Rakkautta Aholassa @ Järvenpään teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Järvenpään teatteri!

kuva © Kapina Oy

Järvenpään teatteri suuntaa tuttuun tapaan kesäksi Vanhankylänniemeen ja tänä vuonna siellä ihastuttaa Eppu Nuotion kirjoittama ja Tiina Brännaren ohjaama musiikkinäytelmä Rakkautta Aholassa. Ensi-iltansa esitys sai eilen, 15.6.

Esitys kertoo Juhani Ahosta (Tommi Kolehmainen), hänen vaimostaan Vennystä (Annu Kajanne) ja heidän suhdettaan rikkovasta ja sekoittavasta Tillystä (Linda Maria Laaksonen / Outi Pippuri), joka sattuu olemaan Vennyn sisko. Esitys kertoo myös Juhanin ja hänen isänsä (Juha Palkeinen) suhteesta, Juhanin ja hänen poikansa Heikin (Artturi Frisk) erimielisyyksistä, kirjailijuudesta, Vennystä omana itsenään, ei Juhanin vaimona, Juhanin ja kavereiden ryyppyilloista ja hauskanpidosta, elämästä, rakkaudesta ja maailmasta. Tarinaa säestää musiikki, josta vastaa Altti Uhlenius.

Kokonaisuutena tämä on oikein onnistunut ja mielenkiintoinen esitys. Minähän olen sivistymätön enkä tiedä Juhani Ahosta paljoakaan, enkä ole tainnut lukeakaan yhtäkään hänen teostaan. Jospa nyt tämän innoittamana tartun johonkin Ahon kirjoittamaan ja tutustun mieheen tarkemmin. Sen sentään tiesin, että Aho on iso hahmo Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyen ja kaveerasi niin Pekka Halosen kuin Jean Sibeliuksenkin kanssa. Ensi-illassa oli vielä jonkinlaista epätasaisuutta tai jännitystä havaittavissa, mutta varmasti tämä tästä lähtee ja kasvaa oikeinkin sujuvaksi, hienovaraiseksi ja tyylikkääksi tarinaksi Juhani Ahon ja kumppaneiden elämästä. Ensi-illassa jo näkyi kyllä, että tässä on ainesta vaikka ja mihin, eikä esitys siis eilenkään mikään vaisu tai vaatimaton ollut, päinvastoin. Varsin vahvaa työtä ja upeita hetkiä lavalla, ja nautin katsomisesta viihtyen katsomossa tosi hyvin. Mutta kun ensi-iltajännityksistä on päästy, tämä varmaankin on vieläkin parempi, se siis oli pointtini.

Lava näyttää hurjan hienolta, lavastus on Eero Toropaisen ja työryhmän käsialaa ja oikein onnistunut maisema on katsojien eteen luotu. Sinikka Zannoni vastaa puvustuksesta ja on onnistunut vaatettamaan porukan toinen toistaan toimivampiin, komeampiin ja kauniimpiin asuihin. Altti Uhleniuksen musiikki on tarinaan sopivaa ja soljuu taustalla oikein hyvin, joskus se jopa varastaa huomion ja pääosan kesken kohtauksen. Muutama laulu tuntui vähän turhalta tai siltä, että se olisi voitu toisella tavalla toteuttaa, mutta pääosin sujuvaa ja korvia hivelevää musiikkia lavalla kuullaan. Erityiskiitokset ja -aplodit Tillyn ja Juhanin koreografialle erään musiikin tahtiin, tosi hieno kohtaus! Koreografiat ovat Virpi Maisalan ideoimia ja ne tuovat esitykseen kivoja yksityiskohtia ja tyylikästä liikettä, joka sopii tarinaan mainiosti. Eppu Nuotion kirjoittama tarina on sujuva ja esityksen kieli kuulostaa tosi kivalta, tämähän on siis historiallista juttua, kun Juhani Ahon aikaan, 1800-1900-lukujen vaihteeseen sijoittuu. Ainoa tarinallinen miinus toimittajakuorosta, se oli vähän turha tähän muuten niin ajankuvalle uskolliseen esitykseen. Mutta sille taas plussaa, että tapahtumat eivät edenneet kronologisessa järjestyksessä, vaan ikään kuin Juhanin muistojen ja muistelemisen kautta sikin sokin. Tosi toimiva toteutustapa tämä.

Tommi Kolehmainen on loistava Juhani Aho. Vaikka en Ahosta mitään tiedäkään, on helppo uskoa, että tällainen hän on ollut. Kolehmainen tekee roolinsa tarkasti ja hyvin yksityiskohdin, Juhani on monipuolinen hahmo ja Kolehmaisen käsissä hän muodostuu näyttämölle uskottavana ja kiinnostavana. Annu Kajanne on Vennynä määrätietoinen ja itsenäinen. Vaikka Tillyn ja Juhanin suhde kalvaa häntä, samoin kuin Juhanin ja Heikin riidat, ei Venny anna sen vaikuttaa itseensä liiaksi vaan toimii, kuten itse näkee parhaaksi. Kajanne tekee roolin varmalla otteella ja tuo lavalle hyvin rakennetun ja valmistellun Vennyn. Linda Maria Laaksosen Tilly on ihastuttava, vaikka aika epätoivoinen Tilly vaikuttaakin olevan, kun Juhani ei lähdekään epäröimättä hänen matkaansa vaan haluaa pysyä Vennyn ja lasten luona. Tillyä olisin nähnyt lavalla mielelläni enemmänkin, Laaksosen roolityö on hienoa ja Tilly vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.

Mainitaan vielä Artturi Friskin mainio työ sekä Heikkinä että Pekka Halosena, Juha Palkeisen valtavan hyvä rooli Ukko Brofeldtinä, Mikko Moilanen Sibeliuksena ja Marjut Kamppinen Juhanin äitinä ja Elisabeth Järnefeldtinä. Koko näyttelijäporukka on tehtäviensä tasalla ja yhteistyö on vaivatonta, tarina kulkee näyttelijöiden käsissä sujuvana ja hyvällä rytmillä. Ohjaaja Tiina Brännare on tuonut esitykseen hienosti koko tarinaa kantavan yleisfiiliksen, joka huokuu niin yksilö- kuin ryhmäkohtauksistakin.

Pidin siis tästä, varsinkin hahmot ja näyttelijöiden varma työ sekä upea näyttämökuva saivat minut ihastumaan. Taattua laatua siis Järvenpään teatterilta, suosittelen!