Helppo ero @ Riihimäen kesäteatteri

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Riihimäen kesäteatteri!

kuvat © Pihla Liukkonen

Näin Helpon eron 11.6.

Eroterapeutti Mika Laakso (Mika Nuojua) on huono pääsemään itse eroon mistään, mutta nytpä se muuttuu. Mika on päättänyt jättää taakseen niin villapaidat, taskunpohjalta löytyvät kuitit, työnsä kuin muunkin elämänsä, ja suunnata nauttimaan leppoisasta elosta auringon alla. Matkaan tulee kuitenkin mutkia niin läntistä seinässä kuin jos jonkinlaisista asiakkaista. Pian Mikalla on käsissään sekä jatkuvasti lisäkierroksia ottava takahuoneremppa että ovesta edestakaisin ramppaavat, ongelmistaan eroon haluavat ihmiset, jotka jostain syystä palaavat koko ajan takaisin. Kuinka mahtaa miehen käydä, saako Mika suunnitelmaansa lainkaan luonnistumaan? Nuojuan lisäksi rooleissa ahkeroi melkoisen määrän eri hahmoja kolmikko Jukka Rasila, Pauliina Hukkanen ja Joonas Kääriäinen.

Satu Rasilan, Mikko Koukin ja Arto Valkaman kirjoittaman komedian on ohjannut Pekka Laasonen. Näytelmää on esitetty saman työryhmän voimin viime kesänä Mikkelissä, ja nyt sitten täällä hiukan etelämmässä uusien katsojien iloksi. Tuttua hommaa siis tekijöille jo, ja meno onkin sujuvaa ja energistä. Napakan parituntisen aikana vauhtia riittää, roolivaatteet vaihtuvat nopealla tahdilla, ja monenlaisista ongelmista yritetään päästä eroon. Hahmogalleria on värikäs ja monenlaista ihmistyyppiä ja -persoonaa tavataan terapeutin vastaanotolla, niin asiakkaina kuin remppahommia hoitamassa. Laasosen ohjauksessa kevyt komedia säilyttää rytminsä alusta loppuun, huumori pääsee hyvin esille, ja hyväntuulinen esitys viihdyttää. Tekstissä on osuvia havaintoja ihmisistä ja heidän ongelmistaan, monia nokkelia sanavalintoja sekä hyvin kirjoitettua nopeatempoista dialogia. Esityksen huumori syntyy tekstin tason lisäksi siitä, miten hahmoja tulkitaan ja miten tilannekomiikan iskut osuvat kohdilleen. Komedialliset tilanteet on ohjattu tarkasti ja iskevästi, ja hahmot ne vasta naurua saavatkin katsomossa aikaan. Mitään pienin sisäisin keinoin näyteltyä ei ole näiden tyyppien tulkitseminen, vaan reippaasti suurilla eleillä riemukasta ja isosti tehtyä näyttelijäntyötä. Toki hahmosta riippuen myös, Laasonen on virittänyt näyttelijänelikon eläytymään monenlaisten henkilöhahmojen nahkoihin oivallisesti.

Lavastussuunnittelusta vastaava Ami Laukkanen, pukusuunnittelun tehnyt Satu Vihavainen ja tarpeistosta huolehtinut Mari Heinonen ovat luoneet tarinalle mainiot raamit, joissa komediaa kuljettaa. Erityisesti Vihavaisen pukusuunnittelussa on mielikuvitusta ja monenlaisia ratkaisuja, värikkäälle hahmogallerialle on luotu värikkäitä asukokonaisuuksia ja vaatetus on moneen otteeseen riemukasta. Asut tekevät paljon myös hahmojen persoonaa ja tyyliä täydentäessään, ja sopivat kyllä kantajilleen erinomaisesti. Laukkasen lavastus ja Heinosen tarpeisto rakentavat tapahtumapaikasta, eroterapeutin toimistosta, toimivan ja näppärästi kaikkiin komedian vaatimuksiin taipuvan tilan. Tavarat ja lavasteet osallistuvat myös komedian luomiseen, ja lopussa seinästä löytyvät yllätys riemastuttaa erityisesti. Aina takahuoneen ovea avatessa jo odotti, mitä sieltä seuraavaksi paljastuukaan, samoin kääntyvä työpöytä on mainiosti hyödynnetty lisää tapahtumapaikkoja tarvittaessa. Täytyy vielä mainita ne kissapatsaat, jotka hyllyssä ovat, aivan ihanat!

Näyttelijänelikko Nuojua, Hukkanen, Rasila ja Kääriäinen tarttuu rooleihinsa sujuvin ottein ja mainiolla energialla. Mika Nuojua on terapeutti-Mikan roolissa sopivasti stressaantunut ja toiveikas, vastoinkäymistenkin edessä Mika vielä uskoo hyppäävänsä pian lentokoneeseen ja karistavansa vanhan elämän pölyt leppoisamman elon tieltä. Vaan kun ongelmia kasaantuu niin siinä on miehellä melkoista hermopinnettä havaittavissa. Nuojuan roolityö on taitavasti rytmitettyä ja varmaa, hän välittää komediaa oivallisesti ja ilmeet ja eleet ovat kohdillaan. Pauliina Hukkanen, Jukka Rasila ja Joonas Kääriäinen urakoivat loput näytelmän roolit, joita onkin yli kolmekymmentä. Huh sentään! Vauhtia vaihdoissa sitten riittääkin, eikä koskaan tiedä millainen tyyppi ovesta seuraavaksi ilmestyykään. Hukkasen lavaläsnäolo on valloittavaa ja aurinkoista, hän on tosi mainio kaikissa rooleissaan ja tosi hyvä myös lukemaan komedian rytmiä. Erityisesti mieleen jäivät Amanda ja Metallica-miehen vaimo, sekä remppatyypit. Jukka Rasilalla on onnistunut ote hahmoihinsa, ja hän eläytyy erilaisten ihmisten olemukseen sujuvasti. Varsinkin tilannekomiikka on Rasilan käsissä iskevää. Hänen roolihahmoistaan jäivät mieleen etenkin kuntosalimies, valkoisessa puvussa mittauksia tekemään tullut tyyppi, Metallica-mies ja läpsyterapiasta hyötynyt pyöräilijä. Joonas Kääriäinen näyttelee niin itseään kuin useita muita rooleja, ja hän on lavalla kuin kotonaan. Meno on varsin hykerryttävää, ja komediallinen ote varma. Kääriäisen hahmoista mieleen jäivät erityisesti hahmoterapiaa kokeillut Joonas Kääriäinen, apupoika-remppaaja, joka pääsi legendaa avustamaan, sekä kosteus- ja muita ongelmia aistinut tyyppi.

Helppo ero tarjoaa hyväntuulista menoa, hyvin kierroksia ottavan tarinan, yllätyksellisiä käänteitä ja hauskoja hahmoja. Tämä oli viihdyttävää kevyttä komediaa, jossa näyttelijät vetävät valloittavalla energialla ja komiikkaa luetaan näppärästi. Pari oikein hauskaa juttua huvittaa vielä näin pari päivää myöhemminkin, moni hahmo ja tilanne oli varsin riemukas. Dialogi, hahmojen persoonat ja vauhdikkaat tilanteet ovat lavalla nähtävän nelikon käsissä oikein toimivia, ja aika kuluu tätä katsoessa mukavasti. Lavalla ei aivan sateelta säästytty, mutta katsomo on katettu joten siellä on hyvä nauttia teatterista sadepäivänäkin. Ja popcornista! Olipa hyvää, suosittelen komediaevääksi.