Näin esityksen medialipulla, kiitos Hämeenlinnan Teatteri!
 |
| kuvat Tapio Aulu |
Kalenteritytöt-näytelmän kävin katsomassa isäni ja pikkusiskoni kanssa 16.11.
Esitys kertoo Koivulan koulun vanhempainyhdistyksen naisista, jotka suunnittelevat kaikenlaisia varainhankintatempauksia. Annan (Birgitta Putkonen) mies Juha (Lasse Sandberg) sairastaa syöpää, joka lopulta vie miehen hengen. Vanhempainyhdistyksen naiset päättävät kerätä Juhan muistoksi rahaa sairaalan uuteen sohvaan, ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä se kuin kalenterilla. Ihan kaikki eivät ole heti mukana, mutta pian naiset ovat poseeraamassa ilman vaatteita kakkujen ja keksien keskellä. Kalenteri herättää mediassa huomiota ja kohta itse kunkin täytyy pohtia, minkä takia kalenteri alun perin tehtiinkään.
Lavastus tuo heti mieleen koulun ja vanhempainyhdistyksen tilan, jossa suunnitellaan leipomuksia, joogataan, lauletaan ja vietetään aikaa. Lavastus myös tukee tarinaa ja toimii hyvin osana sitä. Erityisen hienoja ovat auringonkukat, jouluseppeleet, tähdet ja muut jutut, joita lavalle heijastetaan. Aimokoulun oppilaiden piirtämät kuvat sopivat myös hienosti koulumaisemaan.
Tässä nähdään hienoja roolisuorituksia, kaikki tekevät hyvää työtä ja hahmot ovat omia persooniaan. Erilaisista tyypeistähän vanhempainyhdistys yleensä koostuu ja tämä tulee esityksessä hyvin esille. Erityisesti Birgitta Putkosen Anna, Liisa Peltosen Maarit ja Johanna Reilinin Kirsi jäivät mieleen, kuten myös Saska Pulkkinen kahdessa erilaisessa roolissa, voi jestas sitä Make-heppua. Maiju-Riina Huttusen maskeeraaja-Ellu oli myös hauska hahmo.
Tässä nähdään hienoja roolisuorituksia, kaikki tekevät hyvää työtä ja hahmot ovat omia persooniaan. Erilaisista tyypeistähän vanhempainyhdistys yleensä koostuu ja tämä tulee esityksessä hyvin esille. Erityisesti Birgitta Putkosen Anna, Liisa Peltosen Maarit ja Johanna Reilinin Kirsi jäivät mieleen, kuten myös Saska Pulkkinen kahdessa erilaisessa roolissa, voi jestas sitä Make-heppua. Maiju-Riina Huttusen maskeeraaja-Ellu oli myös hauska hahmo.
Tarina etenee rennossa tahdissa, mutta ei liian hitaasti. Siinä on mukana sopivasti arkipäiväistä huumoria ja murheita, jotka pitävät katsojan otteessaan. Ehdottomasti parhaita kohtia on naisten kalenterikuvaukset, hienoja kuvia ja jokaiselle annettiin tietysti aplodit. Kivoja kohtauksia täynnä tämä näytelmä, ei tullut hetkeksikään tylsää katsomossa.
Mukava esitys, tykkäsin. Ei liian vakava, mutta tärkeitä aiheita mukana. Sopivasti huumoria ja herkkyyttä sekä taitava porukka tekemässä, keväällä menen uudestaan nauttimaan Koivulan koulun tunnelmasta.
Mukava esitys, tykkäsin. Ei liian vakava, mutta tärkeitä aiheita mukana. Sopivasti huumoria ja herkkyyttä sekä taitava porukka tekemässä, keväällä menen uudestaan nauttimaan Koivulan koulun tunnelmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti