Nummisuutarit @ Kansallisteatteri

© Stefan Bremer

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä koulun kanssa katsomaan Kansallisteatterin Nummisuutarit, joten tartui totta kai tilaisuuteen ja suuntasin Helsinkiin.

Nummisuutarit kertoo nuoresta Eskosta (Aku Hirviniemi), joka on lähdössä kosiomatkalle ihanaisen Kreetan (Johannes Holopainen) luo. Perillä selviääkin, että häät ovat jo käynnissä - ilman Eskoa. Umpirakastuneet Kreeta ja Jaakko (Paavo Kääriäinen) juhlivat onnellista päiväänsä, mutta se on Eskolle liikaa ja tämä laittaa häähuoneen uuteen uskoon. Pettynyt ihminen ajautuu epätoivoisiin tekoihin ja tämän saa myös Esko huomata.

Esityksen alussa ajattelin heti, että tämä ei iske minuun. Tarina lähti mielestäni hitaasti liikkeelle, mutta pikku hiljaa alkoi juonen kulku nopeutua ja lavalla tapahtui. Väliajan jälkeen olin jo ihan myyty, Nummisuutarit vakuutti minut, eikä vähiten visuaalisella ilmeellään, joka oli aivan mieletön. Kaikki silhuettihahmot, alaspäin roikkuvat puut, häähuoneen tunnelma... Hienoa työtä, lavastaja Kati Lukka! Myös musiikki ja laulu, jota oli odotuksiini nähden paljon enemmän, oli mahtavaa ja voimakasta kuunneltavaa.

Jos juonesta ei tiedä mitään, voi esitystä olla kuitenkin hankala seurata. Itse en ole Nummisuutarit- kirjaa lukenut, mutta olen teoksen juoneen tutustunut kuitenkin, eli pääpiirteittäin tarina oli hallussa. Minusta esityksen heikkous olikin tietynlainen tarinan epätasaisuus tai rikkonaisuus, sillä se luultavasti tarjoaa enemmän niille, jotka tuntevat Nummisuutarit paremmin, mutta muilla voi olla vaikea yhdistää henkilöitä ja tapahtumia. Tämä ei kuitenkaan ole iso paha, ja esitystä voi silti seurata tyytyväisenä.

© Stefan Bremer

 Aku Hirviniemi Eskona oli sellainen roolisuoritus jota odotin kaikista eniten. Hirviniemi on mielestäni ollut aina todella taitava näyttelijä, mutta en ole ikinä nähnyt häntä lavalla, joten odotin innolla mitä tulisin näkemään. Enkä odottanut turhaan, sillä Hirviniemi ottaa lavan haltuun ja Esko kirmaa eteenpäin karismaattisella voimalla. Mahtava lavaenergia, joka säteili ensimmäiselle parvelle asti! Suosikkihahmokseni nousi kuitenkin Leo Honkosen näyttelemä Iivari. Komeita kohtauksia, hienoa näyttelijäntyötä. Myös Kreetana nähty Johannes Holopainen ja hänen sulhasensa Jaakko (Paavo Kääriäinen) tekivät hienot roolit, tykkäsin tosi paljon varsinkin häiden tanssikohtauksesta.

Nummisuutarit onnistuu monessa asiassa, näyttelijäporukka on monipuolista ja käsittämättömän lahjakasta, lavastuksessa nähdään paljon erilaisia ratkaisuja, musiikki on saatu upeasti mukaan ja se on voimakasta. Esitys onnistuu herättämään tunteiden kirjon, vaikka tekeekin sen salakavalasti ja hienovaraisesti. Todella nautinto katsella näin hienosti tehtyä teatteria.

Kokonaisuudessaan Nummisuutarit on visuaalisesti näyttävä, ohjauksellisesti oivaltava ja näyttelijöidensä vahvasti kuljettama huvittava, kauhistuttava ja vaikuttava tarina.