Huh heijaa, viisi vuotta täynnä blogin ensimmäisestä postauksesta!
4. toukokuuta 2014 julkaisin siis Teatterinna.-otsikolla postauksen, joka lupaili blogiin kirjoituksia niin luonnosta, kirjoista kuin teatteristakin, ja kuvia koirista, kissoista, hevosista, linnuista ja niin edelleen. No, ainakin teatteri ja kirjat ovat säilyneet! Olen 2015 jo siirtynyt selkeään linjaan siitä, miten kirjoitan teatteriarvosteluni, ja se on tähän päivään saakka jatkunut. Ensimmäisinä blogivuosina on sekalaista juttua mahtunut moneen postaukseen, mutta se, mitä haluan tähän blogiin kirjoittaa, on selvästi aika nopeasti tullut mieleen. Juttuja teatterista, kirjoista, tv-sarjoista ja elokuvista, eikä oikein muuta. Minullahan on ollut heppablogeja useampi kappale, ja itseasiassa Teatterinna syntyi tarpeeseen saada jokin alusta, jossa kirjoittaa nimenomaan arvioita, ne kun eivät hevosblogiin sopineet. Muistaakseni suunnittelin tänne laittavani enemmänkin hevosiin liittyvää tekstiä, mutta se jäi, ja hyvä niin.
Minulla on alusta asti ollut ajatuksena se, että en kirjoita kovinkaan kriittisesti, vaan enemmänkin niiden ajatusten pohjalta, jota esitys/kirja/elokuva/tv-sarja minussa herättää. Tosin kritiikki ja kriittisesti kirjoittaminen eivät siis tarkoita mitään moittivaa ja kielteisesti arvostelevaa tekstiä, vaan arviointia niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Haluan pitää tietyn positiivisen linjan, enkä alkaa etsimällä etsimään virheitä tai "huonoja" asioita mistään. Toki kirjoitan niiden mielipiteiden pohjalta, joita minulla on, mutta koska olen hyvin avoin uusille asioille, ainakin näin teatterin (ja kirjojen ja niin edelleen) parissa, en ole vielä törmännyt sellaiseen esitykseen/esitystyyliin/genreen/toteutukseen, jossa ei olisi ollut minusta tosi hienosti tehtyjä juttuja. Vaikka kaikki ei iskisikään, haluan aina mainita varsinkin ne jutut, josta pidin. Teatteri on taiteen lajina niin hieno, että vaikka sitä toki pitää arvioida kriittisesti, minä olen tähän mennessä vaikuttunut katsomossa ihan joka kerta, ainakin jostakin asiasta. Toisaalta pidän kirjoituksissani myös vähän huonona puolena sitä, etten arvostele esityksiä "kovemmin" - pitäisikö minun vain joskus kirjoittaa, että tuo ja tuo juttu olivat ihan tyhmästi toteutettuja ja en pitänyt niistä yhtään? Ehkä pitäisi, ehkä ei. Minulla on juuri tällä hetkellä kesken pääsykokeisiin lukeminen, ja yhtenä pääsykoekirjana on Taidekritiikin perusteet. Siinä todetaan, että kriitikon on hyvä tarkastella kirjoitustyyliään ja -tapaansa aika ajoin, ja vaikka en vieläkään näe itseäni "oikeana" kriitikkona - vaikka toisaalta taiteesta arvioivasti kirjoittava ihminen kai luokitellaan kriitikoksi - tiedän, että kirjoittamisessa voi kehittyä ja kehittyy jatkuvasti, varsinkin, jos kiinnittää huomiota siihen, miten kirjoittaa. Ehkäpä voisin seuraavalle viidelle vuodelle, tai tälle kuluvalle vuodelle ottaa tavoitteeksi oman kirjoittajaminäni tutkimisen. Itsensä kehittäminen millä tahansa osa-alueella on palkitsevaa ja hyödyllistäkin, eli oman kirjoittamiseni kriittinen tarkastelu on pelkästään hyväksi. Heti en kuitenkaan vaihda tätä positiivista linjaa, sillä maailmaan mahtuu teatterikritiikkiä laidasta laitaan, ja minulle tärkeintä esityksistä kirjoittamisessa on se, että kirjoitan ylös oman mielipiteeni, jotta esityksen muisto säilyy luettavaksi myöhemmin. Ja sama pätee siis kirjallisuuteen, elokuviin, tv-sarjoihin ja kaikkeen muuhun, josta kirjoitan arvosteluja. Kirjoitan niistä erityisesti siksi, että muistaisin, mitä ajatuksia ne minussa herättivät, mutta toki tiedän, että moni muukin näitä juttuja lukee, joten yritän kirjoittaa tekstit niin, että niistä saa myös käsityksen siitä, millainen esitys/kirja/leffa on ollut, ja ehkä joku lukija myös innostuu katsomoon/lukemaan suositusteni perusteella. Sehän on tietysti hieno juttu, ja vielä hienompi, jos esitys/kirja jne. antaa heille jotain, hauskan kokemuksen, ajattelemisen aihetta, koskettavan tarinan tai muuten vaikuttavan kokemuksen.
Blogissa on tämän viiden vuoden aikana ilmestynyt 263 postausta, sivun katselujen kokonaismäärä on 89 687 ja kuukaudessa lukijoita on kolmisen tuhatta, riippuen siitä, kuinka usein kirjoitan ja mistä. Eniten postauksia olen kirjoittanut 2017, joka onkin se vuosi, jolloin olen käynyt eniten teatterissa (tähän mennessä ainakin). Silloin ilmestyi tasan 60 postausta. Olen yllättävän aktiivisesti jatkanut Teatterinnan elinkaarta, hevosblogieni kohtalona on ollut kuihtua kokoon muutaman kuukauden jälkeen, ja nyt olenkin kirjoittana pysytellyt hevosblogimaailmasta poissa ainakin kaksi vuotta. Ihan jokaisesta näkemästäni esityksestä en ole kirjoittanut, mutta aika moni teatterikokemus on sanoitettuna tämän blogin uumenissa, ainakin listattuna Lavalla nähtyä-välilehdellä. Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt askarrella välilehtiä myös suosikkikirjoistani ja -elokuvistani, mutta niitä saa vielä tovin odotella. Blogiin on tosin tässä vuoden aikana, viisivuotissynttäreiden kunniaksi, tulossa lisää Top 10-postauksia, joista ensimmäinen oli siis 10 esitystä, jotka haluaisin nähdä Suomessa. Näihin postauksiin on siis tulossa myös suosikkikirjojani ja -leffojani, ja niiden lisäksi ainakin Top 10 musikaalibiisiä, Top 10 teatteria ja muita juttuja. Saa myös ehdottaa aiheita! Muutakin "juhlaohjelmaa" olisi tarkoitus kehitellä, ainakin ajatuksen tasolla on kaikenlaista pyörinyt mielessä. Katsotaan nyt, mitä kaikkea tässä keksii, kunhan pääsykokeet saa hoidettua alta pois.
Sen tiedän, että en ikinä olisi nähnyt kaikkia niitä esityksiä, jotka olen blogin ansioista päässyt kokemaan. Olen nähnyt niin paljon mahtavia, koskettavia, kauniita, hurmaavia ja vaikuttavia esityksiä niin kutsuvieraana, bloggaajalipulla kuin lipun ostajanakin, etten tiedä, millaiset viisi vuotta nämä ilman Teatterinna-blogia olisivat olleet. Ainakin teatterikäyntejä olisi ollut paljon vähemmän, joka toisaalta aina välillä olisi ollut ihan suotavaakin, ainakin koeviikkojen ja koulukiireiden keskellä, mutta toisaalta silloin olisi jäänyt näkemättä todella paljon kaikkea, ja se olisi myöhemmin harmittanut. Koen myös oppineeni teatterista tosi paljon vuosien varrella, enkä tietäisi kaikkia juttuja, jos en olisi blogia kirjoittanut. Blogin kautta on tullut myös matkattua ympäri Suomea esitysten perässä, ja monessa paikassa en varmaan olisi vielä tähän mennessä käynyt, jos en olisi niistä kuullut toisten blogien arvostelujen kautta tai saanut teattereilta ohjelmistoesittelyä sähköpostiin. Ja Lontoossakin on blogista ollut hyötyä (vaikka en siis todellakaan kirjoita sen takia, että tästä olisi hyötyä, vaan siksi, että esityksistä ja asioista jää muistoja), sillä West End Live-tapahtumaan pääsin mediaportista. Toki elämää voi jossitella taaksepäin niin paljon kuin sielu sietää, mutta jos en olisi aloittanut blogia, en olisi ikinä kokenut teatterin parissa niin paljon kuin olen kokenut. Se on selvää, ja onneksi päähänpisto blogin aloittamisesta iski silloin kun iski. Muuten elämäni voisi olla aika erilaista, vaikka teatteri varmastikin kuuluisi siihen isolta osin joka tapauksessa. Toisaalta voihan olla, että jos en olisi aloittanut blogia, jotain hyvää, ei teatteriin liittyvää, olisi voinut tapahtua, mutta en usko, että se olisi ollut teatteria parempi juttu. Tai sitten olisi. Mutta nämä viisi vuotta ovat nyt menneet näin, enkä haluaisi muuttaa mitään.
Teatterin merkitys minulle ei sinänsä ole muuttunut blogin myötä, vaan käyn edelleen teatterissa siksi, että se on niin hienoa! 2014 kirjoitin teatterista näin: "Teatterin vaikutus elämääni on suuri. Se on vaikuttanut tulevaisuuteni, tiedän mihin haluan tähdätä. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, joita en ilman teatteria olisi ikinä tavannut. Joka kerta kun astun sisään ja istun katsomoon, sisimpäni täyttää ilo ja odotuksen tunne siitä, mitä on tulossa. Jokainen esitys on yksilö ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Mikään ei ole koskaan täysin samalla tavalla. Koskaan ei tiedä, jos joku unohtaa vuorosanansa tai sanoo jotain eritavalla kuin ennen. Aina voi tapahtua jotain. Se tekee teatterista kiehtovan." Olen siis ollut 15-vuotiaana täysin samaa mieltä kuin nyt. Uusia tuttavuuksia on teatterin kautta tullut lisää, haaveilen ja tähtään edelleen tulevaisuuteen teatterialalla, olen joka kerta innoissani astellessani katsomoon ja tiedän, että jokainen kerta teatterissa on erilainen. Ja se on edelleen parasta ja kiehtovaa! Nyt 20-vuotiaana suhtauden esityksiin ehkä teknisemmin ja tarkemmin kuin viisi vuotta sitten, olen oppinut tutkailemaan esitystä sen osa-alueiden kautta ja tarkastelemaan sitä, mikä tekee jokaisesta esityksestä yksilöllisen kokonaisuuden. Teatterin taika hämmästyttää silti, ja siitä tulee aina hyvälle mielelle ja onnelliseksi. Se ehkä lopulta onkin se teatterin paras juttu - se tekee minut valtavan onnelliseksi, ja siksi en saa siitä tarpeekseni.
Aikamoista sekalaista kirjoittelua tämä postaus, mutta otsikon perusteella ei ehkä kovin selkeää juttua voinutkaan odottaa. Olen ylpeä itsestäni, tämä blogi ja nämä tekstit ovat syntynyt minun ansioistani ja moni niistä on hyvin kirjoitettuja. Ja vielä paremmin kirjoitettuja on varmasti tulossa, ainakin, jos pidän kiinni tavoitteestani tarkastella kirjoittamistani kriittisesti ja kehittää sitä. Olen kiitollinen kaikille niille teattereille, joissa olen tämän viiden vuoden aikana ja ennenkin sitä vieraillut, sillä monet parhaista muistoistani sijoittuvat teatteriin, ja ilman teattereita näitä muistoja ei ikinä olisi syntynyt. Rakkauteni teatteriin kasvaa päivä päivältä, enkä malta odottaa seuraavaa esitystä - ensi viikollekin niitä mahtuu kolme.
Onnittelut siis minulle ja blogille, ja kiitos teatterille. Se on parasta.
4. toukokuuta 2014 julkaisin siis Teatterinna.-otsikolla postauksen, joka lupaili blogiin kirjoituksia niin luonnosta, kirjoista kuin teatteristakin, ja kuvia koirista, kissoista, hevosista, linnuista ja niin edelleen. No, ainakin teatteri ja kirjat ovat säilyneet! Olen 2015 jo siirtynyt selkeään linjaan siitä, miten kirjoitan teatteriarvosteluni, ja se on tähän päivään saakka jatkunut. Ensimmäisinä blogivuosina on sekalaista juttua mahtunut moneen postaukseen, mutta se, mitä haluan tähän blogiin kirjoittaa, on selvästi aika nopeasti tullut mieleen. Juttuja teatterista, kirjoista, tv-sarjoista ja elokuvista, eikä oikein muuta. Minullahan on ollut heppablogeja useampi kappale, ja itseasiassa Teatterinna syntyi tarpeeseen saada jokin alusta, jossa kirjoittaa nimenomaan arvioita, ne kun eivät hevosblogiin sopineet. Muistaakseni suunnittelin tänne laittavani enemmänkin hevosiin liittyvää tekstiä, mutta se jäi, ja hyvä niin.
Minulla on alusta asti ollut ajatuksena se, että en kirjoita kovinkaan kriittisesti, vaan enemmänkin niiden ajatusten pohjalta, jota esitys/kirja/elokuva/tv-sarja minussa herättää. Tosin kritiikki ja kriittisesti kirjoittaminen eivät siis tarkoita mitään moittivaa ja kielteisesti arvostelevaa tekstiä, vaan arviointia niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Haluan pitää tietyn positiivisen linjan, enkä alkaa etsimällä etsimään virheitä tai "huonoja" asioita mistään. Toki kirjoitan niiden mielipiteiden pohjalta, joita minulla on, mutta koska olen hyvin avoin uusille asioille, ainakin näin teatterin (ja kirjojen ja niin edelleen) parissa, en ole vielä törmännyt sellaiseen esitykseen/esitystyyliin/genreen/toteutukseen, jossa ei olisi ollut minusta tosi hienosti tehtyjä juttuja. Vaikka kaikki ei iskisikään, haluan aina mainita varsinkin ne jutut, josta pidin. Teatteri on taiteen lajina niin hieno, että vaikka sitä toki pitää arvioida kriittisesti, minä olen tähän mennessä vaikuttunut katsomossa ihan joka kerta, ainakin jostakin asiasta. Toisaalta pidän kirjoituksissani myös vähän huonona puolena sitä, etten arvostele esityksiä "kovemmin" - pitäisikö minun vain joskus kirjoittaa, että tuo ja tuo juttu olivat ihan tyhmästi toteutettuja ja en pitänyt niistä yhtään? Ehkä pitäisi, ehkä ei. Minulla on juuri tällä hetkellä kesken pääsykokeisiin lukeminen, ja yhtenä pääsykoekirjana on Taidekritiikin perusteet. Siinä todetaan, että kriitikon on hyvä tarkastella kirjoitustyyliään ja -tapaansa aika ajoin, ja vaikka en vieläkään näe itseäni "oikeana" kriitikkona - vaikka toisaalta taiteesta arvioivasti kirjoittava ihminen kai luokitellaan kriitikoksi - tiedän, että kirjoittamisessa voi kehittyä ja kehittyy jatkuvasti, varsinkin, jos kiinnittää huomiota siihen, miten kirjoittaa. Ehkäpä voisin seuraavalle viidelle vuodelle, tai tälle kuluvalle vuodelle ottaa tavoitteeksi oman kirjoittajaminäni tutkimisen. Itsensä kehittäminen millä tahansa osa-alueella on palkitsevaa ja hyödyllistäkin, eli oman kirjoittamiseni kriittinen tarkastelu on pelkästään hyväksi. Heti en kuitenkaan vaihda tätä positiivista linjaa, sillä maailmaan mahtuu teatterikritiikkiä laidasta laitaan, ja minulle tärkeintä esityksistä kirjoittamisessa on se, että kirjoitan ylös oman mielipiteeni, jotta esityksen muisto säilyy luettavaksi myöhemmin. Ja sama pätee siis kirjallisuuteen, elokuviin, tv-sarjoihin ja kaikkeen muuhun, josta kirjoitan arvosteluja. Kirjoitan niistä erityisesti siksi, että muistaisin, mitä ajatuksia ne minussa herättivät, mutta toki tiedän, että moni muukin näitä juttuja lukee, joten yritän kirjoittaa tekstit niin, että niistä saa myös käsityksen siitä, millainen esitys/kirja/leffa on ollut, ja ehkä joku lukija myös innostuu katsomoon/lukemaan suositusteni perusteella. Sehän on tietysti hieno juttu, ja vielä hienompi, jos esitys/kirja jne. antaa heille jotain, hauskan kokemuksen, ajattelemisen aihetta, koskettavan tarinan tai muuten vaikuttavan kokemuksen.
Blogissa on tämän viiden vuoden aikana ilmestynyt 263 postausta, sivun katselujen kokonaismäärä on 89 687 ja kuukaudessa lukijoita on kolmisen tuhatta, riippuen siitä, kuinka usein kirjoitan ja mistä. Eniten postauksia olen kirjoittanut 2017, joka onkin se vuosi, jolloin olen käynyt eniten teatterissa (tähän mennessä ainakin). Silloin ilmestyi tasan 60 postausta. Olen yllättävän aktiivisesti jatkanut Teatterinnan elinkaarta, hevosblogieni kohtalona on ollut kuihtua kokoon muutaman kuukauden jälkeen, ja nyt olenkin kirjoittana pysytellyt hevosblogimaailmasta poissa ainakin kaksi vuotta. Ihan jokaisesta näkemästäni esityksestä en ole kirjoittanut, mutta aika moni teatterikokemus on sanoitettuna tämän blogin uumenissa, ainakin listattuna Lavalla nähtyä-välilehdellä. Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt askarrella välilehtiä myös suosikkikirjoistani ja -elokuvistani, mutta niitä saa vielä tovin odotella. Blogiin on tosin tässä vuoden aikana, viisivuotissynttäreiden kunniaksi, tulossa lisää Top 10-postauksia, joista ensimmäinen oli siis 10 esitystä, jotka haluaisin nähdä Suomessa. Näihin postauksiin on siis tulossa myös suosikkikirjojani ja -leffojani, ja niiden lisäksi ainakin Top 10 musikaalibiisiä, Top 10 teatteria ja muita juttuja. Saa myös ehdottaa aiheita! Muutakin "juhlaohjelmaa" olisi tarkoitus kehitellä, ainakin ajatuksen tasolla on kaikenlaista pyörinyt mielessä. Katsotaan nyt, mitä kaikkea tässä keksii, kunhan pääsykokeet saa hoidettua alta pois.
Sen tiedän, että en ikinä olisi nähnyt kaikkia niitä esityksiä, jotka olen blogin ansioista päässyt kokemaan. Olen nähnyt niin paljon mahtavia, koskettavia, kauniita, hurmaavia ja vaikuttavia esityksiä niin kutsuvieraana, bloggaajalipulla kuin lipun ostajanakin, etten tiedä, millaiset viisi vuotta nämä ilman Teatterinna-blogia olisivat olleet. Ainakin teatterikäyntejä olisi ollut paljon vähemmän, joka toisaalta aina välillä olisi ollut ihan suotavaakin, ainakin koeviikkojen ja koulukiireiden keskellä, mutta toisaalta silloin olisi jäänyt näkemättä todella paljon kaikkea, ja se olisi myöhemmin harmittanut. Koen myös oppineeni teatterista tosi paljon vuosien varrella, enkä tietäisi kaikkia juttuja, jos en olisi blogia kirjoittanut. Blogin kautta on tullut myös matkattua ympäri Suomea esitysten perässä, ja monessa paikassa en varmaan olisi vielä tähän mennessä käynyt, jos en olisi niistä kuullut toisten blogien arvostelujen kautta tai saanut teattereilta ohjelmistoesittelyä sähköpostiin. Ja Lontoossakin on blogista ollut hyötyä (vaikka en siis todellakaan kirjoita sen takia, että tästä olisi hyötyä, vaan siksi, että esityksistä ja asioista jää muistoja), sillä West End Live-tapahtumaan pääsin mediaportista. Toki elämää voi jossitella taaksepäin niin paljon kuin sielu sietää, mutta jos en olisi aloittanut blogia, en olisi ikinä kokenut teatterin parissa niin paljon kuin olen kokenut. Se on selvää, ja onneksi päähänpisto blogin aloittamisesta iski silloin kun iski. Muuten elämäni voisi olla aika erilaista, vaikka teatteri varmastikin kuuluisi siihen isolta osin joka tapauksessa. Toisaalta voihan olla, että jos en olisi aloittanut blogia, jotain hyvää, ei teatteriin liittyvää, olisi voinut tapahtua, mutta en usko, että se olisi ollut teatteria parempi juttu. Tai sitten olisi. Mutta nämä viisi vuotta ovat nyt menneet näin, enkä haluaisi muuttaa mitään.
Teatterin merkitys minulle ei sinänsä ole muuttunut blogin myötä, vaan käyn edelleen teatterissa siksi, että se on niin hienoa! 2014 kirjoitin teatterista näin: "Teatterin vaikutus elämääni on suuri. Se on vaikuttanut tulevaisuuteni, tiedän mihin haluan tähdätä. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, joita en ilman teatteria olisi ikinä tavannut. Joka kerta kun astun sisään ja istun katsomoon, sisimpäni täyttää ilo ja odotuksen tunne siitä, mitä on tulossa. Jokainen esitys on yksilö ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Mikään ei ole koskaan täysin samalla tavalla. Koskaan ei tiedä, jos joku unohtaa vuorosanansa tai sanoo jotain eritavalla kuin ennen. Aina voi tapahtua jotain. Se tekee teatterista kiehtovan." Olen siis ollut 15-vuotiaana täysin samaa mieltä kuin nyt. Uusia tuttavuuksia on teatterin kautta tullut lisää, haaveilen ja tähtään edelleen tulevaisuuteen teatterialalla, olen joka kerta innoissani astellessani katsomoon ja tiedän, että jokainen kerta teatterissa on erilainen. Ja se on edelleen parasta ja kiehtovaa! Nyt 20-vuotiaana suhtauden esityksiin ehkä teknisemmin ja tarkemmin kuin viisi vuotta sitten, olen oppinut tutkailemaan esitystä sen osa-alueiden kautta ja tarkastelemaan sitä, mikä tekee jokaisesta esityksestä yksilöllisen kokonaisuuden. Teatterin taika hämmästyttää silti, ja siitä tulee aina hyvälle mielelle ja onnelliseksi. Se ehkä lopulta onkin se teatterin paras juttu - se tekee minut valtavan onnelliseksi, ja siksi en saa siitä tarpeekseni.
Aikamoista sekalaista kirjoittelua tämä postaus, mutta otsikon perusteella ei ehkä kovin selkeää juttua voinutkaan odottaa. Olen ylpeä itsestäni, tämä blogi ja nämä tekstit ovat syntynyt minun ansioistani ja moni niistä on hyvin kirjoitettuja. Ja vielä paremmin kirjoitettuja on varmasti tulossa, ainakin, jos pidän kiinni tavoitteestani tarkastella kirjoittamistani kriittisesti ja kehittää sitä. Olen kiitollinen kaikille niille teattereille, joissa olen tämän viiden vuoden aikana ja ennenkin sitä vieraillut, sillä monet parhaista muistoistani sijoittuvat teatteriin, ja ilman teattereita näitä muistoja ei ikinä olisi syntynyt. Rakkauteni teatteriin kasvaa päivä päivältä, enkä malta odottaa seuraavaa esitystä - ensi viikollekin niitä mahtuu kolme.
Onnittelut siis minulle ja blogille, ja kiitos teatterille. Se on parasta.
 |
| Se paras näkymä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti