Idän pikajunan arvoitus @ Orimattilan Teatteri

 

kuva © Pia Simonen Photography

Näin Idän pikajunan arvoituksen 24.9.

Kuuluisa etsivä Hercule Poirot (Vesa Teräs) astuu Idän pikajunaan yhdessä muiden matkustajien kanssa. Hänellä on paha tunne, ihmisten välillä on jännitteitä, jokin on pielessä. Eikä mene kauaa, että yksi matkustajista on kuollut. Kuka on epäilty, mikä on motiivi, piilotteleeko junassa murhaaja? Se on selvitettävä.

Enpä ole ennen tainnut syyskuun lopussa nauttia teatteria ulkoilmassa! Jätinpesän kesäteatteri on syysillassa tunnelmallinen ja tarjoaa murhamysteerille mainion ympäristön, kun vilttien alla kuumaa kaakaota siemaillen saa arvailla syyllistä ja seurata, miten juoni etenee. En tiennyt Agatha Christien samannimiseen romaaniin perustuvan näytelmän (suomennos Laura Raatikainen) tarinasta etukäteen muuta kuin sen, että junassa ollaan ja murha tapahtuu, ja sitä tutkii tietenkin itse herra Poirot. Syyllisestä tai motiiveista minulla ei ollut mitään tietoa, ja niinhän tätä on kiva mennä katsomaan, saa sitten yrittää itse tehdä päätelmiä ja tulkita johtolankoja. Mutta varmasti esityksestä nauttii myös silloin, jos jo tietää, miten murha on tapahtunut. Ohjaaja Ninni Parviainen on rakentanut kokonaisuuden, jossa murhamysteeri on kiinnostava ja yllätyksellinen, ei liian jännittävä mutta silti tiivistunnelmainen. Erilaisten hahmojen yhteinen junamatka ja sen tapahtumat tuodaan lavalle hyvällä rytmillä, kerronta on sujuvaa ja kohtaukset tasapainossa. Meikäläinen ei osaa tehdä johtopäätöksiä niin näppärästi, että arvaisin syyllisen, mutta luulenpa, että lavalla riittää vihjeitä tarpeeksi, jotta niistä on mahdollista murhaaja saada selville. Se on mysteerinäytelmissä tärkeää.

Ylellisen, hyvin junan ensimmäisen luokan arvokkuutta heijastelevan lavastuksen sekä niin yläluokkaisten matkustajien kuin palvelusväen asemaa henkivän puvustuksen on suunnitellut Hanna Kaitila. Junavaunu on tosi hieno, se vie onnistuneesti suljettuun paikkaan ja matkustusfiilikseen. Yksityiskohdat ovat hienoja niin lavastuksessa kuin puvustuksessakin, samoin Emilia Savolaisen suunnittelemassa tarpeistossa. Ilkka Kiven valosuunnittelu sopii hämärtyvään iltaan erinomaisesti, valaistus luo tunnelmaa, näyttää tarpeeksi, piilottaa ja tukee tarinankerrontaa. Musiikki- ja äänisuunnittelusta vastaava Simo Saukkola on luonut jännitysnäytelmään sopivan, painostavan ja tiiviin äänimaailman, joka heijastaa kohtausten tunnelmia. Lopun "murhakohtaus", tai murha selviää-kohtaus ehkä enemmän, on hienosti äänisuunnittelulla toteutettu. Musiikkivalinnat ovat onnistuneita ja oivaltavia, varsinkin alussa kuultava Down by the Water, joka linkittyy tarinaan osuvasti.

Hercule Poirot'n roolissa nähtävä Vesa Teräs tekee hienon roolin, hänen tulkintansa tarkasta ja tarkkaavaisesta etsivästä on rauhallisen järkevä ja vakuuttava. Poirot'n ystävää Boucia näyttelevä Lauri Keskiväli tuo mainion hahmonsa lavalle varmalla tavalla, hän tavoittaa kohtausten tunnelman taitavasti. Reetta Jouttimäki näyttelee kreivitär Andrenyitä hyvällä otteella, hänen roolityönsä on monitasoinen ja sopivan mystinen. Susanne Mast onnistuu roolissaan rouva Hubbardina loistavasti, hän rakentaa hahmonsa taidolla ja eläytyy kohtauksiin luontevasti. Tytti Jäppisen roolityö prinsessa Dragomirovina on tyylikäs ja harkittu. Annika Myllyojan Greta on hurmaavan hermostunut, ja itse asiassa ensimmäinen, jota epäilin syylliseksi. Myllyoja tekee vaikutuksen myös lauluäänellään. Justus Keskevaari tekee sujuvat roolit Ratchettinä ja eversti Arbuthnotina. Onnistuneesti tulkitut, erilaiset hahmot, joista molemmista on löytynyt hyviä nyansseja. Jonna Wirénin roolisuoritus Mary Debenhamina rakentuu kokonaiseksi ja kiinnostavaksi. Marko Perälän konduktööri Michel on hyvä hahmo, jonka Perälä tuo lavalle varmasti. Auli Wallenius tekee sihteeri MacQueenin roolin sujuvasti. Koko näyttelijäjoukko tekee vaivatonta yhteistyötä ja rakentaa murhamysteerin selvittäjät ja epäillyt lavalle taitavasti. Koska tarinassa tärkeintä ovat ihmiset ja heidän syyllisyytensä tai viattomuutensa sekä erilaiset motiivit, on näyttelijäntyö tärkeässä asemassa. Tämä porukka tekee hienoa työtä siinä, miten he hahmojensa tuntoja tutkivat, jokainen vaikuttaa vähän syylliseltä eikä sitten kuitenkaan. Ihmiset ovat epäilyttäviä, varsinkin jos he kaikki ovat suljettuna samaan tilaan, mutta onko epäilyttävyys aina osoitus syyllisyydestä? Ja mitä jos salaisuudet eivät tarkoita, että joku on murhaaja? Mutta entä jos ne tarkoittavat juuri sitä? Kiinnostava hahmogalleria ja onnistuneet roolisuoritukset.

Varsin mukava teatteri-ilta Poirot'n ja kumppaneiden seurassa. Vaikka en osannutkaan arvata murhaajaa, etsin kiinnostuneena johtolankoja ja viihdyin seuratessani sitä, millaisia johtopäätöksiä hahmot tekevät ja millaisia alibeja he esittävät. Näyttelijöiden varma ja sujuva roolityö sekä ohjauksen onnistunut, mysteerinäytelmän tunnelmaa taitavasti lukeva tyyli yhdessä hienon, junahenkisen visuaalisuuden kanssa takaavat sopivan jännittävän, paikoittain hauskan, paikoittain yllättävän, paikoittain surullisen esityksen, jota katsoessa aika kuluu nopeasti.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Orimattilan Teatteri!