lauantai 6. marraskuuta 2021

Bolla @ Helsingin kaupunginteatteri

 Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos HKT!


kuvat © Ilkka Saastamoinen

Näin Bollan Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 4.11.

Pajtim Statovcin romaaniin perustuva Bolla kertoo tarinan sodasta, rakkaudesta ja valinnoista. Arsim (Samuli Niittymäki) ja Miloš (Mikko Kauppila) tapaavat Kosovossa 1990-luvulla ja rakastuvat, vaikka Arsim on naimisissa Ajshen (Jessica Grabowsky) kanssa. Ilmapiiri on epävakaa, eikä mene kauaa, että Arsimin on paettava perheensä kanssa sodan jaloista. Myöhemmin hän palaa takaisin, mutta mikään ei ole ennallaan. Näytelmä sijoittuu vuosiin 1995-2004.

Bolla oli yliopistossa kurssilukemisena, sen lukemisesta on kulunut puolisentoista vuotta enkä katsomoon astellessani muistanut romaanista kuin pääkohdat ja lopun. Kirja oli vaikuttava ja tarina hieno, vaikka Statovcin kirjoitustyyli meinasi minulle hieman tökkiä. Innolla odotin sitä, miten teos kääntyy näyttämölle. Sovituksen on tehnyt Tuomas Timonen ja ohjauksesta vastaa Milja Sarkola. Sarkola yhdessä työryhmän kanssa on luonut näyttämölle upean jännitteen, joka kantaa koko esityksen läpi. Vaikka mukana on rakkautta ja onnea, on Bolla karu ja julma näytelmä, ja Sarkolan tapa käsitellä tätä tunnelmaa on tosi onnistunut. Ei tarvitse löytää toivoa tai ilonpilkahduksia sieltä, missä niitä ei ole, mutta lämpöä ja onnea voi hyvin korostaa kun sitä joskus löytyy. Bolla on painava näytelmä, tarina on synkkä ja sellaisena se myös näyttämölle nousee. Silti esitys on kaunis ja herkkä, se koskettaa ja raastaa eikä päästä otteestaan hetkeksikään.

Kaisa Rasilan lavastuksen hallitsevin elementti on seinä, joka ulottuu näyttämön pyöröosan laidasta laitaan. Lisäksi tapahtumapaikkoja luodaan muutamilla huonekaluilla, muuta ei tarvita. Lavastus toimii oikein hyvin ja sopii esityksen tunnelmaan värimaailmasta ja pintamateriaaleista lähtien. Välillä koko seinän ympäri pyöräyttäminen tuo kohtausten väliin hieman liian pitkiä taukoja, mutta toisissa kohdissa tämä "pakollinen" odotus taas rauhoittaa tunnelman tai lisää entisestään painostavaa fiilistä. Oma osansa tunnelman luomisessa on sävellyksellä ja äänisuunnittelulla (Aleksi Saura), joka on erinomaista. Äänet ja musiikki tuovat esitykseen paljon hyvää, niiden tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnetty hienosti. Elina Kolehmaisen pukusuunnittelu on käytännöllistä ja arkista, se sopii esityksen ajankuvaan mainiosti ja heijastelee hahmojen elämää ja sen vaiheita hyvin. Kari Leppälän valosuunnittelu on toimivaa ja varmaa läpi esityksen. Erityiskiitos ja -maininta sille, että esityksen intiimikohtauksia tehdessä mukana on ollut intiimikoordinaattori Sara-Maria Heinonen, hänen työnsä on varmasti osasyy siihen, että hahmojen väliset suhteet, erityisesti Arsimin ja Milošin välillä, tuntuvat niin vahvoilta.

Parasta Bollassa on näyttelijäntyö, joka käy sydämeen. Näyttelijät nousevat esityksessä eniten esiin, tämä on tarina ihmisistä sodan, rakkauden, valintojen ja ehkä kohtalonkin jaloissa, ja se esitetään uskottavasti ja voimakkaasti. Samuli Niittymäki tekee Arsimista hyvin onnistuneen hahmon, hän on ristiriitainen ihminen ja Niittymäen roolisuoritus tavoittaa erinomaisesti Arsimin eri puolet. Vaikuttava rooli, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Mikko Kauppila Milošina tekee hänkin vaikuttavan roolisuorituksen, jota jostain syystä haluan kuvailla sanalla kaunis. Kauppilan roolisuoritus on ehdottomasti kaunis, mutta myös raaka ja vivahteikas. Kauppilalla on hieno tapa rakentaa roolihahmoaan, ja hänen Milošinsa on kokonainen, vahva hahmo. Sekä Niittymäellä että Kauppilalla on näyteltävänään upeita, rankkoja kohtauksia, jotka he tuovat lavalle erinomaisesti. Erityisesti se kohtaus, jossa Arsim kertoo Milošille pakenevansa sotaa perheensä kanssa, liikuttaa, niin avoin ja raaka tunne molempien näyttelijöiden tekemisessä. Vau.

Jessica Grabowsky tekee vahvan roolin Arsimin vaimona Ajshena, tosi tarkkaa ja emotionaalisesti ladattua työtä. Ajshe on hieno hahmo, ja Grabowsky herättää hänet henkiin onnistuneesti. Ursula Salo, Otto Rokka ja Jouko Klemettilä saavat esitettäväkseen useampia rooleja, jotka he marssittavat lavalle taidolla. Ursula Salo jäi mieleen erityisesti kahdesta roolistaan, Ajshen siskona Luljetana sekä sairaalan johtajana. Otto Rokan hahmoista erityisesti 14v Jon vakuutti, Jouko Klemettilän hahmoista pidin varsinkin vankilan osastonhoitajasta ja Behxhetistä. Koko kuuden näyttelijän joukko tekee varmaa työtä, ja heidän käsissään tarina ja hahmot koskettavat.

Bolla on hieno näytelmä ja hieno tarina, joka jättää ajattelemisen aihetta. Näyttelijäntyö on tarkkaa ja paljasta, ihmiskohtalot raastavat ja liikuttavat. Pidin kovasti, vaikutuin ja kosketuin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti