sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Teatterinna-palkinto 2023

 Teatterinna-palkinnot 2023 on nyt jaettu, ja tästä postauksesta löytyvät kategorioiden voittajat perusteluineen. Äänestäjiä oli huimat 1094 kappaletta, kiitos kaikille! Tämä on yleisöpalkinto, ja on mahtavaa, että äänestäjiä oli näin runsaasti! Ehdotuksia jättäneiden ja äänestäjien palkinnot on arvottu, ja voittajille ilmoitetaan maanantaina 6.2.2023.

Rumpujen pärinää... Tässä tulevat Teatterinna-palkinnon 2023 voittajat! Suuret onnittelut kaikille!
(Postauksen lopusta löytyvät myös Teatterinnan erityismaininnan saaneet!)

Vuoden teatteri

© Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatteri (40% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Tampereen Työväen teatteri on kuin toinen koti täällä Tampereella. Ohjelmisto on monipuolinen ja näyttelijät poikkeuksellisen taitavia monella osa-alueella. Sen lisäksi palvelu pelaa aina moitteetta ja henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Työvis on todellinen teatterifanin tyyssija ja omanlaisensa yhteisö. Koskaan ei tarvitse olla yksin ellei halua ❤️"

"TTT, Rohkee, kiinnostavaa ja uutta luovaa ohjelmistoa, jossa myös nuoret tekijät pääsevät loistamaan."

"Tampereen Työväen Teatterissa tehdään teatteria kunnianhimoisesti jokaisella osastolla. Työnjälki on mieleenpainuvaa ja käänteentekevää. Täällä taotaan tunteita!"

Kuopion kaupunginteatteri (31,8% äänistä)
Järvenpään Teatteri (28,2% äänistä)

Vuoden musikaali

© Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Anastasia, Tampereen Teatteri (37,1% äänistä)

Äänestäjien perusteluja:

"Upea visuaalinen kokonaisuus, loistavat näyttelijät, upea lavastus, kauniit asut. Anastasia oli taidetta jokaiselle aistille. Mahtava elämys!"

"Anastasia oli upean lumoava kokemus, jossa taitavat näyttelijät herättivät vanhan sadun henkiin koskettavalla, ilahduttavalla ja kauniilla tavalla."

Huomenna minä lähden, Kuopion kaupunginteatteri (34,5% äänistä)
Titanic, Järvenpään Teatteri (28,4% äänistä)

Vuoden puhenäytelmä

© Otto-Ville Väätäinen

Fanny ja Alexander, Helsingin kaupunginteatteri (37,6% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Oli todella ammattitaitoisesti tehty."

"Vaikuttava, voimakas ja visuaalisesti upeasti toteutettu!"

Equus, Kuopion kaupunginteatteri (31,9% äänistä)
Gabriel, tule takaisin (30,5% äänistä)

Vuoden kesäteatteriesitys

© Kimmo Virtanen

Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen, Koskenniskan kesäteatteri (33,4% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Hulvattoman hauska, vaikka sisälsi paljon koskettavaakin. Näin paljon en ole nauranut teatterissa vuosiin!"

"Mahtavaa viihdettä pieneltä kesäteatterilta."

"Aivan mahtava ja loistava esitys!! Kekkonen on aina ykkönen!!"

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille, Seinäjoen kaupunginteatteri ja Seitsemän veljestä, Orimattilan Teatteri saivat molemmat 33,3% äänistä

Vuoden kotimainen kantaesitys

© Sampo Jaakkola

Huomenna minä lähden, Kuopion kaupunginteatteri (41,8% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Aivan uskomaton rutistus."

"Kun käy katsomassa esityksen, se riittää perusteluksi."

"Upea musa, teksti ja kokonaisuus."

Momentum 1900, Tampereen Työväen Teatteri (36,6% äänistä)
Patruunatehdas, Seinäjoen kaupunginteatteri (21,6% äänistä)

Vuoden näyttelijä (päärooli, musikaali)

© Sampo Jaakkola

Reeta Vestman roolistaan musikaalissa Huomenna minä lähden, Kuopion kaupunginteatteri (46,9% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Upea, taitava, koskettava, herkkä ja vahva monilahjakkuus."

"Reeta on super!"

"Upea ja lahjakas ammattilainen. Tässä roolissa hän pääsi loistamaan."

Pia Piltz roolistaan musikaalissa Anastasia, Tampereen Teatteri (30,1% äänistä)
Lauri Mikkola roolistaan musikaalissa Priscilla, Helsingin kaupunginteatteri (23% äänistä)

Vuoden näyttelijä (sivurooli, musikaali)

© Heikki Järvinen

Kaisa Hela roolistaan musikaalissa Anastasia, Tampereen Teatteri (41% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Aivan upea naisrooli! Sopivasti röyhkeä ja hauska!"

"TÄSTÄ EI KESKUSTELLA. Kaisa Hela. Legenda."

"Ihana ja hersyvä roolisuoritus."

Kevin Sarinko roolistaan musikaalissa Titanic, Järvenpään Teatteri (33,8% änistä)
Ville Majamaa roolistaan musikaalissa Anastasia, Tampereen Teatteri (25,2% äänistä)

Vuoden näyttelijä (päärooli, puhenäytelmä)

© Kapina Oy

Eeva Jeskanen roolistaan näytelmässä Gabriel, tule takaisin, Järvenpään Teatteri (45,9% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Aivan mahtavat ilmeet ja eleet. Todella taitava näyttelijä."

"Eeva on ammattilaisnäyttelijän tasoa!"

"Eeva hurmaa katsojat tyrannimaisen jyrkkänä Ulrikana, joka inhimillistyy upeasti näytelmän loppua kohti."

Toni Harjajärvi roolistaan näytelmässä Equus, Kuopion kaupunginteatteri (39% äänistä)
Pekka Heikkinen roolistaan näytelmässä Mieslive, Teatteri Siperia (15.1% äänistä)

Vuoden näyttelijä (sivurooli, puhenäytelmä)

© Otto-Ville Väätäinen

Eero Aho roolistaan näytelmässä Fanny ja Alexander, Helsingin kaupunginteatteri (45,8% äänistä)

Äänestäjien perusteluita:

"Vankkaa näyttelijäntyötä, sen Eero Aho osaa!"

"Eero Aho ansaitsee palkinnon työstään ja rooleistaan."

Sohvi Roininen roolistaan näytelmässä Equus, Kuopion kaupunginteatteri (32,1% äänistä)
Jani Johansson roolistaan näytelmässä Patruunatehdas, Seinäjoen kaupunginteatteri (22,1% äänistä)

TEATTERINNAN ERITYISMAININTA

Vaikka olen itsekin yleisön jäsen, en kuitenkaan jättänyt Teatterinna-palkintoon ehdotuksia tai äänestänyt ketään, vaan päätin pysyä vain järjestäjän roolissa. Erityismaininnat haluan kuitenkin jakaa, joten tässä tulee!

Vuoden teatteri – Teatteri Vanha Juko
Vuoden musikaali – Come From Away, Tampereen Työväen Teatteri 
Vuoden puhenäytelmä – Tuntematon sotilas, Teatteri Vanha Juko & Turun kaupunginteatteri
Vuoden kesäteatteriesitys – Seitsemän veljestä, Orimattilan Teatteri
Vuoden kotimainen kantaesitys – Kaksi sisarta, Teatteri Vanha Juko
Vuoden näyttelijä (päärooli, musikaali) – Niki Rautén, Priscilla, aavikon kuningatar 
Vuoden näyttelijä (sivurooli, musikaali) – Linda Hämäläinen, Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille 
Vuoden näyttelijä (päärooli, puhenäytelmä) – Miiko Toiviainen, Kuten haluatte 
Vuoden näyttelijä (sivurooli, puhenäytelmä) – Emmi Pesonen, Fanny ja Alexander 

Teatterinna-palkinto 2024: ehdotusten jättäminen alkaa 1.1.2024.

maanantai 23. tammikuuta 2023

Lumen taju @ Taideyliopiston Talvimusikaali

 

kuva © Stiina Viitajylhä

Näin Lumen taju-musikaalin ensi-iltaa edeltäneessä ennakkonäytöksessä 20.1.

Esajas (Jesse Viinikangas) putoaa katolta ja kuolee. Pojan naapuri Smilla (Oona Muurinen) epäilee, ettei kyseessä ole onnettomuus, vaan jotain muuta, jotain kamalampaa. Niinpä hän pitää lupauksensa eikä jätä Esajasta pulaan – ei varsinkaan nyt.

Peter Høegin menestysromaaniin pohjaavan musikaalin on Pirkko Talvio-Jaatisen suomennoksen pohjalta dramatisoinut ja ohjannut Sanna Paula Mäkelä ja säveltänyt Wäinö Wallenius (kahden kappaleen sävellyksessä mukana myös Aqqalu Berthelsen, yhdessä kappaleessa Hanna-Mari Lehtonen). Laulujen sanoituksista vastaavat Mäkelä ja Wallenius. Aloitin Høegin romaanin junassa matkalla Helsinkiin, ja ehdin lukea sitä viitisenkymmentä sivua, ja paluumatkalla vielä parikymmentä lisää, eli olen vasta aika alussa. Vähän ehdin kuitenkin fiilistellä tarinan tunnelmaa ja tutustua päähenkilöön, vaikka suunnitelmissa oli kyllä lukea koko kirja jo ennen musikaalin katsomista. No, onneksi sen ehtii näin jälkeenpäinkin lukea. Musikaalissa keskitytään lähes kokonaan nimenomaan Smillan hahmoon ja hänen kokemuksiinsa ja kohtaamisiinsa toisten hahmojen kanssa. Tunnelma on mystinen, melkeinpä unenomainen, ja esityksen rakenne episodimainen. Tarinaa, tai ainakin tarinan rikosmysteeri-juonta, seuratessa saa olla tarkkana, sillä se tapahtuu vähän taka-alalla, Smillan taustalla. Toki Smilla on tapahtumien keskipiste, se, johon kaikki kiteytyy, ja musikaali rakentaa tämän asetelman kiinnostavasti. Smillalla on pitkiä puhekohtauksia yksin lavalla, paljon kerrottavaa ja koettavaa, ja "perinteistä" musikaalikerrontaa lavalla ei paljoa nähdä. Mielenkiintoisesti tehty musikaali, täytyi hieman totutella kerrontatapaan, jossa pääosassa on selvästi yksi hahmo ja hänen kokemuksensa, ei niinkään suora tarinankerronta. Toisaalta myös Høegin romaanin kerrontatapa vaikuttaa olevan samantyylinen, eli episodimaisesti/epäkronologisesti etenevä ja vähän mystinen, ja tämä fiilis on musikaalissa hienosti tavoitettu.

Lumen tajun kohdalla kävi heti ensi hetkistä niin, että musiikki meni aivan suoraan sieluun. Huomasin jatkuvasti ihastelevani musiikkia, sen nyansseja ja melodiaa, ja musiikki onkin ehdottomasti suosikkiasiani musikaalissa. Väinö Walleniuksen sovellukset soivat muusikoiden käsissä kauniina ja vahvoina, ja koskettavat syvältä. Ja ihanasti jousisoittimia mukana, se on aina mahtavaa. Erityisesti Smillan uni, Kuun aika ja Lumi peittää jäljet olivat hienoja, sävellys kokonaisuudessaan on kuitenkin niin onnistunut, että kappaleista on vaikea suosikkiaan valita. Musiikki, mikä tahansa musiikki siis, on parhaillaan niin taianomainen juttu, ettei sitä voi kuin hämmästyneenä kokea, ja osa Lumen tajun sävellyksistä pääsee kyllä hyvin lähelle tätä. Esityksen taustalle heijastetaan paljon projisointeja, joiden kautta päästään niin Esajaksen jalanjälkiin, kaupunkimaisemiin kuin Grönlannin jäiden keskelle. Videomateriaali on Inuk Jørgensenin ja Sami Kustilan käsialaa, ja Kustila vastaa myös lavasteprojisoinneista. Videokuvan lisäksi lavastusta käytetään niukasti, on pari tuolia, laatikko ja silta, ei paljon enempää. Tyhjältä lava ei kuitenkaan tunnu, vaan näyttelijät ja tarina sekä videokuva täyttävät sen riittämiin ilman sen suurempia rakennelmia. Myös orkesteri on päässyt lavalle näkyviin, joka on aina plussaa, pidän siitä että myös soittajien työtä paitsi kuulee, myös näkee. Laura Waldenin valosuunnittelu on sujuvaa ja esityksen tunnelman kanssa toimivasti linjassa, ja puvustus (Liisa Pylkkänen, Heini Korhonen, Inka Karppi ja Kaisaesteri Rintala) sopii hahmoille hyvin. Varsinkin Smillan äitien asut sekä tanssikohtausten liehuvat helmat ja hihat valoihin yhdistettynä jäivät mieleen.

Smillaa näyttelevä Oona Muurinen tekee hahmostaan erilaisen tulkinnan kuin millaiseksi olin hahmon romaanin ensimmäisten muutaman kymmenen sivun jälkeen kuvitellut, mutta nyt kuvittelen hänet enemmän Muurisen roolihahmon kaltaiseksi. Muurinen tuo Smillaan hienosti vivahteita ja syvyyttä, ja puhuu pitkät repliikkinsä hyvällä rytmillä. Smilla on kiinnostava hahmo, ja Muurinen saa hänestä irti juuri ne tärkeimmät ja merkityksellisimmät piirteet. Muurisella on todella hieno lauluääni, ja hän tuo Smillan lauluihin herkkyyttä ja voimaa. Jesse Viinikangas on reipas Esajas, joka hurmaa karttakirjansa kanssa, ja mystinen Lumipoika, joka hurmaa viulunsoitollaan. Viinikankaan Lumipoika-hahmo häilyy tarinan reunoilla hienosti, muistuttamassa Esajaksen kohtalosta ja tuomassa tarinaan sekä salaperäisyyttä että haikeutta, ja myös kannustusta selvittää Esajaksen kohtalo. Tuomas Hovin mekaanikko on tärkeä tarinan ja hahmojen välisten suhteiden kannalta, ja Hovi tekee roolinsa onnistuneesti. Samoin Ville Pulkki Smillan isänä tarttuu hahmoonsa hyvällä otteella. Laura Asikainen, Kaisu Koivisto, Iida Lehtonen ja Hanna Paavilainen Smillan äiteinä ovat mainiosti sekoitus muistoja, aaveita, lihaa ja verta, unta ja painajaista. Atte Front ja Liisa Pylkkänen tutkijoina ovat erinomainen parivaljakko, ja tuovat esityksen melankoliseen tunnelmaan keveyttä ja komediaa. Christian Engelin tarkastaja on tarinan kannalta tärkeä, ja Engel tekee hahmostaan yllättävän monitasoisen lyhyen kohtauksen aikana.

Lumen taju on tosiaan on "arktinen aikuisten satu", jollaiseksi sitä musikaalin sivuilla sanotaan. Musikaali luo uniikin, unenomaisen ja kiehtovan tunnelman, ja tätä tunnelmaa tukevat kaikki osa-alueet. Kestoltaan esitys on vain napakka hieman alle parituntinen, olisin suonut sille pikkuisen lisää pituutta jotta mukaan olisi voitu ottaa vielä muutama kohta kirjasta. Vaikka en sitä kokonaan ole lukenut, luulen, että avainkohtia on karsittu reippaasti pois. Pidin Lumen tajusta tällaisenaankin, se on salaperäinen ja vetää mukaansa, mutta hieman selkeämpi juonenkuljetus olisi minulle tehnyt kokemuksesta vielä vähän onnistuneemman. Salaperäisyys kuitenkin toimii ja sopii tarinankerronnan tyyliin hyvin. Musiikillisesti Lumen taju on huippuluokkaa, ja sekä orkesteri että näyttelijät ovat taitavia. Myös visuaalisuus on pääosin toimivasti ratkaistu, erityisesti lavalle projisoidut jylhät grönlantilaismaisemat ovat vaikuttavia, ja kokonaisuus ihastuttaa. Hyvin taipuu siis rikosromaani näyttämölle, odotan innolla Lumen taju-romaanin lukemista kokonaan, jotta voin tutkiskella näitä enemmän toisiinsa heijastaen.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Talvimusikaali!

perjantai 20. tammikuuta 2023

Teatterinna-palkinto 2023 – Voittajaäänestys


Teatterinna-palkinnon ehdokasasettely on tältä vuodelta päättynyt, suurkiitos kaikille ehdotuksia jättäneille! Palkintoäänestykseen pääsivät jokaisessa kategoriassa kolme eniten ehdotettua ja – rumpujen pärinää – tässä tulevat Teatterinna-palkintoehdokkaat vuosimallia 2023:

Vuoden teatteri

kuvat © Vesa Huhtikangas / Kari Sunnari / Sami Tirkkonen

• Järvenpään Teatteri

• Tampereen Työväen Teatteri

• Kuopion kaupunginteatteri


Vuoden musikaali

kuvat © Kapina Oy / Heikki Järvinen - Tampereen Teatteri / Sampo Jaakkola

• Titanic (Järvenpään Teatteri)

• Anastasia (Tampereen Teatteri)

• Huomenna minä lähden (Kuopion kaupunginteatteri)

Vuoden puhenäytelmä

kuvat © Otto-Ville Väätäinen / Kapina Oy / Karri Lämpsä

• Fanny ja Alexander (Helsingin kaupunginteatteri)

• Gabriel, tule takaisin (Järvenpään Teatteri)

• Equus (Kuopion kaupunginteatteri)

Vuoden kesäteatteriesitys

kuvat © Kimmo Virtanen / Jukka Kontkanen / Orimattilan Teatteri

• Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen (Koskenniskan kesäteatteri)

• Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille (Seinäjoen kaupunginteatteri)

• Seitsemän veljestä (Orimattilan Teatteri)

Vuoden kotimainen kantaesitys

kuvat © Kari Sunnari / Sampo Jaakkola / Jukka Kontkanen

• Momentum 1900 (Tampereen Työväen Teatteri)

• Huomenna minä lähden (Kuopion kaupunginteatteri)

• Patruunatehdas (Seinäjoen kaupunginteatteri)

Vuoden näyttelijä (päärooli, musikaali)

kuvat © Sampo Jaakkola / Robert Seger / Heikki Järvinen

• Reeta Vestman roolistaan musikaalissa Huomenna minä lähden

• Lauri Mikkola roolistaan musikaalissa Priscilla, aavikon kuningatar

• Pia Piltz roolistaan musikaalissa Anastasia

Vuoden näyttelijä (sivurooli, musikaali)

kuvat © Kapina Oy / Heikki Järvinen / Heikki Järvinen

• Kevin Sarinko roolistaan musikaalissa Titanic

• Kaisa Hela roolistaan musikaalissa Anastasia

• Ville Majamaa roolistaan musikaalissa Anastasia

Vuoden näyttelijä (päärooli, puhenäytelmä)

kuvat © Jere Riihinen / Kapina Oy / Sampo Jaakkola

• Pekka Heikkinen roolistaan näytelmässä Mieslive

• Eeva Jeskanen roolistaan näytelmässä Gabriel, tuke takaisin

• Toni Harjajärvi roolistaan näytelmässä Equus

Vuoden näyttelijä (sivurooli, puhenäytelmä)

kuvat © Otto-Ville Väätäinen / Jukka Kontkanen / Sampo Jaakkola

• Eero Aho roolistaan näytelmässä Fanny ja Alexander

• Jani Johansson roolistaan näytelmässä Patruunatehdas

• Sohvi Roininen roolistaan näytelmässä Equus


Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja. Teatterinna-palkinnon voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa.

Kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken sain arvottavaksi viisi kahden hengen lippupakettia Helsingin kaupunginteatterin Ei kertonut katuvansa-näytelmän esitykseen lauantaina 25.3. klo 19. Arvontapalkinnoista kiitos Helsingin kaupunginteatterille!

"Ei kertonut katuvansa on Tommi Kinnusen rakastettuun, Finlandia-ehdokkaana olleeseen romaaniin pohjautuva kotimainen uutuusnäytelmä. Se kertoo suomalaisnaisista, jotka työskentelivät Saksan armeijalle jatkosodan aikana." – Ei kertonut katuvansa-näytelmän esittely

Kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken arvottavaksi tarjoaa lippuja Kuopion kaupunginteatteri. Arvottavana on yksi lippu Huhtikuu-näytelmään, yksi lippu Hytti nro 6-näytelmään ja yksi lippu näytelmään Equus. Kiitos arvontapalkinnoista Kuopion kaupunginteatteri!

"Tarina elämän helppoudesta ja röyhkeästä rikoksesta. Kirjailija Makkonen palaa kotiseudulle – kohtaa menneisyytensä ja sekaantuu kylän tapahtumiin. Kylä vilisee tunnistettavia hahmoja ja tapahtumien liimana ovat huoltoaseman kahvila, kampaamo ja VPK. Kylä on täynnä salaisuuksia ja syyllisyyttä mutta myös iloa, auttamista ja yhteishenkeä." – Huhtikuu-näytelmän esittely

"Hytti nro 6 on voimakas matkakertomus muuttuvasta maailmasta ja toiseudesta. Kaksi sattuman yhteen heittämää ihmistä, suomalainen tyttö ja venäläinen mies matkustavat samassa junahytissä halki vanhan Neuvostoliiton. Hämmentävän epäsovinnainen ja epätahtinen tutustuminen. Parivaljakko pysyy paikallaan, kun muu maailma heidän ympärillään on jatkuvassa liikkeessä." – Hytti nro 6-näytelmän esittely

"Equus on näytelmä, jonka rakenne muistuttaa trilleriä. Se on tapauskuvaus, joka paljastaa julmat käänteensä kiehtovasti ja yllättävästi. Se on järkyttävä ja kaunis, kiihkeä ja rohkea! Ja ottaa kantaa hyvin ajankohtaiseen nuorten pahoinvointiin, jossa paineet, odotukset ja tukahduttavat roolimallit vyöryvät hyökyaaltoina päälle." – Equus-näytelmän esittely

Kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken arvotaan yksi kahden hengen lippupaketti Tampereen Teatterin uutuusnäytelmään Hylkäämisen päivät. Kiitos palkinnosta Tampereen Teatterille!

"Eräänä tavallisena päivänä, ihan tavallisen päivällisen päätteeksi Olgan mies ilmoittaa lähtevänsä. Olga sukeltaa syvyyksiin. Hän hajoaa, vihaa, vertailee, kostaa, haukkoo happea, tukehtuu, mokaa, sekoilee, unohtaa lapsensa, hylkää itsensä, menettää kaiken hallinnan, katoaa, hapuilee, kunnes lopulta saa itsensä palaset uuteen järjestykseen." – Hylkäämisen päivät-näytelmän esittely

Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkinnoissa mukana Helsingin kaupunginteatteri, Kuopion kaupunginteatteri ja Tampereen Teatteri.

OHJEET:

Voit äänestää jokaisessa kategoriassa vain yhtä ehdokasta. 

Halutessaan ehdotuksen mukaan voi kirjoittaa myös perustelun, miksi äänestit juuri tätä teatteria/esitystä/näyttelijää. Näitä perusteluita hyödynnetään myöhemmin voittajien julkistuksen yhteydessä. Perustelut voidaan julkaista nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti.

Voittajaäänestys tapahtuu Google Formsin kautta, vain sitä kautta annetut äänet otetaan huomioon.

Voittajaäänestys on auki 20.1. – 31.1.2023. Voittajat julkaistaan Teatterinna-blogissa (teatterinna.blogspot.fi) sunnuntaina 5.2.2023.

Tästä linkistä pääset äänestämään suosikkiasi!

maanantai 9. tammikuuta 2023

Hiljaiset sillat @ Turun kaupunginteatteri


kuvat © Otto-Ville Väätäinen

Vuoden 2023 teatterikauteni käynnisti Turun kaupunginteatterin Hiljaiset sillat-musikaali, jonka näin 7.1.

On vuosi 1965 ja kotiäiti Francesca (Elli Vallinoja) elää tasaista, arjentäyteistä elämää maatilalla Iowassa miehensä Budin (Stefan Karlsson) ja lastensa Carolynin (Linda Hämäläinen) ja Michaelin (Akseli Ferrand) kanssa. Kun mies ja lapset lähtevät maatalousmessuille, Francesca jää kotiin nauttimaan omasta ajasta, rauhasta ja hiljaisuudesta. Mutta sitten tietä kyselemään ilmestyy National Geographic-lehden valokuvaaja Robert (Jonas Saari), ja kaikki muuttuu.

Olen kuunnellut Hiljaisten siltojen kappaleet läpi joskus muutama vuosi sitten, mutta minulla ei ollut niistä mitään muistikuvaa (muistiinpanoista tarkistin, että suosikkibiisini oli tuolloin Who We Are and Who We Want to Be, suomeksi Keitä ollaan). En myöskään ole lukenut tarinan alkuperäistä versiota eli Robert James Wallerin Bridges of Madison County-romaania tai nähnyt vuoden -95 leffaa, joten tarinasta ei sen suuremmin ollut tietoa katsomoon astellessa. Odotin suuria tunteita, amerikkalaista tarinaa ja pakahduttavaa rakkautta, ja kaikkia myös sain. Jostain syystä, ennen tämän näkemistä, yhdistin mielessäni Hiljaiset sillat ja enemmän kuuntelemani Bright Star-musikaalin jotenkin samanlaisiksi, vaikka en siis siinä vaiheessa ollut kumpaakaan edes nähnyt. Molemmissa toki liikutaan amerikkalaisella maaseudulla/pienissä kaupungeissa ja historiassa, Bright Star tosin sijoittuu 1940- ja 1920-luvuille, kun Hiljaisissa silloissa ollaan jo kuusikymmentäluvulla. Tarinallisesti näissä ei kyllä oikein samaa ole, eikä musiikillisestikaan ehkä kovin paljon, mutta alitajuntani teki silti tällaisen yhteyden musikaalien välille. Ehkä se on se "amerikkalaisuus", joka näissä tuntuu samalta. En ole itsekään oikein varma, mitä tarkoitan amerikkalaisella tarinalla Hiljaisten siltojen yhteydessä. Kyllä, tarina sijoittuu Iowaan ja on amerikkalaisten tekijöiden, mutta tekeekö se musikaalista jotenkin leimallisesti amerikkalaisen? Enemmän se lienee teemat ja niiden käsittelytyyli, se, miten rakkaustarinaa rakennetaan ja kerrotaan. Tätä olisi kiva osata avata enemmän, mutta vaatii lisää analyysiä aiheesta ennen kuin osaan ajatuksiani perustella. Joka tapauksessa – Hiljaisissa silloissa tosiaan saa seurata suuria tunteita ja pakahduttavaa rakkautta, jotka sujautetaan saumattomasti hahmojen arkeen ja joista rakentuu neljä päivää kestävä toteutunut unelma.

On pitkä aika siitä, kun olen viimeksi nähnyt samantyylisen musikaalin kuin tämä. Sellaisen siis, jossa ei ole suuria tanssinumeroita, paljoa porukkaa, meneviä biisejä tai isoja joukkokohtauksia, tai ylipäätään sellaista show-menoa. Toki näin viime vuonnakin muutaman pienemmän ensemblen musikaalin, mutta en muista, että ne olisivat tuntuneet samanlaisilta kuin Hiljaiset sillat. Tämä musikaali kulkee tarina ja tunne edellä, ja kokonaisuuden jokainen osa tukee tarinan kuljetusta. Tarinassa ei myöskään ole mitään arkea ihmeellisempää, kuten musikaaleissa yleensä, mutta tämähän ei ole mikään huono juttu. Arkimusikaalit ovat parhaita, ja myös tällainen melko läheiseen historiaan sijoittuva, toisaalta ajaton tarina on toimiva musikaalin aihe. Ja rakkaus, sehän nyt aina toimii. Oli tosi kiva nähdä Samuel Harjanteelta rauhallisemman ja vähemmän show-tyyppisen musikaalin ohjaus, niiden show-juttujen ohjauksessa hän on jo taitonsa näyttänyt. Harjanteen ote on varma myös tämäntyyppisessä musikaalikerronnassa, vaikkakin herkkävireinen kokonaisuus lipsahtaa välillä turhan hitaaseen kerrontaan. Muutamassa kohtauksessa intensiteettiä olisi tarvinnut lisää, jotta huippukohdat nousisivat kunnolla esiin, mutta kun tarina pääsee kunnolla alkuun, esitys rytmittyy hyvin. Harjanteen taito henkilöohjauksessa pääsee hienosti esiin varsinkin nyt, kun musikaalin "juttu" ovat juurikin henkilöhahmot ja heidän tunteensa, ajatuksensa, tekonsa ja päätöksensä. Tunne tulee katsomoon saakka ja on usein samaistuttavaa ja uskottavaa, aitoa. Hiljaisissa silloissa parasta on tunnelma, johon on lempeää ja lumoavaa upota, ja joka väreilee koko teatterisalissa alusta loppuun. Arki ja unelmat sekoittuvat, ja lopputulos on hurmaava.

Hiljaiset sillat on visuaalisesti arkinen, mutta kaunis ja yksityiskohtainen. Sanna Malkavaaran videosuunnittelu on upeaa, ja varsinkin Napoli-projisoinnit Haave vain-kappaleen taustalla jäävät varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Todella hienot! Näyttämökuvan yksityiskohdat ovat myös mainioita, kuten se, että puun lehdet heiluvat sateessa ja Francescan piirros valmistuu yleisön silmien edessä. Lavastuksessa (Jani Uljas) on sopivan rouheaa maalaistunnelmaa ja arkisuutta, johon Francescan ja Robertin intohimoinen rakkaus peilautuu. Tiina Valkaman puvut ovat niin ikään arkisia ja 60-luvun Amerikkaan sopivia, ne tukevat tarinaa ja hahmojen persoonia onnistuneesti. Kalle Ropposen lämmin valosuunnittelu tuo helteisen kesän lavalle tunnelmallisella tavalla. Koreografi Osku Heiskasella ei ole ollut montaa tanssikohtausta rakennettavana, mutta niin rivitanssi kuin Robertin ja Francescan hidas pyörähtely sopivat esityksen tunnelmaan, toinen syventämään rakkaustarinaa ja toinen käynnistämään toisen näytöksen vauhdilla. Lisäksi koreografin tehtäviin lienee kuulunut näyttelijöiden asemointi, ainakin joidenkin kohtausten kohdalla, ja liikekieli yleensä. Myös tässä liikekielellisessä työssä näkyy hyvin musikaalin tarinan maailma ja sen arkisuus, mitään liian isoa tai ihmeellistä ei ole lavalle laitettu vaan kaikessa luotetaan tunnelmaan ja tunteisiin. Tämä ratkaisu toimii. Jason Robert Brownin säveltämä musiikki on kaunista ja vaikuttavaa, pidän näistä kappaleista kovasti ja Brownin sävellyksistä noin ylipäätään. Suosikkejani olivat Pian taas me tullaan kotiin, Et yksin sä jää, Sen jätin taa, Jäät miettimään, Siis matkaan/Maailmanmeno, Haave vain ja Niin muutit maailmain/Kanssain tuu. Erityisesti Kanssain tuu-biisin avaus pelkällä laululla jäi mieleen. Eeva Kontu kapellimestaroi bändiä tarkoin ottein, ja musiikki kuulostaa alusta loppuun vaikuttavalta.

Näkemäni esitys oli tavallaan ensi-ilta, sillä Francescan rooliin kevätkaudeksi astuva Elli Vallinoja nähtiin silloin roolissa ensimmäistä kertaa. Hänen roolityönsä on maanläheistä mutta kuitenkin herkkää. Francescan aloilleen asettuminen ja arki sekä muistot kotimaasta ja nuoruudesta Napolissa tuovat hahmoon monitasoisuutta, ja Vallinojan tulkinta tekee Francescasta aidon, kokonaisen ihmisen. Jonas Saaren Robert on hurmaavan rento ja ystävällinen tyyppi, välitön ja hyväsydäminen. Saari näyttelee varmasti, hän tuo hahmoonsa lämpöä ja energiaa. Saari ja Vallinoja pelaavat hyvin yhteen, mutta aivan täysin en uskonut Francescan ja Robertin rakastuvan niin syvästi että kaikki muu unohtuu. Vallinojalla ja Saarella ei kuitenkaan ole vielä pitkää yhteistä näytöskautta takana, joten rakkaustarinaan löytyy varmasti vielä muutama taso lisää kevään edetessä. Hahmoista samaistun eniten, yllättävänkin paljon, Michaeliin ja Carolyniin. Heissä on samaa kuin minussa, he ovat kasvaneet maatilalla ja sekä rakastavat kotiaan ja maaseutua että haaveilevat jostain muusta. Minä tosin en halua enkä aiokaan erottaa maalla asumista kaikesta muusta, vaan tehdä molempia, mutta tunnistan unelmat, nuoruuden ja itsenäistymisen tarpeen, joka hahmoissa näkyy. Akseli Ferrandin ja Linda Hämäläisen roolityöt ovat tasapainoiset ja tarkat, he kuvaavat herkästi Michaelin ja Carolynin ajatuksia ja persoonia. Myös sisaruus ja vanhempien ja lasten väliset suhteet tulevat roolitöissä hienosti esiin, on uskottavaa kinaa ja yhteen hiileen puhaltamista. Stefan Karlsson tekee sujuvan roolin Budina. Karlssonilla on rooliin hyvä ote, ja Bud rakentuu lavalle kiinnostavaksi hahmoksi, joka on hyvä vastapari sekä Francescan että Robertin hahmoille, ja itse asiassa myös Michaelille. Kirsi Tarvaisen rempseästi näyttelemä Marge ja hänen miestään Charlieta leppoisasti näyttelevä Lasse Pajunen tuovat tarinaan keveyttä ja huumoria, ja tämän pariskunnan välinen sanailu on ihanan lämmintä ja suoraa. Reeta Vestman hurmaa sekä Marianin roolissa että ensemblessä, ja muu ensemble-porukka (Anna-Maija Jalkanen, Marika Huomolin, Julius Martikainen, Peter Nyberg) ansaitsee myös kiitokset. Näyttelijäntyö on kaikissa rooleissa sujuvaa ja sopivan vähäeleistä, musikaalin tyyliin sopivaa. Tarina on arkinen ja myös uskottava, ja se myös kerrotaan uskottavasti, nämä tyypit tuntuvat aidoilta.

Kokonaisuutena Hiljaiset sillat hurmasi ja vei mukanaan lämpimään tunnelmaansa. Tahdiltaan musikaali on rauhallinen ja kiireetön, ja välillä jännite pääsee hieman katoamaan, mutta tarina rakentuu kauniisti ja ihastuttaa. Kaunis on muutenkin se sana, jolla tätä musikaalia kuvailisin. Hiljaiset sillat on musikaali unelmista, haaveista ja elämästä, siitä että kaikkea ei voi saada mutta aika paljon kuitenkin, ja onnea löytyy vaikka mistä. Haaveet ja todellisuus ja niiden tasapaino jäivät päälimmäisenä mieleen, vahvan ja herkästi sävelletyn musiikin lisäksi.

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Turun kaupunginteatteri!

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Teatterinna-palkinto 2023: ehdokasasettelu alkaa

Ehdotusten jättäminen on päättynyt. Voittajaäänestys käynnistyy perjantaina 20.1.

Täällä ollaan taas, kahden vuoden tauon jälkeen! Teatterinna-palkinto palaa koronatauolta kategorioiden puolesta hieman uudistuneena ja allekirjoittaneen puolesta entistä innostuneempana. Teattereiden koronatauot ja -peruutukset veivät minulta valitettavasti innon järjestää Teatterinna-palkintoäänestystä vuosina 2020 ja 2021, vaikka esityksiä totta kai oli. Mutta olkoon tämä äänestys uusi alku, ja alku myös jokavuotiselle palkinnon jakamiselle. Edellisen kerran, ihka ensimmäistä kertaa, Teatterinna-palkinnot jaettiin 5.1.2020. Noita tuloksia pääsee tarkastelemaan tästä linkistä.

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.

Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan kaksi onnekasta, jotka saavat pienen teatteriaiheisen yllätyspalkinnon.

Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja.

OHJEET:

Esityskategorioissa ehdotuskelpoisia ovat kaikki vuoden 2022 aikana ensi-iltansa Suomessa saaneet musikaalit ja puhenäytelmät, sillä poikkeuksella, että koronan jalkoihin jääneet, enimmillään viisi kertaa ennen vuotta 2022 esitetyt esitykset ovat myös äänestyskelpoisia, mikäli niistä on ollut uusintaensi-ilta vuonna 2022.

Vuoden kotimainen kantaesitys tarkoittaa nimensä mukaisesti kotimaista esitystä, eli tässä kategoriassa ei ole ehdotuskelpoinen ensimmäistä kertaa Suomessa esitetty, jossain muualla kantaesityksensä saanut musikaali/näytelmä.

Näyttelijäkategoriassa ei kannata epäröidä, jos ei ole varma, onko kyseessä pää- vai sivurooli. Ehdotukset otetaan huomioon, vaikka ne osuisivat väärään tekstilaatikkoon.

Halutessaan ehdotuksen mukaan voi kirjoittaa myös perustelun, miksi haluat ehdottaa juuri tätä teatteria/esitystä/näyttelijää. Näitä perusteluita hyödynnetään myöhemmin voittajaäänestyksessä ja voittajien julkistuksen yhteydessä. Perustelut voidaan julkaista nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti.

Ehdotuksia voi jättää tästä päivästä lähtien, ajalla 1.1. - 15.1.2023. Voittajaäänestys aukeaa 20.1. ja on auki 31.1.2023 saakka. Voittajat julkaistaan Teatterinna-blogissa (teatterinna.blogspot.fi) sunnuntaina 5.2.2023.

Vuoden 2023 Teatterinna-palkinnon kategoriat ovat: 

• Vuoden teatteri 

• Vuoden musikaali

• Vuoden puhenäytelmä

• Vuoden kesäteatteriesitys

• Vuoden kotimainen kantaesitys

• Vuoden näyttelijä (päärooli, musikaali)

• Vuoden näyttelijä (sivurooli, musikaali)

• Vuoden näyttelijä (päärooli, puhenäytelmä)

• Vuoden näyttelijä (sivurooli, puhenäytelmä)

Huom. Ehdokkaiden asettaminen ja äänestys tapahtuu Google Formsin kautta, eli vain sitä kautta jätetyt ehdotukset ja äänet huomioidaan.

torstai 29. joulukuuta 2022

Vuosi 2022

Hei hei vuosi 2022, tervetuloa uusi vuosi 2023! Mutta ennen sitä, katsotaas takaisinpäin kaksitoista kuukautta ja käydään läpi vuoden 2022 teatterijuttuja ja vähän muitakin tapahtumia.

Vuonna 2022 tilastot ovat seuraavanlaiset: teatterissa kävin 47 kertaa ja näin 45 eri esitystä, lisäksi katsoin muutamia esitystallenteita. Kirjoja olen tähän mennessä lukenut 169 kappaletta, mutta vuotta on jäljellä vielä kaksi päivää ja minulla on pari kirjaa kesken, eli vielä saattaa yksi tai kaksi tulla listalle lisää. Lukemistani kirjoista (ei kaikista, mutta monesta) voi lukea fiiliksiä kirjagramin puolelta @suskilukee. Asetin vuoden alussa ensimmäistä kertaa Goodreadsissa lukutavoitteen, ja koska saldo näyttää siis jo 169/150, on tavoite kirkkaasti saavutettu. Ensi vuodelle saatan mennä suoraan kahteensataan kirjaan, suuruudenhulluus iskee... Edelleenkään en ole leffoja tai tv-sarjoja listannut, ehkä pitäisi ryhdistäytyä tämän kanssa ensi vuonna ja kirjoittaa ylös ainakin elokuvateatterissa katsomani elokuvat. Mainitaan nyt kuitenkin leffoista Everything Everywhere All at OnceMatilda ja Koulu maailman laidalla, ja tv-sarjoista Our Flag Means Death, Merlí: Sapare Aude, Mieheni vaimo ja Rebelden kakkoskausi. Paljon muutakin on varmasti tullut katsottua, mutta nämä tulivat nyt heti mieleen.

tammi-maaliskuu

Tammikuussa ja helmikuussa en käynyt teatterissa kertaakaan, enkä muistaakseni katsonut edes mitään esitystallenteita. Musikaalimusiikkia tosin kuuntelin ja paljon, erityisesti uutta tuttavuutta 1789 - Les Amants de la Bastille. Ranskamusikaalit best, ja vaikka tämä ei sitten myöhemmin katsottuna tallenteena ihan vakuuttanutkaan, biisit ovat ihan mahtavia. Olen ahkerasti opiskellut ranskaa yhden Duolingo-oppitunnin päivässä jo pari vuotta, mutta tällä menolla menee vielä kauan, että opin ymmärtämään muuta kuin yksittäisiä sanoja, hidasta puhetta ja kirjoitettua tekstiä. Niinpä musikaalibiiseissä voidaan laulaa mitä vaan, ja olen täysillä mukana jos se kuulostaa hyvältä. Helmikuussa olivat toki Salpausselän kilpailut, siellä jälleen olin vapaaehtoisena ja kisafiiliksissä mukana. Salppurilla käyminen on todellakin perinne, jota rakastan, ja koronavuoden tauon jälkeen oli mahtavaa palata yleisöön. Ja pääsin helikopterin kyytiin, kun oheisohjelmana oli yleisölennätyksiä. Oli hauskaa! Helmikuussa kävin ihan ekaa kertaa laskettelemassa, se oli hauskaa, enkä edes kaatunut! Palautin myös kandidaatintutkielmani, aiheenani oli päähenkilö Dharanin johtajuus Siiri Enorannan teoksessa Nokkosvallankumous.

Maaliskuussa teatteriin suunta kävi, vihdoinkin, ja näin kuusi eri esitystä. Niistä voi lukea enemmän tästä postauksesta, jossa vetäisen yhteen vuoden kolme ekaa kuukautta. Teatterivuoden käynnisti Järvenpään Teatterin mainio Gabriel, tule takaisin, ja muut esitykset olivat musiikkinumeroistaan mieleen jäänyt Humanistispeksi 2022: Laineita ja kohtaloita, Teatteri Jurkan monitasoinen Viikset, Kouvolan Teatterin ihastuttava Kolme iloista rosvoa, edelleen lämmöllä muistelemani, huikea Lääkiksen speksi 2022: Juuriani myöten sekä Kansallisoopperan Billy Budd, eka livenä näkemäni ooppera, joka valitettavasti ei oikein iskenyt.

maalis-kesäkuu

Huhtikuussa kävin uusintakatselemassa Helsingin kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa-musikaalin, ai että kuinka kaunis esitys tämä oli. Lisäksi katsomoon kutsuivat Järvenpään teatterin nuorten hienosti toteutettu, kiehtova Broken Heart Story sekä avaruuteen sijoittuva (!!) Teekkarispeksi 2022: Signaali.

Toukokuussa teatterikäyntejä oli kaksi, uusintareissu Lahden kaupunginteatterin onnistuneeseen Waitressiin, jota tosin katsoin tarinan ja hahmojen kannalta aika paljon kriittisemmin näin toisella katsomiskerralla, sekä Musiikkiteatteri Juvenalian Legally Blonde, joka oli ihanan pirteä, hauska ja fiksu.

Kesäkuussa käyntiin lähti kesäteatterikausi ja kävin katsomassa Kangasalan kesäteatterin näppärän Vaimoni on toista maata ja Koskenniskan kesäteatterin hauskan ja tarkan Kekkonen - syntymästä kuolemattomuuteen. Lisäksi luvassa oli yksi vuoden odotetuimpia juttuja, nimittäin Helsingin jäähallissa pyörähtänyt Jesus Christ Superstar-musikaali ruotsalaisen areenakiertueen muodossa. Judaksena Ola Salo, Jeesuksena Peter Jöback. Tämä oli sellainen perushyvä JCS, piti otteessaan ja oli sopivan dramaattinen ja herkkä, toki areenamittoihin tehtynä. Äänentoisto ja/tai äänisuunnittelu oli vähän vaikeuksissa jäähalliolosuhteissa, joka häiritsi kokemusta, mutta onneksi biisit olivat tuttuja eli sanojen missaaminen ei haitannut. Ihan niin innoissani en ollut kuin olisin toivonut, mutta varsin hyvä eka live-JCS tämä areenaversio oli. Ja monta hienoa juttua myös, kuten Temple-biisi, lavalle omina itseinään astelevat näyttelijät jotka pukivat roolivaatteet päälleen yleisön edessä, aina tietysti Superstar, ja koko lopun ristiinnaulitseminen ja sen valosuunnittelu. Isoa, näyttävää, voimakasta – kyllähän se toimii. Kesäkuussa koitti myös elämäni toinen liveoopperakokemus, kun Taidekeskus Salmelassa sai ensiesityksensä Arto Pajun säveltämä Wiipuri-ooppera, jonka konserttiversiossa esittivät Ville Rusanen, Hanna Hoikkala, Mikael Konttinen ja Bianca Morales Pajun johtamana. Tykkäsin varsinkin musiikista, joka kuulosti varsin musikaalimaiselta, tai sellaiselta, johon musikaalibiisejä nauttineet korvani ovat tottuneet. Myös musiikkityylien yhdistelmä toimi. Wiipuri-oopperan esitykselle sattui varsin lämmin päivä, mutta helteestä huolimatta konserttiversio piti otteessaan.

Heinäkuussa teatterikäyntejä kertyi kuusi, kaikki kesäteattereita ja kaikki sellaisia, joista pidin kovasti. Esitykset olivat hurmaava Kesäyön uni Pukkilan kesäteatterissa, Salon Teatterin hieno ja vahva Liian paksu perhoseksi Vuohensaaressa, Ohkolan Teatterin tosi onnistunut Metsolat - Urjanlinna kahdesti katsottuna, Törnävän kesäteatterissa napakympisti roolitettu Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille ja Ryhmäteatterin valloittava, kekseliäs Kuten haluatte Suomenlinnan kesäteatterissa.

kesä-elokuu

Elokuussa kävin teatterissa kerran, lisäksi oli Helsingin kaupunginteatterin kauden avajaiskarnevaalit. Kesäteatterikauden päätti Orimattilan Teatterin upea Seitsemän veljestä Jätinpesän kesäteatterissa, olipa menoa! HKT:n avajaisissa saatiin esimakua syksyn ensi-illoista. Avajaisten perusteella minua kiinnosti eniten Priscilla, Kultalampi, Fanny ja Alexander, Min fantastiska väninna ja Ystäväni pelikaani. Näistä ehdin syksyn aikana katsomaan kaksi. HKT:n avajaiskarnevaalit käynnistivät perinteisesti teatterisyksyn, jota odotin innolla ja jota en kuitenkaan ollut vielä elokuussa suunnitellut kovin pitkälle. Monenlaista ja mainiota esitystä vuoden loppuun kertyi, eli oikein hyvä teatterisyksy oli edessä ja on nyt koettuna.

Syyskuussa syyskausi lähtikin sitten kunnolla käyntiin, sillä teatterikäyntejä oli yhdeksän. Nämä olivat värikäs ja vauhdikas Sherwood Tigers Keski-Uudenmaan Teatterissa, Teatteri Vanha Jukon huikea, hauska ja syvällinen Kaksi sisarta, Lahden kaupunginteatterissa ihana ja hauska Something Rotten, Kansallisteatterin klubihenkinen Hamlet, Kouvolan Teatterin kaunis Myrskyluodon Maija, Järvenpään teatterin 50-v juhlavuoden huima musikaali Titanic, Helsingin kaupunginteatterin bilemusikaali Priscilla sekä Orimattilan Teatterin sopivan jännittävä Idän pikajunan arvoitus, Jätinpesässä eli ulkoilmassa! Ekaa kertaa katsoin ulkoilmateatteria muutaman asteen lämpötilassa vilttien alla, kuumaa kaakaota siemaillen, näin vuoden loppuvaiheilla. Syyskuun viimeinen esitys oli Lahden kaupunginteatterin tasapainoinen ja taitavasti näytelty Rouva C.

Lontoo ♥

Lokakuussa teatterikäyntejä oli myös yhdeksän, näistä neljä Suomessa ja viisi Lontoossa. Suomessa näin Kuopion kaupunginteatterin uuden kotimaisen musikaalikantaesityksen Huomenna minä lähden, Lahden kaupunginteatterissa vierailleen hienon teatterilauluillan Tuulisella terassilla, Tampereen Työväen Teatterin kauniin, koskettavan Come From Away-musikaalin ja Teatteri Jurkan Hirvimetsän, joka huvitti, kosketti ja jonka hahmot olivat myös äärimmäisen tunnistettavia. Lokakuussa koitti myös mahdollisuus suunnata takaisin Lontooseen koronatauon jälkeen, ja toki mahdollisuuteen tartuin. Vaikka reissu koostui hyvin lyhyistä yöunista ja pitkistä esityspäivistä, oli se jälleen kerran ihan paras. Rakastan Lontoota, rakastan teatteria, rakastan stage door-hengailuja ja pitkiä kävelyitä kaupungin halki, rakennusten tuijottelua ja kaupungin tunnelmaa. Lontoossa näin ihan mahtavan & Juliet-musikaalin (Shaftesbury Theatre), hienosti kirjoitetun ja näytellyn The Prince-näytelmän (The Southwark Playhouse), uuden myyttejä ja nykyaikaa yhdistelevän Dido's Bar-musikaalin (DashArts), kesäteatterihupailuhenkisen The Tempestin (Shakespeare's Globe) ja vihdoinkin myös Hamiltonin (Victoria Palace Theatre). & Juliet oli ehdottomasti reissun kohokohta, olen luukuttanut sen biisejä ja katsonut videopätkiä monen monituista kertaa, ja olen onneni kukkoloilla siitä, että esitys oli livenä juuri niin hyvä kuin toivoin. Dido's Bar sen sijaan oli erityinen kokemus varsinkin siksi, että mukana ensemblessä oli näyttelijä Tuukka Leppänen, jonka olen Suomessa nähnyt monessa monessa roolissa. Esityksen takana on tekijöitä monesta maasta, myös Suomesta, ja olen tosi iloinen, että Lontoonreissuni osui Dido's Barin esityskauden kanssa yhteen.

syksyn teatterifiiliksiä

Lokakuussa olivat myös Helsingin kirjamessut, jossa pääasiassa kuuntelin haastatteluja ja keskusteluja ja kiertelin osastoja. Hankin lopulta vain kaksi kirjaa, vuoden kotimaiset suosikkini eli Elina Pitkäkankaan Sang-romaanin (ja sain siihen signeerauksen) ja Leena Paasion Harmaja luode seitsemän. Molemmille teospareille on vuonna 2023 odotettavissa päätös, en malta odottaa!

Marraskuussa kävin teatterissa kolmesti, uusia esityksiä olivat KOM-teatterin ihana, suloinen ja surullinen ReeaRuu ja Helsingin kaupunginteatterin hurja Fanny ja Alexander. Lisäksi kävin vähän extempore uusintakatselemassa HKT:n Priscillan, sillä halusin antaa sille uuden mahdollisuuden hurmata minut täysin. Menin nimittäin ensimmäisellä kerralla katsomaan Priscillaa vähän väärin odotuksin, toki mainoslauseet vuosisadan bileet ja bilemusikaalien klassikko olisivat voineet vähän vihjata, että bilefiilis on se juttu, mutta taisi mennä minulta ohi... Niinpä odotin enemmän tarinaa ja sen painottamista, mutta nyt toisella katsomiskerralla tiesin mitä on luvassa ja pystyin paremmin säätämään odotuksiani. Nautin siis täysin rinnoin hienoista musiikki- ja dragnumeroista, terävästä huumorista, taitavasta näyttelijäntyöstä, ja myös niistä vakavemmista kohtauksista ja hetkistä, joita musikaalista myös löytyy. Ja jos joku esitys piristää, niin tämä glitter- ja väri-ilotulitus. Vielä kerran (ainakin) on Priscilla-reissu luvassa keväällä, odotan innolla.

Joulukuussa suuntasin teatteriin neljästi, ja lisäksi katsoin Tampereen Työväen Teatterin Hamlet-musikaalin tallenteen, joka tuli sekä Yle Teemalta että löytyy Yle Areenasta vielä lähes vuoden ajan. Aikamoinen kotimainen kulttuuriteko tämä tallenteen tekeminen ja esittäminen, ihan mahtavaa! Isot aplodit sekä TTT:lle että Ylelle, ja kiitokset myös. Hienoa, että myös kotimaista teatteria pääsee näkemään tallenteena. Joulukuun liveteatterit olivat Teatteri Vanha Jukon upea, ajatuksia herättävä ja ajatteleva Tuntematon sotilas, Teatteri Takomon riemukas ja valloittava Ensimmäinen käsky, erityisesti näyttelijäntyön, biisien ja valosuunnittelun saralla vakuuttanut Pykälän spex 2022: Tähdenlentoja ja Svenska Teaternin hurmaava Mary Poppins, joka päätti teatterivuoden 2022.

joulukuu (+ylävasemmalla lokakuun Helsingin kirjamessut)

Joulukuussa suuntasin myös Tampereen kirjafestareille (*lippu saatu), jossa panostin ohjelmien kuuntelemiseen. Kuuntelin seuraavat keskustelut: Marisha Rasi-Koskisen, Siiri Enorannan, Ulpu-Maria Lehtisen ja Janne Puhakan haastattelut sekä Spefi NYT-keskustelun. Lisäksi oli kirjagrammaajien miitti, jonne ruokailun ja ohjelman välissä ehdin kuin ehdinkin, ja lisää kiertelyä alueella. Tampereen kirjafestarit järjestettiin ekaa kertaa viime vuonna, silloin en vielä päässyt osallistumaan. Mutta nyt pääsin, ja päivä oli tosi mukava. Tunnelma oli kupliva ja innostunut, ja kiinnostavaa ohjelmaa oli tarjolla kovasti. Vähän runsaudenpulaa olikin siinä vaiheessa, kun mietin, mitä keskusteluja menen kuuntelemaan… Lavat toimivat hyvin, sekä osastoalueella että varsinkin erillisissä huoneissa, ei ollut liian meluisaa tai hälinää vaan haastatteluihin pystyi hyvin keskittymään. Ehdottomasti palaan ensi vuonna, oli kivaa viettää kirjallisuushenkinen päivä Tampereella ja nauttia ohjelmasta ja tunnelmasta. En lopulta hankkinut yhtäkään kirjaa, ehkä vilkaisu kirjahyllyihin ja pöydälle karkotettuihin kirjapinoihin ennen messuille lähtöä vähän rajoitti ostosintoa... Mutta päivän paras saldo oli ehdottomasti monipuolisten ohjelmien kuuntelu, ja myös se, että sain Nokkosvallankumoukseeni kirjailijalta signeerauksen.

vuoden suosikkikirjat (klikkaa kuvat suuremmaksi)

Vuodelle 2023 on jo muutamat teatteriliput taskussa, ja monenlaista odotettavaa muutenkin. Gradun kirjoittamista on ainakin luvassa, lisäksi yritän panostaa esikoisromaanin kirjoittamiseen ja muutenkin kirjoittaa vieläkin enemmän ja suunnitelmallisesti. Kevään uutuuskirjoista on tekeillä tärppipostaus, samoin kevätkauden teattereista. Eikä siinä vielä kaikki! Teatterinna-palkinto nimittäin palaa kahden vuoden koronatauolta ja ehdokkaiden asettaminen starttaa 1.1.2023. Kannattaa siis uuden vuoden alussa palailla tänne tsekkaamaan ehdotuslinkki ja muistella vuoden 2022 teatterikokemuksia. Lisätietoja on luvassa 1.1.-23.

Pidemmittä puheitta, onnea vuodelle 2023!