Suomi sataa ja tuulee @ Hämeenlinnan teatteri

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Hämeenlinnan teatteri!

kuvat © Tapio Aulu

Hämeenlinnan teatterissa sai ensi-iltansa 16.2. Suomi sataa ja tuulee-niminen esitys, jossa nähdään kohtauksia kotimaamme historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Yksi iso syy, miksi odotin tätä innolla, oli se, että laulujen sanat ovat Jarkko Martikaisen käsialaa. Kaikkien aikojen lempparilauluni Myrsky on siis myös hänen tekemänsä, siitä tämä odotus. Varsin hienoja sanoituksia oli lavalle päätynyt, esimerkiksi Jokainen Korhonen on Afrikasta, Camelia en osta ja Monet kovat kännit. Ennen oltiin vaan sai ajattelemaan jo biisin aikana että minkä ihmeen takia some ja teknologia on ottanut näin suuren vallan ihmisistä, miksei vain olla kuten ennen kun silloin oli kuitenkin mukavampaa. Musiikista noin muuten: erityisesti tykkäsin siitä että koko homma lähti Kalevalalla liikkeelle ja alku kuulosti upealta. Bändi soitti hienosti ja oli lisäksi erittäin tyylikäs, heille erityiskiitokset tästä! Laulunsanoja ei ihan aina meinannut kuulla, musiikki oli hiukkasen liian lujalla pariin otteeseen.

Hahmoista erityisesti Pekka Heikkisen kaikkien sotiemme veteraani/kertoja oli loistava, tykkäsin hänestä heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Matti Leinon liikkumista ja lavalla olemista oli kivaa seurata, ja hän myös lauloi mainiosti kuten aina. Otto Rantanen oli hyvä tulevaisuuden eli vuoden 2037 miehenä, hän tuntui suhtautuvan elämään ja Suomeen aika positiivisesti mikä on tietysti hyvä. Mikko Töyssy lauloi tässäkin esityksessä ihan mahtavasti, ja oli saanut jokaiseen näyttelemäänsä hahmoon jonkin oman jutun. Mainitaan nyt esimerkiksi Pentti "Piisami" Susitaival, vau millainen tyyppi!

Kalevalaa tässä oli muutamaan otteeseen mukana ja minä olin ihan myyty, koska pidän Kalevalasta tosi paljon vaikken sitä edes (vielä) ole lukenut. Muutenkin esityksestä huokui tietynlainen suomalaisuus koko ajan ja siinä oli mukana paljon sellaista, jonka suomalaisena tunnistaa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja totta kai näin pitääkin olla, Suomestahan tämä juttu kertoo! Käsiohjelmasta oli kiva lukea työryhmän pohdintaa siitä, mitä satavuotias Suomi heille merkitsee ja samalla tätä tuli itsekin pohdittua.

Suomi sataa ja tuulee on minusta oikein onnistunut satavuotiaan Suomen juhlistus, joka pureutuu tärkeisiin asioihin ja tuo ne lavalle sellaisina, että katsoja tahtoo itsekin miettiä että millaisia asioita nämä ovatkaan ja miten ne minun elämääni ja Suomeeni liittyvät. Vielä kun on taitava porukka tekemässä ja aivan mahtava musiikki, niin tässä on oikein hieno esitys lavalla!