tiistai 4. lokakuuta 2016

Sielujen sininen silta (Mariel Pietarinen)

Sain kirjan vapaakappaleena, kiitos KVALITI!

Sielujen sininen sita on Kavionjälkiä sydämessä-kirjasarjan neljäs osa. Sain sen viime perjantaina ja lopettelin lukemisen lauantaina, eli pakko oli heti lukea.

Lomasaarella ollaan täydessä työn touhussa, kun vanhoja rakennuksia korjataan ja hevosille suunnitellaan tiloja saarelle. Lindakin pääsee saarelle auttamaan remontissa ja näkemään Susannea ja Joonatania. Myös Lindan paras kaveri Minttu pääsee mukaan. Kunnostaminen sujuu loistavasti, kunnes joku alkaa tuhota paikkoja ja rikkoa korjattuja huoneita. Yrittääkö joku estää remonttia tapahtumasta? Entä mikä on sielujen sininen silta, josta Marcus höpisee?

Kirja alkaa Loimarannan tallilta, jossa ärsyttävä Vivi-tyttö on päättänyt varastaa Lindan hoitohevosen Fian. Eihän sellainen nyt käy! Lindalla on kuitenkin kiireitä ja koulukin on vähän kärsinyt kun kaikki aika kuluu tallilla. Vielä kun pitäisi saarellakin ehtiä käymään. Mitä jos aikaa ei riitä Fiadoralle?

Kuten sarjan edellisetkin osat, Sielujen sininen silta on nopea lukea, teksti on sujuvaa ja kirjasta jää hyvä fiilis. Pietarinen kirjoittaa eläväisesti ja kuvailevasti, tapahtumat seuraavat toisiaan ripeässä tahdissa ja kirja pitää otteessaan. 

Kirjassa ei tapahdu hirveästi mitään uutta, vaikka saaren kartanoa ja tallia kunnostetaankin ja pari uutta haamua ilmestyy mukaan. Kirjan tapahtumat ovat aika rauhallisia, kunnes lopussa alkaa sitten tapahtua ja vauhdilla. Haamuja ilmestyy, Linda katoaa ja kartanon sotkija on vähällä jäädä kiinni. Tunnelma alkaa muuttua jännittäväksi ja vähän jo hirvittää. Mitäs tässä oikein tapahtuukaan vielä?

Lindan ja Joonatanin välillä ei  tapahdu kauhesti, mitä nyt molemminpuolista kiusoittelua koko ajan. He ovat kyllä hauska parivaljakko, kiva lukea kaikkia Linda ja Joonatan-kohtauksia. Miroa tässä kirjassa oli liian vähän, hän vain käväisi kerran tallilla ja sen jälkeen ei poikaa näkynyt. Hyvä kohtaus se kuitenkin oli, jossa Miro oli mukana. Vahvistaa edelleen tätä Miro vs. Joonatan-asetelmaa. 

Uudet haamut, Lovisa ja tämän Frozen-heppa, sopivat tarinaan ja lopulta johdattavat sielujen sinisen sillan luokse, mutta eivät ole niin isossa osassa kuin edellisten kirjojen haamut. Haamukohdat on hyvin kirjoitettu ja pieni jännityksen värinä tulee aina kun haamuja näkyy.

Viimeksi luulin, että saarella olisi jo hevosia, mutta eipä ollut vielä. Kohta niitä kuitenkin varmaan tulee sinne. Kylläpä odotan jatkoa tälle, tarina pitää niin hyvin otteessaan ja henkilöt ovat kivoja ja tuntuvat jo tutuilta. Oikein koukuttava sarja siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti