 |
kuvat © Elsa Kosonen |
Näin Järvenpään teatterin nuorten Carminan ensi-illassa 2.5.
Carmina (Milli Himanen) on 18-vuotias nuori, jonka vanhemmat (Saaga Henriksson ja Emma Virtanen) lähtevät turistimatkalle Marsiin ja jättävät tyttären hankkimaan menestystä ihan itsekseen. Onneksi kolme bisnesenkeliä (Satu Karjalainen, Minsku Paalasmaa ja Eva Timonen) on antanut vauva-Carminalle innovaatiokykyä, voitonmetsästysvainua ja yllätyslahjan, joten ei menestyksen pitäisi monen mutkan takana olla. Kaverinsa Klausin (Sara Kääriäinen) ja pikkusiskon (Mila Marjasmäki) kanssa Carmina suuntaa start up-messuille, ja päätyy pian harjoittamaan liiketoimintaa. Vaan miten käy, kun lennokkaasti alkanut yritystoiminta ja kunnianhimoinen tuotekehittely eivät pysy ideoiden vauhdissa, ja suunnitelmat ovat niin huimia, ettei niiden toteutus taida olla ihan turvallista?
Gunilla Hemmingin kirjoittaman, muutaman vuoden vanhan näytelmän on suomentanut Juha Siltanen ja ohjannut Sanna Liski. Teksti on ajassa kiinni ja kärjistävää, näytelmä tuo teemansa esille vahvasti mutta ei kuitenkaan turhan osoittelevasti. Menestyksen tavoitteleminen hinnalla millä hyvänsä, onnistuminen ja merkittävyys, ystävyys, virheet ja aikuistuminen kuvataan lavalla tarkalla ja lempeällä otteella. Tekstissä on vähän sellaista ironista otetta, meno on välillä aika absurdia ja se paitsi huvittaa, myös vahvistaa teemoja. Liskin ohjauksessa näytelmä rakentuu lavalle melko sujuvasti, ensi-iltajännitystä saattoi vähän olla ilmassa, mutta hyvällä rytmillä esitys vedettiin läpi. Liski tarttuu onnistuneesti esityksen pääpointteihin ja tuo näytelmän tapahtumat lavalle monitasoisesti, kiinnostavalla tavalla.
Milli Himanen tekee pääroolin varmasti ja herkästi. Hänen Carminassaan on nyansseja ja voimaa sekä epävarmuutta, aivan kuten aikuisuuteen juuri astuneessa nuoressa kuuluukin. Himanen tavoittaa hyvin Carminan luonteenpiirteet ja tuo hahmonsa lavalle hyvällä otteella. Sara Kääriäisen Klaus on mainio, hahmo toimii vastavoimana Carminalle ja Kääriäinen tuo rooliinsa rentoutta ja nuoruuden vilpittömyyttä, tai ehkä sinisilmäisyyttäkin vähän. Onnistunut rooli. Erika Steiner on hyvä Marie C, joka ei tavoittele mainetta ja kunniaa mutta ajautuu kuitenkin kunnianhimoiselle yritysmatkalle. Marie C on järjen ääni, joka meinaa hukkua kaiken hehkutuksen, hulabaloon ja lehdistötilaisuuksien alle, ja Steiner näyttelee tieteen ihmisen ristiriidat sujuvalla tavalla. Mila Marjamäen pikkusisko on hieno rooli, hänellä on hahmon hyvin hallussaan. Ilona Kangas on erinomainen pääministeri, ja Emma Virtanen sopivasti överi Tronald Dump. Koko jengi tekee esityksen kunnialla, kaikissa roolitöissä on jotakin, joka jää mieleen ja tekee vaikutuksen.
Carmina on terävä ja satiirinomainen, mutta hyvin tunnistettava kuvaus maailmasta, jossa menestystä mitataan, no, menestyksellä, ja jossa pitää olla paras. Mukana on kuitenkin myös ystävyyttä, ymmärrystä ja pyrkimystä irti menestyksentavoittelun kahleista. Ajan kuva, voisi olla tämänkin ajan vaikka vielä ei Marsiin turistiksi pääsekään. Napakka reilu tunti antaa ajattelemisen aihetta, ja tarina ehtii rakentua lavalle ilman kiirettä. Ajoittain esityksessä on vielä jäykkyyttä, jonka laitan vain ensi-illan piikkiin. Nuoret saavat tekstistä hienosti sanoman irti, ja tuovat sen lavalle näppärästi. Carminassa on huumoria, lämpöä, ironiaa ja hyvää sydäntä, ja näitä kaikkia Järvenpään teatterin nuoret lavalla hehkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti