 |
| kuvat Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisista © Susanna Salmi |
Eilen, 27.8.2015 nähtiin Billy Elliotin ensi-ilta Linnanmäen Peacock- teatterissa ja sinne suuntasimme isin ja siskoni kanssa - vieläpä eturiviin! Ensi-iltaan saapui paljon väkeä ja se olikin loppuunmyyty, huikea tunnelma oli katsomossa.
Billy Elliot (Lassi Hirvonen/Amos Brotherus/Henri Björklund) on Iso-Britannian kaivoskaupungissa asuvan perheen nuorempi poika, joka asuu isänsä (Risto Kaskilahti/Kari Mattila) mumminsa (Leena Uotila/Leenamari unho) ja veljensä Tonyn (Petrus Kähkönen/Sami Paasila) kanssa. Äiti on kuollut ja elämä on kovaa. Kaivoslaisten lakko kiristää työläisten toimeentuloa ja kaiken keskellä voi olla vaikea toteuttaa itseään. Nyrkkeilyä kaverinsa Michaelin (Kasperi Virta/Luca Elshout/Luka Haikonen) harrastanut Billy hurahtaa balettiin, joka taas ei muun perheen mieleen olekaan. Unelmaansa tanssinopettaja rouva Wilkinsonin (Jonna Järnefelt/Helena Haaranen) kanssa tavoitteleva Billy ei aio luopua tanssista vaan tekee töitä sen eteen,
Milloin lapsista tuli näin taitavia? Billyn lapsijoukko on mielettömän lahjakas, näytäntökauden avajaisissa näin jokaisen Billyn lavalla ja kyllä on poikakolmikko upea! Ensi-illassa loistanut Lassi Hirvonen oli lavalla kuin kotonaan ja kuljetti katsojaa mukanaan koko musikaalin ajan. Myös Michaelin roolissa nähty loistava Kasperi Virta oli hurmaava, ihanan pirteä ja luonteva. Vaikka lapsia tässä kehunkin ja voisin lisääkin kehua, sanon vain vielä, että upeaa työtä koko poppoolta! Mieletöntä! Huikeaa!
Myös aikuisnäyttelijät tekivät hyvää työtä, pidin tosi paljon Petrus Kähkösen Tonystä, mielettömän hieno hahmo! Leffassa vihasin koko tyyppiä mutta musikaalissa Tony valloitti heti! Myös Antti Timonen rikkurina teki hienon roolin vaikka se olikin pienempi rooli, silti voimakkaasti toteutettu. Myös Leena Uotila mummina oli ihastuttava, ihana ja hurmaava. Jonna Järnefelt oli mahtava rouva Wilkinson, hienoa! Missään näyttelijäsuorituksessa ei ollut valittamista, hienot roolit kaikilla! Peacockin lava toimi hyvin ja lavastus ja puvustus olivat molemmat kohdillaan. Samoin erikoispointsit valaistuksesta! Musiikki toimi ja laulujen sanat samoin.
Jokaisen pitäisi elämässään kokea jotain tällaista. Billy Elliot ei anna vaihtoehtoja, se pitää otteessaan ja laittaa kokemaan hahmojensa ilot, surut, vihat ja innostuksen. Vaikka katsoja tietääkin istuvansa katsomossa, ei myötäeläytymiseltä voi välttyä. Mielestäni Kaupunginteatteri ja Billyn tekijätiimi on onnistunut tavoittamaan musikaalista juuri sen ytimen, sen jonkin joka tekee "pelkästä" musikaalista sen melkein kolmituntisen kokemuksen, josta kukaan ei halua jäädä paitsi.
Suosittelen lämpimästi, menkää ihmeessä katsomaan! Joulukuuhun asti Billy pyörii siis Peacock- teatterissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti