Zombeja! @ TAMK Musiikki

 mainos/kutsuvieraslippu saatu TAMK Musiikilta

kuvat © Mikko Vattulainen

Näin Zombeja!-musikaalin 26.3.

Milla (ensimmäisellä puoliskolla Saana Heino, toisella puoliskolla Jemina Vallius, kertoja-Milla Roosa Kari) aloittaa harjoittelijana Lidlissä – ja se on hänen elämänsä paras päivä! Tai pitäisi olla, mutta sitten pomo (Toni Kerttula) muuttuu zombiksi, muita epäkuolleita lappaa parkkipaikalle sankoin joukoin, ja Milla sekä muutama asiakas jäävät halpakaupan uumeniin jumiin. Mitä ihmettä oikein on meneillään? Ja miten Milla, äti-tytär-kaksikko Janna (Veera Lapila/Sara Pitkänen) ja Jadette (Lotta Suominen), aviopari Kari (Antti Heinonen/Elina Lehtisalo) ja Stiina (Jessica Gutierrez/Suvituuli Lehtovirta) koirineen, pullonainen (Nora Mutanen/Beatrice Oesch) ja paikalle yllättäen pölähtävä Rafael (Eero Ketonen/Nicolas Gosalvez) selviytyvät zombiakopalypsistä?

Näin Kirsti Riekkolan ja Aino Putaalan kirjoittaman ja Putaalan säveltämän Zombeja!-musikaalin ensimmäistä kertaa viime kesänä Musiikkiteatterifestivaalilla, jossa siitä esitettiin workshop-versio. Innostuin teoksesta kovasti, ja odotin innolla että pääsen nyt näkemään tämän TTT-klubilla esitetyn TAMK Musiikin demoversion ja sen, millaiselta teos tässä muodossaan näyttää. Sivumennen sanoen, onpa mahtavaa että TAMK on jatkanut tätä musikaaliworkshoppausta, ja käsittääkseni jatkaa tästä eteenpäinkin. Aivan paras juttu! Ohjaaja Inna Tähkäsen johdolla tamkkilaiset ovat työskennelleet Zombien kanssa viisi viikkoa, ja muovanneet musikaalista tämän nyt nähdyn version. Aivan täysin en kaikkea viime kesänä näkemääni muistanut, mutta tarinan perusasetelmat ja juonenkäänteet kyllä. Ja olipa juuri niin vihdyttävä ja kreisi juttu tämä kuin muistin! Tämä on herkullisen riemukas ja anteeksipyytelemätön musikaali, verinen, roisi ja groteski, hauska kuin mikä, ja siihen päälle vielä koskettava, lämmin ja inhimillinen. Miten tämä yhdistelmä on edes mahdollinen? Suolenpätkät lentelee, maailmanloppu lähenee, valkoinen heterosetämies kipuilee, ja sitten ollaan äkkiä jo kiihkon kourissa ja/tai syvällisten elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Niinku mitä? Aivan omaa luokkaansa tämä tarina ja sen toteutus mielikuvituksellisuudessaan ja siinä, miten kokonaisuus on kirjoitettu ja sävelletty juuri musikaalimuotoon. TAMKin demoversioinnissa tavoitetaan oivallisesti kauhukomedian tyylilaji, esityksen tulkinta on sopivasti vähän yli vedettyä, ja alusta loppuun tarkalla otteella ja erinomaisella energialla esitettyä. Tähkäsen ohjauksessa on energiaa, taitavaa komediallista ajoitusta, ja hyvää fiilistä, mutta myös oivallisesti nähty ne hetket, joissa mennä syvemmälle ja vähän rauhoittaa kauhukomedian rytmiä.

Jos oli hauskaa nähdä tämä uudelleen, niin olipa hauskaa myös vihdoin kuulla nämä biisit toista kertaa! Päässä on monesti viime kesän jälkeen soinut sanat "tervetuloa Lidliin" ja "zombeja", eli ei kovin paljon, mutta sitäkin varmemmin. Tutulta kuulostivat kyllä enemmän tai vähemmän kaikki sävelet, eli vaikutus oli pysyvä heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta. Kuuden hengen bändi kapellimestarinaan Valtteri Gutev soittaa mainiolla meiningillä ja taidolla, koko porukka rokkasi ja tarjoili svengaavaa soitantaa. Käsiohjelmassa ei harmikseni ollut biisien nimiä (tuttuun tapaan pieni miinus siis jakoon), mutta tässä itsenimeämäni suosikit kappaleiden joukosta: Tervetuloa Lidliin, Zombeja, Maito tappaa ihmisiä, Rafaelin ihailu-/ihmettelybiisi, Rakastan sua huomenna (ja tässä etenkin Zombeja-repriisi lopussa toimii äärimmäisen hyvin), Karin biisi, Kiimabiisi, Koirantapporäp ja Tervemenoa helvettiin. Siinäpä taisivatkin sitten olla melkein kaikki biisit. No, sen verran mainiota musaa, että jäi päähän soimaan taas, ja ihastutti kovin. Makeeta meininkiä, loistavasti kauhukomedian tyylilajiin ja hahmojen persooniin sopivat sanoitukset, ja erinomaisella energialla esitetty.

Roolien jakaminen eri näyttelijöille ensimmäisellä ja toisella puoliskolla toimii oikein hyvin, ja näin kaikki esiintyjät pääsevät myös tekemään roolia, ja yleisö saa useimpien hahmojen kohdalla nauttia yhdessä esityksessä kahdesta roolitulkinnasta. Millan roolissa nähtävät Saana Heino ja Jemina Vallius tavoittavat molemmat epätoivoiseen tilanteeseen joutuneen nuoren hermostuneisuuden, kun tämä ei ehtinyt opetella edes hyllyjärjestystä, ja nyt pitäisi navigoida kokonaista kauppaa keskellä zombihyökkäystä. Heinon roolityössä on valloittavaa aurinkoisuutta ja energiaa, joka sopii unelmatyötään aloittelevalle tyypille, mutta jota eivät myöskään saa karisemaan edes näyteikkunoita raapivat epäkuolleet. Valliuksen roolityössä on varmuutta ja asennetta, jota pari päivää jumissa Lidlissä ovat Millaan valaneet, ja melkoisesti taistelutahtoa. Roosa Karin kertoja-Millalla on kaikkiin tapahtumiin jo jälkiviisas tai milloin minkäkin jälkitunteen sävyttämä katse, ja Kari näyttelee roolinsa mainiolla kulmalla ja hyvällä huumorilla. Veera Lapila ja Sara Pitkänen Jannan roolissa tuovat hahmoon leijonaemon kaltaista energiaa ja hienosti myös herkkyyttä. Lapilalla on tosi tarkka katse hahmoon, ja erinomaisesti asennetta kaikessa tekemisessä. Pitkänen heittäytyy rooliin tasapainottaen vakuuttavasti haikeutta ja hurmiota, ja hänen roolityötään on ilo katsoa. Jadettena Lotta Suominen tuo onnistuneesti näyttämölle fiksun ja sanavalmiin lapsen, joka huomaa kaikenlaista ympärillään ja on monesta asiasta perillä, mutta joka kuitenkin katsoo maailmaa eri tavalla kuin aikuiset ympärillään.

Antti Heinosella ja Elina Lehtisalolla on Karin hahmoon aivan loistava ote, ah mitä tykittelyä! Heinonen pitää vielä kulissia yllä ja näyttelee herkullisesti muita nenänvarttaan katselevan Karin ärsyttävyyden ja pöyhkeilyn. Lehtisalon roolitulkinnassa Karilla ei enää ole kovin montaa kulissia kannateltavana, mutta sen sijaan että ryhtyisi nöyristelemään, iskee herra isoherraan uhriutumisvimma. Ja sitähän Lehtisalo sitten revittelee, jestas! Jessica Gutierrez ja Suvituuli Lehtovirta tekevät Stiinan roolin herkällä otteella, oman voiman löytämistä unohtamatta. Gutierrez tuo rooliin avioliittonsa aikana alas painetun ja väheksytyn naisen epävarmuutta ja turhautuneisuutta, joka on hänen roolityössään tosi hyvin näyteltyä. Lehtovirta antaa tilaa Stiinan uusille tunteille ja vapautuneisuudelle, ja tuo hahmosta lavalle ihan uusia puolia mainiolla tulkinnallaan. Nora Mutasen ja Beatrice Oeschin näyttelemä pullonainen on järjen ääni, jota ei pieni zombiapokalypsi sen enempää hetkauta. Mutanen tekee roolin jämäkällä lämmöllä ja iskevällä huumorilla. Oesch tuo omaan tulkintaansa lempeyttä ja vähän sellaista "mitäs minä sanoin"-energiaa, joka sopii hahmolle. Toni Kerttula näyttelee pomoa ja Pasia, ja etenkin Pasin roolissa hänen ilmeikkyytensä ja fyysinen tulkintansa on oivallista ja veikeää. Eero Ketosen ja Nicolas Goselvezin tulkitsema Rafael on salskea ja taisteluvalmis sekä lempeä ja ystävällinen – ei siis ihme, että yksi jos toinenkin vähän hätkähtää, kun hän ilmestyy Lidlin ovelle koputtelemaan. Ketonen ottaa kaiken irti Rafaelin sisääntulosta ja sen vaikutuksista, ja tuo rooliinsa myös vilpitöntä lömpöä ja myötätuntoa. Goselvez näyttelee hahmoa erinomaisella komediantajulla ja riemukkaalla läsnäololla. Siiri Penttilä tuo tarinaan ulkopuolista näkökulmaa radioäänen muodossa. Tämä juontaja ei tosiaan jää pelkiksi ääniaalloiksi, vaan ottaa hiukset hulmahtaen lavan haltuun joka kerta zombiepidemian uusia käänteitä kertoessaan.

Zombeja! on riemukkaan omantyylisensä musikaali, jossa riittää vaikka ja mitä hienoa juttua. Tarina on mainiosti punottu ja viihdyttävä, hahmoilla riittää persoonaa ja tasoja, ja musiikki on pääosin oikein tykkiä kamaa. Joissain kohtauksissa pieni fokusointi ja hiominen lienee vielä hyödyllistä, mutta tällaisenaankin tämä kelpaisi vaikka mille lavalle, sillä juttu on upeasti kasassa. Toivottavasti epäkuolleet ja maailmanloppua pakoileva Lidl-jengi vielä nousevat lavalle tulevaisuudessa, sillä tällaista hyväntuulista ja raikkaalla otteella tehtyä kauhukomediamusikaalia ei Suomessa yhtään liikaa näe. Ja se on harmi se! Suotuisia tuulia teokselle tästäkin eteenpäin siis, jään mielenkiinnolla odottamaan mihin Zombien tie vie.