Täydelliset häät @ Nastolan Pisarateatteri

 

kuva © Maria Johansson

Näin Täydelliset häät 17.7.

Mika (Eerik Kuronen) ja Kirsi (Karoliina Bergman) ovat menossa naimisiin. Polttareita, villejä sellaisia, on vietetty, ja nyt Mika herää hääpäivän aamuna pää kipeänä ja vieraan naisen (Virpi Hiltunen) vierestä. Hetkinen, mitä? Kyllä vain! Hääsviitin sängyssä on peiton alla joku aivan muu kuin tuleva morsian, ja se jos mikä laittaa Mikan pasmat sekaisin. Mikä neuvoksi? Onneksi bestman Tommi (Juha Rouhiainen) pamahtaa parahiksi paikalle, ja miehet alkavat kehitellä suunnitelmaa, jonka avulla hääpäivä saadaan alkukankeuksista huolimatta onnistumaan. Kun soppaan lisätään siivooja Malla (Tuire Arola) ja morsiamen äiti Ursula (Mervi Valtanen), riittää häävalmisteluissa jos jonkinmoista käännettä.

Olen nähnyt Täydelliset häät kerran aiemmin, viime kesänä, ja tämä Robin Hawdonin (suomennos Sarianne Paasonen) riemukas farssi on varsin valloittava. Nopeat tilanteet, vauhdikas rytmi ja mielikuvitukselliset ratkaisut vievät tarinaa eteenpäin sujuvasti, ja hahmot ja tilanteet, joihin he joutuvat, ovat oikeasti hauskoja. Niinpä odotin innolla uutta katselukertaa tästä näytelmästä, ja uuden työryhmän tulkitsemana. Ohjaaja Tapani Kalliomäen otteista olen hänen edellisten ohjauksiensa kohdalla pitänyt, ja nyt ensimmäistä kertaa Kalliomäen farssiohjauksen nähneenä täytyy sanoa, että hyppy vakavammasta draamasta puhtaaseen koomisuuteen onnistuu erinomaisesti. Nopean komedian tahti on hienosti hallussa, reipas dialogi soljuu vaivattomasti ja henkilöohjaus on tarkkaa. Farssissa, ja toki kaikessa komediassa, mutta tässä lajissa erityisesti, liioittelun ja hillityn tekemisen välillä on hiuksenhieno raja, jotta tekeminen ei mene yli vetämiseksi mutta ei myöskään ole liian "laimeaa". Tällä rajalla Täydelliset häät tasapainottelee Kalliomäen ohjauksessa ansiokkaasti, lavalla sekä revitellään että maltetaan antaa huumorin kantaa ilman, että sitä tarvitsee alleviivata. Apulaisohjaaja Laura Huhtamaa ja ohjaajan assistentti Susanne Mast ovat osaltaan varmistaneet, että kokonaisuus on sujuva ja onnistunut. Tiina Hauta-ahon suunnitelemassa lavastuksessa on farssiin sopivaa pientä kaaosta monien eri kuosien, värien ja tyylien yhdistelmänä, uskottava hotellitunnelma ja mainioita oivalluksia. Ja tietysti ovia, joista useasti kuljetaankin. Hannele Väisäsen puvustuksessa on hahmosta riippuen iloisen hääjuhlan, tavallisen työpäivän ja epämääräisen yön tuntua. Jokaiselle hahmolle on löytynyt onnistunut asukokonaisuus, joka tukee tyyppien persoonaa ja roolia tarinassa. Puvustus saa myös tähtihetkensä lavalla ja luo komediaa mainiosti.

Eerik Kuronen tekee Mikan roolin monitasoisesti, erinomaisella komediantajulla ja sopivan nöyrällä otteella. Mika on mokannut, se on selvää, ja on riemukasta seurata, miten hän tilannettaan ratkoo. Kuronen lukee kohtausten tunnelmaa taitavasti, ja hänen roolityössään on varmuutta, joka tukee sekä hahmon kasvua että komedian iskevyyttä. Virpi Hiltunen on Sallan roolissa mainio, hänen tapansa tehdä roolia rakentuu sujuvasti linjassa komedian rytmin kanssa. Hiltunen tekee roolinsa hyvällä sydämellisyydellä, vaikka tilanne on mikä on, Salla yrittää selvitellä sen parhain päin. Juha Rouhiainen tekee nappisuorituksen bestman Tommina, loistavaa läsnäoloa lavalla ja heittäytymistä kohtauksiin. Karoliina Bergman tuo Kirsin rooliin hienosti pitkäpinnaisuutta ja malttia, ja samalla turhautumista ja epätoivoa. On siinä morsiamella kestettävää, kun koko muu hääväki käyttäytyy täysin kummallisesti. Tuire Arola on Mallana todella hyvä, ja pidän kovasti siitä, miten hän tuo lavalle Mallan tarkkanäköisyyden. Tämä tosiaan tajuaa, mitä on meneillään, ja on hykerryttävä seuratessaan muun porukan sekoilua. Arolalla on roolityöhönsä tarkka ote, ja komediaa hän tulkitsee terävästi. Mervi Valtanen eläytyy Ursulan roolissa täysillä tyttärensä suurta päivää järjestelevän, häästressiä omilla keinoillaan karkottavan morsiamen äidin osaan. Kuusikko pelaa yhteen luontevasti ja saumattomasti, ja komediaan tuleekin yksi taso lisää siitä, miten aidolta hahmojen väliset suhteet ja kohtaamiset tuntuvat. Vaikka tarina itsessään ottaa aina vain mielikuvituksellisempia kierroksia, on hahmoissa silti uskottavuutta, joka tekee komediastakin tunnistettavampaa.

Oli hauska vierailla Nastolan Pisarateatterissa ensimmäistä kertaa tämän esityksen parissa, sillä Täydelliset häät tarjosi viihdyttävän ja iloisen teatteri-illan. Farssi kasvaa näyttämölle vauhdikkaana, tarkasti tulkitun komedian kokonaisuutena, jossa näyttelijät heittäytyvät varmoin ottein tekstin vietäviksi. Rytmissä ei kompuroida kertaakaan, vaan nopeasti tykiteltävä dialogi ja tiukat juonenkäänteet etenevät varmasti, vakuuttavasti ja hauskasti. Tarina ylettää kaiken koomisuuden ja säädön ohella myös tarkastelemaan ihmisiä, parisuhdetta, rakkautta ja rehellisyyttä, ja tekee sen onnistuneesti. Ja mistä huumoria olisikaan iskevämpää etsiä kuin siitä, miten ihmiset toimivat eri tilanteissa? Ei ehkä mistään, ja Täydellisissä häissä huumori löytyykin juuri erilaisten ihmisten reaktioista yllättävässä, nopeita hoksottimia vaativassa tilanteessa. Ja tätä huumoria sekä näiden hahmojen tilannetta Pisarateatterissa katsotaan lämmöllä ja terävyydellä, sekä inhimillisten tunteiden ja päätösten aiheuttamat valinnat ymmärtäen että niille makeasti nauraen.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Nastolan Pisarateatteri!