Kesäteatterikausi alkaa vähitellen olla ohitse, vaikkei vielä aivan päättynyt olekaan. Katseet kääntyvät kuitenkin jo syksyn esityksiä kohti, ja kun syyskausi alkoi meikäläiselläkin viime viikolla Pienen merenneidon parissa, on aika perinteisten teatteritärppien. Teatterisyksy näyttää jälleen monipuoliselta ja kiinnostavalta, innolla sitä kohti siis!
Tämä suurpiirteisesti Top 10-tärpeiksi nimetty postaus kasaa yhteen ne esitykset, jotka minua eniten kiinnostavat, houkuttelevat ja innostavat teattereiden tulevalla syyskaudella. Kymmenen tärpin alle mahtuu vähän enemmän kuin kymmenen esitystä, nämä tärpit jäsentyvät enemmänkin teattereiden tai teemojen mukaisesti. Mutta pitemmittä puheitta:
Tässä tulevat Teatterinnan tärpit syksylle 2023!
 |
| Lokki kuva © Lahden kaupunginteatteri |
 |
| Nummisuutarit kuva © Lahden kaupunginteatteri |
Lahden kaupunginteatteri hemmottelee tuoreiden, raikkaiden klassikkotulkintojen ystäviä oikein kaksin kappalein, kun ensi-iltansa saavat Esa-Matti Smolanderin ohjaama Lokki ja Samuli Reunasen ohjaama Nummisuutarit. Smolanderin ohjaama Kaksi sisarta Teatteri Vanhassa Jukossa viime vuonna oli yksi suosikkejani vuoden 2022 esityksistä, ja odotan suurella mielenkiinnolla, millaisen maailman Smolander Tšehovin klassikkoon luo. Lokki on tosi hieno näytelmä, pidän sen tekstistä, hahmoista ja teemoista, ja tuoreena toteutuksena tehtynä tämä herättää paljon odotuksia. Nummisuutarit olen nähnyt lavalla kerran aikaisemmin, Kansallisteatterissa kahdeksan vuotta sitten, mutta visuaalisuutta ja hienoja roolisuorituksia lukuunottamatta en muista esityksestä paljoakaan. Tuon Kansiksen verson jälkeen olen kyllä Aleksis Kiven näytelmän lukenut useampaan otteeseen, enkä malta odottaa, millainen meno Lahdessa lavalla on. Esityksen alaotsikko, "väkevä nuoruuden juhla", ainakin lupailee jotain sellaista, joka saattaa iskeä ja kovaa. Kiven tekstissä on huumoria ja isoja oivalluksia, tragediaa ja suurta draamaa, joka ihastuttaa ja pitää tiukasti otteessaan. Nummisuutarien Eskona Lahdessa nähdään minut jo monesti roolitöillään vakuuttanut Tuomas Korkia-Aho.
 |
| Niin kuin taivaassa kuva © Jukka Kontkanen / Emilia Boulevard |
Tärppi #2: Niin kuin taivaassa – Seinäjoen kaupunginteatteri
Niin kuin taivaassa on varmasti kaunein koskaan näkemäni musikaali. Tämä tarina, tämä musiikki, nämä hahmot ja kaikki esityksen teemat ovat vahvoja, koskettavia ja pakahduttavia, ja musikaalin aitous, maanläheisyys, inhimillisyys ja herkkyys tekee ison vaikutuksen. Tekijäporukasta löytyy niin minulle tuttuja nimiä kuin uusiakin tuttavuuksia, ja odotan innolla kaikkien heidän näkemistään. Niin kuin taivaassa on musikaalina hyvin paljon sidoksissa siihen porukkaan, joka sen lavalle tuo, ja minulla on vahva luotto siihen, että työryhmä tulkitsee niin tarinaa kuin hahmoja kauniisti, lämmöllä ja voimalla. Pääparia näyttelevät Peter Nyberg ja Natalil Lintala ovat jo ehtineet minut hurmata, Nyberg useammassakin roolissa ja Lintala erityisesti tämän kesän Xanadu-musikaalissa. Sen verran komeasti soi Meen vaikken tahtoisikaan Nybergin esittämänä Musiikkiteatterifestivaalilla, että en malta odottaa pääseväni kuulemaan kaikki muutkin musikaalin loistavat kappaleet livenä. Seinäjoelle on matkaa, mutta luulenpa, että tämän vuoksi kannattaa matkustaa.
Niin kuin taivaassa on lajissaan harvinaisuus, nimittäin alunperin ei-englanninkielinen musikaali, joka on Suomessa ohjelmistossa. Olen viimeisten parin vuoden aikana kiinnostunut kovasti siitä, mistä teoksia kotimaan ohjelmistoon tulee, ja varsinkin musikaalien kohdalla ollaan hyvin englanninkielisten teosten varassa, näytelmien kohdalla on hieman laajempi skaala. Esimerkiksi Tinfon tilastokirjastosta löytyy teatteritilastoja, joista näkee tilastoja myös esitysten kansalaisuuden mukaan. Toki tutut ja West Endillä tai Broadwaylla menestyneet – tai esitetyt – musikaalit keräävät tasaisesti katsojia ja ovat varmoja ohjelmistovalintoja, ja ohjelmistoa on ajateltava myös tuottavuuden suhteen. Mutta hienoja, vaikuttavia ja kiinnostavia musikaaleja löytyy ympäri Euroopan ja koko maailman, tämä on ihan fakta. Tein musikaalien kotimaista laskutoimituksen kaudelle 2023-2024, ja sain kuitenkin vähän yllättyä: mukana oli 28 syksyllä ensi-iltansa saavaa tai esityskauttaan jatkavaa musikaalia tai musiikkinäytelmää, joista huimat 14 ovat muuta kuin englanninkielistä alkuperää. Puolet! Toisaalta näistä 14 musikaalista 12 on kotimaisia (hurraa!), yksi suomalais-ruotsalaista yhteistyötä ja yksi ruotsalainen. Kovin laajaa eri maista tulevaa kattausta ei siis tulevalla(kaan) kaudella nähdä, vaikka teemallisesti, aiheellisesti, musiikillisesti ja esityksellisesti on tarjolla monenlaisia kiinnostavia teoksia. Se kuitenkin on ilon aihe, että kotimainen musiikkiteatteri on laajasti edustettuna, suomimusikaali voi hyvin ja on upeaa.
 |
| Cabaret kuva © Otto-Ville Väätäinen |
 |
| kuva © Otto-Ville Väätäinen |
En nähnyt Turun Cabaretia musikaalin edellisellä esityskaudella, joka jäi koronan jalkoihin, kuten niin moni muukin teos. Mutta nyt tämä klassikkomusikaali palaa Turkuun, ja minä en tosiaankaan aio sitä missata. Juuri tästä Cabaret-versiosta olen kuullut niin paljon ja niin ylistäviä kehuja, että täytyyhän se itsekin saada kokea. Lisäksi Cabaret on musikaaliklassikko, eikä minulla ole tarinasta kuin hajanaisia aavistuksia. Työryhmä on timanttinen, ja kun ohjauksesta ja koreografiasta vastaa Jakob Höglund, ei voi odottaa muuta kuin jotain tosi hienoa. Solaris kiinnostaa kovin, sillä tieteisfiktio teatterin lavalla on harvinaisen puoleista herkkua. Työryhmä on timanttinen myös Solariksen kohdalla, ja olen vain yksinkertaisesti superinnoissani siitä, että Turun kaupunginteatteri tuo lavalle tieteisfantasian, vieraalle planeetalle sijoittuvan scifi-tarinan. Minusta on nopeasti tullut scifin ystävä kirjallisuuden puolella viimeisen reilun vuoden aikana, enkä malta odottaa, että pääsen katsomaan scifiä lisää teatterinkin puolella. Pari avaruuteen sijoittuvaa speksiä olenkin jo nähnyt, Teekkarispeksi Signaalin 2022 ja Viikkispeksi Eloparadoksin 2023. Mainioita molemmat.
 |
| Rakas Evan Hansen kuva © Ilkka Saastamoinen |
Tärppi #4: Rakas Evan Hansen – Helsingin kaupunginteatteri
Heti alkuun täytyy todeta, että en kyllä ikinä ole mitään esitystä odottanut näin ristiriitaisissa tunnelmissa kuin DEH:iä. Dear Evan Hansen oli mukana ekassa TOP 10 esitystä, jotka haluaisin nähdä Suomessa-postauksessani, jolloin olen odottanut sitä hyvin paljon, mutta nykyään en ole musikaalista enää aivan niin innoissani. En siis edelleenkään ole tätä musikaalia lavalla nähnyt, enkä leffaversiotakaan, mutta kuuntelin juuri uudelleen musikaalin pohjalta kirjoitetun romaanin, ja olen muutenkin ajatellut sen tarinaa ja hahmoja enemmän. Musikaalin tarinassa on monta moraalista ongelmaa, joita se tuskin yrittääkään peitellä, mutta odotan mielenkiinnolla, miten nämä on lavalla ratkaistu. Ainakaan näin etukäteen ongelmani tämän teoksen kanssa on se, että en oikein pidä yhdestäkään hahmosta (romaanin perusteella, toki). Lisäksi valhe, joka tapahtumat laukaisee, on ongelmallinen. Kaikki valehtelevat joskus, tietenkin, eikä kukaan ole täydellinen, tietenkään, mutta tuollaisen valheen ylläpitäminen noin pitkään on väärin. Toki hyvän tarinan ei tarvitse olla ongelmaton tai moraalisesti pelkästään hyvä, mutta DEH ei vielä ole minua voittanut puolelleen. Vaikka odotukset ovat siis hyvin ristiriitaisia, DEH houkuttelee kovasti katsomoon. Kuuntelen musikaalin biisejä usein, ja musiikin takia Dear Evan Hanseniin alunperin rakastuinkin. Eikä rakkaus näihin biiseihin ole mihinkään kadonnut! Musikaalissa on paljon hyvää, ja lavalla tarina toiminee paljon paljon paremmin kuin romaanissa. Olen kuullut ja lukenut Rakas Evan Hansen-musikaalista kehuja ihan tosi paljon, eivätkä sen saama suosio ja palkinnot voi olla ansaitsematonta. Olen vain ajatellut musikaalia niin paljon, että minulla on siitä (ihan liikaa) ajatuksia, odotuksia, mielipiteitä ja käsityksiä ennen ensi-iltaa.
Vaikka DEH ei siis enää – tai vielä – olekaan mikään suosikkimusikaalini, on mielestäni hienoa, että se saadaan Suomeen. Ja varovaisin odotuksin suuntaan katsomoon, ehkä tarina sittenkin on juuri niin sydämellinen, lämmin ja samaistuttava kuin miksi sitä mainostetaan, ja olen mielikuvineni väärässä. Enkä malta odottaa, että pääsen kuulemaan kaikki musikaalin kappaleet lavalla. Esimerkiksi suomiversion Sincerely, Me-biisiä odotan malttamattomana! Ja Requiem! Ja Disappear! Musiikki on DEH:issä upeaa (no, Pasek & Paul-parilta ei muuta voi odottaakaan), ja suosikkijuttuni siinä. Ja on meillä upeat Evanit – Julius Suominen ja Petja Pulkkinen esittivät molemmat musikaalista yhden kappaleen Musiikkiteatterifestivaalilla, vaikuttavat ja herkät vedot molemmilta. Samoin Yksin et jää HKT:n kauden avajaisissa sai kylmät väreet heti aikaan. Olen myös tosi iloinen, että Suomeen (ja heti näin isolle lavalle) saadaan tällainen tuoreempi nuorisomusikaali, jollaiseksi DEH:in ehdottomasti määrittelen. Ehkä se saa seuraajikseen lisää lukiotarinoita, kuten vaikkapa Heathersin, Mean Girlsin tai Everybody's Talking About Jamien. The Prom, myös nuorisomusikaali, onkin keväällä 2024 tulossa peräti kahtena suomituotantona, Skene Musiikkiteatterin ja Rantasalmen Nuorisoteatterin tekeminä. Jamien taas pääsee nyt syksyllä näkemään Ruotsissa, Malmössä, siitähän olisi siis ruotsinnos jo valmiina...
 |
 |
| kuvat © Joona Aalto |
Tärppi #5: Et sä kumminkaan mitään tajuu & Murha kahdelle – Musiikkiteatteri Kapsäkki
Nuorten tarinat teatterin lavalla ovat minulla sydäntä lähellä, ja Kapsäkin kantaesitys Et sä kumminkaan mitään tajuu on siksi hyvin kiinnostava esitys syksyn tarjonnasta poimittavaksi. Dokumentaarinen musiikkiteatteriesitys pohjautuu niin nuorten, heidän parissaan työskentelevien aikuisten kuin vanhempienkin haastatteluihin, joista rakentuu tämä teos. Odotan innolla ja mielenkiinnolla, tämä saattaa kolahtaa ja kunnolla. Murha kahdelle-musikaalista nähtiin yksi biisi Musiikkiteatterifestivaalilla, mutta jo ennen sitä tämä oli katsomislistalla. Joel Mäkinen ja Juha Pulli lavalla, yhdellä näyttelijällä ties kuinka monta roolia, murhamysteeri, murhakomedia... Täydellistä! Ja sen verran hervotonta oli meno jo festivaalilla, että kun esityksen näkee kokonaan, lienee meno melkoisen koomista. Ja mikäs sen parempaa.
 |
| Figars bröllop kuva © Otto-Ville Väätäinen |
 |
| Ronja Rövardotter kuva © Cata Portin |
 |
| Something Rotten kuva © Åbo Svenska Teater |
Yritän olla ahkera ja käydä katsomassa esityksiä myös toisella kotimaisella, vaikka tänä vuonna saldo onkin vielä melko vaatimaton 3 esitystä. Mutta näistä kaksi olikin sitten ihan Ruotsissa: upea (!!!) Arv Dramatenissa ja varsinkin koreografisesti vaikuttava A Chorus Line Kulturhuset Stadsteaternissa. Lisäksi näin Raaseporin kesäteatterissa Spamalot-musikaalin. Syksyn tarjonnasta kiinnostaa ainakin Lilla Teaternin Figaros bröllop ja Röda rummet, ensimmäinen koska kaiken mitä Jakob Höglund ohjaa, minä haluan nähdä, ja jälkimmäinen, koska kirjan tuominen näyttämölle on aina mielenkiintoista. Svenska Teaterniin tulee Ronja Rövardotter, ja Ronja on best, joten meikä toki suuntaa katsomoon. Tälle vuodelle onkin jo nähtynä Kansallisteatterin sekä Vartiovuoren ja Juornaankylän kesäteattereiden Ronjat, eikä kolmea ilman neljättä siis. Svenskaniin tulee myös ihastuttava Radio Popov, eli näyttämöversiointi Anja Portinin lanu-Finlandia-voittajasta. Ihanaa! Åbo Svenska Teateriin tulee Something Rotten-musikaali, josta olen nähnyt kaksi edellistä suomiversiota, joten eiköhän tämä ensimmäinen ruotsinkielinen suomiversio myös ole syksyn tai ensi kevään katselulistalla. Ja vihdoinkin luvassa olisi siis matka Åbo Svenska Teateriin! Matka saattaa viedä myös ihan naapurimaan kamaralle, sillä ruotsalaiset versiot musikaaleista Wicked ja Everybody's Talking About Jamie houkuttelisivat. Jamie on yksi suosikkimusikaaleistani, se nähdään Malmö Operassa. Wicked tehdään Göteborgin oopperassa, ja sen ohjaa muuten Samuel Harjanne, eli taattua Harjanne-laatua varmastikin luvassa.
 |
| kuva © Porin teatteri |
Tärppi #7: Paradox – Porin teatteri
Koska olen Hämeenlinnan Uuden Kesäteatterin Dingo-musikaalin jälkeen kuunnellut niin paljon Dingoa, ei tarvitse sanoa kuin Dingo ja minua kiinnostaa. Niinpä porilainen rock-musikaali Paradox kiinnostaa, sillä porilaisessa musikaalissa kuullaan tietenkin porirokkia, muun muassa siis juuri Dingoa. Ja kun luvassa on myös uutta tuotantoa esimerkiksi Eveltä, alkavat odotukset vain kasvaa. Musikaalissa kuultava Even biisi Porkan poika esitettiin Musiikkiteatterifestivaaleilla, ja siellä minä tästä oikeastaan innostuinkin. Tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat kiinnostavat nekin aina, ja tämä vaikuttaa hauskalta jutulta. Muusta Suomesta itsenäistynyt Pori, valtiota johtava tekoäly, romantiikkaa, vallankumoussuunnitelmia, ystävyyttä... Kaikenlaista kivaa luvassa!
 |
| Nukkekoti kuva © Vuokko Salo |
Tärppi #8: Nukkekoti – KOM-teatteri
En ole koskaan nähnyt Henrik Ibsenin Nukkekotia, lukenut toki, mutta mikäpä parempi tapa uppoutua tämän klassikon maailmaan kuin uuden tulkinnan parissa. KOMissa tehdään kiinnostavaa, monipuolista ja laadukasta teatteria, ja sellaista uskon Nukkekodinkin olevan. Työryhmä vaikuttaa myös oikein lupaavalta, eli herkkua lienee luvassa. Esityksen alaotsikko, "kohtauksia eräästä avioerosta", kuulostaa sekin hyvältä, monitasoista draamaa on lavalle tulossa. Näin tästä yksi päivä harjoituskuvia, ja esityksen maailma näyttää oikein hyvältä jo niiden perusteella. Nukkekoti on vahva tarina täynnä latausta ja tasoja, eli sen pitäisi olla makuuni juuri sopiva. Odotan innolla!
Kaksi musikaaliartistia, joiden upeista roolitöistä olen useasti saanut nauttia lavalla, yhdistää voimansa ja lähtee laulamaan musikaalibiisejä neljälle paikkakunnalle. Reeta Vestman ja Mikael Saari sekä kapellimestari Marko Hilpo yhdessä bändin kanssa tarjoilevat rakastetuimpia musikaaliklassikoita suomeksi ja myös kappaleita kotimaisista musikaaleista. Musikaalikonserttien kohdalla toivon aina, että mukana olisi suomalaiselle yleisölle vähän vieraampiakin säveliä, mutta tämän konsertin kohdalla se lienee toteutumaton haave, kun biisit siis esitetään suomeksi. Konsertissa on luvassa rakastettuja musikaaliklassikoita, eli tuttuja biisejä varmasti, ja varmasti myös monta sellaista, joista tykkään. Ilokseni myös suomalaista musikaalimusaa luvassa, sitä harvemmin näissä konserttimuotoisissa esityksissä kuulee. Ja ovathan konsertit aina yksi suosikkijuttujani, vaikka kaikki biisit olisivatkin etukäteen tuttuja, sillä näiden muodossa pääsee kerralla nauttimaan monen musikaalin sävelistä. Odotan innolla, mitä biisivalintoja konsertiin on tehty, ja toivoikkaana haaveilen, että mukana olisi kappale Äidinmaa-musikaalista, se on suomalaisista musikaaleista suosikkini, ja minulle tosi rakas teos. Konserttia esitetään Salossa, Porissa, Espoossa ja Turussa, ja minä suuntaan katsomoon Espoossa. Eturiviin tietenkin, maksoi mitä maksoi!
Tärppi #10: Syyskauden speksit
Speksi on parasta, ja speksiä on loppuvuodesta taas tarjolla. Vaikka kevätkausi onkin se, jolloin speksejä esitetään enemmän, myös syyskaudelle riittää interaktiivista opiskelijamusikaalia nautittavaksi. Loppuvuodesta 2023 esitetään ainakin seuraavat speksit: Fyysikkospeksi, Pykälän Spex (edit: Pykälän Spex nähdäänkin tammikuussa 2024), Metkan Speksi, KY-speksi ja NääsPeksi. Speksistä speksin tekee monta asiaa, ja näistä ehkä erikoisin on omstart-huuto. Kesken esityksen saa siis katsomosta huutaa "omstart", ja lavalla improtaan jotain hauskaa. Jos mielikuvitusta riittää, voi omstarttiinsa lisätä määreen, kuten "omstart, tanssibattle" tai "omstart, eläinten piknik", ja tämän pohjalta esiintyjät (tai joskus lavan takaisetkin tyypit) improavat. Speksejä on paljon erilaisia, ja erilaisten speksien myötä myös tarinoita on monenlaisia. Jokaiselle varmasti löytyy siis jokin kiinnostava esitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti