Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti @ Helsingin kaupunginteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos HKT!

kuvat © Tapio Vanhatalo

Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai 20.9. ensi-iltansa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti-niminen näytelmä. Tämä on Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen yhteistyön tulos kesältä 1940, jolloin Brecht asui Wuolijoen vieraana Suomessa. Hella Wuolijoesta mainittakoon muuten se, että maanviljelyyn siirtyessään hän osti tilan Mäntsälästä, eli ihan täällä meillä päin on Wuolijoki asunut.

Johannes Puntila (Pertti Sveholm) on kova juomaan viinaa, mikä on ihan hyvä juttu kaikille muille, sillä humaltuneena Puntilalla riittää ystävällisyyttä ja iloa vaikka muille jakaa. Toisin käy, kun viinan vaikutus lakkaa, silloin on Puntilalla säälimätön ja tiukka meno. Humalaiselle Puntilalle kaikki ovat ystäviä, hyviä työmiehiä, morsiamia ja parhaita ihmisiä koko maailmassa, mutta selkiinnyttyään herra erottaa kaikki eikä ole tuntevinaankaan kihlaamiaan naisia. Tässä välissä seikkailee Matti (Antti Peltola), Puntilan autonkuljettaja, joka yrittää pysyä perillä isäntänsä mielentiloista. Puntilan tytär Eeva (Anna-Riikka Rajanen) on menossa naimisiin lähetystösihteeri Einon (Antti Timonen) kanssa, mutta häneenpä alkaa vedota autonkuljettajan charmi, eikä Eeva sitten oikein tiedä, että onko lähetystösihteerin vaimona oleminen se, mitä hän haluaa. Mutta ei häntä kyllä oikeastaan autokuskin emännän elämä myöskään ihan kiinnosta. Kaikenlaista menoa ja meininkiä tarinaan mahtuu, viinaa kuluu ja pullaa lentää katsomoon saakka.

Mitäs tästä sanoisi. Loppujen lopuksi viihdyin katsomossa ja minulla oli oikein hauskaa, mutta esityksen alkupuolella tuli vähän pohdittua, että mikä juttu tämä nyt oikeastaan on. Meno oli kahelia ja vauhdikasta, juoni vaikutti sekavalta ja kaikki tuntui olevan hukassa. Mutta pikku hiljaa selvisi, että kyllä tässä on ohjaaja Kari Heiskasella paketti selvästi kasassa ja langat käsissä, esitys alkoi nimittäin pakkautua kasaan nokkelalla, katsojaa haastavalla ja naurattavalla tavalla. Vaikka tämä on tunnettu tarina, minä en tiennyt esityksestä muuta kuin sen, että siinä on isäntä, joka on humalassa hyvä ja selvänä huono ihminen, sekä tämän autonkuljettaja. Sen pohjalta kaikki työvoiman palkkaaminen, naisten kihlaaminen ja tyttären naimisiinmeno tuli yllätyksenä, mutta kun sain juonesta ja kaikesta kohelluksesta kiinni, tästä paljastui paljon hauskoja, teräviä huomioita ihmisistä ja vallankäytöstä. En nyt vieläkään ihan tiedä, että mitä mieltä esityksestä sitten lopulta olen, mutta hyvä se oli ja toteutettu ihan erilaisella tavalla kuin mihin olen tottunut. Kannattaa kyllä käydä tämä kokemassa, hieno elämys ja taitavaa, erinomaista teatteria.

Pertti Sveholm Puntilana on ilmiömäinen. Aivan todella hyvin tehty rooli, kaikki on kohdillaan ja Sveholm pitää yleisön otteessaan helpon oloisesti. Häntä on ihan mahtavaa katsoa lavalla, vaikka Puntila hahmona ei kovin mukava olekaan. Sveholm on omaksunut kaikki Puntilan ilmeet, eleet, äänensävyt, liikkeet ja muut ominaisuudet ja toteuttaa ne lavalla onnistuneesti. Hieno, hieno rooli ja upea näyttelijä. Antti Peltolasta tykkäsin tosi paljon Komisario Palmun erehdys-näytelmässä, ja hän jatkaa taitavia roolisuorituksia myös autonkuljettaja-Mattina. Vähäeleinen, itsevarman oloinen ja vähän salaperäinen tyyppi on Matti, en ihan tiedä, että onko hän nyt tosi mukava vai jotenkin viekas ja juonitteleva. Peltola tekee hyvää työtä koko esityksen ajan, ja pidin niistä hetkistä, jolloin Matti istuskeli jossain näyttämön reunalla tarkkailemassa, mitä tapahtuu. Ja se saunakohtaus Puntilan tyttären Eevan kanssa! Anna-Riikka Rajanen on arvokas ja hillitty Eeva, josta kyllä karisee tämä tyylikkyys lähes samantien, kun Matti tulee kuvioihin. Rajanen on lavalla oikein mainio, ja hänen kaunista lauluääntään saadaan myös kuunnella. Ja hienoa työtä vastanäyttelijöiden kanssa, etenkin kohtauksessa, jossa Matti testaa, olisiko Eevasta autokuskin vaimoksi. Tämä on muutenkin hauska ja onnistunut kohtaus, siinä muut kannustavat, kun Eeva miettii, miten hän vastaanottaa miehensä kotiin pitkän työpäivän jälkeen tai kuinka monta lakanaa hän ehtii päivässä pyykätä. Ja hyviä kohtauksia on myös Rajasella ja Antti Timosella.

Timonen on aina hyvä, niin tässäkin. Lähetystösihteeri on kummallisen veltto heppu, epävarman oloinen, mutta selvästi hänellä on ihan oikeasti tähtäimessä naimisiinmeno ja Eeva on hänelle se oikea. Timonen on roolissa loistava, hänellä riittää hauskoja hetkiä ja letkeää menoakin lavalla nähdään. Muista näyttelijöistä mainittakoon vielä Eero Saarisen asianajaja, Unto Nuoran eläintohtori ja Surkkala, Laura Alajääsken Laina, Raili Raitalan Fiina, Sanna Saarijärven Emma ja Matti Olavi Raninin tuomari. Vahva porukka kasassa, näyttelijät ovat kaikki oikein hyviä ja joukkokohtauksissa riittää hyvää energiaa. Vaikkakin täytyy sanoa, että kaikki muut jäivät hieman Pertti Sveholmin varjoon, sen verran kova meno on hänellä Puntilan isäntänä. Hienoa on seurata porukkaa lavalla, varsinkin kun näyttämö on jätetty auki ja siitä näkyy yleisölle enemmän kuin tavallisesti. Näin näyttelijöiden liikkumista ja tekemisiä voi seurata jo ennen kuin he varsinaisesti astuvat lavalle.

Tämä näyttämön "paljastaminen" on onnistunut tyylivalinta, siitä paljon plussaa ja pisteitä. Lavastuksen toteutus on harkittua sekin, luulisin, sillä muutama ruukkupalmu ja pari pöytää ei vaikuta siltä, että ssiinä yritetään luoda isännän talon arvokkuutta, vaan kaikki on ihan tarkoituksella juuri niin yksinkertaista tai ihmetystä herättävää kuin onkin. Onnistunut näyttämökuva, ja tällainen koruttomampi tyyli vetoaa minuun. Näyttämöllä on paljon tilaa, ja sitä on ohjauksessa käytetty hyväksi. Vähän liikaa juoksentelua tässä on, mutta koska esitys on kovin vauhdikas, menevä ja energinen, ei se nyt kauhesti häiritse. Puvustus on ihastuttavan värikäs ja kaunis, olipa monta sellaista vaatekappaletta, jonka voisin itselleni varastaa. Mongo Aaltosen musisointi sopii esitykseen ja luo tunnelmaa.

Pidin esityksestä, vaikka se olikin hämmentävä. Fiksuja valintoja ja taitavaa ohjausta, kyllä tästä oli helppo pitää ja katsomossa viihtyi oikein hyvin. Näyttelijät ovat loistavia, ja kaikista eniten mieleen jäi häikäisevä Pertti Sveholm. Ai että, haluaisin nähdä tämän uudestaan vaikka vain siksi, että ehkä sitten saisin selville, mikä mielipiteeni esityksestä nyt lopulta sitten on. Ja näyttelijäsuoritusten takia tämä olisi myös mukava nähdä uudelleen. Ja koska tykkäsin avoimesta näyttämökuvasta. Ja ihanaa puvustusta olisi kiva ihastella uudelleen. Ja sitä saunakohtausta. Ja Eevan autokuskin vaimo-tenttiä. No, riittäähän tässä kaikenlaista kivaa, kun nyt alkoi miettimään. Suosittelen lämpimästi, tämä oli ainakin minulle ihan erilaista teatteria kuin olen yleensä nähnyt, sillä toteutustapa on erilainen kuin mihin olen tottunut. Ja sehän on mahtavaa!