hienoa tullaan KOMin näyttämöllä helmikuusta eteenpäin näkemään.
 |
| Thom Pain (tuulesta temmattu) / Keski-Uudenmaan Teatteri kuva © Kapina Oy |
Kalle Tahkolahden kädenjälkeä on luvassa myös Mäntsälän Teatterissa, kun hän ohjaa Ranta-näytelmän. En ole vähään aikaan kotikunnan teatterissa käynyt, mutta enköhän taas tänä keväänä suuntaa katsomoon.
Tampereen Työväen Teatterin Poikabändi on vihdoin ja viimein nyt keväällä luvassa, samoin Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja. Tämä on sellainen musikaalikaksikko, jota odotan suurella innolla enkä malta odottaa, että pääsen ne näkemään.
Viime syksyltä jäi näkemättä myös Turun kaupunginteatterin Amélie, mutta korjasin asian heti alkuvuodesta ja esitys piristikin mainiosti talvettoman talven pimeyttä.
Myös Vaasan kaupunginteatterin loistava Romeo+Julia olisi mahtavaa kokea uudelleen, katsotaan kuinka kiireinen kevät tästä tulee, jos ehtisin vielä nuorten rakastavaisten tragedian pariin.
Kouvolan teatterin Herrasmieshuijarit-musikaali olisi sekin ihanaa nähdä uudelleen. Kouvolan teatterissa kiinnostaa huijarimusikaalin uusimisen lisäksi komedia Vaimoni on toista maata, jonka olen Keski-Uudenmaan Teatterissa nähnyt ja joka oli varsin hilpeä silloin. Toimiva komediateksti varmasti naurattaa myös Kouvolassa, toivottavasti pääsen kevään kuluessa nauttimaan tästä esityksestä.
Lahden kaupunginteatterissa on luvassa Nunnia ja konnia-musikaalin uusintakatselu, ja vuoden eka vierailu Lahteen, eli Juoruja-farssi, joka tarjosi mainioita ja huvittavia hetkiä. Lisäksi eniten kiinnostaa Täydellinen rikos? eli improvisoitu rikostarina. Olen nähnyt improvisaatiota tosi vähän verrattuna siihen, kuinka paljon pidän siitä, joten onkin kiva palata tämän teatterin lajin pariin ja katsomaan, kuinka rikostarina lähtee muodostumaan. Karnevaali 2020-musiikkiteatteriteosta mainostetaan lauseella "jotain, jota et osannut odottaa, mutta huomasit kaivanneesi". Työryhmää on lähes sata henkeä ja monelta osa-alueelta, ja vaikka en tiedä, mitä on luvassa, olen aika innoissani tästä. Mielenkiintoista!
Lahdessa luvassa on myös Teatteri Vanha Jukon Ronja Ryövärintytär, jota odotan innolla. Pidän Ronjan tarinasta kovasti, se on hurmaava ja eloisa satu, jossa on mahtavia hahmoja ja hyvä meininki. Nimiroolin tekee loistava Minja Koski, ja Vanha Jukon Ronjassa on mukana myös Vincent Kinnunen, joka teki hienon roolin Kakarat-sarjassa, hänet on kiva nähdä myös teatterilavalla. Ronja Ryövärintytär on Teatteri Vanha Jukon ja Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen yhteistyöesitys, ja teatterikoulutuksella on myös hyvältä kuulostavia omia esityksiä/tapahtumia tulossa tässä kevään aikana.
Järvenpään teatteriin suuntaan uusintakatselemaan Ronja Ryövärintyttären syntymäpäiväni kunniaksi, esitys oli ihana ja mikäs olisikaan parempi tapa juhlia synttäreitä kuin teatterin katsomossa? Ronja-putki siis jatkuu Vanha Jukon esityksen jälkeen, kiva nähdä tästä kaksi eri versiota muutaman päivän sisällä. Synttäreiden viettäminen teatterissa on jo pienimuotoinen perinne, ja odotan innolla, että pääsen palaamaan ryövärijoukkion pariin ja siinä sivussa juhlistamaan vanhenemistani.
Viime syksyltä jäi näkemättä myös Turun kaupunginteatterin Amélie, mutta korjasin asian heti alkuvuodesta ja esitys piristikin mainiosti talvettoman talven pimeyttä.
Myös Vaasan kaupunginteatterin loistava Romeo+Julia olisi mahtavaa kokea uudelleen, katsotaan kuinka kiireinen kevät tästä tulee, jos ehtisin vielä nuorten rakastavaisten tragedian pariin.
Kouvolan teatterin Herrasmieshuijarit-musikaali olisi sekin ihanaa nähdä uudelleen. Kouvolan teatterissa kiinnostaa huijarimusikaalin uusimisen lisäksi komedia Vaimoni on toista maata, jonka olen Keski-Uudenmaan Teatterissa nähnyt ja joka oli varsin hilpeä silloin. Toimiva komediateksti varmasti naurattaa myös Kouvolassa, toivottavasti pääsen kevään kuluessa nauttimaan tästä esityksestä.
 |
| Juoruja / Lahden kaupunginteatteri kuva © Tarmo Valmela |
Lahdessa luvassa on myös Teatteri Vanha Jukon Ronja Ryövärintytär, jota odotan innolla. Pidän Ronjan tarinasta kovasti, se on hurmaava ja eloisa satu, jossa on mahtavia hahmoja ja hyvä meininki. Nimiroolin tekee loistava Minja Koski, ja Vanha Jukon Ronjassa on mukana myös Vincent Kinnunen, joka teki hienon roolin Kakarat-sarjassa, hänet on kiva nähdä myös teatterilavalla. Ronja Ryövärintytär on Teatteri Vanha Jukon ja Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen yhteistyöesitys, ja teatterikoulutuksella on myös hyvältä kuulostavia omia esityksiä/tapahtumia tulossa tässä kevään aikana.
Järvenpään teatteriin suuntaan uusintakatselemaan Ronja Ryövärintyttären syntymäpäiväni kunniaksi, esitys oli ihana ja mikäs olisikaan parempi tapa juhlia synttäreitä kuin teatterin katsomossa? Ronja-putki siis jatkuu Vanha Jukon esityksen jälkeen, kiva nähdä tästä kaksi eri versiota muutaman päivän sisällä. Synttäreiden viettäminen teatterissa on jo pienimuotoinen perinne, ja odotan innolla, että pääsen palaamaan ryövärijoukkion pariin ja siinä sivussa juhlistamaan vanhenemistani.
Osa tulevan kesän kesäteatteriesityksistäkin on jo julkaistu, ja niistä muutaman nappasin tähän tärppilistallekin. Viime vuonna Peter Nyberg vakuutti ohjaajantaidoillaan Salon Teatterin Myrskyluodon Maijan muodossa, ja tänä kesänä luvassa on musikaali Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Tämä on ehdottomasti yksi ensi kesän kiinnostavimmista ja odotetuimmista esityksistä, luulenpa, että jotain hienoa on luvassa. Myrskyluodon Maija taas nähdään kesällä 2020 Latoteatteri Kulissin tekemänä, ja heidän Urinetown-musikaalinsa hurmasi minut viime kesänä täysin. Innolla odotan, millainen versio Maijasta Kulissin lavalla nähdään. Seitsemän veljestä kirmaavat ensi kesänä niin Kivi-juhlilla kuin Jätinpesän kesäteatterissakin. Jätinpesän versiota varsinkin odotan tosi innolla, viime kesänä Työmiehen vaimon upeasti ohjannut Tapani Kalliomäki nimittäin tarttuu nyt Aleksis Kiven esitykseen. Kalliomäen ohjaus teki lähtemättömän vaikutuksen Työmiehen vaimon ohjaksissa, joten luulenpa, että veljesten tarinasta nähdään mainio versio.
Lontooseen suuntaan tänäkin vuonna, kesäkuussa. Siellä on vihdoin ja viimein luvassa Hamilton (ihanaa!), &Juliet ja Sunday In The Park With George. Monipuolinen musikaalikolmikko siis, innolla odotan jokaista (mutta ehkä eniten ja malttamattomimmin Hamiltonia).
 |
| Hamilton / Victoria Palace Theatre © Matthew Murphy |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti