Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos HKT!
kuvat © Mirka Kleemola |
Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä sai 30.1. ensi-iltansa farssi nimeltä Comeback - räpätessä roiskuu.
Biiffi (Peter Kanerva), Suomen suosituin räppäri, valmistautuu Camp-hotellin sviitissä paluukeikkaansa managerinsa Tainan (Minna Koskela) sekä kaverinsa, toisen räppimenestyjän Melan (Sauli Suonpää) kanssa. Jännitystä on ilmassa itse kullakin, odottaahan loppuunmyyty Olympiastadion kolmen tunnin kuluttua koittavaa keikkaa kuin kuuta nousevaa. Reipas pikkolo Hanna (Janna Räsänen) raastaa sviitissä majailevan porukan hermoja nappailemalla salakuvia ja vaatimalla haastattelua vlogiinsa, eikä asiaa auta sekään, että Biiffin mummo Kaija (Eija Vilpas) pölähtää paikalle mahdollisimman huonolla hetkellä perhealbumit ja nahkiaiset mukanaan. Kaikenlaista sekoilua mahtuu yhteen sviittiin, eikä paluukeikan toteutuminen enää ole yhtään varmaa.
Olipas hauskaa! Parituntinen vierähtää nauraessa, tässä on toimivaa huumoria, joka kumpuaa oikeasta maailmasta, ainakin luulisin niin. Biiffin (eli siviilissä Pasin) jännitys ja hermostuneisuus tulevaa paluukeikkaa kohtaan vaikuttaa uskottavalta, samoin manageri-Tainan rauhoitteleva ja järkevä suhtautuminen suojattinsa stressaamiseen. Mela, joka on aikamoinen tyyppi, on hänkin todentuntuinen hahmo, kuten Hanna ja Kaija-mummokin. Vaikka tässä toki onkin korostettu kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka nostattavat katsomossa hymyn huulille ja naurun kuuluviin, on tarina silti sellainen, että se voisi jopa oikeasti tapahtua. Ei sitä tiedä, millaista menoa suljettujen ovien takana on ennen suuria keikkoja, tiedä vaikka joku artisti ja hänen porukkansa valmistautuisivat tulevaan esiintymiseen tällä tavalla. Kekseliäs esitys tämä on, juonenkäänteitä riittää ja meno on vauhdikasta ja katsomo pysyy hilpeänä alusta loppuun.
Minähän en (edelleenkään) ihmeemmin pidä räpistä, mutta näin teatterin lavalla se menee. Kiitos muuten käsiohjelman suunnittelulle, takakannesta löytyy Biiffin hittibiisin, Bodattu mut yksin, sanoitus. Se kuullaan lavallakin ja oikein mainiolta biisi kuulostaa. Janna Räsäselle erikoismaininta räppitaidoista, olipahan energistä menoa! Yleisö saa nauttia myös biiseistä Kaikki chicksit pettää (paitti mutsi) ja Karjala. Lavalla oleva porukka on ihan liekeissä ja katsomossakin vallitsee innostunut tunnelma varsinkin näissä räppikohtauksissa. Ohjaaja Sakari Hokkanen on pitänyt langat hyvin käsissään, vaikka vauhtia riittää, kaikki tapahtuu oikeaan aikaan, esitys on rakennettu tarkasti ja kokonaisuus toimii.
Peter Kanerva on loistava Pasi, hän on lavalla niin hyvä, että meinaa ihan unohtua, että tämä on muuten näyttelijä eikä Biiffi-niminen räppäri, joka lavalla paluukeikkaansa jännittää. Esiintyminen on luontevaa ja Kanerva pelaa hyvin yhteen muiden näyttelijöiden kanssa. Sauli Suonpään Mela on mahtava hahmo, ja hänessä riittää erilaisia puolia (esimerkiksi mummo ja pahis-Mela nähdään lavalla). Suonpää tekee mainiota työtä ja hänen roolityötään on hauska seurata. Janna Räsänen nousi erityisesti porukasta esille, hän on lavalla tosi hyvä ja varsinkin jo mainituissa räppihetkissä Räsänen loistaa. Minna Koskela on ihana Taina, hän selvästikin haluaa, että Biiffin paluu onnistuu, mutta Taina haluaa myös Pasin pysyvän järjissään hermostuttavan tilanteen keskellä. Eija Vilpas on aina ihastuttava, ja hänen Kaijansa on varsin vauhdikas ja energinen mummo. Koko näyttelijäporukka tekee hienoa työtä ja pitää yleisön hyvällä tuulella koko esityksen ajan.
En odottanut, että minulla olisi ihan näin hauskaa Comebackin katsomossa, se ei nimittäin kuulostanut esitykseltä, joka iskisi huumorisuoneeni. Mutta tämäpä pääsi yllättämään, ja naurua riitti vaikka ja kuinka. Koko katsomo tuntui nauttivan esityksestä ja aina kuului jostain suunnasta hihittelyä ja tyrskähtelyä, selvästi siis huumori toimii ja yleisö tykkää. Comeback on tarkka esitys, jossa iso annos huumoria, uskottava räppäri-/musiikkibisnes-/ihmiskuvaus, vauhdikas ohjaus ja taitava näyttelijäviisikko muodostavat viihdyttävän, toimivan ja mahtavan hauskan kokonaisuuden. Jou!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti