Geek Girl (Holly Smale)

Sain mummilta joululahjaksi Holly Smalen esikoiskirjan Geek Girl ja nyt sitten löysin aikaa lukaista se.

"Minä olen Harriet Manners", myönnän lopulta ja ojennan hänelle käteni, mutta tajuankin heti, että se on hermostumisesta hikinen, ja vedän sen takaisin ja olen raapivinani polvea.

"Päivää, Harriet Manners", Leijonapoika sanoo, ja minun päässäni pyörii vain ajatus: Tiedän että pöydän ulkopuolella on jotain, mitä minun piti paeta, mutta en ihan muista mitä.

"Öö..." Mieti, Harriet. Yritä keksiä jotain normaalia sanottavaa. "Oletko ollut täällä kauan?"

"Puolisen tuntia."

"Miksi?"

"Piileskelen Wilburia. Se käyttää minua syöttinä. Se heittää minut väkijoukkoon ja odottaa, kuinka monta nättiä tyttöä saan vedettyä mukaani."

"Ai niin kuin onkimato vai?"

Hän nauraa. "Niin. Todellakin niin kuin onkimato."

"Entä... onko napannut?"

Kirjassa pidin ylipäätään aikalailla kaikesta, varsinkin sen hyväntuulisen kepeästä tyylistä.

Kirjassa en pitänyt tasan yhdestä hahmosta, tästä puskajussi-hiippari-varjostaja Tobystä. Jotenkin ei vain mennyt perille että miksi tällainen hahmo oli tungettu mukaan. Enkä pitänyt siitä, että Harriet sanoo aina välillä "voi persikka!" Se kuulostaa oudolta.

Kirjan kansi ei houkutellut lukemaan, mutta kirjan luettuani totean, että sopii hyvin tarinaan.

Kirja on sellainen, jonka luettuaan tuntee itsensä iloiseksi ja jää malttamattomana odottamaan seuraavaa osaa. Tämä on kolmiosaisen sarjan aloitus, kaksi seuraavaa osaa eivät ilmeisesti ole vielä Suomessa ilmestyneet, siis suomeksi.

Lukukokemus oli kepeä ja hauska, erittäin miellyttävä.

Kirja opetti että erilaisuus on rikkautta ja itseensä pitää luottaa. Niin, eikä valehtelu kannata.

Päähenkilö elikkä Harriet Manners on nörtti. Hän on tarkistanut sen sanakirjasta. Harrietilla on punaiset hiukset, isä ja äitipuoli Annabel, reppu jossa lukee "nörtti", paras ystävä Nat sekä varjostaja Toby. Harriet on kiva tyyppi, hänellä pysyvät jalat maassa ja maalaisjärki sekä kirjaviisaus päässä mallimaailman kiemuroissa. Harriet oli juuri sopiva päähenkilö tähän kirjaan.

Juoni kirjassa oli nopeasti etenevä ja selkeä. Alussa Harriet ja Nat suuntaavat muotimessuille jossa mallinurasta haaveileva Nat jääkin kakkoseksi kun Harriet tempaistaan maailmankuulun suunnittelijan leiviin. Hän aikoo vastustella, mutta lopulta ei Harriet voi vastata kieltävästi mahdollisuudelle muuttua nörtistä joksikin muuksi. Kirjassa seurataan Harrietin tutustumista mallimaailmaan ja sen henkilöihin. Salailu ja väärinkäsitykset uhkaavat pilata Harrietin elämän mutta kaikesta selviää puhumalla. Omaa jännitystään mukaan tuo myös hurmaavan komea Leijonapoika Nick.

Suosittelen Geek Girl'iä melkeinpä kaikille; se on hyväntuulinen ja nopea lukea, joten miksipä sitä ei lukisi. Tietenkin jos "teinityyli" ärsyttää tai tällaisista kirjoista ei pidä niin tuskin tämäkään on mieleinen. Itse en tosin olisi varmaan ikinä edes ajatellut lukevani koko kirjaa, ellei se olisi jouluna löytynyt paketista. Muutenkaan en ikinä ole lukenut tämän tyylisiä kirjoja joten en edes tiennyt tästä. Positiivinen yllätys siis!

Erityismaininta kirjan henkilölle, Wilburille. Voi että sentään mikä hahmo, naureskelin hänen sanahduksilleen ääneen monta kertaa. Hurmaava mies!