keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Näytelmä joka menee pieleen @ Tampereen teatteri

Näin esityksen pressilipulla, kiitos Tampereen Teatteri!
kuvat © Harri Hinkka, Tampereen Teatteri
Lähdettiin tänään isäni kanssa kohti Tampereen Teatteria ja Näytelmä joka menee pieleen-päivänäytöstä.

Harrastajateatteriryhmä elikkä Polytekninen Draamaseura on löytänyt esitettäväksi täydellisen brittiläisen murhamysteerin nimeltään "Murha Havershamin kartanossa". Harjoitukset ovat olleet käynnissä viikkoja ja nyt on esityksen aika. Kaikki ei kuitenkaan suju ihan niin kuin pitäisi ja sitten alkaakin mennä asiat niin pieleen kuin vain mennä voi.

Mainitaan nyt ensimmäisenä lavastus. Aivan mahtava ja toimii myös loistavasti, seinät kaatuilevat ja tavarat lentelevät juuri oikeissa kohdissa. Tarkkaa on varmasti tämän näytelmän tekeminen, kaiken pitää tapahtua aikalailla just eikä melkein jotta katsoja saa parhaat mahdolliset naurut. Ja niin kaikki tapahtuukin, en ole aikoihin nauranut näin makeasti! Koko muukin katsomo tuntui hytkyvän naurusta, lisäksi väliajalla kuuli hekotusta ja ylistäviä kommentteja, samoin esityksen jälkeenkin. Nerokkaasti on koko homma toteutettu ja kaikki toimii, joten ei ihmekkään että yleisö nauttii.

Näyttelijät ovat kaikki mielettömän taitavia, show rullaa eteenpäin ja erilaiset sattumukset saavat kerta toisensa jälkeen purskahtamaan nauruun. Ketään ei oikeastaan pysty nostamaan toisten yläpuolelle, koko näyttelijäporukka tekee niin hyvää ja varmaa työtä että ei voi kun ihailla (ja nauraa).  Hahmoista tykkäsin eniten Tomi Alatalon näyttelemästä ääni- ja valomiehestä, joka taisi samalla olla myös kuiskaaja ja oli myös aikamoinen Duran Duran-fani. Myös Arttu Ratisen rooli Cecilinä on hieno.

Varsin herkullisia kohtauksia on näyttämöllä lähes koko ajan, mutta varsinkin loppupuolella Mari Turunen ja Pia Piltz saavat nauruhermot kutisemaan. Näyttelijäporukka pelaa niin hyvin yhteen, että jokaisessa kohtauksessa on aina jotain hyvää ja hymyilyttävää. Välillä hirvittää näyttelijöiden puolesta, niin vauhdikasta menoa lavalla on ja tuntuu siltä, että jos joku nyt oikeasti tekee virheen niin voi sattua. Hyvin tuntuvat kuitenkin lavallaolijat tietävän mitä tekevät.

Näytelmä joka menee pieleen onnistuu monessa asiassa eikä itseasiassa epäonnistu oikein missään. Teatterista lähtiessä on ihanan hyvä fiilis ja pitkin päivää on tullut hymähdeltyä milloin millekin näytelmän hetkelle. Todellakin haluan nähdä tämän uudelleen ja nauraa lisää. Nautin esityksestä valtavasti, ehdottomasti kaikilla mittareilla yksi parhaimmista joita olen nähnyt.

Oli myös hyvä ensikosketus Tampereen Teatteriin, vaikka onkin vähän pidempi välimatka niin varmasti aletaan käymään useammin siellä päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti