Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos HKT!
 |
| kuvat © Tapio Vanhatalo |
Markus (Pekka Strang) on vihdoin saanut käsiinsä pitkään etsimänsä levyn, ja haluaisi nyt viettää täydellisen lauantain sitä kuunnellessa. Mutta sitten vaimo Helenalla (Vuokko Hovatta) on tunnustettavaa, poika Sebastian (Artu Kapulainen) ilmoittaa vaihtaneensa nimensä, naapuri Pavel (Sixten Lundberg) kaipaa juttuseuraa, remonttimies Leo (Jouko Klementtilä) uhkaa romahduttaa koko talon ja vaimon paras ystävä Elsa (Vappu Nalbantoglu) tahtoo hänkin puhua. Ja kaiken kukkuraksi paikalle saapuu vielä Markuksen ystävä Pauli (Matti Rasila) pakkaa sekoittamaan.
Tämäpäs oli varsin onnistunut komediapläjäys! En tiennyt esityksestä etukäteen mitään muuta kuin sen, että siihen liittyy putkiremontti. Selkeästi ja reippaasti juoni etenee ja hauskaa on alusta loppuun, tosi sujuvaa tekemistä ja napakkaa, toimivaa huumoria. Jaakko Saariluoman ohjaus pitää esityksen kasassa ja tarjoaa yleisölle paljon hauskoja hetkiä ilman turhaa kohellusta. Vaikka tässä riittää myös vauhtia ja sähellystä, ei huumori nojaa pelkästään siihen, vaan Florian Zellerin (suomennos Reita Lounatvuori) mainio käsikirjoitus ja varsinkin dialogi tuovat esitykseen nokkelia ja yllättäviäkin vitsejä ja hauskuuksia.
Pekka Strang loistaa Markuksen roolissa, hän on aivan mahtava. Strang tavoittaa Markuksen mielenmaiseman sujuvasti ja tekee erinomaisen roolin, katsomossa saa nauttia kun Strang tarjoilee yleisölle sujuvaa, luontevaa ja hauskaa näyttelemistä. Muu porukka ei jää Strangin varjoon, vaikka hänellä onkin esityksessä eniten aikaa lavalla. Vuokko Hovatta on uskottava tunnontuskiensa kanssa painiskelevana Helenana, samoin Vappu Nalbantoglu Elsana, joka hänkin painiskelee kertomatta jääneen salaisuutensa kanssa. Arttu Kapulainen tekee hyvän roolin Sebastianina, hyvin luontevaa ja toimivaa työtä. Sixten Lundberg on loistava Pavelina, jatkuvasti seuraa kaipaavana naapurinmiehenä, jonka kanssa Markuksella on mennä hermo useaan otteeseen. Hermo meinaa mennä myös Jouko Klementtilän mainiosti esittämään Leoon, jonka remonttihommat ovat tuhota kaiken. Oikein hyvää työtä tekee myös Matti Rasila Paulina, joka paljastaa yllättävän asian, joka taas koskee useampaa henkilöä. Vahvaa työtä koko näyttelijäporukalta, he tarjoavat onnistuneesti parituntisen nauruterapiasession ja viihdyttävät esityksen alusta loppuun.
Antti Mattilan lavastus on tyylikäs ja toimii hyvin tapahtumien näyttämönä. Maria Rosenqvistin pukusuunnittelu on luonut jokaiselle hahmolle hyvän vaatetuksen, heidän persoonansa pääsee sopivasti esiin puvustuksen kautta. Vaikka tässä mennään vahvasti teksin ja näyttelijäsuoritusten avulla eteenpäin, visuaalinen ilme on myös onnistunut ja sopii tarinaan hienosti. Tarina itsessään on sujuva ja sopivan arkinen, paljon tuntuu mahtuvan yhteen lauantaihin ja varsin riemukasta menoa moneenkiin otteeseen. Tämä on monikerroksinen esitys, joka on hauska ja viihdyttävä, mutta jonka taustalla on monenlaisia käänteitä eikä mitään kevyttä höttöä, vaan kaikenlaista draaman ainesta ja vakaviakin ihmissuhdejuttuja. Tässä esityksessä ne vaan on kerrottu komedian kautta, mutta kaikki juoneen liittyvä tuo tarinalle mukavasti syvyyttä vaikkei näihin aiheisiin sen tarkemmin keskitytä.
Täydellinen lauantai on toimiva, hauska ja näppärästi kirjoitettu esitys, jossa näyttelijät pääsevät loistamaan ja ottavat tarinasta kaiken irti. Suosittelen, tästä nauttii varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti