Joululuukku 7

Esittelyssä Jäljitetty.

Jäljitetty on Susiraja- sarjan kolmas osa.

Nimi Jäljitetty (Susiraja 3)

Kirjailija Elina Rouhiainen

Ilmestymisvuosi 2014

Sivuja 483

Lukuja 18

Juoni Raisa Oja on kahdeksantoistavuotias tyttö. Hänen elämssään on kaikki vähän sekaisin, mutta paras asia on että Kuvataideakatemia avaa ovensa. Raisan pitkäaikainen unelma taiteilijan urasta on täyttymässä. Hänellä on kuitenkin paljon asioita elämässään. Kadonnut kaksoisveli joka pitää löytää, välien selvitys parhaan kaverin Nikon kanssa, koulussa pärjääminen. Raisan pitää selvittää kuka hän itse on. Myös Mikael Sarri on vieläkin olemassa, eikä Raisa osaa päästää hänestä irti. Yhtäkkiä Raisa temmataan Kreikkaan, ja hänen on keskityttävä itseensä.

»"Me kaksosia vastaan? Siistiä", Caoimhe kommentoi.

Vilkaisin Mitjaa. "Et sitten tyri. Minä haluan voittaa."

"Ajattelin juuri sanoa samaa."

Kumpikaan meistä ei tyrinyt. Ongelmaksi osoittautui se, ettei Mitja hennonnut iskeä palloa lujaa Caoimhen puolelle.

"Hän ei ole mikään hento kukkanen, jota täytyisi varoa", sanoin kreikaksi.

"Englantia!" sanoivat Mikael ja Caoimhe yhteen ääneen.«

Tässä kyllä sarja, joka vain paranee ja paranee. Luin Kesyttömän eli Susirajan ensimmäisen osan kun ei ollut muutakaan luettavaa, mutta jäinkin koukkuun. Ahmin Uhanalaisen eli Susiraja kakkosen heti sen ilmestyttyä ja tätä odottelinkin jo kuin kuuta nousevaa. Enkä odottanut turhaan.

Jäljitetyssä on mukana paljon hahmoja edellisistä osista, ja varsinkin Konstan rooli on kasvanut isommaksi ja hänestä puhutaan paljon. Uusiakin tyyppejä tulee mukaan, kuten Mitja, Caoimhe ja Shaun sekä Callista, Vlassis ja Antonia. Raisa ei ollut enään niin rasittava kuin edellisissä kirjoissa, minusta hän on valittanut kovin paljon eikä ollut mihinkään tyytyväinen. Nyt Raisa on selvästi itsenäisempi ja tietää mitä haluaa. Mitja taas oli aivan ihana ensi hetkistä lähtien. Suloinen, rento ja sopivan vaatimaton ja ujo. Mitjan ja Raisan keskustelut ja myös se että he osaavat saaren tapahtumien jälkeen esimerkiksi kreikkaa jota muut eivät osaa antaa sen vaikutelman että he tuntevat toisensa niin hyvin kuin mahdollista vaikka vasta tutustuivat. Rakastuin myös Shauniin, jota kyllä kohdeltiin kamalasti koko kirjan ajan eikä hänestä paljoa edes puhuttu. Pöh. Shaun oli ihana.

Alussa olin suunnilleen heittämässä kirjaa seinään kun selvisi että Raisa ja Mitja lähtivät Kreikkaan. Eieieieiei. Ei se ollutkaan niin kamalaa, ajattelin aluksi että se ei sovi juoneen ollenkaan eikä kirjasta tule mitään mutta olin onneksi väärässä. Kyllähän se sopi. Odotin myös koko ajan että milloin Mikael saapuu mutta yllätyin kun hän sitten ilmaantui. Mikaelkin oli vähemmän rasittava kuin ennen, ehkä se johtui maisemanvaihdoksesta. Hukkavaarassa Mikael oli jotenkin niin kaikkien yläpuolella, mutta Helsingissä hän oli palannut maanpinnalle.

Kirjan juoni oli kiinnostava ja ahminkin koko kirjan parissa päivässä koska en vain voinut laskea sitä käsistäni. Voisimpa melkein lukea heti uudelleen. En edes osaa sanoa mikä näissä Susirajoissa koukuttaa mutta ai että, on ne mahtavia! Myös kirjan kannesta tykkäsin tosi paljon. Susirajan kansissa on myös tietty tyyli, kansista sen tunnistaa. Odottelen innolla jatkoa, mutta Susiraja 4:n ilmestymisajaksi on veikkailtu syksyä 2015. Odottavan aika on pitkä..

Suosittelen Susiraja- sarjaa fantasian ystäville, myös rakkaustarinat ja kotimainen kirjallisuus ovat tässä esillä kuten myös kielellinen taito ja mahtavat vuoropuhelut.

Joululuukku 6

Esittelyssä Vuonna 85.

Nimi Vuonna 85

Ohjaaja Timo Koivusalo, Riku Suokas

Päärooleissa Reino Nordin, Malla Malmivaara

Käsikirjoitus Riku Suokas, Heikki Syrjä, Heikki Vihinen

Kesto 1h 40min

Ikäraja K12

Juoni Tommi Turmiola (Reino Nordin) törmää elämänsä rakkauteen Karoliinaan (Malla Malmivaara) ja etsiessään tätä hylkää kaveriporukkansa ja tyttöystävä Ellun (Miina Maasola). Tommi palaa takaisin kierrettyään Suomea ja huomaa että Karoliina on menossa naimisiin Tommin parhaan ystävän kanssa. Voivatko he Karoliinan kanssa vielä saada toisensa, vai taipuuko Tommi bestmanin rooliin? Tunnettu musiikki siivittää elokuvan katsojat vuoden 85 maailmaan.

Vuonna 85 oli mukava elokuva. Katseltiin se koulussa itsenäisyyspäivän juhlissa. Sopi hyvin teemaan ja oli kyllä katsottava leffa. Hahmot olivat sopivan monipuolisia ja juoni tarpeeksi kiinnostava. Kesto oli myös sopiva, vaikka lopussa alkoi loppuratkaisu tuntua selvältä. Pidin paljon Topi Kohosen näyttelemästä Maunosta. Nuori kitaristin urasta haaveileva mies oli piristävä hahmo vaikka ei pääroolissa ollutkaan. Elokuvassa olikin hyvää myös se, että sivuhenkilöitä ei oltu jätetty yksipuolisiksi koristeiksi vaan he olivat olemassa.

Alun nykymaailman siirtymät vuoteen kasiviis olivat vähän tylsiä vaikka sopivatkin leffaan. Muuten elokuvan maisemat olivat hyviä ja totta kai suomalaista maisemaa katseli, se oli hyvin tuotu esille. Kohtaukset etenivät rauhallisessa tahdissa, välillä vähän liiankin mutta pääosin koko ajan tapahtui jotain eikä ollut tylsää. 

Suosittelen suomalaisen elokuvan ystäville sekä romanttisten komedioiden ja "hömppäleffojen" katsojille.

Joululuukku 5

Tänään onkin vuorossa vähän niinkuin MyDay, kerron tästä päivästä muutaman kuvan kera.

Aamulla herättelin kameraa, katsoin että on muistikortit sun muut mukana ja pakkasin sen laukkuun. Vetäisin vaatteet niskaan ja söin aamupalan, sitten äiti kiharsi mun hiukset. Nakkasin loput kamat pusseihin ja lähdettiin koulua kohti.

Koulussa ensimmäisenä oli lipunnosto josta lähdettiin ysikulkueena sankarihaudoille. Siellä laskettiin seppele ja laitettiin kynttilät, sitten takaisin koululle ja vaatteiden vaihto. Sain mekon ilman taistelua, Vilman avustuksella, päälle ja olin valmis syömään. Ruuan jälkeen katsottiin Vuonna 85 elokuva ysien kesken. Leffan jälkeen vuorossa olikin itsenäisyyspäivän tanssit (yseille siis) ja sinne vei minunkin tieni. Tanssahtelin yhden valssin, teksasin ruusun ja letkiksen. Hauska koulupäivä oli, outoa ajatella että seiskalla on ihastellut ysejä jotka mekot ja puvut päällä liihottaa tapahtumasta toiseen ja nyt on itse siellä ysinä.

mekko on Haloselta

Koulun jälkeen tulin kotiin, söin ja otettiin hevoset sisälle. Sitten lähdettiin vielä keilaamaan Järvenpäähän. Keilaaminen ei ikinä ole ollut mikään mun juttu, eikä ollut nytkään. Keilausaikaa oli varattu kaksi tuntia, se oli hyvä, koska mulla sujui vasta viimeiset puoli tuntia :D Aluksi meinasin ärsyyntyä koko hommaan, typerät keilat pysyivät pystyssä kuin liimattuna eikä pallo ikinä päätynyt niiden luo. Lopulta sain kuitenkin vähän tuntumaa hommaan ja olihan se ihan mukavaa ajanvietettä. Kyllä varmasti uudelleen keilailen jos tulee tilaisuus.

Autossa matkalla kotiin kirjoittelin toiseen blogiini ja tuijottelin pimeää joulukuuta. Toivon, rukoilen ja uskon että valkoinen joulu tulee. Sen on vaan pakko tulla.

Hyvää viikonloppua, joulunodotusta ja itsenäisyyspäivää kaikille!

Joululuukku 4

Esittelyssä Viettelys 

Nimi Viettelys (Sinner)

Kirjailija Maggie Stiefvater

Ilmestymisvuosi 2014

Sivuja 348

Lukuja 53

Juoni Cole St. Clair ja Isabel Culpeper ovat joskus rakastaneet toisiaan. Nyt he kohtaavat uudelleen Los Angelesissa.  Cole on tekemässä tosi-tv:tä, Isabel opiskelee. Cole ei enää koske huumeisiin tai alkoholiin. Hän rakastaa Isabelia edelleen. Isabel ei halua että kukaan särkee hänen kuortaan. 

"Viettelys on Väristys- sarjasta tuttujen Colen ja Isabelin tarina."

»Soitin Isabelille. Sormeni tärisivät jo niin, että oli vaikea osua näppäimiin. Hänen äänensä oli yksi viileys lisää tässä hailakassa päivässä.

"Culpep-"

"Onko puoti tyhjä?"

"Cole, nyt ei -"

"Onko se tyhjä?"

Hänen oli vastattava myöntävästi, koska minä olin jo siellä. Kasvoni heijastuivat oven mustan jään peilistä, käteni painui ripaan. Minun piti painaa pää polviin, hengittää kosteaan paperipussiin, sulkeutua johonkin huoneeseen kaukana pilvistä ja maailmasta. Minun piti päästä pois kadulta.

"On. Hei, mitä -"

"Sori" sanoin ja lopetin puhelun.

Viskasin puhelimeni, lompakon ja avaimet kukkaruukkuun oven viereen. Näin ei käy. Kävi kuitenkin. Sillä hetkellä kun työnsin .blushin. oven auki, sillä hetkellä kun ilmastointi iski muutenkin viileään ihooni, kaikki oli ohi. 

Isabel seisoi vaatepöytien välissä ja tuijotti minuun. Hänen kasvonsa näyttivät jotenkin oudoilta, aivan kuin en olisi saanut selvää niiden kulmista.

Vatsaani viilsi. Ihoni repeili. Hengitykseni katkeili. En voinut kertoa Isabelille, mitä oli käynnissä, mutta ei hänelle tarvinnutkaan kertoa.

Hän sulki silmänsä, ihan vain hetkiseksi. Hän avasi silmät ja sanoi; "Ei, Cole, minä en voi -"

Mutta minä olin jo susi.«

Luin Väristys- sarjan jokunen vuosi sitten, enkä edes tiennyt että tällainen kirja oli tulossa. Bongasin Viettelyksen kirjakaupan hyllyltä ja tunnistin että se on Stiefvaterin kirja, niiden kansilla on tietty tyyli jonka olen oppinut tunnistamaan. Intoa kirjaan lisäsi se, että sen päähenkilö on COLE ST: CLAIR!! Ihan yks mun suurimpia rakkauksiani. Cole on vaan yksi ihanimpia kirjallisuuden henkilötä. 

Isabel oli erittäin ärsyttävä tuon Väristys- sarjan aikana, mutta. Mutta. Mitä ihmettä hänelle oli tapahtunut? Isabelhan oli mahtava! Kyyninen neitokainen isossa kaupungissa koulussa, josta hän ei pidä seuranaan äiti, täti ja täydellisyyttä tavoitteleva serkku. Isabel ja Cole yhdessä ovat kuin tulivuori. Lämmin, arvaamaton, voimakas ja räjähdysaltis paketti.

Viettelyksen pystyy kyllä lukemaan vaikkei olisi lukenut Väristys- sarjaa, onhan se itsenäinen jatko-osa sarjalle. Pidin tästä jopa enemmän kuin edellisistä lukemistani Stiefvaterin kirjoista, johtuen ehkä Colesta. Colen sudesta ei puhuttu paljoa, oli vain hetkiä jolloin hän tarvitsi sitä. Fantasiakirjaksi en Viettelystä sanoisi, vaikka onhan Cole ihmissusi. Sitä ei edes huomaa.

Kirjassa on juuri sopivasti kaikkea, draamaa, rakkautta, iloa, surua, kieroja, inhottavia ihmisiä ja ihania ihmisiä. Suosittelen vähän erilaisten rakkaustarinoiden lukijoille, niille jotka Väristys- sarjasta pitivät sekä myös sarkastisen, nerokkaan tyylin faneille.

Joululuukku 3

Esittelyssä Thor

 

Nimi Thor (Thor)

Ohjaaja Kenneth Branagh

Päärooleissa Chris Hemsworth, Natalie Portman

Käsikirjoitus Ashley Edward Miller, Zack Stentz, Don Payne

Kesto 114 minuuttia

Ikäraja K12

Juoni Asgard- nimisen maailman prinssi Thor (Chris Hemsworth) on valmis alstumaan valtaan, mutta kaiken pilaavat jääjättiläiset, jotka hyökkäävät kuninkaan linnaan kesken kaiken. Thor lähtee veljensä Lokin (Tom Hiddelston) ja sotajoukkonsa kanssa taistelemaan heitä vastaan. Jääjättiläiset ovat melkein voitolla, kun Thorin isä Odin (Anthony Hopkins) tulee ja pelastaa heidät. Thor karkotetaan ja hän joutuu asumaan maahan. Siellä hänet kohtaa avaruutta tutkiva Jane Foster (Natalie Portman). Tapahtuu kaikenlaista ja lopulta Thor on taas Thor, vasaroineen kaikkineen, ja hänellä on ihmiset pelastettavana.

 

Tykkäsin tästä paljon, vaikka supersankarit ei ole mun juttu. Chris Hemsworth on ihana (ja valittiin muuten People- lehdessä maailman seksikkäimmäksi mieheksi ) ja niin myös Tom Hiddelston varsin herkullisessa roolissaan. Visuaalisuus on huipussaan varsinkin Asgardin maailmassa. Jane Foster on vähän ärsyttävä hahmo mutta toimii kyllä leffan juonessa hyvin. Jääjättiläiset on hyvin toteutettu, niin myös kaikki Thorin vasarakohtaukset. Varsinkin silloin, kun hän on juuri saapunut Maahan ja hänen Mjölnir- vasara kaikkine supervoimineen nököttää hallituksen suojissa. Thor menee ja yrittää saada vasaransa, mutta mikä pettymys onkaan kun se ei irtoa, eikä Thor enää ole vasaransa arvoinen.

Plussaa Thorissa siis visuaalisuus, Chris Hemsworth, juonen nopea eteneminen, taistelukohtaukset, vasarakohtaukset, hyvin kuvattu ja jätti tarpeeksi kysymyksiä kakkososaan (Thor: The Dark World) 

Miinusta muutama kliseinen hahmo, oudot juonenkäänteet ja välillä se että oltiin ehkä menty helpomman kautta leffaa tehdessä.

Suosittelen kaikille supersankarifaneille, Chris Hemsworth- faneille, Marvel- faneille ja mytologiasta kiinnostuneille (vaikka Thor ja Loki eivät tässä ihan mene historian mukaan)

Joululuukku 2

Esittelyssä Tähtiin kirjoitettu virhe (elokuva)

Nimi Tähtiin kirjoitettu virhe (The fault in our stars)

Ohjaaja Josh Boone

Päärooleissa Shailene Woodley, Ansel Elgort

Käsikirjoitus Scott Neustader, Michael H. Weber

Kirjailija John Green (kirja)

Kesto 2h 1min

Ikäsuositus K12

Juoni Hazel (Shailene Woodley) ja Gus (Ansel Elgort) tapaavat syöpäsairaiden tukiryhmässä. Heidän välilleen syntyy yhteys, heillä on hauskaa yhdessä ja molemmat viihtyvät toistensa seurassa. Elokuvassa seurataan Hazelin ja Gusin elämää syövän hallitessa taustalla. Käydäänpä seikkailemassa myös Amsterdamissa, maistellaan shampanjaa, lennetään ensimmäistä kertaa, koetaan sairaalareissuja, puretaan tunteita, rakastutaan, pelätään ja itketään. Elokuvaan mahtuu paljon onnea ja tunnetta sekä paljon tapahtumia.

Ihan ensimmäiseksi suosittelen kyllä Tähtiin kirjoitettua virhettä kaikille. Se on ihana. Surullinenkin, kyllä, mutta ihana.

Eniten pidän elokuvan huumorista, sekä näyttelijöistä. Monta hauskaa kohtaa, näyttelijät myös näyttelevät ne luonnollisesti, eivätkä yritä viedä hauskuutta äärimmilleen. Ansel Elgort pitää mainita erikseen, upea näyttelijä! Myös Shailene Woodley tekee hienon roolin, en tykännyt naisesta yhtään Outolintu- leffassa mutta tässä hän on mainio. Myös Elgort näyttelee outolinnussa, itseasiassa Woodleyn roolihahmon veljeä.

Luin tämän kirjanakin, mutta tällä kertaa ei leffa jäänyt kirjan varjoon. Ja tässä oli plussaa myös se, että pidin, oikeasti, päähenkilöstä. Yleensä ärsyynnyn päähenkilöihin, en tiedä miksi. 

Tähtiin kirjoitetussa virheessä kaikki tuntuu aikalailla suunnitellulta eikä mikään kohtaus ole irrallaan elokuvasta. Juoni kulkee eteenpäin sopivan rauhallisesti eikä kohtauksissa ole kiirehditty, niimpä leffaa on helppo seurata vaikka kirjaa ei olisikaan lukenut; tietää, mitä tapahtuu. Leffan loppu on aika kamala, en tykännyt koska se oli niin surullinen. Hyvin toteutettu kyllä. 

Katsokaa, katsokaa, Prismassa ja Citymarketissa ainakin on näitä hyllyssä, varmasti muuallakin ja kaikki leffavuokraamot yms. on hyviä paikkoja löytää katsomista.

Ihanaa katselukokemusta kaikille jotka tämän katsovat!

Joululuukku 1

Seuraavat 24 päivää saatte nauttia joulukalenterista, joka sisältää 20 kalenteripostausta joissa esitellään jokin kirja, elokuva tms. Loput neljä ovat vähän spesiaalimpia, kuten tämä ensinmäinen. 

Tämä 1. joulukalenteripostaus sisältää kolme runoa jotka tähän illan ratoksi rustailen. Olkaa hyvät!

Ystävä 

Hymyilin ja vastasit hymyyn.

Olin tässä, nyt ja niinkuin aina.

Luulin että pidit minusta olit puolellani et ollutkaan.

Olin väärässä.

Kuulin kuiskauksesi, nimeni.

Jonkun toisen korvaan. Naurua. 

Sattui sisälle sattui sieluun.

En sanonut mitään. Hymyilin ja vastasit hymyyn.

Ihan kuin ennenkin olimme kavereita.

Näin miten katsoit kaukaa en muka huomannut.

Ivallinen hymy, en sanonut mitään, en.

Kerroitko juoruja huhuja juttuja?

Puhuitko pahaa minusta?

Mitä sanoit mitä kuulivat?

Pitääkö pelätä

jotakin?

En vastannut hymyysi.

( Sori tästä masentavasta startista mutta kun idea on pyörinyt päässä niin pitihän se purkaa sanoiksi :D )

Lumituiskis

Jäätä luistimen alla ja naurua,

Lunta lunta ja iloista huutoa.

Talvi on nyt nautitaan,

glögiä juodaan,

lahjoja tuodaan.

Luntakin luodaan.

Lumilinna Lumituiskis. Astu sisään, 

ylläty. On lumisohva,

lumituoli, pöytä.

Paljon kauniita kynttilöitä.

Lapsia, ylpeinä esittelevät,

Lumituiskiksen huoneissa kierrättävät 

Lumituiskis ja lumienkeleitä,

lapsi lapsi monta lasta.

Paljon on taivaalla tähtien teitä,

katso, joulu on lähellä.

Talvi.

Kuuset seisovat ylväänä männyt vierellään.

Urhea koivu roikottaa kuolleita lehtiään 

eikä luovu niistä. 

Lumihiutale eksyy sammalpeitteelle eikä sula pois. 

Tuleeko se?

Ketunlapsi hyppää ja kierii mäessä.

Se on nuori kaunis kiinni elämässä.

Valkoinen hiutale sulaa sen kuonoon ja se ottaa uusia kiinni.

Tuleeko se?

Kylmä yö ja miljoona tähteä. 

Revontulien loimotus punaista.

Vihreä hehku metsässä herättää ajatuksia. 

Herkkiä haaveita rakastan sinua.

Hän tulee ja sanoo haaveeni ääneen.

Hiuksissaan kevyitä hiutaleita.

Tuleeko se?

Se tuli, huomaamatta.

Pimeää kun menee nukkumaan. 

Valoisaa kun herää ja huomaa se on tullut. 

Menee ulos se on siellä.

Talvi.

Se tuli.

Valkoinen hiutale ja pakkasen henkäys. Talvi.

Mäntsälän kirkko tänään pakkasillan valossa.